29.6.2023

Kannevaatimukset 1 — 2: Asbestin raja-arvo ja sen merkitys

Lähtökohdat

Jos asbestin raja-arvo ylittää 0,1 kuitua/cm³, työt pitäisi lähtökohtaisesti keskeyttää. Asbestilta on syytä suojautua, kun raja-arvo ylittää 0,01 kuitua/cm³. Työnantajan 30.10.2018 antama suojautumismääräys ei ollut ehdollinen siten, että se koskisi vain raja-arvot ylittäviä tilanteita.

Asbestimittauksia ei tehdä päivittäin. Työpaikalla on ainakin 5. — 7.2.2019 sekä 1. — 3.9.2020 tehty mittauksia ja selvityksiä. Työntekijät ovat suojautuneet asbestilta asbestin ilmenemisalueilla riippumatta siitä, onko kyseisenä päivänä tehty mittauksia ja mitkä ovat olleet näiden mittausten tulokset. Työntekijä ei voi tietää, ylittyykö 0,1 kuitua/cm³ raja-arvo.

Esimerkiksi 29.4.2022 päivättyyn tarkastuskertomukseen koskien tarkastuskäyntiä 29.3.2022 on kirjattu: ”Avolouhoksessa on aikaisempien mittausten perusteella selvitetty, että porakoneiden ympärillä, 50 metrin säteellä olevalla alueella, voi olla asbestia yli 0,01 k/cm³ ja kyseisellä alueella on työnantajan ohjeiden mukaan käytettävä hengityksensuojainta”.

Työ pitäisi keskeyttää, jos raja-arvo 0,1 ylittyy. Haittalisää koskevaa määräyksen soveltamista ei ole tarkoitettu rajata tilanteisiin, joissa työ pitäisi keskeyttää. Tämä olisi epäloogista.

Aiemmasta tuomiosta

Tuomion kohtaan asian tausta (s. 4) kirjatun mukaan erimielisyys kohdistui siihen, onko X Oy ollut velvollinen maksamaan työntekijöilleen työehtosopimuksen 14.2 kohdan mukaista lisää niiltä tunneilta, jolloin asbestista aiheutuvaa haittaa tai hankaluutta on esiintynyt, eli niiltä tunneilta, jolloin työntekijä on työskennellyt asbestin esiintymisalueella.

Vaatimusta, sen perusteita eikä erimielisyyttäkään ollut siten rajattu sellaisiin olosuhteisiin, jolloin asbestin raja-arvo 0,1 k/cm³ ylittyi. Kanneperusteena on edelleen sivulla 5 kerrottu, että asbesti ja siltä suojautuminen aiheuttivat 14.2 kohdassa tarkoitettua haittaa sekä hankaluutta työssä.

Tuomio (s. 17) on perustettu siihen, että asbestihaitta havaittiin vuonna 2018 ja siltä suojautuminen alkoi vuonna 2018. Tuomiossa katsottiin, että asbestista ja siltä suojautumisesta aiheutuvaa haittaa oli pidettävä työehtosopimuksen 14.2 kohdassa tarkoitettuna poikkeuksellisena haittana tai hankaluutena, jota ei ole voitu ottaa huomioon työnvaativuutta määriteltäessä. Tuomiosta (s. 17) siten ilmenee, että työehtosopimuksessa tarkoitettuna poikkeuksellisena haittana ja hankaluutena oli pidettävä sekä asbestia että siltä suojautumista.

Lisän maksuvelvollisuus alkoi tuomion mukaan 30.10.2018. Se oli päivä, jolloin työnantaja määräsi suojautumisesta. Tuomiosta ei kuitenkaan ilmene, että maksuvelvollisuus koskisi vain sellaisia tunteja, jolloin raja-arvo 0,1 kuitua/cm³ ylittyi.

Kannevaatimukset 3 — 4: Pölylisää koskeva paikallinen sopimus

Yhtiö on vedonnut 19.10.2016 tehtyyn pölylisää koskevaan paikalliseen sopimukseen. Sillä ei ole sovittu, että nyt puheena olevaa haittalisää ei pitäisi maksaa. Lisäksi tuomion oikeusvoima estää siihen vetoamisen. Yhtiön ja työnantajaliiton olisi tullut vedota tähän kiistämisperusteeseen aiemmassa oikeudenkäynnissä.

