6.2.2012

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

• velvoittaa Veolia Transport Vantaa Oy:n korvaamaan A:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 14 kuukauden palkkaa vastaavan 36.890 euroa viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.5.2011 lukien,

• velvoittaa yhtiön suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkan kuudelta kuukaudelta yhteensä 15.810 euroa viivästyskorkoineen 12.4.2010 lukien ja

• velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 600 eurolla.

Työtuomioistuimen toimivalta

Irtisanomissuojasopimuksen 1 §:n yleisen soveltamisalan soveltamisohjeen mukaan kyseessä olevan sopimuksen perusteella voidaan tutkia, olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8:1 §:n 1 momentin perusteella.

Perusteet

Työsuhteen päättäminen

Työnantajalla ei ollut työehtosopimuksen mukaista perustetta päättää A:n työsopimusta.

A on palvellut samaa työnantajaa moitteettomasti yli 24 vuoden ajan. Yksittäinen rattijuopumus vapaa-ajalla ja siitä seurannut kolmen kuukauden ajokielto ei ole sellainen teko, jota voitaisiin pitää työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla niin vakavana työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden rikkomisena, ettei työnantajalta voitaisi kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista enää edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Ajokortin menettäminen oli tilapäinen olosuhde, joka vaikeutti ainoastaan rajatun ajan A:n työskentelyä linja-autonkuljettajana. Jos työnantaja ei olisi purkanut A:n työsopimusta välittömästi, A olisi ammattinsa vuoksi voinut hakea ehdollista ajokieltoa. Ilman autonkuljettajan työtä A:lla ei ollut mahdollisuuksia hakea ajokieltoa ehdollisena.

Työnantaja ei selvittänyt ennen A:n työsopimuksen päättämistä työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentissa edellytetyllä tavalla, olisiko ajokiellosta työnteolle aiheutuva tilapäinen haitta ollut poistettavissa esimerkiksi siirtämällä A kyseiseksi ajaksi muihin ammattitaitoansa ja kokemustaan vastaaviin työtehtäviin, jolloin työsopimuksen päättäminen olisi ollut vältettävissä. Työnantaja sen sijaan purki työsuhteen välittömästi saatuaan tiedon A:lle määrätystä ajokiellosta varoittamatta A:ta tai selvittämättä mahdollisuutta sijoittaa A:ta muihin töihin. A:n kuuleminen tapahtui alle vuorokauden varoitusajalla, joten hänellä ei ollut tosiasiallista mahdollisuutta valmistautua kuulemis-
tilaisuutta varten. Yhtiön käytäntö purkaa työsuhde heti rattijuopumustuomion jälkeen ei ole asianmukainen.

Korvausvaatimus

Vaadittu 14 kuukauden palkkaa vastaava korvaus 36.890 euroa perustuu A:n yli 24 vuotta kestäneeseen työsuhteeseen, A:n moitteettomuuteen ennen nyt puheena olevaa yksittäistapausta, työnantajan menettelyn moitittavuuteen työsopimuksen päättämisen yhteydessä ja siihen, että 62-vuotias A on ollut työttömänä työsuhteen päättämisestä 12.4.2010 lähtien, eikä työllistynyt ennen eläkkeelle jäämistään 1.7.2011. A:lle on maksettu ansioturvan mukaista päivärahaa työttömyysajalta.

Työnantaja on päättänyt työsuhteen noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen 3 §:n mukaista kuuden kuukauden irtisanomisaikaa. Tämän vuoksi A:lla on irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan oikeus saada täysi palkkansa irtisanomisajalta 13.4.2010 - 13.10.2010, yhteensä 15.810 euroa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Veolia Transport Vantaa Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden kohtuulliset oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työsuhteen päättäminen

Yhtiöllä oli vähintäänkin irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ään perustuva oikeus irtisanoa A:n työsuhde päättymään.

