5.9.2012

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi, että työnantajan on maksettava työntekijälle irtisanomisajan palkka siinä tilanteessa, kun työntekijä työllistyy irtisanomisaikana samaan konserniin kuuluvan toisen yhtiön palvelukseen,

• vahvistaa Steveco Oy:n menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti, kun se ei maksanut työntekijöilleen A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle irtisanomisajan palkkaa sen jälkeen, kun nämä siirtyivät samaan konserniin kuuluvan toisen työnantajan palvelukseen,

• velvoittaa Steveco Oy:n maksamaan irtisanomisajan palkkana A:lle 316,48 euroa, B:lle 491,52 euroa, C:lle 491,52 euroa, D:lle 465,60 euroa ja E:n kuolinpesälle 571,92 euroa, kullekin viivästyskorkoineen korkolain 4 §:ssä tarkoitetun korkokannan mukaan 1.12.2010 lukien ja

• velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n ja Steveco Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 600 eurolla.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta

Työnantaja on velvollinen maksamaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanomalleen työntekijälle irtisanomisajan palkan silloin, kun työntekijä siirtyy irtisanomisaikana toisen työnantajan palvelukseen. On merkityksetöntä omistaako irtisanonut yritys osan yrityksestä, johon työntekijä siirtyy.

Määräyksen tarkoitus on turvata taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä irtisanottujen työntekijöiden oikeus irtisanomisajan palkkaan siinäkin tilanteessa, että he työllistyisivät irtisanomisaikana toisen työnantajan palvelukseen. Kyseessä on keskeinen osa sopijaosapuolten yhteisesti sopimaa irtisanomistilanteiden muutosturvaa. Käsitteen toinen työnantaja merkityssisältöä ei ole sopimusmääräyksestä neuvoteltaessa tai sopimustekstissä rajoitettu siten, että se koskisi nimenomaisesti vain niin sanottuja konsernin ulkoisia työllistymistilanteita.

Tällainen sopimusmääräyksen tarkoitukseen nähden merkittävä rajoitus olisi tullut joko kirjata sopimukseen erikseen tai saattaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n tietoon, jolloin tämä olisi voinut arvioida sopimusmääräyksen hyväksyttävyyttä uudestaan. Satamaoperaattorit ry ei saattanut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n tietoon, että se olisi asettanut sopimusmääräykselle tällaisen rajoituksen.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n solmimissa yrityskohtaisissa ahtausliikkeiden toimihenkilöiden työehtosopimuksissa on erillisellä lisäkirjauksella rajoitettu työnantajan palkanmaksuvelvollisuus irtisanomisaikana niihin tilanteisiin, joissa irtisanottu työntekijä työllistyy nimenomaan konsernin ulkopuolisen työnantajan palvelukseen. Esimerkiksi Steveco Oy:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen ahtausalan toimihenkilöiden työehtosopimuksen 4 §:ssä on sovittu:

Irtisanomisaikana työnantaja osallistuu aktiivisesti työllisyysohjelman suunnitteluun sekä pyrkii käytettävissään olevin keinoin myötävaikuttamaan irtisanottujen toimihenkilöiden uudelleen työllistymiseen. Jos nämä toimet johtavat toimihenkilön työllistymiseen saman konsernin sisällä, ei yllä mainittua irtisanomisajan palkanmaksuvelvollisuutta ole.

Ilman rajoittavaa erilliskirjausta termi toinen työnantaja tulee ymmärtää yleiskielen mukaisessa merkityksessään ja yhtiöoikeudellisesti arvioituna irtisanoneesta yhtiöstä erilliseksi, itsenäiseksi oikeushenkilöksi. Termistä toinen työnantaja ei ole pääteltävissä, että sillä tarkoitettaisiin vain konsernin ulkopuolisia työnantajia.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 3 momentilla ei ole asiassa merkitystä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Satamaoperaattorit ry ja Steveco Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimusmääräyksen tarkoitus on parantaa työntekijöiden työllistymistä motivoimalla työnhakuun jo työsuhteen aikana. Sopimusmääräyksen tarkoituksena ei ole antaa työntekijälle ylimääräistä etua, jos hän työllistyy työnantaja-aloitteisesti.

