6.4.1999

Vaatimukset

Pankkialan Työnantajaliitto on vaatinut, että Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ja PohjoisKarjalan Rahoitusammattilaiset POKARA tuomitaan kumpikin erikseen työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Pankkialan Työnantajaliitto on lisäksi vaatinut Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORAn ja PohjoisKarjalan Rahoitusammattilaiset POKARAn velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen.

Perusteet

Nurmeksen Osuuspankin toimihenkilöt olivat 1.3.1999 pitäneet pääluottamusmiehen johdolla työpaikkakokouksen, jossa oli keskusteltu pankin tilanteesta. Toimihenkilöt olivat todenneet luottamuspulan pankin toimitusjohtajaa kohtaan olevan vakavan ja vaatineet toimitusjohtajan erottamista. Lisäksi he olivat uhanneet vaatimustensa tueksi lakolla. Vaatimus oli esitetty työnantajalle seuraavana päivänä 2.3.1999.

Pankissa oli maaliskuun 1999 aikana valmisteltu toimintasuunnitelmaa pankin johtamisen ja työilmapiirin kehittämiseksi. Toimintasuunnitelma oli esitelty pankin toimihenkilöille 18.3.1999 kello 19 pidetyssä kokouksessa, jossa paikalla oli ollut myös pankin johto. Pääluottamusmies oli kokouksen jälkeen kello 20 ilmoittanut, että toimihenkilöt vaativat edelleen toimitusjohtajan erottamista ja että toimihenkilöt aloittaisivat muutoin seuraavana päivänä lakon.

Toimihenkilöt olivat olleet lakossa 19. - 26.3.1999. Lakkoon oli osallistunut yhteensä 13 pankkitoimihenkilöä mukaan lukien pankin pääluottamusmies. Lakon seurauksena Nurmeksen Osuuspankin ainoa konttori oli koko lakon ajan ollut suljettuna.

Lakolla oli tuettu vaatimusta pankin toimitusjohtajan erottamisesta. Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen 4 §:n työnjohtomääräykseen.

Paikallisosasto, joka vastasi pääluottamusmiehen työrauhavelvollisuuden vastaisista toimenpiteistä, oli rikkonut työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisen työrauhavelvollisuuden.

Työnantajaliitto oli 19.3.1999 kello 8.08 reklamoinut toimihenkilöliittoa laittomasta työtaistelusta ja vaatinut siltä toimenpiteitä lakon lopettamiseksi. Toimihenkilöliitto oli rikkonut työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyömällä ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Toimihenkilöliitto oli lisäksi 26.3.1999 itse rikkonut työrauhavelvollisuuttaan uhkaamalla toimeenpanna maksuvälityssaarron, ellei asiassa päästäisi ratkaisuun.

Vaatimukset

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA, jonka lausumaan Pohjois-Karjalan Rahoitusammattilaiset POKARA on osaltaan yhtynyt, on myöntänyt, että työtaistelu oli toimeenpantu Nurmeksen Osuuspankissa kanteessa kerrotulla tavalla. Sen sijaan ammattiliitto on omalta osaltaan kiistänyt kanteen.

Perusteet

Nurmeksen Osuuspankissa olivat ongelmat pankin toimitusjohtajan ja henkilöstön välillä viimeisen kahden vuoden aikana lisääntyneet. Yhteistoimintamenettelyn aikana syksyllä 1998 ja etenkin sen jälkeen tilanne oli kärjistynyt niin paljon, että myös Osuuspankkitarkastus oli raportissaan noin kolme kuukautta sitten todennut tulehtuneen tilanteen pankissa. Kun keskustelut pankin johdon kanssa eivät olleet johtaneet tilanteen parantumiseen, toimihenkilöt olivat maaliskuun 1999 alussa antaneet ymmärtää, että epäluottamus pankin toimitusjohtajaa kohtaan oli kasvanut kestämättömäksi. Tästä syystä kehittämiskonsultti oli käynyt pankissa ja tehnyt asiasta raportin, jossa oli todettu monia ongelmia. Tyytymättömyys oli kärjistynyt työtaisteluilmoitukseksi 18.3.1999 sen jälkeen, kun pankissa oli esitetty pitkän tähtäimen kehittämisohjelma, joka ei toimihenkilöiden mielestä olisi ratkaissut ongelmia.

Neuvotteleva luottamusmies oli vielä 19.3.1999 aamulla käynyt neuvotteluja lukkiutuneen tilanteen laukaisemiseksi siinä kuitenkaan onnistumatta Tämän jälkeen toimihenkilöt olivat jääneet lakkoon, joka oli pitkittynyt sen vuoksi, ettei työnantajapuoli ollut ollut käydyissä neuvotteluissa valmis sallimaan mitään toimihenkilöiden vaatimia myönnytyksiä. Lakko oli päättynyt osapuolten sovittua erimielisyyden 28.3.1999.

Paikallisosaston vastuuta arvioitaessa tuli lieventävänä seikkana ottaa huomioon, että toimihenkilöt olivat toimitusjohtajan menettelyn johdosta joutuneet kohtuuttomaan tilanteeseen, johon ei neuvotteluteitse ollut löydetty ratkaisua.

