17.11.2014

Vaatimukset

Tehy ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin rikkovan Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) I luvun 10 §:n 2 momenttia ja II luvun 5 § 2 momenttia lisäämällä ilman irtisanomisperustetta ja tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistusta Oulun yliopistollisen keskussairaalan perfuusio- ja tehohoitajien tehtäviin kehonulkoisen happeutushoidon (niin sanotun ECMO-hoidon),

- tuomitsee Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhteisvastuullisesti korvaamaan Tehy ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

ECMO-hoitoon liittyvät uudet tehtävät

ECMO-hoitoon liittyvät tehtävät eivät sisälly työsopimuksen mukaan sairaanhoitajina työskentelevien perfuusio- ja tehohoitajien perustehtäviin, jotka ilmenevät vuonna 2006 laaditusta työnvaativuustasojen (tva-tasot) määrittelystä. Leikkaus-, anestesia- ja tehohoitajien tva-tasot eivät sisällä ECMO-hoitoa sisältäviä tehtäviä, eikä arviointia tehtäessä ole edes voitu millään tavalla huomioida Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä täysin uutta hoitomuotoa. ECMO-hoitoon liittyvät tehtävät eivät sisälly myöskään Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa 21.10.2011 annetun ohjeen mukaiseen perfuusiohoitajien (perus)toimenkuvaan millään tva-tasolla.

Muutoksen olennaisuus

ECMO-hoitoon liittyvät tehtävät merkitsevät kokonaisuudessaan laadultaan ja laajuudeltaan olennaisen henkilökohtaisen vastuualueen liittämistä kanteessa tarkoitettujen perfuusio- ja tehohoitajien tehtäviin. Olennaisesti työn kokonaisvaativuutta lisäävän vastuualueen liittäminen työntekijöiden tehtäviin edellyttää KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momentin perusteella joko irtisanomisperustetta tai vaihtoehtoisesti muutoksesta sopimista ja tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistusta.

Työnantaja on edellyttänyt perustehtäviä korkeampaa pätevyystasoa ja lisäkoulutusta, joka tavanomaisesti kuuluu perfuusiolääkärien vastuualueeseen. Perfuusio- ja tehohoitajat saavat Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa perfuusiolääkäreiden kanssa saman sisältöisen ECMO-täydennyskoulutuksen, johon sisältyy hoitomuoto ja sen fysiologia, hoitolaitteisto ja sen toiminta sekä hoito-ohjeet, käytännön hoito ja ongelmatilanteet. Lisäksi täydennyskoulutus sisältää niin sanottua hands on -koulutusta sekä jatkuvan koulutuksen kahdesti vuodessa.

Tavanomaisesti myös ECMO-hoito kuuluu yksin perfuusiolääkärin vastuualueeseen eikä hoitajien tehtäviin kuulu tehdä mitään muutoksia hoitolaitteen säätöihin. Hoitajat ainoastaan osallistuvat hoitoon lääkärin valvonnassa. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa kuitenkin ensinnäkin perfuusiohoitajien ECMO-hoitoon liittyviä tehtäviä ovat ainakin laitteiston saattaminen käyttökuntoon, letkuston priimaus lääkärin kanssa ja potilassiirtoihin osallistuminen. Tehohoitajien ECMO-hoitoon liittyviä tehtäviä taas ovat näytteiden otosta ja hyytymisenestosta huolehtimisen lisäksi hoidon seuranta ja toteuttaminen sekä laitteiston säätöjen muuttaminen ohjeiden ja lääkärin määräysten mukaisesti.

ECMO-hoitomuotoa käytetään tehohoidetuille potilaille erittäin vaativissa hoitotilanteissa, joissa muut hoitomuodot eivät tehoa. ECMO-hoidossa kuolleisuus vaihtelee 32-67 prosentin välillä. ECMO-hoidettavien potilaiden kriittinen tilanne ja hoidon merkitys potilaan eloonjäämisessä lisäävät hoitoon osallistuvien hoitajan tehtävien vaativuutta ja vastuullisuutta.

