TT:1994-70
- Ämnesord
- Osa-aikainen työntekijä, Sairausajan palkka, Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha, Tulkinta, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
- År för fallet
- 1994
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1994/43
Työnantajalla oli oikeus vähentää osa-aikaisena työskennelleen työntekijän sairausajan palkasta sairausvakuutuslain perusteella suoritetut päivärahat koko sairausajanjaksolta eikä ainoastaan niiltä päiviltä, jotka olisivat olleet työntekijän työpäiviä, mikäli hän ei olisi ollut sairauslomalla.
Työnantajaliittoa ja työnantajaa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätty.
Kantaja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnanliitto HRHL ry Vastaajat Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ry Oy Europlace Ltd
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välisessä vuosien 1992 1993 majoitus ja ravitsemisalan työntekijöiden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Sairausajan palkka
11 § Sairausajan palkka
Oikeus sairausajan palkkaan
1. Oikeus sairausajan palkkaan
Sairausajan palkkaa maksetaan työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut vähintään yhden kuukauden ja joka estyy tekemästä työtä sairauden tai tapaturman vuoksi. Sairausajan palkan suorittaminen edellyttää kuitenkin, ettei työntekijä ole aiheuttanut tapaturmaa tai sairauttaan tahallisesti tai törkeällä tuottamuksellaan. Työaikana tai muuna aikana sattunut tapaturma rinnastetaan sairauteen. Äitiys-, isyys- ja vanhempainloma ei oikeuta sairausajan palkkaan.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Maksuajanjakso
4. Maksuajanjakso
Sairausajan palkkaa maksetaan työsuhteen kestoajan perusteella seuraavasti:
Työsuhteen kestoaika | Työnantajan palkanmaksu- |
ajanjakso | |
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = | |
yli 2 kk | 28 pv |
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Palkan maksaminen
6. Palkan maksaminen
Sairausajan palkan maksamisen työnantaja voi yrityskohtaisesti toteuttaa kahta seuraavaa vaihtoehtoa noudattaen.
a) Sairausvakuutuslain tarkoittamaan karenssiaikaan (1+7) sisältyvältä ajanjaksolta maksetaan täysi palkka ja tämän jälkeiseltä ajanjaksolta päiväpalkan ja sairausvakuutuslain perusteella suoritettavan päivärahan erotus. Palkan erotusosan suorittaminen edellyttää, että työnantajalle on selvitetty työntekijälle maksettavan tai jo maksetun päivärahan määrä.
b) Työnantaja suorittaa palkan suoraan työntekijälle, jolloin työnantaja hakee sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen Kansaneläkelaitoksen paikallistoimistolta saatuaan työntekijältä siihen tarvittavat selvitykset ja valtuutuksen.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Sairausajan päiväpalkan laskeminen
7. Sairausajan päiväpalkan laskeminen
Kuukausipalkkaiset työntekijät
Kuukausipalkkaisen työntekijän sairausajan päiväpalkka lasketaan jakamalla hänen kuukausipalkkansa luvulla 25.
Tuntipalkkaiset työntekijät
Tuntipalkkaisen työntekijän sairastuessa maksetaan sairausajalta perustuntipalkka niiden tuntien osalta, jotka hän olisi ollut työssä työvuorolistan mukaan. Ellei sairausajalle ole laadittu työvuorolistaa, maksetaan palkka sovitun keskimääräisen työajan mukaisesti.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Vähennykset sairausajan palkasta
8. Vähennykset sairausajan palkasta
Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta sairausavustuskassalta, joka saa kannatusmaksua työnantajalta, taikka tapaturmavakuutuslain tai työntekijäin eläkelain, työnantajan kokonaan tai osaksi kustantaman muun vakuutuksen taikka liikennevakuutuslain perusteella. Jos sairausajan palkka on maksettu ennen kuin jokin edellä mainituista korvauksista on suoritettu, työnantajalla on oikeus nostaa korvaus tai saada sen määrä takaisin työntekijältä, ei kuitenkaan enempää kuin maksamansa määrä. Tällaisissa tapauksissa on välittömästi otettava yhteys asianomaisen vakuutuksen myöntäneeseen vakuutusyhtiöön, jolle ilmoitetaan työehtosopimuksen mukaisesta maksujärjestelystä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja muiden ohella Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 21.12.1990 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat 1.1.1991 lukien työehtosopimuslaista poiketen 13 400 markkaa.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on lausunut, että tarjoilija Reetta Mäenpää oli työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Oy Europlace Ltd -nimisen osakeyhtiön palveluksessa Hotelli Kanava -nimisessä ravitsemisliikkeessä. Mäenpää oli ollut sairauslomalla 23.11. - 24.12.1992. Tuona ajanjaksona Mäenpäällä olisi ollut työvuorolistan mukaiset työvuorot 26., 27. ja 28.11. sekä 3., 4., 5., 10., 11., 12., 17., 18. ja 19.12.1992.
