18.10.2001

TYÖTUOMIOISTUIN LAUSUNTO Nro 44

KUULTAVAT

Talotekniikkaliitto ry, Helsinki

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto ry, Helsinki

LVI-Urakoitsijat ry, Helsinki

Vesi- Lämpö- IlmastointiurakoitsijaliittoVeLU ry, Helsinki

Sähköalojen ammattiliitto ry, Tampere

Rakennusliitto ry, Helsinki

ASIA

Helsingin käräjäoikeuden lausuntopyyntö työntekijän palkkaetuja koskevassa asiassa A /Antenni-Asennus Oy

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.8.2001

Pääkäsittely 13.8. ja 18.9.2001

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Toiselta puolen Talotekniikkaliiton, Sähkö- ja telealan työnantajaliiton, LVI-Urakoitsijat ry:n ja Vesi- Lämpö- Ilmastointiurakoitsijaliitto VeLU:n sekä toiselta puolen Sähköalojen ammattiliiton ja Rakennusliiton välillä 11.12.1997 allekirjoitetun talotekniikka-alan työehtosopimuksen liitteessä 3 on seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomaltapaluuraha ja työsuhteen päättyessä suoritettava lomakorvaus

1 Lakisääteiseltä vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 50 % hänen vuosilomapalkastaan.

Lomaltapaluurahasta 1/3 suoritetaan ennakkona vuosilomapalkan maksamisen yhteydessä. Tätä osaa eivät koske jäljempänä olevat lomaltapaluurahan saamista koskevat edellytykset.

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KÄRÄJÄOIKEUDESSA

KANNE

A on Antenni-Asennus Oy:tä vastaan Helsingin käräjäoikeudessa ajamassaan kanteessa muun ohessa vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle lomaltapaluurahaa 838,30 markkaa.

A on työskennellyt yhtiön palveluksessa teleasentajana ja työsuhteessa on noudatettu talotekniikka-alan työehtosopimusta. A oli ollut vuosilomalla 21. - 26.2.2000 ja hän oli palannut työhön heti vuosiloman päätyttyä 28.2.2000 kello 8. A oli poistunut työpaikalta samana päivänä kello 10.22. Työstä poistumisen syy oli ollut liittyminen työpäivän kestäneeseen vauhdituslakkoon, jolla eräät Sähköalojen ammattiliiton ammattiosastot olivat vauhdittaneet sopimusneuvotteluja. Seuraavana päivänä 29.2.2000 hän oli jatkanut työtä tavalliseen tapaan.

Koska A oli palannut työhön heti vuosiloman päätyttyä, hänellä oli työehtosopimuksen liitteen 3 1 kohdan mukaan oikeus lomaltapaluurahaan.

VASTAUS

Antenni-Asennus Oy on kiistänyt kanteen.

Palatessaan vuosilomalta 28.2.2000 A oli ilmoittanut tulleensa työhön vain siinä tarkoituksessa, että hän saisi lomaltapaluurahan. Hän ei ollut tehnyt työnantajan hänelle osoittamia työtehtäviä. Kaksi tuntia työpaikalla oltuaan A oli poistunut työstä liittyen käynnissä olleeseen laittomaan työtaisteluun. Yhtiö oli erehdyksessä maksanut A:lle palkan kahdelta tunnilta.

A:lla ei ollut ollut todellista tarkoitusta vuosiloman jälkeen tulla ensimmäisenä työpäivänä tekemään työtä, vaan hänen tarkoituksensa oli ollut osallistua laittomaan työtaisteluun. Työnantaja ei siten ollut ollut työehtosopimuksen nojalla velvollinen maksamaan hänelle lomaltapaluurahaa.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Helsingin käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla työtuomioistuimen lausunnon siitä, mitä edellytyksiä on asetettava lomaltapaluurahaa koskevan määräyksen 1 kohdan 3 kappaleen tarkoittamalle työntekijän heti työhön palaamiselle.