Hyvityssakko

Hyvityssakon tulee olla määrällisesti tuntuva, sillä kyse on sisällöltään selvien ja yksiselitteisten työehtosopimusmääräysten rikkomisesta. Työnantajan osalta kyse on tietoisesta toiminnasta, jolla on pyritty välttämään KVTES:n nimenomaisen määräyksen soveltamista sekä kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistusta vastaamaan muuttunutta tehtävänkuvaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole puuttunut työnantajan menettelyyn ja on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ovat lisäksi vaatineet Tehy ry:n velvoittamista korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhteiset oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tehtäväkuvaukset

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perfuusio- ja tehohoitajat on työsopimuksella otettu sairaanhoitajan tehtäviin. Kyseisten perfuusio- ja tehohoitajien kanssa solmituissa työsopimuksissa työtehtäviä ei ole rajattu koskemaan vain tiettyjä tehtäviä tai hoitomenetelmiä. Tehtävänkuvauksen tarkoituksena on kuvata keskeiset tehtäväkokonaisuudet eikä olla tarkka hoitomuotokohtainen tehtäväluettelo. Uusien hoitotyön tehtävien tai tehtäväkokonaisuuksien lisääminen hoitotyötä tekevän perustehtävään on tavanomaista. Pelkästään se, että henkilön tehtävissä tapahtuu muutoksia, ei muuta henkilön tehtäviä olennaisesti KVTES:n I luvun 10 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Muutoksen olennaisuus

Osapuolten yhdessä laatiman, tehtävien ja työnjaon muutokset terveydenhuollon ja työelämän kehityksessä -muistion mukaan tehtävä- ja työnjakomuutokset terveydenhuollossa ovat harvemmin sellaisia, että ne edellyttäisivät työntekijän työsopimuksen muuttamista. Perfuusio- ja tehohoitajille ei ole tullut mitään sellaisia perustehtävän muutoksia tai uusia vastuualueita, jotka voisivat muistion mukaan edellyttää työsopimuksen muuttamista.

Perfuusio- ja tehohoitajat kuuluvat työnvaativuustasolle 3, joka on kyseisen tva-järjestelmän vaativin taso ja sisältää vaativat asiantuntijatehtävät. Vaativiin asiantuntijatehtäviin kuuluu uuden työhön liittyvän laitteen käytön opetteleminen ja sen käyttäminen.

ECMO-hoitomuotoon perehtyminen ei vaadi isoa koulutusrupeamaa. Siihen sisältyy kaksi iltapäivän teorialuentoa sekä kaksi kahden tunnin käytännön koulutusta. Perehtyminen ei eroa muusta perfuusio- tai tehohoidosta, vaan kuuluu normaaliin tehohoitoon, joka luonteensa vuoksi vaatii jatkuvaa perehtymistä ja koulutusta. Ylläpitävä koulutus sellaisessa hoitomuodossa, jossa potilaita tulee harvakseltaan, ei ole tehohoidossa poikkeuksellista.

ECMO-hoito ei eroa muusta perfuusiohoidosta, jossa perfuusiohoitajat suorittavat lääkärin määräyksestä hoidon tehtäviä. Perfuusiolaitteiston kokoaminen, letkustojen täyttäminen sekä jatkuvasti uusien ja kehitettyjen laitteiden oppiminen kuuluvat muutoinkin perfuusiohoitajan tehtäviin.

ECMO-koulutetun tehohoitajan tehtäviin taas kuuluu hoidon seuranta ja toteuttaminen ohjeiden ja lääkärin määräysten mukaisesti sekä säätöjen muuttaminen lääkärin määräysten mukaisesti. Tehohoitajat eivät kokoa ECMO-laitteistoa. Tehohoitajan tehtäviin kuuluu muutoinkin useiden kehonulkoisten erityishoitojen toteuttaminen ECMO-hoidon tapaan lääkärin määräysten mukaisesti.

ECMO-hoidon aloittamisesta ja itse hoidosta ja laitteen säädöistä vastaa lääkäri. Lääkäri on koko ajan paikalla ECMO-hoidon alkuvaiheessa, ja myös stabiilimmassa vaiheessa lääkäri on suurimman osan paikalla ja poissa ollessaan heti saatavilla takaisin. Tehohoitajalle kuuluu aina vastuu tunnistaa potilaan tilan äkillinen heikkeneminen ja kutsua lääkäri paikalle. Tehohoitaja ei siis tee lääkärille kuuluvia tehtäviä.

Sekä perfuusio- että tehohoitajat hoitavat normaalin työnkuvansa johdosta ilman ECMO-hoitoakin vaativia ja vaikeissa hoitotilanteissa olevia potilaita, jotka ovat kriittisesti sairaita ja siten kuolemanriskissä. Kokonaisuudessaan ECMO-hoito on siis verrattavissa muihin teho-osastolla annettaviin elintoimintoja ylläpitäviin hoitoihin.

