TT:1994-71
- Ämnesord
- Eläketapahtuma, Osatyökyvyttömyyseläke, Sairausajan palkka, Tulkinta
- År för fallet
- 1994
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1994/55
Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ei ollut pidettävä sellaisena eläketapahtumana, että sairausajan palkan maksamisessa osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalle työntekijälle olisi sovellettava työehtosopimuksen mukaisia rajoituksia.
Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalle työntekijälle oli maksettava sairausajan palkka sairausloma-ajalta.
Kantaja Kunta-alan ammattiliitto KTV ry Vastaaja Kunnallinen työmarkkinalaitos Kuultava Kuopion kaupunki
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisten välillä solmitussa kunnallisessa tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa 1992 1993, joka on ollut voimassa 31.10.1993 saakka ja jonka voimassaoloa on myöhemmin jatkettu, on muun muassa seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 § ELÄKKEELLE SIIRTYMINEN JA ELÄKKEELTÄ PALAAMINEN
1.
Työkyvyttömyyseläkkeen myöntäminen ja työsuhteen lakkaaminen
Työsuhde lakkaa ilman irtisanomista ja irtisanomisaikaa, kun asianomainen eläkelaitos on päätöksellään myöntänyt työntekijälle työkyvyttömyyseläkkeen, sen kalenterikuukauden päättyessä, jonka aikana työntekijän ehdoton oikeus sairausajan palkan saamiseen jäljempänä (27 ja 28) §:ssä olevien määräysten mukaan on päättynyt, tai jos työnantaja on saanut mainitusta eläkepäätöksestä tiedon myöhemmin, tiedoksisaantikuukauden päättyessä.
2.
Työkyvyttömyyseläkkeeltä palaavan työntekijän työsuhteen jatkuminen
Jos työntekijälle on myönnetty KVTEL:n mukaan määräytyvä määräaikainen työkyvyttömyyseläke ja hänen työsuhteensa tämän vuoksi lakkaa, on työnantaja, mikäli tällaisen työntekijän työkyky palautuu, velvollinen järjestämään hänelle hänen ammattitaitoaan ja työkykyään vastaava työtä edellyttäen, että työntekijä esittää työnantajalle hyväksyttävän lääkärintodistuksen työkykyisyydestään. Jos työntekijä on tällaisessa tapauksessa omasta pyynnöstään otettu uudelleen työhön, työsuhteen katsotaan jatkuneen keskeytyksettä työehtosopimuksen mukaisia etuuksia annettaessa. Aikaa, jonka työntekijä on ollut määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, ei lueta työsuhteen kestoaikaan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
27 § SAIRAUSAJAN PALKKA
1.
Palkallisen sairausloman pituus
Jos työntekijä on osoittanut asianmukaisesti hyväksytyllä lääkärintodistuksella olevansa kykenemätön suorittamaan työtään ja ellei tauti tai tapaturma ole sattunut oloissa, jotka ovat työsopimuslain 28 §:n 1 momentin mukaisen sairausajan palkan saamisen esteinä, hänelle maksetaan työsuhteen kestäessä sairausajan palkkaa saman kalenterivuoden kuluessa seuraavasti:
1) Jos hänen työsuhteensa on jatkunut vähintään 60 kalenteripäivää välittömästi ennen sairauslomaa, täysi palkka yhteensä 60 kalenteripäivän pituiselta ajanjaksolta ja sen jälkeen kaksi kolmasosaa täydestä palkasta yhteensä 120 kalenteripäivän pituiselta ajanjaksolta.
2) Jos hänen työsuhteensa ei ole välittömästi ennen sairauslomaa jatkunut vähintään 60 kalenteripäivää täysi palkka 14 kalenteripäivän pituiselta ajanjaksolta.
Jos sairausloma jatkuu yhdessä tai useammassa erässä yhteensä yli 12 kuukauden ajan eikä sitä ole keskeyttänyt vähintään 30 kalenteripäivän yhtäjaksoinen työssäolo kalenterivuoden vaihtuminen ei enää oikeuta sairausajan palkkaan.
