24.10.2011

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että Ilmastointi Salminen Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä 19.200 euroa laillisine korkoineen 9.12.2009 lukien ja korvauksena työsuhteen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 32.000 euroa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 30.11.2010 lukien.

Metallityöväen Liitto ry on lisäksi vaatinut, että Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry ja Ilmastointi Salminen Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Käytännössä lähes koko työsuhteen kestoajan A:lla oli käytössään työnantajan pakettiauto, jossa oli kaikki työssä tarvittavat työkalut. Tämä auto oli hänen henkilökohtaisessa käytössään ja hän sai työnantajalta luvalla käyttää autoa myös yksityisajoihin. Auton käyttöoikeus on sittemmin riitautettu ja käytännössä se on ollut työsopimuksen päättämisen yksi peruste.

Elokuussa 2009 A sai toimitusjohtajalta täysin yllättäen tekstiviestejä, joissa tiedusteltiin sitä, minkä vuoksi A oli soittanut Turvatekniikan Keskukseen. A ei vastannut tekstiviesteihin. Työnantaja järjesti 24.8.2009 palaverin, johon osallistui työnantajan neljä edustajaa sekä A. Palaveri oli A:n kannalta ahdistava. Palaveri päättyi työnantajan antamaan lomautusilmoitukseen. Lomautukselle ei ollut perustetta. Lomautus johtui siitä työnantajan luulosta, että A olisi ollut yhteydessä Turvatekniikan Keskukseen. A ei ollut yhteydessä Turvatekniikan Keskukseen. Tätä ei työnantaja tuossa vaiheessa uskonut.

A työskenteli perjantaina 28.8.2009, joka oli viimeinen työpäivä ennen lomautusta. Tuolloin häneltä otettiin kaikki hänen kuittaamansa yrityksen omaisuus pois. Tämä käytännössä merkitsi sitä, että A joutui luovuttamaan auton työkaluineen yhtiölle. Tämän jälkeen 31.8. ja 3.9.2009 välisenä aikana toimitusjohtaja yritti saada A:ta irtisanoutumaan. A:lle tuli yllättäen 9.9.2009 kirje, jossa työnantaja antoi A:lle kirjallisen varoituksen yrityksen auton käytöstä omiin ajoihin. Tämä varoitus oli täysin perusteeton, koska A:lla oli lupa käyttää autoa omiin ajoihin. Toimitusjohtaja oli tästä tietoinen ja tämä sama sopimukseen perustuva käytäntö oli jatkunut neljä vuotta. Näin ollen varoitukselle ei ollut mitään aihetta.

A palasi 28.9.2009 töihin. Hänelle annettiin ainoastaan työpuhelin, sen sijaan mitään työkaluja työn suorittamiseksi hän ei saanut. A liikkui työpaikoilla asentajien apulaisena näiden kyydissä. Vasta 12.11.2009 A sai ensimmäiset välttämättömimmät työkalut haltuunsa. Tuota ennen hän oli saanut 21.10.2009 päivätyn kirjallisen varoituksen työasenteen laiminlyönnistä. Tämäkin varoitus oli A:n mielestä täysin aiheeton ja perusteeton. Hänellä oli ollut yksinkertaisesti vaikeuksia työstä suoriutumiseen johtuen siitä, että hän ei ollut saanut haltuunsa tarvittavaa työkaluarsenaalia.

Työnantajan edustaja oli 1.12.2009 antanut A:lle työtehtäväksi Porin teatteritalon ilmastointilaitteen automatiikan uusimisen. A ei tiennyt, millä tavalla mainittu työ suoritetaan, kun hänellä ei ollut tarvittavia instrumentteja, kuten kannettavaa tietokonetta ja valintataulukkoja työn suorittamiseksi. A:lle annettiin uusi varoitus 2.12.2009, joka jälleen oli perusteeton. Tulehtuneen tilanteen johdosta järjestettiin työpaikalla 7.12.2009 palaveri, jonka yhteydessä pyrittiin asiaa selvittämään. Asia ei ratkennut sopuisasti, vaan työnantaja päätti purkaa A:n työsopimuksen 9.12.2009.

