14.5.2018

Vaatimukset

Paperiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on oikeus sairausajan palkkaan 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliseltä ajalta paperiteollisuuden työehtosopimuksen 24.1.3 §:n perusteella,

- velvoittaa Sappi Finland I Oy:n maksamaan A:lle 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliseltä ajalta sairausajan palkkana 1.741,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2016 lukien, ja

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Sappi Finland I Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

A:n sairausajan palkka

A on ollut sairauden vuoksi työkyvytön 12.4.–29.5.2016, minkä jälkeen hän on palannut työkykyisenä töihin. A on sairastunut työpaikallaan uudelleen ja joutunut työkyvyttömyyden vuoksi sairauslomalle 11.6.2016 ja 31.7.2016 väliseksi ajaksi. Sappi Finland I Oy (jäljempänä yhtiö) on kieltäytynyt maksamasta A:lle sairausajan palkkaa 21.6.2016 jälkeiseltä ajalta.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen mukaan A:lla on kuitenkin oikeus sairausajan palkkaan myös 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliselle ajalle sijoittuvalta työkyvyttömyysjaksolta, minkä vuoksi yhtiö tulee velvoittaa korvaamaan A:lle sairausajan palkan (4.896,64 euroa) ja A:lle maksetun sairauspäivärahan (3.154,80 euroa) erotus yhteensä 1.741,84 euroa.

A:n sairauslomat ja työkyky

A on työskennellyt yhtiön Kirkniemen tehtaalla täysin normaalisti vuodesta 1993 lukien automaatioasentajana. Vuoden 2015 syksyllä A kiinnitti huomiota alkaneisiin näköhäiriöihin erityisesti oikean silmänsä osalta. Häiriöitä ilmeni erityisesti rasituksen yhteydessä, kuten esimerkiksi A:n pelatessa harrastuksenaan koripalloa. Kuvaavaa oireiden kehittymiselle on ollut se, että A on joutunut lopettamaan koripallon pelaamisen maaliskuussa 2016, koska hän ei ole enää saanut syöttöjä kiinni.

A hakeutui näköhäiriöiden vuoksi silmälääkärin tutkimuksiin tammikuussa 2016, mutta oireille ei löydetty selitystä. A:n oireet kuitenkin jatkuivat. Näköhäiriöiden lisäksi A:lla alkoi ilmetä kaatavaa huimausta, joka paheni voimakkaasti pääsiäisenä 2016. A joutui hakeutumaan tuolloin päivystykseen, koska hän koki kasvojensa alkaneen "valumaan", ja kasvojen oikean puolen puutumisen vuoksi. A:lla diagnosoitiin perifeerinen kasvohermohalvaus, joka on vähitellen helpottanut kortisonihoidon avulla.

A:n oireet pahenivat uudelleen ja A joutui sairaalahoitoon 12.4.2016. Sairaalassa A huomasi, että osastolla oli toinenkin saman tehtaan saman osaston työntekijä, jolla on todettu samanlaisia oireita kuin A:lla. Työntekijät alkoivat tapaamisen ja käymiensä keskustelujen myötä epäillä, että heidän oireensa liittyivät Kirkniemen tehtaaseen. A oli sairauslomalla 29.5.2016 saakka. Hän kävi työterveyslääkärin vastaanotolla ennen työhön paluutaan viimeisen kerran 18.5.2016.

A:n palattua töihin A:n esimies katsoi, että A:n voisi olla hyvä aloittaa tekemällä enemmän ohjelmointityötä kentällä kiertämisen sijaan. A työskenteli kuitenkin normaalisti tehtaalla, kunnes toisen työviikon lopulla oireet alkoivat nopeasti paheta ja A joutui jäämään uudelleen sairauslomalle.

A:n lisäksi kaksi muuta samalla osastolla työskentelevää työntekijää on kärsinyt samankaltaisista oireista kuin A. Toinen työntekijöistä on siirretty työskentelemään kokonaan toiselle osastolle ja toiselle työntekijälle on sovittu kevennetty työ oireiden johdosta. Työterveyslaitos on tutkinut mahdollista syytä tehtaan työntekijöiden sairastumiselle, mutta oireiden syytä ei ole toistaiseksi löydetty. Vastauksessa esitetyt seikat työpaikalla 25.5.2016 pidetyn tilaisuuden luonteesta pitävät paikkansa. Nykyisin työntekijöiden on käytettävä hengityssuojainta, jos he työskentelevät viirapuristinalueella yli 30 minuuttia.

Työehtosopimuksen 24.1.3 §:n tulkinta

Työehtosopimuksen 24.1.3. kohdan soveltamisohjeet sisältävät kolme eri tilanteisiin ja eri aikana työehtosopimukseen otettua soveltamisohjetta. Ensimmäinen virke koskee tilanteita, joissa sairastutaan kesken työvuoron. Toinen virke koskee tilannetta, jossa sairaus päättyy vuorovapaiden aikana ja työntekijä sairastuu uudelleen selvästi tervehtymisensä jälkeen. Kummastakaan edellä mainitusta tilanteesta ei ole tässä asiassa kysymys.

Käsiteltävässä asiassa on kysymys työehtosopimuksen 24.1.3. kohdan soveltamisohjeiden kolmannesta virkkeestä: "Palkka maksetaan myös silloin, kun kysymyksessä on sairausvakuutuslaissa tarkoitettu saman sairauden uusiutuminen." Sairausvakuutuslakihan edellyttää lähtökohtaisesti uuden sairausajan palkanmaksujakson alkamiseksi saman sairauden perusteella, että työntekijä on ollut työkykyinen vähintään 30 päivän ajan sairausjaksojen välillä. Tämä 30 päivän aikaraja on nimenomaisesti poistettu paperiteollisuuden työehtosopimuksesta ja uuden sairausajan palkanmaksujakson laskeminen aloitetaan jo yhden päivän työskentelyn jälkeen.

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 24.1.3 §:n tulkintaa koskevat ainakin kaksi välimiesoikeuden tuomiota vuosilta 1984 ja 2008 sekä Metsäteollisuus ry:n muistio vuodelta 2004.

Paperiteollisuuden välimiesoikeuden ratkaisu 1/1984 koskee tapausta, jossa työntekijä ei ole tervehtynyt sairauslomajaksojensa välillä, eikä tapaus siten ole rinnastettavissa nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Mainitussa tapauksessa työntekijää hoitanut lääkäri on todennut työntekijän työkyvyttömäksi myös tämän vapaajakson ajaksi. Välimiesoikeuden mukaan asiassa ei ole myöskään tullut esille mitään seikkaa, jonka oltaisiin voitu olettaa aiheuttaneen työntekijän uudelleen sairastumisen tämän palattua töihin. Käsiteltävänä olevassa asiassa on jo yleisen elämänkokemuksen perusteella selvää, että useamman työntekijän samankaltaisten neurologisten oireiden aiheuttajan täytyy sijaita altistuneiden työpaikalla ja sairastuminen on johtunut nimenomaisesti työn tekemisestä työpaikalla.

