28.11.1995

16 § Vuosiloma

1. Vuosilomaedut määräytyvät vuosilomalain ja jäljempänä olevien määräysten mukaisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

9. Säteilyvahingollisessa työssä olevan työntekijän oikeus lisälomaan määräytyy asiasta annetun asetuksen (1514/91) mukaisesti.

Pöytäkirjamerkintä 1: Jos mainittu asetus muuttuu, osapuolet neuvottelevat muutosten vaikutuksista tähän sopimukseen.

Pöytäkirjamerkintä 2: Tämä koskee sellaista työntekijää, joka voi saada säteilyä yli sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman ja Säteilyturvakeskuksen valvoman enimmäismäärän.

Loman pituus on yksi arkipäivä jokaista kuukautta kohden, jonka työntekijä vähintään kuuden kuukauden ajan vuosilomaa ja korkeintaan yhden kuukauden pituista työlomaa lukuunottamatta on yhdenjaksoisesti ollut ko. työssä.

Em. loma on annettava vuosiloman pääasiallisesta osasta erillään joulukuun ja maaliskuun välisenä aikana. Lomaa ei korvata rahalla myöskään työsuhteen päättyessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Vaatimukset

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että röntgenhoitajilla Leena Apell-Rantosella, Ulla Ahlgrenilla, Ulla Karmilla ja Sari Liukkusella sekä erikoisröntgenhoitajilla Arja Elorannalla ja Sinikka Murrolla on työehtosopimuksen 16 §:n 9 momentin mukainen oikeus säteilylomaan 30.11.1992 ja 30.11.1993 määräytyneiden olosuhteiden mukaan.

Edelleen Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on vaatinut Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, sekä Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen ja LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton velvoittamista yhteisvastuullisesti korvaamaan Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön jäsenyhdistyksen Tehy ry:n jäsenet Apell-Rantonen, Ahlgren, Eloranta, Karmi, Liukkunen ja Murto olivat työskennelleet Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen palveluksessa. Työntekijät olivat saaneet aiemmin voimassa olleen työehtosopimuksen 16 §:n 9 kohdan mukaisen säteilyloman. Yhtiö ei kuitenkaan ollut myöntänyt säteilylomaa enää 1.1.1992 voimaan tulleen työehtosopimuksen mukaisesti perustellen tätä vuoden 1992 alussa voimaan tulleella sairaalassa tai terveyskeskuksessa säteilytyötä tekevien henkilöiden vuosilomasta annetun asetuksen (1514/91) muutoksella.

Kaikki työntekijät olivat suorittaneet säteilyasetuksen (1512/91) 9 §:ssä tarkoitettua säteilytyötä. Työntekijät eivät olleet saaneet työehtosopimuksen osana noudatettavan asetuksen mukaista säteilylomaa vuosien 1992 ja 1993 marraskuun 30. päivän olosuhteiden mukaan. Säteilylomaasetus ei ollut aiheuttanut muutoksia säteilyloman myöntämisperusteisiin, joten työntekijöillä tulisi edelleenkin olla oikeus säteilylomaan. Työnantaja oli ilmoittanut kantanaan noudattavansa työnantajaliiton ohjeita ja tämän vuoksi säteilyloma oli jätetty myöntämättä.

Vuosien 1990 - 1992 työehtosopimuksessa oli säteilylomasta 16 §:n 9 kohdassa todettu, että säteilyvahingollisessa työssä olevan työntekijän oikeus lisälomaan määräytyy asiasta annetun asetuksen (175/67) mukaisesti. Pöytäkirjamerkintä 1 ja 2 olivat olleet saman sisältöiset kuin vuosien 1992 ja 1993 työehtosopimuksessa. Lääkäriasemia, sairaaloita sekä kylpylä- ja kuntoutuslaitoksia koskevat erilliset työehtosopimukset oli 1.3.1990 yhdistetty yhdeksi terveydenhuoltoalan työehtosopimukseksi. Ensimmäiseen terveydenhuoltoalan työehtosopimukseen oli otettu säteilylomasta sama määräys kuin aiemmin oli ollut lääkäriasemia koskevassa työehtosopimuksessa, johon kyseinen säteilylomaa koskeva maininta saman sisältöisenä oli tullut 1.6.1989 ja oli ollut voimassa 28.2.1990 saakka. Ennen tätä sopimusmääräystä lääkäriasemien työntekijät olivat saaneet säteilylomansa työsopimustensa perusteella. Sairaala-alan työehtosopimuksessa ei ollut ollut vuoteen 1990 asti mainintaa säteilylomasta, vaan se oli määräytynyt asiasta annetun asetuksen (175/67) mukaisesti.

