16.4.2004

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto on vaatinut, että työtuomioistuin

velvoittaa Ikkunatehdas Hautanen Oy:n suorittamaan pääluottamusmies A:lle työehtosopimuksen vastaisesta työsopimuksen päättämisestä 30 kuukauden palkkaa vastaavana korvauksena 51 585 euroa laillisine korkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien,

velvoittaa Ikkunatehdas Hautanen Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana kahden kuukauden palkkaa vastaavat 3 439 euroa ja irtisanomisajan lomakorvauksena 344 euroa laillisine korkoineen 27.12.2002 lukien,

tuomitsee Puuteollisuusyrittäjät ry:n työehtosopimuslain 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittaa Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja Ikkunatehdas Hautanen Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Ikkunatehdas Hautanen Oy oli purkanut yrityksen palveluksessa työskennelleen pääluottamusmies A:n työsopimuksen 26.9.2002. Purkamisen perusteeksi yhtiö oli ilmoittanut sen, että A olisi perusteetta kieltäytynyt siirtymästä työnantajan määräämään uuteen tehtävään. Yhtiö oli purkanut A:n työsopimuksen tosiasiassa sen takia, että hän oli pääluottamusmiehenä suorittanut luottamusmiesasemaansa kuuluvia edunvalvontatehtäviä. Jo siinä vaiheessa kun A oli ehdolla pääluottamusmieheksi, yhtiö pyrki estämään hänen valintansa. Valinnan jälkeen yritys oli vaikeuttanut A:n toimintaa esimerkiksi viivyttelemällä toimistovälineiden hankkimisessa ja antamalla hänelle perusteettoman varoituksen.

A:n työsuhde yhtiöön kesti hieman yli viisi vuotta. Hän työskenteli kokoonpanoryhmässä kokoonpanijan nimikkeellä. Työsopimuksen mukaisesti A:n tehtäviin olivat kuuluneet kokoonpanotehtävät, jotka koostuivat lähinnä karmin kasauksesta ja kokoonpanijan/sovittajan tehtävistä.

A oli valittu pääluottamusmieheksi 8.10.2001. Kuultuaan A:n tulleen asetetuksi ehdokkaaksi pääluottamusmiehen toimeen yhtiön johto oli kutsunut entiset pääluottamusmiehet kokoukseen. Tässä tilaisuudessa yrityksen johto oli esittänyt huolestumisensa A:n mahdollisesta valinnasta pääluottamusmieheksi. Yhtiö oli pyrkinyt vaikuttamaan pääluottamusmiehen valintaan myös siten, että kokouksesta laadittu muistio oli laitettu yrityksen ilmoitustaululle työntekijöiden luettavaksi. Muistio oli poistettu vasta vaalin jälkeen, kun valittu pääluottamusmies A oli siitä huomauttanut.

Luottamusmieskauden alussa oli ollut pitkään vaikeata saada työnantaja suostumaan työehtosopimuksen mukaisen luottamusmiespalkkion maksamiseen. Aluksi työnantaja oli kieltäytynyt luovuttamasta A:lle yleissopimuksen määräyksistä huolimatta tavanomaisia toimistovälineitä. Yhtiön toimitusjohtaja oli ilmoittanut ensin katsovansa kuinka yhteistyö lähtee käyntiin ja palaavansa sen jälkeen asiaan.

A oli 26. ja 27.2.2002 osallistunut Puu- ja erityisalojen liiton luottamushenkilöilleen järjestämälle palkkarakenneuudistuskurssille. Ammattiliiton lehteen oli tehty A:sta ja eräistä muista kurssin osanottajista tavanomaisia haastatteluja. Yhtiö oli syyttänyt A:n antaneen haastattelussa valheellisia ja yrityksen toimintaa vahingoittavia tietoja. Työnantajan näkemys oli ollut karkeasti liioiteltu ja vailla mitään pohjaa. Yhtiö oli vaatinut häntä antamaan uuden, toisensisältöisen haastattelun lehteen tai vähintään hänen olisi tullut laittaa yrityksen ilmoitustaululle ilmoitus "puheiden perumisesta" anteeksipyynnöin. A oli kieltäytynyt vaaditusta menettelystä.

Yrityksen johto oli närkästynyt siitä, että A oli edellä kerrotulla palkkarakennekurssilla kertonut yrityksessä käytössä olevasta urakkahinnoittelusopimuksesta ja siihen liittyvästä paikallissopimuksesta yhtiön sisaryrityksen luottamusmiehelle. Mainittujen tietojen "salaisuusastetta" osoitti se, että sopimukset olivat kaikkien, myös ulkopuolisten nähtävillä, kun sopimukset oli pysyvästi sijoitettu yhtiön ilmoitustauluille. Oli vain luonnollista, että pääluottamusmiehet vaihtoivat tietoja ja kokemuksia yritysten käyttämistä palkkausjärjestelmistä silloin kun he kokoontuivat ammattiliiton palkkausrakennekurssille. Se kuului normaaliin edunvalvontatoimintaan. Edellä kerrotun tapahtuman seurauksena yhtiö antoi 25.4.2002 A:lle kirjallisen varoituksen, jossa uhattiin työsuhteen päättämisellä.