Työntekijälle voidaan myöntää palkallista sairauslomaa lääkärintodistusta vaatimatta enintään kolme päivää jos sairaudesta esitetään työnantajan hyväksymä muu selvitys.
2.
Eläketapahtumaan johtava sairaus
Työntekijän ehdoton oikeus palkalliseen sairauslomaan päättyy kalenterivuoden vaihtumisesta riippumatta sen jälkeen, kun hän on saanut eläketapahtumaan johtaneen sairauden, vian tai vamman perusteella palkallista sairauslomaa yhteensä 180 kalenteripäivän pituiselta ajanjaksolta. Kalenterivuoden vaihtuminen ei tällöin oikeuta täyteen palkkaan. Tämä kohta ei koske yksilölliselle varhaiseläkkeelle jäävää henkilöä.
Soveltamisohje: Jos työntekijä palattuaan määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä sairastuu muuhun kuin eläketapahtumaan johtaneeseen sairauteen, työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan 27 §:n 1.1 kohdan mukaisesti. Jos työntekijä sairastuu uudelleen samaan sairauteen, joka on aikaisemmin johtanut eläketapahtumaan (määräaikainen työkyvyttömyyseläke), häneen sovelletaan 27 §:n 1.2 kohdan määräyksiä ellei määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä palaamisesta ole kulunut vähintään vuosi, jolloin työkyvyttömyyden katsotaan aiheutuneen eri sairaudesta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Kunta-alan ammattiliitto KTV on Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että autosähköasentaja A oli Kuopion kaupungin teknisen viraston palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa autosähköasentajana.
Kuntien eläkevakuutus oli myöntänyt 8.9.1992 antamallaan päätöksellä A:lle osatyökyvyttömyyseläkkeen, joka alkoi 1.10.1992. Samasta ajankohdasta lukien A oli palannut sairauslomalta töihin osa-aikatyöntekijänä. Osapäivätyöhön siirryttyään A oli pystynyt selviytymään töistään ilman sairauslomia aina tammikuulle 1993. Tällöin hän oli joutunut jäämään sairauslomalle ajaksi 5.1. - 14.2.1993. Sairausloman syynä olivat tällöin olleet tuki- ja liikuntaelinvaivat. Työnantaja oli kieltäytynyt maksamasta kyseiseltä sairausajalta sairausajan palkkaa.
Kuopion kaupunki ja Kunnallinen työmarkkinalaitos olivat katsoneet Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuspäätökseen vedoten, että A:lla ei ollut oikeutta sairausajan palkkaan. Sairausvakuutuslain mukainen päivärahan hylkäämisperuste oli ollut se, että A oli saanut päivärahakorvausta enimmäisajan, eikä hän sairausvakuutuslain 19 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla ollut ollut välillä kykenevä tekemään työtä 12 kuukauden ajan. Tähän tapaukseen soveltuvaa vastaavaa säännöstä ei sovellettavassa työehtosopimuksessa kuitenkaan ollut. Työehtosopimuksessa ei ollut muutakaan säännöstä, joka olisi oikeuttanut työnantajan jättämään sairausajan palkan maksamatta.
A:n oikeus sairausajan palkkaan määräytyi työehtosopimuksen 27 §:n 1 kohdan mukaan. Työnantajapuolen kannan perusteena oli ilmeisesti se, että A:lle oli myönnetty osatyökyvyttömyyseläke, minkä vuoksi tulisi sovellettavaksi kyseisen työehtosopimuksen määräys eläketapahtumaan johtaneesta sairaudesta. Tämä ei kuitenkaan ollut työehtosopimusosapuolten tarkoittama tulkinta.
Käsitteellisesti yleisessä kielenkäytössä sairauslomalla ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisellä tarkoitettiin sitä, että työntekijä oli sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi poissa työstä. Jos työntekijä oli työsopimuksessa tarkoitetulla tavalla työssä tehden työtä sovitulla tavalla, ei työoikeudellista merkitystä ollut sillä, maksoiko esimerkiksi Kuntien eläkevakuutus tälle työntekijälle samalta ajalta eläkettä. Työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla eläketapahtumaan johtaneella sairaudella ja sitä koskevalla säännöksellä oli tarkoitettu tilanteita, joissa työntekijä oli siirtynyt pois työelämästä. Työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdassa oleva soveltamisohje oli erityismääräys siltä varalta, että työntekijä palasi määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä takaisin työelämään.