Vuosien 1992 ja 1993 työehtosopimusta koskeneissa sopimusneuvotteluissa ei millään tavalla ollut käsitelty säteilylomaa koskevaa määräystä. Työnantajapuolen laatimassa viimeisimmässä sopimusluonnoksessa oli ainoastaan muutettu asian-omaisen säteilyloma-asetuksen numeroa. Sopimusneuvotteluissa ei ollut ollut esillä se, että asetuksen muutos aiheuttaisi muutoksia säteilyloman myöntämiseen yksityisellä terveydenhuoltoalalla. Tarkoituksena ei ainakaan ollut ollut supistaa niiden henkilöiden piiriä, jotka aiemman sopimusmääräyksen nojalla olivat säteilylomaa saaneet. Myöskään asetuksen muutoksella ei ollut ollut tarkoitus supistaa niiden henkilöiden piiriä, jotka asetuksen nojalla olivat saaneet säteilylomaa.

Aiemmin voimassa ollut säteilyloma-asetus oli edellyttänyt, että työntekijä työssään voi jatkuvasti saada vahingollista säteilyä enemmän kuin kolmanneksen suurimmasta sallitusta määrästä. Uuden 1.1.1992 voimaan tulleen asetuksen mukaan säteilylomaoikeus oli henkilöllä, joka teki säteilyasetuksen 9 §:ssä tarkoitettua säteilytyötä. Säteilyasetuksen 9 §:ssä säteilytyöksi oli taas määritelty työ, jossa saatava efektiivinen annos, kun otettiin huomioon myös työhön liittyvä poikkeava säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman mahdollisuus, oli tai voi olla suurempi kuin 5 mSv vuodessa. Siten säteilyasetuksen tekstin perusteella oli todettavissa, että säteilyloman saantiedellytyksiä oli itse asiassa helpotettu eikä kiristetty.

Säteilylaissa ja -asetuksessa säteilytyön käsite oli kytketty toiminnan harjoittajan velvoitteeseen järjestää säteilyaltistuksen henkilökohtainen seuranta. Säteilytyötä tekeville henkilöille oli tämä seuranta järjestettävä, joten kaikki seurannan piirissä olevat eli säteilytyötä tekevät olivat säteilylomaan oikeutettuja. Esimerkiksi julkisella puolella käyttötehtävissä olevat röntgenhoitajat saivat edelleen säteilylomaa 1.1.1992 voimaan tulleen asetuksen muutoksen jälkeenkin. Työehtosopimuksen voimassa olevia etuuksia koskevan merkinnän mukaan työehtosopimuksen allekirjoittaminen ei saanut merkitä työntekijän voimassa olevien etuuksien huononemista.

Asiassa oli käyty paikallisneuvottelu 26.1.1993 ja liittoneuvottelu 18.11.1993 pääsemättä yksimielisyyteen.

Vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet sen hylkäämistä sekä Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön velvoittamista korvaamaan LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton ja Sairaalaosakeyhtiö Mehiläisen oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Perustelut

Apell-Rantonen, Ahlgren, Eloranta, Karmi, Liukkunen ja Murto eivät olleet saaneet säteilylomaa 1.1.1992 voimaan tulleen työehtosopimuksen muutoksen ja siihen liittyvän asetuksen (1514/91) muutoksen johdosta. Työntekijät eivät olleet suorittaneet säteilyasetuksen (1512/91) 9 §:ssä tarkoitettua säteilytyötä.