A menetti ajo-oikeutensa kolmen kuukauden ajaksi ja täten edellytyksen toimia kuljettajana. Voimassa oleva ajo-oikeus on kuljettajan työssä välttämätön. A:n syyllistyminen ammattikuljettajana rattijuopumukseen on erittäin vakavaa ja paheksuttavaa, ja rattijuopumuksesta seurannut ajo-oikeuden menettäminen on välittömässä yhteydessä työsopimusvelvoitteen täyttämiseen. A on oman rikollisen toiminnan seurauksena tullut työhönsä kykenemättömäksi, eikä työsuhteen jatkamiselle ollut edellytyksiä.

Kuljettajan ammatissa on korostettu vastuu liikenteessä, ja kuljettajalta edellytetään myös työtehtävien ulkopuolella rikkeetöntä liikennekäyttäytymistä ja lakien noudattamista. Kyseessä on periaatteellinen asia koko kuljetusalan kannalta. Ammattikuljettajan syyllistyminen rattijuopumukseen horjuttaa työnantajan ja työntekijän välistä luottamussuhdetta vakavalla tavalla. Kun A syyllistyi rattijuopumukseen, hän oli matkalla noutamaan lastenlastaan harjoituksista, minkä vuoksi A:n menettely oli erityisen moitittavaa.

Veolia Transport Vantaa Oy:n pitkäaikaisen käytännön mukaan ajo-oikeuden menettäminen päihteiden käytön seurauksena johtaa työsuhteen päättämiseen. A on syyllistyessään rattijuopumukseen tiennyt työnantajan suhtautumisen asiaan.

Yhtiössä ei ollut mahdollista työllistää linja-autonkuljettajaa muihin tehtäviin kuin kuljettajan töihin. Sellaisia töitä, joita A olisi ajokieltonsa aikana kyennyt tekemään, ei yrityksessä ollut.

A:n käyttäytyminen ja siitä aiheutuneet seuraukset ovat ylittäneet sen rajan, jonka jälkeen työnantajalta ei kohtuudella voida edellyttää työsuhteen jatkamista. Päättämisperustetta arvioitaessa on otettu huomioon työn laatu.

Korvausvaatimus

Esitetty 14 kuukauden palkkaa vastaava korvausvaatimus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä on kohtuuton ottaen huomioon sen, että työsuhteen päättäminen on johtunut A:n törkeästä laiminlyönnistä ja rikolliseen toimintaan syyllistymisestä.

Yhtiöllä on ollut oikeus purkaa A:n työsopimus, joten irtisanomisajan palkkaa ei voida tuomita maksettavaksi.

Joka tapauksessa irtisanomisajan palkka on korvattava vain kolmen kuukauden ajalta, koska A oli kykenemätön täyttämään työvelvoitteensa kolmen kuukauden ajan.

Perustelut

Työsopimuksen irtisanominen

Työtuomioistuimessa ratkaistavana kysymyksenä on, onko työnantajalla ollut rattijuopumuksen ja siitä aiheutuneen ajokiellon perusteella irtisanomissuuojasopimuksen 2 §:ssä edellytetyt työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitetut asialliset ja painavat syyt irtisanoa A:n työsuhde.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Sanotun säännöksen 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on kuultuaan työntekijää 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Lainvalmistelutöissä (HE 157/2000 vp. s, 97) on todettu, että työsopimuksen irtisanomiseen oikeuttavana perusteena voisi olla työntekijän muussa laissa säädettyjen velvoitteiden rikkominen tai laiminlyönti, jos sillä olisi vakava vaikutus työsuhteeseen. Jos työntekijä on työ- tai vapaa-aikana syyllistynyt sellaiseen rikokseen, jonka vuoksi hänen ja työnantajan välinen luottamussuhde horjuu vakavalla tavalla, työnantajalla olisi peruste irtisanoa työsopimus. Perusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa merkitystä olisi muun muassa rikoksen laadulla, vakavuudella ja siitä tuomittavalla rangaistuksella sekä toisaalta työntekijän työtehtävien laadulla ja hänen asemallaan työnantajan organisaatiossa. Esitöissä on todettu lisäksi, että autonkuljettajalle tuomittu ajokielto voisi, kiellon kestosta kuitenkin riippuen, merkitä työntekijän työntekoedellytysten olennaista muuttumista. Irtisanomisperusteen täyttyminen edellyttäisi tällöin sitä, että työntekijälle ei kohtuudella voida tarjota muuta työtä ajokiellon ajaksi.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantaja on voinut irtisanoa vapaa-ajalla törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen ratapihakonduktöörin noin kaksi vuotta kestäneen työsuhteen. Irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettu muun ohella huomioon junaturvallisuuden vaatimukset ja työntekijän uudelleen sijoittamista vaikeuttaneet seikat (TT 2006-44). Toisaalta oikeuskäytännössä on törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen ratapihakonduktöörin ja koneahtaajan työsuhteen irtisanomisen osalta annettu mainittujen seikkojen lisäksi merkitystä sille, onko työntekijä syyllistynyt moitittavaan menettelyyn työtehtäviä hoitaessaan. Asian arviointiin on vaikuttanut myös työntekijän pitkä työsuhde ja sen moitteettomuus ja se, onko työnantaja ennen irtisanomista selvittänyt, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. (KKO 2008:12, TT 2008-101, ks. myös TT 2000-25). Mainituissa tapauksissa on katsottu, että perustetta työsopimuksen irtisanomiseen ei ollut.

