22.12.2006

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 112

KUULTAVAT

Suomen Kaupan Liitto SK ry
Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

ASIA

Vakuutusoikeuden lausuntopyyntö työntekijän työsuhteeseen sovellettavasta työehtosopimuksesta ynnä muuta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 2.10.2006

Kaupan Työnantajaliitto KTL ry:n (nyk. Suomen Kaupan Liitto SK ry) ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n välillä 1.2.2001-31.1.2003 voimassa olleessa kaupan työehtosopimuksessa on muun ohella ollut seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Sopimusta noudatetaan
a vähittäiskaupassa
b tukkukaupassa
c kioskikaupassa
d huoltamoissa.

2. Sopimus sitoo sopijapuolen jäseniä.

3. Sopimus koskee työaikalain alaisia täysin työkykyisiä työntekijöitä.

4. Sopimuksen osana noudatetaan voimassa olevia ja liittoja sitovia keskusjärjestösopimuksia (palkkaliite).
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 § Työaika

Säännöllinen työaika

1. Säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 37,5 tuntia viikossa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY VAKUUTUSOIKEUDESSA

VAKUUTUSOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Vakuutusoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, mitä työehtosopimusta A:n 4.3.1998 alkaneeseen työsuhteeseen Candyking Finland Oy:ssä on mahdollisesti tullut soveltaa ja mikä on työsuhteessa mahdollisesti sovellettavan työehtosopimuksen mukaan ollut vuonna 2002 kokoaikaisen työntekijän viikkotyöaika työtehtävissä, jotka vastaavat A:n työsuhteessa esiintyneitä työtehtäviä.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Kaupan Liitto SK ry:lle ja Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:lle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Lausuntonaan Suomen Kaupan Liitto SK ry toteaa seuraavaa:

Yrityksestä saatujen tietojen mukaan A:n työ on ollut luonteeltaan sellaista, ettei työnantaja ole tosiasiallisesti voinut valvoa työhön käytettävän ajan järjestelyjä. A:n tekemään työhön ei siten voida soveltaa työaikalakia. Koska Kaupan työehtosopimus koskee vain työaikalain alaista työtä, A:n tekemä työ jää Kaupan työehtosopimuksen ulkopuolelle.

Vaikka A:n työn katsottaisiin kuuluvan työaikalain soveltamisen piiriin, Kaupan työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä menekinedistämistyölle. Menekinedistäjää ei voi varauksetta rinnastaa myyjään. Myös työaikaa koskevat sopimusmääräykset soveltuvat huonosti menekinedistäjän työhön, sillä siirtymiset kohteesta toiseen eivät ole työaikaa. Siirtymisiä menekinedistäjälle saattaa tulla useita päivässä ja niihin saattaa kulua merkittävä osa työn sitomasta ajasta.

Ainoa kaupan alan yritysten palveluksessa olevien menekinedistäjien työhön mahdollisesti sovellettavissa oleva työehtosopimus on Suomen Kaupan Liiton solmima. A:n työhön ei kuitenkaan tule soveltaa kaupan eikä minkään muunkaan alan työehtosopimusta.

Kaupan työehtosopimuksen mukaan kokoaikaisen työntekijän viikkotyöaika (suoralla työajanlyhennyksellä ilman erillisiä lyhennyspäiviä) on 37,5 tuntia. Arkipyhät saattavat lyhentää viikkotyöaikaa. A:n työajaksi alunperin sovittu 157,5 tuntia kuukaudessa, mikä vastaa sanottua 37,5 viikkotuntia: kuukauden tunnit (157) on saatu kertomalla 7,5 tunnin päivittäinen työaika 21 työpäivällä. Yritys on saattanut noudattaa työehtosopimusta A:n työsuhteeseen soveltuvan osin, vaikka ei olekaan ollut siihen velvollinen.

Lausuntonaan Palvelualojen ammattiliitto PAM ry toteaa seuraavaa:

Candyking Finland Oy:n toimialana on makeisten ja elintarvikkeiden tukkukauppa ja sen kokonaiskonseptiin ilmoitetaan kuuluvaksi nykyaikaiset makeistelineet, laadukas monipuolinen valikoima sekä ammattitaitoinen myynninedistämispalvelu. Yritys on järjestäytynyt Suomen Kaupan Liittoon. Koska kyseessä on kaupan työehtosopimuksen soveltamisalalla toimiva yritys, joka on järjestäytynyt alan työnantajajärjestöön, yrityksessä on lähtökohtaisesti noudatettava kaupan työehtosopimusta.

A on toiminut menekinedistäjänä. Ammattiryhmän työntekijöiden tehtävät vaihtelevat huomattavasti eri yrityksissä. Menekinedistäjien suorittama tuotteen myynnin edistäminen saattaa olla huolehtimista tuotteen saatavuudesta, makeistelineiden täyttöä, hyllyttämistä, kampanjarakentamista tai toimimista konsulenttina / myyjänä vähittäiskaupassa. Menekinedistäjät suorittavat usein tehtäviä, jotka kuuluisivat myyjien toimenkuvaan, ellei tuotteen tukkumyyjä olisi ottanut niitä suorittaakseen. Näin ollen kyseessä on vähintäänkin kaupan palvelu- ja tukitoiminta.

Kaupan työehtosopimus ei sisällä menekinedistäjän työtä koskevia nimenomaisia palkkamääräyksiä. Työtuomioistuin on kuitenkin tuomiossaan TT:2003-35 katsonut, että pullo- ja kärrytyöntekijän työ voitiin rinnastaa perinteisten myymälätyöntekijöiden työhön, ja siten pitää sitä työehtosopimuksen paikkamääräysten piiriin kuuluvana. Menekinedistäjän työ on useimmissa tilanteissa läheisesti rinnastettavissa myyjän työhön. Lisäksi on huomattava, että työnantaja on tapauksessa noudattanut kaupan työehtosopimuksen palkkamääräyksiä.

A:n tekemä työ kuuluu myös työaikalain soveltamisalan piiriin. Menekinedistäjän työssä on tyypillistä, että matka-aika on luonteeltaan työsuoritukseksi luettavaa ja siten työaikaa.

Kaupan työehtosopimuksen mukainen säännöllinen työaika on enintään 37,5 tuntia viikossa. Työehtosopimuksen osa-aikatyöntekijöitä koskevan pöytäkirjan mukaan työntekijää pidetään osa-aikaisena, jos hänen säännöllinen viikkotyöaikansa on keskimäärin enintään 34 tuntia. Työntekijää on siten pidettävä kokoaikaisena, jos hänen säännöllinen viikkotyöaikansa on enemmän kuin 34 tuntia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

A on työskennellyt Candyking Finland Oy:n palveluksessa 1.3.1999 alkaen kokoaikaisena ja 1.9.2002 alkaen osa-aikaisena myynninedistäjänä. Työnantaja ja A ovat 6.11.2002 tehneet sopimuksen A:n jäämisestä vuorotteluvapaalle. Tässä sopimuksessa A:n työtehtäviksi on merkitty myynninedistäjä / makeishyllyn täyttö ja viikoittaiseksi työajaksi noin 30 tuntia. A:n toimenkuvan tarkempi sisältö ei ilmene työtuomioistuimelle toimitetuista asiakirjoista.

Vakuutusoikeuden lausuntopyynnössä on edellä todetuin tavoin kysymys siitä, mikä työehtosopimus mahdollisesti on soveltunut A:n työsuhteeseen ja mikä on työsuhteessa mahdollisesti sovellettavan työehtosopimuksen mukaan ollut vuonna 2002 kokoaikaisen työntekijän viikkotyöaika A:n tehtäviä vastaavissa työtehtävissä.

Työtuomioistuimelle on ilmoitettu, että Candyking Finland Oy on Suomen Kaupan Liiton jäsen. Näin ollen työnantaja on työehtosopimuslain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella sidottu liiton tekemiin työehtosopimuksiin. Kaupan työehtosopimuksen 2001-2003 soveltamisalaa koskevista määräyksistä ilmenee, että sopimuksen soveltamisedellytyksenä on muun muassa se, että työntekijän työ kuuluu sopimuksen piiriin ja että työntekijän työhön sovelletaan työaikalakia.

Työehtosopimuksessa määritellään palkkaryhmät myyjille ja myymälätyöntekijöille, varastotyöntekijöille, konttorityöntekijöille, pika- ja noutotukkutyöntekijöille, vahtimestareille, läheteille, korjausompelijoille ja siivoojille. A:n työnimike myynninedistäjä ei sisälly sopimuksessa eriteltyihin toimenkuviin. Arvioitaessa myynninedistäjän tehtävän verrannollisuutta suhteessa myyjän tai myymälätyöntekijän toimenkuvaan on otettava huomioon, että myynninedistäjien tehtävät vaihtelevat melko suuresti eri yrityksissä. Työnantajan ja A:n välisestä vuorotteluvapaasopimuksesta ilmenee, että A:n toimenkuvaan on kuulunut ainakin makeishyllyjen täyttö asiakasyrityksissä. Hyllyjen täyttöä ja siihen liittyviä siistimis- ja järjestelytöitä voidaan pitää tehtävinä, jotka perinteisesti kuuluvat myymälähenkilökunnan toimenkuvaan ja joista he oletettavasti huolehtisivat myös A:n asiakasyrityksissä, jos tuotteiden tukkumyyjä ei ole ottanut tehtäviä hoitaakseen. Näillä perusteluilla työtuomioistuin katsoo, että A:n tekemä työ voi olla kaupan työehtosopimuksen soveltamispiiriin kuuluvaa myyjän tai myymälätyöntekijän työhön rinnastuvaa työtä (ks. myös TT 2003-35).

Kaupan työehtosopimusta sovelletaan vain sellaisiin työntekijöihin, joiden työsopimukseen sovelletaan työaikalakia. Työaikalain 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lakia ei sovelleta työhön, jota työntekijä tekee kotonaan tai muutoin sellaisissa oloissa, ettei voida katsoa työnantajan asiaksi valvoa siihen käytettävän ajan järjestelyjä. Hallituksen esityksen 34/1996 mukaan kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävä työ jäisi työaikalain ulkopuolelle vain, jos se on luonteeltaan tai suoritusolosuhteiltaan niin itsenäistä, ettei työnantajalta voida edellyttää työntekijän työaikojen järjestelyä ja valvontaa. Toisaalta kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävään työhön olisi sovellettava työaikalakia, jos työnantaja voi etukäteen määrätä työpaikan ulkopuolella tehtävän työn päivittäiset ajankohdat tai jos työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa, milloin hän aloittaa ja lopettaa päivittäisen työnsä. Lisäksi edellytettäisiin, että työnantajalla on tosiasiallinen mahdollisuus valvoa työajan käyttöä työpäivän aikana.

Työneuvosto on käsitellyt työaikalain soveltuvuutta menekin- / myynninedistäjien työhön ainakin kahdessa ratkaisussa. Tapauksessa TN 1373-01 työneuvosto totesi, että työnantaja oli valinnut menekinedistäjän asiakaskohteet, mikä vaikutti keskeisesti siihen, miten menekinedistäjän asiakaskäynnit suuntautuivat ja työaika muodostui. Työnantaja ei ollut hyväksynyt tai tarkastanut menekinedistäjän reittisuunnitelmaa etukäteen. Koska menekinedistäjän tekemä reittisuunnitelma samoin kuin tieto hänen kullekin päivälle tilaamistaan tuotteista kuitenkin olivat työnantajan käytettävissä jo etukäteen, työnantajalla oli ollut mahdollisuus arvioida asiakaskäynteihin kuluva työaika. Työneuvosto katsoi, että työnantajalla oli ollut mahdollisuus valvoa menekinedistäjän työtä myös hänen olleessaan toimipaikan ulkopuolella ja että hänen tekemänsä työ siten kuului työaikalain soveltamisen piiriin.

Ratkaisussa TN 1401-05 työneuvosto totesi, että myynninedistäjä oli voinut itse päättää päivittäisen työntekonsa aloitus- ja päättymisajankohdan samoin kuin työntekoon käyttämänsä ajan ja reitin. Myynninedistäjä oli voinut ajoittaa asiakaskäyntinsä hyvin joustavasti, eikä työnantajan mahdollisuudesta valvoa myynninedistäjän työaikaa ollut esitetty mitään selvitystä. Työnantajan suorittama valvonta oli kohdistunut ainoastaan työntekijän myyntitavoitteiden saavuttamiseen, ei työajan seurantaan. Työneuvosto katsoi, ettei näissä oloissa ollut työnantajan asia järjestää myynninedistäjän työaikaa suoritettavaksi jonain säännöllisenä työaikana ja valvoa sen noudattamista. Työaikalaki ei siten soveltunut myynninedistäjän työhön.

Työneuvoston ratkaisuista ilmenee, että menekin-/myynninedistäjän työ voi jäädä työaikalain soveltamisen ulkopuolelle tehtävän ajankäytöllisen itsenäisyyden vuoksi. Työneuvosto on vakiintuneesti katsonut, että työnantajan mahdollisuus jälkikäteen, esimerkiksi erilaisten raporttien välityksellä, saada tieto työajan käyttämisestä ei täytä työaikalain edellyttämää valvontamahdollisuutta. Sen sijaan ratkaisun TN 1373-01 valossa näyttää siltä, että työnantajan ennakollinen mahdollisuus edes arvionvaraisesti hahmottaa työntekijän päivittäinen työajan käyttö toisi työn työaikalain piiriin.

Työtuomioistuimelle ei ole vakuutusoikeuden lausuntopyynnöstä ilmenevien seikkojen lisäksi esitetty selvitystä A:n toimenkuvan sisällöstä eikä työnantajan mahdollisuudesta järjestellä ja valvoa A:n työaikoja. Kuitenkin se seikka, että kaupan työehtosopimusta on ainakin joiltakin osin sovellettu A:n työsuhteessa ja että A:n työaika on ennen osa-aikaistamista vastannut kyseisen työehtosopimuksen mukaista säännöllistä työaikaa viittaa siihen, että A:n työ voisi myös työaikajärjestelyjen puolesta olla tämän työehtosopimuksen piiriin kuuluvaa työtä. Lopullisen kannan ottaminen A:n työn verrannollisuuteen suhteessa myyjän tai myymälätyöntekijän toimenkuvaan ja työaikalain soveltuvuuteen edellyttäisi tarkempaa selvitystä A:n työtehtävistä ja A:n työaikojen järjestelyistä. Näin ollen työtuomioistuimella ei tämän lausuntoasian yhteydessä ole mahdollisuuksia edellä todettua tarkemmin ottaa kantaa sovellettavaan työehtosopimukseen.

Kaupan työehtosopimuksen 2001-2003 mukainen säännöllinen työaika on enintään 8 tuntia vuorokaudessa ja enintään 37,5 tuntia viikossa. Toisaalla sopimuksessa määritellään työntekijä osa-aikaiseksi, jos hänen säännöllinen viikkotyöaikansa on keskimäärin enintään 34 tuntia. Kun sopimusmääräysten tarkoituksesta tai yhteensovittamisesta ei ole esitetty muuta selvitystä, työtuomioistuin tukeutuen sopimuksen sanamuotoon lausuntonaan esittää, että kaupan työehtosopimuksen soveltamispiirissä kokoaikaisena on pidettävä työntekijää, jonka viikkotyöaika on keskimäärin enemmän kuin 34 tuntia, mutta enintään 37,5 tuntia.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Äimä, Niskanen, Rekola, Forsén ja Rantinoja jäseninä. Esittelijä on ollut Ruohoniemi.

Lausunto on yksimielinen.