Työehtosopimuksessa ei ollut lainkaan osatyökyvyttömyyseläkettä koskevia säännöksiä. Eläketapahtumalla ja eläketapahtumaan johtaneilla sairauksilla oli työehtosopimuksessa tarkoitettu vain sellaisia tilanteita, joissa työsuhde eläketapahtuman ja eläkkeelle siirtymisen seurauksena päättyi. Osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntäminen A:lle ei ollut merkinnyt työsuhteen päättymistä, vaan hänen työsopimuksensa ehtoja oli muutettu käsittämään aikaisemman kokopäivätyön sijasta osapäivätyö.
Työehtosopimuksen 5 §:n 1 kohdan määräys osoitti, että työkyvyttömyyseläketapahtumalla ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisellä tarkoitettiin tilanteita, joissa työntekijä työkykynsä menetettyään siirtyi pois työelämästä ja työsuhde näin päättyi. Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohta koski työkyvyttömyyseläkkeeltä palaavan työntekijän työsuhteen jatkumista. Kyseinen työehtosopimuskohta osoitti, että sen määräykset tulivat sovellettaviksi tilanteissa, joissa työntekijän työsuhde määräaikaiselle eläkkeelle siirtymisen johdosta lakkasi. Kyseessä olevia määräyksiä ei sensijaan sovellettu tilanteissa, joissa työsopimus ja työsuhde jatkuivat katkeamattomina työntekijän jatkaessa muutetuin työsuhteen ehdoin työn tekemistä.
Työehtosopimusneuvotteluja aikanaan käytäessä ei ollut lainkaan ajateltu osatyökyvyttömyyseläkettä ja sitä, millä tavoin osatyökyvyttömyyseläke voisi vaikuttaa työntekijän oikeuteen saada työehtosopimuksen mukainen sairausajan palkka. Tämä merkitsi myös sitä, että työehtosopimukseen osallisten tarkoitus ei ollut ollut se, että osatyökyvyttömyyseläkkeellä sinänsä voisi olla merkitystä sairausajan palkanmaksun kannalta.
Työtuomioistuimen tuomio n:o 113 vuodelta 1991 koski määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä palanneen työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan. Työehtosopimuksessa oli nimenomaiset erilliset määräykset, jotka koskivat määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä palanneen työntekijän oikeutta saada sairausajan palkkaa. A:n tilanne oli kuitenkin olennaisesti toinen sen vuoksi, että hän ei ollut lainkaan ollut määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä, vaan hänen työsuhteensa oli jatkunut katkeamattomana osatyökyvyttömyyseläkkeen sitä välillä katkaisematta.
Kyseisessä työtuomioistuimen tuomiossa oli viitattu ennen osatyökyvyttömyyseläkejärjestelmän käyttöönottamista sovellettuun erotuseläkejärjestelmään. Kunta-alan ammattiliitto KTV ei ollut milloinkaan hyväksynyt Kunnallisen työmarkkinalaitoksen näkemystä, että erotuseläkkeellä olevalle ei kuulu maksaa palkkaa sairausajalta.
Yksilöllinen varhaiseläke oli tullut käyttöön vuonna 1989 ja oli ollut jossain määrin epäselvää, sijoittuisiko se työehtosopimuksen kannalta työkyvyttömyyseläkkeeksi vai ei. Yksilöllisen varhaiseläkkeen määrityksen kannalta ei ollut välttämätöntä, että ihminen oli ensin sairauslomalla, vaan hän saattoi siirtyä suoraan eläkkeelle. Tämän vuoksi oli ollut tarpeen ottaa tätä eläkemuotoa koskeva soveltamisrajoitus sopimuksen 27 §:n 2 kohtaan.
