2.12.2016

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että A on ollut pääluottamusmiehen asemassa 26.9.2014 alkaen työsuhteensa päättymiseen saakka toimiessaan varsinaisen pääluottamusmiehen B:n vakavan sairauskohtauksen vuoksi tämän sijaisena,

- vahvistaa, että Rudus Oy on rikkonut työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen määräyksiä päättämällä perusteettomasti pääluottamusmiehen asemassa olleen A:n työsopimuksen mainitun sopimuksen vastaisesti,

- velvoittaa Rudus Oy:n maksamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavat 60.217,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 26.11.2015 lukien,

- tuomitsee Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n ja Rudus Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 4.240 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Irtisanominen on työehtosopimuksen vastainen

Pääluottamusmies B:n vakavan sairastumisen johdosta A on toiminut yleissopimuksen mukaisesti Rudus Oy:n Savonlinnan tehtaalla pääluottamusmiehen sijaisena. Yleissopimuksen työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä on sovellettava häneen sijaisuuden aikana eikä hänen työsuhdettaan olisi tullut päättää 11.10.2014. A:n irtisanominen olisi pitänyt perua viimeistään työsuhteen päättyessä A:n ollessa tuolloin luottamusmiesasemassa.

Pääluottamusmies B on ollut estynyt hoitamaan tehtäväänsä pysyvästi. Koska sairauden vakavuus on ollut tiedossa alusta alkaen, A on ollut sijaisena/tosiasiallisesti pääluottamusmiehen asemassa, mikä olisi jatkunut vielä 11.10.2014 jälkeenkin. Luottamusmiehen toimikausi tässä tapauksessa olisi kestänyt kaksi vuotta. A:n asema pääluottamusmiehenä olisi päättynyt 23.6.2016. Työnantaja on päättänyt hänen työsuhteensa ennen toimikauden päättymistä.

Työnantaja on laiminlyönyt työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa. A:n tekemä työ ei ole päättynyt kokonaan. A:lle olisi ollut tarjolla ainakin hänen ammattitaitoaan vastaavaa purkutyötä, mitä hän oli tehnyt pääasiallisesti työsuhteensa aikana. Lisäksi hänelle olisi löytynyt muutoin sopivaa työtä mahdollisesti varastosta sekä betoniasemalta ainakin pienen koulutuksen jälkeen. Tehtaalle on jäänyt irtisanomisilmoituksen antohetkellä ja irtisanomisen tapahtuessa työntekijöitä A:lle soveltuviin töihin. A:n tekemä työ ei ole päättynyt kokonaan.

Tuotantoyksikön toimintaa ei keskeytetty kokonaan. A:n kanssa ei ole yleissopimuksessa edellytetyllä tavalla yhteisesti ja yksimielisesti todettu, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muutoin sopivaa työtä. Näin ollen A:n työsopimuksen päättämiselle ei ole ollut asiallista ja painavaa eikä työehtosopimukseen perustuvaa syytä.

Uusi varaluottamusmiesvaali järjestettiin 8.10.2014 ilman yleissopimuksen mukaista ehdokasasetteluaikaa.

Joka tapauksessa asiaa tulee arvioida yleissopimuksen 4.3 luottamusmiehen jälkisuojaa koskevien määräysten mukaisesti.

Varapääluottamusmies A on hoitanut sijaisena/tosiasiallisesti yleissopimuksen 4.4 varamiehiä koskevien määräysten mukaisesti pääluottamusmiehen tehtäviä tuotantoyksikössä vielä työsuhteensa päättymishetkellä 11.10.2014. Jos katsottaisiin, että A:n toimikausi on päättynyt hänen irtisanomishetkellään, hän olisi myös jälkisuojan piirissä (katso työtuomioistuimen ratkaisu TT 2005:104).

Yleissopimuksen 4.3 luvun kaikkia työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä sovelletaan sellaisenaan varapääluottamusmieheen sinä aikana, kun hän yleissopimuksen edellyttämän ilmoituksen mukaisesti toimii pääluottamusmiehen sijaisena.

A on tullut pääluottamusmiehen asemaan pääluottamusmies B:n vakavan sairaskohtauksen jälkeen ja kohdan 4.4 määräyksen mukainen ilmoitusvelvollisuus on täyttynyt työnantajan pyydettyä A:ta hoitamaan pääluottamusmiehen tehtävää. Pääluottamusmies B:n sairaus on ollut niin vakava, että on ollut selvää, ettei B palaisi enää toimikautensa aikana 23.6.2014-23.6.2016 hoitamaan pääluottamusmiehen tehtävää. Varapääluottamusmieheksi 23.6.2014 valittu A saa saman työsuhdeturvan, mikä olisi ollut myös pääluottamusmies B:llä, jos hän olisi ollut kykenevä hoitamaan pääluottamusmiehen tehtävää.

Korvauksen määrä

A on ollut koko ajan työttömänä työsuhteensa päättymisen jälkeen 11.10.2014 lukien. Hänen työttömyytensä jatkuu edelleen. Tästä on hänelle aiheutunut merkittävää ansiotason alennusta. Lisäksi työehtosopimuksen mukaisia luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevia oikeuksia on loukattu. Nämä seikat tulee ottaa huomioon korvausta korottavina seikkoina. Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä vaaditun korvauksen suuruus on 11,67 euroa x 8 tuntia x 21,5 päivää x 30 kuukautta = 60.217,20 euroa. A:n työttömyys jatkuu edelleen.

