5.2.2002

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta

vahvistamaan, että Hackman Metos Oy Ab on ollut velvollinen suorittamaan A:lle 1.1.2000 alkaen työehtosopimuksen 8 §:n 1 momentin perusteella peruspalkkaa, jonka määrä ottaen huomioon A:n työnvaativuusryhmä sekä henkilökohtaisen palkan osuus on 10 766 markkaa kuukaudessa sekä sen lisäksi erikseen sovitun 2 000 markan suuruisen palkan osuuden ja puhelinedun määrältään 120 markkaa,

tuomitsemaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon,

tuomitsemaan Hackman Metos Oy Ab:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon, ja

velvoittamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja Hackman Metos Oy Ab:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajayhdistyksen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Vaatimusten perusteet

A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Hackman Metos Oy Ab:n palveluksessa. A:n siirtyessä yhtiön palvelukseen kirjallisessa työsopimuksessa sovittiin palkaksi 1.10.1996 lukien 9 500 markkaa kuukaudessa. Lisäksi työsopimukseen otettiin optio 10.10.1996 alkaen erillisestä 2 000 markan suuruisesta korvauksesta kuukaudessa, jos A ottaa omalla kustannuksellaan käyttöönsä huoltokäyttöön varustellun pakettiauton. A on sittemmin käyttänyt mainitun option hyväkseen. Työnantaja on ryhtynyt suorittamaan A:lle tämän omistaman pakettiauton käyttämisestä erillistä korvausta, joka on palkkalaskelmissa esiintynyt "muuna palkkana". Tämä "muu palkka" on säilynyt määrältään muuttumattomana.

A työskenteli aikapalkalla. Tässä palkkausmuodossa työntekijän palkka määräytyy ensisijaisesti siten, että hänelle maksetaan henkilökohtainen aikapalkka, joka on vähintään peruspalkan suuruinen. Työehtosopimuksen 8 §:n 1 momentin mukaan työntekijän peruspalkka saadaan lisäämällä henkilökohtaisen palkan osuus työntekijän työkohtaisen palkan osuuteen.

A:n peruspalkka 1.1.2000 alkaen oli 10 766 markkaa. A työskenteli työnvaativuusryhmä 9:ssä, jolloin työkohtaisen palkan osuus oli 9 507 markkaa. Lisäksi A:lle suoritettiin henkilökohtaisena palkan osuutena 13,25 prosenttia työkohtaisesta palkasta eli 1 259 markkaa.

Työehtosopimuksen 9 §:n 2 momentin mukaan on mahdollista, että työntekijälle maksetaan peruspalkan lisäksi aikatyössä aikapalkkaosuutta. Riita on syntynyt siitä, oliko A:lle työsopimuksella sovittu oman auton käytöstä maksettava erillinen korvaus 2000 markkaa kuukaudessa otettava huomioon A:n palkkauksessa aikapalkkaosuutena vai ei. Asiasta oli jääty sekä työpaikkatasolla että liittotasolla erimielisiksi.

A:lle alunperin maksettu palkka 9 500 markkaa oli sisältänyt tuossa vaiheessa peruspalkan lisäksi myös aikapalkkaosuutta. Erillisen 2 000 markan lisän lukeminen aikapalkkaosuudeksi on merkinnyt sitä, että taulukkopalkkojen noustua myöhemmin yleiskorotuksia enemmän aikapalkkaosuus on vastaavasti pienentynyt niin, että korvaus auton käyttöönottamisesta on jäänyt 800 markkaa sovittua pienemmäksi.

Kyseessä oleva 2 000 markkaa ei ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua aikapalkkaosuutta, vaan erillinen työsopimuksella sovittu palkan tai korvauksen luontoinen erillinen lisä, jota ei tullut ottaa huomioon työehtosopimuksen palkkarakenteen osana. Täten työnantajan tuli suorittaa A:lle työehtosopimuksen perusteella peruspalkka, josta määrästä ei ollut riitaa sekä sen lisäksi työsopimuksella sovittu erillinen korvausluontoinen palkan osuus kiinteänä 2 000 markan eränä samoin kuin puhelinedun arvo 120 markkaa työehtosopimuksen mukaisen peruspalkan lisäksi. Puhelinetuus ei kuulu palkkarakenteeseen niin, että se voisi pienentää peruspalkkaa.

