17.11.2008

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Valio Oy:n suorittamaan A:lle maksamatta jätettynä palkkana ajalta 13. - 14.9.2007 14 tunnin (yhden päivän ja kuuden tunnin) palkan, yhteensä 161,42 euroa laillisine korkoineen 1.10.2007 alkaen,

tuomitsee Valio Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun työtuomioistuimen tuomion antopäivästä on kulunut 30 päivää.

Perusteet

A on työskennellyt Valio Oy:n Pitäjänmäen toimipisteessä. Hän ilmoitti torstaina 6.9.2007 työnjohtoon, ettei hän pääse tuona torstaipäivänä töihin, koska hänen lapsensa oli sairastunut äkillisesti. Terveydenhoitaja kirjoitti hänelle sairauslomatodistuksen, jossa poissaolon tarpeeksi oli määritelty 6. - 7.9.2007 . Sairauden syyksi oli merkitty ”kuume ad 38,7”. A oli poissa työstä torstain ja perjantain 6. ja 7.9.2007. Tältä ajalta työnantaja on maksanut hänelle palkan.

A:n seuraava työvuoro oli maanantaina 10.9.2007. Maanantaiaamuna A:n lapsi oli alkanut oksentaa, jolloin A oli jälleen joutunut ilmoittamaan aamulla työnjohtoon, että hän ei voi tulla työhön, koska menee lapsensa kanssa lääkäriin. Lääkärikäynnillä A:lle kirjoitettiin sairauslomaa 10. ja 12.9.2007 väliseksi ajaksi. Lapsen sairauden syyksi on lääkärintodistukseen merkitty ”A 09 (äkillinen, tarttuva vatsatauti)”.

Torstaiaamuna 13.9.2007 A palasi työhön. Hänen työskenneltyään kaksi tuntia, soitettiin lapsen hoitopaikasta ja kerrottiin lapsen sairastuneen ja olevan kuumeinen, tukkoinen ja yskäinen. Päivähoitaja oli ilmoittanut, ettei hän voi pitää sairasta lasta hoidossa. Lääkäriin A pääsi lapsensa kanssa perjantaina 14.9.2007 ja edelliselläkin kerralla sairausloman määrännyt lääkäri totesi sairauden eri sairaudeksi ja kirjoitti diagnoosiksi nielutulehduksen koodilla JO2. Sairauslomaa kirjoitettiin 13. ja 17.9.2007 väliseksi ajaksi. Koska lapsi tervehtyi viikonlopun aikana, A palasi työhön jo maanantaina 17.9.2007.

Yhtiö on maksanut A:lle palkkaa vain ajalta 6. - 7.9.2007. Ajalta 10.-12.9.2007 ei hänelle ole maksettu palkkaa. A:lle ei ole myöskään ajalta 13. - 14.9.2007 maksettu muuta palkkaa kuin palkka 13.9.2007 tapahtuneelta 2 tunnin työskentelyajalta. Palkan vähennys on toteutettu siten, että A:n pekkasvapaista on vähennetty 4 päivän ja 6 tunnin vapaa-aikaa vastaava määrä. A:lle olisi tullut maksaa ajalta 13. - 14.9.2007 palkka normaalilla tavalla ilman pekkasten vähentämistä. Kysymyksessä ei ole ollut työnantajan tulkitsema sama sairaus, jolloin poissaolojaksot laskettaisiin yhteen. Liittojen välisissä erimielisyysneuvotteluissa todetuin tavoin kysymys on ollut eri sairaudesta, jolloin työhön paluu ja lyhytkin asianmukainen työskentely nollaa työnantajan palkanmaksuvelvollisuuden.

Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n yhteiseen muistioon 14.8.1998 sisältyvän tulkinnan mukaan työntekijän oman sairauden ollessa kysymyksessä ei kahta peräkkäistä eri sairautta käsitellä erillisinä korvattavina jaksoina, ellei työntekijä ole sairauksien välillä ollut työssä. Vastaavasti alle 10-vuotiaan lapsen äkillisissä peräkkäisissä sairastumistapauksissa ei ole kysymys erillisistä korvattavista jaksoista, ellei sopimusmääräyksissä tarkoitettu työntekijä ole lapsen eri sairauksien välillä ollut asianmukaisesti työssä.