Puolet A:lle suoritettavasta korvauksesta tulee lukea aineettomaksi vahingoksi, eikä korvauksesta tule tältä osin tehdä lainkaan työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä. Työsuhteen perusteeton päättäminen on kohdistunut A:han vakavalla tavalla ja työnantajan on täytynyt tietää laillisen päättämisperusteen puuttuminen. Tämän perusteella työnantajan loukkaava ja moitittava menettely tulee ottaa huomioon aineettoman vahingon osalta. Lisäksi työnantaja on loukannut työehtosopimuksen mukaisia luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevia oikeuksia.

Rakennusalan Työttömyyskassa on maksanut A:lle työsopimuksen päättymisen jälkeen ansiosidonnaista päivärahaa, josta on mahdollista vähentää työsopimuslain 12 luvun 3 §:n perusteella 75 prosenttia.

Työantajaliiton vastuu

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ei ole välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen olotilan poistamiseksi. Kun työnantajaliitto on asiassa selvistä työehtosopimusrikkomuksista huolimatta tukenut työnantajaa, ja hyväksynyt tämän menettelyn puuttumatta asiaan, se tulee tuomita asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vastaus kannevaatimuksiin

Rakennustuoteteollisuus RTT ry on vastauksessaan, johon kuultava Rudus Oy on yhtynyt, vaatinut, että kanne hylätään ja Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut 5.704 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Irtisanominen ei ole ollut työehtosopimuksen vastainen

A ei ollut pääluottamusmiesasemassa irtisanomishetkellä. Työehtosopimuksen nojalla A:lla on ollut pääluottamusmiehen irtisanomissuoja ajalla 26.9.2014 - 11.10.2014. A:n työsuhde on irtisanottu 11.8.2014, jolloin hän ei ole ollut suojan piirissä. Työntekijöiden edustajien korotettua irtisanomissuojaa koskevat määräykset eivät voi tulla sovellettaviksi, jos työntekijä saa pääluottamusmiehen aseman vasta irtisanomisilmoituksen toimittamisen jälkeen. Irtisanomissuoja ei estä varaluottamusmiehen irtisanomista ennen kuin hän on ilmoituksen perusteella alkanut hoitaa luottamusmiestehtävää varsinaisen luottamusmiehen estyessä. Koska varsinainen luottamusmies on tullut estyneeksi hoitamaan tehtävää vasta irtisanomisen jälkeen, ei este ole ollut työnantajan tiedossa irtisanomishetkellä. Työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta peruuttaa A:n irtisanomista. Tilanne ei rinnastu taloudelliseen ja tuotannolliseen irtisanomisperusteiden poistumiseen irtisanomisajalla, jolloin irtisanominen tulisi peruuttaa. Asiassa on sovellettava työoikeudessa vakiintunutta aikaprioriteettiperiaatetta. Koska A on irtisanottu ennen pääluottamusmiehen tehtävän hoitamista, ei tehtävän hoidolla ole merkitystä asiassa eikä A nauti pääluottamusmiehen irtisanomisturvaa.

Oikeuskirjallisuudessa (Tiitinen – Kröger: Työsopimusoikeus 2012, s. 525, alaviite 291) on todettu, että työntekijöiden edustajien korostettua irtisanomissuojaa koskevat määräykset eivät voi tulla sovellettaviksi, jos työntekijä valitaan luottamusmieheksi vasta irtisanomisilmoituksen toimittamisen jälkeen. A on tullut hoitamaan pääluottamusmiehen tehtävää sijaisena vasta irtisanomisen jälkeen.

Työnantajalta Rudus Oy:ltä on epähuomiossa jäänyt antamatta A:lle työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 20.3.2014 edellyttämä kirjallinen selvitys. Yhtiö on kuitenkin lähettänyt ilmoituksen kaikista yhtiössä avoinna olevista tehtävistä kaikille irtisanotuille. A:lle on tarjottu irtisanomisaikana ja työsuhteen päätyttyä kaikkiaan kymmentä muuta työtehtävää, mukaan lukien elementtityöntekijän töitä, mutta A ei ole ilmoittanut halukkuuttaan kyseisiin työtehtäviin. Rudus Oy on siten täyttänyt työntarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa. Tätä koskeva tarkastelu on käytännössä tehty, vaikka työehtosopimuksen edellyttämää kirjallista selvitystä itsessään ei ole annettu. Allekirjoituspöytäkirjassa ei toisaalta ole tarkemmin määritelty sitä, miten kirjallinen selvitys tulee antaa. Asiasta ei voi aiheutua hyvityssakkoseuraamusta. Koska A ei ole ollut pääluottamusmiesasemassa irtisanomishetkellä 11.8.2014, ei asiassa ole merkitystä sillä, että hänelle olisi ollut tarjolla hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä tai että hänen työnsä ei päättynyt kokonaan. A on valikoitunut irtisanottujen joukkoon työn vähenemisen perusteella, kuten muutkin irtisanotut.