A on aina suorittanut työtehtävänsä tunnollisesti ja huolellisesti. Työnantajan menettely on johtunut siitä virheellisestä olettamasta, että A olisi soittanut yhtiön asioista Turvatekniikan Keskukseen. Vaikka työnantajalle selvisi, että soittaja ei ole ollut A noin kahden viikon kuluttua siitä, kun työnantaja rangaistuksen luontoisesti lomautti A:n, ei työnantaja lopettanut A:han kohdistuvaa ajojahtia ja työpaikkakiusaamiseksi luonnehdittavaa menettelyään.

Työnantaja on antanut A:lle perusteettomia varoituksia ja poistanut A:n kannalta huomattavan työsuhde-etuuden eli työnantajan auton käyttöoikeuden myös yksityisajoihin väittämällä täysin yllättäen ja A:n ja toimitusjohtajan välisen sopimuksen vastaisesti, että A:lla ei ole ollut oikeutta käyttää työnantajan autoa muuhun kuin työajoihin. Työsuhteen ehdoissa on sinänsä todettu, että työnantajan autoa käytetään työajoihin, mutta muutoinkin voidaan sopia. Toisin on nimenomaan sovittu.

Vastaus kannevaatimuksiin

Teknologiateollisuus ry, jonka lausumaan Ilmastointi Salminen Oy on osaltaan yhtynyt, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Teknologiateollisuus ry on lisäksi vaatinut Metallityöväen Liitto ry:n velvoittamista korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n ja Ilmastointi Salminen Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Yhtiö on purkanut A:n työsopimuksen 9.12.2009. Perusteena purulle on ollut A:n henkilöstä johtuvat syyt. Ennen työsopimuksen purkamista A:lle oli annettu kolme kirjallista varoitusta 7.9., 21.10. ja 2.12.2009.

Syksyllä 2009 yhtiön työtilausten määrän vähennyttyä merkittävästi jouduttiin yhtiössä aloittamaan 19.8.2009 työvoiman mahdollista vähentämistä koskevat YT-neuvotte1ut. Mahdollinen lomautusuhka koski koko Ilmastointi Salminen Oy:n henkilökuntaa ja lomautustarpeeksi arvioitiin alussa 4-6 henkilöä kerrallaan. Käydyn yt-neuvottelun jälkeen yhtiö päätti lomauttaa taloudellisista ja tuotannollisista syistä 31.8.2009 lukien toistaiseksi neljä työntekijää, joista yksi oli A. Lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä 24.8.2009 A:lle ilmoitettiin kaikkien työntekijöiden kanssa noudatettavan yhtiön normaalikäytännön ja ohjeistuksen mukaisesti, että hänen tulee jättää työkalut sekä yrityksen huoltoauto lomautuksen ajaksi yhtiöön säilytettäväksi muuta käyttöä varten. Saadessaan lomautusilmoituksen A ilmoitti työnantajalle, että on käyttänyt yhtiön huoltoautoa omiin henkilökohtaisiin ajoihin sekä myös oman yrityksensä Ongelmapuunkaatonetin ajoihin. A lähetti vielä samana iltapäivänä toimitusjohtajalle sähköpostin, jossa ilmoitti, että mikäli hän joutuisi lomautuksensa ajaksi jättämään yhtiön huoltoauton yhtiön käyttöön, tulisi hänen saada 340 euron korotus kuukausipalkkaan, mikäli hän ei voisi lomautuksen aikana käyttää huoltoautoa omiin henkilökohtaisiin ajoihin.

Huoltoauto oli A:n työsopimuksen ja yhtiön ohjeistuksen perusteella luovutettu hänelle ainoastaan työ- ja päivystyskäyttöön. A:lle ei myöskään ollut annettu mitään lupaa käyttää huoltoautoa työntekijän omiin yksityisiin taikka työntekijän oman yrityksen ajoihin. Koska A oli edellä selostetusti käyttänyt yrityksen huoltopakettiautoa luvatta omiin ajoihin, hänelle annettiin 7.9.2009 päivätty kirjallinen varoitus. Lisäksi A:ta vaadittiin korvaamaan yritykselle huoltopakettiauton luvattomasta käytöstä 4 vuoden aikana aiheutuneet kulut.

