16.1.2009

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että YIT Rakennus Oy on rikkonut irtisanomissuojaa ja lomauttamisesta rakennusalalla solmitun sopimuksen irtisanomisaikaa koskevaa määräystä, työntekijöiden edustajista sekä työntekijöiden ja työnantajan välisestä yhteistoiminnasta rakennusalan yrityksissä solmitun sopimuksen 13 §:n työsuhdeturvaa koskevia määräyksiä sekä irtisanomissuojasopimuksen osana olevia työsopimuslain työsuhdeturvaa koskevia säännöksiä päättämällä perusteettomasti koeaikana työsuojeluvaltuutetun A:n työsopimuksen mainittujen sopimusten vastaisesti,

velvoittaa YIT Rakennus Oy:n maksamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 6 kuukauden palkkaa vastaavat 11.042,40 euroa laillisine korkoineen työsuhteen päättymispäivästä 1.8.2007 lukien,

velvoittaa YIT Rakennus Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 856 euroa laillisine korkoineen työsuhteen päättymispäivästä 1.8.2007 lukien,

velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry:n maksamaan Rakennusliitto ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n, Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry:n ja YIT Rakennus Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

A oli ollut toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa YIT Rakennus Oy:hyn 9.5.2007 alkaen. Työsopimus oli laadittu kirjallisesti 9.5.2007 ja siinä oli muun ohella koeaikaehto. Hänet oli valittu Kiinteistöosakeyhtiö Vuokatti Chaletsin rakennustyömaan työsuojeluvaltuutetuksi 10.7.2007. Yhtiö purki A:n työsopimuksen 1.8.2007. Syyksi purkamiselle oli työnantajan ilmoitukseen merkitty koeaikapurku, yleiset työpaikkavaatimukset, aloitekyky, työn aikaansaaminen, työn eteneminen, suorittaa itsenäisesti vaihtelevia rakennusalan töitä ja työmotivaatio.

A oli työsuojeluvaltuutetun asemassaan joutunut monta kertaa huomauttamaan työnantajan edustajaa, vastaavaa mestaria, muun muassa turvajalkineiden, haalarien ja valutyössä tarvittavien kumikenkien puuttumisesta vaatien niitä hankittaviksi työntekijöille. Tämän jälkeen vastaava mestari ja työmaamestari olivat kumpikin erikseen antaneet A:lle päällekkäisiä työtehtäviä, jotka olisi tullut tehdä samanaikaisesti. Tästä johtuen A ei kyennyt tekemään molempien antamia tehtäviä. Häntä moitittiin siitä, että työt olivat tekemättä. Lisäksi A oli joutunut puuttumaan ylitöiden teettämiseen. Vastaava mestari ei kysynyt työntekijöiltä hyvissä ajoin etukäteen näiden halukkuutta ylitöihin. A oli ryhmitelty palkkaryhmään III, johon kuuluvat aloittelevat ammattilaiset. Häneltä ei ole voinut edellyttää purkuilmoituksessa tarkoitettua työn aikaansaamista, etenemistä ja itsenäisyyttä.

A:n työsopimuksen päättäminen koeaikana on perustunut hänen toimimiseensa työmaan työsuojeluvaltuutettuna. Koeaikapurku on perustunut epäasiallisiin perusteisiin eikä hänen työsopimuksensa irtisanomiselle ole ollut olemassa asiallista ja painavaa syytä. A:n työsopimus on siten päätetty työehtosopimuksen vastaisesti. Korvausta lisäävänä tekijänä on otettava huomioon se, että sopimuksen oikeuksia on loukattu. Yhtiö on lisäksi velvollinen maksamaan A:lle irtisanomisajan palkan, koska työsopimus on purettu perusteettomasti.

Talonrakennusteollisuus ry ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry eivät ole välittömästi ryhtyneet toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen olotilan poistamiseksi. Kun työnantajajärjestöt ovat asiassa selvistä työehtosopimusrikkomuksista huolimatta tukeneet työnantajaa ja hyväksyneet tämän menettelyn puuttumatta asiaan, tulee ne tuomita asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoihin.