A:n irtisanominen ei ole johtunut henkilöstön edustajan tehtävien hoitamisesta, vaan irtisanomiseen on ollut tuotannollinen ja taloudellinen peruste. A ei ole myöskään irtisanomishetkellä toiminut pääluottamusmiehen sijaisena, joten työehtosopimukseen perustuvaa selvitystä ei ole ollut tarpeen antaa irtisanomishetkellä. Irtisanomiselle on ollut tuotannollinen ja taloudellinen peruste myös työsuhteen päättyessä eikä se ole johtunut henkilöstön edustajan tehtävien hoitamisesta. Työsopimuslain 7 luvun 1 § ja 3 §:n mukainen irtisanomisperuste on ollut olemassa irtisanomishetkellä ja työsuhteen päättyessä. Työ on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen olemassaolo on riidaton seikka.

Rakennusliitto ry on ollut aloitteellinen vaatiessaan työnantajaa kutsumaan A:n toimimaan pääluottamusmiehen sijaisena. Tästä Rakennusliitto ry:n menettelystä ei ole voinut seurata se, että A:lle olisi syntynyt erityinen irtisanomissuoja.

A:lla ei ole ollut pääluottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa tai jälkisuojaa, eikä hän voisi aikaprioriteettiperiaatteen nojalla mitenkään tulla pääluottamusmiehen jälkisuojan piiriin. Ensimmäinen merkityksellinen tapahtuma asiassa on ollut A:n irtisanominen 11.8.2014. Tämän ajankohdan jälkeisillä tapahtumilla ei ole merkitystä asiassa. Työntekijäpuoli ei ole voinut myöskään omilla toimenpiteillään, eli määrittämällä toimikauden alun, saada aikaan tilannetta, jonka mukaan väitetty luottamusmiessuoja olisi ollut olemassa vielä työsuhteen päättymispäivänä ja että tällä perusteella olisi mahdollista syntyä myös jälkisuoja A:lle. C on valittu Savonlinnan elementtitehtaan varaluottamusmieheksi 7.10.2014 ja hänen valinnastaan on ilmoitettu työnantajalle 8.10.2014.

A:lla ei ole ollut työntekovelvoitetta irtisanomisen jälkeen eikä hän ole hoitanut pääluottamusmiehen tehtävien lisäksi työtehtäviään ennen työsuhteensa päättymistä.

Kantaja on tulkinnut väärin ratkaisua TT 2005-104. Tuossa asiassa ei ole ollut kysymys siitä, että varapääluottamusmies olisi toiminut pääluottamusmiehen sijaisena irtisanomisaikana. Tapauksen olosuhteet ja tosiseikasto olivat täysin erilaiset, eikä tapauksessa ollut ratkaistu sitä, olisiko tilannetta arvioitu eri tavoin, jos pääluottamusmies olisi hoitanut tehtävää työsuhteen päättymisen hetkellä.

Ratkaisun perusteluissa on todettu, että yleissopimuksen 4.4 kohdan sanamuoto ei sinänsä sulje pois tulkintaa, jonka mukaan varapääluottamusmies on myös sopimuksen 4 luvun jälkisuojaa koskevien määräysten piirissä. Sopimuskohdassa on kuitenkin rajoitettu luvun määräyksien soveltaminen vain ajanjaksoon, jolloin varapääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu sopimuksen edellyttämän ilmoituksen mukaisesti toimivat sijaisina.

Ennen yleissopimuksen solmimista voimassa olleeseen luottamusmiessopimukseen ei ole sisältynyt vastaavaa varapääluottamusmiehen asemaa ja oikeuksia koskevaa määräystä, joskin varapääluottamusmies on ollut käytännössä luottamusmiehenä toimiessaan samassa asemassa kuin pääluottamusmies. Luottamusmiessopimuksen jälkisuojaa koskevassa määräyksessä jälkisuoja on sanamuodon mukaan rajattu koskemaan vain pääluottamusmiehenä toiminutta työntekijää hänen pääluottamusmiestehtävänsä päättymisen jälkeen, millä työtuomioistuimen mukaan on ymmärrettävä pääluottamusmieskauden päättymisen jälkeistä aikaa. Yleissopimuksen solmimisen yhteydessä ei ole tarkoitettu puuttua luottamusmiessopimuksen aikaisempaan sisältöön. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että yleissopimuksen 4.4 kohdan määräyksestä sovittaessa olisi ollut esillä, miten jälkisuojaa koskevaa määräystä sovelletaan varapääluottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutetun varamieheen. Kun osapuolten tarkoituksesta tältä osin ei ole esitetty muuta selvitystä eikä myöskään määräyksen soveltamiskäytännöstä ole esitetty tietoja, on työtuomioistuin antanut merkitystä määräyksen sanamuodolle.

Yleissopimuksen 4.4 kohtaa on työtuomioistuimen mukaan luettava yhdessä edellä selostetun, aikaisempaa perua olevan pääluottamusmiehen jälkisuojaa koskevan määräyksen kanssa. Yleissopimuksen mukaan kysymyksessä olevan luvun määräyksiä sovelletaan varapääluottamusmieheen sinä aikana kun hän ilmoituksen mukaisesti toimii sijaisena. Tämä sanamuoto on työtuomioistuimen mukaan vastannut muuta tulkintaa paremmin työnantajapuolen asiassa esittämää käsitystä eli sitä, että varapääluottamusmies tulee jälkisuojan piiriin vain silloin, jos hän pääluottamusmieskauden päättyessä on hoitamassa pääluottamusmiehen tehtävää. Näin tulkiten varapääluottamusmies saa jälkisuojaa vastaavanlaisessa tilanteessa kuin pääluottamusmies. Jos sen sijaan jälkisuoja olisi tarkoitettu liittää erikseen kuhunkin pääluottamusmieskauden sisälle ajoittuvaan jaksoon, jonka varapääluottamusmies on ollut pääluottamusmiehen sijaisena, olisi tällaisen tarkoituksen tullut työtuomioistuimen käsityksen mukaan selkeämmin ilmetä sopimuksen tekstistä.