A:n toistaiseksi voimassa ollut 31.8.2009 alkanut lomautus päättyi 28.9.2009. A on ilmoittanut tehneensä normaalisti töitä palattuaan lomautuksen jälkeen takaisin töihin 28.9.2009. Työkohteiksi 28.9.2009 A on ilmoittanut Cumuluksen sekä linja-autoaseman. A:lla on ollut käytössä töihin palattuaan kaikki työntekoon tarvittavat työvälineet, huoltopakettiauto ja työkalut, eli samat kuin ennen lomautusta. A on liikkunut töihin paluunsa jälkeen myös muiden asentajien kyydissä säästösyistä.

A:lle annettiin työhön paluun jälkeen kirjallinen varoitus 21.10.2009 työasenteen laiminlyönnistä. Syynä on ollut se, että A oli haluttomalla asenteellaan vaikeuttanut töiden hoitoa ja läpimenoa sekä omalla käytöksellään haitannut tulevaisuudessa mahdollisten töiden saantia. A:n palattua lomautuksen jälkeen töihin hän oli flegmaattinen, muistamaton, haluton ja osaamaton asioissa, jotka hän oli osannut ennen lomautusta. A aloitti töihin palattuaan eräänlaisen yhden miehen lakon.

Vaikka A:lle oli annettu varoitus 21.10.2009, hän oli jatkanut edelleen työnjohdon ja yrityksen järjestelmällistä haittaamista toiminnallaan ja olemuksellaan. A:lle annettiin kolmas varoitus tehtävien ja työasenteen laiminlyönnistä 2.12.2009.

A oli Porin Teatteritalossa kieltäytynyt tekemästä ilmastointilaitteen automatiikan uusimistyötä vedoten puutteellisiin työkaluihin eli siihen, ettei olisi saanut kaikkia työvälineitään takaisin lomautuksen jälkeen. Missään vaiheessa ennen Porin Teatteritalon työkohteeseen menoa A ei ollut tuonut esiin, ettei hänellä olisi tarvittavia työvälineitä. A oli tahallaan tekeytynyt tietämättömäksi ja osaamattomaksi, koska tarvittavat työvälineet olivat A:n saatavilla ja A oli aina ennen lomautusta osannut huolehtia omista työvälineistään ja siitä, että ne ovat mukana työkohteessa. A oli ennen lomautusta ja varoitusta 7.9.2009 ollut työnantajan mukaan jopa keskimääräistä tarkempi siitä, että hänen työvälineensä ovat kunnossa ja että ne ovat myös parhaita mitä on saatavilla.

Työnantaja oli vielä ennen työsopimuksen purkamista 7.12.2009 pidetyssä palaverissa ehdottanut, että mikäli A ottaisi työnteosta viimein taas kiinni ja täyttäisi siitä eteenpäin työsopimuksen mukaiset velvoitteet normaalisti eikä käytä huoltopakettiautoa kielletysti henkilökohtaisiin työajoihin, niin A:n työsuhdetta olisi näillä edellytyksillä voitu jatkaa. A oli 7.12.2009 pidetyssä palaverissa sekä 8.12.2009 lähettämässään sähköpostissa kuitenkin ilmoittanut, ettei hän voi palata alkuperäiseen vähintäänkin urakkavauhtiseen työtahtiin, mikäli hän ei saisi edelleen käyttöön huoltopakettiautoa omiin ajoihinsa. A:n työsopimus on purettu 9.12.2009.