Työtuomioistuin toteaa, että irtisanomisperusteita kokonaisuutena arvioitaessa on otettava huomioon erikseen kaikki kuhunkin yksittäistapaukseen vaikuttavat seikat. Työnantajan lojaliteettivelvoite edellyttää, että työnantaja arvioi irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta tarkastellessaan, onko työsuhteen päättäminen kokonaisuutena arvioiden kohtuullinen seuraus työntekijän epäasianmukaisesta menettelystä. Oikeuskäytännössä on todettu, että työsopimuslain pakottavat säännökset velvoittavat työnantajaa riippumatta siitä, mitä käytäntöä yhtiössä on irtisanomisperusteiden osalta noudatettu (KKO 2007:12).

Työtuomioistuin toteaa, että liikenneturvallisuuden vaatimukset puoltavat irtisanomisperusteen olomassaoloa. Ammattikuljettajalle asetetut tiukat vaatimukset ovat liikenneturvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeät. Työtehtävien laatu huomioon ottaen A:n syyllistyminen rattijuopumukseen on siten vakavalla tavalla horjuttanut hänen ja työnantajan välistä luottamussuhdetta. Työnantajapuolen kantaa tukee osaltaan myös se, että A:n on täytynyt pitkän työsuhteensa perusteella tietää yhtiössä noudatetusta käytännöstä, jonka mukaan työnantaja on automaattisesti purkanut linja-autonkuljettajan työsuhteen päihteiden käytöstä johtuvan ajo-oikeuden menettämisen seurauksena. Asianosaiset ovat lisäksi olleet yksimielisiä siitä, ettei yhtiöllä ollut tarjota A:lle muuta kuin autonkuljettajan työtä.

Arvioinnissa toiseen suuntaan vaikuttaa erityisesti se, että A ei ole syyllistynyt moitittavaan menettelyyn työtehtävissään, vaan rattijuopumukseen syyllistyminen on tapahtunut vapaa-ajalla. A:lla on myös takanaan pitkä, 24 vuotta kestänyt moitteeton työhistoria työnantajan palveluksessa. Kysymyksessä on A:n pitkän työhistorian ensimmäinen rikkomus, eikä työnantajakaan ole väittänyt, että A olisi aikaisemmin laiminlyönyt työtehtäviään tai muutoinkaan menetellyt moitittavasti. A on lisäksi määrätty rattijuopumuksen seurauksena kohtuullisen lyhyeen, kolmen kuukauden pituiseen ajokieltoon. Ajokielto olisi lisäksi ollut määrättävissä ehdollisena, koska ajo-oikeus oli välttämätön A:n ammatin takia. Työnantaja on kuitenkin purkanut A:n työsuhteen välittömästi rattijuopumusta seuraavana päivänä selvittämättä vaihtoehtoja työsuhteen purkamiselle.