Työnantaja oli tietoisesti rikkonut työehtosopimuksen palkkausta koskevia määräyksiä, koska se oli jättänyt suorittamatta A:lle työehtosopimuksen edellyttämän peruspalkan 10 766 markkaa. Työnantajan on täytynyt tiedostaa, että erikseen sovittu 2 000 markan palkanluontoinen korvaus A:n oman auton käyttämisestä työssä ei voinut olla työehtosopimuksen mukaista aikapalkkaosuutta. Mikäli työnantajan tulkinta palkkajärjestelmästä olisi oikea, menettäisi se alkuperäisen ja sopijaosapuolten yhdessä sopiman tarkoituksensa.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET oli saanut asian selvittelyn yhteydessä tiedon siitä, että työnantaja tietoisesti rikkoi työehtosopimuksen määräyksiä. Työnantajaliitto ei siitä huolimatta ollut ryhtynyt toimiin työehtosopimuksen vastaisen tilan poistamiseksi. Työnantajaliiton olisi tullut tiedostaa tai tietää, että työnantaja sotki A:n palkkarakenteeseen elementtejä, jotka eivät sinne työehtosopimuksen mukaan kuuluneet ja ryhtyä toimiin, jotta sen jäsenyritys olisi soveltanut oikein työehtosopimusta.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja Hackman Metos Oy Ab ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä.

Lisäksi vastaajat ovat vaatineet, että Metallityöväen Liitto velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Hackman Metos Oy Ab:n solmiessa työsopimuksen A:n kanssa tälle oli edellä kerrotun mukaisesti annettu mahdollisuus ottaa käyttöönsä pakettiauto ja siinä tapauksessa saada 2 000 markkaa suurempaa palkkaa.

A:lle ei ollut auton hankkimisen lisäksi aiheutunut asiassa mitään kustannuksia. Yhtiö maksoi A:lle täysimääräisesti auton varustelun samoin kuin kaikki matkakorvaukset. Kilometrikorvausten tarkoituksena on kattaa oman auton käytöstä työntekijälle aiheutuneet pääomakulut, polttoainekustannukset, vakuutuksista aiheutuneet kustannukset ja muut mahdolliset kustannukset. Yhtiö oli siten korvannut kaikki auton käytöstä aiheutuneet kustannukset, myös auton hankkimisesta aiheutuneet pääomakustannukset.

Kyseessä ei siten voinut olla palkkarakenteen ulkopuolinen korvauksen luontoinen lisä, koska kustannusten korvaukset oli maksettu muilla työehtosopimuksen mukaisilla suorituksilla. Mitään korvauksia ei ollut jäänyt maksamatta riidanalaisen palkanosuuden vuoksi.

Kyseessä ei ollut myöskään palkkarakenteen ulkopuolinen erillinen palkanlisä. Metalliteollisuuden työehtosopimuksen 10 §:ssä oli lueteltu palkkarakenteen ulkopuoliset lisät. Nyt kysymyksessä oleva riidanalainen palkan osuus ei kuulunut tähän joukkoon.

Työntekijälle maksettava henkilökohtainen aikapalkka muodostuu peruspalkasta ja mahdollisesta aikapalkkaosuudesta. Aikapalkkaosuutta tai sen määräytymisperustetta ei ole sovittu työehtosopimuksessa, koska sen maksaminen ei ole pakollista. Aikapalkkaosuuden maksaminen tarkoittaa käytännössä ainoastaan sitä, että työntekijälle maksetaan peruspalkkaa suurempaa palkkaa. Aikapalkkaosuuden maksaminen saattaa johtua monesta eri syystä: työnantajan on maksettava tietyn suuruista palkkaa saadakseen ammattitaitoista työvoimaa tai työnantaja haluaa maksaa "hyvän miehen lisää".

Aikapalkkaosuus ei ole kiinteä osuus, vaan taulukkopalkkojen kohotessa aikapalkkaosuus saattaa pienentyä eli peruspalkan ja aikapalkkaosuuden suhde palkkarakenteen sisällä saattaa muuttua. Samoin peruspalkan sisäinen rakenne saattaa muuttua työkohtaisten ja henkilökohtaisten palkanosien muuttuessa. Tällöinkin aikapalkkaosuuden määrä muuttuu.