Valtakunnansovittelija selvitti maaliskuussa 2010 käydyissä neuvotteluissa omasta aloitteestaan muiden toimialojen muutosturvamääräyksiä ja otti paperiteollisuuden työehtosopimuksesta sovintoehdotukseensa erimielisyyden kohteena olevan määräyksen. Sopimusmääräystä ei siten otettu työehtosopimukseen kummankaan ahtausalan osapuolen aloitteesta eikä sen sisällöstä neuvoteltu. Paperiteollisuudessa työehtosopimusmääräyksen tarkoituksena on motivoida työntekijöitä työllistymään oma-aloitteisesti jo irtisanomisajan kuluessa. Paperiteollisuuden soveltamiskäytännön mukaan määräystä ei sovelleta, kun työntekijä työllistyy työnantaja-aloitteisesti samaan konserniin.

Kun Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ja Satamaoperaattorit ry olivat hyväksyneet valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen 19.3.2010 ja ahtausalan työehtosopimus oli syntynyt, yrityskohtaiset neuvottelut toimihenkilösopimuksiksi Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja satamaoperaattoreiden Steveco Oy, Oy Hacklin Ltd ja Finnsteve-yhtiöt välillä käynnistyivät. Neuvotteluissa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry esitti sopimuksiin erimielisyyden kohteena olevaa määräystä. Työnantajapuoli otti puheeksi, onko määräyksen sisällöstä yksimielisyys eli että irtisanomisajan palkanmaksu päättyy tilanteissa, joissa työntekijä työllistyy työnantaja-aloitteisesti konsernin sisällä. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n neuvottelijan mukaan tällaisessa tilanteessa palkanmaksu keskeytyy. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n mielestä tätä ei olisi tarvinnut kirjata työehtosopimusmääräykseen, mutta työnantajapuolen edustajat edellyttivät, että asia kirjataan.

Steveco Oy omistaa 100 prosenttia Saimaa Terminals Oy:stä. Sopijapuolten kesken oli erimielisyyttä siitä, oliko Steveco Oy:n tarjottava irtisanotuille työntekijöille työtä Saimaa Terminals Oy:stä ja siitä, oliko yhtiöillä yhteinen henkilöstöasioiden hoito. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä käsillä olevan asian ratkaisemisen kannalta.

Perustelut

Erimielisyys

Työtuomioistuimessa ratkaistavana oleva erimielisyys koskee ahtausalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan muutosturvaa koskeva 6. kohdan tulkintaa.

Asiassa esitetty näyttö

Ahtausalan työehtosopimusta koskevat neuvottelut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n liittosihteeri F, entinen sihteeri G ja Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtaja H ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että riidanalainen muutosturvaa koskeva määräys tuli ahtausalan työehtosopimukseen vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa valtakunnansovittelijan aloitteesta työtaistelun päättämiseksi annetun sovintoehdotuksen osana. Valtakunnansovittelija ei käsitellyt ehdotuksen eri kohtia, vaan ehdotus oli kokonaisuus, joka piti hyväksyä sellaisenaan, eivätkä osapuolet keskustelleet neuvotteluissa riidanalaisesta määräyksestä tai sen tarkoituksesta. G:n ja H:n mukaan valtakunnansovittelija ei maininnut sovintoehdotuksen yhteydessä, että muutosturvaa koskeva määräys oli peräisin paperiteollisuuden työehtosopimuksesta.

G on kertonut, ettei hän osannut kiinnittää ehdotuksen yksityiskohtiin huomiota, vaan sovintoehdotuksen kannattavuutta arvioitiin kokonaisuutena suhteessa työtaistelun lopettamiseen. G on lisäksi kertonut, että hän ei tuntenut paperiteollisuuden työehtosopimuksen määräystä tai sen tulkintaa. F ja G ovat kertoneet, että työntekijäpuoli on tulkinnut ahtausalan työehtosopimuksen muutosturvamääräystä sen sanamuodon mukaan.