Myöskään paperiteollisuuden välimiesoikeuden ratkaisu 1/2008 ei ole rinnastettavissa nyt käsiteltävänä olevaan asiaan, koska mainitussa tapauksessa työntekijä on tullut työhön työnantajan luvalla sairauslomansa aikana. Työntekijän terveydentilassa ei ole tuolloin havaittu paranemista, vaan lääkäri on jatkanut työntekijän sairauslomaa sen jälkeenkin.

Metsäteollisuus ry:n muistiossa vuodelta 2004 on todettu, että sairauden uusiutumista koskevaa 30 päivän sääntöä ei työehtosopimuksen 25.1.3 §:n mukaan sovelleta yli kuusi kuukautta kestäneissä työsuhteissa, joten mainitun määräyksen mukaan sairausajan palkanmaksujakson laskeminen aloitetaan alusta jo yhden päivän työskentelyn jälkeen. Metsäteollisuus ry on muistiossaan korostanut edellytyksenä kuitenkin olevan, että kyseessä ei ole sairausajan palkkaa koskevien määräysten väärinkäyttö (töihin tulo ainoastaan tarkoituksena saada sairausajan palkanmaksujakso alkamaan uudelleen alusta).

Kun A on työskennellyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa sairauslomajaksojen välillä lähes kaksi viikkoa ennen kuin oireet ovat alkaneet uudelleen, on selvää, että A:n ei voida katsoa tulleen töihin vain sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden uudelleen synnyttämiseksi. A:n oireet huomioon ottaen on selvää, että kysymys ei voi miltään muultakaan osin olla sairausajan palkkaa koskevien määräysten väärinkäytöstä.

A:ta ei ole todettu työkyvyttömäksi sairauslomajaksojen väliin sijoittuvan työskentelyjakson ajaksi. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että A:n oireet ja sairastuminen liittyvät kemialliseen tai biologiseen altistumiseen työpaikalla, perustetta sairausajan palkan maksamatta jättämiselle ei ole myöskään työehtosopimusmääräyksen aikaisemman soveltamiskäytännön perusteella.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Sappi Finland I Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Paperiliitto ry:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 10.100,43 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n sairausajan palkka

Sappi Finland I Oy:llä ei ole velvollisuutta maksaa A:lle sairausajan palkkaa 21.6.2016 jälkeiseltä ajalta, koska A ei ole sairastumisensa jälkeen selvästi tervehtynyt ja sen jälkeen sairastunut uudelleen paperiteollisuuden työehtosopimuksen 24.1.3 §:n soveltamisohjeessa edellytetyllä tavalla. A:n sairaus on jatkunut työskentelystä huolimatta yhdenjaksoisesti 12.4.2016 alkaen, eikä hän näin ollen ole oikeutettu uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon.

A sairastui 12.4.2016 kesken työvuoron. Näin ollen tässä tapauksessa 56 vuorokauden mittaisen sairausajan palkanmaksujakso on alkanut 13.4.2016 ja päättynyt 21.6.2016. Yhtiö on toiminut asiassa lain ja työehtosopimuksen mukaisesti.

Asian riitakysymys on se, onko A selvästi tervehtynyt palatessaan töihin kymmeneksi työpäiväksi 30.5.2016–10.6.2016. Metsäteollisuus ry ja Sappi Finland I Oy ovat katsoneet, että A ei ole selvästi tervehtynyt ja ollut täysin työkykyinen työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla palatessaan töihin.

A työskenteli sairauslomien välillä vain lyhyen ajan ja kevennetysti. Työskentely sairauslomajaksojen välissä ei itsessään osoittanut sitä, että A olisi selvästi tervehtynyt palatessaan töihin 30.5.2016 sairauslomalta.

A:n uuden sairausajan palkanmaksujakson epäämisen syynä on se, että A ei ole ollut täysin tervehtynyt ja työkykyinen palatessaan 30.5.2016 sairauslomalta töihin. Uuden sairausajan palkanmaksujakson aloittaminen edellyttää aina selvästi tervehtymistä, eikä sitä ole sidottu sairausajan palkanmaksua koskevien määräysten väärinkäyttöön.

Kantajan väitteellä A:n sairauden työperäisyydestä ei ole merkitystä työehtosopimuksen määräyksen soveltamisessa tai asian ratkaisemisessa.

A:n sairauslomat ja työkyky

A on jäänyt ensimmäisen kerran sairauslomalle 12.4.2016. A on ollut sen jälkeen sairauslomalla ja töissä seuraavasti:

- sairauslomalla 12.4.–29.5.2016,

- töissä kevennetysti 30.5.–10.6.2016,

- sairauslomalla 11.–17.6.2016,

- sairauslomalla 18.6.–31.7.2016, ja

- töissä 1.8.2016–.

A on käynyt viimeisen kerran työterveyslääkäri B:n vastaanotolla 18.5.2016 ennen palaamistaan töihin 30.5.2016. Tuolloin työterveyslääkäri B ja A sopivat työhönpaluun tarkan suunnitelman ja ehdot mukaan lukien sen, missä tapauksessa työhönpaluu 30.5.2016 ei olisi mahdollista ja missä tilanteissa A:n tulisi ottaa yhteyttä työterveyshuoltoon. Työhönpaluusuunnitelmaa ovat olleet tekemässä 18.5.2016 myös Sappi Finland I Oy:n työntekijöiden pääluottamusmies C ja työsuojeluvaltuutettu.

A palasi töihin 30.5.2016 tekemään esimiehen kanssa sovitusti kevennettyä työtä. Hän oli itse aloitteellinen työhön paluun ja työkokeilun suhteen. A oli ennen töihin paluutaan tiedustellut palkallisen sairauslomajakson loppumisen ajankohtaa työnantajan edustajalta. Ennen töihin paluutaan A oli keskustellut yhdessä työterveyslääkärin ja oman esimiehensä kanssa siitä, että hän ei ollut täysin terve. A halusi kuitenkin päästä kokeilemaan, pystyisikö hän jo olemaan töissä. A sai työterveyslääkäriltä luvan työskennellä rajoitetusti, koska hän ei olisi vielä kestänyt rasitusta. Sen johdosta työnantaja ja A sopivat, että A voi tulla töihin kokeilemaan, miten työnteko sujuisi. Samalla sovittiin, että A tekee omia töitään kevennettyinä ja rajoituksin, ja että fyysisimmät työt voidaan välttää työhön paluun mahdollistamiseksi. Hänen työkykynsä ei siis ole täysin palautunut töihin palatessa.