Pääluottamusmiehen ja yrityksen johdon välejä oli syksyllä 2002 kiristänyt tulkintaerimielisyys määräaikaisen työsopimuksen käytön edellytyksistä. Eräs työntekijä oli työskennellyt yhtiössä määräaikaisissa työsuhteissa. A oli 25.9.2002 lähettänyt työntekijän työsopimusjäljennökset työntekijäliittoon pyytäen liiton arviota määräaikaisuuden oikeellisuudesta. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja oli arvostellut A:n menettelyä.

Hieman ennen määräaikaisuudesta syntynyttä kiistaa A oli saanut kuulla työnantajan suunnittelevan hänen siirtämistään kokoonpanotehtävistä puitehöylän vastaanottotehtäviin. A oli ilmoittanut haluavansa neuvotella työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti työantajan vaatimuksesta siirtyä työsopimuksesta poikkeaviin ja alempipalkkaisiin tehtäviin. A oli 20.9.2002 ilmoittanut vetoavansa yleissopimuksen mukaiseen siirtosuojaan. Puitehöylän vastaanottotyö oli alemman palkkausryhmän työtä kuin kokoonpano, jossa A työskenteli. Lisäksi siirtovaatimus oli hänen ja yrityksen välisen työsopimuksen vastainen. A ei ollut myöskään osannut tätä tehtävää eikä hän olisi ilman pitkähköä harjaantumisvaihetta kyennyt tehtävässä urakkatyövauhtiin. Siirrolle ei ollut esitetty mitään järkevää motiivia eikä työnantaja ollut pitänyt tarpeellisena kartoittaa sellaisia työntekijöitä, jotka olisivat halunneet siirtoa omalle kohdalleen. Edelleen työnantaja oli jättänyt huomioimatta sen, että eräs työntekijä oma-aloitteisesti oli ilmoittanut olevansa valmis siirtymään työskentelemään puitehöylällä. Tosiasiassa siirtovaatimuksen tarkoituksena oli ollut A:n työsuhteen päättäminen. Tämän päätelmän puolesta puhui se, ettei suunnitellun siirron perusteluja ollut kerrottu pääluottamusmiehen sitä vaatiessa. Siirtovaatimuksen teennäisyyttä osoitti myös se, ettei ketään muuta työntekijää ollut siirretty puitehöylälle niihin tehtäviin, joihin työnantaja oli vaatinut A:ta siirtymään.

Yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja olivat 25.9.2002 tulleet A:n toimipisteeseen. Käydyt keskustelut olivat koskeneet edellä mainittua työntekijän määräaikaista työsopimusta ja A:n työtehtävien muuttamista. Työnantajan edustajat olivat vaatineet A:ta siirtymään työskentelemään puitehöylälle. Hänelle oli kerrottu siirron perusteeksi se, että työnantajan näkemyksen mukaan A:n pääluottamusmiestoimen hoito vaikeutti kokoonpano-osaston pysymistä urakkatyön vauhdissa. Asiasta ei ollut puhuttu sanaakaan A:n pääluottamusmieskauden aikana eikä kukaan työntekijöistä ollut kokenut asiaa ongelmana. A käytti pääluottamusmiestehtäviensä hoitamiseen kahdeksan tuntia viikossa niin, että keskiviikko oli hänen pääluottamusmiespäivänsä. A:lla olisi ollut oikeus 10 tunnin työstä vapautusaikaan, mutta hän oli tyytynyt kahdeksaan tuntiin. Koska luottamustehtävien hoito keskitettiin keskiviikolle, oli sijaisuus järjestynyt ongelmattomasti. Kokoonpano-osaston vaikeuksista pysyä urakkatyövauhdissa oli aikaisemmin järjestetty useita kokouksia eri kokoonpanoissa ja ongelmiksi olivat paljastuneet muun muassa tavarantilauksessa esiintyneet puutteet. Koskaan aikaisemmin ei sen paremmin työnantajan kuin työntekijöidenkään puolelta ollut esitetty sellaista näkemystä, että pääluottamusmiestehtävät aiheuttaisivat vähäisiäkään vaikeuksia. A oli vaatinut erimielisyysmuistion laatimista työnantajan vaatimasta siirrosta. Työnantaja oli kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta ja oli antanut A:lle viimeisen varoituksen puitehöylälle siirtymisestä.

Yhtiön hallituksen puheenjohtaja oli seuraavana aamuna 26.9.2002 määrännyt A:n siirtymään työskentelemään puitehöylälle. A oli ilmoittanut vetoavansa siirtosuojaansa ja haluavansa jatkaa työsopimuksensa mukaisissa tehtävissä, joita työnantajalla oli tarjottavana. Hallituksen puheenjohtaja oli ilmoittanut A:n työsopimuksen tulleen puretuksi. Toimitusjohtaja oli vahvistanut asian A:n sitä kysyttyä. Toimitusjohtaja oli määrännyt A:n poistumaan tehdasalueelta.