Työehtosopimusneuvotteluissa säteilyasetuksen muutos oli ollut esillä, koska myös työehtosopimuksen viittausmääräystä oli muutettu. Yksityiskohtaisesti ei asetuksen muutoksen vaikutuksia ollut käsitelty, koska asetuksen sanamuoto oli vaikuttanut varsin selvältä. Näin ollen 1.1.1992 alkaen viittaus oli tullut asianmukaisesti työehtosopimuksen osaksi. Työntekijäliitto oli ottanut viittauksen väitetyn epä-asianmukaisuuden esille ensimmäisen kerran vasta joulukuussa 1992. Jo tämä seikka osoitti työntekijäliiton väitteen perusteettomuuden.

Säteilytyötä tekevien henkilöiden vuosiloma-asetuksessa oli viitattu säteilyasetuksen 9 §:ään. Sen mukaan säteilylomaan oikeuttavaksi säteilytyöksi määriteltiin työ, jossa työssä saatava efektiivinen annos, kun otetaan huomioon myös työhön liittyvä poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman mahdollisuus, on tai voi olla suurempi kuin 5 mSv vuodessa. Aikaisemmin voimassa ollut asetus (175/67) oli edellyttänyt, että henkilö voi jatkuvasti saada vahingollista säteilyä enemmän kuin kolmanneksen sisäasiainministeriön vahvistamasta suurimmasta sallitusta määrästä.

Useiden vuosien mittausseurannassa ei kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden säteilyannos ollut koskaan ollut lähellekään asetuksessa mainittua 5 mSv:n rajaa. Asetuksessa mainittu poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan mahdollisuus oli kyseisissä tehtävissä puhtaasti teoreettinen eikä voinut olla perusteena jatkuvasti vuosittain toistuvan ylimääräisen loman myöntämiselle.

Kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden työssä eivät myöskään olleet täyttyneet ne edellytykset säteilyloman myöntämiselle, jotka oli selvitetty Terveydenhuoltoalan Työnantajayhdistys ry:n jäsenkirjeessä 23.4.1993. Kysymys oli ollut niin sanotusta natiivikuvauksesta, jota ei nykyisin pidetty säteilytyönä. Säätötila, jossa hoitajat työskentelivät kuvausten aikana oli eristetty tutkimushuoneesta asianmukaisin lyijysuojauksin. Tämä oli otettu huomioon myös säteilyturvakeskukselle tehdyissä organisaatioselvityksissä.

Työnantajapuolen kanta perustui myös valvontaa suorittavan säteilyturvakeskuksen päätöksiin. Säteilyturvakeskuksen mukaan röntgenhoitajan työtä ei katsottu säteilytyöksi, jos röntgenkuvaus tehdään erillisestä hyvin suojatusta säätöhuoneesta.

Säteilyloma oli lisäksi sellainen kulloinkin voimassa oleviin määräyksiin ja olosuhteisiin liittyvä lisä, joka olosuhteiden mukaisesti myönnettiin vain kyseessä olevien edellytysten täyttyessä. Työehtosopimuksen nimenomaisen määräyksen mukaan säteilyloma koski vain sellaista työntekijää, joka voi saada säteilyä yli sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman ja säteilyturvakeskuksen valvoman enimmäismäärän.

Perustelut

Työehtosopimusmääräyksen sisältö

Yksityistä terveydenhoitoalaa koskevan 1.1.1992 31.10.1993 voimassa olleen työehtosopimuksen 16 §:n 9 kohdan mukaan säteilyvahingollisessa työssä olevan työntekijän oikeus lisälomaan määräytyy asiasta annetun asetuksen (1514/91) mukaisesti. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko työehtosopimuksesta sovittaessa ollut tarkoituksena muuttaa niitä periaatteita, joita on noudatettu myönnettäessä säteilylomia edellisessä työehtosopimuksessa mainitun vastaavan asetuksen nro 175/67 perusteella.

Määräyksen sanamuoto, jota muilta kuin asetuksen numeron osalta ei ole muutettu vuoden 1992 alusta voimaan tulleessa työehtosopimuksessa, tukee lähinnä työnantajapuolen tulkintaa. Sopimuksessa on selvä viittaus uuteen säteilyloma-asetukseen (1514/91). Tässä asetuksessa on puolestaan viitattu säteilyasetuksen (1512/91) 9 §:ään, joka sisältää uuden määritelmän säteilytyöstä, joka oikeuttaa säteilylomaan.

