30.11.2012

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin:

• vahvistaa oikeaksi tulkinnan, jonka mukaan Suomen Nestlé Oy:llä ei ole oikeutta määrätä Turun tehtaalla työvuorojen vaihtumista keskellä työviikkoa, vaan työvuorojen vaihtumisen tulee vuorotyössä tapahtua vähintään 1 viikon ja enintään 3 viikon pituisin ajanjaksoin alkaen joko maanantaisin kello 00 taikka sunnuntaisin kello 22.00 tai kello 23.00, jolloin yövuoro säännönmukaisesti saapuu ensimmäiselle työviikon työvuorolleen,

• tuomitsee Suomen Nestlé Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

• tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuutensa rikkomisesta ja

• velvoittaa Suomen Nestlé Oy:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 10.679,65 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen tulkinta ja Suomen Nestlé Oy:n menettely

Työviikko alkaa sovellettavan työehtosopimuksen piirissä maanantaina kello 0.00, ja vuorokauden lasketaan alkavan kello 0.00, jollei ole sovittu sen alkamisesta samaan aikaan, kun työntekijän on säännönmukaisesti saavuttava työhönsä. Suomen Nestlé Oy:ssä toimitaan siten, että yövuoro aloittaa sunnuntaisin kello 22.00 tai kello 23.00, minkä perusteella työviikon voidaan katsoa alkavan myös tähän aikaan.

Koska työvuorojen tulee työehtosopimuksen mukaan vaihtua vuorotyössä säännöllisesti vähintään 1 viikon ja enintään 3 viikon pituisin ajanjaksoin, työvuoro ei voi työehtosopimuksen mukaan vaihtua työviikolla keskellä viikkoa, vaan työvuoron tulee vaihtua aina työviikon alkaessa maanantaina kello 0.00 tai sunnuntaisin kello 22.00 tai kello 23.00. Määräys ei salli paikallisesti sovittavan vuoron vaihtumisesta kesken viikkoa.

Nestlé Oy:n Turun tehtaalla on rikottu työehtosopimuksen määräystä useana vuonna vuodesta 2000 alkaen, viimeksi vielä vuoden 2011 aikana. Työnantaja on määrännyt työvuoroja jatkuvasti vaihtumaan kesken työviikon. Yhtiössä ajoittain noudatettu 4-vuorojärjestelmän käyttäminen perustuu työnantajan yksipuoliseen tulkintaetuoikeuteen. Työntekijät eivät ole hyväksyneet yhtiössä noudatettua käytäntöä, eikä siitä ole sovittu. Kun kysymys on ollut lyhyistä, määräaikaisista jaksoista, ja työntekijät ovat joustaneet asiassa. Säännönmukaisena järjestelmänä 4-vuorojärjestelmä on työntekijöille muun muassa työsuojelullisista syistä liian raskas.

Alan käytäntö ei ole vakiintunut työehtosopimuksesta poikkeavaksi, vaan alalla noudatetaan työehtosopimuksen kirjaimen mukaista työvuorokäytäntöä. Suomen Nestlé Oy:llä on eräiden harvojen työnantajien kanssa työehtosopimuksesta poikkeava käytäntö.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto on yksiselitteinen. Vetoaminen vakiintuneeseen soveltamiskäytäntöön ei tule kysymykseen, koska Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry ei ole hyväksynyt työnantajan tulkintaa, eikä työehtosopimusmääräystä ole ollut tarkoitus muuttaa, mikä ilmenee muun muassa siitä, että viimeksi solmitussa työehtosopimuksessa 24.5.2010 alkaneella kaudella määräys on pysytetty samansisältöisenä. Kysymys ei ole epäselvästä sopimusmääräyksestä.

Tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Suomen Nestlé Oy on tietoisesti toiminut työehtosopimuksen yksiselitteisen määräyksen vastaisesti, minkä Elintarviketeollisuusliitto ry on määräyksen vastaisesta menettelystä tietoisena hyväksynyt eikä ole pyrkinyt vaikuttamaan työehtosopimuksen vastaisen käytännön loppumiseen. Tämän vuoksi molemmat on velvoitettava suorittamaan hyvityssakkoa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Suomen Nestlé Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 11.520 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

16 §:n 4 kohdan 2 kappaleen sanamuoto ei estä työvuorojen muuttamista kesken viikkoa. Kantajan tulkinta on vakiintuneen käytännön vastainen, eikä se vastaa eri vuorotyömuotojen osalta sopijapuolten yhteistä tarkoitusta. Kantajan tulkinta on myös yleisten työehtosopimuskäytäntöjen ja käytännön työelämän käytäntöjen vastainen. Jos kantajan tulkinta hyväksyttäisiin, jatkuvia vuorotyömuotoja koskevat määräykset menettäisivät merkityksensä, ja tulkinta tekisi mahdottomaksi soveltaa jatkuvaa vuorotyötä koskevia määräyksiä. Kanteen hyväksyminen johtaisi lisäksi työntekijöiden kannalta epäedullisempiin työaikajärjestelyihin.