Johtopäätökset kannevaatimuksista 1 — 4

Kannevaatimukset 1 — 4 tulee hyväksyä, koska yhtiöllä oli työehtosopimukseen perustuva velvollisuus maksaa haittalisä eikä sillä ollut työehtosopimukseen perustuvaa perustetta jättää haittalisää maksamatta eikä se ole voinut asettaa sen maksamiselle lisäedellytyksiä, jotka eivät ilmene tuomiosta.

Hyvityssakkovaatimukset

Yhtiö on rikkonut tieten työehtosopimuksen haittalisää koskevaa määräystä, kun se asetti haittalisän maksamiselle edellä mainittuja edellytyksiä ja jätti haittalisän maksamatta osalle työntekijöistä eli ei soveltanut työehtosopimusmääräystä heihin nähden oikein.

Työnantajaliitto on tukenut yhtiön menettelyä ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Kannevaatimukset 1 — 2: Asbestin raja-arvo ja sen merkitys

Asbestin aiheuttamaa haittaa tai hankaluutta koskevan lisän maksuvelvollisuus on riippuvainen siitä, ovatko raja-arvot tietyissä tehtävissä ja tietyillä alueilla ylittyneet.

Valtioneuvoston asetuksessa asbestityön turvallisuudesta (798/2015, jäljempänä asbestiasetus) säädetään asbestia koskevasta sitovasta raja-arvosta. Työntekijän asbestialtistumisen sitova raja-arvo on 3.1 §:n mukaan 0,1 asbestikuitua kuutiosenttimetrissä. Työnantajalla on työturvallisuuslakiin (738/2002) ja asbestiasetukseen perustuva velvollisuus huolehtia siitä, että asbestialtistuminen on aina pienempi kuin edellä esitetty 0,1 kuitua kuutiosenttimetrissä. Asbestiasetuksen 14 §:ssä säädetään erikseen asbestinpurkutyön erityisestä työhygieenisestä raja-arvosta, joka on 0,01 kuitua kuutiosenttimetrissä. Kaivosalueella työskentely ei kuitenkaan ole asetuksen 2.1 §:n 3 kohdassa tarkoitettua asbestinpurkutyötä, vaan 2.1 §:n 2 kohdan tarkoittamaa asbestityötä, jolle ei ole säädetty asbestinpurkutyötä vastaavaa pääsäännöstä poikkeavaa tiukempaa raja-arvoa, jota työnantajan tulisi noudattaa. Nämä vahvasti velvoittavat raja-arvot ovat olennaisia asbestin aiheuttaman poikkeuksellisen haitan tai hankaluuden esiintymistä arvioitaessa.

Asbestin sitovien raja-arvojen ylittyminen on ollut keskeinen osa myös työtuomioistuimen ratkaisua TT 2021:32. Poikkeuksellisen haitan tai hankaluuden ilmeneminen on tuomiossa sidottu vuonna 2018 havaittuihin sitovien raja-arvojen ylityksiin. Ennen vuotta 2018 kaivosalueella ei ollut havaittu raja-arvot ylittäviä asbestikuitumääriä, jonka seurauksena poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta koskevan lisän maksuvelvollisuutta ei katsottu syntyneen. Työehtosopimuksen tarkoittamaa poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta ei toisin sanoen katsottu ilmaantuneen ennen vuotta 2018.

Työnantajan tulkinnan puolesta puhuu myös se seikka, että haittalisä tuomittiin maksettavaksi kanteen toissijaisen vaatimuksen mukaisesti ”jokaiselta sellaiselta työntekijän työskentelemältä tunnilta, jona asbestista aiheutuvaa haittaa tai hankaluutta esiintyi”, eikä — niin kuin kantaja ensisijaisesti vaati — jokaiselta sellaiselta työskentelemältä tunnilta, jota hän suoritti asbestin esiintymisalueella. Toisin sanoen pelkkä työskentely asbestin esiintymisalueella ei ole peruste haittalisän maksulle, vaan poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta tulee tosiasiassa esiintyä.

Sinänsä riidatonta on, että turvallista asbestille altistumisen minimitasoa ei ole olemassa. Tämä ei kuitenkaan voi tarkoittaa sitä, että haittalisä tulisi maksettavaksi pelkästään sillä perusteella, että työtä on tehty asbestin esiintymisalueella. Tällainen tulkinta olisi työehtosopimuksen 14.2 kohdan sanamuodon vastainen: haittalisä tulisi maksettavaksi sellaisiltakin tunneilta, jolloin haittaa tai hankaluutta ei ole työehtosopimuksen 14.2 kohdan sanamuodon ja tuomion tarkoittamalla tavalla esiintynyt.