Vastuunjaon säätelyllä osatyökyvyttömyyseläkkeestä ratkaistiin se, koska alkoi eläkelaitoksen vastuu poisjääneestä työstä. Nyt oli kuitenkin kysymys siitä, pitikö saada palkkaa siitä työstä, mikä jäi jäljelle. Koska pääsääntö siitä, miten työssä olevien työntekijöiden sairausajan palkka maksettiin, oli ollut selvä, ei asiaa ollut tarvinnut erikseen ottaa esille työehtosopimusneuvotteluissa.
A:lla oli oikeus saada työehtosopimuksen 27 §:n 1 kohdan mukaan määräytyvä sairausajan palkka sairausajalta 5.1. - 14.2.1993. Työehtosopimuksen 27 §:n 1 kohta oli niin sanotun pääsäännön mukainen sairausajan palkkasäännös. Sitä tuli soveltaa myös A:n tapauksessa. A:n työsuhde oli ollut katkeamattomana voimassa eikä työsuhde ollut päättynyt eläketapahtumaan, joka olisi antanut perusteen työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdan soveltamiseen.
Kuopion kaupungin ja Kuopion kunnantyöntekijät KTV ry:n välillä oli riidan kohteena olevassa asiassa käyty työehtosopimuksen mukaiset paikallisneuvottelut 21.1.1994. Neuvotteluissa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Kunta-alan ammattiliitto KTV:n välillä oli käyty asiassa 23.2.1994 keskusneuvottelut. Niissä ei myöskään ollut saavutettu yksimielisyyttä.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Kunta-alan ammattiliitto KTV on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lle oli maksettava kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 27 §:n 1 kohdan mukainen sairausajan palkka sairausajalta 5.1. - 14.2.1993.
VASTAUS
Vastauksen perustelut
Kunnallinen työmarkkinalaitos on Kunta-alan ammattiliitto KTV:n kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kuopion kaupunki ei ollut maksanut A:lle vaadittua sairausajan palkkaa vedoten siihen, että A:lle oli mainitun sairauden perusteella jo maksettu kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaiset pakolliset sairausajan palkkaedut.
Myös osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen oli työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdassa tarkoitettu eläketapahtuma, minkä vuoksi osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevan A:n sairastuttua mainittuun eläketapahtumaan johtaneeseen sairauteen oli hänen oikeutensa palkalliseen sairauslomaan määräytynyt työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdan mukaan. Tämä kohta koski nimenomaan työntekijän ehdotonta oikeutta palkalliseen sairauslomaan eläketapahtumaan johtaneen sairauden perusteella.
A:lla ei ollut työehtosopimuksen perusteella oikeutta sairausajan palkkaan mainitun sairausloman ajalta, koska hän oli jo saanut sairausajan palkkaa saman, osatyökyvyttömyyseläkkeeseen johtaneen sairauden perusteella yhteensä 180 kalenteripäivän pituiselta ajanjaksolta.
Osatyökyvyttömyyseläkkeelle - toisin kuin yksilölliselle varhaiseläkkeelle - siirtyvää työntekijää ei ollut suljettu työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Työtuomioistuin olikin tätä kohtaa asiallisesti vastaavaa kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 51 §:n 2 kohdan määräystä tuomiossa n:o 113 vuodelta 1991 tulkitessaan todennut muun ohessa, että myös osaeläkkeelle siirtymisellä eläketapahtumana voi olla merkitystä sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden määräytymisen suhteen.
Työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdan ja sen soveltamisohjeen sanamuodon perusteella oli selvää, että tätä kohtaa sovellettiin myös silloin, kun työntekijälle myönnettiin työkyvyttömyyseläke toistaiseksi. Työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohtaa oli sen yleisen sanamuodon perusteella sovellettava yksilöllistä varhaiseläkettä lukuun ottamatta kaikkiin työkyvyttömyydestä johtuneisiin eläketapahtumiin ja siten myös osatyökyvyttömyyseläkkeeseen johtaneisiin eläketapahtumiin.