H on kertonut, että riidanalainen määräys ei ollut työntekijäpuolen vaatimuksissa. Määräys tuli työehtosopimukseen, koska osapuolilla oli ollut erimielisyyttä irtisanomissuojasta, ja tekstillä pyrittiin turvaamaan ja edistämään työllistymistä muihin työpaikkoihin, kun työntekijä on irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Työnantajaliiton tarkoituksena oli edistää työllisyyttä ja työllistymistä mahdollisimman nopeasti rahallisen tuen sijaan, koska ahtaajalle on usein kannattavampaa olla irtisanomisaika työssä kuin ottaa vastaan muuta, heikommin palkattua työtä. H:n mukaan emoyhtiön ei tule maksaa palkkaa työntekijälle, joka on työllistynyt irtisanomisaikana työnantajalähtöisesti saman konsernin sisällä. Sovintoehdotuksen antamisen jälkeen työnantajaliitossa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että määräys on otettu paperiteollisuuden työehtosopimuksesta, kuten usea muukin ahtausalan määräys

Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö I on kertonut, että paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on samantyyppinen muutosturvaa koskeva määräys kuin ahtausalan työehtosopimuksessa. Tarkoituksena on kannustaa irtisanottua etsimään aktiivisesti työtä myös toisen työnantajan palveluksesta. Alan riidaton käytäntö on, että kaksinkertaista palkkaa ei makseta, jos työntekijä työllistyy työnantaja-aloitteisesti konsernin sisällä. Palkka maksetaan, kun työntekijä siirtyy konsernin ulkopuolelle.

Yrityskohtaiset työehtosopimusneuvottelut

G ja Finnlines Oyj:n ja Finnsteve Oy Ab:n henkilöstöjohtaja toiminut J ja Steveco Oy:n henkilöstöjohtaja K ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että ahtausalan työehtosopimuksen syntymisen jälkeen yritykset solmivat Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n kanssa oman yrityskohtaisen toimihenkilösopimuksen. Yrityskohtaisiin sopimuksiin otetaan soveltuvin osin vastaavat määräykset kuin ahtausalan työehtosopimukseen.

G on kertonut 2010 käydyistä yrityskohtaisista neuvotteluista, että työnantajapuoli totesi, että määräystä oli tulkittu metsäteollisuudessa siten, ettei muutosturva koske tilanteita, joissa työntekijä työllistyy saman konsernin palveluksessa eli irtisanomisajan palkkaa ei tällaisissa tilanteessa makseta. Työntekijäpuolen edustajat hyväksyivät työnantajapuolenesittämän kirjauksen toimihenkilöiden osalta, mutta hyväksyntä koski toimihenkilöiden, ei ahtaajien, sopimusta. Ahtaajien työehtosopimusta hyväksyttäessä määräys ymmärrettiin työntekijäpuolella sanamuodon mukaisesti, eikä työnantajapuolen tulkinta ollut tiedossa ahtaajien sopimusta sovittaessa. Jos tämä tulkinta olisi ollut tiedossa, G:n mukaan tulkinnasta olisi voitu sopiakin, mutta ahtausalan neuvotteluissa asia ei ollut esillä. Yrityskohtaisten neuvotteluiden yhteydessä ei ollut tarkoitus ottaa kantaa ahtaajien sopimuksen tulkintaan, eikä siihen olisi G:n mukaan voitu ottaa jälkikäteen kantaa.