Suurella kaivosalueella, jossa työtä tehdään hyvin erilaisissa olosuhteissa aina siististä toimistotyöstä avolouhoksessa suoritettaviin pölyisiin tuotantoporarin tehtäviin, poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta on kyettävä mittaamaan jollain mittarilla. Työnantaja on perustanut oman arvion parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon/mittariin, eli vuosina 2018 — 2021 kaivosalueelta saatuihin mittaustuloksiin ja niiden perusteella annettuihin suojautumismääräyksiin.

Työnantaja ei ole lähtökohtaisesti antanut määräyksiä asbestilta suojautumiseksi tilanteissa, joissa asbestipitoisuus on ollut 10100 prosenttia raja-arvosta. Poikkeuksena kuitenkin tehtävät tai alueet, joissa ei ole ennestään tullut suojautua ja mittaustulosten perusteella on voitu pitää ilmeisenä, että sitova raja-arvo voisi toisena mittausajankohtana ylittyä. Näissä tilanteissa työnantaja on antanut suojautumismääräyksen nimenomaisesti asbestilta suojautumiseksi, ja maksanut myös kyseisiltä tunneilta haittalisää.

PitViper ja D65 porareille maksettiin haittalisää ainoastaan raja-arvot ylittävissä tilanteissa. Porareille (PitViper) maksettin hetkellisesti haitan esiintymisen ajalta haittalisää poravaunujen sisätiloissa työskentelyn ajalta, vaikka mittaustulosten perusteella asbestipitoisuus jäi näennäisesti alle sitovan raja-arvon. Asbestin sitovan raja-arvon alitus oli niin vähäinen, että työnantaja arvioi mittaustuloksen raja-arvon ylitykseksi ja antoi määräyksen asbestilta suojautumiseksi. Näin ollen myös velvollisuus haittalisän maksamiselle syntyi.

Kannevaatimukset 3 — 4: Pölylisä ja sen merkitys

Työtuomioistuin sitoi tuomiossaan (s. 18) poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta koskevan lisän maksuvelvollisuuden alkamisajankohdan työhygieenisten raja-arvojen lisäksi ajankohtaan, jolloin työnantaja on ”määrännyt toimenpiteistä asbestilta suojautumiseksi ja muun ohella suojainten käytöstä”. Poikkeuksellisena haittana tai hankaluutena työtuomioistuin piti siis myös asbestilta suojautumista.

Työnantaja on arvioinut raja-arvojen ohella työntekijöiden oikeutta työehtosopimuksen 14.2 mukaiseen haittalisään sen perusteella, onko työntekijöiden suojautumisesta aiheutunut haittaa tai hankaluutta vuoden 2018 asbestimittausten seurauksena.

Työnantaja on arvioinut, että osa työntekijöistä, jotka ovat jo ennestään saaneet paikalliseen sopimukseen perustuvaa pölylisää, eivät ole oikeutettuja erilliseen haittalisään, koska heidän suojautumisensa tai suojautumisen taso ei ole asbestimittausten seurauksena muuttunut tai lisääntynyt. Näin ollen suojautumisesta ei ole aiheutunut asbestin seurauksena tuomion tarkoittamaa haittaa tai hankaluutta, jonka vuoksi lisän maksuvelvollisuutta ei ole.

Ensisijaisesti pölylisän piirissä olevien työntekijöiden oikeus haittalisään on rajoitettu sillä perusteella, että asbestin raja-arvojen ylittyminen ei ole johtanut uusien suojautumismääräysten antamiseen. Toissijaisesti on huomionarvoista, että kyseisen paikallisen sopimuksen piirissä olevat henkilöt olisivat kantajan esittämän vaatimuksen perusteella oikeutettuja saamaan päällekkäisen korvauksen samasta haitasta tai hankaluudesta. Selkeyden vuoksi todettakoon, että pölylisä itsessään ei ole ollut peruste evätä oikeutta haittalisään, vaan sitä on pikemminkin pidetty vahvana indisiona siitä, että suojautumisesta johtuvaa haittaa tai hankaluutta ei ole esiintynyt asbestimittausten seurauksena.

