19.9.2002

Esitiedot

Taksinkuljettaja A pyysi Eläketurvakeskuksen ratkaisua siitä, mitä työeläkelakia häneen oli sovellettava siltä osin, kuin hän oli työskennellyt viidelle työnteettäjälle (X Yhtiöille).

Eläketurvakeskuksen ratkaisu ja perustelut

Eläketurvakeskus katsoi päätöksessään, että A oli ollut yhdessä yhdenjaksoisessa työsuhteessa ja että työnantajat olivat yhteisvastuullisesti vastuussa A:n eläketurvan järjestämisestä.

Eläketurvakeskus totesi päätöksessään, että A oli tehnyt työsopimuksen B:n kanssa, joka katsottiin kaikkien työnantajien edustajaksi. Työnantajat toimivat samalla alalla yhteenliittymänä (X Yhtiöt). A:n työpanos koitui kaikkien työnantajien hyväksi ja kaikki työnantajat maksoivat A:lle palkkaa. Työnantajilla oli sama toimipaikka ja sama puhelinnumero.

Kolme yhteenliittymään kuuluneista työnantajista haki eläkelautakunnalta muutosta Eläketurvakeskuksen päätökseen. Työnantajat vaativat, että Eläketurvakeskuksen päätös kumottaisiin ja yhtiöille määrättäisiin ainoastaan niille lain mukaan kuuluvat A:n eläkemaksut.

Eläkelautakunnan ratkaisut

Eläkelautakunta hylkäsi valitukset.

Eläkelautakunnan perustelut

A on allekirjoittanut 15.11.1995 kuljettajahaastattelulomakkeen. Tässä on muun muassa mainittu sovittu palkka ja se mitä on sovittu lomaltapaluurahan maksamisesta ja lomakorvauksesta, koe- ja irtisanomisajasta, työvuoroista huolehtimisesta siten, ettei kuljettaja syyllisty rikkomuksiin vahvistetun ajovuorolistan osalta (veivaukseen), ja todettu se, ettei X Yhtiöt ole mikään yhtiö, vaan työnantajina, joiden kanssa kulloinenkin työsuhde muodostuu, toimivat seuraavat erilliset juridiset yhtiöt tai henkilöt, jotka kukin hoitavat kaikki velvoitteensa itsenäisesti toisistaan riippumatta: Autopalvelu X Oy, Kuljetusliike Y, Z & Co, Autoilija U ja V Oy. Työntekijälle on siis ilmoitettu, että työnantajia on muitakin.

A on ilmoittanut tehneensä kirjallisen sopimuksen työskentelystään B:n kanssa. Itselleen hän ei tästä kuitenkaan kappaletta saanut.

Haastattelulomakkeen mukaan A:lla on ollut viisi eri työnantajaa. B:n on katsottava toimineen näiden työnantajien edustajana työsopimusta solmittaessa ja A:n on katsottava olleen työsopimussuhteessa kaikkiin näihin työnantajiin. A:n työpanos on koitunut kaikkien viiden eri työnantajan hyväksi. Mainitut työnantajat ovat maksaneet A:lle palkkaa ilman, että näistä kenenkään voitaisi katsoa olleen pääasiallinen työnantaja. Nämä työnantajat ovat muodollisesti erillisiä, mutta ne toimivat samalla toimialalla yhteenliittymänä, X Yhtiöinä, ja keskenään kiinteässä yhteistyössä. Yrityksillä on ollut sama toimipaikka ja sama puhelinnumero. Markkinointinimenä X Yhtiöt oli vielä tuolloin rekisteröimätön ja siten oikeustoimikelvoton oikeushenkilö, joten se ei siis olisikaan voinut toimia työnantajana.

A:n työskentelyn on katsottava olleen säännöllistä ja hänen on katsottava olleen toistaiseksi jatkuneessa työsuhteessa. A:n työntekijäin eläkelain piiriin luettavan työsuhteen on katsottava alkaneen 26.11.1995, jolloin hänelle on asiakirjojen mukaan maksettu ensimmäisen kerran palkkaa, ja päättyneen 31.12.1995, jolloin hänelle on maksettu viimeksi palkkaa työskentelyn perusteella.