J ja K ovat kertoneet, että yrityskohtaiset sopimukset ovat pitkälti samanlaisia ahtausalan sopimuksen kanssa. K oli havainnut ennen yrityskohtaisia neuvotteluita, että ahtausalan työehtosopimuksesta puuttui määräys siitä, miten menetellään, kun työnantaja työllistää työntekijän konsernin sisällä. Oli olemassa riski, että työntekijäpuoli tulkitsee ahtausalan muutosturvamääräystä siten, että työnantaja maksaa irtisanomisajan palkan loppuun silloinkin, kun työntekijä työllistyy konsernin sisällä, mikä ei vastaa määräyksen tarkoitusta, joka oli edistää työntekijöiden työllistymistä. K muisti neuvotteluissa käydyn keskustelun hyvin, koska kyseinen tilanne oli käsillä hänen edustamassaan yrityksessä. Työnantajapuoli esitti neuvotteluissa selvennyksenä kirjausta, jonka mukaan palkka maksetaan vain, kun henkilö työllistyy konsernin ulkopuolelle. Kirjausta esitettiin, koska työnantajapuoli oli J:n mukaan havainnut, että sovitut asiat on hyvä kirjata sopimustekstiin. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajat eivät aluksi suostuneet kirjaukseen, koska heidän mukaansa asia oli selvä ja selvennys oli siksi täysin tarpeeton. J on kertonut, että F oli todennut, että oli selvää, mikä määräyksen tarkoitus oli, ja että ahtausalankin sopimusta tulkitaan työnantajan mainitsemalla tavalla. Työnantajapuoli vaati kuitenkin selvennyksen kirjaamista sopimukseen, ja G suostui kirjaukseen. Myös K on kertonut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajat myönsivät neuvotteluissa, että työnantajan tulkinta vastaa määräyksen tarkoitusta, ja näin oli myös ahtausalan osalta, vaikka kirjausta ei ollut ahtaajien sopimuksessa. Työntekijäpuolen mukaan tulkinta oli päivänselvä asia, ja työntekijäpuoli ihmetteli, miksi työnantajan edustajat tarttuivat näin vähäiseen yksityiskohtaan. Myös J:n mukaan neuvotteluissa keskusteltiin tässä yhteydessä nimenomaan jo sovitusta ahtausalan määräyksen tulkinnasta, koska toimihenkilösopimuksen määräyksellä oli selkeästi sama tarkoitus kuin ahtausalan määräyksellä ja toimihenkilöpuolen vaatimukset olivat samat kuin ahtaajien työehtosopimuksen määräykset. J:n mukaan sopimusmääräyksiä, jotka luonteensa puolesta sopivat sekä toimihenkilöille että ahtaajille, sovelletaan ja tulkitaan samalla tavalla.

F ei muistanut tarkasti yrityskohtaisten neuvotteluiden yhteydessä käytyä keskustelua, mutta hänellä ei ollut syytä epäillä, etteikö kyseistä keskustelua olisi käyty. Keskustelu oli kuitenkin F:n mukaan koskenut vain yrityskohtaisia toimihenkilösopimuksia, joiden osalta neuvottelijat olivat valmiita sopimaan ahtausalan sopimusta heikommista ehdoista, koska toimihenkilöillä ei ollut yhtä suurta neuvotteluvoimaa kuin ahtausalan sopimuksessa. Yrityskohtaisissa neuvotteluissa käydyissä keskusteluissa ei ollut tarkoitus ottaa kantaa ahtausalan työehtosopimuksen tulkintaan, koska kysymys oli eri sopimuksista.

Arviointi ja johtopäätökset

Riidanalainen muutosturvaa koskeva määräys on tullut ahtausalan työehtosopimukseen valtakunnansovittelijan aloitteesta sovintoehdotuksen osana, eivätkä osapuolet keskustelleet neuvotteluissa riidanalaisen muutosturvaa koskevan määräyksen tarkoituksesta tai sisällöstä, mikä on käynyt ilmi F:n, G:n ja H:n kertomuksista. Osapuolten yhteinen tarkoitus ei siten ilmene sopimusta edeltävistä tai sopimuksen hyväksymisen yhteydessä käydyistä keskusteluista. Neuvotteluissa ei myöskään G:n ja H:n kertomuksista ilmenevin tavoin yhteisesti keskusteltu paperiteollisuuden työehtosopimuksesta tai sen tulkinnasta, eikä valtakunnansovittelija viitannut siihen sovintoehdotuksen yhteydessä. Siten myöskään paperiteollisuuden työehtosopimusmääräys ja sen tulkinta ei ollut esillä neuvotteluissa, joten sen tulkintakäytännöllä ei ole vaikutusta asian arviointiin.