Työvuorojärjestelmä

Elintarvikealojen työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohdan määräystä ei ole sovellettu kantajan vaatimalla tavalla. Peruselintarviketeollisuuden eräissä yrityksissä on ollut käytössä noin 1990-luvun lopusta tai 2000-luvun alusta lähtien niin sanottu 4-vuorojärjestelmä, jossa lauantai on tuotannollinen työpäivä. Työvuorot on tässä järjestelmässä rakennettu siten, että ne vaihtuvat kesken työviikon. Järjestelmä on mahdollistanut lyhyen vuorokierron, jolla on muun muassa vältetty useiden peräkkäisten yövuorojen muodostuminen.

Suomen Nestlé Oy:ssä 4-vuorojärjestelmä on ollut tuotannollisessa käytössä kymmenen vuoden ajan. Järjestelmä on ollut käytössä osan vuotta. 4-vuoron käyttämisestä laadittiin vuonna 2010 kirjallinen paikallinen sopimus. Aiempina vuosina asiasta vallitsi yhteisymmärrys, minkä vuoksi kirjallista sopimusta ei tehty. Työntekijät ovat itse voineet vaikuttaa käytettävän 4-vuoromallin sisältöön. Vuonna 2011 eri tavoista toteuttaa 4-vuoron vuorokierto järjestettiin äänestys. Aiemmin käytössä ollut vuorokiertomalli voitti äänestyksen, minkä jälkeen työntekijät tekivät oman mallinsa, joka voitti uudessa äänestyksessä selvällä äänierolla. Tämä vuorojärjestely otettiin tuotannossa käyttöön. Lyhyt vuorokierto on työntekijöille edullisempaa, koska palautuminen normaalirytmiin on helpompaa.

Elintarvikealojen työehtosopimus mahdollistaa keskeytyvän 3-vuorotyön järjestämisen myös siten, että työntekijälle muodostuu samalle viikolle kuusi työvuoroa. 4-vuoro voidaan toteuttaa esimerkiksi niin sanottuna pitkänä kiertona, jossa työvuorot eivät vaihdu keskellä työviikkoa. Toteutus voisi johtaa myös siihen, että muodostuisi pitempi yötyöjakso. Tällaista pitkää kiertoa ei ole pidetty tarkoituksenmukaisena, eivätkä myöskään työntekijät pidä sitä hyvänä.

Vakiintunut käytäntö

4-vuorojärjestelmä on ollut käytössä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n tieten ja sallimana vuoteen 2011 saakka. Työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohtaa ei ole sovellettu sen tiukan sanamuodon mukaan, vaan se on ollut tähän asti työehtosopimuskäytännön seurauksena kuollut kirjain.

Elintarvikealalla on käytössä erilaisia vuorojärjestelyjä. Erilaiset tuotteet, tuotannolliset olosuhteet ja tuotantoprosessit vaikuttavat eri yrityksissä käytettäviin työvuorojärjestelyihin. 4-vuorojärjestelmää on käytetty yrityksissä, joiden tuotantoon se on sopinut tai joissa ei ole valittu jotain muuta sopivaa järjestelmää. Osallisliittojen tiedossa on ollut, että 4-vuorojärjestelmän on ollut eräissä elintarvikealan yrityksissä käytössä yli kymmenen vuotta, eikä Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry ole reagoinut, mikä osoittaa vakiintuneen käytännön olemassaolon.

Eri työaikamuotojen työaika on lyhentynyt useaan otteeseen sen jälkeen, kun riidanalainen työehtosopimusmääräys vuonna 1970 otettiin työehtosopimukseen. Keskeytyvän 3-vuorotyön työajasta on nykyisin sovittu osallisliittojen välisessä työehtosopimuksessa erillisellä sopimuksella työajan lyhentämistä keskeytyvässä 3-vuorotyössä vuodelta 2005. Edellisen kerran keskeytyvän 3-vuorotyön työaikaa lyhennettiin 36 tunnista 35,8 tuntiin vuonna 2003. Jo se seikka, että keskeytyvän 3-vuorotyön työajasta on sovittu erillisellä sopimuksella, puhuu sen puolesta, että kyseinen työehtosopimusmääräys on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.