Osatyökyvyttömyyseläkettä ja sen suhdetta sairausajan palkkaan ei ollut käsitelty työehtosopimuksen sopijapuolten välillä käydyissä neuvotteluissa. Tämän eläkemuodon esille ottamiseen työehtosopimusneuvotteluissa ei olisi ollut aihettakaan, koska työnantajapuolen käsityksen mukaan osatyökyvyttömyyseläke paitsi kielellisesti myös käsitteellisesti oli selvästi vain eräs työkyvyttömyyseläkkeen muoto.
Osatyökyvyttömyyseläkkeen esille ottamiseen 1.3.1990 29.2.1992 voimassa ollutta työehtosopimusta koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa tai vuoden 1992 työehtosopimusneuvotteluissa ei olisi ollut syytä myöskään siksi, että osatyökyvyttömyyseläkettä myös jatkuvasta työsuhteesta oli ollut mahdollista saada 1.1.1989 alkaen. Tuosta ajankohdasta lukien työkyvyttömyyseläkettä saavan tai siihen oikeutetun oikeus saada uutta erotuseläkettä eli työntekijän työkyvyttömyyseläkkeen perusteena olevan palkan ja hänen uudessa työssään saamansa kokonaisansion erotusta, lakkasi eikä työehtosopimuksen 27 §:n soveltamisessa osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevien sairausajan palkkaetuihin ollut ilmennyt ongelmia. Vuonna 1989 kunnallisella alalla oli alettu maksaa työkyvyttömyyseläkettä 3 197 henkilölle, joista osatyökyvyttömyyseläkettä sai 43 henkilöä. Vuonna 1990 osatyökyvyttömyyseläkettä oli alkanut saada 100 henkilöä.
Sovellettaessa ennen vuotta 1989 voimassa ollutta erotuseläkejärjestelmää työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettuun, edelleen työsuhteessa kunnalliseen työnantajaan olevaan työntekijään, joka jo ennen uuteen, työkykyään paremmin vastaavaan työhön siirtymistään oli saanut sairausajan ehdottomat palkkaedut 180 päivältä, työntekijällä ei ollut työehtosopimuksen nykyisen 27 §:n 2 kohdassa olevan määräyksen perusteella ehdotonta oikeutta sairausajan palkkaan hänen sairastuttuaan uudessa työssään ollessaan samaan sairauteen, joka oli johtanut erotuseläkkeen perusteena olleeseen eläketapahtumaan. Työehtosopimusta oli käytännössä sovellettu näin maksettaessa sairausajan palkkaa erotuseläkkeellä olevalle. Työntekijäpuoli ei ollut riitauttanut tätä tulkintaa. Erotuseläkkeellä oleminen oli sikäli rinnastettavissa osatyökyvyttömyyseläkkeeseen, että molemmissa tapauksissa työntekijä jatkoi työntekoa kunnallisessa palvelussuhteessa.
Jos kantajaliiton edustajat olivat tarkoittaneet työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohtaa tulkittavan siten, että eläketapahtumalla ei tarkoitettaisi osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntämistä, olisi kantajaliiton edustajien tullut mainita käsityksestään viimeistään yksilölliselle varhaiseläkkeelle jäävää henkilöä koskevaa määräystä työehtosopimuksen kyseiseen kohtaan vuoden 1992 työehtosopimusneuvotteluissa lisättäessä. Kun näin ei ollut tapahtunut, ei kantajaliiton esittämää tulkintaa voitu pitää sopijapuolten yhteisen tarkoituksen mukaisena.
Työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan eläketapahtumaan johtaneesta sairaudesta oli työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdassa olevan pääsäännön mukaisesti rajoitettu siksi, että tällainen työntekijä anoisi kokoaikaista eläkettä sen sijaan, että työnantaja olisi velvollinen maksamaan usein, jopa jatkuvasti sairauslomalla olevalle, mutta kuitenkin kerran vuodessa vähintään 30 kalenteripäivää yhtäjaksoisesti työssä olevalle työntekijälle sairausajan palkkaa työsuhteen päättymiseen asti ilman, että olisi toiveita hänen normaalista työssäolostaan.