Nyt esillä olevaan riitaan sovellettuna yhtiö on voinut pidättäytyä palkanmaksusta ajalta 10. - 12.9.2007 (maanantai-keskiviikko), koska A on ollut yhdenjaksoisesti poissa työstä torstaista 6.9.2007 alkaen. Lapsi oli ollut terve, kun hänet oli aamulla 13.9.2007 viety hoitoon. Torstaina 13.9.2007 A on työskennellyt asianmukaisesti siihen asti kun lapsen hoitopaikasta oli ilmoitettu lapsen sairastuneen. Työskentely ei kattanut koko vuoroa, mutta tällaisesta edellytyksestä ei ole missään sovittukaan eikä työskentelyn vähimmäisaikaa ole myöskään kirjattu keskusjärjestöjen yhteiseen lausumaan. Edellytyksenä on vain työskentelyn asianmukaisuus, jota ei ole riitautettu.

Yhtiö ei ole esittänyt hyväksyttävää perustetta sille, ettei yhtiö ole suostunut maksamaan A:lle palkkaa siltä ajalta kun hän on joutunut olemaan pois työstä lapsen sairastumisen takia 13.9. ja 14.9.2007. Yhtiö on tietensä rikkonut sitä velvoittavaa työehtosopimusta.

Työnantajaliitto on tukenut jäsenyrityksensä työehtosopimuksen vastaista menettelyä eikä se ole tehnyt mitään valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi siinäkään tapauksessa, kun yhtiö aluksi kieltäytyi palkan maksamisesta vedoten samaan sairauteen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Valio Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Valio Oy ovat lisäksi vaatineet Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n velvoittamista korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n lapsen kanteessa kuvattu sairastelu on alkanut kuume- ja kurkkukipudiagnoosilla 6.9.2007. Kyse on koko ajan ollut diagnostisesti samasta infektiosairauskokonaisuudesta, joka on alkanut kuumeflunssalla ja jatkunut mahatautina ja nielutulehduksena.

Työehtosopimuksen 28 §:n soveltamisohjeessa on todettu, että jos lapsi sairastuu 30 päivän kuluessa uudelleen samaan sairauteen, lasketaan ne neljän päivän ajanjaksoon kuuluvat päivät, joilta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, yhteen. Työehtosopimuksen 28 §:n soveltamisohje tarkoittaa nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa sitä, että A ei ole oikeutettu saamaan poissaolopäiviään 13 ja 14.9.2007 palkallisena, koska hän on ollut tilapäisellä hoitovapaalla lapsen saman sairauden johdosta.

Keskusjärjestöjen lausunnon 12.9.1980 mukaan alle 10-vuotiaan lapsen äkillisissä peräkkäisissä sairastumistapauksissa ei ole kysymys erillisistä korvattavista jaksoista, ellei sopimusmääräyksissä tarkoitettu työntekijä ole lapsen eri sairauksien välillä ollut asianmukaisesti työssä. Lausuttavan asian pohjana on ollut tapaus, jossa lapsi oli sairastunut korvatun hoitojakson jälkeen välittömästi uuteen sairauteen. Kyse on siten eri asiasta kuin tässä tapauksessa, koska A:n lapsi ei ole sairastunut uudelleen äkillisesti eri sairauteen vaan kyse on ollut samasta viikon jatkuneesta sairaudesta.

Kuitenkaan A ei ole myöskään ollut asianmukaisesti työssä kyseisen viikon aikana. Kahden tunnin työskentelyä ei voida pitää sellaisena työskentelyjaksona, jotta STK-SAK:n lausunnossa tarkoitettu asianmukainen työskentely täyttyisi. Asianmukaisella työskentelyllä on tarkoitettu sitä, että työhön tulo ei ole tapahtunut vain sen vuoksi, että saadaan katkaistua lapsen sairausjakso kahdeksi erilliseksi tilapäiseksi hoitovapaaksi.