Ammattiliitto oli yhteydenotoissaan työpaikalle korostanut, että tilanne täytyi ratkaista mahdollisimman pian neuvotteluteitse. Liitto oli useaan kertaan vedonnut riidan osapuoliin ja pyrkinyt saamaan toimihenkilöt työhön. Asia oli ollut esillä myös toimihenkilöliiton hallituksen kokouksessa 23.3.1999. Liiton toiminnanjohtaja oli ollut yhteydessä työnantajaliiton asiamieheen ja esittänyt, että ongelmat pyrittäisiin ratkaisemaan pankin sisällä ja että toimihenkilöt palaisivat heti työhön. Toiminnanjohtaja ei ollut uhannut työnantajaa maksuvälityssaarrolla.

Perustelut

Erimielisyys ja työtaistelutoimenpiteet

Nurmeksen Osuuspankin toimihenkilöt ovat neuvottelevan luottamusmiehen johdolla pitäneet 1.3.1999 työpaikkakokouksen, jossa on käsitelty pankin työtilannetta ja työilmapiiriä. Kokouksesta laaditussa pöytäkirjassa on todettu muun muassa seuraavaa:

"Keskusteltiin nykyisestä työtilanteesta ja todettiin asian olevan katastrofaalinen. Toimenpiteinämme vaadimme seuraavaa:

Vapaaehtoisesti ja yksimielisesti ilman painostusta toteamme, että luottamuspula toimitusjohtajaa kohtaan on niin vakava, että vaadimme johtajan erottamista. Muina keinoina otetaan tarvittaessa lakkoase käyttöön."

Pöytäkirja on seuraavana päivänä toimitettu tiedoksi pankin johtokunnalle ja hallintoneuvostolle.

Pankin johto on kokouksessa 18.3.1999 esitellyt toimihenkilöille toimintasuunnitelman pankin johtamisen ja työilmapiirin kehittämiseksi. Kokouksen jälkeen neuvotteleva luottamusmies on toistanut vaatimuksen toimitusjohtajan erottamisesta ja uhannut toimihenkilöiden muutoin aloittavan lakon seuraavana päivänä. Lakko on alkanut uhkauksen mukaisesti 19.3.1999. Siihen on osallistunut yhteensä 13 toimihenkilöä, heidän joukossaan paikallisosaston työpaikalle asettama neuvotteleva luottamusmies. Lakko on päättynyt osapuolten sovittua erimielisyyden 28.3.1999.

Työtuomioistuimessa todistajana kuullun neuvottelevan luottamusmiehen mukaan hän oli ennen lakon alkamista ollut yhteydessä Rahoitusalan ammattiliittoon ja myös lakon aikana käynyt keskusteluja toimihenkilöliiton edustajien kanssa. Todistajan mukaan liitossa oli suunniteltu maksuvälityssaarron toimeenpanemista, ellei asiassa olisi päästy sopimukseen. Lopullista päätöstä tukitoimenpiteistä ei todistajan käsityksen mukaan ollut liitossa kuitenkaan vielä tehty.

Työtuomioistuimelle esitetty selvitys osoittaa, että Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA on jäsenjärjestöään tukeakseen valmistellut painostustoimenpiteisiin ryhtymistä. Kuitenkin työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että ammattiliitto olisi uhannut työnantajapuolta maksuvälityssaarrolla tai että se muutoinkaan olisi itse ryhtynyt tässä asiassa työtaistelutoimenpiteisiin.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Lakon tarkoituksena on edellä todetun mukaisesti ollut painostaa työnantajaa erottamaan pankin toimitusjohtaja. Se on siten kohdistunut työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattijärjestöjen vastuu

Neuvotteleva luottamusmies ei ole ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin suunnitellun lakon estämiseksi. Päin vastoin hän on työnantajaa painostaakseen ollut uhkaamassa työtaistelulla ja osallistunut lakkoon. Paikallisosasto vastaa asettamansa luottamusmiehen työrauhavelvollisuuden vastaisista toimenpiteistä.

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA on saanut tietää lakosta sen alkaessa 19.3.1999. Liitosta on oltu useaan otteeseen yhteydessä työpaikalle ja työnantajaliittoon työpaikan ongelmien ratkaisemiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Kun työtaistelu on kuitenkin kestänyt useita päiviä ja kun liitto on lisäksi ilmaissut valmiutensa pikemminkin tukea työtaistelua kuin vaatinut sen lopettamista, liiton toimenpiteitä ei voida pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ja Pohjois-Karjalan Rahoitusammattilaiset POKARA ovat jutun hävitessään velvolliset korvaamaan Pankkialan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut. Niiden määrä on jätetty oikeuden harkintaan. Ottaen huomioon asian laadun ja sen edellyttämät toimenpiteet kohtuullisena oikeudenkäyntikulujen korvauksen määränä on pidettävä 4 000 markkaa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA:n ja sen jäsenjärjestön Pohjois-Karjalan Rahoitusammattilaiset POKARA:n maksamaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa Pankkialan Työnantajaliitolle, ammattiliiton valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 23 000 markkaa ja Pohjois-Karjalan Rahoitusammattilaiset POKARA:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 18 000 markkaa.

Suomen Rahoitusalan ammattiliitto SUORA ja Pohjois-Karjalan Rahoitusammattilaiset POKARA velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkialan Työnantajaliitolle oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kröger, H. Rautiainen, Tuulensuu, Vertanen ja Palomäki jäseninä. Sihteeri on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.