Tehtäväkohtaisen palkan tarkistaminen

Työntekijän työn kokonaisvaativuuden lisääntyessä olennaisesti korotetaan hänen tehtäväkohtaista paikkaansa muuttuneita tehtäviä vastaaviksi KVTES:n II luvun 5 §:n 2 momentissa tarkemmin määrätyllä tavalla. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on katsonut, että tehtävien uudelleenarviointi ei ole tullut tässä tilanteessa kysymykseen, koska ECMO-hoito on verrattavissa muihin elintoimintoja ylläpitäviin hoitoihin, joita teholla annetaan. Perfuusio- ja tehohoitajien tehtävät eivät siten ole olennaisesti muuttuneet vaativimmiksi ja kyseisten perfuusio- ja tehohoitajien tehtävien vaativuus on edelleen vaativuustasolla 3. Näillä perusteilla vastaajat kiistävät tehtäväkohtaisen palkan tarkistamista koskevan kantajan vaatimuksen.

Perustelut

ECMO-hoitoon osallistuvien koulutus

Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa anestesian erikoislääkärinä toimiva F ja osastonhoitajana toimiva E ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että perfuusio- ja tehohoitajilta edellytetään pitkää hoitokokemusta ja erittäin hyvää laitehallintaa. Laitekoulutus on kertaus- ja ylläpitokoulutusta sairaalan leikkaus- ja tehohoito-osastoilla. Kun ECMO-hoito vuonna 2011 aloitettiin, perfuusio- ja tehohoitajille annettiin teoriakoulutusta noin 8 tuntia ja laitekoulutusta noin kaksi tuntia. Alkukoulutuksen jälkeen sairaalassa on annettu kerran vuodessa kahden tunnin käytännöllistä teknispainotteista kertauskoulutusta ECMO-laitteen käytöstä. Sen lisäksi sairaalassa on ollut kaksi vapaaehtoista koulutusiltaa. ECMO-laitteen koulutuksen määrä ja sisältö ovat vastanneet koulutusta muiden hoitolaitteiden kohdalla sairaalan leikkaus- ja teho-osastoilla. Osastoilla on paljon lääkintälaitteita ja uusia laitteita hankitaan jatkuvasti. Vastaavasti laitekoulutusta on paljon, useita kertoja viikossa 1/2 - 3 tuntia kerrallaan.

ECMO- ja perfuusiohoitolaitteet

Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa perfuusiohoitajana toimiva A on kertonut, että perfuusio- ja ECMO-laitteiden toimintamekanismit eroavat huomattavasti toisistaan. Sairaalan ECMO-laitetta käytetään silloin, kun kysymyksessä on sydämen pumppausvajaus tai verenkierron toimintavajaus usein pitkän avosydänleikkauksen jälkeen. Toinen potilasryhmä, johon laitetta käytetään, on hengitysvajauspotilaat. Perfuusiohoitajan vastuualueeseen kuuluu koneen kokoaminen, täyttäminen nesteellä, valvontalaitteiden kytkeminen ja muu toimintakuntoon saattaminen sekä testaaminen. Perfuusiolääkäri ei ole tällöin toiminnassa läsnä. Sairaalan S5 perfuusiolaitetta käytetään avosydänleikkauksissa sydänkeuhkokoneena. Laitteella hoidetaan avosydänleikkauspotilaan kehon ulkoinen verenkierto leikkauksen aikana. Laitteen maksimikäyttöaika on 6-9 tuntia. ECMO-hoitoa voidaan sen sijaan antaa pidempään eli muutamia vuorokausia.

F:n ja E:n mukaan sairaalan teho- ja leikkausosastoilla on suuri määrä erilaisia hoitolaitteita. Potilaan elintoimintoja voidaan samaan aikaan pitää yllä jopa 5-10 erilaisella laitteella. ECMO-laite on toimintaperiaatteeltaan varsin samanlainen kuin perfuusiolaite. ECMO-laite on pienempi ja teknisesti huomattavasti yksinkertaisempi kuin perfuusiokone. Teho- ja perfuusiohoitajat on koulutettu sairaalassa hoitolaitteiden valvontaan. Heidän tehtävänään on koota hoitolaite ja saattaa se käyttökuntoon. Lääkärin tehtävänä on tarkistaa laite aina ennen sen käyttöönottoa. ECMO-laitteen säätämistä varten sairaalassa on ylimääräinen lääkäri sitä suorittamassa. Leikkauksen aikana perfuusiohoitaja avustaa anestesialääkäriä. Leikkauksen loppupuolella perfuusiohoitaja tyhjentää perfuusiokoneen anestesialääkärin avustuksella. Perfuusiohoitaja ei tee perfuusio- tai ECMO-hoitojen osalta itsenäisiä päätöksiä, vaan hoidosta vastaa aina lääkäri.