Vastaus kannevaatimuksiin

Talonrakennusteollisuus ry, jonka lausumaan YIT Rakennus Oy ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry ovat osaltaan yhtyneet, on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä Rakennusliitto ry:n velvoittamista korvaamaan vastaajan ja kuultavien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

A aloitti YIT Rakennus Oy:n palveluksessa 9.5.2007. Työsopimuksessa oli sovittu kolmen kuukauden koeajasta. A valittiin yhtiön Vuokatin työmaalle työsuojeluvaltuutetuksi / yhteysmieheksi 10.7.2007. Työnantaja purki A:n työsopimuksen 1.8.2007 koeajan perusteella. Koeaikapurussa ei ollut kyse epäasiallisista tai syrjivistä perusteista. A:n toiminta työmaan työsuojeluvaltuutettuna ei ole mitenkään ollut koeaikapurun taustalla. Työnantaja päätyi tapauksessa koeaikapurkuun, koska A ei soveltunut työtehtäviinsä.

Työmaalla on jouduttu tekemään ylitöitä etenkin runkotyövaiheessa. Suurmuottityö on luonteensa puolesta sellaista, että sen tekeminen säännöllisen työajan puitteissa on hankalaa. Jokaiselta työntekijältä on tapauskohtaisesti kysytty suostumus ylityön tekemiseen. Ylityöpakkoa ei työmaalla ole ollut. Ylitöiden teettämisestä ei ole keskusteltu A:n kanssa, vaan asia on sovittu kunkin työntekijän kanssa erikseen. A:n työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitaminen ei luo tapauksessa olettamaa, että koeaikapurkuun olisi päädytty juuri tästä syystä.

Työmaan vastaava mestari ja työnjohtaja ovat antaneet A:lle työmaalla tavanomaisella tavalla määräyksiä toteutettavista työtehtävistä. Päällekkäisiä työtehtäviä tarkoituksena osoittaa A:n osaamattomuus ei ole annettu. A ei ole myöskään työskentelynsä aikana missään vaiheessa ilmoittanut työnjohdolle päällekkäisyyksistä.

Koeajaksi tehty työsopimus voidaan päättää ilman irtisanomis- tai purkamisperustetta. Purkuperuste on kuitenkin aina kytkettävä koeajan tarkoitukseen. Työnantajan kannalta keskeistä on seurata työntekijän soveltuvuutta työtehtäväänsä.

A oli laiminlyönyt yleisiä työpaikkavaatimuksia kypärän käyttämättä jättämisellä, luvattomalla poissaololla työstä 12.6.2007 ja poissaoloista ilmoittamatta jättämisellä. A:n aloitekyky ja työmotivaatio olivat heikkoja. A ei toiminut rakennustyön edellyttämällä aktiivisella tavalla työmaan tehtävissä. Työmotivaation puuttuminen näkyi erityisesti työn itsenäisessä suorittamisessa. A pyrki jatkuvasti hakeutumaan työmaalla helpompiin ja keveämpiin työtehtäviin. A työskenteli työmaalla muun muassa suurmuottitöissä, mutta koska työtehtävät eivät edistyneet toivotulla tavalla, hänet siirrettiin toisiin tehtäviin. A:n ryhmittely palkkaryhmään III ei vaikuta työnantajan oikeuteen purkaa työsuhdetta koeaikana. Työntekijän aloitekyky, suhtautuminen työhön ja työmotivaatio eivät riipu työntekijän palkkaryhmästä. Nämä ovat lähtökohtaisesti ammattitaidosta ja osaamisesta riippumattomia tekijöitä, jotka tulevat arvioitavaksi koeaikana.

Tapaukseen ei voida soveltaa irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisaikoja koskevia määräyksiä, koska kyse on koeaikapurusta.

Työsuojeluvaltuutetun työsuhde voidaan purkaa koeajan perusteella. Tapauksessa ei ole tullut esille mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa koeaikapurun taustalla olevan epäasiallisia tai syrjiviä perusteita. Näin ollen hyvityssakon määräämiselle ei muutoinkaan olisi perusteita.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Pöytäkirja yritystason erimielisyysmuistiosta 17.8.2007
2. Pöytäkirja piiritason erimielisyysmuistiosta 5.10.2007
3. Pöytäkirja liittojen välisistä muistioneuvotteluista 28.1.2008
4. Ilmoitus työsopimuksen purkamisesta koeaikana 1.8.2007

Vastaajan kirjallinen todiste

1. Ilmoitus työsopimuksen purkamisesta koeaikana 1.8.2007

Kantajan henkilötodistelu

1. Talonrakentaja A
2. Kirvesmies B

Vastaajan henkilötodistelu

1. Vastaava mestari, rakennusmestari C
2. Työnjohtaja D
3. Yrittäjä E

Perustelut

A:n työsuhde ja sen purkaminen

A on 9.5.2007 lukien ollut YIT Rakennus Oy:n palveluksessa yhtiön Vuokatissa sijaitsevalla rakennustyömaalla toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Hänen työsopimuksessaan on sovittu kolmen kuukauden koeajasta.