Riidanalainen palkanosuus oli osana henkilökohtaista aikapalkkaa otettu huomioon laskettaessa prosenttipohjaisia yleiskorotuksia. Mikäli kysymyksessä olisi ollut erillinen lisä, ei tähän olisi ollut tarvetta. Mitään työehtosopimuksen 10 §:ssä mainittuja lisiä ei oteta huomioon yleiskorotusta laskettaessa. Vuodesta 2000 alkaen metalliteollisuuden työehtosopimus on sisältänyt määräykset palkanmaksusta kuukausipalkkana. Määräysten mukaan henkilö saa vuosilomapalkkana henkilökohtaisen aikapalkan. Edelleen muun muassa ylitöiden ja sairausajan palkkoja laskettaessa laskentaperusteena on henkilökohtainen aikapalkka. Mikäli kysymyksessä olisi palkkarakenteen ja samalla henkilökohtaisen aikapalkan ulkopuolinen palkanlisä, ei riidanalaista palkan osuutta olisi tarpeen ottaa huomioon edellä mainittuja eriä maksettaessa eikä sitä olisi tarve maksaa myöskään vuosiloman ajalta. A oli kuitenkin saanut riidanalaisen palkan osuuden myös vuosiloman ajalta ja se oli otettu huomioon edellä mainittuja eriä maksettaessa. A tai luottamusmiehet eivät olleet puuttuneet tuolloin asiaan tai väittäneet, että kysymyksessä olisikin henkilökohtaisen aikapalkan ulkopuolinen lisä.

Työntekijälle ei sovita työhönoton yhteydessä erikseen peruspalkkaa ja aikapalkkaosuutta. Työsuhteen alkaessa sovitaan tietyn suuruinen palkka, joka ainoastaan jakautuu metalliteollisuuden palkkarakenteen mukaisesti peruspalkkaan sekä mahdolliseen aikapalkkaosuuteen. Myös tässä tapauksessa A:lle oli sovittu maksettavaksi henkilökohtainen aikapalkka, joka työsuhteen alussa oli 11 600 markkaa ( 9 500 markkaa + 2 000 markkaa + 100 markkaa), joka oli jakautunut peruspalkkaan ja aikapalkkaosuuteen.

Puhelinetu on ennakonpidätyksen alainen luontoisetu ja osa palkkatuloa. Se on osa metalliteollisuuden palkkarakennetta ja henkilökohtaista aikapalkkaa.

Työnantaja oli toiminut asiassa täysin työehtosopimuksen määräysten mukaisesti. Yhtiö ei ollut rikkonut millään tavoin työehtosopimusta eikä työnantajaliitto ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Perustelut

Erimielisyys

Huoltomies A on työskennellyt Hackman Metos Oy Ab:n palveluksessa 1.10.1996 alkaen. Kirjallisessa työsopimuksessa A:n palkaksi on sovittu työsuhteen alkaessa 9.500 markkaa. Lisäksi työnantaja on sitoutunut maksamaan A:lle 2.000 markkaa kuukaudessa, jos tämä hankkii käyttöönsä huoltokäyttöön varustellun pakettiauton.

A on sittemmin hankkinut sopimuksen mukaisen pakettiauton, jonka työnantaja on varustanut huoltokäyttöön. Työnantaja on myös aluksi maksanut 2.000 markkaa kuukaudessa yli sovitun palkan 9.500 markan. Tuossa vaiheessa A:n työehtosopimuksen mukainen vähimmäisperuspalkka on ollut 8.957 markkaa ja aikapalkkaosuus ilman huoltoauton hankkimisesta maksettavaa osuutta 543 markkaa. A:n palkka on tämän jälkeen eri palkankorotusten kautta kehittynyt niin, että hänelle on 1.1.2000 lukien maksettu henkilökohtaisena aikapalkkana 12.259 markkaa. Hänen työehtosopimuksen mukainen peruspalkkansa on tällöin ollut 10.766 markkaa. Aikapalkkaosuus on siten ollut 1.493 markkaa. Henkilökohtaiseen aikapalkkaan on sisältynyt työsopimuksessa sovittu korvaus huoltoauton käyttöönottamisesta samoin kuin puhelinedun verotusarvoa vastaava määrä 120 markkaa.

Erimielisyydessä on kyse siitä, ovatko auton hankkimisesta sovitut 2.000 markkaa ja puhelinedun verotusarvo 120 markkaa työehtosopimuksen mukaisen palkkarakenteen ulkopuolelle jäävää lisäpalkkaa vai ovatko ne, kuten työnantaja on tulkinnut, osa henkilökohtaisen palkan aikapalkkaosuutta, joka on palkankorotusten yhteydessä pienentynyt, kun taulukkopalkkojen korotukset ovat olleet suurempia kuin yleiskorotukset.