Keskeytyvän 3-vuorotyön työajan lyhennyttyä useaan eri otteeseen riidanalaista määräystä ei ole sovellettu kantajan esittämällä tavalla. Ottaen huomioon osallisliittojen välillä solmitut sopimukset työajoista 3-vuorotöissä, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry olisi varmasti jo aiemmin reagoinut, jos se olisi katsonut 4-vuorojärjestelmän työvuorojen vaihtumisen kesken viikkoa työehtosopimuksen vastaiseksi. Työehtosopimuksen määräys on puolin ja toisin ymmärretty ennen syksyä 2010 siten, että työvuorot voivat vaihtua keskellä viikkoa.

Osallisliittojen tiedossa on riidattomasti ollut ainakin 2000-luvun ajan, että 4-vuorossa työvuorot ovat vaihtuneet keskellä viikkoa. Kun määräys on ollut samansisältöisenä useaan otteeseen uusitussa työehtosopimuksessa ja määräyksestä huolimatta työehtosopimusta on sovellettu siten, että 4-vuorossa työvuorot vaihtuvat kesken työviikon, sopimusmääräystä ei tosiasiallisesti ole sovellettu aiemminkaan kantajan esittämällä tavalla. Vakiintunut, yli kymmenen vuotta kestänyt, tosiasiallinen, molempien liittojen tietämä ja sallima työehtosopimuskäytäntö, oikeusvarmuus ja työvuorojen järjestäminen työntekijöiden ja tuotannon kannalta järkevällä tavalla eivät tue kantajan esittämää kantaa.

Tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Ottaen huomioon yli kymmenen vuoden Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n salliman käytännön, työvuorojen järjestelyn työntekijöitä kuulemalla ja heidän ehdotuksiaan toteuttaen Suomen Nestlé Oy ei ole voinut perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräystä, eikä Elintarviketeollisuusliitto ry ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Vaatimukset tietensä ja valvontavelvollisuuden rikkomisesta on hylättävä.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Työtuomioistuimessa käsiteltävässä asiassa erimielisyyden kohteena on se, onko Suomen Nestlé Oy:n Turun tehtaalla noudatettu keskeytyvän 3-vuorotyön 4-vuorojärjestelmä työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohdan sanamuodon mukainen. Asiassa on lisäksi ratkaistava se, vastaako Suomen Nestlé Oy:ssä noudatettu 4-vuorojärjestelmä sopijapuolten yhteistä tarkoitusta ja yhteisesti hyväksymää vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.

Asiassa esitetty näyttö

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n palveluksessa vuosina 1969 - 1999 toiminut entinen palkkasihteeri C on kertonut, että keskeytyvässä 3-vuorotyössä vuoro alkaa maanantaina ja päättyy perjantaina, viikonloput ovat vapaat ja keskimääräinen työaika on noin 38,5 tuntia. Keskeytymätön 3-vuorotyö eroaa keskeytyvästä 3-vuorotyöstä olennaisesti siten, että kaikki seitsemän päivää viikossa ovat tavanomaisia työpäiviä, ja keskimääräinen työaika on noin 36 tuntia. Keskeytymätöntä 3-vuoroa tulee käyttää, jos yhtiössä halutaan käyttää koko työviikkona. Vuonna 1979 sovitussa 5-vuorojärjestelmässä vuorot muuttuvat viikkoa lyhyemmissä jaksoissa. Työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohdan tulkinnasta ei C:n mukaan ole ollut erimielisyyksiä.

Työtuomioistuimessa on kuultu Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n palveluksessa vuodesta 2005 lähtien toiminutta aluesihteeri A:ta, joka on työskennellyt elintarvikealalla noin 20 vuotta, jona aikana hän on toiminut noin 10 vuotta liiton luottamustehtävissä. A:n mukaan työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohdan määräystä on alalla pääsääntöisesti noudatettu siten, että työvuorot muuttuvat viikoittain ja kestävät vähintään viikon, ja työehtosopimuksen mukaisessa tavanomaisessa keskeytyvässä 3-vuorossa vuorot muuttuvat vähintään viikon ja enintään kolmen viikon välein siten, että lauantait ja sunnuntait ovat vapaat. Tätä käytäntöä noudatetaan alalla yrityksissä, kuten Raisio Oyj, Apetit, Laitila, Lunden, Saarioinen Oy ja Felix Abba Oy Ab. Suomen Nestlé Oy:ssä noudatettu käytäntö on alalla poikkeuksellinen, eikä liitto ole hyväksynyt muuta kuin 16 §:n 4 kohdan mukaista järjestelmää. Myös Leaf Suomi Oy:n Auran tehtaan vastaava 4-vuorojärjestelmä on riitautettu liittojen välillä, ja järjestelmän käyttäminen on tehtaalla keskeytetty tämän erimielisyysasian käsittelyn ajaksi.