Pääluottamusmieskaudella ei siis tarkoiteta sitä aikaa, jolloin varaluottamusmies hoitaa sijaisena tehtävää, vaan nimenomaan pääluottamusmies B:n toimikautta, joka olisi päättynyt vasta kesällä 2016. Jälkisuoja on vain viittaussäännös varsinaiseen pääluottamusmiessuojaan, ei itsenäinen säännös, josta voisi seurata oikeuksia ennen kuin varsinainen pääluottamusmieskausi on päättynyt. A:n työsuhde ei ole ollut voimassa pääluottamusmieskauden päättyessä, vaan pääluottamusmiehen sijaisena on toiminut toinen henkilö 11.10.2014 alkaen. A ei ole ollut hoitamassa pääluottamusmiehen tehtävää pääluottamusmiehen toimikauden päättyessä.

Työnantajalla ei ole lakiin tai työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta työsuhdetta päättäessään arvioida olosuhteita, jotka ajoittuvat työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan, eivätkä voi olla työnantajan tiedossa työsuhteen päättymisen hetkellä.

Korvauksen määrästä

Kanteessa on vaadittu, että korvausta korottavana seikkana tulee ottaa huomioon luottamusmiehen oikeuksien loukkaaminen. Tämä on jo otettu huomioon siten, että luottamusmiehelle työehtosopimuksessa säädetty korvaus on korkeampi kuin muiden työntekijöiden korvaukset, joten sitä ei voida ottaa toistamiseen huomioon korvausta korottavana seikkana. A on lisäksi toiminut luottamusmiehen sijaisena vain muutaman viikon ajan. A on nuori henkilö, jonka työllistymismahdollisuudet ovat hyvät. Mikäli Rudus Oy velvoitetaan suorittamaan korvausta A:lle, kyseeseen tulee enintään yleissopimuksen mukainen vähimmäiskorvaus eli kymmenen kuukauden palkka. Kanteessa esitetty tuntipalkka 11,67 euroa on määrältään oikea.

Varaluottamusmiehen vaali

Rakennusliitto ry on katsonut, ettei varaluottamusmiehen vaalia ole järjestetty työehtosopimuksen mukaisesti. Vaalin järjestäminen ei kuitenkaan ole työnantajan, vaan ammattiliiton asia. Rakennusliitto ry on ollut aloitteellinen vaalin järjestämisessä. Työnantaja on ainoastaan kehottanut A:ta ryhtymään vaalien järjestämiseen, jotta työntekijät eivät jäisi ilman edustajaa 11.10.2014 jälkeen.

Työnantajalle on toimitettu kirjallinen ilmoitus varaluottamusmiehen valinnasta. Ilmoituksen mukaan valinta on tehty 7.10.2014. Ilmoitus on annettu työnantajalle 8.10.2014. Vaaliin on osallistunut 30 Rakennusliitto ry:n jäsentä.

A on hoitanut itsenäisesti kaikki vaalien järjestämiseen liittyvät asiat. Rakennusliitto ry on kanteessaan riitauttanut omien jäsentensä suorittaman vaalin, josta on ilmoitettu asianmukaisesti työnantajalle. Luottamusmieskorvausta on alettu työnantajan toimesta maksaa C:lle 15.10.2014 lukien ja hänet on hyväksytty luottamusmiehen asemaan. A:n työsuhteen päättymisen hetkellä työpaikalla on ollut valittuna uusi varaluottamusmies, joka on toiminut pääluottamusmiehen sijaisena. Pääluottamusmiehen suoja ei ole voinut olla kahdella erillisellä henkilöllä A:n työsuhteen päättyessä 11.10.2014 siinäkään tapauksessa, että työtuomioistuin vastoin työoikeudessa vakiintunutta aikaprioriteettiperiaatetta katsoisi, että A olisi tullut työehtosopimuksen mukaisen erityisen irtisanomissuojan piiriin.

Valvontavelvollisuus

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan asiassa. Asia on tullut vastaajan tietoon työnantajan taholta 24.9.2014 Rakennusliitto ry:n edustajan puututtua siihen, että varaluottamusmies on irtisanottu ja luottamusmies on ollut kolmatta päivää pois töistä. A on irtisanottu jo 11.8.2014, eikä vastaajalla ole ollut tietoa irtisanomisesta. Tämän jälkeen asiaa on selvitetty liittojen välillä sähköpostitse ja puhelimitse sekä liittojen välisessä neuvottelussa. Työnantaja ei ole toiminut asiassa työehtosopimuksen tai lain vastaisesti eikä irtisanomista ole tullut peruuttaa.