ECMO-hoidon antamismäärät

A:n mukaan sairaalassa ECMO-hoito on harvinainen hoitomuoto verrattuna päivittäiseen perfuusiohoitoon sydänkeuhkokoneella.

F:n ja E:n mukaan sairaalassa on vain 11 potilasta saanut ECMO-hoitoa tammikuusta 2012 lukien. Sairaalan yhtä perfuusiohoitajaa kohden ECMO-laitteen kokoaminen osuu vain kerran kolmen tai neljän vuoden aikana.

Perfuusio- ja tehohoitajien tehtävän muutoksesta esitetty näyttö

A:n mukaan ECMO-hoidon antaminen lisää perfuusio- ja tehohoitajan tehtävän vaativuutta, koska hoito vaatii jatkuvaa koulutusta ja erityisosaamista. ECMO-hoito lisää sidonnaisuutta työhön ja työn kuormittavuutta.

F:n mukaan lääkäri vastaa ECMO- ja perfuusiohoidoista. Perfuusiohoidossa lääkäri on aina paikalla leikkaussalissa. ECMO-hoidossa lääkäri on paikalla ensimmäisen vuorokauden ajan, ja vakaammassa hoitovaiheessa lääkäri on aina tavoitettavissa ja saatavilla sairaalassa. Perfuusio- tai tehohoitajilla ei ole itsenäistä päätösvaltaa ECMO- tai perfuusiohoitojen antamisessa. ECMO-hoidon aloittamisen myötä hoitajille tuli käyttöön ja opeteltavaksi yksi uusi laite lukuisten muiden sairaalan hoitolaitteiden lisäksi. ECMO-hoidon käyttöönoton myötä perfuusiohoitajien tehtävät eivät ole muuttuneet juuri lainkaan ja tehohoitajille on tullut muutoksena lähinnä vain tarvetta lisääntyneeseen ajalliseen sitoutumiseen työssä.

E:n mukaan kun ECMO-hoidot aloitettiin, perfuusiohoitajan tehtävät ja osaamisvaatimukset eivät juurikaan muuttuneet. Uusien laitteiden tai hoitomuotojen yhteydessä sairaalan leikkausosastolla ei koskaan arvioida uudelleen tehtävien vaativuutta. Kaikille perfuusiohoitajille on maksettu korkeimman työnvaativuustason 3 mukaista palkkaa. Työnantaja ei maksa korvausta yksittäisen laitteen tai hoitomuodon hallitsemisesta. Sen sijaan työnantaja on maksanut siitä, että hoitaja on valmis ajallisesti joustamaan työnantajan eduksi. Kaikilla työnvaativuustasoilla on perfuusiohoitajille maksettu varallaolokorvausta.

Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa ylihoitajana toimiva G on kertonut tehneensä viranhaltijapäätöksen 9.11.2011 (vastaajan todiste 8) neljän ECMO-ryhmään kuuluvan tehohoitajan tehtäväkohtaisen palkan tarkistamisesta erityisosaamisen vuoksi työnvaativuustasoon 3 ja henkilökohtaisen lisän myöntämisestä kuudelletoista tehohoitajalle työhön sitoutumisajan pitenemisen vuoksi.

Arviointi ja johtopäätökset

KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momentin mukaan työntekijää ei voida siirtää ilman suostumustaan pysyvästi tehtäviin, jotka olennaisesti poikkeavat hänen työsopimuksensa mukaisista tehtävistä, ellei työnantajalla ole samalla irtisanomisperustetta. KVTES:n II luvun 5 §:n 2 momentin mukaan jos viranhaltijan/työntekijän tehtävien vaativuus olennaisesti muuttuu vähintään 10 työpäivän ajaksi toiseen virkaan tai tehtävään siirtymisen tai tehtävien uudelleenjärjestelyn vuoksi, tehtäväkohtaista palkkaa tarkistetaan, jos se ei vastaa muuttuneita tehtäviä.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa perfuusio- ja tehohoitajien työtehtäviin lisättiin vuodesta 2011 alkaen kehonulkoinen happeutushoito eli niin sanottu ECMO-hoito uutena hoitomuotona. Sitä käytetään muille hoidoille reagoimattomassa hengityksen ja verenkierron vaikeassa vajaatoiminnassa, ja hoitoon osallistuu lääkärin lisäksi leikkaussalissa yksi perfuusiohoitaja ja teho-osastolla kaksi tehohoitajaa. Tavanomaisesti ECMO-hoito kuuluu perfuusiolääkärin vastuualueeseen. Työtehtäviin tehty lisäys koskee sairaalan 13 perfuusiohoitajaa ja 16 tehohoitajaa, joiden työsopimuksen mukainen tehtävä on sairaanhoitaja.

