25.9.2018

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että sisäasianministeriön ja AKAVA-JS ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL ry:n välillä 29.11.2002 tehtyä ja allekirjoitettua tarkentavaa virkaehtosopimusta poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 1.3.2003 lukien (poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimus) siihen 9.11.2007 ja 15.10.2010 tarkentavilla virkaehtosopimuksilla tehtyine muutoksineen, sekä poliisitoimen palkkausjärjestelmää koskevaa allekirjoituspöytäkirjaa 29.11.2002 ja Poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohjetta 31.12.2006 on tulkittava siten, että rikosylikomisario A:n tehtävät B:n poliisilaitoksen rikostorjuntasektorin johtajana on sijoitettava vaativuustasolle 15.01 ajalla 1.4.–31.12.2013,

- vahvistaa, että C:n poliisilaitoksen on maksettava rikosylikomisario A:lle vaativuustason 15.01 mukainen palkka ajalta 1.4.–31.12.2013 korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien, ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 4.915 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Tarkentavan virkaehtosopimuksen mukainen vaativuustaso ja palkka

Rikosylikomisario A on toiminut B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön päällikkönä. B:n poliisilaitoksen organisaatiorakenteesta johtuen A:n todelliset tehtävät ja vastuut muodostuivat apulaispoliisipäällikön tehtäviä vastaavan tason johtotehtävistä ja tavanomaisista rikostorjuntayksikön johtajan tehtävistä. A on tehtävässään toiminut suoraan poliisilaitoksen poliisipäällikön alaisuudessa.

A:n tehtävästä on muodostunut perusmuotoista apulaispoliisipäällikkötasoa vastaava johtotehtävä. Näin ollen A on ollut poliisihallituksen 10.12.2010 antaman linjauksen mukainen yksiköiden ylimmissä johtotehtävissä toimiva virkamies, jonka tehtävät olisi tullut määrittää ja sijoittaa vaativuustasolle 15.01 (taso II).

Poliisitoimen palkkausjärjestelmässä virkamiehen peruspalkka määräytyy virkamiehen hoitaman tehtävän vaativuustason mukaan. Vaativuustaso määräytyy aina virkamiehen todellisten työtehtävien mukaan siten, että hänen todellisia työtehtäviään verrataan yleiseen vaativuustason toimenkuvaan ja siinä määriteltyihin tehtäviin.

Virkamiehelle laaditaan henkilökohtaisen toimenkuvan määrittely, josta selviää virkamiehen tehtävät ja vastuualueet. Henkilökohtaisen toimenkuvan tulee perustua todellisiin, työjärjestyksen tai ohjesäännön perusteella määriteltyihin virkamiehen tehtäviin, eikä henkilön virkanimikkeellä saa olla vaikutusta vaativuustason valinnassa.

Poliisihallituksen 10.12.2010 antaman linjauksen mukaan ylimmillä esimiestehtävillä tarkoitetaan 15-sarjassa paikallispoliisin johtotehtäviä eli tehtäviä, joita yleensä hoitavat apulaispoliisipäälliköt ja suurten poliisilaitosten linjajohtajat. Sekä poliisin palkkausjärjestelmän vaativuustasoyhteenvedossa 4.3.2011 että poliisihallituksen 10.12.2010 päivätyssä linjauksessa todetaan yksiselitteisesti, että vaativuustason 15.01 voi saavuttaa apulaispoliisipäällikkötasoa vastaavilla johtotehtävillä. Saavuttaakseen 15.01 vaativuustason virkamiehen ei siis tarvitse olla virkanimikkeeltään apulaispoliisipäällikkö. Palkkausjärjestelmäsopimuksen soveltamisohjeessa 31.12.2006 nimenomaisesti todetaan, että henkilön virkanimikkeellä ei saa olla vaikutusta vaativuustason valinnassa, vaan vaativuustaso määräytyy aina virkamiehen todellisten työtehtävien mukaan.

Vaativuustasoja koskevia kirjauksia ei ole tarkoitettu tyhjentäviksi, mikä on todettu palkkausjärjestelmäsopimuksen 29.11.2002 päivätyn allekirjoituspöytäkirjan 1 §:n 1 momentissa ja palkkausjärjestelmäsopimuksen soveltamisohjeen 31.12.2006 sivulla 9 kohdassa 3.2.2 ja sivulla 10 kohdassa 3.2.3. Palkkausjärjestelmäsopimuksen soveltamisohjeen 31.12.2006 mukaan vaativuustason valinta tapahtuu aina henkilön tehtävien kokonaisarvioinnin perusteella.

Sisäasianministeriö on poliisin hallintorakenneuudistuksen (PORA I) yhteydessä vahvistanut kirjeellään 14.1.2008 poliisilaitoksen perusmallisen johtamis- ja organisaatiomallin (perusmallinen poliisilaitos) 1.1.2009 aloittavissa poliisilaitoksissa ja vahvistanut linjauksensa vielä 5.2.2008 päivätyssä kirjeessään (SM-2007-03280/Ty-12). Perusmallisessa poliisilaitoksessa suoraan poliisipäällikön alaisuudessa toimii kolme toimintalinjaa; hallinto- ja esikuntapalvelut, poliisipalvelut ja lupapalvelut. Perusmallisessa poliisilaitoksessa toimintalinjoja johti apulaispoliisipäällikkö, jolla oli suora vastuu poliisipäällikölle. Apulaispoliisipäälliköiden suorassa alaisuudessa toimivat poliisitoiminnalliset yksiköt, joita johtivat kyseisten yksiköiden päälliköt. Näissä tehtävissä toimittiin yleensä ylikomisarion tai rikosylikomisarion tehtävissä.

B:n poliisilaitos muodostettiin 1.1.2009 poliisin PORA I -hallintorakenneuudistuksen yhteydessä. B:n poliisilaitosta ei ole organisoitu perusmallisen poliisilaitoksen mukaisesti. Yleisestä mallista poiketen laitoksessa oli vain yksi apulaispoliisipäällikön johtama toimintalinja, joka on nimetty lupa- ja hallintopalvelulinjaksi. Organisatorisesti samalle tasolle sijoittui kaksi toiminnallista yksikköä; ylikomisariojohtoinen valvonta- ja hälytystoimintayksikkö sekä rikosylikomisariojohtoinen rikostorjuntayksikkö.

B:n poliisilaitoksen ohjesäännön 1.1.2009 mukaan B:n poliisilaitos organisoitiin seuraavasti:

poliisilaitos jakaantui hierarkisesti samantasoisiin

lupa- ja hallintopalvelulinjaan, joka jakaantui seuraaviin toiminnallisiin yksiköihin; lupayksikkö, talous- ja henkilöstöhallintoyksikkö ja tukipalvelut. Linjajohtajana toimi apulaispoliisipäällikkö.

valvonta- ja hälytystoimintayksikköön (toiminnallinen yksikkö), joka jakaantui kolmeen toiminta- alueeseen. Yksikön johtajana toimi ylikomisario.

rikostorjuntayksikköön (toiminnallinen yksikkö), joka jakaantui kolmeen toiminta- alueeseen. Yksikön johtajana toimi rikosylikomisario.

(s. 2: kohta 4 / Poliisilaitoksen organisointi, s. 3: kohta 5 / Toimintalinjan ja yksiköiden tehtävät ja liite: B:n poliisilaitoksen organisaatio 2011)

lupa- ja hallintopalvelulinjan linjajohtaja, valvonta- ja hälytystoimintayksikön johtaja ja rikostorjuntayksikön johtaja oli sijoitettu organisatoriselta asemaltaan ja vastuiltaan samalle tasolle. (s. 2: kohta 4 / Poliisilaitoksen organisointi, s. 3: kohta 5 / Toimintalinjan ja yksiköiden tehtävät, s. 4: kohta 6 / Poliisipäällikön, linjajohtajan sekä yksikön johtajan tehtävät ja liite: B:n poliisilaitoksen organisaatio 2011)

Rikostorjuntayksikön päällikön tehtävä oli yksi poliisilaitoksen neljästä johtotehtävästä. (s. 2: kohta 4 / Poliisilaitoksen organisointi, s. 3: kohta 5 / Toimintalinjan ja yksiköiden tehtävät, s. 4: kohta 6 / Poliisipäällikön, linjajohtajan sekä yksikön johtajan tehtävät ja liite: B:n poliisilaitoksen organisaatio 2011)

Poliisihallituksen 10.12.2010 antamien tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamista koskevien tarkennettujen linjausten mukaan B:n poliisilaitos on luokiteltu pieneksi poliisilaitokseksi, joiden apulaispoliisipäälliköt sijoitettiin ensisijaisesti vaativuustasolle 15.02 (taso I) ja toissijaisesti vaativuustasolle 15.01 (taso II).