A oli töissä 30.5.2016–10.6.2016 eli kaksi työviikkoa. Tänä aikana hän teki omia töitään, mutta rajallisesti ja kevennettyinä. A teki työkokeilun aikana pääsääntöisesti päätetyöskentelyä ja laitteiden virittelyä, jonka voi tehdä ristikytkentätiloista käsin. Hän teki myös jonkin verran kevyttä työtä kentällä, esimerkiksi neuvontaa tai virittämistä. Kiipeilyä, raskaita tai kuormittavia töitä sekä kemikaaleille altistavia työolosuhteita pyrittiin välttämään. A ei esimerkiksi saanut työskennellä lainkaan viiranpuristinalueella tehdassalissa, mikä olisi hänen tavanomaista työskentelyaluettaan. Hänen työkykynsä ei siis ole täysin palautunut töihin palatessa.

Kirkniemen tehtaalla työkokeilu on normaali toimintatapa työntekijän palatessa töihin pidemmältä sairauslomalta. Palatessaan töihin pidemmän sairausloman jälkeen työntekijä ei välttämättä ole täysin tervehtynyt, vaikka hän onkin osin työkykyinen. Näin on ollut asian laita A:nkin kohdalla.

A oli perjantaina 10.6.2016 uudelleen yhteydessä työterveyslääkäriin, minkä jälkeen hän oli sairauslomalla 11.6.2016–17.6.2016 ja 18.6.2016–31.7.2016. A:n työhön paluun jälkeiset sairauspoissaolot ovat olleet jatkumoa hänellä ennen työhön paluuta olleelle sairaudelle.

A palasi uudelleen takaisin töihin 1.8.2016. Työnantaja tarjosi A:lle tuolloin mahdollisuutta tehdä vain osaa tämän omista työtehtävistä, koska kuntoutuminen oli vielä kesken. Elokuusta 2016 lähtien A on ollut töissä normaalisti ja palannut tavanomaisin työtehtäviinsä.

A on hakeutunut syksyllä 2017 vakuutusyhtiön tukemaan ammatilliseen kuntoutukseen. Kuntoutus on myönnetty hänelle lokakuussa 2017 terveydellisin perustein. A on ollut kuntoutuksessa 30.10.2017–29.1.2018. A kykeni nykyisin tekemään työtä normaalisti, eikä hän tarvinnut hengityssuojainta nykyisellä työalueellaan.

Työnantaja ja työterveyslääkäri ovat A:ta hoitavan lääkärin pyynnöstä selvittäneet keväästä 2016 lähtien, onko työolosuhteilla jokin yhteys A:n sairauteen. Asiaa on tutkittu perusteellisesti, mutta mitään sairauden oireita selvittävää syytä työolosuhteissa ei ole löydetty.

Työpaikalla on pidetty 25.5.2016 Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden, työterveyshuollon, työsuojelun ja massaosastolla työskentelevien työntekijöiden selvittelytilaisuus massaosastolla työskentelevien henkilöiden sairastapausten mahdollisesta yhteydestä työolosuhteisiin. Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden suullisen lausunnon mukaan tuohon mennessä ei ollut havaittu mitään huolestuttavaa tai mitään sellaista, joka aiheuttaisi selvitettävänä olleiden sairastapausten oireet. Työterveyslääkäri B ja A ovat olleet kutsuttuina paikalla selvittelytilaisuudessa 25.5.2016.

Työehtosopimuksen 24.1.3 §:n tulkinta

Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 24.1.3 §:n soveltamisohjeen mukaan uusi sairausajan palkanmaksujakso alkaa työntekijän sairastuttua uudelleen selvästi tervehtymisensä jälkeen.

Työehtosopimuksen 24.1.3 §:n soveltamisohjetta on tulkittu vakiintuneesti siten, että sairastuminen uudelleen samaan sairauteen voi oikeuttaa työntekijälle uuden sairausajan palkanmaksujakson, mikäli työntekijän voidaan todeta selvästi tervehtyneen sairauslomajaksojen välissä. Kuitenkaan sairauslomajaksojen välissä tapahtunut työskentely ei sellaisenaan osoita työehtosopimuksen 24.1.3 §:n soveltamisohjeen edellyttämää selvää tervehtymistä. Jos taas työntekijän sairaus on jatkunut edellisen jakson päättyessä, katsotaan työntekijän olevan yhdenjaksoisesti sairaana. Paperiteollisuuden työehtosopimuksessa ei siis ole niin sanottua saman sairauden uusiutumissääntöä.

Työehtosopimuksen 24.1.3 §:n soveltamisohjeen mukaan palkka maksetaan myös silloin, kun kysymyksessä on sairausvakuutuslaissa tarkoitettu saman sairauden uusiutuminen. Tällä sairausvakuutuslakia koskevalla viittauksella ei ole asiassa mitään merkitystä. Mainittu soveltamisohjeen kohta tarkoittaa sitä, ettei työehtosopimuksessa ole tässä kohdassa niin sanottua saman sairauden uusimissääntöä ja että työehtosopimuksen mukaan palkka maksetaan, vaikka sairaus uusisikin alle 30 päivän kuluessa edellyttäen kuitenkin, että työntekijä on välillä selvästi tervehtynyt. Tässä tapauksessa A ei ole ollut selvästi tervehtynyt.

Uuden sairausajan palkanmaksujakson saaminen on riippuvainen vain lääketieteellisestä arviosta; onko työntekijä selvästi tervehtynyt kahden sairausjakson välillä. Jos henkilöllä todetaan olevan jokin pitkäaikainen sairaus, hänen ei katsota selvästi tervehtyneen työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla.

Soveltamiskäytännön mukaan arvioon työntekijän tervehtymisestä eivät vaikuta esimerkiksi seuraavat seikat:

- onko työntekijä työskennellyt sairaudesta johtuvien poissaolojaksojen välillä,

- onko työntekijä ollut vuosilomalla tai vuorovapailla sairaudesta johtuvien poissaolojaksojen välillä,

- sairaudesta johtuvien poissaolojaksojen välisen työssäolojakson pituus (esimerkiksi kaksi tuntia tai kaksi viikkoa),

- onko kysymyksessä saman sairauden uusiutuminen, tai

- onko työntekijä syyllistynyt sairausajan palkanmaksua koskevien määräysten väärinkäyttöön.