Paikallisissa neuvotteluissa tai myöskään liittojen välisissä neuvotteluissa ei ole yhteisesti todettu, että kyseessä olisivat olleet eri sairaudet. Lapsi ei ole ollut terve aamulla 13.9.2008. Valio Oy ei ole rikkonut työehtosopimusta eikä työnantajaliitto ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö ry:n yhteiseen muistioon 14.8.1998 sisältyvä STK-SAK:n 12.9.1980 antaman lausunnon referaatti
2. Lääkärintodistus 11.6.2008

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Terveydenhoitajan todistus 6.9.2007 ja kaksi lääkärintodistusta 10. ja 14.9.2007

Kantajan henkilötodistelu

1. Varastotyöntekijä A
2. Terveyskeskuslääkäri B
3. Pääluottamusmies, varastotyöntekijä C
4. Varastopäällikkö D
5. Sosiaalisihteeri E

Vastaajan henkilötodistelu

1. Ylilääkäri F
2. Työmarkkinajohtaja G
3. Valio Oy:n palkkahallintopäällikkö H

Perustelut

Erimielisyys

Työehtosopimuksen 28 §:ssä ja sen soveltamisohjeissa on muun ohella määräykset palkanmaksuvelvollisuudesta työntekijän joutuessa olemaan poissa työstä alle 10-vuotiaan lapsensa äkillisesti sairastuessa. Näiden määräysten mukaan maksetaan työntekijälle korvaus lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi välttämättömästä, lyhyestä tilapäisestä poissaolosta. Lyhyellä tilapäisellä poissaololla tarkoitetaan enintään neljän päivän kalenteriajanjaksolle sisältyviä työpäiviä. Jos lapsi sairastuu 30 päivän kuluessa uudelleen samaan sairauteen, lasketaan ne mainittuun ajanjaksoon kuuluvat päivät, joilta työnantaja on velvollinen suorittamaan sairausajan palkkaa, yhteen. Työehtosopimusosapuolten yhteisen näkemyksen mukaan eri sairauksiakaan ei käsitellä erillisinä korvattavina jaksoina, jollei työntekijä ole sairauksien välillä ollut asianmukaisesti työssä.

Ensisijaisesti on ratkaistava kysymys siitä, onko A:n lapsen 10.9.2007 diagnosoitu sairaus jatkunut tai uusiutunut 13.9.2007, vai onko lapsi tuolloin sairastunut uuteen sairauteen. Jos päädytään siihen, että kysymyksessä on ollut uusi sairaus, tulee toissijaisesti ratkaistavaksi, onko A ollut 13.9.2007 työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla työssä niin, että tuolloin on alkanut uusi korvattava poissaolojakso.

A:n lapsen sairauksia koskeva selvitys

A:n kertoman mukaan hän joutui olemaan lapsensa nuhakuumeen johdosta poissa työstä 6. ja 7.9.2007. Lapsi tervehtyi tästä terveydenhoitajan toteamasta sairaudesta seuranneen viikonlopun aikana, mutta sairastui uudelleen maanantain 10.9.2007 vastaisena yönä. Lääkäri totesi sairauden äkilliseksi tarttuvaksi vatsataudiksi. Lapsi tervehtyi tiistai-iltana 11.9.2007, mutta A oli poissa työstä vielä seuraavan päivän 12.9.2007, koska lapsen tuli olla tällaisen sairauden takia päivä oireettomana ennen päivähoitoon viemistä. A oli ollut 13.9.2007 vajaat kaksi tuntia työssä, kun perhepäivähoitaja oli ilmoittanut lapselle nousseen korkean kuumeen. A sai ajan lääkäriltä seuraavaksi päiväksi 14.9.2007, jolloin lääkäri totesi lapsen sairauden nielutulehdukseksi. Lapsi tervehtyi 16.9.2007 ja A palasi työhön 17.9.2007. Lapsen sairaudet olivat eri sairauksia, koska lapsen oireet ilmenivät eri tavoin ja koska hän oli sairauksien välillä terve.