A:n johtama rikostorjuntayksikkö olisi sijoittunut perusmallisessa poliisilaitoksessa poliisipalvelut toimintalinjan alaisuuteen. Poliisipalvelut toimintalinjaa johtava apulaispoliisipäällikkö olisi lähtökohtaisesti sijoitettu poliisihallituksen linjauksen mukaisesti vaativuustasolle 15.02 (taso I). Koska A:n apulaispoliisipäällikön tehtäviä vastaavan tason johtotehtävät eivät sisältäneet koko poliisipalvelut toimintalinjan mukaisia tehtäviä, olisi hänet tässä tehtävässä tullut sijoittaa poliisihallituksen linjauksen mukaisesti toissijaiselle vaativuustasolle 15.01 (taso II).

A:n toimenkuva ja tehtävät

B:n poliisilaitoksen ohjesäännöstä 1.1.2009 ilmenee, että rikostorjuntayksikön päällikön tehtävät ja vastuut ovat olleet yhtenevät apulaispoliisipäällikön tehtävien ja vastuiden kanssa lukuun ottamatta poliisipäällikön sijaistamisvastuuta, joka ensisijaisesti kuului apulaispoliisipäällikölle.

A:n 1.10.2013 laaditun (hyväksytty 11.12.2013) henkilökohtaisen toimenkuvan mukaan A:n päätehtävänä ja vastuualueena on ollut poliisilaitoksen ohjesäännön ja rikostorjuntayksikön työjärjestyksen mukaisesti toimia rikostorjuntayksikön päällikkönä, joka

vastasi rikostorjuntayksikön suunnittelusta, johtamisesta ja seuraamisesta,

toimi poliisilaitoksen ja Poliisihallituksen välisissä tuloskeskusteluissa yksikkönsä, edustajana ja vastasi yksikkönsä osalta tulosuunnitelman toteuttamisesta,

toimi tutkinnanjohtajana D:n tutkintavastuualueella,

seurasi rikollisuuden tilaa ja kehittymistä poliisilaitoksen alueella,

vastasi salaisten pakkokeinojen käytöstä,

vastasi yksikkönsä sidosryhmäyhteistyöstä, ja

vastasi henkilöstöhallinnollisista esimiestehtävistä johtamansa yksikön osalta.

A:n tehtäviin ovat kuuluneet lisäksi B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön työjärjestyksen 12.5.2009 mukaiset rikosylikomisarion tehtävät.

Lisäksi A:lla on ollut muiden tehtäviensä ohella seuraavat säännölliset lisätehtävät:

laillisuusvalvonnan suorittaminen ja raportointi rikostorjuntayksikön ja osin valvonta- ja hälytysyksikön suoritteiden osalta

yleisjohtaja

työnantajan edustaja poliisilaitoksen johtoryhmässä, palkkatyöryhmässä ja yhteistoimintatoimikunnassa

poliisilaitoksen PTR-jäsen vakavan rikollisuuden torjuntakohteita valitsevassa työryhmässä

poliisilaitoksen jäsen poliisin neuvottelukunnassa

poliisipäällikön 2. sijainen

B:n poliisilaitoksen ohjesäännön 1.1.2009 ja B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön työjärjestyksen 12.5.2009 mukaan A:lle on kuulunut itsenäistä ratkaisuvaltaa. Hänellä on ollut alaisuudessaan yhteensä 47 henkilöä, joihin on lukeutunut 2 rikoskomisariota, 11 ylikonstaapelia, 3 tutkintasihteeriä ja 31 vanhempaa rikoskonstaapelia.

A:n vastuulle on kuulunut rikostorjuntayksikön osalta tulos- ja talousvastuuta. Hän on vastannut siitä, että yksikkö saavuttaa poliisihallituksen kanssa sovitut tulostavoitteet ja pysyy sovituissa henkilötyövuosi- ja määrärahakehyksissä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että rikostorjuntayksikön päällikön vastuulla on ollut yksikön tulososion valmistelu ja esitteleminen poliisihallitukselle vuosittaisissa tulossopimusneuvotteluissa, mitkä tehtävät perusmuotoisesti organisoidussa poliisilaitoksessa kuuluivat apulaispoliisipäällikölle.

A:n tehtävä on erittäin haasteellinen työkenttä johtuen hajanaisesta toimipisteverkosta, päällystön vähäisyydestä sekä vastuualueen ja toimenkuvan laajuudesta. A:lla on ollut päällystön vähäisyydestä johtuen myös vaativuustasoon 15.02 kirjattuja vaativampia esimiestehtäviä, kuten vastuu operatiivisista johtotehtävistä sekä poliisipäällikön 2. sijaisena toimiminen.

Vuoden 2011 aikana A:n toimenkuvaan tuli merkittäviä työtä ja vastuuta lisääviä tehtäviä, kuten laillisuusvalvonnan kokonaisvastuun kasvu. Vuonna 2011 A:lle tulleiden lisätehtävien ei voitu katsoa kuuluvan perusmuotoisiin esimiestehtäviin (15.01-taso), vaan kyseessä olivat jopa vaativat esimiestehtävät (15.02-taso). A:lla on ollut rikostorjuntayksikön päällikkönä merkittävä rooli poliisihallituksen vuosittain suorittamissa laillisuustarkastuksissa vuodesta 2011 lähtien. Myös nämä tehtävät kuuluisivat pääsääntöisesti apulaispoliisipäällikön tehtäviin.

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 14.860 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen mukainen vaativuustaso ja palkan määräytyminen

Sisäasianministeriön 5.2.2008 työnantajapäätöksen mukaan uusien poliisilaitosten poliisipäällikön alaisuudessa toimivia kolmea toimintalinjaa (hallinto- ja esikuntapalvelut, poliisipalvelut ja lupapalvelut) johtivat apulaispoliisipäälliköt. Se oli toimintalinjoissa pääsääntö ja sisäasianministeriön työnantajapäätös mahdollisti toimenkuvan harkitsemisen tapauskohtaisesti, mikäli toimenkuva poikkesi ylimenokauden henkilöstöjärjestelyihin liittyvistä syistä perusmallisen toimintalinjan päällikköviran toimenkuvasta. Näissä poikkeamatilanteissa virkojen palkkaus määriteltiin erillisellä työnantajapäätöksellä poliisin lääninjohtojen esitysten pohjalta yksittäistapauksittain huomioiden vaativuustasojen poikkeamat perusmallisista toimenkuvista.

Kantajan viittaamat B:n poliisilaitoksen ohjesääntö 1.2.2009 ja B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön työjärjestys 12.5.2009 eivät olleet poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisnormeja. Ne kuitenkin kuvasivat B:n poliisilaitoksen organisaatiota, jossa ei ole ollut kolmea toimintalinjaa, joita olisivat johtaneet apulaispoliisipäälliköt.

Sisäasianministeriö vahvisti työnantajapäätöksellään 5.2.2008 uusien poliisilaitosten perusmallisen johtamisrakenteen. Poliisihallituksen tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamista koskevassa tarkennetussa linjauksessa 10.12.2010 B:n poliisilaitos on määritelty niin sanotuksi pieneksi poliisilaitokseksi. Suurten, keskisuurten ja pienten poliisilaitosten määrittely perustui työnantajan päätökseen (12.2.2009 SM-2007-03280/Ty-12).