Perustelut

Erimielisyys

Rudus Oy on 11.8.2014 irtisanonut taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla 23.6.2014 yhtiön Savonlinnan elementtitehtaan varaluottamusmieheksi valitun elementtityöntekijä A:n työsuhteen päättymään 11.10.2014. Savonlinnan elementtitehtaan pääluottamusmiehen sairastuttua vakavasti A on tullut työnantajan kutsusta hoitamaan pääluottamusmiestehtävää, jota hän on hoitanut aikavälillä 26.9.2014 – 11.10.2014.

Keskeinen osapuolten välinen erimielisyys asiassa koskee sitä, sovelletaanko työehtosopimuksen osana sovellettavan yleissopimuksen luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevaa

4 luvun 4.3 kohdan määräystä tilanteessa, jossa irtisanottu työntekijä on ollut irtisanomishetkellä varaluottamusmiehen asemassa, mutta jossa hän on ollut työsuhteen päättyessä pääluottamusmiehen asemassa.

Selvitys irtisanomiseen liittyvistä tapahtumista

Rudus Oy:n Savonlinnan tehtaanpäällikkö J on kertonut, että yhtiön työtilanne oli keväästä 2014 lähtien huono. Yhtiössä käytiin yhteistoimintaneuvottelut, joiden johdosta Savonlinnan tehtaalta irtisanottiin kolme henkilöä, joista yksi oli A, ja Savonrannan tehtaalta yksi henkilö. Tilanne huononi entisestään syksyllä myynnissä tapahtuneen romahduksen vuoksi. A:lle kuten muillekin irtisanotuille lähetettiin kirjeet avoinna olleista työpaikoista. A ei J:n tiedon mukaan hakenut ainakaan Savonlinnan tai Savonrannan tehtaiden paikkoja. J sai 21.9.2014 tiedon siitä, että pääluottamusmies B on sairastunut. Rakennusliiton asiamies H tuli 24.9.2014 käymään tehtaalla ja ilmoitti, että A tuli palauttaa luottamusmieheksi. Rakennusliiton asiamies F vaati J:ltä myöhemmin samaa puhelimitse, mutta tiukempaan sävyyn. A otettiinkin J:n pyynnöstä hoitamaan luottamusmiehen tointa ja järjestämään luottamusmiesvaalit. B oli edelleen pääluottamusmies eikä hänen poissaolonsa pituudesta ollut tietoa. A järjesti vaalit itsenäisesti.

Henkilöstöpalveluyritysten liiton asiantuntija D on kertonut toimineensa vuonna 2014 Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n asiamiehenä. Rudus Oy:n henkilöstöjohtaja G lähetti hänelle 24.9.2014 sähköpostiviestin, josta ilmeni, että Rakennusliitto oli lähestynyt tehtaanjohtaja J:tä sen vuoksi, ettei työpaikalla ollut luottamusmiestä B:n sairastumisen ja A:n irtisanomisen vuoksi. Irtisanottua A:ta vaadittiin takaisin luottamusmieheksi. D oli yhteydessä asian tiimoilta J:hin, esimieheensä L:ään sekä EK:n asiantuntijaan M:ään. Asiaa käsiteltiin myös RTT ry:n lakimiesryhmässä. A:n irtisanomisen peruuttamiselle ei nähty syytä, koska irtisanominen tapahtui ennen B:n sairastumista, ja irtisanomisen perusteena olleet taloudelliset ja tuotannolliset syyt olivat edelleen voimassa.

Rakennusliitto ry:n aluetoimitsija F on kertonut saaneensa syyskuussa 2014 tiedon pääluottamusmies B:n sairastumisesta. F soitti tämän johdosta tehtaanjohtaja J:lle ja ilmoitti, että A voisi toimia luottamusmiehenä. F ei painostanut J:tä mitenkään, vaan kyseessä oli normaali edunvalvontatilanne. J ilmoitti F:lle, että A:n työsuhde päättyi 11.10.2014, eikä tämän asettaminen luottamusmieheksi sen vuoksi onnistuisi. J kertoi saaneensa tilanteeseen menettelyohjeet Rudus Oy:n henkilöstöjohtaja G:ltä. F lähetti asiasta sähköpostitiedustelun G:lle. Lisäksi F pyysi aluetoimitsija H:ta tarkistamaan tilanteen tehtaalla.

Rakennusliitto ry:n aluetoimitsija H on kertonut käyneensä tehtaalla päivystyskäynnillä kuultuaan F:ltä, että luottamusmieheen liittyvässä asiassa oli jotain epäselvää. H selvitteli asiaa tehtaalla. H ilmoitti Rakennusliiton kannan, jonka mukaan A pitäisi palauttaa luottamusmieheksi kuitenkin painottaen, ettei hänellä itsellään ollut asiassa neuvotteluvaltuuksia.

Rakennusliitto ry:n lakimies E on kertonut olleensa yhteydessä RTT ry:n edustajaan D:hen sekä aluetoimitsija H:hon tai F:ään kuultuaan pääluottamusmies B:n sairastumisesta. E:n huolena oli se, ettei B:n edustaman yrityksen työntekijöillä ollut luottamusmiesedustajaa, koska varaluottamusmies A:kin oli irtisanottu. E toi aktiivisesti esiin sen, ettei A:n työsuhdetta voida päättää tilanteessa, jossa pääluottamusmies ei kyennyt hoitamaan tehtäväänsä. Työsuhteen päättämisedellytykset olisi tullut arvioida uudestaan.