Sopijapuolten tarkoitus voi ilmetä myös sopimuksen solmimisen jälkeen tapahtuneista seikoista. Työnantajapuoli on vedonnut selvityksenä sopijapuolten tarkoituksesta Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajien ahtausalan työehtosopimuksen solmimisen jälkeen yrityskohtaisissa neuvotteluissa esittämiin kannanottoihin. J ja K ovat muistaneet neuvotteluissa käydyt keskustelut tarkasti ja ovat kertoneet neuvotteluista yksityiskohtaisesti. J:n ja K:n mukaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n edustajat myönsivät, että työnantajapuolen tulkinta vastasi muutosturvaa koskevan määräyksen tarkoitusta myös ahtausalan työehtosopimuksen osalta. J:n ja K:n mukaan työntekijäpuolen edustajat pitivät yrityskohtaiseen sopimukseen esitetyn selvennyksen kirjaamista tarpeettomana, koska määräyksen tarkoitus ja tulkinta oli osapuolille täysin selvä. He ovat kertoneet lisäksi, että keskustelu yrityskohtaisissa neuvotteluissa koski nimenomaisesti ahtausalan työehtosopimuksen tulkintaa. Työtuomioistuin pitää J:n ja K:n yhdenmukaisia kertomuksia uskottavina. F taas ei muistanut keskustelua tarkasti, mutta hänellä ei kuitenkaan ollut syytä epäillä, etteikö keskustelua olisi käyty. F:n mukaan kuitenkin toimihenkilöiden osalta oltiin valmiita hyväksymään heikommat ehdot kuin ahtausalalla, ja hän ja G ovat kertoneet,että yrityskohtaisissa neuvotteluissa ei ollut tarkoitus ottaa kantaa ahtaajien sopimuksen tulkintaan. Sanottu tulkinta olisi G:n mukaan kuitenkin ollut hyväksyttävissä ahtausalallakin, jos siitä olisi neuvotteluissa keskusteltu.

Näyttö sopijapuolten tarkoituksesta on kuvatuin tavoin osin ristiriitaista. Muutosturvaa koskevan määräyksen sanamuodon, jonka mukaan, jos taloudellisista tai tuotannollisista syistä irtisanottu työntekijä siirtyy toisen työnantajan palvelukseen, maksetaan hänelle työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta palkka irtisanomisajan loppuun saakka, voidaan katsoa tukevan työntekijäpuolen esittämää tulkintaa. Asiassa on kuitenkin riidatonta, että vuoden 2010 neuvotteluissa osapuolten tavoitteena oli kehittää muutosturvaa siihen suuntaan, että työntekijöiden työllistyminen paranisi, mikä ilmenee myös allekirjoituspöytäkirjan 6 kohdasta, jonka mukaan määräyksellä on pyritty edesauttamaan irtisanottujen työntekijöiden uudelleen työllistymistä. Tämä tukee työnantajapuolen tulkintaa, jonka mukaan määräyksen osapuolten tarkoituksena oli nimenomaan edesauttaa irtisanottujen työntekijöiden työllistymistä, eikä maksaa samaan konserniin työnantaja-aloitteisesti työllistetyille ylimääräisiä rahallisia etuuksia. Työnantajapuolen tulkintaa tukevat osin myös F:n ja G:n kannanotot toimihenkilösopimusten muutosturvaa koskevien määräysten osalta, kun otetaan myös huomioon se G:n, J:n ja K:n kertomuksista ilmenevä seikka, että toimihenkilösopimusten määräykset vastaavat soveltuvin osin ahtaajien työehtosopimusmääräyksiä, kuten on kysymys muutosturvaa koskevan määräyksen osalta.