B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön päällikön tehtävässä ei ollut kysymys apulaispoliisipäällikön virasta tai vastaavan tason johtotehtävästä. A:n 1.10.2013 päivätyn toimenkuvan ja poliisihallituksen 10.12.2010 antaman tarkentavan ohjeen perusteella A:n toimenkuva ei ole kuulunut vaativuustasoon 15.01. Poliisihallituksen 10.12.2010 antaman tarkentavan ohjeen mukaan alkuvaiheessa 15-sarjaan tuli sijoittaa vanhaan 14-sarjaan sijoitetut tai joiden palkkaus oli ollut euromääräinen 31.8.2010. Ylimmillä esimiestehtävillä tarkoitettiin 15-sarjassa paikallispoliisin johtotehtäviä, eli apulaispoliisipäällikköjä ja suurten poliisilaitosten linjanjohtajia, sekä valtakunnallisissa yksiköissä osastopäällikön ja tulosyksikön päällikön tai vastaavan tehtäviä. Muut esimiestehtävät on tullut vastaisuudessakin sijoittaa asianomaisten toimenkuvaryhmien (07, 04, 08, 11 ja 40 -sarjat) esimiestehtävien tasoille.

Rikosylikomisario A:n tehtävän sijoitus vaativuustasolle 08.09.02 (tutkintatoiminnan päällystötehtävien vaativa erikoistoimi / yksikön päällikkö) on ollut edellä selostetun linjauksen mukainen. Oikea vaativuusryhmä olisi tosin ollut 08.09. Esimerkiksi entisessä Kainuun poliisilaitoksessa, joka oli niin ikään pieni poliisilaitos, vaativuustasot olivat seuraavat: apulaispoliisipäällikkö 15.02, rikostorjuntayksikön rikosylikomisario 08.09 sekä valvonta- ja hälytystoimintayksikön ylikomisario 04.09.

A:n toimenkuva ja tehtävät

A ei ollut toimintalinjan johtaja. A:n toimenkuva 1.10.2013 ja työtehtävät eivät ole täyttäneet seuraavia vaativuustason 15.01 (perusmuotoiset toiminnallisen yksikön esimiestehtävät) kriteerejä:

talousvastuu oman toimintalinjan osalta

vastuu sisäisten ja ulkoisten palvelujen ja toimintojen järjestämisestä

tehtävässä painottuvat hallinnolliset ja esikuntatehtävät

paikallispoliisissa pienen poliisilaitoksen perusmuotoiset apulaispoliisipäällikön ja vastaavan tason johtotehtävät

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja asiassa esitetty näyttö

Kysymyksenasettelu ja asian lähtökohdat

Tässä asiassa on kysymys siitä, onko B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön päällikkönä työskennelleen rikosylikomisario A:n tehtävä tullut sijoittaa vaativuustasolle 15.01 ja onko A:lle tullut maksaa vaativuustason 15.01 mukainen palkka 1.4.2013 ja 31.12.2013 välisenä aikana.

Asiassa sovellettava virkaehtosopimus on 29.11.2002 solmittu tarkentava virkaehtosopimus poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 1.3.2003 lukien (poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimus) siihen 9.11.2007 ja 15.10.2010 tarkentavilla virkaehtosopimuksilla tehtyine muutoksineen. Poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen 3 §:n (tarkentava virkaehtosopimus 9.11.2007) mukaan poliisin palkkausjärjestelmässä jokaiselle poliisihallinnon tehtäväkokonaisuudelle on määritelty vaativuustaso ja sen mukaan määräytyvä peruspalkka, ja peruspalkka määräytyy virkamiehen hoitaman tehtävän vaativuustason mukaan.

Tarkentavan virkaehtosopimuksen 15.10.2010 liitteessä 2 on kuvaukset poliisihallinnon johtotehtävistä eli niin sanotusta 15-sarjasta. Vaativuustaso 15.01, perusmuotoinen esimiestehtävä, sisältää perusmuotoiset toiminnallisen yksikön esimiestehtävät. Tehtävään kuuluvat tulos- ja talousvastuu oman toimintalinjan osalta, vastuu sisäisten ja ulkoisten palvelujen ja toimintojen järjestämisestä, vastuu toimintalinjan toimintaprosessien ja palvelujen kehittämisestä, vastuu oman toimintalinjan sidosryhmäyhteistyöstä ja vastuu henkilöstöhallinnollisista esimiestehtävistä oman linjansa osalta. Tehtävässä painottuvat hallinnolliset ja esikuntatehtävät. Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa tehtävästä on annettu esimerkkeinä ja linjauksina paikallispoliisissa pienen poliisilaitoksen perusmuotoiset apulaispoliisipäällikön ja vastaavan tason johtotehtävät, suuren poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikön alaisuudessa toimivan poliisitoiminnallisten yksiköiden päällikön tehtävät, ja valtakunnallisissa yksiköissä linjapäällikön tai vastaavan tehtävät, joihin sisältyy tulos- ja talousvastuuta.

Kirjalliset todisteet

Poliisihallitus on 10.12.2010 antanut tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamista koskevat tarkennetut linjaukset, joissa on todettu muun ohella, että poliisihallinnon ylimmät esimiestehtävät määrittelevään uuteen 15-sarjaan voidaan sijoittaa vain yksiköiden ylimmissä johtotehtävissä toimiva virkamies, joka esimiesroolissa käy alaisinaan olevien henkilöiden kanssa tulos- ja kehityskeskustelut ja jolla on henkilöstöhallinnollisia esimiestehtäviä ja palkkavaltuudet. Tässä vaiheessa 15-sarjaan on tullut sijoittaa vain hallinnon ylimmät johtotehtävät. Ylimmillä esimiestehtävillä tarkoitetaan 15-sarjassa paikallispoliisin johtotehtäviä (apulaispoliisipäälliköt, suurten poliisilaitosten linjajohtajat) sekä valtakunnallisissa yksiköissä osastopäällikön ja tulosyksikön päällikön tai vastaavan tehtäviä. Muut esimiestehtävät tulee vastaisuudessakin sijoittaa asianomaisten toimenkuvaryhmien (muiden ohella 04- ja 08-sarjat) esimiestehtävien tasoille. Vaativuustasolla 15.01 perusmuotoisen toiminnallisen yksikön esimiestehtävään sisältyy muun muassa tulos- ja talousvastuu oman toimintalinjan osalta sekä henkilöstöhallinnollisia esimiestehtäviä. Tehtävässä painottuvat hallinnolliset ja esikuntatehtävät. Paikallispoliisissa tasolle sijoitetaan pienen poliisilaitoksen perusmuotoiset apulaispoliisipäällikön tehtävät ja vastaavan tason johtotehtävät. Suurissa poliisilaitoksissa ja Helsingin poliisilaitoksessa tasolle voidaan sijoittaa suoraan apulaispoliisipäällikön alaisuudessa toimivan poliisitoiminnallisten yksiköiden päällikön tehtävät, joissa toimitaan yleensä ylikomisarion tai rikosylikomisarion nimikkeellä.

Poliisihallituksen 10.12.2010 antamista linjauksista käy lisäksi ilmi se, että B:n poliisilaitos on luokiteltu suurten, keskisuurten ja pienten poliisilaitosten joukossa pieneksi poliisilaitokseksi yhdessä Etelä-Karjalan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren, Lapin, Peräpohjolan, Kainuun ja Koillismaan poliisilaitosten kanssa.

Sisäasiainministeriön 5.2.2008 päivätystä kirjeestä käy ilmi se, että sisäministeriö on aiemmassa, 14.1.2008 kirjeessään vahvistanut linjauksensa 1.1.2009 toimintansa aloittavien poliisilaitosten johtorakenteista. Näiden linjausten mukainen uusien poliisilaitosten perusmallinen johtamisrakenne on kuvattu kaaviossa siten, että ylimpänä on poliisipäällikkö, jonka alaisuudessa ovat ensiksi hallinto- ja esikuntapalvelujen, toiseksi poliisipalveluiden ja kolmanneksi lupapalveluiden toimintalinjat, joita kaikkia johtavat apulaispoliisipäälliköt. Tässä asiassa on riidatonta, että B:n poliisilaitos oli organisoitu perusmallista poikkeavalla tavalla.