Paperiteollisuuden välimiesoikeuden ratkaisussa 1/2008 työntekijän työssäoloa edeltäneen ja sitä seuranneen sairauslomajakson on katsottu perustuneen samaan syyhyn eli tietyn hoidon antamiseen saman sairauden vuoksi. Mainitussa ratkaisussa on todettu, että pelkästään se, että työntekijä on ollut työssä jaksojen välillä, ei anna aihetta pitää sairauslomajaksoja eri sairauksista johtuvina. Mainitusta ratkaisusta voidaan päätellä työehtosopimuksen määräystä sovellettavan siten, että perussairaudesta kärsivän työntekijän kohdalla ei aloiteta aina uutta sairausajan palkanmaksujaksoa sairauslomajaksojen välissä tapahtuvan työskentelyn takia, jos työntekijä ei ole selvästi tervehtynyt.

A:n asiassa on kyse mainittuun välimiesoikeuden ratkaisuun rinnastettavasta tilanteesta. A:n ei voitu sairauslomajaksojen välisen kevennetyn työskentelyn vuoksi katsoa tervehtyneen, vaan sairauslomajaksot ovat johtuneet samasta ja yhdenjaksoisesti jatkuneesta sairaudesta. A ei ole parantunut perussairaudestaan palatessaan töihin 30.5.2016.

Paperiteollisuuden välimiesoikeuden ratkaisussa 1/1984 on katsottu saman sairauden jatkuneen, kun työntekijä on palannut vuorovapaajakson päätteeksi töihin ja työskennellyt kaksi tuntia ennen uuden sairausjakson alkamista. Välimiesoikeus on ratkaisussaan katsonut, että kyseessä on ollut saman sairauden jatkuminen ja että työskentelyn kokeiluluontoisuus on merkinnyt, ettei työntekijä ole voinut olla varma sairautensa päättymisestä.

Kuten mainitussa tapauksessa, myös A on työskennellyt työkyvyttömyysjakson välissä ja hänen työskentelynsä on ollut kokeiluluonteista. Asian ratkaisussa ei ole merkitystä, onko työskentelyjakso kestänyt kaksi tuntia vai kaksi viikkoa. Kummassakaan tapauksessa työntekijä ei ole selvästi tervehtynyt työkyvyttömyysjaksojen välissä, vaan kyseessä on ollut saman sairauden jatkuminen yhdenjaksoisena.

Metsäteollisuus ry:n muistio 20.9.2004 koski tapausta, jossa työntekijä on ollut sairauslomalla polvivamman vuoksi ja palannut töihin yhdeksi päiväksi ennen joutumistaan polvileikkaukseen. Muistiossa on todettu, että sairauden uusiutumista koskevaa 30 päivän sääntöä ei työehtosopimuksen 25.1.3 §:n (tämä määräys vastaa asiassa sovellettavan paperiteollisuuden työehtosopimuksen 1.5.2014–30.9.2016 määräystä 24.1.3 §) mukaan sovellettu yli kuusi kuukautta kestäneissä työsuhteissa, joten sairausajan palkanmaksujakson laskeminen aloitetaan alusta jo yhden päivän työskentelyn jälkeen. Muistion mukaan edellytyksenä edellä mainitulle menettelylle on kuitenkin, että kyseessä ei ollut sairausajan palkkaa koskevien määräysten väärinkäyttö (töihin tulo ainoastaan tarkoituksena saada sairausajan palkanmaksujakso alkamaan uudelleen alusta). Muistiossa on todettu edelleen, että koska esitetyn selvityksen mukaan työntekijä on saanut kutsun leikkaukseen ollessaan työkykyisenä töissä, ei ollut aihetta epäillä, että kysymyksessä olisi ollut tällainen väärinkäyttö.

Työehtosopimuksen mukaan muistiossa kuvatulla tavalla menetellään kuitenkin vain silloin, kun työntekijä sairastui uudelleen selvästi tervehtymisensä jälkeen. Uuden sairausajan palkanmaksujakson aloittaminen edellytti siis aina tervehtymistä, eikä se ollut sidottu sairausajan palkanmaksua koskevien määräysten väärinkäyttöön. Työntekijän tervehtymisen arviointi tehtiin lääketieteellisin perustein tapauskohtaisesti, eikä sairausjaksojen välisen työskentelyjakson pituudella ollut merkitystä arvioitaessa työntekijän selvästi tervehtymistä.

Vuoden 2004 tapauksessa työntekijä on siis tervehtynyt, palannut täysin työkykyisenä töihin, ja tämän jälkeen sattumanvaraisesti saanut kutsun leikkaukseen jo seuraavalle päivälle, minkä yhteydestä uusi sairausajan palkanmaksujakso on aloitettu. Käsiteltävänä oleva tapaus erosi siten olennaisesti vuoden 2004 tapauksesta, koska A ei ollut selvästi tervehtynyt palatessaan töihin ensimmäiseltä sairauslomajaksoltaan.

Perustelut

A:n terveydentila ja työkyky 30.5.2016–10.6.2016

Asiassa on riidatonta, että Sappi Finland I Oy:n Kirkniemen tehtaalla automaatioasentajana työskennellyt A on ollut sairauslomalla 12.4.2016 ja 29.5.2016 välisen ajan. A on palannut töihin 30.5.2016 ja jäänyt uudelleen sairauslomalle 11.6.2016. Asiassa on arvioitava ensiksi, millaiset ovat olleet A:n terveydentila ja työkyky, kun hän on palannut töihin 30.5.2016 ja ollut töissä 10.6.2016 saakka.

A:n työterveyslääkäri B on kertonut, että vuoden 2016 toukokuun puoliväliin saakka on ollut selvää se, että A on ollut työkyvytön palaamaan omiin työtehtäviinsä. A on itse kertonut, että keväällä 2016 olleen sairausloman aikana fyysinen rasitus on aiheuttanut hänelle oireita ja käytännössä hän on joutunut vain makoilemaan ja istumaan kotona. Vähitellen hänen vointinsa on kuitenkin alkanut kohentua.

