10.10.2002

Esitiedot

Eläkekassa X oli 4.12.1995 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle työkyvyttömyyseläkkeen tietyn suuruisena 1.11.1994 alkaen.

A oli hakenut päätökseen muutosta eläkelautakunnalta ja edelleen vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus oli 6.11.1997 antamallaan lainvoimaisella päätöksellä hylännyt A:n valituksen.

A:lle oli 9.4.1999 annettu eläkepäätösten yhteenveto muutoksenhakuosoituksineen. Yhteenvedon liitteenä oli ollut eläkekassan 4.12.1995 antama päätös. A haki muutosta viimeksi mainittuun päätökseen eläkelautakunnalta.

Eläkelautakunnan ratkaisu

Eläkelautakunta jätti valituksen tutkimatta.

Eläkelautakunnan perustelut

A on valittanut eläkekassa X:n 4.12.1995 antamasta päätöksestä jo aiemmin ja asia on ratkaistu vakuutusoikeuden lainvoimaisella päätöksellä. Päätösten yhteenveto ja sen mukana annettu muutoksenhakuosoitus ei luo uutta valitusoikeutta jo käytetyn tilalle.

Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa

A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös oikaistaisiin ja eräiden työsuhteissa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain mukaista eläkettä määritettäessä otettaisiin huomioon kaikki ne hänen työsuhteensa, jotka oikeuttavat eläkkeeseen.

Välitoimet vakuutusoikeudessa

Eläkekassa X antoi vastineensa.

Eläketurvakeskus antoi lausuntonsa ja esitti valituksen hylkäämistä. Eläketurvakeskus lausui muun muassa, että sen muutoksenhakuyleiskirjeessä (A 27/2001) todetun kannan mukaan silloin, kun hakija oli jo valittanut kansallisesta päätöksestä ja muutoksenhakuelimen päätös oli tullut lainvoimaiseksi, muutoksenhakuelin jätti tutkimatta EU-eläkepäätösten yhteenvetopäätöksestä tehdyn valituksen, jos hakemus koski samaa asiaa, eikä uutta selvitystä ollut esitetty. Lausunnon mukaan eläkelautakunta oli päätöksillään vahvistanut tämän kannan.

A:lle varattiin tilaisuus antaa vastaselityksensä.

Vakuutusoikeuden ratkaisu

Eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin eläkekassa X:lle, jonka tuli antaa A:n oikeudesta työkyvyttömyyseläkkeeseen uusi valituskelpoinen päätös ja toimittaa se sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen n:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen n:o 574/72 41 artiklan mukaiselle käsittelevälle laitokselle. Päätöksen osalta tuli sen jälkeen menetellä sanotun asetuksen 48 artiklassa säädetyllä tavalla.

Vakuutusoikeuden 6.11.1997 antama päätös poistettiin.

Vakuutusoikeuden perustelut

Asiakirjoista ilmenee, että Italian kansalainen A oli 22.4.1994 päivättyyn työkyvyttömyyseläkehakemukseen liittämässään selvityksessä ilmoittanut, että hän oli asunut Italiassa vuodesta 1950 alkaen 21.9.1972 saakka. Samassa selvityksessä A oli ilmoittanut, että hän ei ollut työskennellyt Italiassa.

Kansaneläkelaitos oli 23.9.1994 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle työkyvyttömyyseläkkeen 1.11.1994 alkaen. Eläkelaitos Y oli tehnyt samoin 17.10.1994 antamallaan päätöksellä.

Eläkekassa X oli 1.11.1994 antamallaan päätöksellä myöntänyt A:lle eräiden työsuhteessa olevien taiteilijoiden ja toimittajien eläkelain (jäljempänä TaEL) sekä työntekijäin eläkelain nojalla työkyvyttömyyseläkettä N markkaa kuukaudessa 1.11.1994 alkaen. A:n valitettua päätöksestä eläkkeen määrän osalta eläkelautakunta oli 30.5.1995 antamallaan päätöksellä saadun uuden selvityksen johdosta poistanut valituksenalaisen päätöksen ja palauttanut asian eläkelaitokselle uudelleen käsiteltäväksi.

Eläkekassa X oli 4.12.1995 antamallaan uudella päätöksellä edellä mainittujen lakien nojalla myöntänyt A:lle työkyvyttömyyseläkettä N markkaa kuukaudessa ajalle 1.11.- 31.12.1994 sekä M markkaa kuukaudessa 1.1.1995 alkaen. A:n valitettua päätöksestä eläkkeen määrän osalta eläkelautakunta oli 5.11.1996 antamallaan päätöksellä hylännyt valituksen. Vakuutusoikeus oli 6.11.1997 antamallaan päätöksellä pysyttänyt eläkelautakunnan päätöksen.