B:n poliisilaitoksen ohjesäännöstä, joka on ollut voimassa 1.1.2009 lukien toistaiseksi, käy ilmi se, että B:n poliisilaitos on jakautunut lupa- ja hallintopalvelulinjaan, valvonta- ja hälytystoimintayksikköön sekä rikostorjuntayksikköön. Ohjesäännön mukaan lupa- ja hallintopalvelulinja on vastannut poliisilaitoksen lupa-, hallinto- ja esikuntapalveluista, valvonta- ja hälytystoimintayksikkö poliisilaitoksen valvonta- ja hälytyspalveluista, ja rikostorjuntayksikkö poliisilaitoksen rikostorjuntapalveluista sekä ulkomaalaistutkinnasta. Lupa- ja hallintopalvelulinjan linjanjohtajana on toiminut apulaispoliisipäällikkö, valvonta- ja hälytystoimintayksikön johtajana ylikomisario ja rikostorjuntayksikön johtajana rikosylikomisario. Kullakin linjalla tai yksiköllä on ollut poliisipäällikön vahvistama työjärjestys, jossa on kuvattu organisaatio ja määritelty tarkemmin tehtävät.

B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön 12.5.2009 lukien toistaiseksi voimassa olleesta työjärjestyksestä ilmenee, että kyseisen yksikön päällikkönä ja johtajana toimii ja sen toiminnasta vastaa rikosylikomisario ohjesäännön mukaisesti. Rikosylikomisario toimii poliisilaitoksen ja lääninjohdon välisissä tuloskeskusteluissa yksikkönsä edustajana, seuraa rikollisuuden tilaa ja kehittymistä poliisilaitoksen alueella, toimii tutkinnanjohtajana pääpoliisiasemalle sijoitettujen tutkintaryhmien hoitamissa jutuissa ohjesäännön mukaisesti, vastaa rikostorjuntaan liittyvästä analyysitoiminnasta ja tietojohtamisesta, vastaa rikostorjuntatyön suunnittelusta, johtamisesta ja seurannasta, vastaa salaisten pakkokeinojen (SALPA-järjestelmä) käytöstä, vastaa yksikön henkilöstön koulutusasioista, vahvistaa yksikkönsä työvuorolistat ja hyväksyy vuosilomat, päättää ylitöiden teettämisestä, käy vuosittain kehityskeskustelut yksikön rikoskomisarioiden sekä kahden pääpoliisiasemalle sijoitetun ryhmänjohtajan kanssa, toimii tarvittaessa rikoskomisarion sijaisena tämän vuosiloman tai muun hyväksytyn poissaolon aikana, sekä hoitaa työjärjestyksessä rikoskomisarion tehtäviin kuuluvat asiat.

Rikosylikomisario A:n 1.10.2013 päivättyyn henkilökohtaiseen toimenkuvaan, jonka A:n silloinen esimies poliisipäällikkö E on 11.12.2013 allekirjoittanut, rikostorjuntayksikön päällikön päätehtäviksi ja vastuualueiksi on kirjattu työjärjestyksen ja ohjesäännön mukaisesti vastuu rikostorjuntayksikön suunnittelusta, johtamisesta ja seurannasta, toimiminen poliisilaitoksen ja poliisihallituksen välisissä tuloskeskusteluissa yksikkönsä edustajana, vastuu yksikkönsä osalta tulossuunnitelman toteuttamisesta, toimiminen tutkinnanjohtajana D:n tutkintavastuualueella, rikollisuuden tilan ja kehittymisen seuraaminen poliisilaitoksen alueella, vastuu salaisten pakkokeinojen (SALPA-järjestelmä) käytöstä, vastuu yksikkönsä sidosryhmäyhteistyöstä, vastuu henkilöstöhallinnollisista esimiestehtävistä yksikkönsä osalta, sekä työjärjestyksessä rikoskomisarion tehtäviin kuuluvien asioiden hoitaminen. Säännöllisiksi lisätehtäviksi on kirjattu laillisuusvalvonnan suorittaminen ja raportointi rikostorjuntayksikön ja osin valvonta- ja hälytystoimintayksikön suoritteiden osalta, toimiminen yleisjohtajana, poliisilaitoksen johtoryhmässä, palkkatyöryhmässä ja yhteistoimintatoimikunnassa työnantajan edustajana, toimiminen poliisilaitoksen poliisirikosasioiden yhdyshenkilönä, poliisilaitoksen PTR-jäsenenä vakavan rikollisuuden torjuntakohteita valitsevassa ryhmässä, poliisilaitoksen jäsenenä poliisin neuvottelukunnassa, poliisipäällikön II-sijaisena ja tarvittaessa rikoskomisarioiden sijaisena. Toimenkuvan mukaan A:lla on ollut 47 alaista, joista kaksi on ollut rikoskomisarioita. Tehtäviin liittyvän tulos- ja talousvastuun osalta toimenkuvaan on kirjattu vastuu siitä, että rikostorjuntayksikkö saavuttaa poliisihallituksen kanssa sovitut toiminnalliset tulostavoitteet ja pysyy sovituissa HTV- ja määrärahakehyksissä.

Kantajan kirjallisessa todisteessa 6 on lueteltu 15-sarjaan kuuluvia tehtäviä eräissä poliisilaitoksissa. Kantajan ilmoituksen mukaan asiakirja on työnantajan 2.3.2018 tekemä kooste 15-sarjaan sijoitetuista tehtävistä. Asiakirjasta itsestään ei käy ilmi se, kuka asiakirjan on laatinut, sen päiväystä, eikä liioin se, mitä ajankohtaa asiakirja koskee. Työtuomioistuin toteaa, että asiassa esitetyt kannevaatimukset koskevat 1.4.2013 ja 31.12.2013 välistä aikaa. Todistaja F on arvioinut, että kantajan kirjallisessa todisteessa 6 kuvattiin jotain vuoden 2014 tehdyn Pora III-uudistuksen jälkeistä tilannetta, minkä saattoi havaita esimerkiksi poliisilakimies-nimikkeen käytöstä. F:n mukaan asiakirjalla ei ollut merkitystä tämän asian arvioinnissa, koska vuoden 2014 uudistuksessa poliisilaitoksia yhdistettiin, sektoreita yhdistettiin ja myös palkkausta uudistettiin. Tämän uudistuksen tarkoituksena on ollut vähentää päällystöä, erityisesti apulaispoliisipäälliköitä. F:n kertomusta tukee tältä osin G:n kertomus. Asiassa on riidatonta, että B:n poliisilaitos on lakkautettu 1.1.2014 lukien. Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi sen, ettei kantajan todisteella 6 ole merkittävää näyttöarvoa tässä asiassa.

Poliisihallituksen sisäisen tarkastuksen yksikön 12.10.2012 päivätyssä tarkastuskertomuksessa 14/2012 on raportoitu poliisin palkkausjärjestelmän 15-sarjan soveltamisesta tehdyt havainnot. Tarkastuksen päätavoitteena on ollut varmistaa, että annettuja määräyksiä, ohjeita ja sopimuksia noudatettiin ja sovellettiin riittävän yhdenmukaisesti kaikissa poliisin yksiköissä. Tarkastus on kohdennettu ajallisesti 1.8.2011 ja 31.1.2012 väliseen aikaan ja kaikkiin poliisin yksiköihin. Tarkastushavaintojen mukaan valvonta- ja hälytystoiminta- ja rikostorjuntayksiköiden johtajien vaativuustasot ovat noudattaneet pääosin poliisilaitosten koon mukaista jaottelua. Yleisten toimenkuvausten ja linjausten mukaiset yksiköiden päälliköiden vaativuustasot ovat olleet suurissa poliisilaitoksissa 15.01, keskisuurissa poliisilaitoksissa 04.10 ja 08.09.02 ja pienissä poliisilaitoksissa 04.09 ja 08.09, mistä on ollut joitakin poikkeamia. Tarkastuksessa tehtäväsarjoihin 04 ja 08 sijoitettujen toimenkuvissa ei ole havaittu tehtäviä, jotka olisi tullut sijoittaa 15-sarjaan. Myöskään 15-sarjassa ei ole havaittu tehtäviä, jotka olisi tullut sijoittaa 04- tai 08-sarjaan. Johtopäätöksinä on todettu muun ohella, että soveltaminen paikallispoliisissa on ollut sopimuksen ja soveltamisohjeiden mukaista ja hyvin yhtenäistä. Tarkastus ei ole tuonut esille sijoitteluja, joita olisi voitu pitää selvästi virheellisinä.

