16.12.2004

Vaatimukset

Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että A:lla on oikeus sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta 23.2.-15.3.2004 saamatta jääneeseen sairausajan palkkaan 255,63 euroon laillisine viivästyskorkoineen 26.3.2004 lukien,

tuomitsemaan LVI-Saveko Oy:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

tuomitsemaan Talotekniikkaliiton työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

velvoittamaan Talotekniikkaliiton ja LVI-Saveko Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

LVI-Saveko Oy oli jättänyt maksamatta A:lle Talotekniikka-alan LVI-toimialan työehtosopimuksen 15 §:n mukaiset korvaukset sairauden johdosta aiheutuneen työkyvyttömyyden johdosta ajalta 23.2.-15.3.2004, yhteensä 16 työpäivältä. A:n työsuhde yhtiöön oli jatkunut yhtäjäksoisesti kahdeksan vuotta, jolloin työehtosopimuksen mukaan työnantajan oli maksettava hänelle sairausajan palkkaa 42 kalenteripäivältä. Työnantaja oli maksanut A:lle sairausajan palkkaa ajalta 3.-20.2.2004, vaikka hänen sairauslomansa oli jatkunut yhtäjaksoisesti 26.3.2004 saakka. Työnantaja ei ollut enää 23.2.2004 alkaen maksanut A:lle sairausajan palkkaa, vaikka hänellä oli ollut siihen oikeus työehtosopimuksen mukaan. Sairausajan palkkaa oli siis maksamatta ajalta 23.2.-15.3.2004, mihin ajanjaksoon sisältyi 16 työpäivää. A:n keskituntiansio oli ollut 11,27 euroa, joten vaadittava sairausajan palkan suuruus oli 1 442,56 euroa vähennettynä hänelle maksetulla sairauspäivärahalla 1 186,93 eurolla eli yhteensä 255,63 euroa.

Työnantaja oli toimittanut A:lle 9.2.2004 päivätyn lomautusilmoituksen, missä oli ilmoitettu hänen lomauttamisestaan 22.2.2004 alkaen. Työnantajapuoli oli neuvotteluissa kiistänyt sairausajan palkanmaksuvelvollisuutensa mainitusta päivästä lähtien vedoten siihen, että lomautusilmoitus oli annettu ennen A:n työkyvyttömyyden alkua ja lomautus oli alkanut 23.2.2004, joten työnantajalla ei ollut tästä päivästä lähtien lomautuksen ajalta palkanmaksuvelvollisuutta.

A oli ollut lääkärin määräyksestä sairauslomalla 3.2. ja 26.3.2004 välisen ajanjakson. Lääkäri oli määrännyt A:lle sairauslomaa kolmessa eri jaksossa samalla taudinmäärityksellä, joten kyse oli ollut yhdenjaksoisesta sairauslomasta. A:n ollessa sairauslomalla hänelle oli toimitettu lomautusilmoitus, joten hänet oli sairausloman aikana lomautettu. Tapaukseen oli sovellettava aikaprioriteettiperiaatetta, koska kyseessä oli kaksi samaan aikaan sattuvaa työstä poissaoloperustetta.

Aikaprioriteettiperiaatetta sovellettaessa oli siis määräävä merkitys annettava ensimmäiselle sellaiselle poissaoloperusteelle, minkä vuoksi työntekijä oli poissaolonsa vuoksi estynyt tekemästä työtään. A:lla se oli ollut 3.2.2004 alkanut sairaus.

Sillä seikalla, että lääkäri oli määrännyt sairauslomaa kolmessa eri jaksossa samalla diagnoosilla ei ollut merkitystä aikaprioriteettia sovellettaessa. Sairausloman määrääminen jaksoissa ei voinut olla esteenä A:n oikeudelle sairausajan palkkaan, vaan sen piti olla riippumaton siitä, kirjoittaako lääkäri sen eri jaksoissa vai ei. Sairauslomien kirjoittaminen jaksoissa oli vain lääkärien väline, minkä mukaan arvioidaan sairausloman pituus kerrallaan potilaan sairausloman tarpeen mukaan. Yhtä hyvin lääkäri olisi voinut kirjoittaa sairauslomaa koko sairausloman ajaksi yhdellä kertaa. Näin ei useinkaan menetellä, jotta lääkärin arvioiman sairausloman pituus ei muodostuisi liian pitkäksi yhdellä kertaa.

