18.2.2016

Vaatimukset

Suomen Farmasialiitto SFL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että proviisorin työskennellessä apteekissa farmaseuttisissa tehtävissä hänelle on maksettava proviisorien palkkataulukon mukaan määräytyvää taulukkopalkkaa;

- tuomitsee A:n Ankkuriapteekki-toiminimen omistajana maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta;

- tuomitsee Apteekkien Työnantajaliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa A:n ja Apteekkien Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Farmasialiitto SFL ry:n oikeudenkäyntikulut 12.887,95 korkoineen.

Perusteet

Farmaseutti ja proviisori ovat yliopistotasoisia tutkintonimikkeitä, farmaseutin ollessa alempi korkeakoulututkinto ja proviisorin ylempi korkeakoulututkinto. Farmaseuttia ja proviisoria käytetään vakiintuneesti myös ammattinimikkeinä. Apteekeissa voi työskennellä samanaikaisesti farmaseutteja ja proviisoreita, joiden päätehtävät ovat samanlaisia farmaseuttisia tehtäviä. Lisäksi apteekeissa työskentelee esimerkiksi lääketeknikoita, lääketyöntekijöitä ja teknisiä työntekijöitä, joilla ei ole oikeutta tehdä farmaseuttisia työtehtäviä.

B:lle ei ole voitu irtisanomisen vaihtoehtona tarjota farmaseuttisia työtehtäviä farmaseuttien palkkataulukon mukaisella palkalla, vaan hänelle olisi tullut maksaa proviisoreihin sovellettavan palkkataulukon mukaista palkkaa. Proviisorin koulutuksen omaavalle työntekijälle tulee maksaa proviisorin palkkataulukon mukaista palkkaa silloin, kun hän työskentelee farmaseuttisissa tehtävissä. Työehtosopimuksen 10 §:ssä on nimenomaisesti sovittu, että yksi palkkaukseen vaikuttava tekijä on työntekijän koulutus. Työehtosopimuksessa on erilliset palkkataulukot proviisoreille ja farmaseuteille.

Farmaseutin ja proviisorin työtehtävät ovat farmaseuttisia tehtäviä eikä niitä ole eritelty työehtosopimuksessa. Työehtosopimuksen palkkaryhmittely ja työntekijään sovellettavan palkkataulukon määräytyminen ovat eri asioita. Sovellettavan palkkataulukon valinta määräytyy työntekijän koulutuksen perusteella. Työehtosopimusmääräys ei myöskään loukkaa tasapuolista kohtelua eikä ole pakottavan lainsäädännön vastainen. Korkeampi palkka on perusteltu, koska proviisorilla on syvällisempi farmaseuttinen osaaminen.

Vakiintunut tulkinta on, että proviisoreille maksetaan proviisorin palkkataulukon mukaista palkkaa. Suomen Farmasialiitto SFL ry:ssä on toimittu tämän tulkintaohjeen mukaisesti. Suomen Farmasialiitto SFL ry ei ole hyväksynyt farmaseutin palkan maksamiseen proviisoreille eikä asiasta ole ollut yhteistä tulkintalinjaa työnantajaliiton kanssa.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Työehtosopimuksen sisältö ja tulkinta ovat palkkamääräysten osalta selviä. Proviisoreille ja farmaseuteille on erilliset palkkataulukot, eikä työehtosopimuksessa ole ryhmittelyä proviisorin ja farmaseutin tehtävistä. Työnantaja oli aikaisemmin maksanut B:lle proviisorin palkkataulukon mukaista palkkaa. Työnantajan on täytynyt perustellusti tietää menettelevänsä työehtosopimuksen vastaisesti, kun se on tarjonnut B:lle farmaseuttisia työtehtäviä farmaseutin palkalla. Työnantaja on tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta.