Henkilötodistelu

Rikosylikomisario A on kertonut, että tehtävät, jotka hänellä oli hänen aloittaessaan rikostorjuntayksikön päällikkönä, ilmenivät ohjauskirjeestä, ohjesäännöstä ja työjärjestyksestä. Rikostorjuntayksikön päällikkö on ollut yksi johtoryhmän jäsenistä. Hänellä on ollut tili-, tulos- ja talousvastuu samaan tapaan kuin apulaispoliisipäälliköllä ja valvonta- ja hälytystoimintayksikön päälliköllä. Työjärjestyksestä tai ohjesäännöstä ilmeni, että näiden kolmen päällikön vastuulliset tehtävät ovat olleet täysin samanlaiset, he ovat vastanneet suoraan poliisipäällikölle ja olleet mukana vuosittain poliisihallituksen kanssa käydyissä tulosneuvotteluissa, eli heillä on ollut suuri vastuu. A:lla on ollut huomattavan paljon 15-sarjan tehtäviä ja operatiivista vastuuta, ja hänen tehtävänsä ovat ajankäytöllisesti painottuneet apulaispoliisipäällikkötason tehtäviin. A:n tehtävistä noin 60 prosenttia on ollut hallinnollisia tehtäviä ja noin 40 prosenttia tutkinnanjohtajan tehtäviä. Hallinnolliset tehtävät ilmenivät tarkemmin A:n toimenkuvasta. Niihin ovat kuuluneet esimerkiksi nimityksiin, henkilöstön etuisuuksiin, virkavapauksiin, lomiin ja kurinpidollisiin toimiin liittyvät asiat sekä toiminnan suunnittelu, raportointi ja yhteiskuntasuhteet. Nämä tehtävät ovat olleet täysin vastaavia kuin apulaispoliisipäälliköllä.

Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren poliisilaitoksessa kyseiset tehtävät olivat työjärjestyksessä kirjattu pääasiassa apulaispoliisipäällikölle, mutta B:n poliisilaitoksen organisaatiorakenteen ja päällystön vähäisyyden vuoksi ne olivat yksikön päälliköillä. Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren poliisilaitoksessa on ollut poliisipäällikkö ja kolme apulaispoliisipäällikköä. B:n poliisilaitoksen luokittelu pieneksi poliisilaitokseksi ei ole vaikuttanut millään tavalla ylimpien johtotehtävien vastuisiin ja tehtäviin. Kainuun tai Koillismaan poliisilaitoksissa, joiden organisaatio oli tuohon aikaan pääpiirteittäin samanlainen kuin B:n poliisilaitoksessa, rikostorjuntayksiköiden rikosylikomisariot oli sijoitettu vaativuustasolle 08.09.

A on toiminut myös poliisipäällikön toisena sijaisena, mihin liittyviä tehtäviä oli ollut paljon vuonna 2013. A on vaatinut vuonna 2013 muutosta palkkaukseensa, koska tehtäviä oli tullut vähitellen lisää. A oli yrittänyt neuvotella asiasta ensin sovinnollisesti poliisihallituksen ja päällikön kanssa. Asia ei kuitenkaan ollut edennyt, koska molemmat olivat vedonneet ohjauskirjeeseen, jonka sanamuodon mukaan siinä vaiheessa 15-sarjaa ei voinut antaa kuin apulaispoliisipäälliköille. A:n mukaan kysymyksessä oli kuitenkin aikansa kirjaus, ja nykyään ylikomisarioita oli 15-tasolla. Silloinen B:n poliisilaitoksen poliisipäällikkö E oli tuntenut hyvin A:n tehtävät tehdessään päätöksen tämän vaativuustasosta vuonna 2013. E oli käyttänyt verrokkina Keski-Pohjanmaan ja Pietarsaaren poliisilaitosta, mikä on ollut hyvä verrokki. E oli päätynyt vaativuustasoon 08.09.02, koska hän oli tulkinnut poliisihallituksen ohjauskirjettä sen sanamuodon mukaisesti, eli niin, että tuossa vaiheessa vaativuustaso 15.01 on kuulunut vain apulaispoliisipäälliköille. B:n poliisilaitoksessa myöskään valvonta- ja hälytystoimintayksikön päällikköä ei ollut sijoitettu 15-sarjaan tarkasteltavana ajanjaksona, vaan valvonta- ja hälytyspuolen sarjaan, A:n muistaman mukaan vaativuustasolle 04.09. Verrattaessa A:n ja valvonta- ja hälytystoimintayksikön päällikön tehtäviä niissä on ollut se ero, että A on toiminut poliisipäällikön kakkossijaisena ja hänellä on ollut oikeudellisia valvontatehtäviä huomattavasti enemmän, sekä osaston rajat ylittäviä tehtäviä.

Poliisihallituksen poliisiylitarkastaja F on kertonut toimineensa poliisihallituksessa aiemmin neuvottelupäällikkönä vuosina 2010–2014 ja kehittäneensä tuolloin poliisin palkkausjärjestelmää, muun muassa niin sanottua 15-sarjaa. Vuonna 2009 poliisin hallintorakenteen uudistuksessa (Pora I) siirryttiin 90 poliisilaitoksesta 24 poliisilaitoksen malliin. Tuolloin johtotehtäville määriteltiin ja otettiin käyttöön uudet palkat, 15-sarja, ja siihen liittyvät euromääräiset vaativuustasot. Virkaehtosopimusneuvotteluiden pohjalta 15-sarjaa täydennettiin toimenkuvilla vuonna 2010. Vanha 14-sarja korvattiin 15-sarjalla. Pora I-uudistuksen tavoitteena ja tarkoituksena oli johtotehtävien ja myös apulaispoliisipäälliköiden vähentäminen. Poliisin perustehtävät eivät ole juuri muuttuneet.

Organisoinnissa haettiin hallinnon tehokkuutta ja hallintotehtävien keskittämistä pienistä laitoksista suuriin, minkä kautta resursseja pystyttiin ohjaamaan poliisin kenttätoimintaan. Päälliköitä oli liikaa ja kenttämiehiä liian vähän. Uudistuksen yhteydessä määriteltiin poliisilaitoksille uudenlaisia johtorakenteita. Lähtökohtaisesti poliisilaitoksessa oli päällikkö, jonka alla oli linjaorganisaatio, jossa oli apulaispäälliköt, ja näiden alapuolella sektorijohto. Silloiset ylijohdon linjaukset antoivat mahdollisuuden poiketa poliisilaitosrakenteen mallista, mikäli siihen oli jotain syitä. Tyypillisesti tällainen syy oli, että mitä pienempi laitos, sitä vähemmän ylempiä johtotehtäviä siellä tulisi olla. F:n muistaman mukaan C:n läänissä jokin poliisilaitos jäi tuolloin kokonaan ilman apulaispoliisipäällikköä. Kaikkiin pienempiin poliisilaitoksiin ei riittänyt tarpeeksi johtotehtäviä apulaispoliisipäälliköille, eikä näihin laitoksiin katsottu tarkoituksenmukaiseksi rakentaa kaikkia linjoja, mistä B:n poliisilaitos lienee ollut yksi esimerkki.

F ei kuitenkaan ole osallistunut B:n poliisilaitoksen rakentamiseen. Jos pienempään poliisilaitokseen ei ole nähty tarkoituksenmukaiseksi perustaa apulaispoliisipäällikön tehtävää, suoraan poliisipäällikön alaisuudessa olevat yksikön vetäjät eivät silti ole nousseet palkkauksellisesti samalle tasolle kuin apulaispoliisipäällikkö. Jos poliisilaitoksessa on ollut johtotehtäviä yhdelle tai useammalle apulaispäällikölle, sinne on perustettu apulaispoliisipäällikön tehtävä, joka on täytetty avoimessa haussa. Jokaisessa laitoksessa oli lain mukaan oltava poliisipäällikkö, ja apulaispoliisipäälliköillä oli määritelty omat kelpoisuusvaatimukset ja tehtävät. Lisäksi oli operatiiivinen poliisitoiminnan taso, joka oli erilainen.