A:n tuolloinen esimies työnjohtaja E on kertonut, että A:n ollessa sairauslomalla keväällä 2016 he ovat soitelleet useamman kerran. Viimeisissä puheluissa ennen työhön paluuta 30.5.2016 on ollut puhetta siitä, että A on ollut halukas tulemaan takaisin töihin. Yhtiöllä on ollut myös tarvetta ottaa A takaisin, koska tämä oli tiettyjen asioiden erityisasiantuntija. E ja A ovat keskustelleet myös A:n työrajoitteista. A on kertonut, että hän ei ollut täydessä kunnossa. A pystyi tekemään tiettyjä asioita, esimerkiksi silloin kun hän ei ole tehnyt mitään raskasta kotona, oireet eivät ole tulleet esiin. He ovat keskustelleet siitä, että E:llä oli tarjota ohjelmointityötä, jossa A oli erityisosaaja ja jolle yhtiössä oli tarvetta. Lisäksi oli puhetta muista töistä, joissa A voisi asiantuntijana ottaa ikään kuin neuvojan roolin ja joku toinen työntekijä voisi tehdä raskaammat työt.

A ja työterveyslääkäri B ovat kertoneet siitä, että A:n työhönpaluu on otettu puheeksi ensimmäisen kerran B:n vastaanotolla 18.5.2016. B on kertonut, että A on itse ollut aloitteellinen palaamaan töihin. B on kertonut, että A on ennen 18.5.2016 vastaanottokäyntiä keskustellut esimiehensä kanssa ja sopinut kevennetyistä työtehtävistä, mistä ovat kertoneet myös A:n esimies E ja Mill HR Business Partner F. A:n työtehtävistä on rajattu pois fyysinen rasitus, viirapuristimella työskentely ja kaikki, mikä on katsottu sillä hetkellä terveyttä uhkaavaksi. Vastaanotolla on todettu, että A:lla ei ole enää juuri ollut huimausta, mutta että kevytkin fyysinen rasitus on aiheuttanut hermosärkyjä ja oikeanpuoleisia pään kipuja. Nämä oireet huomioon ottaen A:n työtehtävistä on rajattu pois fyysisesti rasittavat työt. A on sopinut esimiehensä kanssa, että myös edestakainen kulkeminen tehdassalissa rajattaisiin pois työtehtävistä, koska pulssin nouseminen ja viirapuristinalueella oleskelu aiheuttivat A:lle oireita.

A on kertonut tunteneensa vastaanotolla 18.5.2016, että hän ei kyennyt vielä sataprosenttiseen työskentelyyn. B on kertonut, että A on ollut 18.5.2016 osittain työkykyinen, mutta ei työkykyinen omaan työhönsä. B on katsonut, että A:ta ei voitu vielä päästää viirapuristinosastolle, eikä myöskään kiipeilemään huimauksen ja näköoireen vuoksi. Vielä viikkoa aikaisemmin A:lla on ollut sellaisia oireita, ettei niistä ollut mahdollista parantua viikossa.

B on kertonut, että hänen käsityksensä vastaanotolla 18.5.2016 on ollut se, että A:n työhönpaluulle ei ollut estettä, jos A pystyisi lähinnä opastamaan ja tekemään kirjallisia työtehtäviä, kuten hän on suunnitellut esimiehensä kanssa. B ja A ovat kertoneet sopineensa, että A voisi palata toukokuun lopussa töihin, jos sairaalan tutkimustuloksista ei ilmennyt mitään poikkeavaa. B on kertonut käsityksensä olleen se, että A voisi palata töihin tällä edellytyksellä ja niillä ehdoilla, mistä A on sopinut esimiehensä kanssa. A:n mukaan tutkimustulosten odotettiin valmistuvan 24.5.2016.

Potilaskertomuksesta neurologian poliklinikalta 24.5.2016 käy ilmi se, että A:n leukosyytti- ja proteiiniarvojen on todettu olleen hieman koholla. A on keskustellut puhelimitse erikoistuvan lääkärin H:n kanssa, joka on kirjannut potilaskertomukseen sen, että A on kertonut huimausoireen käytännössä väistyneen, mutta pientä huimausta on ollut edelleen kovan fyysisen rasituksen jälkeen. Ainoaksi oireeksi on jäänyt näön hämärtyminen ja/tai sumentuminen oikeassa silmässä. A on ollut menossa silmälääkärin arvioon vielä kesäkuussa 2016. Potilaskertomus on A:n luvalla toimitettu tiedoksi myös työterveyslääkäri B:lle.

A on kertonut, että edellä mainitut tutkimustulokset ovat tulleet, eikä niissä ole ollut mitään poikkeavaa. A on kokeillut vointiaan ryhtymällä raivaamaan risukkoa raivaussahalla. A on tuolloin tehnyt raivaustöitä tunnin ajan, eikä häntä ole huimannut. Hän ei tosin ole lopuksi nähnyt oikealla silmällä mitään. A on todennut olleensa työkykyinen.

E on kertonut, että A on palattuaan töihin tehnyt muun muassa ohjelmointityötä sekä uuden suunnittelua ja vanhan tarkistamista tietokoneella. Vähitellen A on käynyt enemmän "kentällä" tekemässä arvioita töistä ja tehnyt pieniä töitä itsekin. E on kertonut, että A:n tekemät työt ovat olleet tämän tavanomaisia työtehtäviä, mutta rajoitetusti tai valikoidusti. A:n työtehtäviä on rajoitettu siten, että A ei ole tehnyt raskaita töitä, jotta hänelle ei tulisi huimausta ja jotta oireet eivät pahenisi, eikä myöskään työskennellyt korkealla tai kiipeillyt.

Pääluottamusmies C on kertonut, että A on palannut tavallisiin töihinsä sairausloman päätyttyä. A on sanonut olevansa terve ja pystyvänsä tekemään samoja töitä kuin ennenkin. A:lta on kielletty viirapuristimelle meneminen. C on kuitenkin jo ensimmäisenä päivänä nähnyt A:n työmaalla massapuolen hiomon valvomossa, vaikka A on alun perin puhunut työterveyslääkärin kanssa, että hän tekisi enimmäkseen ohjelmointityötä. C:n käsityksen mukaan A ei siten ole tehnyt pelkästään ohjelmointityötä.

Työterveyslääkäri B on kertonut tavanneensa A:n seuraavan kerran 3.6.2016 A:n jo palattua töihin. A on tuolloin kertonut B:lle, että aamupäivällä on alkanut outo "heitättävä olotila", joka on jatkunut useita tunteja. Kotona vastaavaa ei ole ollut. A:lla on ollut lisäksi hengitysteiden tukkoisuutta, minkä suhteen mietittiin, johtuiko se siitepölystä vai työpaikasta. A ei ole kuitenkaan halunnut sairaslomaa. A on käynyt seuraavan kerran B:n vastaanotolla 10.6.2016, jolloin on käynyt ilmi se, että vaikka välissä on ollut vapaapäiviä, A ei ole pärjännyt töissä.