Työehtosopimuksesta on saavutettu neuvotteluratkaisu 29.11.1991, mikä myös on merkitty sopimuksen allekirjoituspäiväksi, joskin sopimus tosiasiallisesti on allekirjoitettu myöhemmin. Asetus sairaalassa tai terveyskeskuksessa säteilytyötä tekevien henkilöiden vuosilomista (1514/1991) on annettu 20.12.1991.

Työtuomioistuimessa on kuultu kummaltakin puolelta työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneita henkilöitä, joiden yhdensuuntaisten kertomusten mukaan neuvottelujen aikana ei ole käsitelty edellä mainitun asetuksen muuttumista ja muutoksen mahdollisia vaikutuksia säteilytyötä tekevien henkilöiden lomaoikeuteen. Asia ei ole ollut esillä myöskään sopimuksen hyväksymisen jälkeen, kun sopimustekstejä on ennen niiden allekirjoittamista tarkastettu. Uuden asetuksen numero on työnantajaliiton edustajan toimesta kirjoitettu vasta varsinaiseen allekirjoituskappaleeseen asiasta tuossakaan vaiheessa keskustelematta tai siitä toiselle sopijapuolelle ilmoittamatta.

Todistajina kuullut työnantajapuolen neuvotteluedustajat ovat kertomansa mukaan lähteneet siitä, että osapuolten tarkoituksena on ilman muuta ollut soveltaa aina voimassaolevaa säteilyloma-asetusta, minkä vuoksi työehtosopimusmääräykseen sisältyvän viittauksen muutosta oli pidetty itsestään selvänä teknisluonteisena muutoksena. Tuossa vaiheessa ei työnantajapuolellakaan ollut nähty uuden asetuksen merkitsevän huomattavampia muutoksia lomaoikeuteen.

Työtuomioistuimen mielestä on mahdollista, että sopijapuolten tarkoituksena on ollut myös yksityisellä terveydenhoitoalalla noudattaa kulloinkin voimassaolevaa säteilyloma-asetusta. Tämän asetuksen muuttuessa vastaavan muutoksen työehtosopimukseen ei kuitenkaan - muun selvityksen puuttuessa - voida olettaa tapahtuvan automaattisesti, vaan se edellyttäessään sopimustekstin muuttamista samalla edellyttää yhteisymmärrystä sopijapuolten välillä.

Työtuomioistuimelle esitetystä selvityksestä on pääteltävissä, että sopijapuolilla ei sopimuksen sisällöstä sopiessaan ole ollut tarkoitusta muuttaa säteilytyötä tekevien henkilöiden oikeutta vuosilomaan koskevia määräyksiä, jotka ovat määräytyneet asetuksen nro 175/67 mukaisesti. Työehtosopimuksen 16 §:n 9 kohtaan liittyvän pöytäkirjamerkinnän mukaan jos kyseinen asetus muuttuu, osapuolet neuvottelevat muutoksen vaikutuksesta sopimukseen. Tällaisia neuvotteluja ei ole käyty sopijapuolten välillä ennen sopimuksen allekirjoittamista.

Työnantajaliiton edustajat ovat huolehtineet tekstien kirjoittamisesta. Palkansaajapuolen neuvotteluedustajilla on ollut oikeus olettaa, että allekirjoituskappaleet kaikilta osin vastaavat aiemmin tarkastettuja tekstejä. Työnantajapuolen neuvottelijoiden on täytynyt käsittää, etteivät neuvottelujärjestön edustajat olleet tekstiin tehtyä muutosta ennen allekirjoittamista havainneet ja että palkansaajapuoli ei asiasta keskustelematta olisi ollut valmis hyväksymään sopimustekstiin muutoksia, joista työehtosopimuksen nimen-omaisen määräyksenkin mukaan on sopijapuolten kesken neuvoteltava.