Työvuorolistan mukaan Mäenpään sairausajanjakso 2. - 20.12.1992 oli sisältänyt yhdeksän työpäivää. Mikäli Mäenpää olisi tuona ajanjaksona ollut työssä, hän olisi ansainnut palkkaa 3 150 markkaa. Kun Mäenpää oli saanut puheena olevaan sairausajanjaksoon kuuluneilta yhdeksältä työpäivältä sairauspäivärahaa yhteensä 2 396,70 markkaa, työnantaja oli velvollinen maksamaan hänelle palkan ja sairauspäivärahan erotuksen 753,30 markkaa.
Sairautensa vuoksi Mäenpää oli saanut puheena olevalta ajanjaksolta sairausvakuutuslain perusteella päivärahaa 4 260,80 markkaa. Työnantaja ei ollut maksanut Mäenpäälle sairausajan palkkaa edellä mainitulta sairausajanjaksolta, koska Mäenpää oli saanut sairasvakuutuslain mukaista päivärahaa tuolta ajalta enemmän kuin työnantaja olisi työehtosopimuksen perusteella ollut velvollinen maksamaan palkkaa.
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on selittänyt, että toisaalta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n sekä toisaalta Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Oy Europlace Ltd:n kesken oli syntynyt esimielisyys siitä, voiko työnantaja siinä tapauksessa, että työntekijä työskenteli "osa-aikaisena" työntekijänä esimerkiksi kolmena päivänä viikossa ottaa sairausajan palkkaa maksaessaan vähentävänä tekijänä huomioon kaikki ne päivärahat, joita työntekijälle maksettiin sairausvakuutuslain perusteella sairausajalta, vai tuliko tällaisessa tapauksessa ottaa vähentävänä tekijänä huomioon ainoastaan ne sairausvakuutuslain perusteella maksetut päivärahat, jotka kohdistuivat niille päiville, jotka olisivat tosiasiallisesti olleet työntekijän työvuorolistan mukaisia työpäiviä ja joilta työnantaja oli velvollinen sairausajan palkkaa maksamaan.
Ennen vuotta 1985 ei ollut ollut työehtosopimusmääräystä, joka olisi koskenut tuntipalkkaisen työntekijän sairausajan palkan laskemista ja maksamista. Tuolloin työehtosopimuksen sairausajan palkan laskemista koskevat määräykset ja vähennykset sairausajan palkasta olivat koskeneet käytännössä kiinteäpalkkaisista vain kuukausipalkalla työskenteleviä työntekijöitä.
Majoitus- ja ravitsemisalalla tuntipalkalla työskenteleviä osa-aikatyöntekijöitä koskeva sairausajan palkan laskemista koskeva työehtosopimusmääräys oli otettu 1.4.1985 voimaan tulleeseen työehtosopimukseen. Sopimusmääräys oli aluksi ollut työehtosopimuksen tuolloisesta rakenteesta johtuen sopimuksen soveltamisohjeissa. Nykyisin voimassa oleva työehtosopimus oli rakenteeltaan muutettu toisenlaiseksi siten, että varsinainen työehtosopimus soveltamisohjeineen oli yhdistetty yhtenäiseksi työehtosopimukseksi.
Kun vuonna 1985 työehtosopimukseen oli otettu määräys tuntipalkalla työskentelevän, osa-aikaisen työntekijän sairausajan palkan laskemisesta, oli työntekijäliiton taholta lähdetty siitä, etteivät kuukausipalkalla työskentelevien työntekijöiden sairausajan palkan laskemista ja maksamista sekä niistä tehtäviä vähennyksiä sisältävät määräykset koskeneet sellaisenaan tuntipalkkaisia työntekijöitä. Tämä koski erityisesti tulkintaa työnantajan oikeudesta vähentää sairausvakuutuslain perusteella maksettavia päivärahoja tuntipalkalla työskentelevän osa-aikaisen työntekijän sairausajan palkasta. Tuntipalkalla työskentelevän työntekijän sairausajan palkasta ei voitu vähentää sairausvakuutuslain mukaan suoritettavia päivärahoja jaksoperiaatteen vaan päiväperiaatteen perusteella.
