TT:1994-82
- Ämnesord
- Työtaistelu, kohteena, - vuosilomien sijoittaminen, Työtaistelutoimenpide, - eriarvoiseen asemaan asettaminen, Valvontavelvollisuus, - työrauha-asiassa
- År för fallet
- 1994
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1994/54
Kuntayhtymä ei ollut menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään paikallisten säästösopimusten ulkopuolelle jääneen henkilöstön vuosilomat pidettäviksi kokonaan lomakaudella.
Näyttämättä oli jäänyt, että vuosilomien lomakauteen sijoittamisvaihtoehto olisi esitetty siinä muodossa, että se viranhaltijoiden puolella olisi perustellusti voitu ymmärtää painostustoimenpiteeksi ja että kuntayhtymä siten olisi menettelyllään syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.
Kantaja Akava r.y. Vastaajat Kunnallinen työmarkkinalaitos Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
TUOMIO
VIRKAEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Akavan välillä voimassa olleessa kunnallisessa yleisessä virka ja työehtosopimuksessa 1992 1993 on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
IV LUKU VUOSILOMA
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
86 § Vuosiloman antaminen
1 mom. Vuosiloma annetaan työnantajan määräämänä aikana lomakautena, jollei
a) pääviranhaltijan virkatehtävien laatu tai lomavuorojen järjestely vaadi loman tai sen osan antamista lomavuoden muuna aikana tai
b) vuosilomalain 4 §:n 2 momentista (työntekijän kausiluonteinen työ) muuta johdu.
Soveltamisohje
Vähintään kuukauden vuosilomasta suositellaan annettavaksi osa talvilomana varsinaisen lomakauden ulkopuolella.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
88 § Vuosiloman pidennys
1 mom. Muuhun kuin lomakauteen määrätty vuosiloma tai sen osa annetaan puolella pidennettynä. Pidennys voi kuitenkin olla enintään neljäsosa koko lomasta. Puolia päiviä ei pidennystä vahvistettaessa oteta huomioon.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2 mom. Milloin 85 §:n 1 momentin 1) kohdan mukaan määräytyvästä vuosilomasta pidetään enintään 30 arkipäivää lomakautena, myönnetään loma kuitenkin yhdeksällä arkipäivällä pidennettynä, mikäli viranhaltijalla/työntekijällä on oikeus lomaan 12 lomanmääräytymiskuukaudelta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 mom. Milloin 85 §:n 1 momentin 2 a) kohdan mukaan määräytyvästä vuosilomasta pidetään enintään 24 arkipäivää lomakautena, myönnetään loma kuitenkin vähintään kuudella arkipäivällä pidennettynä, mikäli viranhaltijalla/työntekijällä on lomanmääräytymisvuoden maaliskuun loppuun mennessä palvelulisään oikeuttavaa palvelusaikaa yhteensä vähintään 10 vuotta sekä oikeus lomaan 12 lomanmääräytymiskuukaudelta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 mom. Loman pidennystä ei anneta seuraavissa tapauksissa:
1) loma tai sen osa on 89 §:n 1 momentin mukaisen lomajärjestyksen vahvistamisen jälkeen viranhaltijan/työntekijän työkyvyttömyyden vuoksi tai viranhaltijan/työntekijän pyynnöstä siirretty pidettäväksi lomakauden ulkopuolella;
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Akava on lausunut, että Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus oli 16.3.1993 päättänyt antaa asianomaiselle viranomaiselle tehtäväksi vahvistaa Akavaan kuuluvan koko kuntayhtymän henkilökunnan ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ ry:hyn kuuluvan Pietarsaaren sairaalassa työskentelevän henkilökunnan vuosilomat varsinaiselle lomakaudelle 2.5. - 30.9.1993.
Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan vuosiloma oli annettava työnantajan määräämänä aikana. Sopimuksen soveltamisohjeiden mukaan vähintään kuukauden vuosilomasta suositeltiin kuitenkin annettavaksi osa talvilomana lomakauden ulkopuolella. Näin olikin nyt menetelty muiden kuin akavalaisten ja TNJ:hin kuuluvan Pietarsaaren sairaalan henkilökunnan vuosilomien osalta. Tehtyjen päätösten tosiasiallisena perusteena oli ollut se, ettei Akava ollut hyväksynyt työnantajan paikallista palkanalennussopimusta tarjotussa muodossa. Sen jälkeen työnantaja oli näin rankaissut akavalaisia, jolloin sopimuksenmukaiset vuosilomajärjestyksen vahvistamiset oli jätetty akavalaisten osalta tekemättä. Työnantajan menettelyn seurauksena esimerkiksi 36 päivän lomaoikeuden omaava viranhaltija oli menettänyt enimmillään koko talvilomapidennyksensä yhdeksän päivää.
Työnantajan päätöksellä ei ollut mitään muuta perustetta kuin koko akavalaisen henkilökunnan ja TNJ:hin kuuluvan Pietarsaaren sairaalan henkilökunnan rankaiseminen ja tällöin näiden viranhaltijoiden asettaminen järjestäytymisensä johdosta muihin nähden eriarvoiseen asemaan. Mitään sairaanhoitopiirin toimintaan tai töiden järjestelyihin liittyviä syitä talvilomapidennykset poistavaan yleiseen menettelyyn ei ollut esitetty. Tämänlaatuiset päätökset kokonaisuutena tarkastellen olivat olleet sopimuksen vastaisia.
Kuntayhtymän hallituksen päätös 16.3.1993 sekä tapahtunut menettely loukkasivat akavalaisten viranhaltijoiden laillisia oikeuksia, kun niitä tarkasteltiin sovellettavan virkaehtosopimusjärjestelmän pohjalta. Työnantajan kohtelu oli loukannut myös niitä virkasäännön määräyksiä, joiden mukaan viranhaltijaa ei saanut perusteettomasti asettaa eri asemaan toisiin viranhaltijoihin nähden syntyperän, uskonnon, iän, poliittisen tai ammattiyhdistystoiminnan tai muun näihin verrattavan syyn nojalla. Asiassa oli menetelty tässäkin suhteessa virheellisesti sekä syyllistytty tietoisesti harkintavallan väärinkäyttöön. Hallitusmuodon 5 §:n mukaan kaikki kansalaiset olivat yhdenvertaisia lain edessä ja hallitusmuodon 10 §:n mukaan kaikilla oli järjestäytymisvapaus valitsemaansa yhdistykseen.
Akavan taholta käydyissä keskusneuvotteluissa oli tuotu esiin, että menetellessään nyt selvitetyllä tavalla kuntayhtymä oli ryhtynyt laittomiin työtaistelutoimenpiteisiin ja syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Kunnallinen työmarkkinalaitos oli myös jatkanut toimintaansa sen yleiskirjeestä A 5/15.2.1994 ilmenevällä tavalla yllyttämällä virheelliseen toimintaan.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Akava on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, ettei akavalaisilta viranhaltijoilta voida etukäteen määriteltynä ryhmänä jättää toteuttamatta niin sanottuja talvilomapidennyksiä ja että kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta on sovellettava kaikkien järjestöjen jäseniin samalla tavalla, ellei toisin ole sovittu.
Akava on edelleen vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kunnallisen virkaehtosopimuslain 8, 9, 11 ja 20 §:n nojalla hyvityssakkoon, edellisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja jälkimmäisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
VASTAUS
Vastauksen perustelut
Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat lausuneet, että kuntayhtymän liittovaltuusto oli 14.10.1992 vahvistanut vuodelle 1993 talousarvion, jonka perusteella kuntayhtymän käyttökustannuksia oli alennettava viisi prosenttia. Kuntayhtymään kuuluvien jäsenkuntien taloudellisen tilanteen heikennettyä valtuusto oli joutunut vielä 25.2.1993 päättämään neljän prosentin lisäsäästöistä. Syynä tähän olivat olleet jäsenkuntien pienentyneet maksuosuudet. Kuntayhtymän tulot olivat muodostuneet lähes kokonaisuudessaan näistä maksuosuuksista.