A:n palkan työehtosopimuksenmukaisuus

Työtuomioistuimessa on metalliteollisuuden työehtosopimuksen palkkamääräysten sisällöstä kuultu todistajina Metallityöväen Liiton neuvottelupäällikköä B:tä ja Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n osastopäällikköä C:tä. Todistajien yhdensuuntaisista kertomuksista käy ilmi, että työsopimuksen sopijapuolet voivat sopia esimerkiksi siitä, että huoltoauton käyttöönsä hankkineelle työntekijälle maksetaan 2000 markkaa suurempaa palkkaa kuin muille työntekijöille. Työsopimuksin voidaan sopia myös peruspalkan lisäksi maksettavista erillisistä kiinteämääräisistä palkanlisistä, joskaan ne eivät kuulu nykyiseen palkkausjärjestelmään ja niistä on C:n kertoman mukaan pyritty eroon ohjeistamalla yrityksiä muuttamaan ne palkkarakenteen mukaiseksi aikapalkkaosuudeksi.

B:n mukaan puhelinedun käsittelystä palkkauksessa ei ole sovittu työehtosopimusosapuolten välillä. Asiasta ei myöskään ole alalla syntynyt kovin paljon soveltamiskäytäntöä. Metalliteollisuuden palkkarakenne koostuu kahdesta peruselementistä; työkohtaisesta ja henkilökohtaisesta palkanosuudesta. Tämän lisäksi voidaan peruspalkan lisäksi maksaa aikapalkkaosuutta. Peruspalkan ei ole koskaan ajateltu sisältävän sellaisia eriä kuten puhelinetu, jotka eivät määräydy tehtävän vaativuuden tai työntekijän henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan.

C on puolestaan kertonut, että puhelinetu on osa henkilökohtaista aikapalkkaa. Alalla puhelinetu on ollut lähinnä luottamusmiehillä sekä huolto- ja päivystystehtävissä työskentelevillä työntekijöillä. Puhelinetua on palkkauksessa käsitelty muiden luontoisetujen tavoin niin, että sen verotusarvo on lisätty rahana maksettuun palkkaan. Liitto on neuvontatoiminnassaan katsonut, että peruspalkan täyttymiseen riittää, että osa siitä maksetaan rahana ja osa puhelinetuna. Tämän tulkinnan, jota noudatetaan myös metalliteollisuuden toimihenkilöpuolella, Metallityöväen Liitto on hiljaisesti hyväksynyt.

Työtuomioistuin toteaa esitetyn selvityksen osoittavan, että osana työehtosopimuksen mukaista palkkarakennetta voidaan työsopimuksin sopia eri nimikkeillä yli peruspalkan maksettavista, palkkarakenteessa aikapalkkaosuutena käsiteltävistä palkkaeristä. Käytännössä on työsopimuksin voitu sopia myös esimerkiksi kiinteämääräisinä yli peruspalkan maksettavista henkilökohtaisen aikapalkan ulkopuolisiksi tarkoitetuista suorituksista. Hackman Metos Oy Ab:n ja A:n välisellä työsopimuksella on edellä todetuin tavoin sovittu maksettavaksi huoltoauton hankkimisesta korvausta 2.000 markkaa kuukaudessa. Sen arvioiminen, onko tällöin ollut tarkoitus sopia kyseisen suuruinen palkkaerä maksettavaksi myös myöhemmin yli kulloisenkin peruspalkan, on Hackman Metos Oy Ab:n ja A:n välisen työsopimuksen tulkintaa koskeva kysymys, jonka käsitteleminen ja ratkaiseminen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n säännökset huomioon ottaen ei kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Työehtosopimuksesta ei esitetyn näytön valossa voida johtaa estettä lukea puhelinedun arvoa osaksi työntekijän henkilökohtaista aikapalkkaa. Ottamatta kantaa siihen, mitä työsopimusosapuolten välillä on mahdollisesti sovittu puhelinedun huomioon ottamisesta A:n palkkauksessa työtuomioistuin toteaa, että A:lle maksettu rahapalkka on joka tapauksessa ollut vähintään työehtosopimuksen mukaisen vähimmäispalkan suuruinen. Työnantaja ei näin ollen ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä maksaessaan A:lle edellä kerrotun suuruista palkkaa. Vastaavasti myöskään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ei ole laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Metallityöväen Liitto on työtuomioistuimesta annetun lain 33a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n ja Hackman Metos Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Metallityöväen Liitto on hyväksynyt korvauksen määräksi vaaditut (15 000 markkaa) 2 522,80 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metallityöväen Liitto ry velvoitetaan korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ry:n ja Hackman Metos Oy Ab:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 522 eurolla 80 sentillä, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, Virtanen, Sutela, Leivo ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Niemitalo.

Tuomio on yksimielinen.