Kunnallisen eläkelaitoksen eläkesäännön 2 a §:n 1 momentin mukaan työkyvyttömyyseläke määrättiin joko täytenä eläkkeenä tai osaeläkkeenä ja yksilöllinen varhaiseläke täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä. Työkyvyttömyyseläkkeen käsitteen piiriin kuuluivat siten paitsi yksilöllinen varhaiseläke, joka kuitenkin oli nimenomaan suljettu työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdassa sen soveltamispiirin ulkopuolelle, myös osatyökyvyttömyyseläke, jota työehtosopimuksessa ei ollut suljettu mainittujen kohtien soveltamispiirin ulkopuolelle.
Työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdan soveltamisohjeessa käsiteltiin erästä eläketapahtuman piiriin kuuluvaa erityistilannetta, jossa työntekijä palasi määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä työhön. Tästä soveltamisohjemääräyksestä ei saatu muuta johtoa 27 §:n 2 kohdan tulkintaan, kuin että määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen saaminen oli eräs tässä kohdassa tarkoitettu eläketapahtuma. Määräaikainen työkyvyttömyyseläke oli kuitenkin sikäli poikkeuksellinen eläketapahtuma, että työntekijän palattua tällaisella eläkkeellä oltuaan työhön hänen sairausajan palkkansa määräytyi 27 §:n 2 kohdan mukaisesta pääsäännöstä poikkeavalla tavalla.
Työehtosopimuksen 5 §:n 1 ja 2 kohdat koskivat työkyvyttömyyseläkkeen suhdetta työsuhteen jatkumiseen. Näillä kohdilla ei ollut mitään merkitystä työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta pohdittaessa. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuus oli määritelty työehtosopimuksen 27 §:ssä ja se oli määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä palaamista koskevaa erikoistilannetta lukuun ottamatta riippumaton 5 §:ssä mainitusta työsuhteen mahdollisesta päättymisestä. Työehtosopimuksen 5 §:n 1 kohdassa ei ollut syytä puhua osatyökyvyttömyyseläkkeestä, koska tämä työehtosopimuksen kohta koski vain työsuhteen lakkaamistilannetta. Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä työsuhde ei lakannut.
Työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohta oli poikkeus työnantajan palkanmaksuvelvollisuudesta työkyvyttömyystilanteessa. Osatyökyvyttömyyseläke oli varsin tuore eläkemuoto, eikä sitä ollut huomattu ottaa esille nimenomaisesti. Kysymys oli ollut siitä, että osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä oli haluttu määrätä se hetki, jolloin eläkelaitoksen vastuu alkoi ja työnantajan vastuu päättyi sairauden osalta, joka oli johtamassa tai johtanut osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen.
Työehtosopimuksessa ei ollut määräystä, joka velvoittaisi työnantajan maksamaan esillä olevassa tapauksessa sairausajan palkkaa osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevalle työntekijälle. Kuopion kaupunki ei ollut velvollinen maksamaan A:lle sairausajan palkkaa 5.1.-14.2.1993 olleelta sairauslomalta.
Vastauksessa esitetyt vaatimukset
Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KUULTAVAN LAUSUNTO
Kuopion kaupunki on osaltaan yhtynyt Kunnallisen työmarkkinalaitoksen puolesta asiassa lausuttuun.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikuluja korvattavaksi, Kunnallinen työmarkkinalaitos laillisine korkoineen.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Autosähköasentaja A on siirtynyt 11.10.1992 osatyökyvyttömyyseläkkeelle työskennellen tämän jälkeen osa-aikatyöntekijänä Kuopion kaupungin palveluksessa. Erimielisyydessä on kysymys siitä, onko osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä pidettävä sellaisena työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna eläketapahtumana, jonka osalta on voimassa kyseisessä määräyksessä tarkoitetut sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden rajoitukset.
