TT 2025:7
- Ämnesord
- Lausuntoasia, Matkakustannusten korvaaminen, Työehtosopimuksen tulkinta, Työmatka
- År för fallet
- 2025
- Meddelats
- Diarienummer
- 54/03.04.02.02.01/2024
- Liggare
- H18
Lausunnossa katsottiin, että työntekijällä ei ollut työehtosopimuksen nojalla oikeutta matkakustannusten korvauksiin kodin ja varsinaisen työpaikan välisiltä matkoilta.
Asia
Oulun käräjäoikeuden lausuntopyyntö palkkausta koskevassa asiassa
L 742/2023/2692
Kuultavat
Palvelualojen työnantajat PALTA ry
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n välillä solmitussa vartiointialan työehtosopimuksessa 1.4.2022-31.3.2024 on ollut muun ohella seuraava matkustamisesta maksettavia korvauksia koskeva määräys. Määräys on ollut samasanainen koko kanneajan 2017 — 2022:
40 § Matkustaminen
Matka-ajan palkka
Matka-ajalta, joka ei ole työaikaa, maksetaan normaalituntipalkkaa korkeintaan 8 tunnilta vuorokaudessa. Asiasta voidaan paikallisesti pääluottamusmiehen luvalla sopia toisin (51 §).
Päiväraha
Päivärahan osalta noudatetaan verohallinnon vuosittain vahvistamaa päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista.
työmatkan kestoaika päiväraha
yli 6 tuntia osapäiväraha
yli 10 tuntia kokopäiväraha
Työn tekemispaikan on oltava yli 15 kilometrin etäisyydellä sen kunnan rajasta, jolla työntekijän varsinainen työpaikka tai asunto sijaitsee.
Matkan ylittäessä viimeisen täyden matkavuorokauden vähintään 2 tunnilla, maksetaan osapäiväraha ja yli 6 tunnilla kokopäiväraha.
Päiväraha puolitetaan, jos työntekijä matkavuorokauden aikana saa maksuttoman ruoan. Maksuttomalla ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan osalta kahta ja osapäivärahan osalta yhtä ilmaista ateriaa.
[- -]
Kilometrikorvaus
Työntekijän autollaan tekemästä työmatkasta suoritetaan kilometrikorvausta noudattaen verohallinnon päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KÄSITTELY OULUN KÄRÄJÄOIKEUDESSA
A on työskennellyt X Oy:n palveluksessa vartijana 21.12.2016 alkaen. Työsopimuksessa A:n tehtäväksi on sovittu vartioimisliikkeen toimialaan kuuluva työ Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kohteissa. A oli työskennellyt kanneajalla (2017 — 2022) vartijana muun muassa Oulaskankaan sairaalassa Oulaisten kaupungissa. A:n työsuhteeseen sovelletaan Palvelualojen työantajat PALTA ry:n ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n välillä solmittua vartiointialan työehtosopimusta.
Käräjäoikeudessa on riitaa muun ohessa siitä, olivatko A:n matkat hänen kotoaan Tupokselta Limingan kunnasta Oulaskankaan sairaalalle Oulaisiin työmatkoja, ja oliko A oikeutettu sanottujen matkojen osalta työehtosopimuksen 40 §:n mukaisiin työmatkoilta maksettaviin kilometrikorvauksiin, päivärahoihin ja matka-ajan palkkaan kanneajalta 2017 — 2022.
KANNE
Vaatimukset
A on vaatinut, että X Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle muun ohessa kilometrikorvauksia, päivärahoja ja matka-ajan palkkaa vuosilta 2017 — 2022 kanteesta ilmenevät määrät laillisine korkoineen.
Perusteet
Matkat Limingan ja Oulaisten välillä tuli korvata työmatkoina, koska Oulaskankaan sairaala oli katsottava erityiseksi työntekemispaikaksi. A:n varsinainen työpaikka oli ollut Oulun yliopistollinen sairaala Oulussa. A oli oikeutettu työehtosopimuksen 40 §:n mukaisiin matkakorvauksiin, kun hän oli työnantajan määräyksestä matkustanut kotoaan erityiselle työntekemispaikalle Oulaskankaan sairaalaan sijaistamaan sinne nimettyjä vartijoita.