Saatuaan tiedon A:n Italian vakuutusajoista Kansaneläkelaitos oli 3.9.1998 antamallaan päätöksellä käsitellyt uudelleen hänen 22.4.1994 jättämänsä kansaneläkehakemuksen sekä myöntänyt A:lle kansaneläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen 1.11.1994 alkaen. Päätöksen mukaan eläkettä määrättäessä oli otettu huomioon sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston asetuksen n:o 1408/71 (jäljempänä asetus 1408/71) säännökset.

Kansaneläkelaitos oli tämän jälkeen asetuksen 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun neuvoston asetuksen n:o 574/72 (jäljempänä asetus 574/72) 41 artiklan mukaisena käsittelevänä laitoksena antanut 9.4.1999 saman asetuksen 48 artiklan mukaisen päätösten yhteenvedon, johon oli muun ohessa liitetty eläkekassa X:n 4.12.1995 antama päätös. A:n haettua päätösten yhteenvetoon liitetyn muutoksenhakuohjeen mukaisesti eläkelautakunnalta muutosta viimeksi mainittuun päätökseen eläkelautakunta jätti valituksen tutkimatta, koska A oli valittanut eläkelaitoksen 4.12.1995 antamasta päätöksestä jo aiemmin ja asia oli ratkaistu vakuutusoikeuden lainvoimaisella päätöksellä. Eläkelautakunnan päätöksen perusteluissa oli lisäksi todettu, että päätösten yhteenveto ja sen mukana annettu muutoksenhakuosoitus ei luo uutta valitusoikeutta jo käytetyn tilalle. A on hakenut vakuutusoikeudelta muutosta eläkelautakunnan päätökseen.

Edellä esitetyn johdosta vakuutusoikeus toteaa, että Euroopan unionissa liikkuvien henkilöiden sosiaaliturvaan liittyvistä oikeuksista säädetään asetuksessa 1408/71. Tämän asetuksen täytäntöönpanomenettelystä säädetään asetuksessa 574/72. Nämä asetukset tulivat 1.1.1994 lukien osaksi Suomen oikeusjärjestelmää Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ETA-sopimus) eräiden määräysten hyväksymisestä ja sopimuksen soveltamisesta annetun lain säätämisellä. Asetukset olivat siten jo vuonna 1994 Euroopan yhteisön oikeuden (jäljempänä EY-oikeus) osana Suomessa välittömästi sovellettavaa oikeutta. EY-oikeuteen sisältyy niin sanottu ensisijaisuuden periaate, jonka mukaan EY-oikeuden säännösten kanssa ristiriidassa oleva kansallinen säännös saa väistyä.

Asetuksen 574/72 41 artiklan perusteella etuutta koskevat hakemukset käsitellään laitoksessa, johon ne on lähetetty tai toimitettu edelleen asetuksen 36 artiklan säännösten mukaisesti. Tätä laitosta kutsutaan käsitteleväksi laitokseksi ja se on yleensä eläkkeenhakijan asuinvaltion eläkelaitos. Eläkehakemukset käsitellään sen jälkeen kaikissa niissä Euroopan unionin jäsenvaltioissa ja ETA-

sopimukseen liittyneissä maissa, joissa eläkkeenhakija on täyttänyt vakuutuskausia. Käsittelevä laitos koordinoi tätä käsittelyä ja sen tulee siksi eläkehakemukset saatuaan antaa niistä viipymättä erityisellä lomakkeella tieto kaikille kyseisille laitoksille niin, että hakemuksia voidaan käsitellä samanaikaisesti ja viivytyksettä kaikissa näissä laitoksissa. Saman asetuksen 45 artiklan mukaan etuus, johon hakijalla on oikeus, voidaan maksaa välittömästi väliaikaisesti. Laitoksen, jonka velvollisuutena on maksaa etuus, tulee ilmoittaa viipymättä asiasta hakijalle ja kiinnittää hänen huomiotaan nimenomaisesti toimenpiteen väliaikaiseen luonteeseen ja seikkaan, että siitä ei voi hakea muutosta.

Asetuksen 574/72 48 artiklan mukaan lopulliset päätökset, jotka jokainen kyseessä oleva laitos on tehnyt, toimitetaan edelleen käsittelevälle laitokselle. Jokaisessa päätöksessä on eriteltävä oikeussuojakeinot ja määräajat, jotka kyseisessä lainsäädännössä on säädetty muutoksenhaulle. Saadessaan kaikki tällaiset päätökset käsittelevä laitos antaa ne tiedoksi hakijalle tämän omalla kielellä yhteenvetona esitetyssä selvityksessä, johon mainitut päätökset liitetään. Artiklan mukaan määräajat muutoksenhakua varten alkavat kulua vasta päivästä, jolloin hakija saa yhteenvetona esitetyn selvityksen. Samalla kun käsittelevä laitos toimittaa hakijalle edellä mainitun yhteenvetona esitetyn selvityksen, toimittaa se jäljennöksen jokaiselle kyseeseen tulevalle laitokselle liittäen siihen mukaan jäljennöksen muiden laitosten päätöksistä.