Selvitys työehtosopimusneuvotteluista ja työehtosopimusmääräysten sisällöstä

Työ- ja elinkeinoministeriön yhteistoiminta-asiamies K on kertonut olleensa mukana laatimassa työehtosopimuksen nyt riidanalaisia määräyksiä. Vuonna 1989-1990 sopimukseen otettiin uusina työsuhdeturvaa koskevat määräykset ehdokas- ja jälkisuojasta sekä korotetusta korvauksesta. Määräykset siirrettiin vuonna 1997 yleissopimukseen, kun useita sopimuksia yhdistettiin. Työehtosopimuksen 4 luvun 4.3 kohdan jälkisuojaa koskeva määräys ei ole itsenäinen määräys, vaan se kytkeytyy perusteidensa puolesta varsinaiseen luottamusmiehen työsuhdeturvaa koskevaan määräykseen. Tämä tarkoittaa sitä, että saadakseen määräyksen mukaisen jälkisuojan, henkilöllä tulee olla alun perin varsinainen pääluottamusmiehen suoja. Tehtävän päättyminen tarkoittaa määräyksessä toimikauden päättymistä. Jos varaluottamusmiehen asemassa oleva henkilö tulee irtisanomisen jälkeen pääluottamusmiehen sijaiseksi, ei irtisanomista tule tämän johdosta arvioida uudelleen.

I on kertonut tulleensa mukaan työehtosopimusneuvotteluihin vuonna 1997 niiden loppuvaiheessa, kun luottamusmiessopimusta oltiin yhdistämässä yleissopimukseen. Neuvotteluissa ei ollut nimenomaisesti esillä aikaprioriteettiperiaate tai varamiesten työsuhdeturva työehtosopimuksen 4 luvun määräysten perusteella. Sopimukseen kirjattiin vain siihen asti vallinnut käytäntö. I:n mukaan tehtävän päättyminen sopimuksen 4 luvun 4.3 kohdassa tarkoittaa tehtävän tosiasiallista päättymistä, koska luottamusmies voi vaihtua kesken vaalikauden. Sopimusmääräys on ollut voimassa samansisältöisenä sen laatimisesta lähtien.

Arviointi ja johtopäätökset

Rakennustuoteteollisuuden työehtosopimuksen luottamusmiestä koskevat määräykset perustuvat STK:n ja SAK:n väliseen vuoden 1969 luottamusmiessopimukseen, jota uudistettiin vuonna 1990. Tuolloin sopimukseen otettiin muun muassa uudet määräykset ehdokas- ja jälkisuojasta sekä korotetusta korvauksesta. Työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 1997 luottamusmiessopimuksen määräykset yhdistettiin yleissopimukseen.

Rakennustuoteteollisuuden työehtosopimuksen työsuhdeturvaa koskevan 4 luvun 4.3 kohdan määräyksen mukaan pääluottamusmiestä tai työsuojeluvaltuutettua ei saa irtisanoa tai lomauttaa ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Mikäli pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun kanssa yhteisesti todetaan, ettei hänelle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä, voidaan tästä säännöstä kuitenkin poiketa.

Työehtosopimuksen 4 luvun 4.4 kohdan varamiehiä koskevan määräyksen mukaan luvun määräyksiä sovelletaan varapääluottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutetun varamieheen sinä aikana, kun he sopimuksen edellyttämän ilmoituksen mukaisesti toimivat sijaisina.

Asiassa esitetyn henkilötodistelun (K ja I) perusteella yleissopimuksen solmimisen yhteydessä ei ole tarkoitettu puuttua luottamusmiessopimuksen aikaisempaan sisältöön. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, että yleissopimuksen 4.4 kohdan määräyksestä sovittaessa olisi ollut esillä, miten 4.3 kohdan määräystä sovelletaan varapääluottamusmieheen ja työsuojeluvaltuutetun varamieheen. Kun osapuolten tarkoituksesta tältä osin ei ole esitetty muuta selvitystä eikä myöskään määräyksen soveltamiskäytännöstä ole esitetty tietoja, on asiaa ratkaistaessa annettava merkitystä määräyksen sanamuodolle.

Yleissopimuksen 4.4 kohdan sanamuoto ei sinänsä sulje pois tulkintaa, jonka mukaan myös varapääluottamusmies on 4.3 kohdan työsuhdeturvaa koskevien määräysten piirissä toimiessaan pääluottamusmiehen sijaisena.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä (TT 1988:13) on katsottu, että varsinaiseksi luottamusmieheksi valitun automyyjän eroamisen jälkeen hänen tilalleen ilman uusien vaalien järjestämistä tullut varaluottamusmies on työsuhteensa päättämishetkellä nauttinut luottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa.