A:n mukaan, jos yhtiössä on tarve lisätuotannolle, työnantaja voi käyttää työaikamuotona keskeytymätöntä 3-vuorotyötä, jossa viikonloput ovat työpäiviä, tai yksittäisten viikonloppujen osalta työehtosopimuksessa sovittua viikonloppuvuorojärjestelmää, jossa työtä tehdään viikonloppuna kahdessa 12 tunnin vuorossa. Työehtosopimuksessa on myös määräys työaikakokeilusta, jolla työehtosopimuksesta poikkeavaa työaikamallia voidaan yrityksessä kokeilla liittojen välisen työaikaryhmän päätöksellä. Suomen Nestlé Oy on sen sijaan päättänyt 4-vuorojärjestelmän käytöstä työnjohto-oikeutensa perusteella. A sai tietää Suomen Nestlé Oy:n käytännöstä noin vuonna 2005, jolloin luottamusmies ilmoitti yrityksessä käytetystä 4-vuorojärjestelmästä. Koska järjestelmää käytettiin aluksi ainoastaan tilapäisesti lyhyinä jaksoina, käytäntöä ei haluttu aluksi paikallisesti riitauttaa. Työnantaja on kuitenkin sittemmin pyrkinyt laajentamaan järjestelmän alaa. Vaikka 4-vuoro oli lyhyinä, tilapäisinä jaksoina työntekijöiden jaksamisen kannalta siedettävä, 4-vuoron käyttäminen säännöllisesti on jaksamisen ja sosiaalisen elämän kannalta raskasta, koska järjestelmässä viikkovapaat jäävät vähäisiksi. Vuonna 2010 4-vuoron käytöstä käytiin erimielisyysneuvottelut, joissa kävi ilmi, että liitot olivat erimielisiä työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohdan tulkinnasta; työnantajapuolen mukaan 16 §:n 4 kohta on käytännössä kuollut kirjain.