Lasta hoitaneen terveyskeskuslääkärin B:n mukaan A:n lapsi tuotiin hänen vastaanotolleen 10. ja 14.9.2007. Ensimmäisestä käynnistä todistajalla ei ollut muistikuvaa, mutta toisella kerralla todistaja muistaa lapsen vaikuttaneen hyvin sairaan oloiselta. Potilastietojen mukaan ensimmäisellä kerralla B oli päätynyt siihen, että lapsella oli vatsatauti. Edellisellä viikolla lapsi oli ollut terveydenhoitajan luona ja esitiedoissa oli mainittu, että lapsi oli ollut välillä terve. Toisella käynnillä 14.9.2007 diagnoosiksi B määritti nielutulehduksen. Lapsen yleistilan heikentymisen vuoksi määrättiin varmuuden vuoksi myös antibioottikuuri mahdollisen bakteeritulehduksen varalle. Lapsi on 6. ja 14.9.2007 välisenä aikana sairastanut eri sairauksia, koska lapsi on sairauksien välillä ollut lapsen äidin antamien esitietojen mukaan terve. Tätä käsitystä tukivat myös statuslöydökset. Lapsen nielu oli ollut peitteinen, mikä saattoi aiheutua joko viruksesta tai bakteerista. Hän oli myös ollut nuhainen. Nielutulehduksen kehittyminen vie päivän pari, joten on mahdollista, että lapsi oli sairastunut vasta 13.9.

Elinkeinoelämän Keskusliiton asiantuntijalääkärinä toimivan ylilääkäri F:n kertoman mukaan A:n lapsen sairaudessa on koko ajan ollut kysymys samasta sairaudesta tai hoitokokonaisuudesta eikä siten edes saman sairauden uusiutumisesta. Lapsen sairaus vastaa tyypillistä virustaudin kuvaa, joskin tässä tapauksessa hänelle on lisänä tullut bakteeritulehdus. Tällaiset virustaudit alkavat tyypillisesti usein hengitystietulehduksena ja levitessään ruuansulatuskanavaan muuttuvat ripuliksi ja oksenteluksi. Kun sairaus pitkittyy, potilaan vastustuskyky heikentyy ja hänelle voi tulla lisätautina bakteeritulehdus. Välillä potilaalla saattaa olla täysin oireetonkin jakso, vaikka virus ei ole mihinkään kadonnut eikä potilas ole terve. Kyseisenkaltaisessa sairauskokonaisuudessa yksittäiset oireenmukaiset diagnoosit liittyvät hengitystieinfektioihin tai suolistokanavan oireisiin, mutta kyse on lääketieteellisesti samasta sairaudesta.

Arviointi ja johtopäätökset

Lapsen sairautta koskevia työehtosopimusmääräyksiä sovellettaessa on korvausvelvollisuuden laajuuden kannalta merkitystä, onko kysymys samasta sairastumisesta tai saman sairauden uusiutumisesta. Arvio siitä, onko lapsella todetut sairaudet katsottava eri sairauksiksi, samaksi sairaudeksi vai saman sairauden uusiutumiseksi, on ratkaistava lääketieteellisillä perusteilla (ks. TT 1991-81). Samasta sairastumisesta on kysymys silloin, kun lapsi sairastuttuaan ei tilapäisen poissaolon aiheuttaneiden sairausjaksojen välillä ole ollut terve.

Asiassa on esitetyn selvityksen perusteella riidatonta, että A:n lapsella on ollut edellä selostetut, terveydenhoitajan ja lääkärin toteamat sairaudet. Todistajankertomusten perusteella voidaan myös pitää uskottavana, että lapsi on ollut A:n kertomin tavoin oireeton sairausjaksojen välillä 12.9.2007. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että kysymys olisi kuitenkin ollut saman sairauden jatkumisesta. Tämän seikan arvioinnissa työtuomioistuimessa kuullut lääkärit ovat olleet jossakin määrin eri kannalla. B:n mukaan on mahdollista, jos lapsi on tämän äidin kertomin tavoin ollut välillä terve, että lapsi olisi 13.9.sairastunut uuteen sairauteen. Toisaalta F on pitänyt selvänä, että kysymys on ollut koko ajan samasta tyypillisesti edenneestä ja lopuksi bakteeritulehdukselle altistaneesta virussairaudesta.