E on kertonut, että A:n palattua töihin tämän oireet eivät ole poistuneet missään vaiheessa. Jos A on hengästynyt, hänelle on tullut huimausta. Tätä on tapahtunut useamman kerran kotona ja töissä. E:n käsitys perustui A:n tuolloin kertomiin asioihin.

A on kertonut, että palattuaan töihin 30.5.2016 hän ei ole havainnut mitään poikkeavaa ennen kuin toisen viikon puolivälissä. Tällöin A on huomannut huimausoireita ja puutumisoireita oikealla puolella päätä, eli samanlaisia oireita kuin hänellä on ollut aiemminkin. A on jäänyt seuraamaan tilanteen kehittymistä. Työhön paluun jälkeen toisen viikon perjantaina A on ollut työpaikalla, eikä hän ole enää kyennyt saamaan avainta yhdellä kädellä lukkopesään. A on soittanut työterveyslääkäri B:lle ja kertonut, että oireet ovat tulleet takaisin, jolloin B on määrännyt A:n sairauslomalle heinäkuun loppuun saakka.

A ja työterveyslääkäri B ovat kertoneet, että A:lla diagnosoitiin aluksi kasvohermohalvaus ja myöhemmin diagnoosiksi tuli keskushermostosairaus, mutta tarkempaa määrittelyä ei ole pystytty tekemään. Näön osalta silmälääkäri on täsmentänyt myöhemmin, että A:lla oli näköhermon tulehduksen jälkitila. Oireille ei ole löytynyt tarkkaa syytä. B on pitänyt todennäköisenä, että syy oli työpaikalla, koska myös kaksi muuta yhtiön työntekijää oli sairastunut ja heidän oireensa olivat samankaltaisia. A:lle ja näille kahdelle ei ole löytynyt mitään yhdistävää tekijää vapaa-ajalta. A on itse kertonut, että kun hän on tullut töistä kotiin, oireet ovat alkaneet helpottaa ja kun hän on palannut töihin, oireet ovat pahentuneet.

Asiassa on selvitetty työterveyslääkäri B:n kertomuksella, jota tukee myös A:n oma kertomus, että A ei ole vastaanottokäynnillä 18.5.2016 ollut täysin työkykyinen työhönsä. Työterveyslääkäri on kuitenkin suostunut siihen, että A palaisi töihin 30.5.2016, koska A on ollut itse aloitteellinen palaamaan töihin ja koska A on sopinut esimiehensä kanssa mukautetuista työtehtävistä ja koska sairaalan tutkimuksissa ei ole löytynyt mitään poikkeavaa. Neurologian poliklinikan potilaskertomuksesta 24.5.2016 ilmenee, että A on kokenut vielä tuolloin oireina pientä huimausta kovan fyysisen rasituksen jälkeen ja näön hämärtymistä ja/tai sumentumista oikeassa silmässä. A on palannut töihin 30.5.2016. Työterveyslääkäri B:n kertoman mukaan A on tullut hänen vastaanotolleen seuraavan kerran jo 3.6.2016, koska A:lla on tuona päivänä aamupäivällä alkanut outo "heitättävä olotila", joka on jatkunut useita tunteja. Toisaalta A ei ole itse kertonut tästä käynnistä häntä kuultaessa. A on sen sijaan kertonut, että työhön palattuaan hänellä ei ole ollut oireita ennen kuin toisen viikon puolivälissä. Tällöin hänellä on ollut huimausoireita ja puutumisoireita oikealla puolella päätä eli samanlaisia oireita kuin ne, joita hänellä on ollut aiemmin. Työhön paluun jälkeen toisen viikon perjantaina A on itse todennut oireiden palanneen. B on 10.6.2016 määrännyt A:n sairauslomalle, koska A ei ole pärjännyt töissä. E on kertonut, että A:n töihin palattua tämän oireet eivät ole edes poistuneet, vaan A on saanut huimausoireita töissä ja kotona. E:n käsitys on perustunut A:n tuolloin hänelle kertomaan.

Se, että A on ollut vielä 18.5.2016 vain osin työkykyinen ja se, että hän on vielä 24.5.2016 kertonut lääkärille huimaus- ja näköoireistaan viittaavat osaltaan siihen, että A:n sairaus ei olisi parantunut kunnolla A:n palatessa töihin. Lisäksi työterveyslääkäri B:n kertomus A:lla 3.6.2016 olleista huimausoireista tukee sitä, että A:n oireet ovat palanneet hyvin pian hänen työhön paluunsa jälkeen. Edelleen se, että A:n oman käsityksen mukaan oireet ovat pahentuneet töissä ja helpottaneet kotona ja se, että työterveyslääkäri B on pitänyt todennäköisenä sitä, että oireiden syy on töissä, viittaavat siihen, että kysymyksessä on ollut saman sairauden jatkuminen. Samoin E:n käsitys siitä, että A:n oireet eivät olisi missään vaiheessa poistuneetkaan, viittaa tähän. Toisaalta A on itse muistanut oireiden palanneen vasta hänen työhön paluunsa jälkeisen toisen viikon puolivälissä. On kuitenkin todennäköistä, että B muistaa tekemiensä kirjauksien perusteella tapahtumainkulun A:ta paremmin.

A:n, B:n ja E:n yhdensuuntaisilla kertomuksilla on tullut selvitetyksi, että A:n työhönpaluun jälkeen tekemät työtehtävät ovat olleet A:n työsopimuksen mukaisia työtehtäviä, mutta mukautettuina A:n terveydentilaan ja rajoitettuina fyysisen rasituksen osalta. Esimerkiksi kiipeämistä vaativat työtehtävät ja korkealla työskentely sekä raskaat työt ovat olleet rajattuja pois A:n työtehtävistä.

Edellä kerrotuilla perusteilla asiassa on selvitetty se, että A:n tarkemmin määrittelemättömään keskushermostosairauteen liittyvät oireet ovat palanneet melko pian sen jälkeen, kun A on palannut töihin 30.5.2016. A on kuitenkin 30.5.2016 ja 10.6.2016 välisenä aikana kyennyt tekemään työsopimuksensa mukaisia työtehtäviään ja hänen esimiehensä määräämiä työtehtäviä, joskin rajoitetusti ja valikoidusti sekä A:n terveydentilaan mukautettuina. Vasta 10.6.2016 on käynyt ilmi se, ettei A ole pärjännyt töissä. Hän on joutunut jäämään sairauslomalle seuraavasta päivästä lukien.