Samanaikaisesti talousarvion valmistelun kanssa ja liittovaltuuston päätettyä ensimmäisestä budjetista vuodelle 1993 kuntayhtymä oli neuvotellut henkilöstöjärjestöjen kanssa tarvittavien säästöjen aikaansaamisesta henkilöstömenoihin. Henkilöstöjärjestöille oli tarjottu useita vaihtoehtoisia säästötapoja. Tämä ilmeni muun muassa kanteen liitteenä olevasta pöytäkirjasta, joka oli laadittu työnantajan ja henkilöstöjärjestöjen välisestä neuvottelusta 18.12.1992. Työnantaja oli ehdottanut tarvittavien säästöjen aikaansaamista siten, että loma vahvistettaisiin varsinaiselle lomakaudelle, henkilökunta luopuisi puolesta lomarahastaan vuonna 1993, jolloin kuntainliitto pidättäytyisi irtisanomasta vakinaista henkilökuntaansa tai että henkilökunta lomautettaisiin kahdeksaksi työpäiväksi vuonna 1993. Vaasan sairaanhoitopiirin kuntainliiton henkilökunnan keskuudessa oli suoritettu kysely säästövaihtoehdoista, mutta tämä kartoitus ei ollut antanut mitään yksiselitteistä tulosta.
Vaasan sairaanhoitopiirin kuntainliitto ja Kunta-alan ammattiliitto KTV:n Vaasan sairaanhoitopiirin yhteisjärjestö ry olivat 3.2.1993 tehneet kunnallisen pääsopimuksen 13 §:n mukaisessa järjestyksessä paikallisen sopimuksen, jolla asianomaisen järjestön jäsenet olivat luopuneet 50 prosentista lomarahastaan kuntainliiton talouden vaatimien säästöjen aikaansaamiseksi. Vastaavanlainen sopimus oli allekirjoitettu 22.2.1993 Vaasan Kunnallisvirkamiesyhdistys ry:n kanssa ja 26.2.1993 Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:hin kuuluvan henkilöstön kanssa lukuun ottamatta Pietarsaaren sairaalan henkilöstöä.
Paikallisten säästösopimusten ulkopuolelle oli näin ollen täysin vaapaaehtoisesti ja eri vaihtoehdoista valiten jäänyt Akavaan kuuluva henkilöstö ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:hin järjestäytynyt Pietarsaaren toimipisteessä työskentelevä henkilöstö. Akava ei ollut missään vaiheessa kiistänyt säästötarpeen olemassaoloa sinänsä, vaan se oli vaatinut enemmän kompensaatiota lomarahasta luopumiseksi kuin muut järjestöt.
Sopimuksen ulkopuolelle jäänyttä henkilöstöä edustavalle järjestölle oli annettu useita vaihtoehtoja, joista se oli voinut vapaasti valita. Kuntayhtymän oli kuitenkin ollut pakko toimia sen rahoituksen mukaisesti, joka kuntayhtymällä oli ollut pääasiassa jäsenkuntien maksuosuuksien kautta käytettävissä. Myös kunnallislain mukaan kuntayhtymän oli ollut toimittava vahvistetun budjetin puitteissa. Säästösopimus oli tehty vain niiden henkilöstöjärjestöjen kanssa, jotka olivat vapaaehtoisesti katsoneet sen paremmaksi vaihtoehdoksi.