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Sähkö- ja telealan työnantajaliitolle, Talotekniikkaliitolle, LVI-Urakoitsijat ry:lle, Vesi- Lämpö- Ilmastointiurakoitsijaliitto VeLU:lle, Sähköalojen ammattiliitolle ja Rakennusliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Sähkö- ja telealan työnantajaliitto on lausunnossaan, johon Talotekniikkaliitto, LVI-Urakoitsijat ry ja Vesi- Lämpö- Ilmastointiurakoitsijaliitto VeLU ovat osaltaan yhtyneet, todennut seuraavaa:

Talotekniikka-alan työehtosopimuksen liitteessä 3 olevan lomaltapaluurahaa koskevan määräyksen mukaan: "Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä." Käräjäoikeus on pyytänyt työtuomioistuimelta lausuntoa siitä, mitä edellytyksiä on asetettava lomaltapaluurahaa koskevan määräyksen sanotun kappaleen tarkoittamalle työntekijän heti työhön palaamiselle.

Kysymyksessä olevan työehtosopimuksen määräys on peräisin 1970-luvun alusta. Suomen Työnantajain Keskusliiton kiertokirjeessä 10.5.1978, Y/68/78 todetaan, että lomaltapaluurahasäännöstö tuli yleisesti teollisuuden työehtosopimuksiin keskusjärjestöjen vuonna 1972 allekirjoitetun ns. HL-sopimuksen myötä. Alunperin lomaltapaluurahajärjestelmä otettiin käyttöön metallialalla metalliteollisuuden koskeneen lakon päätyttyä vuonna 1971.

Lomaltapaluurahamääräys ja sen nyt kysymyksessä oleva kohta tuli sähköasennusalan työehtosopimukseen 1970-luvulla samanlaisena tekstiltään kuin metallialan vastaava määräys. Vuoden 1973 metallialan työehtosopimuksesta selviää, että nyt kysymyksessä oleva, riidanalainen teksti "palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä" oli tuolloin metallialan työehtosopimuksessa samanlaisena. Talotekniikka-alan työehtosopimuksen korvattua sähköasennusalan vuoden 1998 alusta määräys oli edelleen sisältynyt sanotunlaisena työehtosopimukseen.

Kuten Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton kiertokirjeestä 37/78, 23.5.1978 selviää, että Metalliteollisuuden Työnantajaliitto ja Metallityöväen Liitto ovat sopineet lomaltapaluurahan maksamista koskevista periaatteista. Sanotun kiertokirjeen liitteenä olevat periaatteet toteavat selkeästi: "...että työntekijän tulee olla työssä ennen sekä jälkeen vuosilomansa vähintään yhden työpäivän työtuntijärjestelmän mukaisesti". Edelleen ohjeissa, puhuttaessa puheena olleeseen työssäolemisperiaatteisiin liittyvistä poikkeuksista kiinnitetään huomiota erityisesti syyhyn, josta poikkeaminen aiheutuu.

Aikanaan Sähkötyönantajain Liitossa ja sittemmin Sähkö- ja telealan työnantajaliitossa on kysymyksessä olevassa asiassa noudatettu ohjeistuksessa ja käytännössä johdonmukaisesti täysin samaa, edellä selostettua tulkintalinjaa, kun on ratkaistu lomaltapaluurahan maksamista koskevaa työhön palaamisedellytystä. Sähköasennusalan työnantajaliittojen kanta on siis ollut alunperin ja säilynyt kysymyksessä olevassa asiassa samanlaisena kaiken aikaa. Työnantajapuolella on kaiken aikaa myös ymmärretty työntekijäpuolen käsittäneen määräyksen sisällön samalla tavoin. Mitään muuta - erimielisyyttä tulkinnan suhteen - ei ole liittojen välillä aiemmin tullut esille. Työntekijäpuolen kanssa tulkinnan muuttamisesta tai työehtosopimustekstin muuttamisestakaan sanotulta kohdilta ei ole sovittu eikä edes neuvoteltu.

