31.5.2007

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että A:n 4.3. - 30.9.2004 välisenä aikana saama koulutus on ollut autoalan koulutussopimuksen 2 §:n tarkoittamaa ammatillista koulutusta, jonka kustannukset työnantaja on työehtosopimuksen perusteella velvollinen korvaamaan,

velvoittaa työnantajan suorittamaan A:lle tämän lopputilistä perusteettomasti koulutuskustannuksina pidätetyt 960 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30.9.2004 lukien,

tuomitsee Delta-Auto Länsi Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsee Autoalan Keskusliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa vastaajat yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

A työskenteli automyyjänä Delta Auto Länsi Oy:n palveluksessa yhtiön Tampereen toimipisteessä ajan 10.10.2003 - 3.6.2005. Työsopimuksen yhteydessä A:n kanssa oli tehty tämän kouluttamista koskeva sopimus, jonka mukaan koulutus tapahtuu työnantajan kustannuksella. Sopimuksessa oli kuitenkin ehto, jonka mukaan työntekijä on velvollinen maksamaan takaisin koulutuksesta ja valmennuksesta aiheutuneet kustannukset, mikäli hän irtisanoutuu ennen kuin yksi vuosi on kulunut koulutusjakson päättymisestä. Korvauksen vähimmäismääräksi oli sovittu 5 000 euroa ja enimmäismääräksi 10 000 euroa.

A:n irtisanouduttua noin 8 kuukautta koulutusjakson päättymisen jälkeen työnantaja pidätti hänen lopputilistään 940 euroa koulutuksesta aiheutuneina kustannuksina ja on lisäksi pyrkinyt perimään A:lta 4 060 euroa.

A on työsopimuksessaan sitoutunut osallistumaan työn edellyttämään koulutukseen ja autoalan koulutussopimuksen mukaan työnantaja vastaa työntekijän koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista. Työnantajan ja A:n välinen koulutuskustannusten takaisinkorvaamista koskeva sopimus on työehtosopimuksen vastainen ja siten mitätön.

Työnantajan menettely ja vaatimukset ovat myös kohtuuttomia, koska A:n koulutus on tapahtunut hänen vapaa-ajallaan iltaisin eikä työnantaja ole maksanut koulutusajalta A:lle palkkaa tai muuta korvausta. Työnantajalle aiheutuneet tosiasialliset koulutuskustannukset ovat A:n arvion mukaan noin 220 euroa.

Delta Auto Länsi Oy on tietoisesti tehnyt työntekijänsä kanssa kohtuuttoman ja työehtosopimuksen vastaisen sopimuksen. Yhtiö on tahallaan rikkonut työehtosopimusta. Autoalan Keskusliitto ei ole huolehtinut siitä, että sen jäsenyritys noudattaa työehtosopimusta, joten liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ry ja Delta-Auto Länsi Oy ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n suorittama automyyjän ammattitutkinto ei ole työsopimuksessa tarkoitettua koulutusta eikä myöskään autoalan koulutussopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua koulutusta. Koulutussopimuksessa työnantajalle asetettu velvollisuus koulutuskustannusten korvaamiseen koskee määräyksen otsikon perusteella vain siinä mainittuja koulutusmuotoja eli ammatillista jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutusta. Alan ammattitutkinnosta on erillinen määräys auto- ja konemyyjiä koskevan pöytäkirjan 11 §:ssä ja siinä ainoastaan suositellaan ammattitutkinnon koulutuskustannusten korvaamista. Pöytäkirjamääräys olisi tarpeeton, jos koulutussopimuksen 2 § olisi tarkoitettu soveltuvan myös ammattitutkintoon tähtäävän koulutukseen. Näin ollen Delta-Auto Länsi Oy:llä ei ollut työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta kustantaa A:n ammattitutkintoon tähtäävää koulutusta.

Delta-Auto Länsi Oy:n ja A:n tekemä sopimus ei ole työehtosopimuksen vastainen. Tämän sopimuksen sisältöä koskevat erimielisyydet tai kohtuuttomuuden arviointi ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan. Delta-Auto Länsi Oy on luopunut perimästä A:lta muita kuin A:n ammattitutkintoon tähdänneestä koulutuksesta yhtiölle aiheutuneita suoranaisia kustannuksia.

Delta-Auto Länsi Oy ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta eikä Autoalan Keskusliitto ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Tausta ja erimielisyys

Delta-Auto Länsi Oy ja A ovat työsopimuksen liitteeksi otetussa asiakirjassa sopineet muun ohella siitä, että työnantaja valmentaa ja kouluttaa A:n kustannuksellaan tehtävässä tarvittavaan erikoisosaamiseen ja että tavoitteena on automyyjän ammattitutkinto. Sopimukseen otetun ehdon mukaan mikäli työntekijä eroaa yhtiön palveluksesta ennen kuin 1 vuosi on kulunut koulutusjakson päättymisestä, työntekijä on velvollinen maksamaan koulutuksesta ja valmennuksesta koituneet kustannukset, kuitenkin vähintään 5.000 ja enintään 10.000 euroa. Oikeudenkäynnin aikana työnantaja on ilmoittanut vaativansa A:lta ainoastaan ammattitutkinnon suorittamisesta aiheutuneita suoranaisia kustannuksia, joiden määräksi on ilmoitettu 1.114,91 euroa.

Asianosaisten kesken on erimielisyyttä siitä, onko A:n automyyjän ammattitutkintoon tähdännyttä koulutusta pidettävä autoalan koulutussopimuksen 2 §:ssä tarkoitettuna työnantajan kustannusvastuulle kuuluvana koulutuksena.

Todistelu

Kantaja on vedonnut kirjallisina todisteina Delta-Auto Länsi Oy:n ja A:n väliseen työsopimukseen ja sen liitteeksi otettuun, A:n koulutusta ja sen kustannusvastuuta koskevaan sopimukseen sekä muihin valmistelu- ja pääkäsittelypöytäkirjasta ilmeneviin asiakirjoihin. Vastaajat ovat vedonneet kirjallisena todisteena opetushallituksen määräykseen automyyjän ammattitutkinnon perusteista. Kantajan nimeäminä todistajina pääkäsittelyssä on kuultu automyyjä A:ta, palkkasihteeri B:tä ja lakimies C:tä. Vastaajien nimeäminä todistajina on kuultu aluejohtaja D:tä, varatoimitusjohtaja F:ää ja toimitusjohtaja G:tä.

Autoalan koulutussopimuksesta esitetty selvitys

Autoalan työehtosopimusneuvotteluihin työnantajaliiton puolelta 1970-luvulta lähtien osallistunut F ja neuvotteluihin työntekijäpuolelta noin 10 vuotta osallistunut B ovat kertoneet, että autoalan koulutussopimus tuli voimaan vuoden 1994 alussa. Autoalan Keskusliitto ei tuolloin ollut työnantajapuolen keskusjärjestön jäsen, mutta koulutussopimuksen tekstit otettiin suoraan keskusjärjestötason koulutussopimuksesta. F:n mukaan sopimusta tehtäessä ei keskusjärjestöjen koulutussopimuksen tulkinnoista keskusteltu eikä niitä selvitelty.

Työehtosopimusneuvotteluihin työnantajapuolelta vuosina 1988-1994 osallistunut G sekä F ovat kertoneet, että alan koulutussopimuksen mukaisena koulutuksena pidetään lyhyitä kursseja ja seminaareja. Tällaista koulutusta alalla on paljon. G on vielä todennut, että automyyjän ammattitutkinto on 40 opintoviikon kokonaisuus, joten sitä ei voida pitää täydennyskoulutuksena.

Työntekijäpuolelta alan työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 2002 lähtien osallistunut C on kertonut, että autoala kouluttaa paljon työntekijöitään ja että automyyjän ammattitutkintoja suoritetaan vuosittain paljon. Todistajan mukaan A:n saama koulutus kuuluu koulutussopimuksen vakiintuneen tulkinnan mukaan työnantajan vastattavaksi. A on osallistumalla osaan automyyjän ammattitutkintoa varten järjestetystä koulutuksesta täydentänyt olemassaolevaa myyntityön osaamistaan ja suorittanut tutkinnon näyttökokeena. C:n mukaan ammattitutkinto suoritetaan useimmiten juuri tällä tavoin räätälöitynä, kunkin koulutettavan aiempi osaaminen huomioon ottaen.

Auto- ja konemyyjiä koskevasta pöytäkirjasta esitetty selvitys

B:n mukaan Auto- ja konemyyjiä koskeva pöytäkirja laadittiin 2000-luvun alussa. Pöytäkirjan 11 §:ssä tarkoitettiin antaa suositus siitä, että työntekijää palkittaisiin automyyjän tutkinnon suorittamisesta. Toisin kuin kiinteäpalkkaisille konttori- ja korjaamopuolen työntekijöille, provisiopalkkaiselle automyyjälle oli vaikea määritellä tutkinnosta saatavan korvauksen tai lisän perusteita. Asia jätettiin tämän vuoksi työpaikkatasolla sovittavaksi. B:n ja C:n mukaan sopimuskohta ei lainkaan sääntele koulutuksen kustannuspuolta eikä sillä ole tarkoitettu rajoittaa koulutussopimuksen soveltamisalaa.

F ja G ovat kertoneet, että pöytäkirjaa koskevissa neuvotteluissa työntekijäpuoli oli alunperin esittänyt ammattitutkinnon suorittamisesta kiinteää palkanlisää automyyjille ja että pöytäkirjan 11 § tuli sopimukseen työnantajapuolen vastaesityksenä. F totesi, että sopimuskohta on palkkamääräys siitä, miten tutkinnon suorittaminen voidaan palkita työntekijälle. G:n mukaan neuvotteluissa ei keskusteltu pöytäkirjan 11 §:n suhteesta koulutussopimuksen 2 §:ään ollenkaan, mutta sopimuskohdan pöytäkirjamerkinnästä ja otsikosta on nähtävissä, että sopimuskohta rajaa ammattitutkinnon kokonaan koulutussopimuksen soveltamisen ulkopuolelle. Muussa tapauksessa sopimuskohtaan otettu pöytäkirjamerkintä kustannusten korvaamisesta olisi todistajan mukaan tarpeeton.

A:n saama koulutus

Kantajan kirjallisena todisteena esittämästä Pohjois-Pirkanmaan koulutusinstituutin todistuksesta ilmenee, että A on osallistunut automyyjäkoulutukseen 4.3. ja 30.9.2004 välisenä aikana ja että opetus on kahta päivää lukuun ottamatta tapahtunut ilta-aikaan. Todistukseen liitetystä opetussuunnitelmasta ilmenee, että koulutusta on annettu maalis-toukokuussa ja edelleen elo-syyskuussa yhteensä 220 tuntia. Vastaajan todisteena esittämän, opetushallituksen automyyjän ammattitutkinnon perusteita koskevan määräyksen mukaan ammattitutkinto suoritetaan näyttötutkintona, joka on riippumaton ammattitaidon hankkimistavasta. Kantajan todisteena esittämässä autoalan pätevöitymisohjelmaa koskevassa esitteessä todetaan vastaavasti, että näyttötutkinto on riippumaton ammattitaidon hankkimistavasta. Esitteessä todetaan myös, että kysymys on ammatillisesta täydennyskoulutusohjelmasta.

A on kertonut toimineensa ennen Delta-Auto Länsi Oy:tä noin 10 vuoden ajan eri yrityksissä myynti- ja myynnin esimiestehtävissä. A:n mukaan koulutuskustannusten takaisinmaksuehdon sisältävän sivusopimuksen tekeminen oli Delta-Auto Länsi Oy:n edellytys työsuhteen syntymiselle eikä A:lla ollut mahdollisuutta neuvotella sen sisällöstä. A ei ollut osallistunut automyyjän ammattitutkintoa varten järjestetyn kurssin yleistä myyntityötä koskevaan opetukseen, koska hän piti sitä työkokemukseensa nähden tarpeettomana. Näyttökokeen A oli suorittanut työaikana ja hänelle maksettiin sen ajalta pohjapalkka.

D on kertonut, että automyyjän ammattitutkinnon suorittamista pidettiin A:n osalta välttämättömänä ja sitä koskeva sopimus tehtiin samalla kertaa työsopimuksen kanssa. D totesi, että yhtiö tekee jokaisen uuden työntekijän kanssa vastaavan takaisinmaksuehtoisen koulutussopimuksen, mutta yhtiöllä ei ole tapana periä takaisin pienimuotoisen koulutuksen kustannuksia. D:n mukaan automyyjän ammattitutkinnon suorittamista voidaan pitää täydennyskoulutuksena vain niiden työntekijöiden osalta, joilla on aiempaa osaamista autokaupan alalta.

Arviointi ja johtopäätökset

Sopijapuolet ovat ottaneet työehtosopimuksen osana sovellettavaan vuonna 1995 solmittuun autoalan koulutussopimukseen edelle jäljennetyn 2 §:n määräyksen ammatillisesta jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutuksesta. Määräys on otettu sellaisenaan keskusjärjestöjen välisestä koulutussopimuksesta. Asianosaiset eivät ole todistajien kertoman mukaan sopimusta tehdessään keskustelleet tarkemmin määräyksen sisällöstä tai selvittäneet keskusjärjestösopimuksen tulkintoja. Määräyksen tulkinnasta ei aiemmin ole syntynyt erimielisyyksiä.

Riidanalaisella määräyksellä on sovittu työntekijän ammatilliseen jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutukseen osallistumisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Vastaajapuolen käsityksen mukaan sopimus ei koske peruskoulutusta, josta automyyjän ammattitutkinnossa on kysymys. Tukea tälle käsitykselle on vastaajien mukaan saatavissa työehtosopimuksen automyyjäliitteeseen sisältyvän ammattitutkintoa koskevan 11 §:n nimenomaisesta määräyksestä. Sopimuskohtaan otetun pöytäkirjamerkinnän esimerkkiluettelossa yhtenä palkitsemispolitiikan keinona mainitaan koulutuksen kustantaminen. Määräys olisi vastaajien mukaan tarpeeton, jos työnantajan muutoinkin olisi korvattava tutkinnon suorittamisesta aiheutuneet kustannukset.

Pöytäkirjamerkinnän muotoilusta voidaan saada tukea vastaajien näkemykselle. Esitetty selvitys kuitenkin osoittaa, että sopimusneuvotteluissa suositusta on käsitelty yksinomaan palkkausta koskevana sopimuskohtana. Suositus on otettu sopimukseen työnantajapuolen vastaesityksenä sen jälkeen, kun työntekijäpuoli oli esittänyt ammattitutkinnon suorittamisesta kiinteää palkanlisää. Vaikka määräyksellä esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa otetun kantaa siihen, mitä koulutusta työnantaja on velvollinen koulutussopimuksen 2 §:n nojalla korvaamaan, sopijapuolten voidaan päätellä määräyksestä sopiessaan joka tapauksessa lähteneen siitä, että automyyjän ammattitutkintoon tähtäävästä koulutuksesta aiheutuvat kustannukset eivät ilman muuta jää työnantajan korvattaviksi.

A on työskennellyt työsuhteensa alusta lukien automyyjän tehtävässä. Ammattitutkintoon tähtäävä koulutus oli alkanut noin puoli vuotta työsuhteen alusta. Jo ammatissa työskentelevälle annettavaa samaan ammattiin lisäpätevyyttä antavaa koulutusta voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan pitää sellaisena täydennyskoulutuksena, jota koulutussopimuksen 2 §:ssä tarkoitetaan silloinkin, kun kysymys on ammattitutkintoon tähtäävästä koulutuksesta. C:n todistajankertomuksen mukaan sopimusta on alalla tällä tavoin yleisesti sovellettu.

Keskusjärjestösopimuksista voi sopimusalakohtaisesti syntyä erilaisia käytäntöjä. Niin myös siitä, milloin koulutus voi tulla työnantajan korvattavaksi. Sopimusmääräyksenkin mukaan kustannukset ja ansionmenetys korvataan sopimusalakohtaisesti sovitun mukaisesti. Kun autoalalla ei ole näytetty sovitun omista tulkinnoista, voidaan määräyksen tulkinnalle hakea johtoa niistä periaatteista, joita keskusjärjestöjen välistä koulutussopimusta sovellettaessa on muutoin yleisesti noudatettu.

Työtuomioistuimen lausuntoasiassa antamassa ratkaisussa TT 1998-41 oli arvioitavana keskusjärjestösopimuksen koulutuskustannuksia koskevan määräyksen tulkinta metalliteollisuuden sopimusalalla tilanteessa, jossa työsopimuspuolet olivat tehneet koulutuskustannusten takaisinmaksuvelvollisuudesta vastaavan sopimuksen kuin mistä nyt on kysymys. Työntekijä oli työnantajan lähettämänä osallistunut kolmelle kurssille, joiden yhteiskustannukset olivat olleet runsaat 11.000 markkaa ja sittemmin eronnut yhtiön palveluksesta ennen "karenssiaikansa" päättymistä. Asiassa kuultavina olleiden keskusjärjestöjen ja liittojen lausumista ilmeni koulutussopimuksen tarkoituksena olevan, että työnantaja vastaa ammatillisesta koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista ainakin silloin, jos koulutukseen lähettäminen on ollut työnantajan intresseissä, koulutus on ollut tarpeen työtehtävistä selviytymiseksi ja se on ollut laajuudeltaan ja kustannuksiltaan tavanomaista.

Työtuomioistuimen lausunnossa esitettyjä periaatteita koulutuksen korvattavuuden edellytyksistä voidaan pitää ohjenuorana myös tässä asiassa.

A on työsopimuksessaan sitoutunut osallistumaan työn edellyttämään koulutukseen. Työsopimuksen liitteenä olevassa asiakirjassa työsopimuspuolet ovat sopineet A:n kouluttamisesta ja asettaneet sen tavoitteeksi ammattitutkinnon suorittamisen. Tästä sopimuskokonaisuudesta ja D:n kertomuksesta ilmenee, että työnantaja on myös edellyttänyt A:n suorittavan automyyjän ammattitutkinnon. Koulutus on jakautunut viiden kuukauden ajanjaksolle ja tapahtunut lähes yksinomaan A:n vapaa-ajalla. Koulutuksesta on aiheutunut suoranaisia kustannuksia työnantajalle 1.114,91 euroa. Ottaen huomioon A:n koulutukseen käytetty työaika ja koulutuksesta työnantajalle aiheutuneiden kustannusten määrä työtuomioistuin katsoo, että koulutus on laajuutensa ja kustannustensa puolesta ollut tavanomaista.

Näillä perusteluilla työtuomioistuin katsoo A:n automyyjän ammattitutkintoa varten 4.3.-30.9.2004 saaman koulutuksen olleen sellaista ammatillista koulutusta, jonka kustannuksista autoalan koulutussopimuksen mukaan työnantaja vastaa. Delta-Auto Länsi Oy:n ja A:n välinen työntekijän asemaa koulutussopimuksen takaamasta tasosta heikentävä sopimus on työehtosopimuslain 6 §:n mukaan työehtosopimuksen vastaisena mitätön eikä työnantajalla siten ole ollut sopimukseen vedoten oikeutta pidättää A:n lopputilistä tämän koulutuskustannuksia.

Delta-Auto Länsi on edellä todetuilla perusteluilla velvollinen palauttamaan A:lle tämän lopputilistä koulutuskustannuksina perusteettomasti pidätetyt 960 euroa. Suoritukselle on kanteessa vaadittu viivästyskorkoa A:n koulutuksen päättymisajankohdasta 30.9.2004 lukien. Työnantaja on kuitenkin pidättänyt sanotun summan vasta kesällä 2005 A:lle maksetusta lopputilistä, joten yhtiö ei voi olla velvollinen maksamaan viivästyskorkoa tätä aikaisemmalta ajalta. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että suoritukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan työsuhteen päättymispäivästä 3.6.2005 lukien.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Delta-Auto Länsi Oy on ilmeisen perusteettomasti kieltäytynyt korvaamasta työnantajan kustannusvastuulle kuuluvaan koulutukseen osallistumisesta aiheutuneita kustannuksia. Näin menetellessään yhtiön olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa autoalan koulutussopimusta.

Myös Autoalan Keskusliiton olisi asiaan erimielisyysneuvotteluissa perehtyessään pitänyt havaita, että A:n kanssa tehty koulutuskustannusten takaisinperintää koskeva sopimus on autoalan koulutussopimuksen vastainen. Työnantajaliiton olisi tullut ryhtyä viipymättä toimenpiteisiin yhtiön virheellisen menettelyn oikaisemiseksi. Kun näin ei ole tapahtunut, liitto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Autoalan Keskusliitto ja Delta-Auto Länsi Oy ovat jutun hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut, joiden määräksi on ilmoitettu 9.865,70 euroa. Vaadittu määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:n automyyjän ammattitutkintoa varten 4.3. - 30.9.2004 saama koulutus on ollut autoalan koulutussopimuksen 2 §:ssä tarkoitettua ammatillista koulutusta, jonka kustannuksista työnantaja vastaa.

Työtuomioistuin velvoittaa Delta-Auto Länsi Oy:n maksamaan A:lle tämän lopputilistä perusteettomasti pidätetyt 960 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan työsuhteen päättymispäivästä 3.6.2005 lukien.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7, 8, 9 ja 10 §:n nojalla Delta-Auto Länsi Oy:n ja Autoalan Keskusliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Metallityöväen Liitto ry:lle, Delta-Auto Länsi Oy:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 3.000 euroa ja Autoalan Keskusliitto ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 3.000 euroa.

Autoalan Keskusliitto ry ja Delta-Auto Länsi Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 9.865,70 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, H. Rautiainen, Forsström, Ahokas ja Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Ruohoniemi.

Tuomio on yksimielinen.