A:n oikeus sairausajan palkkaan 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliseltä ajalta

Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, onko A:lla oikeus sairausajan palkkaan 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliseltä ajalta paperiteollisuuden työehtosopimuksen 24.1.3 §:n määräyksen perusteella. Työehtosopimuksen 24.1.1 §:n mukaan sairausajan palkkaa maksetaan sopimuksessa määrätyn pituiselta ajalta työntekijälle, joka sairauden tai tapaturman johdosta on estynyt tekemästä työtä. Työehtosopimuksen 24.1.3 §:n mukaan palkanmaksuun oikeuttavan ajanjakson pituus määräytyy työntekijän työsuhteen pituuden mukaan. A:n työsuhteen pituuden perusteella on riidatonta se, että ajanjakson pituus olisi 56 päivää työkyvyttömyyden alkamispäivästä lukien, mikäli hänellä on muutoin oikeus sairausajan palkkaan työehtosopimuksen mukaan.

Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, onko työehtosopimuksen 24.1.3 §:n soveltamisohjeen kolmannella virkkeellä merkitystä tässä asiassa ja mikäli näin on asian laita, miten soveltamisohjetta on tulkittava. Paperiliitto ry on katsonut, että A:n sairastumiseen sovelletaan työehtosopimuksen 24.1.3 §:n soveltamisohjeen viimeisen virkkeen määräystä, minkä Metsäteollisuus ry ja Sappi Finland I Oy ovat kiistäneet. Lisäksi Metsäteollisuus ry ja Sappi Finland I Oy ovat katsoneet, että myös soveltamisohjeen kolmannen virkkeen tarkoittamassa tilanteessa edellytetään soveltamisohjeen toisessa virkkeessä mainittua selvästi tervehtymistä, kun taas Paperiliitto ry on katsonut, ettei soveltamisohjeen kolmanteen virkkeeseen liity tällaista edellytystä.

Soveltamisohjeen toisessa virkkeessä on todettu, että sairauden päättyessä vuorovapaiden aikana ja työntekijän sairastuttua uudelleen selvästi tervehtymisensä jälkeen alkaa uusi sairausajan palkanmaksujakso. Kolmannessa virkkeessä on todettu, että palkka maksetaan myös silloin, kun kysymyksessä on sairausvakuutuslaissa tarkoitettu saman sairauden uusiutuminen.

Metsäteollisuus ry:n muistiossa 20.9.2004 on todettu, että sairauden uusiutumista koskevaa 30 päivän sääntöä ei työehtosopimuksen 25.1.3 §:n mukaan sovelleta yli kuusi kuukautta kestäneissä työsuhteissa, joten mainitun määräyksen mukaan sairausajan palkanmaksujakson laskeminen aloitetaan alusta jo yhden päivän työskentelyn jälkeen. Metsäteollisuus ry on muistiossaan korostanut edellytyksenä kuitenkin olevan, että kyseessä ei ole sairausajan palkkaa koskevien määräysten väärinkäyttö, eli että töihin tultaisiin ainoastaan tarkoituksena saada sairausajan palkanmaksujakso alkamaan uudelleen alusta.

Työtuomioistuin katsoo, etteivät paperiteollisuuden välimiesoikeuden ratkaisuista 1/1984 ja 1/2008 ilmenevät oikeusohjeet koske samanlaista tapausta kuin se, josta on kysymys nyt käsiteltävänä olevassa asiassa. Ratkaisuilla ei siten ole merkitystä asiaa ratkaistaessa.

Liittosihteeri D on kertonut, että työehtosopimuksen soveltamisohjeen toisessa virkkeessä tarkoitettiin tilannetta, jossa työntekijä on sairastunut ja parantunut vuorovapaajaksonsa aikana ja sairastunut uudelleen saman vuorovapaajakson aikana, jolloin jaksot katsottiin eri sairausjaksoiksi. Kolmannessa virkkeessä tarkoitettiin puolestaan tilannetta, jossa saman sairauden uusiutuessa 30 päivän kuluessa alkoi uusi palkanmaksujakso. Toinen virke on tullut työehtosopimukseen 1980-luvun alussa ja kolmas virke vuonna 1992. Soveltamisohjeen kolmannen virkkeen osalta 2000-luvun alkupuolella laaditussa erimielisyysmuistiossa on katsottu, että työkykyisyyden osalta riittäisi yksikin päivä.

Metsäteollisuus ry:n entinen työmarkkinapäällikkö G on kertonut, että soveltamisohjeen keskeinen sisältö oli se, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla työntekijän oikeus sairausajan palkkaan erosi muusta teollisuudesta siten, että noudatettavana ei ollut saman sairauden uusiutumissääntöä sairausvakuutuslain tarkoittamassa mielessä tai ylipäätään sairauden uusiutumista koskevaa sääntöä siten, että jos sairaus alkaisi 30 päivän kuluessa, vaikka kysymyksessä olisi eri sairaus, työntekijällä oli oikeus sairausajan palkkaan. Soveltamisohjeessa on otettu kantaa siihen, että jos työntekijä on sairastunut vuorovapaajakson aikana ja hän on välissä selvästi tervehtynyt, hänellä oli oikeus sairausajan palkkaan, vaikka hän ei tulisi välillä töihinkään. Soveltamisohjeeseen tämä ohje on tullut 1980-luvulla annetun välimiesoikeuden ratkaisun myötä. G on ohjeistanut työehtosopimuksen tulkintaa siten, että työntekijän piti olla välillä tervehtynyt saadakseen sairausajan palkkaa. Jos työntekijä ei ole ollut lääketieteellisesti työkykyinen, mutta hän on ollut siitä huolimatta välillä töissä, työntekijällä ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan. G on tulkinnut työehtosopimuksen soveltamisohjeen viimeistä virkettä siten, että työntekijän on pitänyt olla välillä työkykyinen. Sellaisessa tapauksessa, että työntekijä on ollut työkykyinen ja sairastunut uudelleen 30 päivän sisällä, työntekijä on ollut oikeutettu uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon. Työkykyisyys on arvioitu lääketieteellisesti. G on ohjeistanut määräyksen tulkintaa siten, että työntekijän on pitänyt olla työkykyinen niihin töihin, joita hän työsopimuksen mukaan teki tai joihin työnantaja on voinut hänet määrätä.