A oli oikeutettu työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitettuihin kilometrikorvauksiin, koska hän oli ajanut omalla autollaan kotoaan Limingasta työnantajan määräämälle työpaikalle Oulaisiin. Edestakaisen työmatkan pituudeksi oli muodostunut 168 kilometriä työvuoroa kohti.
A oli oikeutettu työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitettuun kokopäivärahaan, koska hänen kotikuntansa Limingan raja oli ollut työehtosopimuksen 40 §:ssä edellytetyllä tavalla yli 15 kilometrin päässä Oulaskankaan sairaalasta. A:n työpäivän pituus oli ollut vähintään 14 tuntia, sillä työvuoro oli kestänyt 12 tuntia ja edestakaiseen matkustamiseen oli kulunut vähintään kaksi tuntia.
A oli oikeutettu työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitettuun matka-ajan palkkaan kahdelta tunnilta jokaista Oulaskankaan sairaalassa tehtyä työvuoroa kohti.
VASTAUS
Vaatimukset
X Oy on vaatinut, että kanne hylätään.
Perusteet
A:n vaatimukset kilometrikorvauksista, päivärahoista ja matka-ajan palkasta koskivat työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja, jotka eivät olleet työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitettuja työmatkoja. Työehtosopimuksen 40 §:n määräys velvoitti vain verovapaiden työmatkakustannusten korvaamiseen. Työmatkalla tarkoitettiin työehtosopimuksessa samaa kuin tuloverolain 72 §:ssä eli matkaa, jonka työntekijä tilapäisesti teki työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Työmatkana ei pidetty verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa.
A:n tehtäväksi oli työsopimuksessa sovittu vartioimisliikkeen toimialaan kuuluva työ Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kohteissa. Oulaskankaan sairaala Oulaisissa ja Oulun yliopistollinen sairaalassa Oulussa olivat molemmat olleet työsopimuksessa tarkoitettuja sairaanhoitopiirin kohteita, ja A oli tehnyt työtä näissä molemmissa kohteissa. A:n työvuorot olivat jakautuneet kanneajalla 2017 — 2020 siten, että hän oli tehnyt Oulaskankaan sairaalassa yhteensä 5.704 tuntia ja Oulun yliopistollisessa sairaalassa yhteensä 4.945,5 tuntia. Oulaskankaan sairaala oli ollut A:n työsopimuksen mukainen pääasiallinen säännöllinen työpaikka, ja työnteko siellä oli ollut säännöllistä ja vakituista. Toinen tällainen työpaikka oli ollut Oulun yliopistollinen sairaala.
Työehtosopimuksen 40 §:ää tuli tulkita siten, että matka-ajan palkkaa maksettiin vain sellaisesta työpäivän aikaisesta siirtymisestä työkohteesta toiseen, joka voitiin rinnastaa työsuoritukseen. Kanteessa ei ollut kysymys tällaisesta tilanteesta, vaan matkoista työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan välillä, jolloin oikeutta matka-ajan palkkaan ei ollut.
OULUN KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ
Oulun käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa seuraavasta kysymyksestä:
1. Onko A:lla ollut kanteessa tarkoitettuna aikana 2017 — 2022 oikeus vartiointialan työehtosopimuksen nojalla kanteessa vaadittuihin matka-ajan palkkaan, kilometrikorvauksiin ja päivärahaan?
Käräjäoikeus on lisäksi lausuntopyynnön täydennyksenä viitannut asianosaisten lausumista ilmeneviin seuraaviin kysymyksiin:
1. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa korvaamaan työntekijälle matka-ajan palkan, päivärahan ja kilometrikorvaukset työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiltä edestakaisilta matkoilta?
2. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa korvaamaan työntekijälle matka-ajan palkan työntekijän asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisiltä edestakaisilta matkoilta?