Suomen Nestlé Oy:n ja sitä edeltäneen yhtiön palveluksessa vuodesta 1988 lähtien ja Turun tehtaan pääluottamusmiehenä vuosina 2002 - 2012 toiminut B on kertonut, että edeltäneessä yhtiössä tehtiin 1- ja 2-vuorotyötä, tarvittaessa tehtiin keskeytyvää 3-vuorotyötä, jossa viikonloput ovat vapaat, ja lisäksi viikonloppuvuoroja. Suomen Nestlé Oy:n alkuaikoina toimittiin aluksi samoin ja yhtiössä tehtiin keskeytyvää 3-vuorotyötä siten, että viikonloput olivat vapaat. Vuonna 2002 tehtiin ensimmäisen kerran lyhyt jakso 4-vuorotyötä, mihin työntekijät sesonkiajaksi suostuivat, minkä jälkeen työnantaja on lisännyt 4-vuoron käyttöä vähitellen. Yhtiössä kokeiltiin kerran lisäksi erillistä viikonloppuvuoroa, jolloin lauantaina ja sunnuntaina tehtiin 12 tunnin työvuorot, mistä maksettiin 42 tunnin palkka. Viikonloppuvuorojen tekemisellä saavutettiin sama tuotantomäärä kuin 4-vuorolla, mutta työnantaja ei suostunut tekemään viikonloppuvuoromallia pääluottamusmiehen työnantajalle välittämistä työntekijöiden pyynnöistä huolimatta, koska malli oli kalliimpi toteuttaa kuin 4-vuoro. Koska työnantaja määräsi 4-vuoromallin käytöstä, henkilöstö joutui arvioimaan, mikä vaihtoehtoisista 4-vuoromalleista on henkilökunnalle vähiten hankala, ja eri vaihtoehdoista järjestettiin äänestys. B teki 8.2.2010 työnantajan kanssa kertaluontoisen sopimuksen 4-vuoron käyttämisestä määräajaksi, koska halusi varmistaa, että työtunnit jakautuisivat oikein työntekijöiden kesken. Vuonna 2012 4-vuoromallia on yhtiössä tehty käytännössä koko vuoden ajan.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n palveluksessa vuodesta 2008 lähtien toiminut toimialapäällikkö D on kertonut, että alalla on käytössä 1-vuorotyö, keskeytyvä ja keskeytymätön 2-vuorotyö, alalla pääasiallisesti käytetty niin sanottu perinteinen keskeytyvä 3-vuorotyö, keskeytyvä 3-vuorotyö, jota tehdään kuutena päivänä viikossa maanantaista lauantaihin, ja keskeytymätön 3-vuorotyö. Perinteisessä keskeytyvässä 3-vuorotyössä vuorot muuttuvat pääsääntöisesti viikon välein, toisin kuin 4-vuorotyössä. Myös 4-vuorotyössä työtä voidaan tehdä siten, että vuorot vaihtuvat viikon välein, mutta tämä on työntekijän kannalta epäedullinen työaikamuoto, ja lyhyt kierto on todettu työntekijöiden kannalta ergonomisemmaksi malliksi. Alalla on 1970-luvulta lähtien hyväksytty käytäntö, jonka mukaan vuorot voivat muuttua kesken viikon, eikä työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohtaa ole työmarkkinakäytännössä sovellettu sen tiukan sanamuodon mukaan. 4-vuorotyötä on tehty alalla 2000-luvun alusta lähtien kahdessa yrityksessä, joista toinen on Suomen Nestlé Oy:n Turun tehdas, jossa 4-vuoron käyttö on vakiintuneesti käytössä, ja josta on sovittu paikallisesti ja myös neuvoteltu liittojen kesken. Myös keskeytyvässä 3-vuorojärjestelmän 5-vuorojärjestelmässä, joka on käytössä noin kymmenessä yrityksessä, vuorot muuttuvat keskellä viikkoa. Myös kahdessa yrityksessä käytössä olevassa keskeytymättömässä 2-vuorotyössä vuorot vaihtuvat alle viikon välien. Myös perinteisessä keskeytyvässä 3-vuorotyössä vuorojen muutoksesta on toisinaan sovittu työntekijöiden kanssa tuotannollisten muutosten vuoksi. 3-vuoroista on sovittu erilliset sopimukset työehtosopimuksen osana.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n palveluksessa vuosina 1974 - 2009 toiminut entinen työmarkkinajohtaja E on kertonut, että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on tiennyt 4-vuorojärjestelmän käytöstä, ja työntekijäliitto on useissa eri yhteyksissä hyväksynyt sen, että työvuorot muuttuvat työviikon aikana, eikä näistä työaikajärjestelyistä ole ollut liittojen välillä erimielisyyksiä. 4-vuorojärjestelmän käyttö riitautui ensimmäisen kerran liittojen välillä vasta tämän erimielisyyden yhteydessä. 4-vuorojärjestelmää on ensinnäkin käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 1999, jolloin Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry esitti, että lauantaina ja juhlapäivien aattona säännölliseltä työajalta maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka, ja vaatimus koski keskeytymätöntä 1- ja 2-vuorotyötä ja keskeytymätöntä ja keskeytyvää 3-vuorotyötä. Toiseksi vuonna 2007 työntekijäliitto esitti, että keskeytyvässä 3-vuorotyössä työn on oltava keskeytyksissä vähintään 24 tuntia, ja jos työ on keskeytyksissä vähemmän, kysymyksessä on keskeytymätön 3-vuorotyö. Tämä tarkoittaa E:n mukaan, että työtä voidaan työntekijäliiton mukaan tehdä kuutena päivänä viikossa. Kolmanneksi 4-vuorojärjestelmään käsiteltiin vuonna 2007 sovitussa liittojen välisessä teknisessä työryhmässä, johon osallistuivat työntekijäliitosta sopimus- ja palkkasihteeri, ja jonka tarkoitus oli saattaa työehtosopimusmääräykset ajan tasalle ja ymmärrettävämpään muotoon. Työryhmässä todettiin, että alalla on yrityksiä, joissa tehdään säännöllistä lauantaityötä muun muassa 4-vuorossa, jossa työvuorot muuttuvat viikon sisällä, minkä vuoksi työnantajapuoli esitti työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohdan muuttamista. Työntekijäpuoli ilmoitti harkitsevansa asiaa, mutta ilmoitti lopulta kannakseen, että määräys säilyy ennallaan, muttei edellyttänyt, että 4-vuorojärjestelmät puretaan. Neljänneksi työntekijäliitto on Leaf Oy:n Auran tehtaita koskevan erimielisyysasian yhteydessä vaatinut, että viikkoylityökorvauksia on maksettava myös 4-vuorojärjestelmässä. Vuonna 1979 liitot olivat lisäksi sopineet keskeytymättömässä 3-vuorotyössä käytettävästä 5-vuorojärjestelmästä, jossa työvuorot niin ikään muuttuvat työviikon sisällä. Vuorot muuttuvat työviikon sisällä myös alalla käytettävässä keskeytymättömässä 2-vuorotyössä. E:n mukaan työntekijäpuolen tulkinta johtaisi työaikalain vastaisiin työaikajärjestelmiin.

