25.2.2008

Vaatimukset

Kemianliitto on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa Oy Forcit Ab:n päättäneen A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen perusteiden vastaisesti ja

velvoittaa Oy Forcit Ab:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen 12 ja 13 §:ssä tarkoitettuna korvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaavat 63.193 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Kemianliitto on lisäksi vaatinut Kemianteollisuus KT:n ja Oy Forcit Ab:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Kemianliiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Perusteet

A on ollut työsuhteessa Forcitiin 19.2.1990 lukien aluksi noin vuoden puuseppänä ja sitten happotyöntekijänä happotehtaan puolella.

A:n polvi tähystettiin 1.8.2005, jolloin siinä havaittiin rustovaurio, jonka vuoksi hän oli joutunut olemaan sairauslomalla. Vaurio johtui todennäköisesti työpaikalla 2003 tapahtuneesta loukkaantumisesta. Polvi leikattiin kuntoon, mutta leikkauksen jälkeinen työkyvyttömyys kesti 25.9.2005 asti.

A:n serkku joutui 4.9.2005 törkeän pahoinpitelyn uhriksi tapauksessa, jota käsiteltiin sittemmin Raaseporin käräjäoikeudessa. Tapahtuma aiheutti A:lle akuutin psykoottisen häiriön 26.9.2005 alkaen. Tästä johtuva työkyvyttömyys jatkui seuraavan vuoden puolelle, kunnes työnantaja irtisanoi hänen työsopimuksensa 12.9.2006 kuuden kuukauden irtisanomisajalla eli työsuhde oli voimassa 12.3.2007 asti. Työsuhteen päättyessä se oli kestänyt 17 vuotta.

Ensisijainen irtisanomisperuste oli työkyvyttömyys, joka akuutilla mielenterveysperusteella siinä vaiheessa oli kestänyt alle vuoden. Irtisanomisaikana A toimitti työnantajalle hoitavan psykiatrin 6.10.2006 laatiman lääkärinlausunnon, jonka mukaan sairausloman tarvetta ei enää ollut. Sama lääkäri on 10.5.2007 kirjoittanut täydentävän lausunnon, jonka mukaan A oli työkykyinen. Sairausperäiset irtisanomisperusteet poikkeavat useimmista yksilöperusteisista irtisanomisperusteista siten, että irtisanomisperusteen riittävyyttä tulee arvioida työsuhteen päättymishetken eikä irtisanomishetken mukaan.

Työnantaja kieltäytyi ottamasta A:ta työhön vedoten toissijaiseen irtisanomisperusteeseen eli tapahtumiin, joista A on tuomittu Raaseporin käräjäoikeudessa 17.8.2006. Tapahtumien aiheuttamasta psyykkisestä reaktiosta päätelleen A oli pikemmin uhri kuin rikoksentekijä. Työajan ja työpaikan ulkopuolinen rikollinen teko, joka ei liity työsuhteeseen, ei muodosta työsopimuksen päättämisperustetta.

Oy Forcit Ab on siten irtisanonut A:n ilman irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä ja on velvollinen suorittamaan sopimuksen 12 §:n mukaista korvausta perusteettomasta irtisanomisesta.

Korvausta korottavina tekijöinä on 13 §:n mukaan otettava huomioon A:n verrattain pitkä työsuhde, edelleen jatkuva työttömyys ja työnantajan menettely tämän laiminlyötyä irtisanomissuojasopimuksen edellyttämän kuulemisen. Jos kuulemisvelvoite olisi asianmukaisesti täytetty, olisi työnantaja saanut tiedon myös siitä, että kuntoutustuen maksaminen ei jatku 30.9.2006 jälkeen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Kemianteollisuus KT on vastauksessaan, johon Oy Forcit Ab on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Kemianteollisuus KT ja Oy Forcit Ab ovat vaatineet Kemianliiton velvoittamista korvaamaan vastaajan ja kuultavan oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämiset perusteet

Oy Forcit Ab tunnetaan Suomessa johtavana räjähteiden ja polymeeridispersioiden valmistajana. Työnantajalla on räjähdysainetehtaalla erityisen suuri vastuu ihmisten ja ympäristön turvallisuudesta. Turvallinen toiminta edellyttää myös työntekijöiltä sellaista fyysistä ja henkistä kuntoa, että he pystyvät selviämään erilaisista työn tuomista haasteista.

A työskenteli ennen työsuhteensa päättymistä prosessityöntekijänä happotehtaan puolella. A on joutunut polven tähystykseen ja siinä havaitun rustovaurion johdosta hän on ollut sairauslomalla kanteessa mainitun ajan.

A on tuomittu 4.9.2005 tapahtuneen serkkunsa törkeän pahoinpitelyn yhteydessä varsinaisen tekijän suojelemisesta hänen hävitettyään todisteita sekä ampuma-aserikoksesta sakkorangaistukseen.