Matka-ajan palkka:
1. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa korvaamaan työntekijälle matka-ajan palkan, päivärahan ja kilometrikorvaukset työntekijän asunnon ja varsinaisen työntekemispaikan välisiltä edestakaisilta matkoilta, jos työantaja on määrännyt työntekijän työvuorot eri työntekemispaikoille työnantajan kuuden viikon pituisille ajanjaksoille laatimissa työvuorolistoissa ja ottaen huomioon myös kysymyksen ja seikat alla kohdassa 7?
2. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa korvaamaan työntekijälle matka-ajan palkan, päivärahan ja kilometrikorvaukset työntekijän asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisiltä edestakaisilta matkoilta, jos työnantaja on määrännyt työntekijän työvuorot eri työntekemispaikoille työnantajan kuuden viikon pituisille ajanjaksoille laatimissa työvuorolistoissa ja ottaen huomioon myös kysymyksen ja seikat alla kohdassa 7?
3. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa korvaamaan työntekijälle matka-ajan palkan, päivärahan ja kilometrikorvaukset työntekijän asunnon ja työntekemispaikan välisiltä edestakaisilta matkoilta, jos työnantaja on määrännyt työntekijän työvuorot eri työntekemispaikoille työnantajan kuuden viikon pituisille ajanjaksoille laatimissa työvuorolistoissa, jos työntekijällä ei ole varsinaista työntekemispaikkaa sekä ottaen huomioon myös kysymyksen ja seikat alla kohdassa 7?
4. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajan maksamaan työntekijälle normaalituntipalkan aina sellaiselta matka-ajalta, joka ei ole työaikaa, jos työntekijä on määrätty olemaan työntekemispaikalla työnantajan työvuorolistassa määräämän työvuoron alkaessa ja -työvuoron loppuun saakka ja jos työntekijän on matkustettava päästäkseen työn tekemispaikalle?
5. Mitä tarkoitetaan työehtosopimuksen 40 §:n kohdassa ”Matka-ajan palkka” olevalla ilmaisulla ”matka-ajalta, joka ei ole työaikaa”?
Päiväraha:
1. Tarkoitetaanko työehtosopimuksen 40 §:n kohdassa ”Päiväraha” olevalla ilmaisulla ”Päivärahan osalta noudatetaan verohallinnon vuosittain vahvistamaa päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista” verohallinnon ohjetta ”Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa” vai verohallinnon päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista?
2. Tarkoitetaanko työehtosopimuksen 40 §:n kohdan ”Päiväraha” ilmaisulla ”Työn tekemispaikan” varsinaista työntekemispaikkaa, erityistä työntekemispaikkaa vai molempia edellä mainittuja?
3. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa korvaamaan työntekijälle päivärahan riippumatta siitä, onko työn tekemispaikka varsinainen vai erityinen työntekemispaikka?
4. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa korvaamaan työntekijälle aina päivärahan, jos työn tekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä sen kunnan rajasta, jolla työntekijän varsinainen työpaikka tai asunto sijaitsee, jos työntekijän on tullut olla työntekemispaikalla työnantajan määräämien työvuorojen alkaessa ja -työvuorojen loppuun saakka ja jos työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä sen kunnan rajasta, jolla työntekijän asunto sijaitsee?
5. Mitä tarkoitetaan työehtosopimuksen 40 §:n kohdassa ”Päiväraha” olevalla ilmaisulla ”Työmatkan kestoaika”?
Kilometrikorvaus:
1. Tarkoitetaanko työehtosopimuksen 40 §:n kohdassa ”Kilometrikorvaus” olevalla ilmaisulla ”Työntekijän autollaan tekemästä työmatkasta suoritetaan kilometrikorvausta noudattaen verohallinnon päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista” verohallinnon ohjetta ”Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa” vai verohallinnon päätöstä verovapaista matkakustannusten korvauksista?
2. Velvoittaako työehtosopimuksen 40 § työnantajaa suorittamaan työntekijälle kilometrikorvauksen, jos työnantaja on kuuden viikon pituisille ajanjaksoille laatimissaan työvuorolistoissa määrännyt työntekijän työvuorot eri työn tekemispaikoille ja jos työntekijä päästäkseen työn tekemispaikalle tekee autollaan edestakaisia työmatkoja asunnoltaan kullekin työn tekemispaikalle?
KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA
Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuin on varannut vartiointialan koskevaan työehtosopimukseen osallisille yhdistyksille Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.
PALVELUALOJEN TYÖNANTAJAT PALTA RY:N JA PALVELUALOJEN AMMATTILIITON LAUSUNTO
Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ovat lausuneet asiassa yhteisenä kantanaan seuraavaa.
Vartiointialan työehtosopimuksen matkustamista koskevien määräysten sisältö määräytyy verohallinnon päätösten mukaisesti
Vartiointialan työehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevia määräyksiä ei sovelleta verohallinnon verovapaita matkakorvauksia koskevia päätöksiä lievemmin perustein. Tämä on todettu muun muassa työehtosopimuksen 40 §:ssä mainittujen päivärahan, ruokarahan ja kilometrikorvauksen osalta siten, että näiden osalta noudatetaan verohallinnon vuosittain vahvistamaa päätöstä.
Kuten verohallinnon päätöksissä, myös vartiointialan työehtosopimuksen sisältönä on, että työntekijän kodin ja varsinaisen työpaikan välisestä matkasta ei makseta matkakustannusten korvauksia. Nämä kustannukset eivät ole työn suorittamisesta aiheutuneita kustannuksia vaan yleisiä tulon hankkimisesta aiheutuneita menoja, jotka työntekijä voi vähentää omassa henkilökohtaisessa verotuksessaan, jos kulujen omavastuu ylittyy.
Vartiointialalla on tavanomaista, että vartiointialan yritykset palkkaavat tietyn talousalueen toimeksiantoihin vartijan ja näitä toimeksiantoja on sekä tietyn kaupungin että kaupungin talousalueen vaikutuspiiriin kuuluvissa lähikunnissa. Tällöin varsinaisia työpaikkoja ovat ne kohteet, jotka sijaitsevat toimeksiantajan maantieteellisissä toimipisteissä, eikä niihin suoritettavasta kodin ja kohteen välisestä matkasta makseta työehtosopimuksen mukaan matkakustannusten korvauksia.
Jotta työnantaja on velvollinen suorittamaan työntekijälle työehtosopimuksen 40 §:n mukaisesti matkakustannusten korvausta, työntekijän suorittaman työmatkan tulee olla tuloverolain 72 §:ssä tarkoitettu matka. Tämä tarkoittaa työmatkaa, jonka työntekijä tekee 1) tilapäisesti, 2) työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi ja 3) erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Se, mikä on varsinainen tai erityinen työntekemispaikka ratkaistaan aina tapauskohtaisesti huomioiden työsopimuksen sisältö, asiaan sisältyvät olosuhteet sekä verohallinnon päätökset veropaiden matkakustannusten korvaamisesta.
Matka-ajan palkka
Vartiointialan työehtosopimuksen 40 §:n mukaan matka-ajalta, joka ei ole työaikaa, maksetaan normaali tuntipalkka korkeintaan 8 tunnilta vuorokaudessa. Tällainen tyypillinen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun työntekijä tekee jaetun työvuoron eri työkohteissa siirtyen ensimmäisessä työkohteessa tehdyn työn jälkeen tekemään työtä toisessa kohteessa. Koska matkustaminen ei lähtökohtaisesti ole työaikaa, työehtosopimuksessa on sovittu, että tällaisessa tilanteessa työnantaja kuitenkin maksaa työntekijälle matkaan käytetyltä ajalta normaalin tuntipalkan. Työehtosopimusmääräystä ei sovelleta työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan väliseen matkaan.
Työehtosopimusmääräyksen soveltaminen käsillä olevassa riita-asiassa
Oulaskankaan sairaala Oulaisissa on ollut A:n työsopimuksessa sovittu varsinainen työpaikka, jossa A on säännöllisesti myös työskennellyt. Vartiointialan työehtosopimus ei velvoita työnantajaa maksamaan A:lle kodin ja varsinaisen työpaikan väliseltä edestakaisilta matkoilta matka-ajan palkkaa, päivärahaa eikä kilometrikorvauksia.
TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO
Käräjäoikeudessa vireillä olevassa riita-asiassa vartijana työskentelevä kantaja on vaatinut, että X Oy velvoitetaan vartiointialan työehtosopimuksen 40 §:n nojalla suorittamaan hänelle kilometrikorvauksia, päivärahaa ja matka-ajan palkkaa kantajan Limingan kunnassa sijaitsevan kodin ja Oulaisten kaupungissa sijaitsevan vartiointikohteen, Oulaskankaan sairaalan, välisiltä matkoilta. Työsopimuksessa kantajan tehtäväksi on sovittu vartioimisliikkeen toimialaan kuuluva työ Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin kohteissa. Kantaja on työskennellyt sekä Oulaskankaan sairaalassa että Oulun yliopistollisessa sairaalassa, jotka kuuluvat molemmat Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin. Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa muun ohessa siitä, onko kantaja oikeutettu vaatimiinsa korvauksiin työehtosopimuksen 40 §:n nojalla.
Vartiointialan työehtosopimukseen osalliset Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ovat työtuomioistuimelle antamissaan yhdenmukaisissa lausunnoissa todenneet, että työehtosopimuksen 40 §:n mukaisten matkakustannusten korvausten maksaminen edellyttää, että kyseessä on tuloverolain 72 §:ssä tarkoitettu työmatka, jonka työntekijä tekee tilapäisesti, työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi ja erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Määrittely varsinaiseksi tai erityiseksi työntekemispaikaksi ratkaistaan liittojen mukaan tapauskohtaisesti ottaen huomioon työsopimuksen sisältö, asian olosuhteet sekä verohallinnon antamat verovapaiden matkakustannusten korvaamista koskevat päätökset. Varsinaisia työpaikkoja voi olla useita, ja niihin voidaan lukea kaikki toimeksiantajan maantieteellisissä toimipisteissä sijaitsevat kohteet.
Edelleen liitot ovat lausuneet, että vartiointialan työehtosopimuksen ja verohallinnon päätösten sisältönä on, että työntekijän kodin ja varsinaisen työpaikan välisistä matkoista ei makseta matkakustannusten korvauksia. Nämä kustannukset eivät ole työn suorittamisesta aiheutuneita kustannuksia vaan yleisiä tulon hankkimisesta aiheutuneita menoja.
Liittojen mukaan työntekijällä on työehtosopimuksen 40 § nojalla oikeus matka-ajan palkkaan esimerkiksi silloin, kun hän siirtyy työvuoronsa aikana työkohteesta toiseen. Työehtosopimusmääräystä ei sovelleta työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan väliseen matkaan.
Työehtosopimukseen osalliset liitot ovat yksimielisiä siitä, että Oulaskankaan sairaala on ollut kantajan työsopimuksessa sovittu varsinainen työpaikka, jossa kantaja on myös työskennellyt säännöllisesti. Kantaja ei ole oikeutettu työehtosopimuksen 40 §:ssä tarkoitettuihin matka-ajan palkkaan, päivärahaan eikä kilometrikorvauksiin kodin ja varsinaisen työpaikan välisiltä matkoilta.
Työtuomioistuimella ei ole aihetta poiketa työehtosopimukseen osallisten liittojen yksimielisestä kannasta. Näin ollen työtuomioistuin toteaa lausuntonaan, että A:lla ei ole ollut vartiointialan työehtosopimuksen nojalla oikeutta kanteessa vaadittuihin matka-ajan palkkaan, kilometrikorvauksiin ja päivärahaan kanteessa tarkoitettuna aikana 2017 — 2022.
Työtuomioistuin on edellä vastannut käräjäoikeuden esittämään pääasialliseen kysymykseen. Tämä huomioon ottaen työtuomioistuin ei pidä tarpeellisena lausua enemmälti käräjäoikeuden esittämistä täsmentävistä kysymyksistä.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Lotta Brander puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Anna Lavikkala, Mika Lallo, Satu Tähkäpää ja Sanna Rantala jäseninä. Esittelijä on ollut Jaana Väisänen.
Lausunto on yksimielinen.