Työehtosopimuksen 27 §:ssä ei ole nimenomaista määräystä osatyökyvyttömyyseläkkeestä. Esitetyn selvityksen mukaan määräys on otettu sopimukseen jo ennen osaeläkejärjestelmien käyttöönottamista, joten määräys on alunalkaen koskenut vain kokonaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Varhaiseläkejärjestelmän käyttöönottaminen on antanut aiheen rajata tämän eläkelajin määräyksen soveltamispiirin ulkopuolelle, koska varhaiseläke voidaan myöntää myös muilla kuin työkyvyttömyysperusteilla.
Työtuomioistuimessa todistajana kuultu kantajaliiton entinen osastosihteeri on kertonut, että kunnallisen alan virka- ja työehtosopimuksiin oli aikoinaan otettu määräys sairausajan palkan maksamisesta eläketapahtumaan johtavan sairauden yhteydessä sen vuoksi, että eläkepäätökset saattoivat viipyä jopa 2 - 3 vuotta, minkä vuoksi kunnat saattoivat joutua maksamaan sairausajan palkkoja varsin pitkään. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan vaatimuksesta oli joskus 1970-luvun puolivälissä otettu sopimukseen määräys, joka määritteli, kuinka kauan palkkaa eläketapahtumaan johtaneen sairauden ajalta on maksettava. Myöhemmin sopimusmääräykseen lisättiin soveltamisohje. Määräyksistä neuvoteltaessa ja sovittaessa oli palkansaajapuolella todistajan mukaan koko ajan se käsitys, että määräys koski määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olleen palaamista työhön.
Todistajana kuultu Kunnallisen työmarkkinalaitoksen neuvottelupäällikkö on kertonut työnantajapuolen lähtökohtana olevan, että jos henkilölle on myönnetty jollakin perusteella työkyvyttömyyseläke, niin samalla perusteella ei myönnetä palkallista sairauslomaa. Kun aiemmat määräykset koottiin vuonna 1992 kunnalliseen yleiseen virka- ja työehtosopimukseen oli esillä todistajan mukaan ollut myös osatyökyvyttömyyseläkeongelma. Siitä ei ollut kuitenkaan otettu määräystä soveltamisohjeisiin eikä siitä muutoinkaan ollut sovittu. Todistajan muistaman mukaan samoihin aikoihin oli vireillä asiaa koskeva riita työtuomioistuimessa ja tätä kautta ongelman oli arveltu ratkeavan.
Todistajan viittaama erimielisyys on ratkaistu työtuomioistuimen tuomiolla TT 1991-113. Tuossa asiassa määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä ollut työntekijä oli palannut takaisin kaupungin palvelukseen 27.2.1989 ja siirtynyt 1.8.1989 lukien osa-aikaiseksi työntekijäksi saaden samasta ajankohdasta lukien osatyökyvyttömyyseläkettä. Sairastuttuaan sittemmin samaan sairauteen, joka oli ollut määräaikaisen työkyvyttömyyseläkkeen ja myös osatyökyvyttömyyseläkkeen myöntämisen perusteena, hän on ollut sairauslomalla 1.4.-30.6.1990 ja 12.8.-30.9.1990.
Tuon asian käsittelyn yhteydessä oli viitattu vuoteen 1989 saakka voimassa olleeseen erotuseläkejärjestelmään. Sitä oli esitetyn selvityksen mukaan sovellettu siten, että työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulla ja edelleen työsuhteessa kunnalliseen työnantajaan olevalla työntekijällä, joka jo ennen uuteen, työkykyään paremmin vastaavaan työhön siirtymistä oli saanut sairausajan ehdottomat palkkaedut, ei ollut nämä palkkaedut saatuaan työehtosopimuksen perusteella ehdotonta oikeutta sairausajan palkkaan hänen sairastuessaan uudessa työssä ollessaan samaan sairauteen, mikä oli johtanut erotuseläkkeen perusteena olleeseen eläketapahtumaan. Esitetystä selvityksestä työtuomioistuin totesi olevan pääteltävissä, että myös osaeläkkeelle siirtymisellä eläketapahtumana voi olla merkitystä sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden määräytymisen suhteen. Erotuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen eläketapahtumana ei työtuomioistuimen tuomiossa ole kuitenkaan otettu enemmälti kantaa.