A on eläkehakemuksensa liitteessä ilmoittanut asuneensa Italiassa yli 20 vuoden ajan työskentelemättä kuitenkaan siellä. Asiakirjoista ilmenee, että Kansaneläkelaitos on jo vuonna 1994 käsitellyt A:n eläkehakemuksen ETA-hakemuksena. Sen sijaan asiassa niin sanottuna viimeisenä työeläkelaitoksena toiminut eläkelaitos Y ei ole käsitellyt hakemusta ETA-asiana, koska A ei ollut työskennellyt Italiassa tai muussakaan ETA-maassa. Eläkekassa X:n asiassa antamat päätökset ovat olleet päätöksiä työkyvyttömyyseläkkeestä, johon ei sisälly niin sanottua tulevaa aikaa. Eläkekassa on siten antanut päätöksensä A:n eläkeoikeudesta eläkelaitos Y:n ratkaisua seuraten.

Edellä esitetyn perusteella vakuutusoikeus katsoo, ottaen huomioon asetuksen 574/72 45 ja 48 artiklat sekä se, että asiakirjoista oli jo 22.4.1994 todettavissa A:n Italian kansalaisuus sekä hänen asumisensa Italiassa yli 20 vuoden ajan, että A:lle asiassa annetut työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä koskevat ratkaisut, mukaan lukien eläkekassa X:n 23.9.1994 antama päätös, olisi tullut antaa väliaikaisina päätöksinä ja väliaikaisuudesta olisi pitänyt ilmoittaa A:lle. Vasta kun Kansaneläkelaitos olisi käsittelevänä laitoksena antanut Suomessa ja Italiassa annetuista lopullisista päätöksistä yhteenvedon, olisi A:n tullut saada oikeus muutoksenhakuun eläkeasiassaan.

Se, että Kansaneläkelaitos on liittänyt 9.4.1999 antamaansa päätösten yhteenvetoon eläkekassa X:n 4.12.1995 antaman päätöksen, on ollut sellaisenaan jo Suomenkin oikeudenkäyntijärjestelmän vastaista, sillä mainittua päätöstä ei ole enää ollut olemassa vakuutusoikeuden 6.11.1997 antaman päätöksen tultua muutoksenhaun kautta sen tilalle. Tilanne olisi ollut vastaava, vaikka A ei olisi 4.12.1995 annetusta päätöksestä valittanutkaan, sillä Suomen lainsäädäntö ei tunne mahdollisuutta saada valittaa uudelleen lainvoiman saaneesta päätöksestä. Tämä periaate käy ilmi myös eläkelautakunnan valituksenalaisesta päätöksestä, jossa kuitenkin on lisäksi todettu, että päätösten yhteenveto ja sen mukana annettu muutoksenhakuosoitus ei luo uutta valitusoikeutta jo käytetyn tilalle. Tältä osin vakuutusoikeus katsoo, että koska A:lla asetuksen 574/72 48 artiklan nojalla olisi tullut olla oikeus valittaa eläkelaitoksen päätöksestä nimenomaisesti vasta hänen saatuaan Kansaneläkelaitokselta päätösten yhteenvedon (lomake E 211) ja siihen liitetyn valituskelpoisen päätöksen sekä ohjeen muutoksenhausta ja määräajoista (lomake E 212), niin eläkelautakunnan ratkaisu ei ole ollut EY-oikeuden säännösten mukainen. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että sanotun 48 artiklan perusteella Suomen oikeudenkäyntijärjestelmän mukaiset muutoksenhakusäännökset tulevat sovellettaviksi vasta käsittelevän laitoksen annettua yhteenvedon sille toimitetuista valituskelpoisista päätöksistä.

Koska asiassa on menetelty EY-oikeuden säännösten vastaisesti, A:n tulee saada oikeudestaan TaEL:n mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen uusi valituskelpoinen päätös. Eläkelaitoksen tulee toimittaa päätös asetuksen 574/72 41 artiklan mukaiselle käsittelevälle laitokselle, jonka tulee päätöksen osalta menetellä sanotun asetuksen 48 artiklassa säädetyllä tavalla.

Vakuutusoikeuden 6.11.1997 antama päätös poistetaan, koska se pohjautuu eläkekassa X:n 4.12.1995 antamaan päätökseen, joka on syntynyt asetuksen 574/72 45 ja 48 artiklojen vastaisessa menettelyssä.

Jaosto

VI