Yhtiötä oli paikallisessa neuvottelussa 29.3.2004 vaadittu korjaamaan työehtosopimuksen vastainen menettelynsä. Työnantaja ei ollut kuitenkaan suostunut maksamaan vaadittua sairausajan palkkaa. Asianosaisliitot olivat 4.5.2004 neuvotelleet asiasta. Työnantajaliitto ei kuitenkaan ollut välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen olotilan poistamiseksi. Kun Talotekniikkaliitto oli asiassa työehtosopimusrikkomuksista huolimatta tukenut työnantajaa ja hyväksynyt tämän menettelyn puuttumatta asiaan, tuli se tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Vastaus kannevaatimuksiin

Talotekniikkaliitto ja LVI-Saveko Oy ovat kiistäneet kanteen, vaatineet sen hylkäämistä ja Rakennusliiton velvoittamista korvaamaan Talotekniikkaliiton ja LVI-Saveko Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

LVI-Saveko Oy:n työtilanne heikkeni talvella 2004 siten, että yritys joutui lomauttamaan työntekijöitään. A meni 3.2.2004 lääkärinvastaanotolle ja lääkäri katsoi hänet työkyvyttömäksi ajalle 3.-20.2.2004. Yhtiö lomautti A:n 9.2.2004 annetulla lomautusilmoituksella siten, että lomautus olisi tullut alkamaan 22.2.2004 eli sinä päivänä, jolloin A olisi työnantajan sen hetkisen tiedon mukaan ollut työkykyinen. A meni 20.2.2004 lääkäriin, joka totesi hänet työkyvyttömäksi 21. ja 14.3.2004 väliseksi ajaksi. Tämä työkyvyttömyyden toteamisen ajankohta oli siis työnantajan 9.2.2004 antaman lomautusilmoituksen jälkeen. A oli vielä todettu työkyvyttömäksi 12.3.2004 päivätyllä lääkärintodistuksella 16. ja 26.3.2004 väliseksi ajaksi. A:n toistaiseksi voimassa oleva lomautus alkoi ilmoitettuna päivänä 22.2.2004.

Työnantajalla oli työehtosopimuksen 15 §:n mukaan palkanmaksuvelvollisuus sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajanjakson ajalta. Pelkästään sairauden toteaminen tai sairauden olemassaolo ei aiheuttanut sairausajan palkan maksamista. Työkyvyttömyys todetaan lääkärin antaman todistuksen perusteella. Työehtosopimuksen mukaan kyse oli siis ajanjaksosta, jonka lääkäri oli todennut. Henkilölle saattoi tulla sairauksia, jotka eivät enää parantuneet, mutta eivät aiheuttaneet työkyvyttömyyttä. Joskus sairaus aiheutti työkyvyttömyyttä jaksoissa. Työehtosopimuksen mukainen sairausajanpalkan maksamisvelvollisuus määräytyi kunkin työkyvyttömyysjakson perusteella eikä sairauden alkamisen mukaan.

Yhtiöllä oli ollut taloudellinen ja tuotannollinen peruste lomauttaa A. Lomautuksia toteutettiin ennen A:n lomauttamista ja myös sen jälkeen. Lomautukset olivat olleet edelleen voimassa 4.5.2004, kun asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä. Kyseessä ei siis ollut ollut tarkoitus kiertää työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta lomautuksella, vaan lomautukselle oli aito tarve. Yhtiön työntekijät tiesivät jo tammikuun 2004 lopulla yrityksen lomautustarpeesta.

Koska lomautusilmoitus oli annettu ennen työntekijän toisen työkyvyttömyysjakson alkua, ei työnantajalla ollut lomautuksen ajalta palkanmaksuvelvollisuutta. Kun työnantaja oli antanut lomautusilmoituksen 9.2.2004, oli työnantajan käsityksenä, että työkyvyttömyys päättyisi 21.2.2004 ja työntekijä palaisi työhön 23.2.2004. Työnantajalla oli ollut perusteltu syy luottaa lääkärin toteamaan työkyvyttömyyden kestoaikaan. Korkeimman oikeuden tapauksessa KKO 1997:121 ja työtuomioistuimen lausunnossa TT 1994-57 ei ollut kyse nyt käsillä olevasta asiasta.

Kanteessa esitetty sairausajan palkka oli määrältään oikea. Mikäli työntekijälle määrättäisiin maksettavaksi sairausajan palkkaa, niin viivästyskorkoa tuli maksaa vasta haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

LVI-Saveko Oy:tä ei voida tuomita maksamaan hyvityssakkoa, koska yhtiö oli noudattanut asiassa Talotekniikkaliiton antamia ohjeita. Myöskään Talotekniikkaliittoa ei voida tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, koska yhtiö ei ollut rikkonut työehtosopimusta.