Suomen Nestlé Oy:n palveluksessa vuodesta 2001 lähtien toiminut Supply Chain Manager G on kertonut, että 4-vuorojärjestelmää käytettiin yhtiössä ensimmäisen kerran vuonna 2004. Vuonna 2005 4-vuorojärjestelmää ei käytetty, mutta vuodesta 2006 lukien sitä on käytetty vuosittain. Asia riitautui yhtiössä vasta vuonna 2009, ja riidanalainen määräys ei ollut alunperin edes todistajan tiedossa. Yhtiö on ollut 4-vuorojärjestelmän käytön osalta alusta lähtien yhteydessä työnantajaliittoon, ja myös Leaf Oy:ssä on ollut käytössä vastaava järjestelmä. Työntekijäliitto on tiennyt pääluottamusmiehen välityksellä yhtiön käytännöstä. Yhtiössä on tehty myös keskeytymätöntä 3-vuoroa eli 5-vuoroa, mikä on työntekijöiden mukaan paras malli, vaikka vuorot muuttuvat mallissa kesken viikon. Myös 4-vuorojärjestelmä on mahdollista muokata sellaiseksi, etteivät vuorot muutu viikon sisällä, mutta malli ei ole saanut työntekijöiltä kannatusta. 4-vuoron käytöstä on lisäksi sovittu luottamusmiehen ja työntekijöiden kanssa, ja työntekijöille on tarjottu vaihtoehtoisia malleja, joista on valittu eniten kannatusta saanut. Luottamusmies on esittänyt, että viikonloput tehtäisiin työehtosopimuksen viikonloppuvuorotyömallin mukaisesti, mutta järjestelmästä aiheutui vuonna 2002 työntekijöiden kesken riitaisuuksia, koska tehtaan työvaiheiden vuoksi työtehtävät ja palkkaus jakautuivat epätasapuolisesti, minkä lisäksi kokonaiskustannukset ovat 12,5 prosenttia suuremmat. G:n mukaan asiassa on kyse siitä, että työntekijät pyrkivät estämään lauantaityön tekemisen.

Työaikajärjestelmiin työssään muun muassa Puunjalostuksen työnantajaliitossa ja myöhemmin alalla toimivissa yrityksissä toimitusjohtajana perehtynyt F on kertonut eri työvuorojärjestelmistä ja niiden kehityksestä. F:n mukaan kantajan tulkinta on lähiteollisuusalojen, työmarkkinakäytännön ja käytännön työelämän vaatimusten vastainen ja johtaa tehtyjen tutkimusten mukaan työntekijöiden kannalta työaikaergonimisesti epäedullisiin vuorotyöjärjestelmiin.

Arviointi ja johtopäätökset

Elintarvikealojen työehtosopimuksen16 §:n 4 kohdan mukaan työvuorojen tulee vuorotyössä muuttua paikallisesti sovittavin, vähintään 1 viikon ja enintään 3 viikon pituisin ajanjaksoin. Työviikko lasketaan 7 kohdan mukaan alkavaksi maanantaina. Työtuomioistuin katsoo, että määräyksen selvä sanamuoto vastaa kantajan esittämää tulkintaa. Työnantajapuolen mukaan kantajan tulkinta poikkeaa kuitenkin sopijapuolten yhteisestä tarkoituksesta ja yhteisesti hyväksytystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä.

Oikeuskäytännössä määräyksen sanamuoto on katsottu voitavan sivuuttaa, jos osapuolten toisenlaisesta tarkoituksesta on esitetty vahvaa näyttöä. Osapuolten yhteisen tarkoituksen on katsottu ilmenevän sopimuksen solmimisen jälkeen sopijapuolten yhteisesti hyväksytystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä tai esimerkiksi sopijapuolten edustajien nimenomaisista kannanotoista ilmenevästä yhteisestä tulkinnasta (ks. esim. TT 1994:11, TT 2006:71, TT 2012:94).