Tapauksessa TT 1995:10 puolestaan katsottiin, että jos työntekijä valitaan luottamusmieheksi lomautusilmoituksen antamisen jälkeen, mutta ennen varsinaisen lomautuksen alkamista, määräytyvät lomauttamisen edellytykset luottamusmiessopimuksen mukaan.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on selvitetty, että työnantaja Rudus Oy on kutsumalla A:n pääluottamusmiehen sairastuttua vakavasti hoitamaan yhtiön Savonlinnan elementtitehtaan pääluottamusmiehen tehtävää ilman yhtiölle tehtyä työntekijöiden ilmoitustakin hyväksynyt A:n hoitamaan pääluottamusmiehen sijaisena tämän tehtäviä. Koska A on siten toiminut työsuhteensa päättymishetkellä 11.10.2014 elementtitehtaan pääluottamusmiehen sijaisena eikä tehtaalle ole valittu uutta pääluottamusmiestä, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että A on myös tuolloin ollut työehtosopimuksen 4 luvun 4.4 kohdan määräyksen perusteella pääluottamusmiehen työsuhdeturvan piirissä.

Työtuomioistuin toteaa myös, että taloudellisella ja tuotannollisella perusteella irtisanottujen työntekijöiden irtisanomisen edellytysten on työsopimuslain 7 luvun 3 §:ää koskevan oikeuskäytännön mukaan oltava olemassa sekä silloin kun irtisanomisilmoitus annetaan työntekijälle että silloin kun hänen työsuhteensa päättyy. Muussa tapauksessa irtisanominen on peruutettava. Asiassa on riidatonta, että Rudus Oy:n Savonlinnan elementtitehtaan toimintaa ei ole keskeytetty kokonaan. Samoin riidatonta on se, että osapuolten välillä ei ole yhteisesti todettu sitä, että A:lle ei voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä. Pääluottamusmiehen sijaisena työsuhteensa päättyessä 11.10.2014 toimineen A:n työsuhteen irtisanomisedellytykset eivät siten ole täyttyneet. Näin ollen A:n irtisanominen on ollut työehtosopimuksen vastainen.

Kun työtuomioistuin päätyy tähän lopputulokseen, myöskään jälkisuojaa ei ole tarpeen arvioida enemmälti.

Työnantajaliiton valvontavelvollisuus

Asia on ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, ettei työnantajaliiton Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n voida katsoa hyväksyessään jäsenyrityksensä Rudus Oy:n menettelyn laiminlyöneen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Korvausvelvollisuus

Rudus Oy on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä. Työehtosopimuksen 4 luvun 4.3 kohdan määräyksen mukaan jos luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun työsopimus on lakkautettu tämän sopimuksen vastaisesti, työnantajan on suoritettava korvauksena hänelle vähintään 10 ja enintään 30 kuukauden palkka. Korvaus on määrättävä työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin perusteiden mukaan.

A on vaatinut korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavan määrän. A on 35-vuotias, mikä edesauttaa hänen työllistymistään tulevaisuudessa. A on kuitenkin ollut työtuomioistuimen tuomion antamiseen mennessä irtisanomisensa jälkeen työttömänä jo yli kahden vuoden ajan, mikä seikka vaikuttaa tuomittavan korvauksen määrään sitä korottavasti. Korvausta lisäävänä tekijänä on yleissopimuksen mukaan otettava erityisesti huomioon se, että sopimuksen mukaisia oikeuksia on loukattu. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen kokonaiskorvauksen määrä on noin 20 kuukauden palkkaa vastaavat 40.000 euroa.

A:lle on Rakennusalan työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen ja laskennallisen irtisanomisajan jälkeiseltä ajalta 13.10.2014-15.5.2016 yhteensä 24.854,59 euroa. A:n työttömyys on jatkunut edelleen 16.5.2016 lukien.

Asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella jokin osa A:lle määrättävästä korvauksesta olisi katsottava korvaukseksi A:n kärsimästä aineettomasta vahingosta. Sen vuoksi koko A:lle tuomittavasta korvauksesta on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 21.359,06 euroa. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin mukaan tuomioistuimen on velvoitettava työnantaja maksamaan korvauksesta vähennetty rahamäärä työttömyysvakuutusrahastolle. Työttömyysvakuutusrahastolle maksettava osuus on siten 75 prosenttia edellä mainitusta työttömyyspäivärahasta eli 18.640,94 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian pääasiallisesti häviävät Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Rudus Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että A on ollut pääluottamusmiehen asemassa 26.9.2014 alkaen

työsuhteensa päättymiseen 11.10.2014 saakka toimiessaan varsinaisen pääluottamusmiehen sijaisena,

- vahvistaa, että Rudus Oy on rikkonut työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 4 luvun 4.3 määräystä päättämällä perusteettomasti pääluottamusmiehen asemassa olleen A:n työsopimuksen mainitun sopimuksen vastaisesti,

- velvoittaa Rudus Oy:n maksamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 21.359,06 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 26.11.2015 lukien, ja

- velvoittaa Rudus Oy:n suorittamaan työttömyysvakuutusrahastolle (tilinumero FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetyn määrän 18.640,94 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin Rakennusliitto ry:n kanne hylätään.

Rakennustuoteteollisuus RTT ry ja Rudus Oy velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 4.240 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Lindström, Nybondas, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Jäsen Lindström lausui:

Varaluottamusmieheksi 23.6.2014 valitun elementtityöntekijä A:n työsopimus on 11.8.2014 irtisanottu taloudellisin ja tuotannollisin perustein päättyväksi 11.10.2014. A on sittemmin irtisanomisaikansa kuluessa hoitanut sairauslomalla olleen pääluottamusmiehen tehtävää aikavälillä 26.9.2014 -11.10.2014.