Oikeuskäytännössä on jo aikaisemmin ennen työntekijäin eläkelain 1 §:n 6 momentin säätämistä katsottu, että jos yhtiöoikeudellisilla rakenteilla kierretään vakuutetun suojaksi säädettyä normistoa, voidaan yhtiöoikeudelliset järjestelyt jättää huomioon ottamatta. Työnantajan on vastattava työsuhteesta koituvista velvoitteista eikä niitä voida sopimuksella siirtää muulle taholle.

Eläkelautakunta katsoo työnantajien yhteisvastuullisuuden ja työsuhteen yhdenjaksoisuuden täyttyneen eikä valituksenalaista päätöstä näin ollen ole syytä muuttaa.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

Kolme työnantajista, Z & Co, Autopalvelu X Oy ja Kuljetusliike Y, hakivat muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaativat päätöksen kumoamista sekä sen toteamista, että A ei ollut ollut työntekijäin eläkelain piiriin kuuluvassa työsuhteessa valittajiin. Lisäksi yhtiöt vaativat eläkelaitoksen velvoittamista korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut.

Toissijaisesti yhtiöt vaativat suullisen käsittelyn toimittamista vakuutusoikeudessa, koska eläkelautakunta ei ollut kirjallisista selvityksistä pystynyt ymmärtämään toimialan luvanvaraisuudesta johtuvia erityispiirteitä ja oli tehnyt näin päätöksen totuudenvastaisin perusteluin. Yhtiöt ilmoittivat haluavansa kutsua todistajaksi S Oy:n hallituksen puheenjohtajan C:n.

Vakuutusoikeuden ratkaisut

Vaatimukset suullisen käsittelyn toimittamisesta hylättiin.

Eläkelautakunnan päätöksen lopputulosta ei muutettu ja valitukset hylättiin.

Muutoksenhakijoiden vaatimukset oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen hylkääminen:

Vakuutusoikeus totesi päätöksissään, että vakuutusoikeudessa sovellettavan hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaisesti vakuutusoikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen sitä pyytää. Kuitenkin saman 1 momentin mukaan asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta muun muassa, jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallintolainkäyttölain 38 §:n 3 momentin mukaisesti asianosaisen on suullisen käsittelyn toimittamista pyytäessään ilmoitettava, minkä vuoksi suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen ja mitä selvitystä se esittäisi suullisessa käsittelyssä.

Z & Co, Autopalvelu X Oy ja Kuljetusliike Y ovat suullisen käsittelyn toimittamista koskevien vaatimustensa yhteydessä nimenneet todistajaksi S Oy:n hallituksen puheenjohtajan C:n. C:tä on ollut tarkoitus kuulla taksitoiminnan luonteen selventämiseksi ja sen todistamiseksi, ettei ajovuorojen järjestäminen A:lle ole ollut mahdollista muutoin kuin yhtiöiden kertomalla tavalla.

Vakuutusoikeus totesi, että asioiden ratkaisu ei perustu harkintaan siitä, ovatko kyseiset yhtiöt pyrkineet järjestelemään oman ja muiden yhteenliittymään kuuluneiden yritysten toiminnan kiertääkseen vakuutetun suojaksi säädettyä normistoa tai siitä, ovatko yhtiöt ajovuoroja järjestäessään toimineet A:n edun vastaisesti. C:n kuulemisella todistajana ei voida saada asiaan vaikuttavaa selvitystä siihen, ovatko X Yhtiöt -nimiseen yhteenliittymään kuuluvia yrityksiä käsiteltävä TEL-vakuuttamisen kannalta yhtenä vai useampana yrityksenä. Sen vuoksi vakuutusoikeus katsoi suullisen käsittelyn toimittamisen olevan ilmeisen tarpeetonta ja hylkäsi yhtiöiden suullisen käsittelyn toimittamista koskevat vaatimukset.