Yhtiö on 1.8.2007 purkanut A:n työsopimuksen koeajan perusteella ilmoittaen purkamisen syyksi puutteet yleisissä työpaikkavaatimuksissa, aloitekyvyssä, työn aikaansaamisessa, työn etenemisessä, vaihtelevien rakennusalan töiden itsenäisessä suorittamisessa ja työmotivaatiossa. A on työsuhteensa purkamisen aikaan toiminut työsuojeluvaltuutettuna.

Purkamisperusteista esitetty selvitys

A on kertonut, että hänet oli valittu työsuojeluvaltuutetuksi 10.7.2007. Valinnan jälkeen hän joutui huomauttamaan työmaan vastaavaa mestaria C:tä työntekijöiden suojavarusteiden puuttumisesta työmaalla. Turvajalkineita ei ollut jaettu sen jälkeen, kun ne olivat kesäkuussa 2007 tulleet työmaalle, vaan vasta A:n puututtua asiaan. A:n työsuojeluvaltuutettuna esittämät vaatimukset vaikuttivat siihen, että C ja D antoivat A:lle työmaalla päällekkäisiä työtehtäviä, joista A ei voinut kunnolla selviytyä. A joutui työsuojeluvaltuutettuna puuttumaan myös siihen, ettei työntekijöitä pyydetty ajoissa ylitöihin, vaan heidän oli työpäivän päätteeksi jäätävä automaattisesti työmaalle ylitöihin. A oli ollut poissa työstä 12.6.2007 sairauden vuoksi. Hän oli yrittänyt kyseisenä päivänä ilmoittaa asiasta vastaavalle mestarille, mutta ei ollut saanut tätä puhelimitse kiinni. A lähetti sen vuoksi viestin sairaudestaan työtoverilleen, jonka oli tullut ilmoittaa asiasta työnjohdolle. Poissaolosta ei ollut olemassa lääkärintodistusta. A ei ollut koskaan kieltäytynyt työmaalla työstä.

B on kertonut työskennelleensä Vuokatin työmaalla kirvesmiehenä, joskin eri tehtävissä kuin A. B:n mukaan sen jälkeen, kun A oli valittu työsuojeluvaltuutetuksi 10.7.2007, hän oli huomauttanut työnantajaa muun muassa puutteista ylitöiden teettämisessä ja suojavarusteiden jakamisessa työntekijöille. Työnantaja oli korjannut puutteita varsin hitaasti. Ylitöistä johtuneen erimielisyyden takia työmaan ilmapiiri oli jonkin verran tulehtunut. A:ta ei ollut kohdeltu aivan samalla tavoin kuin muita nuorempia rakennusmiehiä, vaan hänelle oli annettu päällekkäisiä työtehtäviä. A:n työmotivaatiossa, aloitekyvyssä tai työvauhdissa ei ollut puutteita.

Vuokatin rakennustyömaan vastaava mestari C ja työmaan työnjohtaja D ovat yhdensuuntaisesti kertoneet, että A:n työsaavutukset, aktiivisuus ja aloitekyky olivat tavanomaista heikompia. A ei ollut esimerkiksi aamuisin oma-aloitteisesti jatkanut edellisenä päivänä kesken jäänyttä työtään kuten muut työntekijät. A:n työmotivaatio oli selvästi heikentynyt työsuhteen loppupuolella. A oli lisäksi luvattomasti poissa työstä 12.6.2007 kertoen vasta seuraavana päivänä olleensa edellisenä päivänä hoitamassa asioitaan. Mikäli poissaolo olisi johtunut sairaudesta, siitä olisi tullut yhtiössä noudatetun käytännön mukaisesti ilmoittaa sairastumispäivänä työnjohdolle ja toimittaa työnantajalle sairauslomatodistus. A:lle ei ollut mainitulta päivältä myöskään maksettu sairausajan palkkaa, ja tuntikirjanpitoon tuli luvaton poissaolo -merkintä. Työnjohtajan pyydettyä A:ta rakennuksen seinien valuvaiheessa tekemään valumuotin niin sanotun stopparilaudoituksen hän oli karkeata kieltä käyttäen kieltäytynyt suorittamasta tätä työtä.

A:lle oli annettu työmaalla tavanomaisia työtehtäviä, jotka eivät olleet päällekkäisiä tai samanaikaisia. Käynnissä olleen suurmuottityön laadun vuoksi siihen osallistuville ei edes voitu antaa muita työtehtäviä. Suurmuottityössä ei voitu keskeyttää työn kiertoa, vaan tarvittaessa jouduttiin teettämään myös ylitöitä. Ne oli teetetty vapaaehtoisilla, käytännössä lyhyen työmatkan päästä tulevilla työntekijöillä kunkin kanssa erikseen sopien. Ylityön lisätarvetta aiheutti A:n puolitehoinen työskentely suurmuottityössä. Etumiehen aloitteesta A siirrettiin suurmuottityöstä kesäkuun lopulla muihin tehtäviin.

Edelleen C:n ja D:n mukaan A:n työsopimuksen purkaminen ei ollut johtunut hänen toiminnastaan työsuojeluvaltuutettuna. C on muistiinpanoihinsa tukeutuen kertonut, että työntekijöille tarkoitetut suojavarusteet olivat tulleet työmaalle 25. ja 29.6.2007 eli siis ennen A:n valintaa työsuojeluvaltuutetuksi. Varusteet oli jaettu heti niiden saavuttua kullekin työntekijälle nimen ja tilauksen mukaan. Työsuojeluvaltuutetuksi valintansa eli 10.7.2007 jälkeen A:lla oli sairauspoissaolojensa vuoksi vain seitsemän työpäivää ennen työsopimuksen päättymistä.

Suurmuottityössä etumiehenä toiminut E on kertonut, että A:ta jouduttiin siitä huolimatta, että työssä toistuivat samat työvaiheet, koko ajan neuvomaan ja opastamaan. Häneltä puuttui oma-aloitteisuus ryhtyä tekemään työtä. A:lle ei ollut annettu suurmuottityön ohella muita työtehtäviä.

Työsuhteen päättämisperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 1 luvun 4 §:n 4 momentin mukaan koeajan kuluessa työsopimus voidaan molemmin puolin purkaa. Työsopimusta ei saa kuitenkaan purkaa 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla tai muutoinkaan koeajan tarkoitukseen nähden epäasiallisilla perusteilla. Mainittu koeaikaisen työsopimuksen purkamista tarkoittava säännös koskee myös työsuojeluvaltuutettua.

Asiassa on esitetty ristiriitaista todistelua A:n työsopimuksen purkamisen syistä ja kanteen perusteista. A:n kertomuksen ja sitä osin tukevan B:n kertomuksen mukaan A:n viaksi luettuja laiminlyöntejä ei ole tapahtunut, vaan työsopimuksen purkamiseen on vaikuttanut A:n aktiivisuus työsuojeluasioissa. A:n kiistämiset ovat kuitenkin olleet ylimalkaisia ja hänen kertomuksensa on muutenkin ollut epätarkka muun muassa tapahtuma-aikojen osalta. B on työskennellyt suurehkon työmaan toisella alueella, niin ettei hänen kertomuksensa ole perustunut kaikilta osin luotettaviin havaintoihin. Todistajina kuultujen esimiesten ja etumiehen kertomukset ovat olleet yksityiskohtaisia, ja niissä on voitu tukeutua muistiinpanoihin, työaikakirjanpitoon, ylitöitä tehneiden työntekijöiden kanssa käytyihin keskusteluihin sekä omakohtaisiin havaintoihin A:n työskentelystä ja työstä kieltäytymisestä. Näistä syistä työtuomioistuin pitää C:n, D:n ja E:n kertomuksia asiassa uskottavampina kuin kantajapuolen esittämää todistelua.

Jutussa on siten jäänyt näyttämättä, että A:n työsopimus olisi purettu tai häntä olisi muutoinkaan kohdeltu epäasiallisesti hänen työsuojeluvaltuutettuna toimimisensa vuoksi. Sen sijaan asiassa on selvitetty, että A on ollut luvattomasti poissa työstä koko päivän 12.6.2007 ilmoittamatta poissaolosta työmaan käytännön mukaisesti heti samana päivänä työnjohdolle. A ei ole toimittanut työnantajalle sairauslomatodistusta poissaolostaan. A on rakennuksen seinien valuvaiheessa kieltäytynyt valumuotin niin sanotun stopparilaudoituksen tekemisestä työnjohtajan pyydettyä häntä tekemään työn. A:lla. A:lla on edelleen selvitetty olleen koeaikana työmotivaatioon ja aloitekykyyn liittyviä puutteellisuuksia, joiden takia hänet oli jo ennen työsuhteen päättämistä siirretty toisiin tehtäviin.

Asiassa ei ole käynyt ilmi, että A:n työsopimuksen purkaminen olisi perustunut muuhun kuin näihin hänen työskentelyssään havaittuihin laiminlyönteihin ja puutteisiin. Purkamiseen on siten ollut työehtosopimuksessa ja työsopimuslain 1 luvun 4 §:n 4 momentissa tarkoitettu asiallinen peruste. Talonrakennusteollisuus ry ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry eivät myöskään ole laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan asiassa. Kanteen hyväksymiseen ei näistä syistä ole perustetta.

Oikeudenkäyntikulut

Rakennusliitto ry on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Talonrakennusteollisuus ry:n, YIT Rakennus Oy:n ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry:n oikeudenkäyntikulut. Talonrakennusteollisuus ry, YIT Rakennus Oy ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry ovat ilmoittaneet kulujensa määräksi oikeudelle esitetyn laskun mukaisesti 10.231,60 euroa. Rakennusliitto ry on pitänyt peruuntuneiden lentolippujen hintoja C:n osalta 137,80 euroa ja D:n osalta samoin 137,80 euroa tarpeettomina ja paljoksunut C:n osalta vaadittua matka-ajan palkkaa 323,28 euroa, jonka tulee sisältyä vaadittuun todistajanpalkkioon 355,30 euroon sekä D:n osalta vaadittua matka-ajan palkkaa 239,12 euroa, jonka tulee sisältyä todistajanpalkkioon 271 euroon. Rakennusliitto ry paljoksui lisäksi C:n ja D:n osalta matkakuluja lentokentälle ja matkakuluja Helsingissä katsoen kohtuullisiksi määriksi kummankin osalta puolta pienemmän määrän. Rakennusliitto ry paljoksui edelleen E:n ansionmenetystä 1.000 euroa ja piti majoittautumiskustannusta 100 euroa tarpeettomana, koska oman auton sijasta olisi voitu käyttää lentokonetta. Rakennusliitto ry paljoksui lisäksi palkkioiden määriä F:n kanssa käytyjen neljän puhelinkeskustelun osalta ja Oulussa todistajien kanssa käytyjen neuvottelujen osalta.

Työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n perusteella korvattavaksi tulevat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:stä ilmenevän oikeusohjeen mukaan kaikki vastapuolen tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat saman luvun 8 §:n 1 momentin mukaan muun muassa oikeudenkäynnin valmistelusta ja asian tuomioistuimessa ajamisesta sekä asiamiehen tai avustajan palkkiosta aiheutuneet kustannukset.

C:n ja D:n lentolippujen tilaamiseen on ollut syynä pääkäsittely, joka peruuntui sen vuoksi, ettei todistajaksi nimettyä henkilöä saatu haastettua pääkäsittelyyn. Sittemmin peruuntuneiden lentolippujen tilaaminen ajoissa, jolloin niiden hinta oli ollut halvempi, on ollut aiheellinen. Ottaen huomioon lentolippujen tilaamisen syy on vaadittu kulukorvaus aiheellinen. Palkkiolaskelmassa on eritelty matka-ajanpalkat ja matkakulut lentokentälle, E:n ansionmenetys ja majoittumiskustannus sekä F:n kanssa käydyt puhelinkeskustelut ja todistajien kanssa Oulussa käydyt neuvottelut. Työtuomioistuin katsoo, että näihin toimenpiteisiin ja kustannuksiin on ollut perusteltu syy, joten vaaditut kulukorvaukset ovat näiltäkin osin aiheellisia.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Talonrakennusteollisuus ry:n, YIT Rakennus Oy:n ja Talonrakennusteollisuuden Pohjois-Suomen piiri ry:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 10.231,60 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Suviranta, Rekola, Tuliara, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.