Kuntayhtymän akavalaista henkilöstöä edustava pääluottamusmies oli valittanut kuntayhtymän hallituksen päätöksestä Vaasan lääninoikeuteen ja sen päätöksestä vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valituksessa oli katsottu työnantajan rankaisseen akavalaisia, koska nämä eivät olleet hyväksyneet työnantajan tarjoamaa palkanalennussopimusta. Lomajärjestelyillä akavalaiset ja TNJ:n jäsenet oli asetettu järjestäytymisensä johdosta eriarvoiseen asemaan suhteessa niihin, jotka olivat hyväksyneet palkanalennukset. Kuntayhtymän hallituksen päätös oli valittajan mukaan ollut viranhaltijain yhdenvertaista kohtelua tarkoittavan virkasäännön määräyksen vastainen.
Korkein hallinto-oikeus oli 12.9.1994 antamassaan päätöksessä hyväksynyt lääninoikeuden päätöksen, jossa oli muun ohella lausuttu, että Akavaan kuuluva henkilöstö ja TNJ:hin kuuluva Pietarsaaren sairaalan henkilöstö eivät olleet suostuneet lomarahan pienentämiseen, kun taas kuntayhtymän muut henkilöstöryhmät olivat näin tehneet. Kun muun ohessa otettiin huomioon, että mainituilla Akavaan ja TNJ:hin kuuluvilla henkilöstöryhmillä oli ollut mahdollisuus palkkakustannusten säästämiseksi hyväksyä lomarahan pienentäminen vaihtoehtona vuosilomien vahvistamiselle pidettäviksi lomakauden aikana, ei kuntayhtymän päätös loukannut henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Päätös ei siten ollut mennyt kuntayhtymän hallituksen toimivaltaa ulommaksi eikä loukannut valittajan oikeutta.
Työnantajan yksipuolisesti käytössä olevat keinot, muun muassa lomien sijoittelusta päättäminen ja lomauttaminen olivat lakien ja sopimusmääräysten sallimia keinoja, jotka työnantajalla oli ollut käytössään siitä riippumatta, saatiinko pääsopimuksen mukaisia paikallisia sopimuksia aikaan vai ei. Kuntayhtymä ei ollut millään tavoin painostanut Akavan jäseniä tai neuvottelijoita, vaan ainoastaan tarjonnut kunnallisen pääsopimuksen mukaisen vaihtoehdon työnantajan yksipuolisesti käytössä olevien keinojen sijasta. Vastaava tilanne oli ollut kysymyksessä työtuomioistuimen tuomiolla n:o 70/1993 ratkaistussa asiassa.
Käytännössä työnantajan menettelyn katsominen työtaistelutoimenpiteeksi nyt esillä olevassa tapauksessa merkitsisi sitä, että aina kun työnantaja teki täysin lain ja virkaehtosopimuksen mukaisia ratkaisuja, jotka olivat virkaehtosopimukseen sidotun järjestön mielestä epämiellyttäviä, niin tällainen toiminta katsottaisiin työtaistelutoimenpiteeksi, jos samoihin aikoihin oli neuvoteltu pääsopimuksen mukaisen paikallisen sopimuksen aikaansaamisesta. Käytännössä työnantaja ei uskaltaisi sopimuksen mukaisiin neuvotteluihin ryhtyäkään, kun järjestön myönteisestä kannasta ei voitu koskaan etukäteen olla varmoja ja työnantajan oli kuitenkin toimiakseen kunnallislain mukaisesti vahvistetun talousarvion puitteissa ollut kielteisessä tapauksessa tehtävä ratkaisu lain ja sopimusmääräysten sallimissa puitteissa.
Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei ollut millään tavoin painostanut Akavaa, vaan ainoastaan tarjonnut sille erilaisia vaihtoehtoja. Sairaanhoitopiiri oli toimeenpannut yksipuoliset, sopimuksen mukaiset toimenpiteen sen jälkeen, kun Akava oli tietoisena eri vaihtoehdoista jättäytynyt sopimuksen ulkopuolelle.