Kokonaisarviointiin vaikuttaa siten edellä mainittuja painavia perusteita, joista toiset tukevat työsuhteen päättämisperusteen olemassaoloa ja toiset puhuvat sitä vastaan. Työtuomioistuin toteaa, että Veolia Transport Vantaa Oy:llä on ollut perusteet suhtautua A:n menettelyyn erittäin vakavasti. Työnantajan on kuitenkin arvioitava tilannetta kokonaisuutena ja otettava lojaliteettivelvoitteensa mukaisesti huomioon myös työntekijän edut ja mahdollisuuksien mukaan harkittava työntekijän kannalta työsuhteen päättämistä lievempien keinojen käyttämistä. Kun otetaan huomioon A:n pitkä, moitteeton työura ja se, että A ei syyllistynyt moitittavaan menettelyyn työtehtäviä hoitaessaan, työtuomioistuin katsoo asiaa kokonaisuutena arvioiden, että työnantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä edellytettyjä perusteita päättää A:n työsopimusta.

Irtisanomisajan palkka

Irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan työnantajan, joka on irtisanonut työsopimuksen noudattamatta irtisanomisaikaa, on maksettava työntekijälle korvauksena täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta.

Työnantajapuoli on vaatinut, että irtisanomisajan palkka on korvattava vain kolmen kuukauden ajalta, koska A oli kykenemätön täyttämään työvelvoitteensa kolmen kuukauden ajan.

Työtuomioistuimen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan korvauksena maksettava täysi palkka irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta on ymmärrettävä sopimussakon luonteiseksi, määrältään etukäteen vahvistetuksi hyvitykseksi irtisanomisajan noudattamatta jättämisestä. Jos työsopimus on purettu perusteettomasti, korvaus erääntyy maksettavaksi heti työsuhteen päätyttyä ja riippumatta siitä, minkälaiseksi työntekijän taloudellinen asema kehittyy irtisanomisaikaa vastaavana ajanjaksona tai mikä se olisi ollut sopimuksen jatkuessa (ks. TT 2002-77 ja TT 2006-21, TT 2007-43). Veolia Transport Vantaa Oy:n näillä perusteilla velvollinen maksamaan A:lle täysi irtisanomisajan palkka kuudelta kuukaudelta. Irtisanomisajan palkka on myönnetty määrältään oikeaksi.

Korvaus perusteettomasta päättämisestä

Koska Veolia Transport Vantaa Oy on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n mukaisesti. Korvauksen määrään vaikuttaa alentavasti A:n antama aihe työsopimuksen päättämiseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin neljän kuukauden palkkaa vastaavat 10.000 euroa.

A:lle on Kuljetusalan työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä noin neljän kuukauden ajalta yhteensä 6.275 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta, 10.000 euroa, on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaisesti 75 prosenttia maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 4.707 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 5.293 euroa. Veolia Transport Vantaa Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 4.707 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa:

Veolia Transport Vantaa Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavat 15.810 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 12.4.2010 lukien.

Veolia Transport Vantaa Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 5.293 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 16.5.2011 lukien.

Veolia Transport Vantaa Oy:n lisäksi maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksesta vähennetty määrä 4.707 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 600 eurolla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Siitonen, Virtanen, Äimälä, Lehto ja Zaerens jäseninä. Esittelijä on ollut Mohsen.

Eri mieltä olevan jäsen Äimälän lausunto, johon jäsen Virtanen yhtyi.

Hyväksyn tuomion perustelujen kolme ensimmäistä kappaletta. Sen jälkeen lausun seuraavaa:

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työnantaja on voinut irtisanoa vapaa-ajalla kahteen törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen ratapihakonduktöörin noin 17 vuotta kestäneen työsuhteen. Perusteluissa kiinnitettiin huomiota muun muassa junaliikenteeseen liittyviin riskeihin sekä siihen, että työntekijä on ollut tietoinen rattijuopumukseen syyllistymisen vaikutuksesta työsuhteeseen (KKO 2000:77). Oikeuskäytännössä on niin ikään katsottu, että työnantaja on voinut irtisanoa vapaa-ajalla törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen ratapihakonduktöörin noin kaksi vuotta kestäneen työsuhteen. Irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa otettiin huomioon muun ohella junaturvallisuuden vaatimukset, yhtiössä vastaavanlaisissa tilanteissa noudatettu johdonmukainen käytäntö ja työntekijän uudelleen sijoittamista vaikeuttaneet seikat (TT 2006-44).