Suomen Farmasialiitto SFL ry on B:n irtisanomisajan kuluessa ollut yhteydessä työnantajaliittoon ja pyrkinyt oikaisemaan työnantajan virheellisen menettelyn. Apteekkien Työnantajaliitto ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se ei ole puuttunut jäsenyrityksensä ilmeisen virheelliseen ja työehtosopimuksen vastaiseen menettelyyn.

Vastaus kannevaatimuksiin

Apteekkien Työnantajaliitto ry ja A Ankkuriapteekki-toiminimen omistajana ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Farmasialiitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.620 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Taustaa

Uusi apteekkari A oli ottanut B:n proviisorin tehtävät hoitaakseen, jolloin toiselle proviisorille ei ollut enää tarvetta. Apteekissa ei ollut enää tarjolla B:lle proviisorin työtä. Apteekissa oli tarjolla farmaseutin työtä, jota B:lle tarjottiin irtisanomisen vaihtoehtona. Farmaseutin työstä olisi maksettu työehtosopimuksen 10 §:n mukaisesti farmaseutin palkkaa. B kieltäytyi tarjotusta työstä, koska hänen mukaansa tästä tehtävästä tulisi maksaa hänelle proviisorin palkkaa.

Palkkamääräysten soveltaminen

Palkkataulukko ei määräydy työntekijän koulutuksen perusteella, vaan työehtosopimuksen 10 §:n määräystä tulee tulkita kokonaisuutena. Työehtosopimuksen palkkausjärjestelmä perustuu työn vaativuuteen. Proviisorin koulutus luo edellytykset vaativampiin työtehtäviin, minkä vuoksi proviisorin tehtävissä toimivalle maksetaan proviisorin palkkataulukon mukaista palkkaa.

Proviisorit ja farmaseutit työskentelevät apteekeissa farmaseuttisissa tehtävissä. Työehtosopimuksessa ei ole tarpeen eritellä proviisorin ja farmaseutin tehtäviä tai sitä, miten ne eroavat vaativuudeltaan toisistaan, koska nämä asiat ovat sopijaosapuolten ja alalla toimivien tiedossa. Proviisoreihin ja farmaseutteihin sovellettavat työehdot poikkeavat toisistaan muun ohessa palkkauksen osalta.

Työehtosopimusta on vakiintuneesti ja yhteisesti hyväksytysti tulkittu siten, että proviisoreille maksetaan proviisorin tehtävistä proviisorin palkkataulukon mukaista palkkaa. Farmaseuteille ja farmaseutin työsopimuksella työskenteleville proviisoreille puolestaan maksetaan farmaseutin palkkataulukon mukaista palkkaa. Soveltamiskäytäntö on ollut Suomen Farmasialiitto SFL ry:n tiedossa eikä työntekijäliitto ole sitä aikaisemmin riitauttanut.

Proviisorien ja farmaseuttien farmaseuttisten tehtävien erot

Farmaseutin tutkinto on alempi korkeakoulututkinto. Farmaseutin työ apteekissa on pääasiassa asiakaspalvelutyötä ja farmaseutti työskentelee muiden farmaseuttien ja proviisorien kanssa. Mikäli apteekkari ei hoida yksin apteekkiaan, apteekki tarvitsee myös farmaseutteja.

Proviisorit edustavat apteekissa korkeinta ammatillista asiantuntemusta ja he työskentelevät pääsääntöisesti vastuullisissa esimies- ja suunnittelutehtävissä sekä vaativissa ammattitehtävissä. Proviisori toimii apteekkarin alaisena ja apteekin henkilökunnan esimiehenä. Hän suunnittelee yhdessä apteekkarin kanssa apteekin toimintaa ja sen kehittämistä. Apteekkarin rooli apteekissa vaikuttaa proviisorin tehtäviin ja vastuuseen siihen eikä apteekissa välttämättä ole apteekkarin lisäksi toista proviisoria.