Edellä kerrottu A:n menettely kokonaisuudessaan huomioon ottaen on yrityksellä ollut ensisijaisesti peruste purkaa A:n työsopimus. Mikäli perustetta työsopimuksen purkamiseen ei kuitenkaan katsottaisi olleen, on työnantajalla ollut joka tapauksessa työsopimuslain tarkoittama asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsopimus. Mikäli katsottaisiin, ettei työnantajalla olisi ollut perustetta purkaa A:n työsopimus, on kanteessa vaadittu kymmenen kuukauden palkkaa vastaava määrä kohtuuton. Mahdollisen korvauksen määrää alentavina syinä on otettava huomioon A:n työsuhteen lyhyt kesto, A:n omalla menettelyllään antama aihe työsopimuksen päättämiseen, A:lle annetut varoitukset ja A:n mahdollisuudet työllistyä.

Perustelut

A:n työsopimuksen purkamisperusteista esitetty selvitys

Työtuomioistuimelle jätetystä A:n 3.11.2005 päivätystä työsopimuksesta käy ilmi, että työnantaja luovuttaa työntekijälle huoltopakettiauton työ- ja päivystyskäyttöön ja työntekijä säilyttää autoa kotonaan, Porin-Noormarkun alueella. Työsopimuksen liitteenä olevan yhtiön 5.1.2005 päivätyn henkilökunnalle tarkoitetun ohjeen mukaan työautot ja huoltoautot on tarkoitettu vain yhtiön työajoon ja käyttöön eikä niillä saa ajaa omia ajoja ilman erikseen sovittavaa lupaa.

A on 7.9.2009 saanut varoituksen sen vuoksi, että hän oli käyttänyt yhtiön huoltopakettiautoa ilman lupaa omiin ajoihinsa. Hän on lisäksi 21.10.2009 saanut varoituksen sen vuoksi, että hän on haluttomalla asenteellaan vaikeuttanut töiden hoitoa ja läpimenoa sekä omalla käytöksellään haitannut tulevaisuudessa mahdollista töiden saantia. A on edelleen 2.12.2009 saanut varoituksen työtehtävien laiminlyönnistä. Varoituksen yhteydessä sovittiin palaverin pitämisestä A:n ja yhtiön edustajien kesken 7.12.2009, jolloin keskusteltaisiin työsuhteen jatkamisen mahdollisuuksista.

A on työtuomioistuimessa kertonut, että työsopimusta 3.11.2005 tehtäessä A sopi yhtiön toimitusjohtaja A:n sekä yhtiön myynti- ja huoltopäällikön E:n kanssa suullisesti, että A saa käyttää hänelle luovutettua huoltopakettiautoa myös omiin ajoihin. A:n ei tarvinnut edes palauttaa autoa lomien ajaksi yhtiöön. Hän käytti autoa omiin ajoihinsa neljän vuoden ajan eikä yhtiö voinut olla sitä tietämättä. Auton polttoaine oli yhtiön kustannuksella hankittu. Verotukseen A ei ollut ilmoittanut käyttämäänsä autoetua.

Yhtiön toimitusjohtaja A kertonut, että A on lomautusilmoitusta hänelle 24.8.2009 annettaessa ilmoittanut työnantajan edustajille, että hän ei voi luovuttaa lomautuksen yhteydessä yhtiön huoltopakettiautoa yhtiölle takaisin, koska käyttää sitä omiin ajoihinsa. A oli 2005 myynyt oman autonsa ja oman yrityksensä auton pois sekä käyttänyt Ilmastointi Salminen Oy:n huoltopakettiautoa omissa ajoissaan ja myös oman puunkaatoyrityksensä ajoissa siitä lähtien. A ilmoitti lisäksi menettävänsä 340 euroa kuukaudessa, jos yhtiön auto otetaan häneltä pois. Ennen lomautusilmoituksen ajankohtaa 24.8.2009 yhtiö ei ollut tiennyt A:n käyttäneen yhtiön autoa omiin ajoihinsa.