Työnantajapuolen mukaan työntekijäliitto on hyväksynyt 4-vuorotyön käytön ja sen, että työvuorot muuttuvat vuorotyössä työviikon aikana, mistä on esitetty selvityksenä E:n kertomus työntekijäpuolen työehtosopimus- ja erimielisyysneuvotteluissa esittämistä vaatimuksista. E on lisäksi kertonut, että työehtosopimuksen 16 §:n 4 kohdasta ja alalla käytössä olleista vuorotyöjärjestelyistä on nimenomaisesti keskusteltu liittojen välisessä teknisessä työryhmässä, jossa työnantajapuoli oli ehdottanut määräyksen muuttamista. Työntekijäpuoli ei kuitenkaan ollut suostunut määräyksen muuttamiseen. Se, ettei työntekijäpuoli teknisen työryhmän työskentelyn yhteydessä suostunut määräyksen muutokseen, tukee työtuomioistuimen käsityksen mukaan kuitenkin pikemminkin sitä, ettei osapuolilla ollut määräyksen sanamuodosta poikkeavaa yhteistä tarkoitusta. E:n kertomien seikkojen ei muutoinkaan voida katsoa ilmentävän sellaista osapuolten yhteistä tarkoitusta, jonka perusteella määräyksen selvä sanamuoto voitaisiin sivuuttaa.

Työnantajapuoli on lisäksi vedonnut siihen, että sopijapuolet ovat 2.10.1979 sopineet keskeytymättömän 3-vuorotyön tekemisestä 5-vuorotyönä, jossa työvuoro muuttuu kesken työviikon. Työvuoro muuttuu kesken viikon myös alalla käytössä olevassa keskeytymättömässä 2-vuorotyössä. Työtuomioistuin toteaa ensinnäkin, että 5-vuoron teettäminen perustuu sopijapuolten erilliseen nimenomaiseen sopimukseen, toisin kuin 4-vuorotyön teettäminen, ja 2-vuorotyötä taas tehdään esitetyn selvityksen perusteella ainoastaan kahdessa alan yrityksessä. 5-vuorotyön tai 2-vuorotyön tekeminen eivät muutoinkaan osoita sopijapuolten yhteistä tarkoitusta tai soveltamiskäytäntöä kanteen kohteena olevan, Suomen Nestlé Oy:ssä noudatettavan keskeytyvän 3-vuorotyön 4-vuorojärjestelmän osalta.

4-vuorotyö on esitetyn selvityksen mukaan alalla käytössä Suomen Nestlé Oy:n lisäksi Aura Leaf Oy:ssä. Molemmissa yhtiöissä käytäntö on A:, B:n ja G:n kertomuksista ilmenevin tavoin riitautettu paikallisesti ja liittotasolla. Asiassa on lisäksi riidatonta, että järjestelmä ei ole ollut käytössä Suomen Nestlé Oy:ssä ympärivuotisesti, ja B:n ja A:n mukaan Turun tehtaalla 4-vuorotyöhön oli suostuttu ainoastaan tilapäisesti. Myös paikallinen 8.2.2010 allekirjoitettu sopimus 4-vuorotoiminnasta 2010 koskee vain tiettyä rajattua ajanjaksoa.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä soveltamiskäytännölle on annettu merkitystä tilanteissa, joissa käytäntö on ollut vakiintunutta ja yhteisesti hyväksyttyä ja yhtenäistä (ks. esim. TT 2002:43, TT 2007:77, TT 2012:2). Se, että työntekijät ovat paikallisesti Suomen Nestlé Oy:n Turun tehtaalla suostuneet 4-vuorojärjestelmän tilapäiseen ja määräaikaiseen käyttämiseen, ei kuitenkaan osoita, että 4-vuorojärjestelmän käyttämisestä olisi syntynyt oikeuskäytännössä edellytettyä työehtosopimuksen sopijapuolten yhteisesti hyväksymää vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi kantajan tulkintaa tukee vielä se, että työehtosopimuksessa on erillinen määräys työehtosopimuksen työaikamääräyksistä poikkeavasta työaikakokeilusta, kuten myös viikonlopputyöstä, jota yhtiössä on B:n ja G:n mukaan myös aikaisemmin sovellettu.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo kanteen osittain hyväksyen, että Suomen Nestlé Oy:llä ei ole Turun tehtaalla noudatetussa keskeytyvän 3-vuorotyön 4-vuorojärjestelmässä oikeutta määrätä työvuorojen muuttamisesta keskellä viikkoa.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kysymys on ollut määräyksestä, jonka soveltamiskäytäntö on ollut jossain määrin tulkinnanvarainen. Asian epäselvyyden vuoksi työtuomioistuin katsoo, että Suomen Nestlé Oy ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta, kun käytäntöä on noudatettu yhtiössä tilapäisesti ja määräaikaisesti pitkän aikaa riitauttamatta, ja kun yhtiö on noudattanut asiassa työnantajaliiton ohjeistusta.