Akuuttiin psykoottiseen häiriöön hän sairastui lääkärintodistuksen mukaan 22.9.2005. Rikosjutun asiakirjoista käy ilmi A:n oikeudelle antama lääkärintodistus, jonka mukaan hänen realiteettitajunsa oli loppukesällä 2005 hämärtynyt. Hän on myös kertonut kärsineensä useita vuosia unettomuudesta, ahdistuksesta ja paniikkituntemuksista. Pidätyksensä jälkeen hän oli myös tahdosta riippumattomasta hoidossa psykiatrisessa sairaalassa.

A on ollut psyykkisten syiden vuoksi yhtäjaksoisesti työkyvytön työsuhteensa irtisanomiseen saakka. Määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä kuntoutustukena hänelle oli myönnetty 1.7. ja 30.9.2006 väliseksi ajaksi. Yrityksen työterveyslääkäri, joka tuntee A:n työhistorian ja siihen liittyvät terveystiedot, ei pitänyt syyskuussa 2006 todennäköisenä, että A pystyisi palaamaan työelämään ainakaan lähikuukausien aikana vaan, että määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä jatketaan.

Työnantaja on 12.9.2006 irtisanonut A:n työsuhteen päättymään kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisesta. Hänen yhtäjaksoinen työkyvyttömyytensä oli jatkunut 1.8.2005 - 12.9.2006 välisen ajan eli noin 13,5 kuukautta kahdella eri perusteella. Asiassa on käynyt ilmi, että hänen psyykkinen tilansa on jo ainakin loppukesästä 2005 ollut hyvin huono. A:n voidaan perustellusti katsoa olleen pelkästään psyykkisten syiden vuoksi yli vuoden yhtäjaksoisesti työkyvytön, eikä työterveyslääkärikään uskonut hänen tervehtyvän työkykyiseksi pitkään aikaan.

Työnantaja on irtisanoessaan A:n työsuhteen ottanut huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Uusimman oikeuskäytännön mukaan vuoden mittainen yhdenjaksoinen työkyvyttömyys muodostaa työntekijän työsuhteen päättämisperusteen. Toisaalta työ räjähdysainetehtaalla edellyttää paitsi riittävää fyysistä kuntoa myös sellaista henkistä vireyttä, että työ voidaan tehdä turvallisesti. Nämä edellytykset ovat A:lta työnantajan mielestä puuttuneet.

A:n työkyvyn on katsottava alentuneen niin olennaisesti ja pitkäaikaisesti, että työnantajalla on ollut jo sairauden perusteella laissa tarkoitettu syy päättää A:n työsuhde. Työnantaja joutuu työpaikan turvallisuudesta vastatessaan arvioimaan mahdollisia turvallisuusriskejä. A:n kohdalla riskiarvioon on vaikuttanut osaltaan hänen 4.9.2005 tapahtumista saama tuomio.

Työnantajalla on ollut ottaen huomioon yrityksen toimiala, A:n pitkään lähinnä psyykkisistä syistä johtunut työkyvyttömyys sekä hänen rikoksentekijän suojelemisesta ja ampuma-aserikoksesta saamansa tuomio työsopimuslain 7 luvussa tarkoitettu asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus.

Perustelut

A:n työsuhde ja sen irtisanominen

A on työskennellyt Oy Forcit Ab.n palveluksessa happotyöntekijänä happotehtaalla. A on ollut polvivaivan vuoksi työkyvytön 1.8. - 26.9.2005. Hän on työkyvyttömyytensä kestäessä sairastunut psykoottiseen häiriöön ja ollut mielenterveyden häiriöön liittyvillä diagnooseilla työkyvytön 22.9. 2005 alkaen. Työkyvyttömyys on jatkunut yhdenjaksoisesti vuoden 2006 aikana, ja työkyvyttömyyden johdosta hänelle on myönnetty määräaikainen työkyvyttömyyseläke kuntoutustukena ajalle 1.7. - 30.9.2006.

Työnantaja on 12.9.2006 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään kuuden kuukauden kulutta siitä, kun A on kuitannut irtisanomisilmoituksen. Työsopimuksen irtisanomisen syyksi työnantaja on ilmoittanut A:n 1.8.2005 alkaneen ja edelleen jatkuvan työkyvyttömyyden, minkä vuoksi työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää työsuhteen jatkamista. Toisena perusteena työnantaja on viitannut vuoden 2005 syyskuun tapahtumiin, joiden johdosta A on tuomittu Raaseporin käräjäoikeudessa 17.8.2006 sakkorangaistukseen.

Irtisanomisperusteista esitetty selvitys

Oy Forcit Ab:n Hangon tehtaalla henkilöstöpäällikkönä toimiva B on vuoden 2006 kesään asti toiminut myös työsuojelupäällikkönä työpaikalla. A on työskennellyt happotehtaalla, jossa käsitellään väkevää typpi- ja rikkihappoa. A työskenteli keskeytymättömässä kolmivuorotyössä, jossa ei ilta- ja yövuoron aikana ole työnjohtajaa. Yövuorossa oleva työntekijä työskentelee näinä aikoina työosastolla yksin. Hänen lisäkseen työpaikalla on työssä vain vartija, johon työssä olevan työntekijän tulee olla määräajoin yhteydessä. Prosessissa edellä mainittuja happoja kuumennetaan korkeassa lämpötilassa siten, että ne saadaan erottumaan toisistaan. Työntekijän tehtävänä on huolehtia, että lämpötila on koko ajan oikea. Prosessin luonteen ja käsiteltävien aineiden vaarallisuuden johdosta happotehtaalla työskentelevältä työntekijältä edellytetään hyvää fyysistä ja psyykkistä kuntoa. A:n työkyvyttömyyden pitkittyminen oli haitannut työjärjestelyjä, koska prosessin luonteesta johtuen A:n sijalle on tullut järjestää joku muu työntekijä. Kesän 2006 lomien jälkeen alkoi tulla tiedusteluja, mitä asialle aiotaan tehdä. B:n Kemianteollisuus KT ry:stä saaman tiedon mukaan työkyvyttömyystilanteissa työsuhde voidaan irtisanoa, jos työsuhde on kestänyt yli vuoden ja tiedossa on, että työkyky ei tule lähiaikoina palautumaan. Työterveyslääkäri oli ilmoittanut B:lle käsityksenään, että A ei tule lähiaikoina palamaan työhön terveydentilastaan johtuen. Tämän perusteella työnantaja teki päätöksen A:n työsopimuksen irtisanomisesta. Päätökseen oli kokonaisharkinnassa vaikuttanut myös työnantajan tiedossa ollut käräjäoikeuden tuomio.

B on edelleen kertonut, että ennen työsuhteen irtisanomista työnantaja ei ole kuullut A:ta asian johdosta. Työnantaja sai vuoden 2006 lokakuussa A:ta hoitaneen psykiatrian ylilääkärin 6.10.2006 päivätyn lääkärintodistuksen. Koska tässä ei todettu, että A olisi työkykyinen, ei se vaikuttanut työnantajan tekemään A:n irtisanomista koskevaan päätökseen.

C, joka toimii Oy Forcit Ab:n Hangon tehtaan työntekijöiden työterveyslääkärinä, on kertonut A:n käyneen työsuhteensa aikana hänen vastaanotollaan kaksi kertaa. Sen jälkeen kun henkilöstöpäällikkö B oli vuoden 2006 elo-syyskuun vaihteessa ollut C:hen yhteydessä ja tiedustellut A:n työkyvyttömyyden jatkumisesta, C oli yhteydessä A:ta hoitaneeseen psykiatriin. C:n selvitettyä psykiatrille A:n työskentelyolosuhteet psykiatri oli todennut, ettei A varmaankaan pysty lähiaikoina palaamaan työhön. C:n ja psykiatrin välisessä keskustelussa ei tullut esille, jatkuuko A:n kuntoutustuki. Psykiatrin kanssa käydyn keskustelun perusteella C:lle oli jäänyt kuitenkin se käsitys, että A:n sairausloma tai kuntoutustuki tulee jatkumaan. Työnantajalle toimitettu psykiatrin 6.10.2006 kirjoittama A:ta koskeva lääkärintodistus on C:n mukaan ristiriidassa sen kanssa, mitä psykiatri oli aikaisemmin todennut A:n terveydentilasta. Tässä lääkärintodistuksessa ei ole todettu myöskään, että A olisi työkykyinen. Tällaisessa tilanteessa käytännössä yleensä menetellään siten, että työntekijälle maksetaan edelleen kuntoutustukea tai toteutetaan työkokeilu.

A:n mukaan hänen työtehtävänään happotehtaalla on ollut prosessin valvominen mittareita tarkkailemalla. Mittareiden lukemia on kirjattu ylös kerran tunnissa. Toisinaan koko kahdeksan tunnin työvuoro saattoi kulua siten, että prosessin kulkuun ei tarvinnut puuttua. A:n tarkoituksena on ollut palata työhön vuoden 2006 syyskuun jälkeen, mistä syystä kuntoutustuen jatkamista ei ollut haettu.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n mukaan irtisanominen edellyttää työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä. Lain mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta tai vammaa, ellei hänen työkykynsä ole vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Työntekijän sairauden tai vamman on oikeuskäytännössä katsottu muodostuvan irtisanomisperusteeksi työkyvyttömyyden jatkuessa vielä noin yhden vuoden yhdenjaksoisen työkyvyttömyyden jälkeen. Arviointiin vaikuttaa myös ennuste työkyvyn palautumisesta. Oikeuskäytännössä sairauden on katsottu poikkeavan muista työntekijästä johtuvista irtisanomisperusteista siinä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä tulee arvioida vielä irtisanomisen jälkeen työsuhteen päättymishetken perusteella (TT 1985:62 ja TT 1986:120). Näin ollen merkitystä on annettava työnantajan irtisanomisaikana saamalle työntekijän terveydentilaa koskevalle uudelle selvitykselle.

A:n työkyvyttömyys on irtisanomishetkellä jatkunut 13,5 kuukautta. Polvivaiva, jonka vuoksi A on ollut työkyvytön vuoden 2005 elo-syyskuussa, ei ole aiheuttanut A:lle työkyvyttömyyttä enää 25.9.2005 jälkeen. Irtisanomishetkellä A on ollut työkyvytön mielenterveysperusteella, ja tästä syystä johtunut työkyvyttömyys on irtisanomishetkeen mennessä kestänyt vajaan vuoden. Työterveyslääkäriltä saadun selvityksen perusteella työnantaja on irtisanomispäätöstä tehdessään voinut perustellusti olla siinä käsityksessä, että A:n työkyky ei tule palautumaan lähitulevaisuudessa. Työnantajalle on kuitenkin irtisanomisajan alkuvaiheessa toimitettu A:n terveydentilaa koskeva 6.10.2006 päivätty lääkärintodistus, jossa on todettu A:n tilan olevan huomattavasti parempi kuin kesällä 2006, joten kriteerit sairausloman jatkamiseen eivät täyty. Vaikka lääkärintodistuksessa ei ole nimenomaisesti todettu sitä, että todistuksen antanut ja A:ta hoitanut psykiatrian ylilääkäri pitää A:ta työkykyisenä, ei työnantaja saamansa selvityksen perusteella ole ilman muuta selvitystä voinut enää katsoa A:n työkyvyttömyyden jatkuvan. A:n kertoman mukaan hän ei ole hakenut määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen jatkamista kuntoutustukena enää 30.9.2006 jälkeen, vaan hänen tarkoituksenaan on ollut palata työhön. Kun irtisanominen on toimitettu A:ta kuulematta, ei työnantajalla edellä mainitun lääkärintodistuksen saamisen jälkeen ole enää ollut sellaista varmaa tietoa A:n työkyvyttömyyden jatkumisesta, että työnantaja olisi voinut perustellusti pitää A:ta työkyvyttömänä happotyöntekijän tehtäväänsä.

A:n käräjäoikeudessa saaman rikostuomion syynä on ollut hänen vapaa-aikanaan tapahtunut, työhön liittymätön toimintansa. A:n ei ole näytetty olleen sellaisessa asemassa tai hänen työtehtäviensä olleen senlaatuisia, että tuomiossa käsitelty toiminta sinänsä osoittaisi hänet sopimattomaksi hoitamaan aikaisempia työtehtäviään.

Työnantajalla ei näin ollen ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettua asiallista ja painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Korvausvelvollisuus

Kun A:n työsopimus on irtisanottu irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, Oy Forcit Ab:n on suoritettava A:lle korvausta perusteettoman työsopimuksen irtisanomisen johdosta irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä todettujen perusteiden mukaan. A:lle tuomittavan korvauksen määrässä on otettu huomioon muun ohella hänen työsuhteensa kesto, hänen työttömyysaikansa sekä hänen ikänsä ja mahdollisuutensa työllistyä. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on noin 10 kuukauden palkkaa vastaavat 31.600 euroa.

Irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaan korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyllä tavalla. Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan on perusteettoman irtisanomisen johdosta määrätystä korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta. A:lle on Kemian Työttömyyskassan antaman selvityksen mukaan maksettu hänen työsuhteensa päättymisen ja 3.2.2008 väliseltä ajalta työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua päivärahaa 15.905,97 euroa. Työttömyyspäivärahan maksaminen on alkanut 21.3.2007. A:lle tuomittavasta korvauksesta 31.600 euroa on vähennettävä 75 prosenttia hänelle 10 kuukauden ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 11.436,86 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 20.163,14 euroa.

Oy Forcit Ab on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 11.436,86 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Oy Forcit Ab on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla jutun hävitessään velvollinen korvaamaan Kemianliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 400 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Oy Forcit Ab:n maksamaan A:lle korvausta perusteettomasta työsopimuksen irtisanomisesta 20.163,14 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 8.10.2007 lukien.

Lisäksi Oy Forcit Ab velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (Nordea 200118-123591) korvauksesta vähennetty määrä 11.436,86 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Oy Forcit Ab velvoitetaan korvaamaan Kemianliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 400 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Lonka, H. Rautiainen, Sutela, Lehto ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.