Sen lisäksi, että A toimi työsuhteen päättyessä pääluottamusmiehenä, hänet oli myös asetettu ehdokkaaksi tulevalle pääluottamusmieskaudelle.

Puuteollisuusyrittäjät ry oli hyväksynyt jäsenyrityksensä toimenpiteet eikä ollut riittävällä tavalla pyrkinyt täyttämään valvontavelvollisuuttaan ja estämään A:n työsopimuksen irtisanomista. Yhdistys oli tämän vuoksi tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Yhtiö oli kuitenkin pyrkinyt edistämään työsuhteen palauttamista ja tämä seikka oli otettava huomioon hyvityssakon määrää arvioitaessa.

Asianosaisliitot olivat neuvotelleet useampaan kertaan A:n työsopimuksen purkamisesta pääsemättä yksimielisyyteen.

Vastaus kannevaatimuksiin

Puuteollisuusyrittäjät ry ja Ikkunatehdas Hautanen Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n työsopimus oli purettu työsopimuslain mukaisesti hänen kieltäydyttyä työstä, jonka työnjohto oli määrännyt työnjohto-oikeutensa nojalla. Lain mukaan luottamusmies oli työstä kieltäytymisen suhteen samassa asemassa muiden työntekijöiden kanssa. Hänelle määrättiin uusi työtehtävä tuotannollisten ja teknisten syiden perusteella. A:lla oli riittävästi eli noin viikon verran aikaa harkita työn vastaanottamista. Tätä ennen siirron taustalla olevat syyt olivat olleet hyvin voimakkaasti esillä yrityksessä jo pitkän aikaa. Työsopimuksen purkamispäivänä hän oli saanut viimeisen varoituksen, jossa oli siirron perusteet ja jotka jo tätä ennen oli käyty useaan kertaan läpi hänen kanssaan. Tämän jälkeen hän oli kieltäytynyt työstä ilman perustetta, vaikka oli tiennyt siitä seuraavan työsopimuksensa purkamisen.

Yleissopimus hyväksyi luottamusmiehen siirtämisen tehtävästä toiseen. Palkka- ja siirtosuoja kielsi siirtämästä luottamusmiestä huonompipalkkaiseen ja alempiarvoiseen työtehtävään. Siirto ei olisi rikkonut tätä määräystä. Näin ollen työnantajan määräys ei ollut työehtosopimuksen vastainen. Siirrolla oli haettu parempaa tuotannon sujumista kokoonpano-osastolle ja sitä kautta koko kotimaan ikkunatuotannolle. Syyt siirtoon olivat olleet pelkästään tekniset eivätkä ne siten olleet työehtosopimuksen vastaiset.

A työskenteli kotimaan tuotannon toisessa kokoonpanovuorossa karmikokoonpanotehtävissä. Yhtiö oli virtauttanut tuotantonsa hyvin pitkälle. Tämä tarkoitti sitä, että muun muassa ikkunoiden loppukokoonpanossa ei ollut välivarastoja, vaan tilauskohtaiset osakomponentit etenivät linjalle virtana ilman pysähdyksiä valmiiksi tuotteiksi. Oli erittäin tärkeää, että työpiste oli miehitetty koko ajan. Poissaolot tai osallistumatta jättäminen työpisteen muihin tehtäviin näkyivät heti muissa työvaiheissa ja käytännössä tuotantomäärän ja sitä kautta laskutuksen ja taloudellisen tuloksen vähentymisenä. Samalla ne vaikuttivat tuotannon henkilöstön ansiotasoon.

A oli valittu luottamusmieheksi vuoden 2001 lopulla. Valituksia A:n poistumisista työpisteestä ja sen aiheuttamista tuotantohäiriöistä oli alkanut esiintyä vuoden 2002 alusta lähtien. Myös viikoittainen keskiviikkosijaisuus osoittautui jatkuvasti vaikeaksi hoitaa, koska yrityksellä ei ollut siihen osoittaa vakituista henkilöä. Tämän vuoksi yhtiön toimitusjohtaja oli ottanut useasti asian esiin A:n kanssa. Muistutukset työnantajan työnjohto-oikeudesta suhteessa myös luottamusmieheen ja luottamusmiehen velvollisuudesta noudattaa työaikoja ja muita ohjeita oli kirjattu myös palaverimuistioihin. Ongelma heijastui kokoonpanovuoroon, jossa A työskenteli, selvästi alempina tuotantomäärinä. Määräongelma ei ollut johtunut materiaalihallinto-ongelmista. Ne eivät voineet selittää sitä, että toinen vuoro oli jäänyt viikosta viikkoon ja kuukaudesta kuukauteen systemaattisesti jälkeen, kun perusmiehitys oli vuoroilla sama ja osaamistaso hyvin lähellä toisiaan.