Palkan maksaminen poissaoloajalta edellyttää työehtosopimuksen mukaan, että työntekijä esittää lapsen sairaudesta saman selvityksen kuin työehtosopimuksen tai yrityksessä mahdollisesti omaksutun käytännön mukaan vaaditaan työntekijän omasta sairaudesta. A on esittänyt työnantajalle edellä todetut lääkärintodistukset, joissa sairauden diagnoosit ovat erilaiset. Tämä seikka ei työtuomioistuimen mielestä kuitenkaan ottaen huomioon tämän asian yhteydessä esitetyn muun lääketieteellisen selvityksen osoita, että A:n lapsi olisi tervehtynyt 12.9.2007 ja sairastunut 13.9.2007 äkillisesti uuteen sairauteen, vaan kysymys on ollut samasta sairastumisesta, joka oli aiheuttanut A:n poissaolon työstä 6.9. alkaen 12.9.2007 saakka.

Päätyessään tähän arvioon työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa erikseen kantaa siihen toissijaiseen erimielisyyskysymykseen, olisiko A:n katsottava olleen 13.9.2007 työssä niin, että siitä olisi alkanut uusi palkallinen poissaolojakso.

Saman sairastumisen jatkuttua yli neljä kalenteripäivää A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa palkkaan ajalta 13. - 14.9.2007. Valio Oy ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti kieltäytyessään maksamasta vaadittua palkkaa. Näin ollen myöskään Elintarviketeollisuusliitto ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 2.890 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.890 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Virtanen, Sutela, Ahokas ja T. Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen T. Koskinen, jonka lausuntoon jäsen Ahokas yhtyi, lausui:

Työehtosopimusosapuolilta, saati sopimusmääräyksiä paikallisesti soveltavilta, ei voida edellyttää erityistä lääketieteellistä asiantuntemusta. Työehtosopimuksen sairauden käsitettä onkin siten tulkittava yleisen elämänkokemuksen ja yleiskielen sekä sairauden aikana mahdollisesti selvitettyjen lääketieteellisten tosiseikkojen mukaisesti.

Esillä olevassa tapauksessa lapsipotilaan oireet eri sairausjaksoilla ovat olleet hyvin erilaiset, eivätkä vastaa esimerkiksi työtuomioistuimen aiemmassa tuomiossa (TT 1991:81) esillä ollutta taudinkuvaa. Myös lapsen tutkineet terveydenhuollon ammattilaiset ovat diagnosoineet tilanteet eri sairauksiksi. Todistajana kuultu ylilääkäri F on jälkikäteen asiakirjanäytön perusteella arvioinut, että kyse on voinut olla myös saman sairauden tai hoitokokonaisuuden aiheuttamasta oireilusta. Ensisijaisena näyttönä lääketieteellisistä kriteereistä on kuitenkin pidettävä potilasta sairauksien aikana tutkineen lääkärin tekemiä johtopäätöksiä. Näillä perustein katson A:n poissaolojen johtuneen lapsen eri sairauksista.

Kuten enemmistön perusteluissa on todettu, työehtosopimusosapuolten yhteinen näkemys on ollut, ettei eri sairauksiakaan käsitellä erillisinä korvattavina jaksoina, jollei työntekijä ole sairauksien välillä ollut asianmukaisesti työssä. Työehtosopimus ei kuitenkaan sisällä määräaikaa tai tuntirajaa, jonka mukaan työskentelyn asianmukaisuutta tulisi arvioida. Koska muutakaan työehtosopimukseen perustuvaa arviointikriteeriä ei ole esitetty, on A:n työskentely 13.9.2007 katsottava asianmukaiseksi.

Näillä perusteilla velvoitan Valio Oy:n suorittamaan A:lle maksamatta jätettynä palkkana ajalta 13.-14.9.2007 kanteessa vaaditun 14 tunnin palkan, yhteensä 161,42 euroa laillisine korkoineen 1.10.2007 lukien.

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi hylkään asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimukset.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Valio Oy:n velvoitan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 8.913,90 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.