Rakennustuoteteollisuuden työehtosopimuksen luottamusmiestä koskevat määräykset perustuvat STK:n ja SAK:n väliseen vuoden 1969 luottamusmiessopimukseen, jota uudistettiin vuonna 1990. Vuonna 1997 luottamusmiessopimuksen määräykset yhdistettiin yleissopimukseen. Sovellettavan työehtosopimuksen työsuhdeturvaa koskevan 4 luvun 4.3. kohdan mukaan pääluottamusmiestä ei saa irtisanoa eikä lomauttaa, ellei tuotantoyksikön toimintaa keskeytetä kokonaan. Sopimuksen 4.4. kohdan mukaisesti näitä määräyksiä sovelletaan myös varapääluottamusmieheen sinä aikana, kun tämä toimii ilmoituksen mukaisesti pääluottamusmiehen sijaisena.

Yleissopimuksen uudistamiseen liittyviin neuvotteluihin osallistunut todistaja K on kertonut, että pääluottamusmiehen irtisanomissuojaan liittyvillä määräyksillä on tarkoitettu nimenomaisesti irtisanomisen toimittamishetkeä eikä työnantajalla ole velvollisuutta arvioida tilannetta uudelleen irtisanomisajan kuluessa. Yleissopimus ei myöskään sisällä määräystä, jonka mukaan varaluottamusmiehen irtisanominen pitäisi peruuttaa tämän siirryttyä irtisanomisilmoituksen antamisen jälkeen pääluottamusmieheksi.

Oikeuskirjallisuudessa (Tiitinen-Kröger: Työsopimusoikeus 2012, s. 525) on todettu, että työntekijöiden edustajien korotettua irtisanomissuojaa koskevat määräykset eivät voi tulla sovellettavaksi, jos työntekijä valitaan luottamusmieheksi vasta irtisanomisilmoituksen toimittamisen jälkeen. A:n siirtyminen varaluottamusmiehestä pääluottamusmieheksi vasta irtisanomisilmoituksen antamisen jälkeen on rinnastettavissa edellä mainittuun tilanteeseen. Pääluottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa arvioitaessa ratkaisevana tulee pitää yksinomaan irtisanomisilmoituksen antamishetkeä eikä työsuhteen päättymisajankohtaa.

Luottamusmiehen erityistä irtisanomissuojaa voidaan verrata perhevapaalla olevan työntekijän erityiseen irtisanomissuojaan. Perhevapaalla olevaa työntekijää ei lähtökohtaisesti voida lainkaan irtisanoa taloudellisin ja tuotannollisin syin. Erityissuojan olemassaolo arvioidaan kuitenkin irtisanomisen toimittamishetken mukaisesti. Mikäli taloudellisin ja tuotannollisin syin irtisanottu työntekijä jää irtisanomisaikansa kuluessa perhevapaalle, ei työnantajalle synny velvollisuutta arvioida irtisanomisperusteen olemassaoloa uudelleen eikä perhevapaalle jäänyt työntekijä myöskään siirry erityisen irtisanomissuojan piiriin.

Työtuomioistuimen aikaisemmassa ratkaisukäytännössä tapauksessa TT 1995:10 työtuomioistuimen lausunto on perustunut työehtosopimusosapuolten yksimieliseen lausuntoon sopimusmääräysten oikeasta tulkinnasta. Kyseisestä tapauksesta ei siten ole saatavissa johdantoa nyt kysymyksessä olevien riidanalaisten määräysten tulkintaan. Tapauksessa TT 1988:13 työtuomioistuin on arvioinut erityisen irtisanomissuojan olemassaoloa nimenomaan työsuhteen päättämishetkellä. Myös tapauksessa TT 1989:48 kysymys on ollut luottamusmiehen erityisen irtisanomissuojan olemassaolon arvioinnista työsopimuksen irtisanomisen tapahtuessa.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että irtisanomisperusteen tulee olla olemassa sekä irtisanomisilmoituksen antamishetkellä että työsuhteen päättyessä. Irtisanomisperusteen olemassaolo on kuitenkin eri asia kuin pääluottamusmiehelle kuuluva erityinen irtisanomissuoja.

A ei ole irtisanomisen toimittamishetkellä ollut pääluottamusmiehelle kuuluvan irtisanomissuojan piirissä. Irtisanomisajan kuluessa tapahtunut siirtyminen pääluottamusmiehen tehtäviin ei myöskään ole saattanut A:ta pääluottamusmiehelle kuuluvan erityissuojan piiriin. Taloudelliset ja tuotannolliset irtisanomisperusteet ovat kuitenkin riidattomasti olleet olemassa sekä A:n työsopimuksen irtisanomishetkellä että irtisanomisajan päättymishetkellä.

Pääluottamusmiehen jälkisuojaan liittyvät määräykset eivät tule sovellettavaksi, koska A:n työsuhde työnantajan palveluksessa ei ole jatkunut hänen luottamusmieskautensa päättymisen jälkeen.

Edellä olevin perustein hylkään kanteen kokonaisuudessaan. Asia on ollut kuitenkin ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, että kumpikin osapuoli vastatkoon itse omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Velvoitettuna lausumaan hyvityssakosta, työsuhteen päättämiseen liittyvästä vahingonkorvauksesta sekä oikeudenkäyntikuluista olen samaa mieltä kuin työtuomioistuimen enemmistö.