Tuotantohenkilöstölle oli 13. ja 14.6.2002 pidetty tiedotus- ja palautetilaisuus. Tuolloin tilanne oli ollut se, että jaksolla tammi-toukokuu A:n vuorosta oli valmistunut 2551 ikkunayksikköä eli 15 prosenttia vähemmän kuin toisesta vastaavasta vuorosta. Ongelmat alkoivat kärjistyä kesän ja loppukesän 2002 aikana edelleen, kun kahden kokoonpanovuoron väliset tuotantomääräerot alkoivat systemaattisesti kasvaa. Tuolloin eivät tilannetta moittineet enää vain työnjohdon edustajat, vaan myös työntekijät alkoivat ottaa määräeron esille urakkapalkkauksen heikentymisen takia. Ikkunatehtaan palkkausjärjestelmä oli tuolloin sellainen, että koko kotimaan tuotannon, myös koneistuksen ja pintakäsittelyn, urakkapalkkataso määräytyi kokoonpanovuorojen yhteenlasketusta tuloksesta. A:n vuoro oli koko ajan jäljessä ja laski siten koko 70 hengen tuotantohenkilöstön ansiotasoa. Kesäkuun tuotantomäärä oli ollut suunnilleen sama kuin alkuvuonna, mutta lomien jälkeen elokuussa ero oli kasvanut 22 prosenttiin. Elokuun tulosta käsiteltäessä johtoryhmä oli päättänyt ryhtyä toimenpiteisiin. Lisähuolta oli aiheuttanut se, että syyskuu oli jatkunut heti perään yhtä huonosti. Yhtenä merkittävänä toimenpiteenä oli nähty luottamusmiehen sijoittaminen sellaiseen työpisteeseen, jossa hänen tehtävänsä ja tapansa toimia eivät häirinneet tuotantoa, mutta samalla vastasi siirtosuojan asettamia vaatimuksia. Tarjottu tehtäväkokonaisuus olisi ollut vähintään yhtä vaativa kuin A:n entiset tehtävät.

A:n siirrolle oli esitetty kirjallisesti perusteet työantajan 26.9.2002 luottamusmiehelle antamassa viimeisessä varoituksessa. A oli 26.9.2002 kello 7.40 ilmoittanut yhtiön hallituksen puheenjohtajalle kieltäytyvänsä siirtymästä uuteen työpisteeseen. Hallituksen puheenjohtaja oli ilmoittanut sen johtavan työsuhteen purkuun. Yhtiön toimitusjohtaja oli saapunut paikalle samana aamuna puoli yhdeksän ja ilmoittanut A:lle, että jos hän kieltäytyisi tarjotusta työstä hänen työsopimuksensa purettaisiin. A:n kieltäydyttyä siirtymästä uuteen työhön toimitusjohtaja oli tuolloin ilmoittanut hänen työsuhteensa tulleen puretuksi.

Puuteollisuusyrittäjät ry ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

A:n työsuhde ja sen päättäminen

A on työskennellyt Ikkunatehdas Hautanen Oy:n palveluksessa 14.8.1997 lukien ikkunakarmien kokoonpanotehtävissä. Hän toimi työpaikallaan Puu- ja erityisalojen liittoon järjestäytyneiden työntekijöiden pääluottamusmiehenä 8.10.2001 lähtien.

Työnantaja päätti tuotannollisista syistä siirtää A:n työskentelemään koneistusosastolle puitehöylän vastaanottotehtäviin. A on vastustanut siirtoa vedoten luottamusmiehen siirtosuojaa koskeviin määräyksiin. Asiasta oli keskusteltu useita kertoja työnantajan edustajien ja A:n kesken. Tällainen keskustelu oli käyty muun muassa 25.9.2002, jolloin A:lle oli annettu varoitus sen johdosta, että tämä oli edelleen ilmoittanut kieltäytyvänsä siirrosta. Työnantaja oli 26.9.2002 A:n vaatimuksesta esittänyt kirjallisesti perusteet siirrolle ja samalla vaatinut A:ta työsopimuksen purkamisen uhalla siirtymään työskentelemään puitehöylälle. A:n edelleen kieltäydyttyä siirtymästä työnantajan määräämään tehtävään yhtiön toimitusjohtaja on 26.9.2002 purkanut hänen työsopimuksensa.

Työsopimuksen purkamiseen johtaneista tapahtumista esitetty selvitys

Työnantajapuolen todistajina A:n työsopimuksen purkamisen syistä työtuomioistuimessa on kuultu toimitusjohtaja B:tä, varapääluottamusmies C:tä, konepuuseppä D:tä, ryhmänjohtaja E:tä, silloista tuotantojohtaja F:ää, konsultti G:tä, tuotantopäällikkö H:ta ja markkinointijohtaja I:tä. Samoista seikoista työtuomioistuimessa on työntekijäpuolelta kuultu A:ta itseään sekä työehtosihteeri J:tä, talouspäällikkö K:ta, kokoonpanija L:ää, työsuojeluvaltuutettu M:ää ja pääluottamusmies N:ää.

Uuden tehtävän vaativuus ja palkkaus

Asiassa on riidatonta, että A oli kieltäytynyt noudattamasta työnantajan määräystä siirtyä työskentelemään puitehöylälle.