Palkkausjärjestelmää sovellettiin tuolloin paitsi poliisilaitoksessa, myös muun muassa suojelupoliisissa, poliisiammattikorkeakoulussa ja keskusrikospoliisissa, minkä vuoksi 15-sarjan ohjeistus on kattanut myös muita kuin apulaispoliisipäällikön nimikkeellä olevia tehtäviä, kuten esimerkiksi osastopäällikkö ja rikosylitarkastaja. Pelkkä nimike ei siis ollut määräävä. Poliisihallitus oli varmistanut 15-sarjan soveltamisen yhdenmukaisuuden paitsi ohjeistuksella myös selvittämällä sisäisen tarkastuksen raportoinnilla, mille vaativuustasolle kukin johtotehtävissä ollut henkilö oli sijoitettu missäkin poliisilaitoksessa.

F on katsonut A:n henkilökohtaisen toimenkuvan 1.10.2013 perusteella, että A:n tehtävä ei ole kuulunut 15-sarjaan. F:n mukaan 15-sarjassa oli kyse apulaispoliisipäällikön tehtävistä. Apulaispoliisipäälliköt eivät toimineet tutkinnanjohtajina tai yksittäisten sektorien johtajina, eivätkä apulaispoliisipäälliköiden kelpoisuusvaatimuksetkaan sellaista tukeneet. A:n toimenkuvan perusteella kysymys oli vaativasta rikostorjunnan johtotehtävästä, jota varten oli omat vaativuusluokat. Kysymys oli yhden operatiivisen poliisitoiminnan osa-alueen johtamisesta.

Sarjoihin liittyivät omat perustoimenkuvat, joissa tiettyjen kriteerien, kuten esimerkiksi yksikön koon, mukaisesti noustiin päällystötasolla. Poliisilaitoksen tutkintatehtävissä laitoksen koko oli yksi kriteeri; mitä suurempi laitos, sen laaja-alaisemmat, moninaisemmat ja vaativammat tehtävät olivat toimenkuvausten mukaan. Vaativuustaso 08.09 on ollut ylikomisarioilla, 08.08 on ollut perustutkinnan vaativuustaso, ja sitä alempana on ollut päällystön aloitustaso 08.07. Rikostorjunnan tehtävissä vaativuustasoilla 08.09 ja 08.09.02 olevia henkilöitä on ollut yleensä keskisuurissa ja suurissa laitoksissa, joten A:lla on ollut melko korkea vaativuustaso. Esimerkiksi se, että rikostorjuntayksikön vetäjä osallistui tuloskeskusteluihin, ei muuttanut virkaa apulaispoliisipäälliköksi.

Kun 15-sarja on tullut käyttöön, neljä linjanjohtajana toiminutta ylikomisariota, jotka olivat aiemmin olleet 14-sarjassa, oli täytynyt sijoittaa 15-sarjaan, koska muuten heidän palkkansa olisi laskenut. Neljässä suurimmassa laitoksessa Espoossa, Vantaalla, Helsingissä ja Turussa on ollut ylikomisario tai rikosylikomisario, joka on ollut 15-sarjassa. Pienen poliisilaitoksen rikostorjunnan vetäjän vaativustason nostaminen olisi vaikuttanut merkittävästi muihin poliisilaitoksiin. Poliisin palkkausjärjestelmäsopimusta sovellettaessa henkilön virkanimikkeellä ei periaatteessa pitänyt olla mitään merkitystä vaativuustasoa määritettäessä, vaan toimenkuva ja tehtäväsisältö ratkaisivat. Käytännössä virkanimikkeelläkin oli merkitystä. Vaativuudenarviointi tehtiin siten, että henkilön tehtäviä ja toimenkuvia vertailtiin keskenään. Ongelmana kuitenkin oli se, että henkilö itse laati oman toimenkuvansa, jonka yleensä esimies allekirjoitti kyseisessä virastossa. Siitä, miten 15-sarjaa sovellettiin nykyään, ei tullut tehdä vertailuja 2013 tilanteeseen, koska johtotehtävät ovat muuttuneet.

C:n poliisilaitoksen poliisipäällikkö G on kertonut olleensa perustamassa B:n poliisilaitosta Pora 1:ssä lääninpoliisijohtajana vuoden 2009 alusta. Vuoden 2010 alusta lukien G oli toiminut poliisijohtajana poliisihallituksessa, jossa hänen tehtäviinsä oli kuulunut pienten poliisilaitosten, kuten B:n poliisilaitoksen, tulosohjaus ja tuloskeskustelujen käyminen. Vuodesta 2012 lukien G on toiminut C:n poliisipäällikkönä. Hän on ollut valmistelemassa Pora 3:ssa uutta poliisilaitosjärjestelmää C:n alueella ja vastannut siitä. Vuoden 2014 alusta lukien, kun B:n poliisilaitos oli sulautettu C:n poliisilaitokseen, se on kuulunut G:n johtamisalueeseen. Poliisiorganisaatiota oli muutettu vuoden 2009 alusta lukien siten, että 90 poliisilaitoksesta oli muodostettu 24 poliisilaitosta. B:n poliisilaitos oli muodostettu H:n, D:n ja I:n poliisilaitoksista. Pora I:ssä oli pyritty suurempiin yksiköihin, mutta pieniä poliisilaitoksia oli jäänyt alueille, joissa asutus oli harvaa. Pora 1:ssä oli lähdetty siitä, että poliisipäällikön apuna täytyi olla apulaispoliisipäällikkö, koska kokonaisuudet olivat olleet niin isoja. Osaan pienistä poliisilaitoksista, kuten J:lle, ei ollut perustettu lainkaan apulaispoliisipäällikön virkaa poliisilaitoksen pienen koon vuoksi. B:n, Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Peräpohjolan poliisilaitokset olivat juuri ylittäneet sen kynnyksen, että niihin oli perustettu apulaispoliisipäällikön virka. Ne olivat olleet volyymiltaan niin pieniä poliisilaitoksia, että olisi ollut liioittelua perustaa niihin useampaa apulaispoliisipäällikön virkaa.

Pienissä poliisilaitoksissa valvonta- ja hälytystoimintayksikkö ja rikostorjuntayksikkö ovat olleet substanssiyksiköitä, joita on johtanut ylikomisario. B:n poliisilaitoksessa A:n pääasiallinen tehtävä on ollut D:n alueen tutkinnanjohtajana toimiminen. B:n poliisilaitoksessa johto-, hallinto- ja esikuntatehtävät ovat kuuluneet apulaispoliisipäällikölle. Apulaispoliisipäällikön vastuu on ollut eri tasoinen kuin substanssiyksiköiden vetäjillä, eivätkä nämä ole olleet samalla hierarkiatasolla. Jos päällikkö, apulaispoliisipäällikkö ja yksikön päällikkö olisivat olleet organisaatiossa päällekkäin, olisi muodostunut liian moniportainen organisaatio. G ei ollut työskennellyt A:n kanssa poliisilaitoksen arjessa.

G on katsonut, että A:n toimenkuvassa 1.10.2013 luetellut tehtävät ovat olleet rikostorjuntayksikön johtajan tehtäviä kaikissa poliisilaitoksissa. Jos jotain poliisilaitoskohtaisia nyansseja onkin ollut, sillä ei voinut olla vaikutusta tehtävän vaativuustasoon. A:n toimenkuvassa tehtäviä oli paisuteltu siinä tarkoituksessa, että A olisi saanut korkeamman vaativuustason ja palkankorotuksen. Toimenkuva oli laadittu kaksi kuukautta ennen B:n poliisilaitoksen lakkaamista väliaikaisen johtajan aikana. Kuitenkaan B:n poliisilaitoksen ja sen johtajien tehtävät eivät olleet muuttuneet. A:n toimenkuvaan oli kirjattu, että vuonna 2011 tälle olisi tullut merkittäviä työtä ja vastuuta lisääviä tehtäviä, kuten yleisjohtajana toimiminen ja laillisuusvalvonnan kokonaisvastuun kasvu. Nämä olivat kuitenkin yksikön johtajan tavanomaisia tehtäviä. A:n toimenkuvassa ei ollut esitetty mitään konkreettisia lisätehtäviä. Lisätehtäviin perustuvan muutoksen tulisi olla olennainen, jotta vaativuustasoa voitaisiin nostaa. A:n toimenkuvan perusteella vaativuustaso ei missään tapauksessa ollut 15-sarjassa, koska toimenkuvan pitäisi sisältää pääasiassa johtamis- hallinto- ja esikuntatehtäviä. Vuonna 2013 A:n tehtäviä vastaavassa asemassa ja vastaavan kokoisessa poliisilaitoksessa työskennelleitä ei ollut sijoitettuna 15-sarjaan. Poliisin ylijohto oli linjannut työnantajan päätöksellä, että vaativuustaso 15.01 kuului pienissä poliisilaitoksissa apulaispoliisipäälliköille ja Helsingissä piirien päälliköille, ja tällä tavoin sitä oli myös sovellettu. Poliisihallituskin oli todennut, että 15-sarjaa oli sovellettu oikein. Vuoden 2014 alussa oli tehty iso rakenteellinen uudistus, jossa 24 poliisilaitoksesta siirryttiin 11 poliisilaitokseen, ja tuolloin myös johtamistasoja oli muutettu.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Poliisiylitarkastaja F:n ja poliisipäällikkö G:n kertomuksista ilmenee, että poliisin hallintorakenteen uudistuksessa (Pora I) poliisiorganisaatiota muutettiin vuoden 2009 alusta lukien siten, että 90 poliisilaitoksesta muodostettiin 24 poliisilaitosta. Poliisihallituksen 10.2.2010 antamista linjauksista ilmenee, että tässä yhteydessä perustettu B:n poliisilaitos on luokiteltu niin sanotuksi pieneksi poliisilaitokseksi.

Sisäasiainministeriön 5.2.2008 päivätystä kirjeestä käy ilmi se, että 1.1.2009 toimintansa aloittaneiden uusien poliisilaitosten perusmallisessa johtamisrakenteessa poliisipäällikön alaisuudessa oli hallinto- ja esikuntapalvelujen, poliisipalveluiden, sekä lupapalveluiden toimintalinjat, joita johtivat apulaispoliisipäälliköt. Asiassa on riidatonta, että B:n poliisilaitos on organisoitu tästä perusmallista poikkeavalla tavalla. B:n poliisilaitoksen ohjesäännöstä 1.1.2009 ilmenee, että B:n poliisilaitoksessa on ollut lupa- ja hallintopalvelulinja, valvonta- ja hälytystoimintayksikkö sekä rikostorjuntayksikkö. Lupa- ja hallintopalvelulinjaa on johtanut apulaispoliisipäällikkö, valvonta- ja hälytystoimintayksikköä ylikomisario ja rikostorjuntayksikköä rikosylikomisario. Lupa- ja hallintopalvelulinja on vastannut poliisilaitoksen lupa-, hallinto- ja esikuntapalveluista, valvonta- ja hälytystoimintayksikkö poliisilaitoksen valvonta- ja hälytyspalveluista, ja rikostorjuntayksikkö poliisilaitoksen rikostorjuntapalveluista sekä ulkomaalaistutkinnasta.

G:n kertomuksesta ilmenee, että Pora I:ssä osaan pienistä poliisilaitoksista ei ole perustettu lainkaan apulaispoliisipäällikön virkaa niiden pienen koon vuoksi. B:n, Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Peräpohjolan poliisilaitokset ovat juuri ylittäneet sen kynnyksen, että niihin oli perustettu apulaispäällikön virka. Pienissä poliisilaitoksissa valvonta- ja hälytystoimintayksikkö ja rikostorjuntayksikkö ovat olleet substanssiyksiköitä.

A on katsonut, että B:n poliisilaitoksessa apulaispoliisipäällikön ja kahden yksikön johtajan vastuulliset tehtävät ovat olleet täysin samanlaiset. He ovat vastanneet suoraan poliisipäällikölle ja olleet mukana poliisihallituksen kanssa vuosittain käydyissä tulosneuvotteluissa. A on katsonut, että hänellä on ollut huomattavan paljon 15-sarjan tehtäviä ja operatiivista vastuuta ja että hänen tehtävänsä ovat ajankäytöllisesti painottuneet apulaispäällikkötason tehtäviin. A:n mukaan hänen tehtävänsä rikostorjuntayksikön päällikkönä ovat jakautuneet siten, että noin 60 prosenttia on ollut hallinnollisia tehtäviä ja noin 40 prosenttia on ollut tutkinnanjohtajan tehtäviä. A on vaatinut vuonna 2013 muutosta palkkaukseensa, koska tehtäviä oli tullut vähitellen lisää.

G on toisaalta katsonut, että B:n poliisilaitoksessa A:n pääasiallinen tehtävä on ollut D:n alueen tutkinnanjohtajana toimiminen. G on katsonut, että A:n toimenkuvassa 1.10.2013 luetellut tehtävät ovat olleet rikostorjuntayksikön vetäjän tehtäviä kaikissa poliisilaitoksissa. Mahdollisilla poliisilaitoskohtaisilla pienillä eroilla ei ole voinut olla vaikutusta tehtävän vaativuustasoon. B:n poliisilaitoksen tehtävät olivat pysyneet samoina, eikä A:n henkilökohtaisen toimenkuvan perusteella A:llekaan ollut tullut mitään konkreettisia lisätehtäviä.

F on katsonut, että A:n henkilökohtaisen toimenkuvan mukaisissa tehtävissä on ollut kysymys yhden operatiivisen poliisitoiminnan osa-alueen johtamisesta. Sarjoihin on liittynyt omat perustoimenkuvat, joissa tiettyjen kriteerien, kuten esimerkiksi yksikön koon, mukaisesti on noustu päällystötasolla. Poliisilaitoksen tutkintatehtävissä laitoksen koko on ollut yksi tällainen kriteeri. Rikostorjunnan tehtävissä vaativuustasoilla 08.09 ja 08.09.02 on työskennellyt henkilöitä yleensä keskisuurissa ja suurissa laitoksissa, mihin nähden A:lla on ollut melko korkea vaativuustaso. Esimerkiksi se, että rikostorjuntayksikön vetäjä osallistui tuloskeskusteluihin, ei muuttanut virkaa apulaispoliisipäälliköksi.

Poliisihallituksen 10.12.2010 antaman tarkentavan virkaehtosopimuksen soveltamista koskevan linjauksen mukaan 15-sarjaan on tuossa vaiheessa tullut sijoittaa vain hallinnon ylimmät johtotehtävät, joilla on tarkoitettu 15-sarjassa paikallispoliisin osalta johtotehtäviä eli apulaispoliisipäälliköitä ja suurten poliisilaitosten linjajohtajia. Linjauksen mukaan muut esimiestehtävät on tullut vastaisuudessakin sijoittaa asianomaisten toimenkuvaryhmien (kuten 04- ja 08-sarjat) esimiestehtävien tasoille. Vaativuustasolla 15.01 perusmuotoisen toiminnallisen yksikön esimiestehtävään on sisältynyt muun muassa tulos- ja talousvastuu oman toimintalinjan osalta sekä henkilöstöhallinnollisia esimiestehtäviä. Tehtävässä ovat painottuneet hallinnolliset ja esikuntatehtävät. Paikallispoliisissa tasolle on tullut sijoittaa pienen poliisilaitoksen perusmuotoiset apulaispoliisipäällikön tehtävät ja vastaavan tason johtotehtävät.

A on katsonut, että ohjauskirjeen, jonka sanamuodon mukaan siinä vaiheessa 15-sarjaa ei ollut voinut antaa kuin apulaispoliisipäälliköille, kirjaus on ollut aikansa kirjaus, kun nykyään ylikomisarioita oli 15-tasolla. F:n ja G:n kertomuksista käy kuitenkin ilmi se, että poliisiorganisaatiossa oli vuonna 2014 tehty iso rakenteellinen uudistus, jossa oli muun ohella uudistettu palkkausta ja vähennetty johtotehtäviä, eikä vertailua näin ollen ole perusteltua tehdä vuoden 2014 jälkeiseen tilanteeseen.