Kysymyksenasettelu

Työtuomioistuin vahvisti 23.4.2021 antamallaan tuomiolla numero 32
(TT 2021:32), että X Oy on velvollinen maksamaan malmikaivosten työehtosopimuksen 14.2 kohdan perusteella 30.10.2018 lukien kullekin työehtosopimuksen piiriin kuuluvalle työntekijälle 44 senttiä (1.3.2020 lukien 45 senttiä) jokaiselta sellaiselta työntekijän työskentelemältä tunnilta, jona asbestista aiheutuvaa haittaa tai hankaluutta esiintyi.

Työnantaja ilmoitti 24.9.2021, että lisä maksetaan takautuvasti yhteensä 76:lle nykyiselle tai entiselle X:n henkilöstöön kuuluvalle työntekijälle aikaväliltä 30.10.2018 — 30.9.2021. Lisää maksettiin vain tehtävissä porari (D65) ja porari (pitviper) työskennelleille henkilöille. Asbestista aiheutuva haitta ja hankaluus on huomioitu 1.10.2021 alkaen pysyvästi osana tuntityöntekijöiden työolosuhdepisteytystä (K3).

Työnantaja on tulkinnut työehtosopimusta ja tuomiota TT 2021:32 siten, että edellä tarkoitettu haittalisä tuli maksaa vain sellaisilta tunneilta, jolloin asbestiraja-arvo 0,1 kuitua/cm³ tietyissä tehtävissä ja tietyillä alueilla oli ylittynyt ja tästä syystä työntekijät olivat joutuneet käyttämään suojaimia, joista oli aiheutunut haittaa. Työntekijäpuoli on pitänyt työnantajan tulkintaa virheellisenä ja katsonut, että oikeus lisään ei ollut riippuvainen siitä, oliko mainittu raja-arvo ylittynyt. Haittalisää ei maksettu myöskään niille työntekijälle, joille jo maksettiin paikalliseen sopimukseen perustuvaa pölylisää. Työntekijäpuoli on katsonut työnantajan menetelleen tältäkin osin työehtosopimuksen vastaisesti.

Työehtosopimuksen tulkinnasta ja aiemmin annetusta tuomiosta TT 2021:32

Työehtosopimuksen riidanalaisen 14.2 kohdan määräyksen mukaan jos työolosuhteissa esiintyy sellaista poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta, jota ei voida ottaa huomioon työnvaativuutta määriteltäessä, maksetaan työntekijälle haitan suuruuteen perustuvaa erillistä lisää. Lisä maksetaan niiltä tunneilta, jolloin poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta esiintyy.

Ratkaisussa TT 2021:32 kyse oli siitä, oliko yhtiön kaivoksella vuonna 2018 havaittu asbestihaitta voitu ottaa huomioon työnvaativuutta määriteltäessä ja oliko työntekijöillä oikeus edellä tarkoitettuun haittalisään. Tuomiossa katsottiin, että asiassa esitetyn todistelun perusteella asbestilta suojautuminen oli edellyttänyt erilaisia ja tehokkaampia toimenpiteitä kuin tavanomaiselta kivipölyltä suojautuminen. Kirjallisista todisteista ja todistajien kertomuksista ilmeni, että suojautumisen taso kaivoksella oli muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun asbestin raja-arvojen ylittyminen oli havaittu vuonna 2018. Todistajina kuullut kaivoksen työntekijät olivat yhdenmukaisesti kertoneet asbestilta suojautumisen työtehtävissä aiheuttamasta haitasta, jota oli esitetyn selvityksen perusteella pidettävä suurempana kuin tavanomaisen kaivostoimintaan liittyvän suojautumisen aiheuttamaa haittaa. Tuomiossa katsottiin selvitetyksi, että asbestihaittaa ei ollut voitu ottaa huomioon työnvaativuuden olosuhteiden määrityksessä vuonna 2013. Kaivoksella ei ollut havaittu raja-arvot ylittäviä asbestikuitumääriä ennen vuotta 2018, eivätkä pääkäsittelyssä kuullut TVR-työryhmän jäsenet olleet olleet tietoisia siitä, että kaivoksella olisi ylipäätään tehty havaintoja asbestista vuosina 2012 — 2017. Suojautumisen taso kaivoksen eri työtehtävissä oli muuttunut merkittävästi vuonna 2018, ja vastaavasti myös suojautumisesta aiheutuva haitta oli tuolloin lisääntynyt.