Proviisorin farmaseuttiset tehtävät eroavat merkittävästi farmaseutin farmaseuttisista tehtävistä. Esimerkiksi lääkkeiden valmistusohjeiden tekeminen, farmaseuttisen toiminnan laadunvalvonta ja siihen liittyvien ohjeistusten laatiminen sekä apteekin farmaseuttisen ja muun ammatillisen täydennyskoulutuksen organisointi ovat sellaisia proviisorin farmaseuttisia tehtäviä, joita farmaseutit eivät tee.

Proviisorit osallistuvat farmaseuttien tavoin asiakaspalveluun, mutta työtehtävien pääpaino on esimies- ja suunnittelutehtävissä. Proviisorit toimivat työntekijöiden esimiehinä huolehtien muun ohessa henkilöstön työnjohdosta, valvonnasta ja perehdytyksestä. Tehtäviin kuuluu usein myös yhteistyötä eri viranomaisten kanssa.

Proviisoriksi opiskelevat suorittavat ensin farmaseutin tutkinnon ja sen jälkeen ylemmän korkeakoulututkinnon. Valvira myöntää tutkinnon suorittaneelle hakemuksesta oikeuden harjoittaa ensin farmaseutin ja sitten proviisorin ammattia laillistettuna ammattihenkilönä Suomessa. Proviisoreilla on näin ollen mahdollisuus työskennellä farmaseutteina farmaseutin työehdoilla.

Työntekijöiden tasapuolinen kohtelu

Kanteen vahvistusvaatimuksen hyväksyminen johtaisi syrjintään. Työntekijät asetetaan eriarvoiseen asemaan, jos proviisorille maksetaan pelkän tutkinnon perusteella proviisorin palkkaa farmaseutin työsopimuksella tehtävästä farmaseutin työstä ja vastaavasti farmaseutille samasta työstä farmaseutin palkkaa. Koska kysymys on samasta työstä, tulee palkan laskenta- ja määräytymisperusteiden olla yhteneväiset. Työehtosopimusten määräykset eivät voi olla pakottavan lainsäädännön vastaisia, vaikka sopimuksen kohteena oleva asia, kuten palkkaus, kuuluisi työehtosopimuksella sovittavien asioiden piiriin.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Sopimusmääräyksen tulkinta on vakiintunut. Suomen Farmasialiitto SFL ry on ollut tietoinen Apteekkien Työnantajaliitto ry:n tulkinnasta, mutta ei ole riitauttanut sitä. Työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, vaan ohjeistanut jäseniään toimimaan työehtosopimuksen mukaisesti. A ei ole rikkonut työehtosopimusmääräyksiä toimiessaan Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ohjeistamalla tavalla.

Hyvityssakkojen määrää harkittaessa on joka tapauksessa huomioitava, että Suomen Farmasialiitto ry ei ole reagoinut asiaan aiemmin.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Suomen Farmasialiitto ry:n ja Apteekkien Työnantajaliitto ry:n farmaseuttisen henkilöstön työehtosopimuksen 10 §:n 1 kohdan mukaan palkan suuruuteen vaikuttavat työtehtävät, koulutus, palvelusvuodet, lisät ja kuntien kalleusluokitus. Työehtosopimuksen liitteenä on palkkaryhmittely, joka sisältää palkkataulukot erikseen farmaseuteille ja proviisoreille. Palkkataulukoiden sisällä työntekijät sijoitetaan palkkaryhmiin I-IV päätehtävän perusteella. Palkkaryhmittelyn mukaan I palkkaryhmään kuuluvat proviisorit, jotka tekevät farmaseuttista työtä päätehtävänään, elleivät he jäljempänä olevan perusteella kuulu johonkin muuhun palkkaryhmään. Palkkaryhmään II kuuluvat farmaseutit, jotka tekevät farmaseuttista työtä päätehtävänään, elleivät he jäljempänä olevan perusteella kuulu johonkin muuhun palkkaryhmään.

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko työehtosopimuksen mukaan proviisorille maksaa proviisorin palkkataulukon mukaista palkkaa aina, kun proviisori työskentelee apteekin farmaseuttisissa tehtävissä. Kantajan mukaan työehtosopimuksen palkkaryhmittely perustuu koulutukseen, jolloin farmaseutille tulee maksaa farmaseutin palkkaa ja proviisorille proviisorin palkkaa aina heidän työskennellessään farmaseuttisissa tehtävissä. Vastaajat ovat katsoneet, että proviisorin ja farmaseutin farmaseuttiset työtehtävät eroavat niin merkittävästi toisistaan, että proviisorille tulee maksaa proviisorin palkkaa ainoastaan silloin, kun proviisori työskentelee proviisorin farmaseuttisissa tehtävissä.

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

Farmasialiiton tutkimuksen 18.8.1994 (V3, s. 12) mukaan farmaseutin työn tavoitteena on asiakkaiden terveyden edistäminen, sairauksien hoitaminen tai niiden oireiden helpottaminen. Proviisori huolehtii (s. 20) apteekin toiminnasta ja hän toimii apteekkarin alaisena esimiestehtävässä suhteessa muuhun henkilökuntaan. Proviisorilla on farmaseuttia laajemmat perustiedot lääkkeistä.

Apteekkien työsopimuslomakkeeseen (K7) merkitään työntekijän ammattinimike ja hänen työtehtävänsä. Työtehtävien vaihtoehtoina ovat farmaseuttiset tehtävät, apteekin työntekijätehtävät tai muut sovitut tehtävät, jotka tulee määritellä. Täyttöohjeiden mukaan kohtaan "muut sovitut tehtävät" merkitään sellaiset erityistehtävät, jotka eivät sisälly farmaseuttisen henkilön tai apteekin työntekijän normaaliin toimenkuvaan.

Apteekkien työnantajaliiton jäsentiedotteen 24.10.2007 (K6, V6) 3. kohdan mukaan farmasialiiton jäsenlehdessä 10/07 oli ollut kirjoitus siitä, että apteekkiin työsuhteessa olevalle farmaseutille tulisi automaattisesti maksaa proviisorin palkka, kun hän on valmistunut proviisoriksi. Työnantajaliiton tiedotteen mukaan kanta on virheellinen. Työehtosopimusta ei ole koskaan tulkittu farmasialiiton jäsenlehdessä esitetyllä tavalla eikä asiasta ole aiemmin ollut erimielisyyttä liittojen välillä. Työsopimuksen muuttaminen edellyttää sopimista uusista työtehtävistä ja palkasta, eikä pelkkä tutkinnon suorittaminen muuta työsopimuksen ehtoja.

Työnantajaliitto on ohjeistanut jäseniään sähköpostiviesteillä (V4) vuosina 2009-2011 ja 2015 siten, että kun työsopimus on tehty farmaseutin tehtävistä, henkilön valmistuminen proviisoriksi ei automaattisesti muuta työsopimusta. Siirtymisestä proviisorin tehtäviin ja palkkaan täytyy sopia erikseen. Jos proviisori tarjoutuu farmaseutin tehtävään, hänelle on mahdollista maksaa farmaseutin palkkaa. Samanlaisen kannan työnantajaliitto on ilmaissut erimielisyysasiana käsitellyssä tapauksessa, jossa farmaseutti ja sivuapteekin hoitaja valmistui työn ohella opiskeltuaan proviisoriksi lokakuussa 2008 ja käytti proviisorin ammattinimikettä (K5, V5). Muistion mukaan työnantajaliiton tulkinta on vuosikymmenien ajan vakiintuneesti ollut, että proviisorin tutkinnon suorittaminen ei automaattisesti oikeuta proviisorin palkkaan. Asia jäi erimieliseksi, eikä farmasialiitto saattanut sitä jatkokäsittelyyn.

Sähköpostiviesteistä (K3 ja K4) ilmenee, että farmasialiiton työsuhdeneuvonnan vuonna 2014 antamien ohjeiden mukaan proviisorille, joka tekee farmaseuttista työtä, täytyy työehtosopimuksen mukaan lähtökohtaisesti maksaa proviisorin palkkataulukon mukaista palkkaa. Työehtosopimuksessa ei eritellä farmaseutin ja proviisorin tehtäviä ja proviisorin korkeampi palkkaus perustuu tutkintoon.

Edunvalvontajohtaja G on työtuomioistuimessa kertonut vastanneensa farmasialiiton edunvalvonnasta ja neuvottelutoiminnasta vuosina 1983-2005, jona aikana tehtiin suurin osa työehtosopimuksen muutoksista. Erilliset palkkataulukot proviisoreille ja farmaseuteille oli lisätty työehtosopimukseen kauan aikaa sitten, kun farmaseutteja alettiin kouluttaa. Palkkataulukko määräytyy koulutuksen perusteella eli farmaseutin palkka määräytyy farmaseuttien ja proviisorin palkka proviisorien palkkataulukon mukaan. Palkkataulukoiden sisäiset palkkaryhmittelyt tehtiin, koska esimerkiksi esimiehenä toimivalle tai sivuapteekin hoitajalle maksetaan korkeampaa palkkaa. Liitot keskustelivat palkkausasiasta ainakin 1980-luvulla, jolloin proviisoreita valmistui apteekkien kysyntään nähden liikaa ja farmaseutteja liian vähän. G:n mukaan farmaseuttien ja proviisorien palkkataulukoiden soveltamisesta ei ollut erimielisyyksiä, eikä G kertomansa mukaan tuntenut edellä kerrotusta poikkeavaa työnantajaliiton ohjeistusta.

Järjestöasiamies ja farmaseutti H on kertonut työskennelleensä farmaseuttina 1970-luvulta lähtien viimeksi sivuapteekin hoitajana, jonka jälkeen farmasialiiton järjestöasiamiehenä vuodesta 2003 lähtien. Työehtosopimuksen palkkataulukko määräytyy koulutuksen mukaan, vaikka proviisori ja farmaseutti voivat työskennellä samoissa tehtävissä. Proviisorilla on farmaseuttia parempi farmakologinen osaaminen, proviisori voi antaa farmaseuttia syvällisempää neuvontaa asiakkaille tarvittaessa ja toimia farmaseutin tukena. Apteekkari määrittelee farmaseutin ja proviisorin työtehtävät apteekkikohtaisesti eikä työtehtäviä välttämättä kirjata työsopimukseen. Sivuapteekin hoitajana työskennellessään H:lle maksettiin farmaseuttien palkkataulukon palkkaryhmän V mukaista palkkaa ja tilapäisesti hänen alaisenaan olleelle proviisorille maksettiin proviisorien palkkataulukon mukaista palkkaa.

H on lisäksi kertonut, että 1990-luvulla apteekeissa oli farmaseuttipula, jolloin farmaseuteiksi palkattiin proviisoreita. H:n työskennellessä farmasialiitossa jäseniä neuvottiin viemään asia oikeuteen ratkaistavaksi, mikäli proviisorille ei makseta proviisorin palkkaa. Koska ala on pieni, kukaan jäsenistä ei tätä tapausta ennen kuitenkaan halunnut riitauttaa asiaa ja siten vaarantaa urakehitystään. Erimielisyyksiä ei siten tullut liittojen väliseen käsittelyyn.

Työsuhdeasiamies ja farmaseutti I on kertonut työskennelleensä farmasialiitossa vuodesta 2008 lähtien ja olleensa mukana viimeisissä työehtosopimusneuvotteluissa. I on kertonut proviisorin ja farmaseutin palkkauksen määräytymisestä ja työtehtävistä pääosin kuten H. I valmistui farmaseutiksi 1999, jolloin apteekkeihin palkattiin paljon proviisoreita, koska farmaseutteja ei ollut tarpeeksi.

Ankkuriapteekki -toiminimen elinkeinonharjoittaja ja proviisori A on kertonut ottaneensa hoidettavakseen kaikki proviisorin tehtävät (V7), koska apteekin taloudellinen tilanne ei mahdollistanut kahden proviisorin työllistämistä. Apteekissa oli tarjolla tämän jälkeen farmaseutin tehtäviä, joita ovat esimerkiksi lääkeneuvonta, annosjakelu ja asiakaspalvelu. A:n apteekin lisäksi useissa muissa apteekeissa työskentelee tällä hetkellä proviisori farmaseutin tehtävissä farmaseutin palkalla.

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n entinen toimitusjohtaja J on kertonut olleensa mukana työehtosopimusneuvotteluissa vuosina 1990-2015. Työehtosopimuksen nykyinen sanamuoto neuvoteltiin farmasialiiton, työnantajaliiton ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n selkotyöryhmässä, jossa myös G oli mukana. Työehtosopimuksessa ovat palkan suuruuteen vaikuttavat osatekijät tärkeysjärjestyksessä ja ne täytyy huomioida palkkaa määrättäessä. Palkka ei määräydy pelkästään koulutuksen perusteella eikä työehtosopimus velvoita maksamaan proviisorille proviisorien palkkataulukon mukaista palkkaa. Ensimmäinen ja tärkein palkkatekijä on työtehtävät ja niiden vaativuus. Työehtosopimuksessa ei kuitenkaan määritellä proviisorin ja farmaseutin työtehtäviä, koska neuvotteluissa todettiin olevaan selvää, että korkeampi palkka edellyttää vaativampia työtehtäviä. Proviisorin tehtävät ovat farmaseutin tehtäviä vaativampia, vaikka molempien tehtävät ovat farmaseuttisia. Vaikka farmaseutin tehtävät kehittyisivät käytännössä vaativammaksi, ei farmaseutille proviisorien palkkataulukon mukaista palkkaa, vaan tehtävien vaativuus tulee huomioida palkkauksessa muutoin.

J on lisäksi kertonut, että hänen työuransa aikana työnantajaliitolta kysyttiin noin kymmenen kertaa vuodessa, voiko farmaseutiksi palkattavalle proviisorille tai proviisoriksi valmistuneelle farmaseutille maksaa farmaseuttien palkkataulukon mukaista palkkaa. Työnantajaliiton vakiintunut kanta oli, että tällaisissa tilanteissa proviisorille voidaan maksaa farmaseuttien palkkataulukon mukaista palkkaa. J oli keskustellut asiasta myös G:n kanssa ja tämä oli kertonut, ettei asiaa riitauteta. Palkkausasia ei ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa eikä farmasialiitto ole aiemmin riitauttanut työnantajaliiton tulkintaa.

Apteekkien Työnantajaliitto ry:n entinen asiamies K on kertonut osallistuneensa työehtosopimusneuvotteluihin 1980-luvulla. Proviisorin ja farmaseutin tehtävistä keskusteltiin, mutta niitä ei kirjattu työehtosopimukseen. Proviisoreita valmistui 1980-luvun puolivälissä apteekkien tarpeita enemmän, joten proviisoreita palkattiin farmaseuteiksi farmaseuttien palkkataulukon mukaisilla palkoilla. Farmasialiitto kritisoi asiaa, mutta ei riitauttanut sitä. Asiasta ei myöskään keskusteltu työehtosopimusneuvotteluissa.

Suomen Farmasialiitto SFL ry:n entinen toiminnanjohtaja ja farmaseutti L on kertonut proviisorin ja farmaseutin palkkauksesta sekä työtehtävistä pääosin kuten J. Jos proviisori haki farmaseutin työtä, hänelle myös maksettiin farmaseutin palkka, eikä näitä tapauksia riitautettu.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Proviisorit ja farmaseutit on työehtosopimuksessa jaettu eri palkkataulukoihin koulutuksen ja ammattinimikkeen perusteella. Työehtosopimusmääräyksen sanamuodosta ei voida suoraan päätellä, tuleeko proviisorille maksaa proviisorin palkkaa aina, kun proviisori työskentelee farmaseuttisissa tehtävissä. Palkan määrään kuitenkin vaikuttavat työehtosopimukseen mukaan koulutuksen lisäksi muun muassa työtehtävät, joskaan työehtosopimuksessa ei määritellä proviisorin ja farmaseutin työtehtäviä tai niiden eroja.

Asiassa on selvitetty, että proviisorien ja farmaseuttien työtehtävät vaihtelevat apteekkikohtaisesti, eikä farmaseuttisia työtehtäviä yleensä yksilöidä työsopimuksessa. Asiassa on lisäksi selvitetty, että proviisorilla on koulutuksensa vuoksi valmiudet työskennellä farmaseuttia vastuullisimmissa ja vaativammissa työtehtävissä sekä esimiehenä.

J ja K ovat työtuomioistuimessa kertoneet yhdenmukaisesti, että apteekeissa on jo 1980- ja 1990-luvuilla työnantajaliiton soveltamiskäytäntöä noudattaen maksettu farmaseutin tehtävissä työskentelevälle proviisorille farmaseutin palkkaa. Myös H on kertonut, että 1980- ja 1990-luvuilla vallinneessa farmaseuttipulassa proviisoreja palkattiin farmaseuteiksi. Työehtosopimuksen sanamuoto on ollut nykyisen kaltainen vuodesta 1998 lähtien. Kirjallisena todisteena (V4) esitetyt sähköpostiviestit ja Apteekkien Työnantajaliiton jäsentiedote 14/2007 (V6) osoittavat, että työnantajaliitto on vuosina 2007-2010 ja 2015 ohjeistanut jäseniään, että farmaseutin tehtävissä työskentelevälle proviisorille voidaan maksaa farmaseutin palkkaa. Esitetystä selvityksestä on näin ollen pääteltävissä, että työehtosopimusta on vuosikymmenten ajan sovellettu vastaajien esittämällä tavalla.

J:n ja K:n kertomusten sekä kirjallisen todistelun (K5, V5) perusteella työtuomioistuin katsoo työntekijäpuolen olleen tietoinen edellä esitetystä soveltamiskäytännöstä. G:n, H:n ja I:n kertomuksista sekä kirjallisesta todistelusta (K3-K5) on pääteltävissä, että työntekijäpuolen käsitys riidanalaisen työehtosopimuksen määräyksen tulkinnasta poikkeaa työnantajapuolen käsityksestä ja farmasialiitto on ainakin viime vuosina ohjeistanut jäseniään oman tulkintansa mukaisesti. Työntekijäpuolen ei kuitenkaan ole selvitetty ottaneen kysymystä esille työnantajapuolen kanssa työehtosopimusneuvotteluissa tai muutoin riitauttaneen soveltamiskäytäntöä ennen nyt kysymyksessä olevaa tapausta.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli riidanalaista työehtosopimusmääräystä on pitkään sovellettu tietyllä tavalla eikä toinen osapuoli ole soveltamiskäytännöstä tietoisena siihen reagoinut, määräystä on tulkittava vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti (esimerkiksi TT 2002:43 ja TT 2007:77).

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo tässä tapauksessa, että työnantajapuolen ohjeistama soveltamiskäytäntö, jota ei ole aikaisemmin riitautettu, on muodostunut määräyksen tarkoitusta vastaavaksi vakiintuneeksi tulkinnaksi. Kantajan vahvistusvaatimus ja hyvityssakkovaatimukset on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Suomen Farmasialiitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ja Ankkuriapteekki-toiminimen elinkeinonharjoittaja A:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Farmasialiitto ry velvoitetaan korvaamaan Apteekkien Työnantajaliitto ry:n ja Ankkuriapteekki-toiminimen elinkeinonharjoittaja A:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.620 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Kari, Aarto, Ahokas ja Jokinen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.