G:n kertomuksesta käy ilmi se, että vuonna 2013 A:n tehtävää vastaavassa asemassa olleita henkilöitä B:n poliisilaitosta vastaavan kokoisissa poliisilaitoksissa ei ollut sijoitettuna 15-sarjaan, mitä tukee osin myös A:n oma kertomus, sekä poliisihallituksen sisäisen tarkastuksen yksikön tarkastuskertomus, vaikkakin se on koskenut 1.8.2011 ja 31.1.2012 välistä aikaa. Poliisihallituksen sisäisen tarkastuksen yksikön 12.10.2012 päivätystä tarkastuskertomuksesta ilmenee muun ohella se, että 15-sarjan soveltaminen paikallispoliisissa on ollut sopimuksen ja soveltamisohjeiden mukaista ja hyvin yhtenäistä. Yleisten toimenkuvausten ja linjausten mukaiset yksiköiden päälliköiden vaativuustasot ovat olleet pienissä poliisilaitoksissa pääasiallisesti 04.09 ja 08.09. Tarkastuksessa tehtäväsarjoihin 04 ja 08 sijoitettujen toimenkuvissa ei ole havaittu tehtäviä, jotka olisi tullut sijoittaa 15-sarjaan, eikä tarkastus ole tuonut esille sijoitteluja, joita olisi voitu pitää selvästi virheellisinä.

Työtuomioistuin katsoo edellä kerrotuilla perusteilla asiassa luotettavasti selvitetyksi sen, että poliisihallituksen 10.12.2010 antamaa linjausta on myös sovellettu siten, että pienissä poliisilaitoksissa 15-sarjaan ovat kuuluneet apulaispoliisipäälliköt, mutta eivät esimerkiksi rikostorjuntayksiköiden vetäjät.

Poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohje 31.12.2006 ei ole ollut voimassa virkaehtosopimuksena, mutta se on ilmaissut osapuolten yksimielisen käsityksen siinä käsitellyistä asioista. Mainitun soveltamisohjeen mukaan henkilön virkanimikkeellä ei ole vaikutusta vaativuustason valintaan, vaan vaativuustaso on aina määräytynyt henkilön todellisten työtehtävien mukaan siten, että virkamiehen työtehtäviä verrataan yleiseen vaativuustason toimenkuvaan ja siinä määriteltyihin tehtäviin. Vaativuustason valinta tapahtuu aina henkilön tehtävien kokonaisarvioinnin perusteella.

G ja F ovat katsoneet, että A:n henkilökohtaisen toimenkuvan 1.10.2013 perusteella A:n tehtävä ei kuulunut 15-sarjaan. G:n mukaan toimenkuvan pitäisi sisältää pääasiassa johtamis- hallinto- ja esikuntatehtäviä, jotta se voitaisiin sijoittaa 15-sarjaan. B:n poliisilaitoksessa nämä tehtävät ovat kuitenkin kuuluneet apulaispoliisipäällikölle. A:n pääasiallinen tehtävä taas on ollut D:n alueen tutkinnanjohtajana toimiminen. F:n mukaan 15-sarjassa oli kyse apulaispoliisipäällikön tehtävistä. Apulaispoliisipäälliköt eivät ole toimineet tutkinnanjohtajina tai yksittäisten sektorien johtajina eivätkä apulaispoliisipäälliköiden kelpoisuusvaatimuksetkaan ole sellaista tukeneet. A:n toimenkuvan perusteella kysymys oli vaativasta rikostorjunnan johtotehtävästä, jota varten oli omat vaativuusluokat.

G:n ja F:n kertomusten sekä poliisihallituksen 10.12.2010 antaman linjauksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että arvioitaessa A:n tehtäviä rikostorjuntayksikön päällikkönä ja toisaalta A:n tehtävien vaativuustasoa, on otettava huomioon myös poliisilaitoksen koko. B:n poliisilaitos on ollut pieni poliisilaitos, jonne on perustettu ainoastaan yksi apulaispoliisipäällikön virka. G:n kertomuksesta ilmenee, että B:n poliisilaitoksessa apulaispoliisipäällikön vastuu oli eri tasoinen kuin substanssiyksiköiden johtajilla, eivätkä nämä ole olleet samalla hierarkiatasolla.

A:n henkilökohtaiseen toimenkuvaan 1.10.2013 on kirjattu, että A:lle on tullut vuonna 2011 lisätehtäviä. G:n mukaan kysymyksessä ovat kuitenkin olleet tavanomaiset rikostorjuntayksikön päällikön tehtävät. Lisäksi on otettava huomioon se, että poliisihallituksen sisäinen tarkastus ei ole havainnut 12.10.2012 päivätyn tarkastuskertomuksen mukaan tehtäväsarjoihin 04 ja 08 sijoitettujen toimenkuvissa tehtäviä, jotka olisi tullut sijoittaa 15-sarjaan, eikä myöskään sijoitteluja, joita olisi voitu pitää selvästi virheellisinä.

Arvioidessaan henkilötodistelua työtuomioistuin katsoo, että poliisihallituksen poliisiylitarkastaja F:n todistajankertomuksen painoarvo on merkittävä sen vuoksi, että F on ollut mukana kehittämässä poliisin palkkausjärjestelmää ja niin sanottua 15-sarjaa sellaiseksi, kuin niitä on sovellettu vuonna 2013. Hänellä on siten ollut yksittäistä poliisilaitosta ja sen henkilökuntaa laajempi näkemys poliisin palkkausjärjestelmästä.

Toisaalta F ei ole tuntenut B:n poliisilaitosta kovin hyvin. C:n poliisilaitoksen poliisipäällikkö G on sitä vastoin tuntenut hyvin nimenomaisesti B:n poliisilaitoksen tuolloisen tilanteen. G ei kuitenkaan ole työskennellyt yhdessä A:n kanssa. Toisaalta G:llä on ollut tarkka käsitys B:n poliisilaitoksen ja rikostorjuntayksikön päällikön tehtävistä. Rikosylikomisario A on luonnollisesti tiennyt parhaiten omat tehtävänsä, jotka hän on kirjannut henkilökohtaiseen toimenkuvaansa. G:llä ja F:llä on kuitenkin ollut henkilötodistelun yhteydessä mahdollisuus arvioida A:n henkilökohtaista toimenkuvaa ja tehtäviä suhteessa 15-sarjan vaatimuksiin. A:lla ei toisaalta tehtävänsä ja työhistoriansa perusteella ole ollut, eikä voinutkaan olla, yhtä laajaa käsitystä kuin esimerkiksi F:llä siitä, millä tavoin 15-sarjaa on tarkoitettu sovellettavan ja miten sitä on käytännössä sovellettu.

Työtuomioistuin on arvioinut edellä selostettujen henkilötodistelun ja kirjallisten todisteiden perusteella A:n henkilökohtaisesta toimenkuvasta 1.10.2013 ilmeneviä tehtäviä kokonaisuutena ja verrannut niitä tarkentavan virkaehtosopimuksen 15.10.2010 mukaisten vaativuustasoon 15.01 kuuluneiden tehtävien kuvaukseen. Asiassa esitetyn näytön perusteella on selvitetty se, että johtamis- hallinto- ja esikuntatehtävät ovat B:n poliisilaitoksessa kuuluneet ennen kaikkea apulaispoliisipäällikön vastuulle, kun taas A:n vastuulla ovat olleet pääosin tutkinnanjohtajan tehtävät. A:n tehtävä on siten ollut vaativa rikostorjuntayksikön johtajan tehtävä, joka ei ole pienessä B:n poliisilaitoksessa kuulunut 15-sarjaan. Työtuomioistuin harkitsee näillä perusteilla oikeaksi sen, että A:n tehtäviä B:n poliisilaitoksen rikostorjuntayksikön johtajana ei ole tullut sijoittaa vaativuustasolle 15.01 ajalla 1.4.2013–31.12.2013. Edellä kerrotuilla perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on paljoksunut valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikuluvaatimusta siltä osin, kuin tuntiveloitus on ylittänyt 210 euroa. Valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikululaskussa keskituntihinnaksi on merkitty 420 euroa. Työtuomioistuin katsoo asian laatu ja laajuus huomioon ottaen, että tässä asiassa kohtuullinen tuntiveloitus on 250 euroa. Näin ollen työtuomioistuin hyväksyy valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulujen määräksi yhteensä 9.250 euroa (33 tuntia x 250 euroa tunnilta lisättynä 1.000 euron määräisillä jälkitöillä).

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 9.250 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Pärssinen, Ojanen, Lehto ja Mustonen jäseninä. Sihteeri on ollut Snellman-Valtonen.

Tuomio on yksimielinen.