F:n ja E:n mukaan keskussairaalan perfuusio- ja tehohoitajat on koulutettu ECMO-laitteen käyttöön työpaikalla. Muutaman tunnin alkukoulutuksen jälkeen sairaalassa on annettu kerran vuodessa kahden tunnin käytännöllistä teknispainotteista kertauskoulutusta. ECMO-koulutuksen määrä ja sisältö ovat vastanneet muissa hoitomuodoissa annettavaa koulutusta.

Sairaanhoitopiirin ylihoitajan viranhaltijapäätöksellä 9.11.2011 työnantaja on nostanut neljän ECMO-ryhmään kuuluvan tehohoitajan tehtäväkohtaista palkkaa samalle työnvaativuustasolle 3, jolla muut sairaalan tehohoitajat ovat olleet jo aiemmin ja joka on kysymyksessä olevan työnvaativuusjärjestelmän vaativin taso. Lisäksi viranhaltijapäätöksellä on tehohoitajille maksettu sitoutumisesta ECMO-hoitoihin henkilökohtaista lisää, joka on vastannut perfuusiohoitajille maksettavaa varallaolokorvausta. Viranhaltijapäätös ei siten osoita, että tehohoitajien tehtävissä olisi tapahtunut sellainen olennainen muutos, että se olisi peruste kaikkien kanteessa tarkoitettujen hoitajien tehtäväkohtaisten palkkojen tarkistamiselle.

Asiassa on lisäksi selvitetty, että keskussairaalassa on 11 potilasta saanut ECMO-hoitoa tammikuusta 2012 lukien. Yhtä perfuusiohoitajaa kohden ECMO-laitteen kokoamistehtävä osuu vain kerran kolmessa tai neljässä vuodessa. Perfuusio- tai tehohoitajilla ei ole itsenäistä päätösvaltaa ECMO- tai perfuusiohoitojen antamisessa. Lääkäri vastaa ECMO- ja perfuusiohoidoista. ECMO-hoidon käyttöönoton myötä perfuusiohoitajien tehtävät eivät ole muuttuneet juuri lainkaan, ja tehohoitajille on tullut muutoksena lähinnä vain tarvetta lisääntyneeseen ajalliseen sitoutumiseen työssä.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo, että ECMO-hoidon antaminen potilaille sairaalassa ei olennaisesti poikkea perfuusio- tai tehohoitajien tavanomaisista työsopimuksen mukaisista tehtävistä. Lisäksi työtuomioistuin katsoo, ettei Oulun yliopistollisen keskussairaalan perfuusio- tai tehohoitajien tehtävän vaativuus ole tehtävän muutoksen johdosta lisääntynyt ja etteivät toimenpiteet yksittäisinä toimina ole erityisen vaativia heiltä muutenkin edellytettyyn ammattitaitoon nähden. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulun yliopistollisen keskussairaalassa vuonna 2011 toteutettu muutos perfuusio- tai tehohoitajien tehtävissä ei siten ole työtuomioistuimen mielestä merkinnyt olennaista muutosta heidän suorittamansa työn vaativuuteen.

Työtuomioistuin on päätynyt vastaavanlaiseen arvioon tuomiolla TT 2014:140 ratkaistussa tapauksessa, jossa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oulaskankaan sairaalan röntgenhoitajien uudeksi tehtäväksi oli määrätty potilaiden kanyloinnin ja suonensisäisen varjoaineen antamisen kuvantamistutkimuksissa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ole rikkonut KVTES:n I luvun 10 §:n 2 momenttia ja II luvun 5 §:n 2 momenttia määräämällä ilman irtisanomisperustetta ja tarkistamatta tehtäväkohtaisia palkkoja perfuusio- ja tehohoitajien tehtäväksi potilaiden ECMO-hoidon.

Koska Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri ei ole menetellyt KVTES:n vastaisesti, ei myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan, joten esitetyt hyvityssakkovaatimukset on hylättävä perusteettomina.

Oikeudenkäyntikulut

Tehy ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.600 euroa. Määrä on myönnetty oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Tehy ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin oikeudenkäyntikulut 1.600 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Nyyssölä, Hotti, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.