Työehtosopimuksen mukaan luottamusmiestä ei saa tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden siirtää alempipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli tehtävään valituksi tullessaan. Häntä ei saa myöskään siirtää vähempiarvoiseen työhön, jos työnantaja voi tarjota hänelle muuta hänen ammattitaitoaan vastaavaa työtä.

A oli työskennellyt kokoonpano-osastolla karmien kokoonpanotehtävissä. Tämä tehtävä muodosti itsenäisen tehtäväkokonaisuuden ja se oli sijoitettu palkkausluokitusjärjestelmässä vaativuusluokkaan III. Tehtävä, johon työnantaja oli siirtämässä A:ta, oli koneistusosastolla. Se oli tehtäväkokonaisuus, joka koostui höylän vastaanottajan tehtävien lisäksi muun muassa puite- ja karmiheloituksesta, alajyrsintätöistä ja katkaisuista. Yksittäisinä nämä tehtävät kuuluivat karmikokoonpanoa alempaan vaativuusluokkaan, mutta yhdessä ne muodostivat vaativuudeltaan vähintään tätä vastaavan kokonaisuuden.

A on itse työtuomioistuimessa kertonut, että hän oli olettanut kysymyksessä olevan vaativa työ, joka vaatii tarkkuutta ja pitkäaikaista kokemusta. Hän ei olisi osannut tehdä työhön kuuluvia tehtäviä ilman pitkää totuttelujaksoa ja olisi ollut epävarmaa, olisiko hän tällaisen jakson jälkeenkään päässyt urakkavauhtiin.

Työtuomioistuimessa uuden tehtävän vaativuudesta esitetty todistelu on ollut ristiriitaista. Pääosin se on johtunut siitä, että tehtaalla on ollut kaksi höylälinjaa, vanhempi SCN 1 ja uudempi SCN 5. Höylän vastaanottajan tehtävät ovat näillä linjoilla sisällöltään ja vaativuudeltaan jossakin määrin erilaiset. Työnantajan tarkoitus oli siirtää A vanhemmalle linjalle, jossa tehtävä oli näistä kahdesta vaativampi. A itse oli ymmärtänyt, että kysymys oli juuri tästä tehtävästä. Jotkut todistajat olivat kuitenkin olettaneet siirron koskevan uutta höylää, jossa vastaanottajan työ on vähemmän vaativaa. Kaikki todistajat, jotka ovat arvioineet höylälinja SCN 1:n tehtävän vaativuutta, ovat pitäneet tätä tehtävää vähintään yhtä vaativana kuin A:n entistä tehtävää karmikokoonpanijana.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:lle tarjottu tehtävä on vaativuudeltaan vastannut vähintään hänen siihenastista työtehtäväänsä. Työnantaja on myös ilmoittanut maksavansa työstä vähintään A:n entistä palkkaa vastaavan palkan ja muutoinkin järjestävänsä työn niin, ettei siitä aiheudu A:lle ylimääräisiä kustannuksia. Tarjottu tehtävä ei siten ole ollut alempipalkkainen tai vähäarvoisempi työ kuin se työ, jota A oli tehnyt luottamusmieheksi valituksi tullessaan.

A:n oikeus kieltäytyä siirrosta

A on kertonut kieltäytyneensä siirrosta sen vuoksi, että oli kokenut työnantajan menettelyn luottamusmieheen kohdistuneeksi painostukseksi. Kanteen mukaan siirtovaatimuksen tarkoituksena oli tosiasiassa A:n työsuhteen päättäminen.

Tarve siirtää A pois kokoonpanolinjalta on työnantajan ilmoituksen mukaan johtunut siitä, että se kokonpanovuoro, jossa A työskenteli, jäi tuotantomäärissä jatkuvasti jälkeen toisesta miehitykseltään vastaavasta vuorosta. Työtuomioistuimelle esitettyjen laskelmien mukaan A:n vuoron tuotanto, kun vertailulukuna käytetään toisen vuoron tuotannon määrää kuvaavaavana lukuna 100, on vuoden 2002 tammi-syyskuussa vaihdellut 78:n ja 87:n välillä. Loka-joulukuussa 2002 eli A:n työsuhteen päätyttyä vastaava vertailuluku on ollut 95 ja henkilöstön määrään suhteutettuna 109. Työnantajan edustajien kertoman mukaan tuotantomäärien erot ovat johtuneet pääasiassa siitä, että A oli usein poistunut kesken kaiken työpisteestään, mistä oli aiheutunut virtaistetulla tuotantolinjalla tuotantokatkoksia. Jossakin määrin eroon on voinut vaikuttaa myös se, että A hoiti luottamusmiestehtäviään keskiviikkoisin, ja sijaisen saaminen linjalle ei aina ollut ongelmatonta. Tuotantoerot ovat tasaantuneet A:n työsuhteen päätyttyä.

Tuotantomäärien kehityksestä esitetty selvitys työtuomioistuimen mielestä osoittaa, että työnantajalla on ollut asialliset perusteet puuttua syihin, jotka ovat olleet vaikuttamassa merkittäviin tuotantoeroihin kahden kokoonpanovuoron välillä. Selvityksestä on myös pääteltävissä, että A:n toimintatavalla on ollut vaikutusta tuotantoeroihin.