Alusta alkaen on määräyksen tarkoittamaa työntekijän heti työhön palaamista tulkittu siten, että työntekijän on tullut palata lomaltaan työhön heti ensimmäisenä normaalina työvuoronaan loman päättymisen jälkeen - ellei ollut kysymys poissaolosta työehtosopimuksessa mainitun poikkeussyyn takia, joihin ei kuulu laittomaan työtaisteluun ns. vauhdituslakkoon osallistuminen - tekemään normaaleja hänelle osoitettuja työtehtäviään. Työnantajaliiton taholta on alun alkaen työnantajia ohjeistettu myös siten, että määräyksessä on tarkoitettu työntekijän ryhtyvän heti lomansa jälkeen työskentelemään normaalilla tavalla ja myös työskentelevän ainakin ensimmäisen työvuoronsa loppuun. Työnantajaliiton ohjeiden mukaan pelkkä työvuoroa lyhyempi pistäytyminen työpaikalla loman jälkeen ilman, että voidaan todeta työntekijällä olleen "aidon tarkoituksen ryhtyä työskentelemään normaalilla tavalla" ei oikeuta lomaltapaluurahaan; ei varsinkaan, jos työntekijä selvästi työhön tullessaan jo ilmoittaa työpaikalla käymisen syynä olevan nimenomaan vain lomaltapaluurahan saamisen, mutta tarkoituksenaan olevan sopivaksi katsomansa lyhyen paikalla olemisen jälkeen poistua ilman työnantajan lupaa työpaikalta. Työnantajaliitto on siis yhteneväisesti metallialan ohjeiden - jotka ovat olleet mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös Sähköliiton tiedossa - kiinnittänyt huomiota myös syyhyn, jonka vuoksi työntekijä jää "heti palaamatta työhön" vuosiloman päätyttyä.

Lähtökohtana lomaltapaluurahan loppuosan saamiselle on työehtosopimuksen määräyksen tarkka, sen alkuperäisen tarkoituksen mukainen, edellä selostettu ns. suppea tulkinta. Kun muuten ei ole sovittu työehtosopimusosapuolten kesken, tulkinnan on oltava sama tänä päivänäkin, vaikka tulkitsijat ovat aikojen saatossa vaihtuneet. Uuden tulkinnan esiintuominen ja sen puolesta taisteleminen alkuperäisestä tulkinnasta välittämättä ei voi luoda oikeutta etuun. Tällainen olisi vastoin yleistä oikeudenmukaisuusajattelua.

Tulkinta, joka oikeuttaisi työntekijän lomaltapaluurahan toiseen osaan, vaikka hän ei ole normaalilla tavalla ja tarkoituksella heti lomansa päätyttyä ensimmäisen työvuoronsa alkaessa ja sen ajaksi palannut työhön, sotii myös yleistä oikeudellista periaatetta vastaan, jonka mukaan "valetoiminnalla" tai "kvasitoimilla" ei voi saavuttaa etua, vaan edun saamisen perustana täytyy olla tosiasiallinen toiminta ja tarkoitus.

Sähköalojen ammattiliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Sopimusteksti talotekniikka-alan (ent. sähköasennusalan tes) työehtosopimukseen tuli vuoden 1972 tulopoliittiseen kokonaisratkaisuun (HL-ratkaisu) kuuluvasta SAK:n ja STK:n välillä 18.3.1972 solmitusta sopimuksesta nimeltään "sopimus eräistä sosiaali-, koulutus- ja muista kysymyksistä". Sopimuksen 1 §:ssä oli sovittu mm. seuraavaa:

"Vuosilomaltaan työhön palaavalle työntekijälle suoritetaan lomaltapaluurahana 10 % hänen vuosilomapalkastaan.

Lomaltapaluurahan saamisen edellytyksenä on, että työntekijä aloittaa vuosilomansa ilmoitettuna aikana tai sovittuna ajankohtana ja palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä.

Lomaltapaluuraha suoritetaan kuitenkin, mikäli työntekijä välittömästi ennen vuosiloman alkamista tai vuosiloman päätyttyä työsuhteen kestäessä on ollut poissa työstä työnantajan suostumuksella tai on ollut estynyt saapumasta työhön vuosilomalain 3 §:n 2 momentissa mainitun syyn takia.

Lomaltapaluuraha suoritetaan sen palkanmaksun yhteydessä, jolloin työntekijän palkka lomaltapaluupäivältä maksetaan tai olisi maksettu, mikäli hän ei 3 momentissa mainitusta syystä olisi estynyt saapumasta työhön.

Mikäli vuosiloma on jaettu, suoritetaan kunkin loman osan päätyttyä sitä vastaava osa lomaltapaluurahasta noudattaen vastaavasti mitä 1 - 4 momenteissa on määrätty."

Tämän jälkeen sopimusteksti on elänyt omaa elämäänsä. Tes-esitysten kautta alalle on tullut ns. ansaintaperiaate. Lomaltapaluuraha ansaitaan samalla tavalla kuin lomapalkka tai -korvaus. Periaatetta kuvaa mm. se, että lopputilin yhteydessä alalla maksetaan lomakorvaus 50 %:lla korotettuna.

Tarkoituksena on ollut vuosilomapalkan ylikompensaatio palkkaan verrattuna. Ajatuksena on ollut se, että vuosilomapalkan tulisi olla suurempi kuin työssäoloajalta maksettava palkka. Perusteena mm. se, että kustannukset loman aikana ovat yleensä suuremmat kuin työssäoloaikana.

Lausuntopyynnön tarkoittamassa tapauksessa A on palannut vuosilomaltaan työhön työehtosopimuksessa sanotulla tavalla "heti vuosiloman päätyttyä". Hän on ollut poissa työstä vain muutaman tunnin ja jatkanut työtään seuraavana aamuna tavalliseen tapaan. Hän on ansainnut lomaltapaluurahan samalla tavalla kuin lomapalkankin. Työnantaja saisi perusteetonta etua, jos lomaltapaluurahaa ei tarvitsisi maksaa muutaman tunnin poissaolon vuoksi. Kyseessä olisi eräänlainen ylimääräinen rangaistus työntekijää kohtaan ja palkinnon tästä rankaisemisesta saisi työnantaja.

Tämän kirjoittajan käsityksen mukaan oikeuskäytännössä ei ole käsitelty juuri samanlaista ongelmaa. Korkein oikeus on kuitenkin käsitellyt perusrakenteeltaan muutamaan samankaltaista tapausta. Esimerkiksi KKO:1981-II-118 jutussa:

"Työntekijä ei menettänyt hänen sairausaikanaan alkaneen lakon vuoksi, johon lakkoon hän oli tervehdyttyään ja palattuaan työpaikalle yhtynyt, oikeuttaan saada palkkaa lakon alkamisen jälkeiseltä sairausajalta."

Verrattuna KKO:1994:30

"Työntekijän sairausloman aikana oli alkanut lakko, johon työntekijä oli sairauslomastaan huolimatta osallistunut ilmoittautumalla lakkolaiseksi ja toimimalla lakkovahtina. Työntekijällä ei ollut oikeutta saada sairausajan palkkaa lakon ajalta."

Korkeimman oikeuden mukaan ilmoittautuminen työpaikalla riitti, jonka jälkeen työntekijä saattoi ryhtyä lakkoon menettämättä sairausajan palkkaa.

Sähköalojen ammattiliiton kanta on, että A on palannut työhön työehtosopimuksessa tarkoitetulla tavalla, ja että hänellä on oikeus saada kyseinen lomaltapaluuraha.

Rakennusliitto on lausunnossaan todennut seuraavaa:

Yhdymme Sähköalojen ammattiliiton asiassa esittämään lausuntoon. Lomaltapaluurahan maksamiskäytäntö on muuttunut vuosien ja vuosikymmenten saatossa olennaisesti siitä, mikä on ollut ensimmäisen metallialan työehtosopimusratkaisun tarkoitus. Lomaltapaluuraha maksetaan kaikille ansaintaperusteisesti, eikä maksun rationa ole enää varmistaa, että työntekijät palaavat lomilta entisen työnantajan palvelukseen.

Talotekniikka-alan työehtosopimuksessa sähköasennusalaa koskien 14 §:n 6.7-kohdassa on sovittu, että työsuhteen päättyessä työntekijälle suoritetaan 50 %:lla korotettu lomakorvaus, vaikka työntekijä irtisanoisi itse työsuhteensa sopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen. Tämä on täysin kiistaton osoitus siitä, että maksukäytäntö on myös työnantajapuolella haluttu laajentaa aivan muuksi, kuin mikä on ollut alkuperäisen metallialan työehtosopimusratkaisun tarkoitus.

Putkiasennusalalla lomaltapaluuraha on maksettu aina, jos työntekijä on lomansa jälkeen käynyt ilmoittautumassa työmaalla. Mitään vaatimusta siitä, että työntekijän täytyisi työskennellä ensimmäinen työvuoro loppuun, ei ole käytännössä koskaan esitetty. Minkäänlaisia riitoja asiaa koskien ei myöskään juuri ole esiintynyt, vaan työnantajat ovat itsekin mieltäneet lomaltapaluurahan kertyvän työntekijälle samalla perusteella kuin lomapalkan ja katsoneet työntekijän ansainneen sen osana palkkaa.

Tässä nyt käsiteltävänä olevassa riita-asiassa, johon lausunto pyydetään, työntekijää pyritään selvästi rankaisemaan työtaisteluun osallistumisesta pidättämällä tältä lomaltapaluuraha. Normaalikäytännössä ei tällaisessa asiassa varmaan ongelmia syntyisi, koska työntekijä on ilmoittautunut työpaikallaan heti lomansa jälkeen ja jatkanut töitään heti seuraavana päivänä, kun se on ollut mahdollista.

Kyseisellä työntekijällä, jonka lomaraha on pidätetty, ei käytännössä varmasti ole ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia tehdä normaaleja töitään lomaa seuranneena ensimmäisenä työpäivänä, jos kaikki muut työntekijät ovat olleet lakossa. Mikäli työntekijöitä halutaan rangaista laittomasta työtaistelusta, täytyy rangaistuksen kohdistua tasapuolisesti kaikkiin työntekijöihin. Tässä tapauksessa rangaistuksen perusteeksi haetaan historiallista tulkintaa lomaltapaluurahan maksukäytäntöön, joka ei ole ollut elävää elämää enää vuosikausiin. Yksittäisen työntekijän kohdalla tällaisen normaalikäytännöstä poikkeavan tulkinnan hyväksyminen johtaisi täysin kohtuuttomaan lopputulokseen. Myöskin työehtosopimusjärjestelmän uskottavuuden kannalta on erikoista, että työnantajaliiton toimesta ylipäätänsä pyritään yksittäisen riidan takia nollaamaan kolmenkymmenen vuoden soveltamiskäytäntö, jonka hyväksyminen ei ole tuottanut osapuolille minkäänlaisia ongelmia.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Työtuomioistuimessa kuultavina olleet liitot ovat jääneet erimielisiksi siitä, mitä talotekniikka-alan työehtosopimuksen lomaltapaluurahamääräyksessä on tarkoitettu sovittaessa lomaltapaluurahan saamisen edellytykseksi, että työntekijä palaa työhön heti vuosiloman päätyttyä.

Määräys on riidanalaisilta osin samansisältöisenä otettu sähköasennusalan työehtosopimukseen 1970-luvulla keskusjärjestöjen vuonna 1972 solmiman tulopoliittisen sopimuksen mukaisesti. Sähköasennusalan työehtosopimus on vuonna 1998 yhdistetty putkiasennusalan ja putkieristysalan työehtosopimuksen kanssa yhdeksi talotekniikka-alan työehtosopimukseksi.

Työtuomioistuimessa on talotekniikka-alan työehtosopimuksen sopijapuolten lisäksi kuultu lomaltapaluumääräyksen soveltamisesta ja tulkinnasta todistajina Sähkö- ja telealan työnantajaliiton osastopäällikköä B:tä ja Sähköalojen ammattiliiton työehtoasiamiestä C:tä.

Metallialalla on työnantajaliittojen lausunnosta ilmenevin tavoin sovellettu 1970 luvulla vastaavan sisältöistä määräystä. Vuonna 1978 oli alan liittojen välillä sovittu, että määräystä on tulkittava niin, että lomaltapaluurahan saadakseen työntekijän tuli olla työssä ennen sekä jälkeen vuosilomansa vähintään yksi työpäivä työtuntijärjestelmän mukaisesti. Vastaavaa tulkintaohjetta ei ollut sovittu sähköasennusalalla, mutta työnantajaliitto on esitetyn selvityksen mukaan neuvonnassaan ohjeistanut työnantajia tulkitsemaan lomaltapaluumääräystä vastaavalla tavalla.

Työnantajapuolelta on lisäksi viitattu STK:n ja SAK:n yhteiseen muistioon vuodelta 1986. Siinä keskusjärjestöt ovat SAK:n niin sanotun yhteislakon jälkeen antaneet ohjeita muun muassa lomaltapaluurahan maksamisen edellytyksistä lakon yhteydessä. Muistiossa on todettu, että lomaltapaluurahan saamisedellytykset eivät täyty esimerkiksi silloin, jos työntekijän vuosiloma on päättynyt lakon aikana eikä hän välittömästi loman päättymisen jälkeen ole aloittanut työtuntijärjestelmän mukaisesti työtään. Työnantajapuolella on katsottu tämän tarkoittavan, että työntekijän on työskenneltävä vähintään yksi työtuntijärjestelmän mukainen työvuoro.

Sähköalojen ammattiliiton puolelta esitetty selvitys puolestaan osoittaa, että riidanalaista määräystä on työntekijäpuolella ohjeistettu sovellettavaksi määräyksen sanamuodon mukaisesti. Sen mukaan lomaltapaluurahan saaminen edellyttää ainoastaan, että työntekijä palaa työhön. Metalliteollisuuden Työnantajaliiton ja Metallityöväen Liiton välillä sovittu tulkinta ei ole ollut esillä sähköasennusalan liittojen välisissä neuvotteluissa. Sopimukset ovat kehittyneet itsenäisesti ja myöhemmin töihinpaluuedellytys on kokonaan poistettu metalliteollisuuden työehtosopimuksen lomarahamääräyksistä.

Todistajien kertoman mukaan työehtosopimusosapuolten välillä ei ole ollut erimielisyyksiä määräyksen tulkinnasta eikä määräyksen sisällöstä ole muutoinkaan neuvoteltu liittojen välillä.

Työtuomioistuin toteaa, että määräyksen sanamuoto, joka ei aseta lomaltapaluurahan saamiselle loman päätyttyä muita edellytyksiä kuin palaamisen työhön, tukee Sähköalojen ammattiliiton esittämää tulkintaa. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa myöskään keskusjärjestöjen edellä todetussa muistiossa esitetty yhteinen tulkinta, joka edellyttää työn aloittamista työtuntijärjestelmän mukaisesti. Sopijapuolten kesken ei ole sovittu muista rajoituksista tai edellytyksistä. Näyttämättä on jäänyt, että määräyksen tulkinnasta olisi myöskään muodostunut yhteisesti hyväksyttyä soveltamiskäytäntöä, jossa olisi edellytetty työnteolle määrätyn pituista kestoa.

Edellä todetuilla perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan katsoo sopimusmääräyksen sanamuotoa ja siitä ilmenevää tarkoitusta parhaiten vastaavan tulkinnan, jonka mukaan lomaltapaluurahan saaminen edellyttää, että työntekijä heti vuosiloman päätyttyä palaa työtuntijärjestelmän mukaisesti tekemään työsopimuksensa mukaista työtä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lonka, Sutela, K. Rautiainen, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Lausunto on yksimielinen.