Asian arviointiin vaikuttaa siten perusteita, joista määräystekstin sanamuoto, ja se seikka, että sopijapuolet eivät keskustelleet ahtausalan sopimusta sovittaessa määräyksen tarkoituksesta, puoltavat kanteen hyväksymistä. Yrityskohtaisissa neuvotteluissa määräyksen tulkinnasta käyty keskustelu ja muutosturvamääräyksen tavoite edistää irtisanottujen työllistymistä taas tukevat kanteen hylkäämistä. Työtuomioistuin toteaa, että se tulkitsee riidanalaisen määräyksen kaltaista poikkeuslaatuista määräystä suppeasti. Kun työtuomioistuin arvioi asiaa kokonaisuudessaan, se katsoo painavampien perusteiden puoltavan vastauksessa esitettyä tulkintaa, jonka mukaan irtisanomisajan palkanmaksu päättyy tilanteissa, joissa työntekijä työllistyy työnantaja-aloitteisesti konsernin sisällä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Satamaoperaattorit ry:n ja Steveco Oy:n hyväksi. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on siten työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja Steveco Oy:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on myöntänyt kuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja Steveco Oy:n oikeudenkäyntikulut 1.000 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Pärssinen, Lehto ja Mäkinen jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Olen työtuomioistuimen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, ettei käsiteltävänä olevaa erimielisyyttä voi ratkaista osapuolten yhteisen tahdon mukaisesti. Ratkaisu on tämän vuoksi tehtävä määräyksen sanamuodon ja muun asiassa esitetyn perusteella.

Määräyksen sanamuoto tukee kantajan tulkintaa niin kuin työtuomioistuimen enemmistökin on todennut. Sen sijaan työnantajapuolen todistajien muistikuvat ahtausalan yrityskohtaisista neuvotteluista tukevat vastaajan tulkintaa. Näissä neuvotteluissa ei kuitenkaan ole nimenomaisesti ollut kysymys nyt tulkittavana olevasta määräyksestä, vaikka siihen ilmeisesti on tulkintalähteenä tuolloin viitattukin. Yrityskohtaisen työehtosopimuksen määräys poikkeaa myös kirjoitustavaltaan yleissitovasta työehtosopimuksesta.

Määräys liittyy muutosturvan vahvistamiseen. Se on työehtosopimuksissa uusi ja poikkeuksellinen. Uutuudesta ja poikkeuksellisuudesta ei kuitenkaan voi päätellä mitään. Vastaavantyyppinen määräys on paperiteollisuuden työehtosopimuksessa mutta sen tulkinnalla ei ole vaikutusta asiassa kuten työtuomioistuimen enemmistökin on todennut. Määräyksestä ei ole oikeuskäytäntöä vaan tämä on ensimmäinen asiaa koskeva erimielisyys.

Työsopimuslain mukaan työntekijällä on oikeus irtisanomisajan palkkaan, vaikka hän työllistyisi toisessa yrityksessä (KKO 2010:95). Oikeutta ei näin ollen tarvitse erikseen sopia eikä siten myöskään kirjata työehtosopimukseen. Jos sen sijaan tarkoituksena on, ettei irtisanomisajan palkkaa tarvitse maksaa, asiasta pitää sopia. Tällaista kirjausta ei työehtosopimuksessa kuitenkaan ole vaan ensin on kirjattu oikeus irtisanomisajan palkkaan ja sitten työnantajan työllistämisvelvollisuus. Konserneista ei puhuta mitään.

Oikeudenmenetys olisi ollut luontevaa kirjoittaa auki, jos tarkoituksena olisi ollut, ettei oikeutta irtisanomisajan palkkaan ole. Nyt vastaajan mukaan on toistettu se, mihin työntekijällä lain mukaan on oikeus ja jätetty kertomatta se, mistä osapuolten olisi lain ja oikeuskäytännön mukaan tullut sopia. Kirjaamistapa ja asiajärjestys viittaavat näin ollen enemminkin siihen, että työntekijälle on haluttu varmistaa irtisanomisajan palkka, vaikka työnantaja auttaisi työllistymisessä. Kysymys on lisäksi yleissitovasta työehtosopimuksesta. Tällöin on tärkeää, että työehtosopimusmääräykset ovat selkeitä.

Sanamuodosta poikkeamiseen ei ole esitetty tarpeeksi painavia syitä. Hyväksyn tämän vuoksi kanteen. Oikeudenkäyntikulujen määrä on 600 euroa.