A on ollut velvollinen tekemään niitä töitä, joista hän oli sopinut tai joita hänen voidaan edellyttää tekevän. Kirjallisen työsopimuksen mukaan hänen tehtäviinsä kuuluivat lähinnä kokoonpanotehtävät. Työsopimus on siten ollut sisällöltään jossakin määrin avoin eikä sulkenut pois ikkunatehtaan muitakaan työtehtäviä. Työskentely koneistuslinjalla ei olisi olennaisesti muuttanut A:n siihen saakka tekemän työn laatua. Työnantaja olisi lisäksi perehdyttänyt A:n uusiin tehtäviin ja taannut hänelle entisen palkkatason. Näin ollen työnantaja on työnjohtovaltansa puitteissa voinut määrätä A:n siirtymään työskentelemään koneistuslinjalle.

Asian käsittelyn yhteydessä on käynyt selville, että työnantaja oli suhtautunut kriittisesti jo A:n valintaan pääluottamusmieheksi ja sittemmin myös tämän tapaan toimia luottamusmiehenä. Yhtiön ja A:n yhteistyövaikeudet olivat johtaneet jopa keskusteluihin A:n työsuhteen mahdollisesta päättämisestä rahakorvausta vastaan. Esitetty selvitys ei kuitenkaan tue kanteessa esitettyä väitettä, että siirtovaatimuksen tarkoituksena olisi tosiasiallisesti ollut A:n työsuhteen päättäminen. Siirron perusteet on selvitetty A:lle sekä suullisesti että viime vaiheessa myös kirjallisesti. Tarjottu tehtävä on vastannut vaativuudeltaan ja palkkaukseltaan A:n tehtäviä karmikokoonpanijana. Työntekijän tarve höylälinjalla on ollut todellinen ja pysyvä ja siihen on A:n kieltäydyttyä siirretty muita työntekijöitä.

Työsuhteen päättämisen oikeudellinen arviointi

A:lla ei esittämillään syillä ole ollut yleissopimuksen nojalla tai muutoinkaan perusteita kieltäytyä siirtymästä työskentelemään kokoonpanolinjalta koneistusosastolle. Kieltäytyessään siirrosta A on menetellyt työsopimuksesta johtuvien velvoitteidensa vastaisesti.

Yleissopimuksen 4 luvun 4.3 kohdan mukaan luottamusmiestä ei saa luottamusmiehestä johtuvasta syystä irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa. Edelleen luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 8 luvun 1 §:n säännöksiä. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

A:n menettelyn johdosta työnantajalla on ollut asialliset perusteet päättää työsuhde. Varoituksista huolimatta jatkunut kieltäytyminen työnantajan työnjohtovaltansa perusteella osoittamasta työstä on muodostanut siinä määrin vakavan rikkomuksen, että työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa. Näin ollen työnantajalla on ollut yleissopimuksessa edellytetty tärkeä syy purkaa A:n työsopimus.

Kun A:n työsopimusta ei ole päätetty yleissopimuksen vastaisesti, hänellä ei ole oikeutta vaadittuun korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eikä myöskään palkkaan ja lomakorvaukseen irtisanomisajalta. Samasta syystä ei ole perusteita katsoa, että Puuteollisuusyrittäjät ry olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Puu- ja erityisalojen liitto on jutun lopputulos huomioon ottaen velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Ikkunatehdas Hautanen Oy:n ja Puuteollisuusyrittäjät ry:n oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Vaatimuksen määrä 6 500 euroa on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Puu- ja erityisalojen liitto velvoitetaan korvaamaan Puuteollisuusyrittäjät ry:n ja Ikkunatehdas Hautanen Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 6 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Vannela, Vertanen ja Raitoharju jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Eri mieltä olevan jäsen Vertasen lausunto:

Yhdyn tuomion perusteluihin jaksoon "A:n oikeus kieltäytyä siirrosta" asti. Sen jälkeen laadin ratkaisun seuraavasti:

A on kertonut kieltäytyneensä siirrosta sen vuoksi, että oli kokenut työnantajan menettelyn luottamusmieheen kohdistuneeksi painostukseksi. Kanteen mukaan siirtovaatimuksen tarkoituksena oli tosiasiassa A:n työsuhteen päättäminen.

Tarve siirtää A pois kokoonpanolinjalta on työnantajan ilmoituksen mukaan johtunut siitä, että se kokoonpanovuoro, jossa A työskenteli, jäi tuotantomäärissä jatkuvasti jälkeen toisesta miehitykseltään vastaavasta vuorosta. Todistaja L:n kertomuksen mukaan kyseinen vuoro oli tuotantopäällikkö F:n esittämien lukujen perusteella ollut ainakin vuodesta 2000 vastaavalla tavalla jäljessä ja oli sitä edelleenkin jatkuvasti vuoden 2001 aikana. Työtuomioistuimelle esitettyjen laskelmien mukaan A:n vuoron tuotanto, kun vertailulukuna käytetään toisen vuoron tuotannon määrää kuvaavaavana lukuna 100, on vuoden 2002 tammi-syyskuussa vaihdellut 78 ja 87 välillä. Loka-joulukuussa 2002 eli A:n työsuhteen päätyttyä vastaava vertailuluku on ollut 95 ja henkilöstön määrään suhteutettuna 109. Työnantajan edustajien kertoman mukaan tuotantomäärien erot ovat johtuneet pääasiassa siitä, että A oli usein poistunut kesken kaiken työpisteestään, mistä oli aiheutunut virtaistetulla tuotantolinjalla tuotantokatkoksia. Työnantaja ei ollut kuitenkaan puuttunut näihin poistumisiin millään tavoin eikä selvittänyt poistumisten syytä. Todistaja L:n mukaan A:n poistuminen työpisteestä oli aina johtunut siitä, että työnantajapuoli oli kutsunut hänet neuvotteluun tai palaveriin. Jossakin määrin eroon on voinut vaikuttaa myös se, että A hoiti sovitulla tavalla luottamusmiestehtäviään keskiviikkoisin, ja sijaisen saaminen linjalle ei aina ollut ongelmatonta. Tuotantoerot ovat tasaantuneet A:n työsuhteen päätyttyä.

Tuotantomäärien kehityksestä esitetty selvitys osoittaa, että työnantajalla on ollut asialliset perusteet puuttua syihin, jotka ovat olleet vaikuttamassa merkittäviin tuotantoeroihin kahden kokoonpanovuoron välillä. Selvityksestä ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti pääteltävissä, että A:n luottamustehtäviin käyttämällä ajalla tai muulla toimintatavalla olisi ollut merkittävää vaikutusta tuotantoeroihin.

A on ollut luottamusmiesasemastaan huolimatta velvollinen tekemään niitä töitä, joista hän oli työsopimuksessaan sopinut tai joita hänen voidaan edellyttää ammattitaitonsa puitteissa tekevän. Kirjallisen työsopimuksen mukaan hänen tehtäviinsä kuuluivat lähinnä kokoonpanotehtävät. Työsopimus on siten ollut sisällöltään jossakin määrin avoin eikä sulkenut pois ikkunatehtaan muitakaan työtehtäviä. Työskentely koneistuslinjalla olisi aikaisempaan verrattuna ollut uusi tehtävä, joka olisi olennaisesti muuttanut A:n siihen saakka tekemän työn sisältöä. Työnantaja olisi kylläkin perehdyttänyt ja kouluttanut A:n uusiin tehtäviin ja taannut hänelle entisen palkkatason. Näin ollen työnantaja ei yksinomaan työnjohtovaltansa puitteissa ole voinut määrätä A:ta siirtymään työskentelemään koneistuslinjalle.

Todistajana kuullun K:n kertomuksen mukaan yhtiön johtoryhmän jäsenenä toimiva talousjohtaja olisi todistajalle kertonut yhtiön pyrkivän päättämään A:n työsuhteen varautumalla maksamaan työsuhteen päättämisestä. Perusteeksi oli ilmoitettu A:n tulevan yhtiölle kalliimmaksi kuin työsuhteen purkuun liittyvät riskit. Esitetty selvitys tukee kanteessa esitettyä väitettä, että siirtovaatimuksen tarkoituksena olisi tosiasiallisesti ollut A:n työsuhteen päättäminen. Siirron toteuttaminen ja työsuhteen purkaminen ajoittuvat parin päivän sisälle. Siirron perusteet on selvitetty A:lle sekä suullisesti että viime vaiheessa myös kirjallisesti. Tarjottu uusi tehtävä on vastannut vaativuudeltaan ja palkkaukseltaan A:n tehtäviä karmikokoonpanijana. Selvityksen jälkeen työnantajalle oli jäänyt se käsitys, että A olisi ollut valmis siirtymään uuteen työpisteeseen sovittuna ajankohtana. Työntekijän tarve höylälinjalla on ollut todellinen ja pysyvä ja siihen on A:n kieltäydyttyä siirretty muita työntekijöitä.

A:lla ei ole ollut yleissopimuksen nojalla perusteita kieltäytyä siirtymästä työskentelemään kokoonpanolinjalta koneistusosastolle eikä muutoinkaan enää sen jälkeen kun siirrosta ja tehtävistä oli syntynyt työnantajan kanssa yhteisymmärrys. Kieltäytyessään siirrosta A on menetellyt työsopimuksesta johtuvien velvoitteidensa vastaisesti.

Yleissopimuksen 4 luvun 4.3 kohdan mukaan luottamusmiestä ei saa luottamusmiehestä johtuvasta syystä irtisanoa ilman työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentin edellyttämää niiden työntekijöiden enemmistön suostumusta, joita hän edustaa. Edelleen luottamusmiehen työsopimusta ei saa purkaa vastoin työsopimuslain 8 luvun 1 §:n säännöksiä. Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

A:n työstä kieltäytymisen johdosta työnantajalla on ollut asialliset perusteet päättää työsuhde irtisanomalla. A:n siihen saakka tekemät työtehtävät ovat edelleen olleet jäljellä kokoonpanolinjalla. Vaikka työnantajalla on edellä todetun mukaisesti ollut perusteita siirtää A näistä tehtävistä muihin tehtäviin, työnantajan on kuitenkin voitu vallinneissa olosuhteissa kohtuudella edellyttää sallivan A:n jatkavan työntekoa entisissä tehtävissään vielä irtisanomisajan. Näin ollen ottaen huomioon kaikki asiassa esiin tulleet seikat työnantajalla ei ole ollut erityisen painavaa syytä purkaa A:n työsopimusta päättymään heti ilman irtisanomisaikaa.

A:n työsopimuksen irtisanominen on edellyttänyt paitsi työsopimuslain mukaisia asiallisia syitä myös A:n pääluottamusmiehenä edustamien työntekijöiden enemmistön suostumuksen. Tällaista suostumusta työnantajalla ei ole ollut, joten työnantaja ei olisi voinut yleissopimuksen määräysten mukaan myöskään irtisanoa A:n työsopimusta.

Edellä todetuilla perusteilla katson Ikkunatehdas Hautanen Oy:n päättäneen A:n työsopimuksen yleissopimuksen vastaisesti.

Ikkunatehdas Hautanen Oy on päättänyt A:n työsopimuksen noudattamatta työsuhteen keston mukaan määräytyvää kahden kuukauden irtisanomisaikaa. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa vastaavan korvauksen irtisanomisajalta. Kanteessa vaadittuja määriä ei näiltä osin ole riitautettu.

Ikkunatehdas Hautanen Oy on velvollinen suorittamaan A:lle yleissopimuksen mukaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen määrässä on muun ohella otettu huomioon A:n luottamusmiesasema, ikä ja koulutus, työsuhteen kesto ja sen päätyttyä aina oikeudenkäyntiin saakka jatkunut työttömyys. Toisaalta korvauksen määrään on vaikuttanut alentavasti A:n oma menettely ja sen antama aihe työsuhteen päättämiseen. Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullinen korvauksen määrä on 12 kuukauden palkkaa vastaavat 22 698 euroa.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työnantajalle ennen tuomion antamista menetetystä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle irtisanomisajan päättymisestä laskettavan 6 kuukauden ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutusta työttömyyspäivärahasta.

A:lle on Puu- ja erityisalojen työttömyyskassan selvityksen mukaan maksettu työsuhteen päättymisestä 26.9.2002 lukien tuomion antamiseen mennessä työttömyysturvalain mukaista ansioon suhteutettua työttömyyspäivärahaa 8 883,51 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 22 698 eurosta on edellä todetun mukaisesti vähennettävä 75 prosenttia 26.11.2002 lukien 6 kuukauden ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista eli 4 441,74 euroa. Näin ollen A:lle maksettavaksi korvauksen määräksi jää 18 256,26 euroa.

Ikkunatehdas Hautanen Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 4 441,74 euroa Työttömyysvakuutusrahastolle.

Ikkunatehdas Hautanen Oy on A:n työsopimuksen purkamisessa toiminut Puuteollisuusyrittäjät ry:stä saamiensa ohjeiden mukaisesti. Vaikka työsuhteen päättämisen on edellä tässä tuomiossa todettu tapahtuneen työehtosopimuksen vastaisesti, asia on kuitenkin ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Puuteollisuusyrittäjät ry:n työnantajaa ohjeistaessaan ole katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Ikkunatehdas Hautanen Oy on jutun hävitessään velvollinen työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Puu- ja erityisalojen liitto on ilmoittanut korvausvaatimuksensa määräksi todistelukululuineen ja arvonlisäveroineen työtuomioistuimelle esitetyn erittelyn mukaan 9 925,92 euroa. Ikkunatehdas Hautanen Oy ja Puuteollisuusyrittäjät ry ovat paljoksuneet vaatimusta kiistämättä yksittäisten toimenpiteiden aiheellisuutta ja asian hoitamisesta aiheutuneita kuluja.

Puu- ja erityisalojen liiton yksilöimät asianajotoimenpiteet ovat olleet asian laatuun nähden aiheellisia ja niistä vaaditut korvaukset työtuomioistuimessa hyväksytyn käytännön mukaisia. Vaaditun oikeudenkäyntikulukorvauksen määrää ei siten ole perusteita alentaa.

Edellä lausutuilla perusteilla velvoitan Ikkunatehdas Hautanen Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa lomakorvauksineen yhteensä 3 783 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 27.12.2002 lukien, ja korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 18 256,26 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien. Lisäksi velvoitan Ikkunatehdas Hautanen Oy:n maksamaan Työttömyysvakuutusrahastolle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomitusta korvauksesta vähennetyn määrän 4 441,74 euroa. Ikkunatehdas Hautanen Oy:n velvoitan korvaamaan Puu- ja erityisalojen liiton oikeudenkäyntikulut 9 925,92 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä. Määrään, että asian laatuun nähden Puuteollisuusyrittäjät ry saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.