Oli perusteetonta väittää, että Kunnallinen työmarkkinalaitos olisi jatkanut valvontavelvollisuutensa rikkomista lähettämällä yleiskirjeen A 5/1994, jossa Kunnallinen työmarkkinalaitos oli selostanut kunnallisille työnantajille niitä menettelytapoja, joita laki ja sopimusmääräykset antoivat työnantajan käyttöön taloudellisen tilanteen vaatiessa henkilöstökustannusten supistamista. Tällaisia ohjeita työnantajajärjestöt olivat tehtävästään johtuen täysin velvollisia antamaan edustamilleen työnantajille.
Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 86 §:n mukaan vuosiloma annettaan nimenomaan työnantajan määräämänä ajankohtana lomakautena. Määräykseen liittyvään soveltamisohjeeseen sisältyi suositus vähintään kuukauden mittaisen vuosiloman osan antamisesta lomakauden ulkopuolella. Palkansaajajärjestöt olivat useaan otteeseen pyrkineet saamaan virkaehtosopimukseen velvoittavaa määräystä vuosiloman osan antamisesta lomakauden ulkopuolella, mutta virkaehtosopimusneuvotteluissa tähän ei ollut koskaan suostuttu. Vuosiloman ajankohdan määrääminen oli jäänyt täysin työnantajan harkintaan.
Sopimuksen mukaan työnantajalla oli ollut täysi harkintavalta määrätä muun muassa akavalaisten vuosilomat kokonaan pidettäviksi lomakautena. Tämä oli ollut perusteltua paitsi jo edellä mainituista kustannusten säästötarpeista johtuen niin myös kuntayhtymän toiminnallisista syistä. Kesä-elokuussa 1993 oli useita sairaanhoitopiirin osastoja ollut suljettuina.
Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä oli menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti eikä Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä ollut ollut minkäänlaista painostustarkoitusta määrätessään Akavaan kuuluvien sairaanhoitopiirin palveluksessa olevien viranhaltijoiden vuosilomat lomakauteen.
Vastauksessa esitetyt vaatimukset
Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on neuvotellut henkilöstöjärjestöjen kanssa liittovaltuuston päätösten edellyttämien säästöjen aikaansaamisesta henkilöstömenoihin. Kuntayhtymä on neuvottelussa 18.12.1992 tehnyt ehdotuksen vaihtoehtoisista säästösuunnitelmista vuodelle 1993. Työnantajan ehdotus on sisältänyt vaihtoehtoina loman vahvistamisen varsinaiselle lomakaudelle, henkilökunnan luopumisen puolesta lomarahasta, jolloin kuntainliitto ei irtisano vakinaista henkilökuntaa, ja henkilökunnan lomauttamisen kahdeksaksi työpäiväksi.
Päättäessään 4 prosentin lisäsäästöistä palkkakustannuksiin kuntainliiton liittovaltuusto on 25.2.1993 määritellyt kysymykseen tuleviksi säästötavoiksi joko vuoden 1993 lomarahan pienentämisen 50 prosentilla viimeistään 26.2.1993 tehdyn paikallisen säästösopimuksen perusteella, tai vuosiloman vahvistamisen pidettäväksi kokonaan lomakaudella ja viiden työpäivän pituisen työn palkattoman keskeyttämisen.
Neuvottelujen tuloksena Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä on tehnyt paikallisen säästösopimuksen Kuntaalan ammattiliitto KTV:n yhteisjärjestö ry:n kanssa 3.2.1993, Vaasan Kunnallisvirkamiesyhdistys ry:n kanssa 22.2.1993 ja Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n kanssa, lukuun ottamatta Pietarsaaren sairaalan henkilöstöä, 26.2.1993. Mainittuihin yhdistyksiin kuuluvat jäsenet ovat säästösopimusten mukaan luopuneet puolesta lomarahasta kuntayhtymän talouden vaatimien säästöjen aikaansaamiseksi. Paikallinen säästösopimus on siten jäänyt solmimatta Akavan kanssa, ja samoin Toimihenkilöiden Neuvottelujärjestö TNJ:n kanssa Pietarsaaren sairaalassa työskentelevän henkilöstön osalta.
Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus on 16.3.1993 päättänyt valtuuston päätöksen mukaisesti antaa asianomaisille tulosyksiköiden päälliköille tehtäväksi vahvistaa säästösopimusten ulkopuolelle jääneiden Akavan jäsenten, Akava-alojen järjestäytymättömän henkilöstön ja edellä tarkoitetun Pietarsaaren sairaalassa työskentelevän henkilöstön vuosilomat varsinaiselle lomakaudelle 2.5. - 30.9.1993.
Kanteessa on katsottu, ettei akavalaisilta viranhaltijoilta voida etukäteen määriteltynä ryhmänä jättää toteuttamatta niin sanottuja talvilomapidennyksiä ja että kunnallista yleistä virka- ja työehtosopimusta on sovellettava kaikkien järjestöjen jäseniin samalla tavalla. Kuntayhtymä on kanteen mukaan menettelyllään ryhtynyt laittomaan työtaisteluun ja siten syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.
Korkein hallinto-oikeus on 12.9.1994 antamassaan päätöksessä katsonut, ettei kuntayhtymän hallituksen edellä mainittu päätös ottaen huomioon, että muun muassa Akavaan kuuluvilla henkilöstöryhmillä on ollut mahdollisuus palkkakustannusten säästämiseksi hyväksyä lomarahan pienentäminen vaihtoehtona vuosilomien vahvistamiselle pidettäviksi lomakauden aikana, loukannut henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
Kanteessa ei ole saatettu riidanalaiseksi työnantajan oikeutta määrätä vuosiloma pidettäväksi lomakautena, mutta työnantajan on katsottu soveltaneen virkaehtosopimusta virheellisesti määrätessään akavalaisten virkamiesten lomat lomakauteen vastoin 86 §:n 1 momentin soveltamisohjeessa olevaa suositusta.
Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 86 §:n 1 momentin nojalla Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymällä on ollut oikeus kysymyksessä oleviin lomajärjestelyihin. Syynä vuosilomien määräämiseen pidettäviksi kokonaan lomakautena on ollut tarve säästää henkilöstömenoissa. Näiden säästötoimien ei voida katsoa kohdistuneen akavalaisiin virkamiehiin sen vuoksi, että he ovat olleet Akavan jäseniä, vaan sen vuoksi, että he eivät ole kuuluneet tehtyjen säästösopimusten piiriin. Lomien määrääminen pidettäviksi kokonaan lomakautena on koskenut kaikkia säästösopimusten ulkopuolelle jääneitä henkilöitä heidän järjestäytymisestään riippumatta. Kuntayhtymän hallituksen päätöksellä ei ole yksityiskohtaisemmin määrätty loma-aikoja, vaan ne ovat jääneet asianmukaisessa järjestyksessä erikseen määrättäviksi. Työtuomioistuin katsoo, että Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä määrätessään lomat pidettäviksi edellä todetulla tavalla ei ole menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 86 tai 88 §:n vastaisesti.
Kuntayhtymän piirissä on edellä todetuin tavoin esitetty eri vaihtoehtoja, millä tavoin vaadittavat henkilöstömenojen säästöt voidaan saavuttaa. Eräänä vaihtoehtona on ollut vuosilomien sijoittaminen lomakauteen. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että tämä vaihtoehto olisi neuvottelujen yhteydessä tuotu esille siinä muodossa, että se viranhaltijoiden puolella olisi perustellusti voitu ymmärtää painostustoimenpiteeksi ja että kuntayhtymä siten olisi menettelyllään syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.
Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä olisi menetellyt virkaehtosopimuksen tai kunnallisen virkaehtosopimuslain vastaisesti. Näin myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään.
Asian laatuun katsoen saavat Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vaasan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Kitunen, Äimälä, Määttänen, Vertanen ja Mäenpää jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.