Perustelut

Sairausajan palkkaa koskevista määräyksistä esitetty selvitys

Työtuomioistuin on kuullut todistajana Talotekniikkaliiton asiamiestä B:tä, joka on kertonut työehtosopimuksen määräyksen soveltamisesta. B on kertonut, että työntekijälle maksetaan työehtosopimusmääräyksen mukaan sairausajan palkkaa sairauden tai työtapaturman aiheuttaman, lääkärinlausunnolla osoitetun työkyvyttömyyden ajanjakson työpäiviltä. Eri lääkärintodistuksilla määriteltyjä sairauslomia tulee tarkastella erillisinä työkyvyttömyysjaksoina. Tällaisia työkyvyttömyysjaksoja tulee käsitellä myös siten erillään, ettei niitä lueta yhdenjaksoiseksi sairauslomaksi. Myös saman sairauden alkaessa 30 päivän kuluessa uudelleen oli kysymys erillisestä työkyvyttömyysjaksosta. Todistaja on lisäksi kertonut työnantajaliiton neuvoneen yhtiötä toimimaan asiassa siten, ettei yhtiö maksa sairausloman toteamisen tapahduttua työnantajan antaman lomautusilmoituksen jälkeen työntekijälle sairausajan palkkaa. Yhtiö oli noudattanut työnantajaliiton ohjetta.

Arviointi ja johtopäätökset

Talotekniikka-alan työehtosopimuksen 15 §:n mukaan työntekijälle maksetaan ansionmenetyksen korvausta keskituntiansion mukaan sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajanjakson työpäiviltä työsuhteen jatkuttua yhtäjaksoisesti 5 vuotta mutta alle 10 vuotta 42 kalenteripäivän ajanjaksolta.

A:n lääkärintodistusten osoittama työkyvyttömyys on jatkunut keskeytyksettä koko kanteen tarkoittaman sairausloman ajan. Kysymys on lisäksi koko ajan ollut samasta sairaudesta. A:n työkyvyttömyysaika on jakautunut lääkärin sairausloman pituudesta suorittaman arvion mukaan kolmeen eri jaksoon. Näin on kuitenkin työtuomioistuimen käsityksen mukaan tapahtunut vain A:n terveydentilan seurantaan liittyvistä, hänestä itsestään riippumattomista syistä. Esitetyillä perusteilla A:n työkyvyttömyysaikaa on määräystä tulkittaessa tarkasteltava yhtenäisenä sairauslomana. Tulkinta ei ole työtuomioistuimen mielestä ristiriidassa myöskään määräyksen sanamuodon kanssa.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti noudatettu aikaprioriteettiperiaatetta ja katsottu työntekijän työnteon esteen johtuvan siitä syystä, joka on alkanut ensimmäiseksi. Periaatetta on noudatettu myös sovellettaessa sairausajan palkkamääräystä lomautustilanteessa. (ks. KKO:1997:121 ja maanrakennusalaa koskeva ratkaisu TT:1994-57). Viimeksi mainitussa tapauksessa työntekijän työkyvyttömyys oli todettu jaksoittain samalla tavoin kuin nyt vireillä olevassa asiassa. Tämän seikan ei edes väitetty vaikuttavan poissaolon syyn arviointiin.

A on ollut ennen lomautusilmoituksen antamista samasta sairaudesta johtuvalla sairauslomalla, joka on edellä esitetyn mukaan jatkunut keskeytyksettä. Siten hänen on katsottava olleen ilmoitetun lomautuksen aikana sairauslomalla. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että A:lla on oikeus kanteessa tarkoitettuun sairausajan palkkaan.

Vaadittu sairausajan palkka on määrältään riidaton. Saatavalle on korkolain 6 ja 9 §:n mukaan maksettava viivästyskorkoa haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Jättäessään maksamatta A:lle sairausajan palkan lomautusajalta yhtiö on esitetyn selvityksen mukaan toiminut Talotekniikkaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Kun lisäksi nyt syntyneestä tilanteesta ei ole selvitetty olleen tällä sopimusalalla aikaisempaa käytäntöä, yhtiön ei ole katsottava rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Työtuomioistuimen mielestä asiassa on ollut selvää, että aikaprioriteettiperiaatetta on tullut tulkita silmälläpitäen saman sairauden tosiasiallista jatkumista eikä sairausloman myöntämistä jaksoittain. Sen vuoksi Talotekniikkaliiton olisi tullut havaita yhtiölle ohjeistamansa tulkinnan työehtosopimuksen vastaisuus ja huolehtia siitä, että yhtiö viipymättä oikaisee menettelynsä työehtosopimuksen mukaiseksi. Kun Talotekniikkaliitto ei kuitenkaan ole tällaisiin toimenpiteisiin ryhtynyt, liitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Oikeudenkäyntikulut

Talotekniikkaliitto ja LVI-Saveko Oy ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n nojalla jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 500 euroa, mitä ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lla on oikeus sairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden ajalta 23.2. - 15.3.2004 saamatta jääneeseen sairausajan palkkaan 255 euroon 63 senttiin laillisine viivästyskorkoineen 16.8.2004 lukien.

LVI-Saveko Oy:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee Talotekniikkaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Rakennusliitolle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 2 000 euroa.

Talotekniikkaliitto velvoitetaan korvaamaan Rakennusliiton oikeudenkäyntikulut 500 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Jalanko, Niskanen, Sutela, Sulkunen ja Vertanen jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.