Tämän asian yhteydessä erotuseläkejärjestelmän soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys on jäänyt ristiriitaiseksi. Edellä mainitun neuvottelupäällikön kertoman mukaan silloinen kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli erotuseläkkeestä antanut lausuntoja muun muassa vuonna 1983. Niissä on todettu, että jos erotuseläkettä saava sairastuu siihen sairauteen, joka on ollut erotuseläkkeen perusteena, sairausajan palkkaa ei makseta. Todistajan muistaman mukaan ei tämän eläkejärjestelmän osalta ollut suurempia erimielisyyksiä. Sen sijaan osatyökyvyttömyyseläkejärjestelmän soveltaminen niitä on aiheuttanut. Todistajana kuultu Vantaan kaupungin henkilöstöpäällikkö on vastaavasti kertonut, että erotuseläkejärjestelmää sovellettiin nyt puheena olevassa suhteessa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ohjeen mukaisesti, eikä tästä aiheutunut erimielisyyksiä.
Sen sijaan työtuomioistuimessa kuultu Turun kaupungin palkkasihteeri on kertonut että Turussa erotuseläkkeellä oleville on maksettu sairausajan palkkaa samalla tavoin kuin muillekin kokoaikaisille työntekijöille.
Työtuomioistuin toteaa, että kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 27 §:n 2 kohdan määräyksen sanamuoto ei sinänsä sulje pois määräyksen soveltamispiiristä osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä eläketapahtumana. Sensijaan määräykseen liittyvä soveltamisohje, joka koskee sairastumista muuhun kuin eläketapahtumaan johtaneeseen sairauteen ja toisaalta saman sairauden lukemista uudeksi sairaudeksi yhden vuoden määräajan jälkeen, sanamuotonsa mukaan näyttää soveltuvan vain määräaikaiselta työkyvyttömyyseläkkeeltä palaamiseen. Esitetyn selvityksen mukaan myös varsinainen sopimusmääräys on alunalkaen säännellyt määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen eläketapahtumana ei ole ollut esillä työehtosopimusneuvotteluissa ennen vuotta 1992. Tuolloinkin asia on jäänyt keskustelun varaan ilman, että siitä olisi sovittu.
Määräyksen soveltamisesta osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen ei ole esitetty selkeästi jompaa kumpaa tulkintaa tukevaa käytäntöä. Myöskään aikaisemmin käytössä olleen erotuseläkejärjestelmän soveltamisesta ei ole näytetty syntyneen sellaista käytäntöä, jonka perusteella voitaisiin sopimusosapuolten olettaa tarkoittaneen soveltaa sopimuksen 27 §:n 2 momentin mukaisia rajoituksia kaikkiin osaeläketilanteisiin.
Jos tarkoituksena on ollut, että puheena oleva työehtosopimusmääräys sen alkuperäisestä tarkoituksesta huolimatta soveltuu myös osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä, siitä olisi työtuomioistuimen mielestä, erityisesti kun määräykseen liittyvä soveltamisohje sanamuotonsa mukaan ei sovellu kyseiseen tilanteeseen, tullut sopia työehtosopimusosapuolten välillä. Kun myöskään ei ole näytetty syntyneen Kunnallisen työmarkkinalaitoksen kantaa tukevaa riidatonta soveltamiskäytäntöä, työtuomioistuin katsoo, että määräystä on tulkitava sen alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Näin ollen osatyökyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ei ole pidettävä sellaisena eläketapahtumana, jota 27 §:n 2 kohdassa tarkoitetaan. A:lla on siten työehtosopimukseen perustuva oikeus vaatimaansa sairausajan palkkaan.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että A:lle on maksettava kunnallisen tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 27 §:n 1 momentin mukainen sairausajan palkka sairausloma-ajalta 5.1. - 14.2.1993.
Asian laatuun nähden Kunta-alan ammattiliitto KTV saa itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Tiitinen, Virtanen, Tuulensuu, Lähteenmäki ja Porttila jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.