Kuukausipalkalla työskentelevän työntekijän sairausajan palkasta tehtävän sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan vähentämiseen soveltui jaksoperiaate, koska työehtosopimuksen palkkaustekniikka oli alunperin rakennettu kuukausipalkkaisia ja palvelurahapalkkaisia työntekijöitä koskevaksi. Tämä johtui muun muassa siitä, että kuukausipalkalla työskentelevän työntekijän sairausajan palkka määräytyi työehtosopimuksen mukaan siten, että kuukausipalkan jakaja oli 25, jolloin ristiriitaa sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa maksettaessa ei syntynyt. Sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa maksettiin myös kuukaudessa keskimäärin 25 päivältä. Toisin sanoen molemmissa tapauksissa maksettiin sairausajan palkkaa kuudelta päivältä viikossa, jolloin täyttä työaikaa tekevä työntekijä sai sairausajan palkan myös viikottaiselta toiselta vapaapäivältä työpäivien lisäksi. Tuntipalkkainen työntekijä ei saanut sairausajan palkkaa vapaapäiviltä, vaan ainoastaan työpäiviltä. Tästä syystä myös vähennysten tuli kohdistua vain työpäiville.
Tuntipalkkaisia työntekijöitä koskevan sopimusmääräyksen lähtökohtana oli ollut se, että työnantaja joutui myös konkreettisen sairausajan palkanmaksuvelvoitteen piiriin. Tarkoituksena ei ollut ollut, että työnantaja voisi hyötyä normaalia lyhyempiä työviikkoja tekevien työntekijöiden kohdalla tilanteesta siten, ettei sille käytännössä jäisi sairausajan palkanmaksuvelvoitetta sairausvakuutuslain mukaisen karenssin jälkeiselle ajalle.
Työntekijäliitto oli 1.2.1993 päivätyllä kirjeellä informoinut työnantajaa tilanteesta ja pyytänyt sitä korjaamaan työehtosopimuksen vastainen menettely. Asiasta liittotasolla käyty neuvottelu 11.5.1993 oli päättynyt erimielisyyteen.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen 11 §:n 8 kohtaa on tulkittava osa-aikaisten työntekijöiden osalta siten, että sairausvakuutuslain mukaisen karenssin jälkeiseltä ajalta työnantajalla on oikeus vähentää sairausajan palkasta sairausvakuutuslain perusteella suoritettu päiväraha ainoastaan niiltä päiviltä, jotka olisivat olleet työntekijän työpäiviä, mikäli hän ei olisi ollut sairauslomalla. Edelleen liitto on vaatinut työtuomioistuinta velvoittamaan Oy Europlace Ltd:n suorittamaan Reetta Mäenpäälle sairausajan palkka ajalta 2. - 20.12.1992 yhteensä 753,30 markkaa 16 prosentin korkoineen 20.12.1992 lukien. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut työtuomioistuinta tuomitsemaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton maksamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 9 §:n perusteella valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja Oy Europlace Ltd:n suorittamaan hyvityssakkoa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle työehtosopimuslain 7 §:n perusteella työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.
VASTAUS
Vastauksen perustelut
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Oy Europlace Ltd ovat lausuneet, että Mäenpää oli ollut osa-aikaisessa työsuhteessa 8.10.1991 alkaen siten, että hän oli työskennellyt pääasiallisesti 2 - 3 päivää viikossa. Toteutunut keskimääräinen päivittäinen työaika oli ollut 8,75 tuntia päivässä ja hänen palkkansa oli ollut 40 markkaa tunnissa.
Työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan mukaan tuntipalkkaisen työntekijän sairastuessa maksettiin sairausajalta perustuntipalkka niiden tuntien osalta, jotka hän olisi ollut työssä työvuorolistan mukaan. Ellei sairausajalle ollut laadittu työvuorolistaa, maksettiin palkka sovitun keskimääräisen työajan mukaisesti. Työehtosopimuksen 11 §:n 8 kohdan mukaan sairausajan palkasta vähennettiin, mitä työntekijä sai saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa tai siihen verrattavaa korvausta. Osa-aikatyöntekijän palkan ja sairauspäivärahan yhteensovittaminen oli siten toteutettava niin sanottua jakso- eikä päiväkohtaista laskentaa noudattaen. Näin ollen jo työehtosopimuksen sanamuodon perusteella vähentämisoikeus koski koko ajanjaksoa ei pelkästään työpäiviä.
Mäenpään sairauslomaa, sairausajan palkkaa ja sairauspäivärahaa koskevat tiedot olivat haastehakemuksen mukaiset.
Työehtosopimuksen sairausajan palkanmaksua koskeva määräys samoin kuin sairausajan palkan ja sairausvakuutuksen päivärahan yhteen sovittaminen oli yhteydessä työsopimuslain 28 §:n säännökseen sairausajan palkanmaksuvelvollisuudesta. Pyrkimyksenä oli ollut se, ettei työntekijää esteen vuoksi asetettu taloudellisesti parempaan asemaan kuin jos estettä ei olisi syntynytkään.