Työntekijäliitto ei ole liittojen välisessä teknisessä työryhmässä hyväksynyt työnantajaliiton esitystä määräyksen muuttamisesta. Työntekijäliitto on lisäksi myöhemmin riitauttanut alalla käytetyn 4-vuorotyön teettämisen työehtosopimuksen määräyksen vastaisena. Elintarviketeollisuusliitto ry on on tästä huolimatta hyväksynyt jäsenyrityksensä työehtosopimuksen sanamuodosta poikkeavan menettelyn. Elintarviketeollisuusliitto ry on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Kanne on hyväksytty pääosin. Asian epäselvyyden ja tulkinnanvaraisuuden vuoksi työtuomioistuin määrää työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla, että Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin hyväksyy kanteen siten vahvistaen, että Suomen Nestlé Oy:llä ei ole Turun tehtaalla noudatetussa keskeytyvän 3-vuorotyön 4-vuorojärjestelmässä oikeutta määrätä työvuorojen muuttamisesta keskellä viikkoa, vaan työvuorojen tulee muuttua vähintään 1 viikon ja enintään 3 viikon pituisin ajanjaksoin.

Työtuomioistuin tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n työehtosopimuslain 8 ja 10 §:n nojalla maksamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 4.000 euroa.

Muilta osin kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ruikka puheenjohtajana sekä Jalanko, Nyyssölä, Lindahl, Lehto, Kirvesniemi jäseninä. Sihteeri on ollut Mohsen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Lindahlin lausunto, jonka lausuntoon jäsen Nyyssölä yhtyi, lausui:

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaista määräystä siitä, milloin työvuoro voi muuttua. Työehtosopimuksessa ei ole sanottu, että työvuoron pitäisi muuttua joko maanantaisin tai sunnuntaisin tai että vuoro ei voisi muuttua kesken kalenteriviikon.

Kantaja on vaatinut, että työehtosopimukselle vahvistetaan sisältö, joka ei käy ilmi työehtosopimuksen sanamuodosta. Vastaaja on kiistänyt kanteen ja katsonut, että työehtosopimusta ei voi tulkita kantajan vaatimalla tavalla. Kantajalla on näyttövelvollisuus siitä, että työehtosopimusta on tulkittava sen vaatimalla tavalla. Työehtosopimuksen oikeaa tulkintaa vahvistettaessa erityistä merkitystä voi olla työehtosopimuksen syntyhistorialla ja sen soveltamiskäytännöllä.

Jutussa ei ole esitetty kummaltakaan puolelta selvitystä työehtosopimusmääräyksen syntyhistoriasta. Kantaja ei ole esittänyt näyttöä myöskään kannetta tukevasta soveltamiskäytännöstä. Vastaaja on puolestaan näyttänyt, että työehtosopimuksen soveltamisalalla on ollut käytössä työvuorojärjestelyjä, joissa työvuorot ovat muuttuneet keskellä kalenteriviikkoa. Näihin on voinut liittyä erillisiä sopimuksia, mutta kyseessä oleva työehtosopimusmääräys ei ole esitetyn selvityksen mukaan ollut ainakaan tällaisten työaikajärjestelyjen esteenä. Soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys tukee vastaajan kantaa.

Vastaaja on vedonnut jutussa myös siihen, että kanteen hyväksyminen johtaisi työntekijän kannalta epätarkoituksenmukaisiin työaikajärjestelyihin. Tämänkään vuoksi työehtosopimukselle ei voitaisi vahvistaa kanteen mukaista sisältöä. Myös käytännön näkökohtiin on kiinnitettävä huomiota työehtosopimuksen sisältöä vahvistettaessa. Tässä jutussa nämäkin näkökohdat tukevat enemmän vastaajan esittämää kantaa. Kantaja ei ole esittänyt näyttöä kanteensa tueksi, ja soveltamiskäytäntö tukee selvästi enemmän vastaajan kantaa. Käytännön näkökohdilla ei näin ollen ole ratkaisevaa merkitystä asiassa.

Edellä olevan perusteella hylkään kanteen ja velvoitan kantajan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut.