6.10.2000

Vaatimukset

Metallityöväen Liitto on vaatinut M-Components Oy:n velvoittamista suorittamaan A:lle

irtisanomissuojasopimuksen perusteella irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena yhden kuukauden palkkaa vastaavat 7 040 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 23.11.1998 lukien,

metalliteollisuuden työehtosopimuksen osana olevan lomapalkkasopimuksen perusteella lomakorvausta yhdeltä kuukaudelta yhteensä 1 034 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 23.11.1998 lukien ja

irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n mukaisena korvauksena työsuhteen työehtosopimuksen vastaisesta päättämisestä työsopimuslain 47 f §:n mukaisesti 15 kuukauden palkkaa vastaava määrä eli yhteensä 112 000 markkaa korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen haastehakemuksen tiedoksiannosta lukien.

Metallityöväen Liitto on lisäksi vaatinut Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja M-Components Oy:n velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Taustaa

A oli työskennellyt M-Components Oy:n palveluksessa ruiskumaalarina, hiekkapuhalluskoneen käyttäjänä ja trukinkuljettajana. Hänen työsuhteensa oli alkanut 7.1.1997. Työnantaja oli purkanut A:n työsopimuksen 24.11.1998. Kirjallisessa työsopimuksen purkuilmoituksessa oli todettu seuraavaa: "Varoituksista huolimatta olet jatkanut työvelvoitteen laiminlyöntiä 20.11.1998, jonka johdosta puramme työsopimuksen työsopimuslain 43 §:n perusteella."

Työsuhteen päättymishetkellä A:n palkka oli ollut 44 markkaa tunnissa.

Työsopimuksen purkamiseen liittyvät tapahtumat

A oli työskennellyt yhtiön palveluksessa kaksivuorotyössä. Aamuvuoro työskenteli kello 6.00 - 14.30 ja iltavuoro 14.30 - 23.00. Yrityksessä oli kuitenkin käytössä työajan joustojärjestelmä, joten päivittäiset työskentelyajat vaihtelivat.

A:n työsopimuksen purkaminen liittyi perjantain 20.11.1998 tapahtumiin. Mainittuna päivänä A oli työskennellyt iltavuorossa. Hän oli noin kello 22.50 lähtenyt käymään työmaahallin viereisessä rakennuksessa sijaitsevassa wc:ssä. Kun A oli ollut palaamassa hallille, oli yhtiön toimitusjohtaja tullut paikalle autolla. Hän oli pihamaalla kysynyt A:lta, oliko työpäivä päättynyt. Tähän A oli vastannut, että sitä aikaa se nyt on.

A oli mennyt yhdessä toimitusjohtajan kanssa sisälle halliin, jossa muut työntekijät olivat olleet lopettelemassa töitä ja olivat olleet koneistamon oven vieressä. Toimitusjohtaja oli kysynyt, oliko pannuhuoneessa pysynyt lämpö, koska pannu oli aiemmin reistaillut. Toimitusjohtaja oli poistunut tämän jälkeen hallilta noin kello 23.00.

A oli huolehtinut kompressorin sammuttamisesta sekä ovien lukitsemisesta ja poistunut tämän jälkeen työpaikalta noin kello 23.10. A oli tämän jälkeen työskennellyt poikkeuksellisesti viikonlopun työnantajan määräyksestä. Hän oli lauantaina 21.11.1998 ollut työssä kello 9.00 - 14.30 sekä sunnuntaina 22.11.1998 kello 19.00 - 03.00. Maanantaina 23.11.1998 A:lla olisi ollut aamuvuoro eli hänen työaikansa olisi ollut tuolloin kello 06.00 - 14.30. Koska työnantaja oli kuitenkin sopinut työntekijöiden kanssa siitä, että työajoissa voidaan tarpeen vaatiessa joustaa ja koska A oli työskennellyt sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kello 03:een saakka, oli hän työmaalta poistuessaan laittanut toimistoon lapun, jossa hän oli kertonut olleensa yön töissä ja ilmoittanut, että mikäli häntä tarvitaan työhön maanantaina aamuvuoroon, hänet voi soittaa paikalle puhelimitse. Koska työhön kutsua ei ollut tullut, A ei ollut mennyt työhön maanantaina.

Kun A oli tiistaiaamuna 24.11.1998 mennyt työhön, oli toimitusjohtaja antanut A:lle kirjallisen työsopimuksen purkuilmoituksen ja kehottanut tätä poistumaan työpaikalta. Työnantajalla ei tuossa tilanteessa ollut ollut työsopimuksen purku- eikä edes irtisanomisperustetta.

Oikeudellinen arviointi

M-Components Oy:n työpaikkakulttuurissa on ollut toivomisen varaa muun muassa työaikojen noudattamisen kohdalla. Työntekijät olivat saattaneet "syyllistyä" kahvitaukojen ja muiden taukojen noudattamisessa "lipsumiseen", mutta vastapainona tälle työntekijät olivat pyrkineet joustamaan työajoissa huomattavastikin työnantajan eduksi. Tämä kävi ilmi muun muassa edellä mainituista A:n työajoista, jotka eivät olleet olleet sidottuja työtuntijärjestelmän mukaisiin aamu- ja iltavuoroihin.

A oli myös 20.11.1998 poistunut työpaikalta vasta noin 23.10 eli ovien lukitsemisen ja muiden vastaavien lopetustehtävien suorittamisen jälkeen. A ei siten mainittuna päivänä ollut laiminlyönyt työvelvoitettaan.

A oli saanut työsuhteensa aikana kaksi varoitusta, joista toinen oli ollut aiheeton. Kumpikaan näistä ei ollut koskenut työaikojen noudattamista. Työnantajan edustajilla oli ollut tapana antaa työntekijöille varoituksia tavallaan varmuuden vuoksi ja varoituksia olivat saaneet kaikki työntekijät.

A ei ollut menetellyt työsuhteessaan siten, että hänen käyttäytymisensä olisi antanut aihetta työsopimuksen purkamiseen tai irtisanomiseen. Koska työnantaja ei ollut antanut A:lle varoitusta työvelvoitteen laiminlyönnistä 20.11.1998, ei työnantajalla ollut ollut ainakaan perustetta A:n työsopimuksen purkamiselle.

Vastaus kannevaatimuksiin

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vastauksessaan, johon M-Components Oy on yhtynyt, kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET on vaatinut lisäksi Metallityöväen Liiton velvoittamista korvaamaan Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja M-Components Oy:n oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kiistämisen perusteet

Työsopimuksen purkamiseen johtaneet tapahtumat

A oli M-Components Oy:n palveluksessa työskennellyt kanteessa mainituissa työtehtävissä, mutta hänen työtehtäviinsä ei varsinaisesti ollut kuulunut trukinkuljettajana toimiminen.

Työnantaja oli joutunut huomauttamaan A:ta ensimmäisen kerran 28.8.1997, jolloin A oli saapunut töihin päihtyneenä. A:n olisi pitänyt tulla aamuvuoroon kello 06, mutta näin ei ollut tapahtunut. A ei ollut ilmoittanut työpaikalle mitään myöhästymisestään. Koska A:ta ei koko aamupäivän aikana ollut näkynyt työpaikalla, oli tuotantopäällikkö kysellyt työntekijöiltä, oliko heillä mitään tietoa A:sta. Tällöin hän oli saanut tiedon, että A:n oli havaittu istuvan poliisiautossa työmatkareitin varrella. A oli saapunut työhön noin kello 13 eli useita tunteja myöhässä.

A:n saavuttua työpaikalle tuotantojohtaja oli kysynyt häneltä syytä myöhästymiselle. A oli ilmoittanut aluksi selitykseksi auton hajoamisen. Tuotantojohtaja oli tuolloin kertonut A:lle muualta kuulemansa tiedot, jolloin A oli myöntänyt ne oikeiksi. A oli työpaikalle tullessaan ollut huomattavasti päihtynyt. Päihtymyksen vuoksi hänen työntekonsa ei olisi tullut kysymykseen siinäkään tapauksessa, että hän olisi tullut ajoissa työpaikalle. Tuotantojohtaja oli määrännyt A:n tuoksi päiväksi kotiin. Poliisin ottamasta verikokeesta A:n veren alkoholipitoisuudeksi oli mitattu 1,01 promillea.

Seuraavana päivänä tapahtumia oli käyty läpi työnantajan ja A:n välillä. Tuolloin oli pohdittu, voitiinko A:n työsuhdetta jatkaa. Samoin oli pohdittu sitä, miten hän voi käydä töissä, koska hän oli tapahtumien seurauksena menettänyt ajokorttinsa ja työpaikalle saapuminen ilman omaa autoa oli hankalaa. Työnantajan edustajat olivat tehneet A:lle selväksi, että tapahtuma ei saa toistua tai muutoin työnantaja joutuu päättämään työsuhteen.

Työnantaja oli myös useita kertoja joutunut huomauttamaan A:ta työn huonon laadun vuoksi. A oli työskennellyt pääasiassa ruiskumaalarina. Maalauksen jälki ei ollut ollut riittävän hyvää ja M-Components Oy:n asiakkaat olivatkin valittaneet A:n maalauksen laadusta. Joissakin tapauksissa maalia oli ollut A:n jäljiltä liikaa ja joskus liian vähän. Valumajälkiä oli ollut liikaa. Maalaustehtävä sinänsä ei ollut vaativaa. Myös koneistajat tekivät samaa maalaustyötä ja maalausjälki heillä oli ollut parempaa kuin A:lla. Työn huonon laadun vuoksi työnantaja oli joutunut huomauttamaan A:ta noin 10 kertaa.

A:lle oli annettu kirjallinen varoitus 2.10.1998. Tämä oli johtunut työvelvoitteen laiminlyönnistä 25.9.1998. A:n oli tuolloin pitänyt maalata viittä eri nimikettä edustavaa tuotetta. Tuotantopäällikkö oli opettanut A:lle yksityiskohtaisesti, mitä tuotteita hänen tuli maalata ja mitkä tuotteet hänen tuli lähettää ja millä tavoin lähettäminen tapahtui. Tuotantopäällikkö oli tehnyt valmiiksi kaikki tarvittavat lähetteet ja saatelaput sekä järjestänyt kuljetuksen hakemaan tuotteet M-Components Oy:stä. A:lle oli korostettu, että tilaus oli erityisen tärkeä. Asiakkaalla oli ollut kiire saada juuri kyseiset tuotteet. Perusteellisista ohjeista huolimatta A oli lähettänyt huolimattomuuttaan vääriä tuotteita asiakkaalle. A:n virheen vuoksi suhteet asiakkaaseen olivat huonontuneet selvästi ja yhtiön luotettavuus oli kärsinyt.

Työsopimuksen purkamiseen liittyvät tapahtumat olivat sattuneet perjantaina 20.11.1998 ja maanantaina 23.11.1998. Yhtiön toimitusjohtaja oli kyseisenä perjantai-iltana 20.11. noin kello 22.50 tullut yrityksen tiloihin tarkoituksenaan tarkastaa lämmönjakokeskus, jonka kanssa oli ollut ongelmia. Jo ennen saapumistaan M-Components Oy:n pihalle toimitusjohtaja oli havainnut, että tehdassalista oli sammutettu kaikki valot, joten työntekokaan ei ollut ollut enää mahdollista. Lisäksi pihalla oli ollut käynnissä ainakin yksi työntekijän auto. Pihalla toimitusjohtaja oli myös tavannut iltavuorossa työskennelleen A:n. A oli siten jo ennen työajan päättymistä lopettanut työnteon ja ollut poistumassa työpaikaltaan. Tämän jälkeen toimitusjohtaja oli mennyt sisälle, jolloin hän oli havainnut kellokorttejaan leimaamassa kolme työntekijää. Tämäkin oli tapahtunut ennen työajan päättymistä. Koska toimitusjohtaja ei ollut tiennyt, olivatko työntekijät sopineet tuotantopäällikön kanssa jotakin normaalia aikaisemmasta työstä poistumisesta, ei hän ollut ottanut asiaa tuossa vaiheessa esille. Joka tapauksessa työntekijät olivat lopettaneet työnteon selvästi ennen työajan päättymistä.

A oli työskennellyt seuranneena lauantaina ja sunnuntaina kanteessa mainituin tavoin. Maanantaina 23.11.1998 A:lla olisi ollut aamuvuoro. Työnantaja ja työntekijät olivat tehneet aikanaan sopimuksen työajan järjestämisestä, mutta tämä sopimus oli irtisanottu 7.1.1998. Sopimuksen irtisanomisen jälkeen työnantaja ja A olivat tehneet paikallisen sopimuksen työajan järjestämisestä ja tulospalkkioista. Sopimuksessa oli selvästi määritelty menettely, jolla työaikajoustot toteutettiin. Sopimus sen enempää kuin mikään yhtiön sisäinen käytäntökään ei sallinut sitä, että A jäi pois työstä ilman, että asiasta olisi sovittu. A:n menettely ei siten ollut ollut asianmukaista 23.11.1998, jolloin hän oli jäänyt saapumatta työhön. Työnantaja ei ollut havainnut mitään A:n jättämää lappua. Toimitusjohtaja oli maanantaina 23.11.1998 varmistanut, että tuotantopäällikkö ei ollut sopinut työntekijöiden kanssa mistään normaalista poikkeavasta työaikajärjestelystä perjantaina 20.11.1998.

A oli esittänyt useita selityksiä sille, miksi hän 20.11.1998 oli ennen työajan päättymistä ollut työpaikan pihalla. Yksi selitys oli ollut se, että hänellä oli mennyt maalia silmään ja hän oli mennyt pesemään sitä pois pihalla olevaan wc:hen. Toisen selvityksen mukaan A oli mennyt muusta syystä käymään wc:ssä. Nämä selitykset eivät olleet uskottavia, koska myös sisällä tehdashallissa oli wc. A:n kolmannen selityksen mukaan hän oli ollut pihalla, koska maalattavaa oli ollut niin vähän, että maalia ei ollut kannattanut sekoittaa. A oli ollut viikonloppuna töissä, joten maalattavaa hänellä olisi ollut perjantai-iltanakin. Selitysten ristiriitaisuus osoitti, että A oli perjantai-illalla pihalla ollessaan ennen työvuoron päättymistä jo lopettanut työt ja ollut lähdössä töistä.

Aikaisemman varoituksen ja useiden huomautusten sekä viimeisimpien työvelvoitteiden laiminlyöntien johdosta M-Components Oy oli purkanut A:n työsopimuksen.

Oikeudellinen arviointi

Työnantajalla oli ollut työntekijästä johtuva tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen. A oli aikaisemmin saanut varoituksen ja useita huomautuksia erilaisista työvelvoitteen laiminlyönneistä, joita oli pidettävä vakavina. Erityisesti päihtyneenä töihin saapumiseen oli suhtauduttava erittäin vakavasti, eikä työnantajalta voitu edellyttää tämän kaltaisen toiminnan hyväksymistä. Purkuperusteen olemassaoloa harkittaessa oli otettava huomioon myös muut A:n työvelvoitteen laiminlyönnit eli huono maalausjälki ja annettuun varoitukseen liittynyt selvien ohjeiden vastainen toiminta. A:n aikaisempi toiminta huomioon ottaen työsopimuksen purkamiseen johtaneiden tapahtumien ei olisi tarvinnut edes olla kovin vakavia.

M-Components Oy:ssä oli kiinnitetty erityisesti huomiota työaikojen noudattamiseen. Yrityksen liiketoiminta oli vaihtanut omistajaa 18.6.1996 ja aikaisemman omistajan henkilökohtaisten ongelmien vuoksi työvelvollisuuden noudattaminen työpaikalla oli heikentynyt. Tämän vuoksi uusi omistaja oli heti alusta alkaen korostanut sitä, että työntekijöiden edellytettiin tekevän työtä koko säännöllisen työajan loppuun saakka. Jos tätä asiaa ei olisi korostettu, ei yrityksellä olisi ollut elinmahdollisuuksia. Työn aloittamis- ja lopettamisajasta sekä kahvitaukojen ja ruokatunnin kestosta oli useaan otteeseen keskusteltu henkilöstön ja sen edustajien kanssa. Asian tärkeys oli siten tullut selväksi koko henkilökunnalle. Tämän vuoksi A:n työvelvoitteen laiminlyönteihin 20.11. ja 23.11.1998 oli suhtauduttava erityisen vakavasti.

Vaadituista korvauksista

Koska työnantajalla oli ollut perusteet työsopimuksen purkamiseen, olivat kanteessa esitetyt korvausvaatimukset perusteettomia. Vaadittu korvaus työsuhteen päättämisestä oli myös määrällisesti liian suuri. Korvausta alentavina seikkoina oli otettava huomioon A:n antama aihe työsuhteen päättämiseen ja hänen työsuhteensa lyhyt kesto sekä hyvät mahdollisuutensa saada työtä. A oli työsopimuksen purkamishetkellä ollut vasta 36-vuotias. Mahdollisesti tuomittavan korvauksen määrään vaikutti myös se, oliko A onnistunut saamaan uuden työpaikan ja hänen uudessa työssä mahdollisesti saamansa ansiot.

Perustelut

1. A:n työsuhde ja sen purkaminen

A on 7.1.1997 alkaen työskennellyt M-Components Oy:n palveluksessa tehden pääasiallisesti ruiskumaalarin ja hiekkapuhalluskoneen käyttäjän työtä. Yhtiö on 24.11.1998 purkanut A:n työsopimuksen. Työsopimuksen purkamista koskevan ilmoituksen mukaan A on varoituksista huolimatta jatkanut työvelvoitteen laiminlyöntiä 20.11.1998, minkä johdosta työsopimus on purettu työsopimuslain 43 §:n perusteella.

2. Työsopimuksen purkuperusteet

Työnantaja on 20.11.1998 tapahtuneen työvelvoitteen laiminlyönnin lisäksi työsopimuksen purkamisen perusteeksi esittänyt, että A oli asiasta etukäteen työnantajan kanssa sopimatta jäänyt saapumatta työhön 23.11.1998. Työnantaja on työsopimuksen purkamisen perusteeksi viitannut vielä A:lle 28.8.1997 ja 2.10.1998 annettuihin varoituksiin. Lisäksi A:lle on työnantajan mukaan annettu useita suullisia huomautuksia työn laadusta.

Työtuomioistuin on käsitellyt ja arvioinut esitettyjä purkuperusteita seuraavasti:

2.1. Varoitus 28.8.1997

A:lle on annettu varoitus sen johdosta, että hän oli mainittuna päivänä saapunut aamulla kello 6 alkaneeseen työvuoroonsa vasta noin kello 13. Todistajana kuullun tuotantopäällikkö C:n mukaan hän oli tuolloin keskustellut A:n kanssa tilanteesta. Keskustelussa oli tullut ilmi, että A:n työstä myöhästyminen oli johtunut siitä, että A oli aamulla työhön tullessaan joutunut poliisin kuulusteltavaksi epäiltynä rattijuopumuksesta. Tuotantopäällikkö oli katsonut, että A ei ollut työkunnossa, minkä vuoksi hän oli kehottanut A:ta poistumaan työpaikalta. Seuraavana päivänä A:lle oli annettu asian johdosta varoitus ja todettu, että tapaus ei saa toistua.

Varoitusta ja sen aiheellisuutta ei kantajan puolelta ole kiistetty.

2.2. Varoitus 2.10.1998

A:lle on annettu edellä mainittuna päivänä kirjallinen vakava varoitus työvelvoitteen laiminlyönnistä 25.9.1998. Varoituksen mukaan kysymyksessä olevana päivänä määrätyt tavarat oli jätetty lähettämättä. Varoituksessa on todettu, että ellei siitä oteta vaarin, voidaan työsopimus purkaa.

C on kertonut, että yhtiöllä oli kysymyksessä olevana ajankohtana ollut kiireellinen Tamrockin Tampereen tehtaan tilaama toimitus, jota varten tilaajatehtaalla oli jo ryhdytty erikoisjärjestelyihin. Tuotantopäällikkö oli ennen toimitusta laittanut lavoille tilaajalle lähdössä olevat osat, jotka hän oli A:n kanssa käynyt läpi. Tuotantopäällikkö oli myös laatinut tarvittavat rahtikirjat ja lähetteet ja antanut ne A:lle sekä tilannut toimitukselle kuljetuksen aamuksi. Tuotantopäällikön mukaan tavaroista noin puolet oli kuitenkin jäänyt toimittamatta tilaajalle. Työtuomioistuimessa kuultu M-Components Oy:n toimitusjohtaja B on mainitun tapauksen jälkeen selvittänyt tapahtumaa yhdessä A:n ja tuotantopäällikön kanssa. Toimitusjohtajan mukaan A oli tapahtuman syyksi todennut sen, että hän ei ollut pystynyt hoitamaan asiaa.

A on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut, että hän oli tullut iltavuoroon, jolloin työvuorossa häntä aikaisemmin ollut työntekijä oli kertonut, että tiettyjen osien tulisi lähteä aamulla. A oli muistamansa mukaan laittanut osat valmiiksi, mutta yksi osa oli kuitenkin jäänyt hiekkapuhalluskoneeseen. Tämän tilalle A oli laittanut erehdyksessä toisen osan. A:n muistaman mukaan kysymyksessä oleva työ ei kuitenkaan ollut ollut sellainen, josta tuotantopäällikkö olisi antanut hänelle erityisiä ohjeita.

Esitetty selvitys osoittaa, että A on kirjallisessa varoituksessa todetuin tavoin jättänyt huolehtimatta siitä, että asiakkaan tilaus toimitetaan ohjeiden mukaisesti. Tämän johdosta asiakas on ollut yhteydessä työnantajaan, mutta näyttämättä on jäänyt, että tästä olisi aiheutunut työnantajalle muita haitallisia seuraamuksia.

2.3. Työvelvoitteen laiminlyönti 20.11.1998

Kysymyksessä olevana päivänä A oli työskennellyt iltavuorossa, jonka oli ollut määrä päättyä kello 23. Toimitusjohtaja oli kysymyksessä olevana iltana tullessaan tehtaalle noin kello 22.50 havainnut valojen olevan sammuksissa tehdashallista. Pihalle tullessaan hän oli tavannut A:n, joka oli ollut tulossa pihan toisella puolella olevista ruokailu- ja sosiaalitiloista takaisin tehtaalle.

Työsuhteen purkamisesta keskusteltaessa A oli toimitusjohtajan mukaan ilmoittanut tehdashallin ulkopuolella työaikana olonsa syyksi tarpeen käydä sosiaalitiloissa. Sittemmin töiden ennenaikaisen lopettamisen syyksi työnantajalle on ilmoitettu, että tuossa vaiheessa työvuoroa ei ollut enää kannattanut ryhtyä sekoittamaan maaleja. Toimitusjohtajan mukaan tarvetta poistua sosiaalitiloihin työaikana ei ole ollut, koska myös tehdashallissa on pesu- ja wc-mahdollisuudet. Maalauspisteessä työntekijällä oli toimitusjohtajan mukaan myös sellaisia valmistelu-, järjestely- ja puhtaanapitotehtäviä, joita olisi voinut tehdä 10 - 15 minuutin ajan ennen työvuoron päättymistä.

A on kertonut lopetelleensa töitä kysymyksessä olevana iltana noin 10 - 15 minuuttia ennen työvuoron päättymistä. Hän oli tehnyt tuolloin suojaustöitä ja hänen tarkoituksenaan oli ollut tulla maalaamaan osat viikonvaihteessa. Saatuaan työvälineet pestyiksi hän oli poistunut piharakennuksessa olevaan wc:hen, koska tehdashallin vastaava tila oli ollut varattuna. Sosiaalitiloista poistuttuaan hän oli tavannut pihalla toimitusjohtajan, joka oli tiedustellut, joko työt ovat päättyneet. Tähän A oli vastannut, että sitä aikaa se on. A oli mennyt yhdessä toimitusjohtajan kanssa sisään ja toimitusjohtaja oli pysähtynyt keskustelemaan muiden työvuorossa olleiden työntekijöiden kanssa. A on kertonut menneensä tehdashallin pesupaikalle pesemään vielä maalia käsistään, minkä jälkeen hän otettuaan kompressorin pois päältä ja suljettuaan ovet oli poistunut työpaikalta noin kello 23.10.

Esitetty selvitys osoittaa, että A on 20.11.1998 iltavuorossa lopettanut varsinaisen maalaustyön ja siihen liittyvien töiden tekemisen noin 10 - 15 minuuttia ennen työajan päättymistä. Iltavuoron työntekijöille kuuluvat työt kuten kompressorin ottaminen pois päältä ja ovien sulkeminen on hoidettu ennen A:n poistumista työpaikalta kello 23.10. Maalaustöiden ja siihen liittyvien puhdistustöiden lopettamisen jälkeen A olisi ilmeisesti voinut käyttää jäljellä olevan työaikansa työnantajan mainitsemiin järjestely- ja muihin töihin. Kysymyksessä olevana ajankohtana työvuoroa on joka tapauksessa ollut jäljellä enää vähän ja A on tehnyt edellä todettuja työvuoron työntekijöille kuuluvia tehtäviä.

Työtuomioistuimelle esitetyn selvityksen perusteella on jäänyt epäselväksi, onko työnantajan taholta nimenomaisesti todettu, että lopetustyöt työvuoron päättyessä tulee tehdä vasta sen jälkeen, kun työaika on leimattu päättyneeksi. Iltavuorossa 20.11.1998 osa lopetustöistä oli ollut vielä tekemättä ennen työajan päättymistä. A:n töiden lopettaminen on saattanut tapahtua jonkin verran aikaisemmin kuin mitä lopetustöiden hoitaminen työaikana olisi edellyttänyt. Kysymys on kuitenkin ollut vain pienehköstä työajan noudattamisen laiminlyönnistä.

2.4. Luvaton poissaolo 23.11.1998

A on perjantaina 20.11.1998 olleen työvuoronsa jälkeen ollut työssä lauantaina noin 9 - 14 ja sunnuntaina noin kello 20:stä maanantaiaamuun kello 3:een saakka. Kysymyksessä olevana maanantaiaamuna A:n olisi kuulunut tulla työhön kello 6 alkaneeseen aamuvuoroon.

A:n mukaan kysymyksessä olevana viikonvaihteena osien toimitus oli ollut myöhässä, minkä vuoksi A ja eräs toinen työntekijä olivat eri aikoina olleet tekemässä tarvittavia maalaustöitä. Lopetettuaan työt sunnuntain ja maanantain välisenä yönä A on kertomansa mukaan jättänyt työnsuunnittelijan työhuoneessa auki olevan päiväkirjan väliin maanantain kohdalle lapun, jossa hän oli ilmoittanut viikonlopun aikana tekemistään työtunneista sekä siitä, että hän ei tule maanantaiaamuna työhön, ellei häntä erityisesti tarvita. A oli jättänyt lapulle myös puhelinnumeronsa, josta hänet voi tavoittaa. Kun työpaikalta ei ollut otettu yhteyttä, A oli ollut poissa työstä kysymyksessä olevan päivän.

B:n kertoman mukaan työnsuunnittelijoiden työhuoneessa on päiväkirja, johon merkitään erilaisia ilmoitusluontoisia asioita kuten poissaolot ja poikkeavat työajat. Tätä päiväkirjaa tarkastelevat lähinnä työnsuunnittelijat ja tuotantopäällikkö. Toimitusjohtajan tiedossa ei ollut, että A olisi kysymyksessä olevana ajankohtana jättänyt toimistoon työskentelyään koskevan ilmoituksen. Työpaikalla noudatetun käytännön mukaista ei ollut, että työvuorosta jäädään pois sopimatta asiasta etukäteen työnantajan edustajan kanssa.

C on kertonut, että hänen tiedossaan oli ollut, että työpaikalla oli maalattavaa viikonvaihteen aikana ja että A oli ollut työssä. Tuotantopäällikkö ei muistanut, miten mahdolliset maalaustyöt A:n poissaollessa 23.11.1998 oli järjestetty. A:lle hän ei muistamansa mukaan kuitenkaan ollut kysymyksessä olevana päivänä soittanut.

Todistajana kuullun entisen pääluottamusmiehen D:n mukaan työpaikalla on edellytetty, että poissaoloista sovitaan työnantajan kanssa etukäteen.

Esitetyn selvityksen mukaan A on työskennellyt työvuoroansa edeltäneenä lauantai- ja sunnuntaipäivänä ilmoittamansa tavoin. Työn tekeminen on perustunut työnantajan edustajan pyyntöön ja työnantaja on ollut tietoinen viikonlopun aikana tapahtuneesta työskentelystä. Työpaikalla noudatetun käytännön ja myös A:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti vapaan pitäminen olisi edellyttänyt asiasta sopimista. A on päättänyt työskentelyn aamulla kello 3 ja hän on myös kertonut jättäneensä työnsuunnittelijan huoneeseen lapun ja selvittäneensä siinä viikonloppuna tapahtuneen työskentelynsä ja poissaolonsa sekä yhteystietonsa, mikäli menettely ei sovi työnantajalle. Epäselväksi on jäänyt, onko työnantaja saanut ilmoituksen tiedokseen. Tiedoksisaantiin ja poissaolon hyväksymiseen kuitenkin viittaa se, että työnantaja ei ole vedonnut poissaoloon A:n työsopimuksen purkuperusteena samalle päivälle päivätyssä purkuilmoituksessa. A:n poissaolosta ei sinänsä ole näytetty aiheutuneen haittaa työnantajalle.

2.5. Suulliset huomautukset

B:n mukaan tuotantopäällikkö C on useaan kertaan puhunut A:n kanssa työn huonosta laadusta. Näin oli tapahtunut nimenomaan niissä tilanteissa, joissa asiakkaalta oli tullut maalaustyön laatua koskevia huomautuksia. A ei ollut toimitusjohtajalle valittanut kiirettä. A:n työsuhteen aikana yhtiön palveluksessa oli ollut kaksi maalaria, mutta sairauslomista ja muista seikoista johtuen maalaustyön hoitaminen oli ajoittain saattanut olla pelkästään A:n varassa. Pohja- ja suojamaalaukseen liittyviä tehtäviä olivat saattaneet tehdä jotkut koneistamon tai hitsaamon työntekijöistä.

C:n mukaan A:n työn laatu oli ollut vaihtelevaa. Asiakkailta oli tullut huomautuksia valumien johdosta ja tavaroita oli tämän vuoksi toimitettu takaisin. Asiasta oli keskusteltu A:n kanssa ja selvitetty, että maalaustyössä ei valumia saa olla.

Myös todistajana kuullun tuotantosuunnittelija E:n mukaan tuotantopäällikkö oli puuttunut maalaustyön laatuun, jos asiakkailta oli tullut tästä huomautuksia. Tuotannonsuunnittelija ei osannut sanoa, olivatko kysymyksessä olevat työt olleet A:n vai jonkun muun tekemiä.

A:n itsensä mukaan hänen työnsä laatu oli saattanut olla normaalia huonompaa tilanteissa, joissa useita töitä oli ollut päällekkäin ja työtä oli jouduttu tekemään kiireellä. A oli kertomansa mukaan joutunut usein tekemään kaksi työvuoroa peräkkäin, jos toinen maalari oli ollut pois työstä. A:n mukaan työnantajan edustaja oli huomauttanut hänelle joskus työn laadusta.

D:n mukaan tilausten toimittaminen on useasti tapahtunut niin kiireellä, että maalaustyöt eivät olleet vielä ehtineet kuivua siinä vaiheessa, kun tavaroita oli laitettu kuormaan.

Esitetty selvitys osoittaa, että A:n työn laadussa on joskus ollut huomauttamista.

3. Purkuperusteiden oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Metalliteollisuuden irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantaja voi purkaa työsopimuksen työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitetulla perusteella. Työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukaan työsopimus voidaan purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa työsopimuksen muun muassa silloin, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

Irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa työsopimusta työntekijästä johtuneesta syystä ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeen mukaan erityisen painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

A:lle on annettu varoitus 28.8.1997 sen johdosta, että hän alkoholin nauttimisesta johtuneista syistä oli jättänyt saapumatta ajoissa työvuoroonsa ja samasta syystä johtuen häntä oli työhön saapumisensa jälkeen kehotettu poistumaan työpaikalta. Varoituksen yhteydessä A:lle on selvitetty, että tapahtuma ei saa toistua tai muutoin työsuhde joudutaan päättämään. A ei kysymyksessä olevan varoituksen antamisen jälkeen ole syyllistynyt vastaavaan rikkomukseen.

A:lle on annettu seuraava varoitus sen johdosta, että hän on 25.9.1998 jättänyt toimittamatta asiakkaan tilauksen työnantajan antamien ohjeiden mukaan. Varoituksen antamisen jälkeen A:n ei ole näytetty syyllistyneen vastaavaan laiminlyöntiin.

Vaikka työpaikalla on korostettu työajan tarkkaa noudattamista, on A:n menettelyä 20.11.1998 iltavuoron päättyessä työtuomioistuimen mielestä pidettävä olosuhteet huomioon ottaen vain vähäisenä työvelvoitteen laiminlyöntinä.

A on jäänyt pois maanantaina 23.11.1998 kello 6 alkaneesta työvuorosta sen johdosta, että hän on kiireellisen työn vuoksi ollut työssä samana aamuna kello 3:een saakka. A:n ja työnantajan välillä on ollut voimassa 8.1.1998 solmittu sopimus työajan järjestämisestä ja tulospalkkiosta. Sopimuksessa on sovittu vuorokautisesta ja viikottaisesta enimmäistyöajasta ja työajan tasoittamisesta. Sopimuksessa on myös sovittu työtuntien keräämisestä ja niiden käyttämisestä vapaana yhteisesti sovittavana ajankohtana.

A on ollut poissa työstä sopimatta poissaolostaan etukäteen työnantajan kanssa. Huomioon ottaen A:n poissaoloa edeltäneen työskentelyn päättymisen ajankohdan maanantaina aamuyöllä ei A:lta tuolloin ole voitu edellyttää yhteydenottoa työnantajaan vapaasta sopimiseksi. Kun lisäksi A:n kertomusta siitä, että hän oli ilmoittanut etukäteen poissaolostaan ja valmiudestaan tulla tarvittaessa työhön ei ole osoitettu virheelliseksi, A:n virheeksi jäävää laiminlyöntiä sopia poissaolosta on olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä.

A:n ja työnantajan edustajan välillä on ainakin muutaman kerran keskusteltu työn laadusta. A:lle ei kuitenkaan ole annettu varoitusta asian johdosta.

A:lle on edellä todetuin tavoin annettu varoitukset 28.8.1997 ja 25.9.1998. Työtuomioistuimelle ei ole esitetty selvitystä siitä, onko 28.8.1997 annetun varoituksen yhteydessä todettu sen muiden varoitusten tavoin olevan voimassa vuoden. Joka tapauksessa varoitusten taustalla olleet syyt ovat olleet laadultaan erilaiset. A ei näiden varoitusten antamisen jälkeen ole syyllistynyt vastaaviin laiminlyönteihin.

Sen sijaan A on mahdollisesti syyllistynyt vähäiseen työajan laiminlyöntiin 20.11.1998. A on myös edellä todetuin tavoin jäänyt pois työvuorosta 23.11.1998 sopimatta siitä etukäteen työnantajan kanssa. Lisäksi A on saanut joskus suullisia huomautuksia puutteista työn laadussa. Ottaen kuitenkin huomioon työsopimuksen purkamiseen johtaneet syyt kokonaisuudessaan työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että M-Components Oy:llä olisi työsopimuslain 43 §:ssä edellytetty tärkeä syy työsopimuksen purkamiseen tai edes erityisen painavaa syytä sen irtisanomiseen.

4. Korvausvelvollisuus

M-Components Oy on A:n työsopimuksen purkaessaan menetellyt sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Yhtiö on tämän vuoksi velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Jos työsopimuksen päättämiseen ei edes irtisanomalla ole ollut oikeutta, määräytyy korvaus irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä todetuin tavoin työsopimuslain 47 f §:n mukaan. Mainitussa lainkohdassa on lueteltu seikkoja, jotka otetaan huomioon korvausta alentavana ja lisäävänä tekijänä. Vakiintuneen sopimustulkinnan mukaan kysymyksessä oleva korvaus määräytyy kaikkien asiassa esille tulevien lainkohdassa mainittujen seikkojen perusteella tehdyn kokonaisarvion perusteella.

Korvausta määrättäessä on otettu huomioon A:n työttömyyden kesto ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan A:lle maksetut työttömyyspäivärahat. Korvauksen määrään kokonaisuudessaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä 55 000 markkaa.

M-Components Oy on lisäksi velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomisajan menetyksestä aiheutuneena vahinkona saamatta jääneen irtisanomisajan palkan ja lomakorvauksen irtisanomisajalta. Kanteessa esitettyjä määriä ei näiltä osin ole kiistetty.

5. Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja M-Components Oy ovat velvolliset korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut. Metallityöväen Liitto on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 22 049 markkaa, mitä ei Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET:n ja M-Components Oy:n puolelta ole kiistetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa M-Components Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomissuojasopimuksen vastaisen työsuhteen päättämisen johdosta saamatta jääneenä irtisanomisajan palkkana 7 040 markkaa ja lomakorvauksena irtisanomisajalta 1 034 markkaa, molemmat määrät korkolain 4 §:n 3 momentin mukaisine korkoineen 23.11.1998 lukien.

M-Components Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä irtisanomissuojasopimuksen 13 §:n nojalla 55 000 markkaa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 18.4.2000 lukien.

Metalliteollisuuden Keskusliitto, MET ja M-Components Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 22 049 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Saloheimo, Niskanen, Sutela, Sulkunen ja Hynönen jäseninä. Sihteeri on ollut Laurila.

Tuomio on yksimielinen.