Toisaalta oikeuskäytännössä on päädytty siihen, että törkeään rattijuopumukseen vapaa-ajallaan syyllistyneen ratapihakonduktöörin irtisanomiseen ei ollut laillista perustetta selvittämättä, olisiko irtisanominen ollut vältettävissä sijoittamalla hänet muuhun työhön. Perusteluissa on kiinnitetty huomiota työntekijän pitkään työsuhteeseen ja sen moitteettomuuteen (KKO 2000:77). Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että törkeään rattijuopumukseen vapaa-ajallaan syyllistyneen koneahtaajan työsuhteen purkamiselle ei ollut riittäviä perusteita ottaen huomioon muun muassa se, että hänelle ei ollut annettu aiemmin varoituksia (TT 2008-101).

Työsopimuksen päättämisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki kuhunkin yksittäistapaukseen vaikuttavat seikat. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös työntekijän menettely vapaa-ajalla. Erityisesti työntekijän rikollinen menettely vapaa-ajalla voi muodostaa työsopimuksen päättämisperusteen. Se, mikä merkitys rikolliselle menettelylle on annettava, riippuu kuitenkin ratkaisevasti työntekijän työtehtävien laadusta. Oikeuskäytännössä on katsottu, että myös yhtiössä noudatetulle käytännölle rikolliseen menettelyyn syyllistymisen suhteen voidaan antaa kokonaisarviossa merkitystä (KKO 2000:77 ja TT 2006-44), mutta se ei kuitenkaan voi syrjäyttää pakottavaa lainsäädäntöä (KKO 2007:12).

Ammattikuljettajan työssä korostuvat liikenneturvallisuuteen liittyvät tiukat vaatimukset. Linja-autonkuljettajan kohdalla nämä vaatimukset ovat erityisen tärkeitä matkustajien suuren lukumäärän vuoksi. Näistä syistä A:n syyllistyminen rattijuopumukseen on vakavalla tavalla rikkonut hänen ja työnantajan välisen luottamussuhteen. Raskauttavana voidaan pitää myös sitä, että A:n on täytynyt pitkän työsuhteensa perusteella tietää yhtiössä noudatetusta käytännöstä, jonka mukaan työnantaja on automaattisesti purkanut linja-autonkuljettajan työsuhteen päihteiden käytöstä johtuvan ajo-oikeuden menettämisen seurauksena. Näin on tapahtunut 14 kertaa viimeisen kolmen vuoden aikana. Asianosaiset ovat lisäksi olleet yksimielisiä siitä, ettei yhtiöllä ollut tarjota A:lle muuta kuin autonkuljettajan työtä.

Arvioinnissa toiseen suuntaan vaikuttaa se, että A ei ole syyllistynyt moitittavaan menettelyyn työtehtävissään, vaan rattijuopumukseen syyllistyminen on tapahtunut vapaa-ajalla. A:n työsuhde on lisäksi kestänyt 24 vuotta eikä työnantajakaan ole väittänyt, että A olisi aikaisemmin laiminlyönyt työtehtäviään tai muutoinkaan menetellyt moitittavasti.

Katson, että ratkaisevaksi seikaksi kokonaisarviossa muodostuu rattijuopumukseen syyllistymisen merkitys nimenomaan A:n työtehtävissä. Työnantajan ei voida edellyttää pitävän rattijuopumukseen syyllistynyttä työntekijää linja-autonkuljettajan tehtävissä. Tilanne rinnastuu tältä osin edellä selostettuihin ratapihakonduktööriä koskeviin oikeustapauksiin (KKO 2000:77 ja TT 2006-44).

Erityisesti A:n pitkä työsuhde ja moitteeton työhistoria huomioon ottaen työnantajalla olisi kuitenkin ollut velvollisuus edellä selostetun oikeuskäytännön (KKO 2007:12) mukaisesti sijoittaa A muihin työtehtäviin, jos niitä olisi ollut tarjolla. Osapuolet ovat olleet yksimielisiä, että tällaisia tehtäviä ei olisi ollut tarjolla.

Näillä perusteilla hylkään kanteen.