Edellä lausuttuun nähden työtuomioistuin katsoo, että uusi säteilyloma-asetus (1514/91) ei työehtosopimuksen 16 §:n 9 kohdan sanamuodosta huolimatta ole tullut työehtosopimuksen osana noudatettavaksi määräykseksi yksityisellä terveydenhoitoalalla eikä työnantajalla siten kyseisen määräyksen nojalla ole ollut perusteita muuttaa aiempaa lomakäytäntöä.

Työtuomioistuimella ei tämän asian yhteydessä ole tarpeen ottaa kantaa siihen, olisiko kanteessa tarkoitetuilla työntekijöillä oikeus vaatimaansa lomaan, mikäli oikeus säteilylomaan määräytyisi asetuksen nro 1514/91 perusteella.

Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestö on vedonnut kanteen tueksi myös työehtosopimusmääräykseen, jonka mukaan työehtosopimuksen allekirjoittaminen ei saa merkitä työntekijän voimassa olevien etuuksien huononemista. Tämän asian yhteydessä ei tule arvioitavaksi, soveltuuko periaate kanteessa tarkoitettuihin tilanteisiin, kun työtuomioistuin edellä todetulla tavalla on päätynyt siihen, että oikeutta säteilylomaan koskevia työehtosopimusmääräyksiä ei ole muutettu.

Työehtosopimuksen rikkominen

Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen on säteilylomia antaessaan ja muuttaessaan aiempaa käytäntöä menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. Yhtiö on näin menetellessään noudattanut työn-antajaliiton ohjeita. Kun yhtiö on voinut perustaa menettelynsä myös työehtosopimuksen sanamuotoon, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että yhtiö olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta tai että sen olisi edes perustellusti pitänyt tietää sitä rikkovansa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Asianosaisliittojen välillä on syksyllä 1992 käyty neuvotteluja säteilylomaoikeudesta pääsemättä kuitenkaan yksimielisyyteen. Työnantajaliittoa edustaneen asiamiehen kertoman mukaan työnantajapuoli on neuvottelujen edistymättömyyden takia 30.11.1992 lähettänyt työnantajapuolen kannan mukaisen kiertokirjeen jäsenilleen määräyksen soveltamisesta. Kun senkään jälkeen neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen, on työnantajaliitto lähettänyt 23.4.1993 päivätyn kiertokirjeen säteilyloman antamisesta uuden asetuksen pohjalta.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton edellä todettu menettely työehtosopimusta solmittaessa on ollut hyvän työmarkkinakäytännön vastaista. Työnantajaliiton on täytynyt käsittää, että riidanalainen sopimusmääräys siinä muodossa ja sillä tavoin kuin se on sopimuksen allekirjoituskappaleeseen kirjattu, ei ilman työntekijäjärjestön myötävaikutusta ole voinut pätevästi tulla osaksi työehtosopimusta. Ohjeistaessaan tästä huolimatta jäsentyönantajia toimimaan säteilyloman antamisessa omaksumansa tulkinnan mukaisesti, mikä on aiheuttanut merkittäviä muutoksia aiemman sopimuksen aikaiseen säteilylomakäytäntöön, liiton on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että röntgenhoitajilla Leena Apell-Rantosella, Ulla Ahlgrenilla, Ulla Karmilla ja Sari Liukkusella sekä erikoisröntgenhoitajilla Arja Elorannalla ja Sinikka Murrolla on vuosina 1992 ja 1993 ollut yksityistä terveydenhoitoalaa koskevan työehtosopimuksen 16 §:n 9 kohdan nojalla oikeus säteilylomaan, joka on määräytynyt sairaalassa säteilyvahingollisessa työssä toimivien henkilöiden vuosilomasta annetun asetuksen (175/67) mukaisesti.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestölle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä 25 000 markkaa.

Kanne hylätään enemmälti.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Sairaalaosakeyhtiö Mehiläinen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Terveydenhuoltoalan Neuvottelujärjestön oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kallio, Uoti, Vänttinen, Sulkunen ja Kolula jäseninä. Esittelijä on ollut Salonen.

Tuomio on yksimielinen.