Arvioidessaan muistion 20.9.2004 merkitystä asiassa työtuomioistuin toteaa, ettei muistiossa ole mainittu mitään siitä, että edellytyksenä uuden sairausajan palkanmaksujakson alkamiselle olisi asetettu selvästi tervehtymistä tai tervehtymistä, vaan muistion mukaan yhdenkin päivän työskentely sairausjaksojen välissä olisi riittävä. D:n kertomus koskien soveltamisohjeen oikeaa tulkintaa vastaa tältä osin muistion sisältöä. Muistion ja G:n kertomuksen perusteella voidaan puolestaan päätellä se, että työehtosopimuksen soveltamisohjeen kolmannessa virkkeessä on viitattu sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 5 momentin säännökseen, jonka mukaan sen estämättä, mitä säännöksen 1 momentissa on säädetty, vakuutetulla on oikeus sairauspäivärahaan saman sairauden perusteella enimmäisajan päättymisen jälkeen, jos hän palaa ansiotyöhön ja sairaus uusiutuu työssäolon jatkuttua yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivää. G:n kertomuksesta käy ilmi myös se, että paperiteollisuuden työehtosopimus poikkeaa muusta teollisuudesta siinä, että sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 5 momentin säännöstä ei noudateta harkittaessa paperiteollisuuden työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan. G:n kertomuksesta käy lisäksi ilmi se, että työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan riippumatta siitä, sairastuuko hän 30 päivän sisällä uudelleen samaan vai eri sairauteen.

Työtuomioistuin katsoo, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 24.1.3 §:n ja määräyksen soveltamisohjeen sanamuodon perusteella ei ole saatavissa ratkaisua tässä asiassa. Asiassa ei ole myöskään selvitetty sitä, että sopijaosapuolten kesken olisi muodostunut soveltamisohjeen vakiintunutta soveltamiskäytäntöä tai yhteistä tulkintaa. Sen paremmin määräyksen ja sen soveltamisohjeen sanamuodon perusteella kuin muutenkaan ei ole selvitetty, että soveltamisohjeen kolmatta virkettä olisi tulkittava siten, että työntekijän edellytettäisiin välillä selvästi tervehtyneen.

Työtuomioistuin on käsitellyt sairausajan palkan maksamisen edellytyksiä muun muassa ratkaisuissaan TT 1987:7, TT 1991:81, TT 2008:107, TT 2012:5 ja TT 2017:100. Näissä ratkaisussa ei kuitenkaan ole ollut kysymys samanlaisista oikeudellisista kysymyksistä kuin tässä asiassa. Tuomiossa TT 2017:100 on ollut kysymys oikeudesta sairausajan palkkaan ja 30 päivän työssäolovaatimuksen täyttymisestä sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 5 momentin säännöstä vastaavassa tilanteessa.

Tässä asiassa työterveyslääkäri B on kertonut, että A on ollut viimeisellä vastaanottokäynnillä 18.5.2016 ennen työhönpaluutaan osittain työkykyinen, mutta ei työkykyinen omaan työhönsä. B on kertonut olleensa siinä käsityksessä, ettei A:ta ole vielä voinut päästää töihin viirapuristinosastolle, eikä myöskään kiipeilemään huimauksen ja näköoireen vuoksi. B on silti katsonut, että A on voinut palata töihin 30.5.2016. Kuten edellä on todettu, A:n tarkemmin määrittelemättömään keskushermostosairauteen liittyvät oireet ovat palanneet melko pian sen jälkeen, kun A on palannut töihin 30.5.2016. A on kuitenkin ollut ainakin siinä määrin työkykyinen, että hän on voinut tehdä työsopimuksensa mukaisia työtehtäviään ja esimiehensä hänelle määräämiä työtehtäviä 30.5.2016 ja 10.6.2016 välisenä aikana, joskin rajoitetusti ja mukautetusti.

A:n tuolloinen esimies E on kertonut, että työnantajalla Sappi Finland I Oy:llä on ollut tarve ottaa A takaisin töihin, koska tämä on ollut eräiden työtehtävien, kuten ohjelmoinnin, erityisasiantuntija. E:n käsityksen mukaan A olisi pystynyt purkamaan ohjelmointitehtävissä kertynyttä ruuhkaa. E on kertonut, että A:n työtehtäviä on rajoitettu siten, ettei E ole antanut tiettyjä tehtäviä A:lle, ja on ollut myös paljon tehtäviä, joista he ovat A:n kanssa keskustelleet, voisiko A tehdä niitä.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajan on täyttääkseen työturvallisuuslaista johtuvat velvollisuutensa huolehdittava työntekijöiden terveydestä ja heidän työolosuhteidensa terveellisyydestä. A on tehnyt kahden työviikon ajan työnantajan hänelle osoittamia, hänen työsopimuksensa mukaisia työtehtäviä, joskin mukautetusti. A:n työssäoloaika ja hänen oireidensa vakavuus huomioon ottaen työtuomioistuimella ei ole ollut aihetta epäillä sitä, että A olisi palannut töihin ainoastaan tarkoituksenaan saada sairausajan palkanmaksujaksonsa alkamaan uudelleen alusta. Nämä seikat ja asian olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen ratkaisu asiassa ei voi perustua arvioon siitä, onko A ollut aikavälillä 30.5.2016–10.6.2016 täysin työkykyinen vai osittain työkykyinen.

G on ohjeistanut määräyksen soveltamisohjeen tulkintaa siten, että työntekijän on pitänyt olla työkykyinen niihin töihin, joita hän työsopimuksen mukaan teki tai joihin työnantaja on voinut hänet määrätä. Työtuomioistuimella ei ole tämän asian yhteydessä tarvetta ottaa erikseen kantaa siihen, voiko minkä tahansa pituinen työskentely, esimerkiksi yhden päivän työskentely mukautetuissa työtehtävissä johtaa aina automaattisesti uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon. Tässä asiassa ei ole esitetty laillisia perusteita evätä A:n kaksi viikkoa kestäneiden A:n työsopimuksen mukaisten töiden ja työnantajan määräämien töiden suorittamisen jälkeen A:lta oikeutta kanteessa vaadittuun uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon.

Työtuomioistuin katsoo edellä olevin perustein, että A:lla on oikeus sairausajan palkkaan 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliseltä ajalta. Kanteessa vaadittujen palkkasaatavien määrä on riidaton.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Metsäteollisuus ry ja Sappi Finland I Oy ovat yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla. Oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimus on myönnetty määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lla on oikeus sairausajan palkkaan 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliseltä ajalta paperiteollisuuden työehtosopimuksen 24.1.3 §:n perusteella,

- velvoittaa Sappi Finland I Oy:n maksamaan A:lle 22.6.2016 ja 31.7.2016 väliseltä ajalta sairausajan palkkana 1.741,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 31.7.2016 lukien, ja

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Sappi Finland I Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Nyyssölä, Lallo, Lehto ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Snellman.

Tuomio on yksimielinen.