Toimitusjohtajan mukaan A:lla ei työsopimuksensa nojalla ollut oikeutta käyttää yhtiön autoa omiin tai yrityksensä ajoihin. Työsopimusta tehtäessä ei ollut suullisestikaan sovittu yhtiön auton käytöstä työntekijän omiin ajoihin. A:lle ei myöskään ollut annettu mitään erillistä lupaa käyttää yhtiön autoa omiin ajoihinsa. Yhtiön autoja sai yhtiön ohjeidenkin mukaan käyttää vain työajoon. A:lle on tämän vuoksi 7.9.2009 annettu varoitus yhtiön huoltopakettiauton käyttämisestä omiin ajoihinsa ilman lupaa. Lisäksi A:lle on annettu varoitus 21.10.2009 muun muassa töiden vaikeuttamisesta ja edelleen 2.12.2009 muun muassa tehtävien laiminlyönneistä. Palaverissa 7.12.2009 A ilmoitti olevansa valmis jatkamaan työtä vain, mikäli saisi yhtiön huoltoauton käyttöönsä henkilökohtaisesti omiin ja oman yrityksensä ajoihin.

Yhtiön myynti- ja huoltopäällikkönä toimivan E:n ja projektipäällikkönä työskentelevän F:n kertoman mukaan A:lle annettiin 7.9.2009 varoitus luvattomasta yhtiön huoltopakettiauton käytöstä. Hänellä ei ollut oikeutta yhtiön henkilökunnalle antamien ohjeiden mukaan käyttää yhtiön huoltopakettiautoa omiin ajoihinsa. A ei ollut saanut yksityisajoihinsa myöskään mitään erillistä lupaa työnantajalta. E:n mukaan palaverissa 7.12.2009 työnantaja esitti myönnytyksenä A:n työsuhteen jatkamista sellaisin ehdoin, että A saisi säilyttää yhtiön huoltopakettiautoa päivystyksen takia kotonaan ja operoida työtehtävät sieltä käsin. Hän ei kuitenkaan saisi ajaa autolla henkilökohtaisia ajojaan. Yhtiön huoltoautoautoa ei ole yhtiössä koskaan sovittu työsopimuksessa annettavaksi työntekijän omiin ajoihin. A:ankaan kanssa ei näin ollut sovittu työsopimusta solmittaessa 3.11.2005 kirjallisesti eikä edes suullisesti.

Yhtiössä peltiseppänä työskentelevä pääluottamusmies B on kertonut nähneensä, että A vei yhtiön huoltopakettiauton töiden jälkeen kotiinsa. B:llä ei kuitenkaan ollut tietoa siitä, oliko A:lla tähän työnantajan lupa.

Yhtiössä peltiseppänä työskentelevän C:n kertoman mukaan ennen kuin A tuli yhtiöön töihin 2005, yhtiön myynti- ja huoltopäällikkö E ilmoitti eräässä työnjakotilaisuudessa työntekijöille muun muassa, että A tulisi saamaan yhtiön huoltopakettiauton käyttöönsä myös työmatkoihin ja tarvittaviin vapaa-ajan ajoihin. Tarvittavilla vapaa-ajan ajoilla C ymmärsi tarkoitetun, että työntekijä voi esimerkiksi käydessään asioilla käyttää yhtiön autoa.

Edellä mainitut todistajat ovat kertoneet työtuomioistuimessa laajasti myös A:lle annettujen varoitusten muista syistä, kuten A:n työasenteen muuttumisesta, tavanomaisten työvälineiden käytössä ilmenneistä vaikeuksista ja työmaatilanteen raportoinnin loppumisesta. Kertomukset ovat olleet myös osin ristiriitaisia. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin esitetyn selvityksen osoittavan, että työnantajalla on ollut aihe 7.12.2009 pidetyssä tilaisuudessa tekemäänsä esitykseen, jonka mukaan edellytyksenä työsuhteen jatkamiselle A:n on selkeästi muutettava suhtautumistaan työntekoon ja korjattava varoituksiin johtanutta menettelyään. Vastauksena tähän esitykseen A on työtuomioistuimelle jätetyssä sähköpostiviestissään 8.12.2009 ilmoittanut, ettei hän voi kuvitellakaan palaavansa aikaisempaan työtahtiinsa, ellei hän saa pitää yhtiön autoa käytössään.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7 luvun 1-2 §:n mukaista asiallista ja painavaa perustetta. Tällaisina irtisanomisperusteina pidetään syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää ei näillä perusteilla kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Edelleen irtisanomissuojasopimuksen 11 §:n soveltamisohjeen mukaan työntekijän työsopimus voidaan purkaa työsopimuslain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla perusteella. Viimeksi mainitun pykälän 1 momentin mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