Asiaratkaisut:

A on 15.11.1995 allekirjoittanut kuljettajahaastattelulomakkeen, jossa on muun muassa mainittu työskentelyn ehdoista palkan, lomaltapaluurahan, lomakorvauksen ja työsuhteen loppupalkan maksamisen, aiheutettujen vahinkojen korvaamisen, koeajan, irtisanomisajan ja vaitiolovelvollisuuden osalta. Lisäksi siinä on ilmoitettu A:lle, että X Yhtiöt ei ole mikään yhtiö, vaan työnantajina, joiden kanssa kulloinenkin työsuhde muodostuu, toimivat seuraavat erilliset juridiset yhtiöt tai henkilöt, jotka kukin hoitavat kaikki velvoitteensa itsenäisesti toisistaan riippumatta: Kuljetusliike Y, Z & Co, Autopalvelu X Oy, Autoilija U ja V Oy. Työntekijälle on siis ilmoitettu, että hänellä on useita työnantajia.

A on ilmoittanut tehneensä B:n kanssa kirjallisen sopimuksen työskentelystään, mutta ei ole saanut itselleen sopimuksesta kappaletta. A:n työskentelyn on haastattelulomakkeessa ilmoitettujen tietojen ja muun selvityksen perusteella katsottava olleen säännöllistä ja jatkuneen toistaiseksi.

Haastattelulomakkeen mukaan A:lla on ollut viisi eri työnantajaa. B:n on katsottava toimineen kaikkien näiden viiden työnantajan edustajana työsopimusta solmittaessa. A:n on katsottava olleen työsopimussuhteessa kaikkiin näihin työnantajiin ja hänen työpanoksensa on koitunut kaikkien näiden työnantajien hyväksi. Mainitut työnantajat ovat maksaneet A:lle palkkaa ilman, että näistä kenenkään voitaisiin katsoa olleen pääasiallinen työnantaja. Nämä muodollisesti itsenäiset liikennöintiyritykset ovat toimineet keskenään kiinteässä yhteistyössä ja muodostaneet X Yhtiöinä toimivan yhteenliittymän. X Yhtiöt on vuonna 1995 ollut rekisteröimätön ja oikeustoimikelvoton oikeushenkilö sekä yhteenliittymään kuuluvien yritysten käyttämä markkinointinimi eikä se sen vuoksi ole voinut toimia työnantajana.

Z & Co, Autopalvelu X Oy ja Kuljetusliike Y ovat todenneet valituksissaan, että yhteenliittymään ostettujen yritysten lupia on yritetty yhdistää yhteen yhtiöön, mutta lääninhallitus ei ole suostunut tätä koskeviin hakemuksiin. Vakuutusoikeus katsoo, että yhteenliittymään kuuluneet yritykset eivät ole järjestäneet toimintaansa siten, että työntekijöiden suojaksi säädettyä normistoa olisi pyritty kiertämään. Yhteenliittymän toiminta ja siitä seurannut työtehtävien jakautuminen työskentelyksi usean yhteenliittymään kuuluneen yrityksen palveluksessa on kuitenkin tosiasiallisesti johtanut siihen, että A:n työskentely ei ole tullut vakuutetuksi, vaikka se määrällisesti ja työn keston suhteen on täyttänyt TEL:n mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden edellytykset.

Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työskentely eri työnantajien palveluksessa on perustunut TEL 1 §:n 1 momentin edellytykset täyttävään yhteen työsuhteeseen, jonka perusteella työnantajat ovat yhdessä velvollisia järjestämään hänelle työeläkelakien mukaisen eläketurvan.

Oikeudenkäyntikulut:

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Z & Co, Autopalvelu X Oy ja Kuljetusliike Y joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Lainkohdat

Työntekijäin eläkelaki 1 § 1 mom. ja 2 § 2 mom.

Laki vakuutusoikeudesta 9 § 1 mom.

Hallintolainkäyttölaki 38 §, 74 § ja 75 §

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 8 a §

Jaosto

IX