Tuomiossa vahvistettiin, että työntekijöille tuli maksaa työehtosopimuksen 14.2 kohdan mukaista lisää niiltä tunneilta, jolloin asbestista aiheutuvaa haittaa tai hankaluutta oli esiintynyt. Työtuomioistuin toteaa, että vahvistustuomio perustui tältä osin työehtosopimusmääräyksen sanamuotoon, jonka mukaan lisä maksetaan niiltä tunneilta, jolloin poikkeuksellista haittaa tai hankaluutta esiintyy. Tuomiossa ei lausuttu tarkemmin siitä, missä tehtävissä suojautumisen taso oli kasvanut asbestihavaintojen myötä ja missä tehtävissä haittalisä siten tuli maksaa. Tähän ei kanteessa vaadittu ottamaan kantaa.

Tuomiossa vahvistettiin velvollisuuden lisän maksamiseen alkaneen 30.10.2018 lukien. Tuolloin työnantaja oli Työterveyslaitoksen tutkimustulosten valmistuttua ilmoittanut, että terveydelle haitallisten kuituisten mineraalien määrä oli ylittänyt työhygieeniset raja-arvot tietyissä tehtävissä ja tietyillä alueilla, ja määrännyt toimenpiteistä asbestilta suojautumiseksi ja muun ohella suojainten käytöstä.

Tuomiossa katsottiin, että työnantajan olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä. Kaivosalueella todetun asbestin raja-arvojen ylittymisen seurauksena yhtiö oli edellyttänyt työntekijöiltä aiempaa laajempaa henkilösuojainten käyttöä. Yhtiön oli täytynyt olla tietoinen siitä, että asbestipölystä ja siltä suojautumisesta aiheutui merkittävää haittaa ja hankaluutta. Yhtiön olisi lisäksi pitänyt havaita, ettei vuonna 2018 todettua asbestin raja-arvojen ylittämistä ollut voitu huomioida vuonna 2013 tehdyissä töiden vaativuudenarvioinneissa. Työnantaja ja työnantajaliitto tuomittiin hyvityssakkoon.

Arviointi ja johtopäätökset tässä asiassa

Edellä todetuin tavoin työnantaja on tulkinnut työehtosopimusta ja tuomiota TT 2021:32 siten, että lisä tuli maksaa vain sellaisilta tunneilta, joina asbestiraja-arvo 0,1 kuitua/cm³ tietyissä tehtävissä ja tietyillä alueilla oli ylittynyt ja tästä syystä työntekijät olivat joutuneet käyttämään suojaimia, joista oli aiheutunut haittaa.

Tuomiossa TT 2021:32 on kuitenkin vahvistettu, että lisää tuli maksaa jokaiselta sellaiselta työntekijän työskentelemältä tunnilta, jona asbestista aiheutuvaa haittaa tai hankaluutta esiintyi. Tuomion perusteluissa on kuvattu sitä haittaa ja hankaluutta, jota asbestista ja siltä suojautumisesta on aiheutunut, eikä tuomiosta voi päätellä, että työehtosopimuksessa tarkoitetun haitan tai hankaluuden olisi katsottu rajoittuvan vain sellaisiin tehtäviin tai alueisiin, joilla jokin tietty raja-arvo on ylittynyt. Sinänsä tuomiossa on tuotu esiin, että asbestilta suojautumista koskevat määräykset on annettu tällaisten raja-arvojen ylitysten käytyä ilmi. Myös velvollisuuden lisän maksamiseen on katsottu alkaneen tällaisen määräyksen antamisesta. Velvollisuutta lisän maksamiseen ei ole kuitenkaan sidottu minkään raja-arvon ylitykseen vaan siihen haittaan tai hankaluuteen, joka asbestista on aiheutunut.