A oli käyttänyt yhtiön huoltopakettiautoa omiin ajoihinsa neljän vuoden ajan. Työnantajan auton käyttäminen tämänkaltaisiin ajoihin on esitetyn selvityksen mukaan ollut yhtiössä kiellettyä. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n työsuhteen ehdoksi olisi sovittu työnantajan auton käyttäminen yksityisajoihin tai että hän olisi saanut erikseen luvan työnantajan auton käyttämiseen omiin ajoihin.

A:lle on 7.9.2009 annettu varoitus yhtiön auton luvattomasta yksityiskäytöstä. Saamastaan varoituksesta huolimatta A on työnantajan edustajien kanssa pidetyssä tilaisuudessa ilmoittanut olevansa valmis jatkamaan työsuhdetta vain, jos hän saisi yhtiön huoltopakettiauton käyttöönsä omiin ajoihinsa tai jos hänen palkkaansa vastaavasti korotettaisiin. Esitetty selvitys osoittaa, että A:n menettely on muodostanut työstä kieltäytymisen.

Työtuomioistuin katsoo, että A:n menettelyn johdosta työnantajalla on ollut asialliset perusteet päättää työsuhde. Yhtiön auton luvaton yksityiskäyttö ja työstä kieltäytyminen ovat olleet siinä määrin vakavia rikkomuksia, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkumista edes irtisanomisaikaa. Työnantajalla on näin ollen ollut irtisanomissuojasopimuksessa edellytetty erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Kun A:n työsopimusta ei ole päätetty irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, hänellä ei ole oikeutta vaadittuun korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eikä myöskään palkkaan irtisanomisajalta.

Oikeudenkäyntikulut
Metallityöväen Liitto ry on asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry:n ja Ilmastointi Salminen Oy:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 4.645 euroa. Määrää ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuudenharjoittajain Liitto - MTHL:n Työnantajat ry:n ja Ilmastointi Salminen Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.645 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Laurila, Sutela, Nyyssölä, Vuorio ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevan jäsen Koskisen lausunto, johon jäsen Vuorio yhtyi:

A:lla on ollut käytössään työnantajan pakettiauto koko työsuhteen ajan, neljä vuotta. A on käyttänyt yhtiön autoa loma-aikoinaan kuin myös muina vapaa-aikoinaan. Auton yksityiskäyttö on ollut työnantajan edustajien tiedossa eikä siihen ole puututtu. Auton käytöstä on myös A:n mukaan suullisesti sovittu työsuhdetta solmittaessa ja työsuhteen ehtona käyttöoikeus on ollut keskeinen, jotta A on suostunut palaamaan takaisin kyseessä olevan työnantajan palvelukseen. Auton käyttöedusta esitettiin myös todistajan lausunto, jonka mukaan asiasta on keskusteltu työsuhteen solmimisen ajankohtaan työpaikalla työnantajan edustajan ja työntekijöiden kesken. Auton yksityiskäyttöön liittyvät asiat annettuine varoituksineen ovat nousseet A:n osalta esille vasta työnantajan epäiltyä hänen ottaneen yhteyttä Turvatekniikan Keskukseen.

Katson, että Ilmastointi Salminen Oy on rikkonut pelti- ja teollisuuseristysalan irtisanomissuojasopimuksen 11 §:ää purkaessaan A:n työsopimuksen 9.12.2009.

Ilmastointi Salminen Oy:n velvoitan suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kuuden kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 19.200 euroa korkolain 4 §:n mukaisine korkoineen 9.12.2009 lukien.

Ilmastointi Salminen Oy:n velvoitan suorittamaan A:lle korvauksena perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä kymmenen kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 32.000 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Velvoitan Metalliteollisuuden harjoittajain Liitto –MTHL:n Työnantajat ry:n ja Ilmastointi Salminen Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.691,95 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 § 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.