Toimenpiteiden asbestilta suojautumiseksi on tässä asiassa esitetyn näytön perusteella selvitetty ulottuneen laajemmalle kuin sellaisiin tehtäviin tai alueisiin, joilla jokin tietty asbestin raja-arvo on ylittynyt. Kantajan esittämästä kirjallisesta todistelusta ensinnäkin ilmenee, että asbestilta tulee suojautua ja onkin yhtiössä suojauduttu riippumatta siitä, onko asbestiraja-arvon 0,1 kuitua/cm³ vahvistettu ylittyneen tietyssä tehtävässä tai alueella vai ei (K1, K4, K7, K8, K9, K10, K11, K12). Osapuolet ovat olleet eri mieltä siitä, ovatko asbestimittaukset johtaneet muissa kuin edellä mainitun raja-arvon ylittävissä tilanteissa sellaisiin uusiin asbestista johtuviin suojautumistoimiin, joita voitaisiin pitää haittalisään oikeuttavana poikkeuksellisena haittana tai hankaluutena. Vastaajapuoli on kirjallisella todistelullaan pyrkinyt osoittamaan, että näin ei olisi ollut. Yhtiön turvallisuuspäällikkö C on kertonut siitä, kuinka kaivoksella oli suojauduttu pölyltä jo ennen asbestihavaintojakin. Viestintäjohtaja D on kertonut työnantajan katsoneen, että työehtosopimuksessa tarkoitettu poikkeuksellinen haitta syntyi vasta asbestipitoisuuden raja-arvon 0,1 kuitua/cm³ ylityttyä ja poikkeuksellinen hankaluus taas asbestilta suojautumistoimista. Kantajan todistajat työsuojeluvaltuutettu A ja pääluottamusmies B taas ovat kertoneet, että sen jälkeen, kun asbestia oli havaittu ja työnantaja oli tiedottanut havainnoista lokakuun lopulla 2018 (K1), asbestilta oli tullut suojautua entiseen suojautumistasoon verrattuna tehokkaammin toimin, eikä suojautumistoimenpiteitä ollut rajattu sellaisiin töihin, joissa raja-arvo oli ylittynyt. Työtuomioistuin ei pidäkään uskottavana sitä, että suojautumisen taso ei olisi asbestihavaintojen myötä noussut muutoinkin kuin vain sellaisissa tehtävissä ja alueilla, joilla asbestiraja-arvon 0,1 kuitua/cm³ oli vahvistettu ylittyneen.

Työtuomioistuin toteaa, että tässäkään asiassa ei ole tarpeen ottaa kantaa siihen, missä tehtävissä suojautumisen taso on noussut asbestihavaintojen myötä tuomiossa TT 2021:32 selostetulla tavalla tai missä tehtävissä haittalisä tulisi maksaa. Sen sijaan kanteessa on vaadittu vahvistettavaksi ensinnäkin, että velvollisuus maksaa haittalisää ei ollut riippuvainen siitä, oliko asbestin raja-arvo 0,1 kuitua/cm³ ylittynyt niinä tunteina, joina asbestista aiheutuvaa haittaa tai hankaluutta esiintyi. Työtuomioistuin katsoo, että työnantajapuolen omaksuma tulkinta ei tältä osin saa tukea työehtosopimuksen sanamuodosta eikä myöskään työtuomioistuimen aiemmin antamasta tuomiosta TT 2021:32.

Kanteessa on lisäksi vaadittu vahvistettavaksi, että velvollisuus maksaa haittalisää ei ollut riippuvainen siitä, oliko henkilölle maksettu paikalliseen sopimukseen perustuvaa pölylisää. Kenellekään tällaista lisää saavalle ei ole maksettu työehtosopimuksen mukaista haittalisää. Työnantajapuoli on vastauksessaan tuonut esiin, että pölylisä itsessään ei ole ollut peruste evätä oikeutta haittalisään, vaan sitä on pidetty vahvana osoituksena siitä, että tätä lisää saavilla työntekijöillä suojautumisesta johtuvaa haittaa tai hankaluutta ei ole esiintynyt asbestimittausten seurauksena. D onkin kertonut, että näiden työntekijöiden suojautumisessa ei ollut tapahtunut muutoksia. Sen sijaan A ja B ovat kertoneet, että myös pölylisää saavien työntekijöiden suojautumisen tasoa oli nostettu asbestin vuoksi ja että työ oli tullut sitä myöten raskaammaksi. Työtuomioistuin katsoo asiassa tulleen uskottavalla tavalla selvitetyksi, että asbestista aiheutuvaa haittaa tai hankaluutta on voinut esiintyä myös pölylisää saavien työntekijöiden keskuudessa, eikä velvollisuus maksaa haittalisää ole voinut olla riippuvainen siitä, oliko henkilölle maksettu pölylisää.

Edellä lausutuilla perusteilla kannevaatimukset 1 ja 3 on hyväksyttävä.

Työnantajan on menettelyllään katsottava rikkoneen työehtosopimuksen 14.2 kohdan määräystä. Kannevaatimukset 2 ja 4 on siten hyväksyttävä.

Tuomion TT 2021:32 perusteella yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen 14.2 kohdan määräystä, joten se on tuomittava hyvityssakkoon.

Työnantajaliiton olisi huolellisesti toimiessaan tullut huomata jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastainen menettely ja pyrkiä oikaisemaan se. Työnantajaliitto on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Teknologiateollisuus ry ja X Oy ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään riidaton.