Sosiaaliturvaa koskevassa lainsäädännössä ja yleensä vahingonkorvausoikeudessa pidettiin yleisenä periaatteena sitä, ettei korvaukseen oikeuttavan tapahtuman johdosta suoritettu suurempaa korvausta kuin koko vahingon tai menetyksen määrä. Tämän periaatteen mukaisesti oli esimerkiksi työsopimuslain 28 §:n 3 momentissa säädetty eräiden vähennysten suorittamisesta työntekijän sairausajan palkasta. Säännöksen mukaan saatiin sairasajan palkasta vähentää työntekijälle samalta ajalta suoritettavat päivärahat tai niihin verrattavat korvaukset. Vastaavat periaatteet olivat olleet myös työehtosopimusmääräyksen perusteena.
Tämä oli ollut myös soveltamiskäytäntö kaikilla LTK:n sopimusaloilla eikä erimielisyystapauksia ollut ollut.
Työehtosopimusmääräyksen tarkoituksena ei ollut ollut se, että työntekijä voisi hyötyä sairauspoissaolostaan. Jos kanne hyväksyttäisiin Mäenpää "ansaitsisi" sairausajan palkkana ja päivärahakorvauksena huomattavasti enemmän kuin vastaavana aikana työssä ollessaan.
Työehtosopimusmääräyksen sanamuodon, tarkoituksen ja soveltamiskäytännön perusteella osa-aikaisen työntekijän sairausajan palkan ja sairauspäivärahan yhteensovittaminen toteutettiin niin sanottua jakso- eikä päiväkohtaista laskentaa noudattaen. Työnantaja voi yhteensovittaa kyseessä olevan jakson sairausajan palkan ja samalta ajanjaksolta maksettavat sairauspäivärahat. Mäenpään sairausvakuutuksen perusteella saama korvaus oli siten kokonaisuudessaan vähennettävä sairausvakuutuslain karenssiajan ylittävältä osuudelta työnantajan suoritettavaksi jäävästä sairausajan palkasta. Koska Mäenpää oli kyseiseltä ajalta saanut sairausvakuutuskorvausta enemmän kuin hänen palkkansa olisi ollut, ei työnantajalla ollut kanteessa vaadittua sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta.
Vastauksessa esitetyt vaatimukset
Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto sekä Oy Europlace Ltd ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Reetta Mäenpää on työskennellyt osa-aikaisena tarjoilijana tuntipalkalla Oy Europlace Ltd:n omistamassa ravitsemisliikkeessä. Hän on ollut sairauslomalla ns. karenssipäivien vähentämisen jälkeen ajanjakson 2. 20.12.1992. Tuohon ajanjaksoon on työnantajan työvuorolistaan merkitty Mäenpäälle työvuorot yhdeksälle päivälle. Mäenpään palkka sanotulta ajanjaksolta olisi ollut 3 150 markkaa. Sairaana ollessaan hän on saanut samalta jaksolta sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa 4 260,80 markkaa. Työnantaja ei ole maksanut Mäenpäälle sairausajalta palkkaa, koska Mäenpää on samalta ajalta saanut sairauspäivärahaa enemmän kuin hänen palkkansa olisi ollut.
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitto HRHL:n sekä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Oy Europlace Ltd:n kesken on syntynyt erimielisyys siitä, onko työnantajalla oikeus vähentää osa-aikaisena työskennelleen Mäenpään sairausajan palkasta sairausvakuutuslain perusteella suoritetut päivärahat koko puheenaolevalta sairausajanjaksolta vai ainoastaan niiltä päiviltä, jotka olisivat olleet hänen työpäiviään, mikäli hän ei olisi ollut sairauslomalla.
Työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan toisen kappaleen mukaan tuntipalkkaisen työntekijän sairausajan palkka lasketaan seuraavasti: "Tuntipalkkaisen työntekijän sairastuessa maksetaan sairausajalta perustuntipalkka niiden tuntien osalta, jotka hän olisi ollut työssä työvuorolistan mukaan."
Työehtosopimuksen 11 §:n 8 kohdan mukaan sairausajan palkasta tehdään vähennykset seuraavasti: "Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa..."
Majoitus- ja ravitsemisalan työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksissa on pitkään ennen vuoden 1985 työehtosopimusta ollut määräykset sairausajan päiväpalkan laskemisesta kuukausipalkkaisille työntekijöille ja palvelurahapalkkaisille tarjoilijoille. Samoin niissä on ollut edelle jäljennettyä 11 §:n 8 kohdan määräystä vastaava määräys sairausajan palkasta tehtävistä vähennyksistä. Vastaajaliiton esittämän selvityksen mukaan työehtosopimusten soveltamisohjeissa on 1970-luvun puolivälistä alkaen ollut osa-aikatyöntekijöitä koskeva määräys, jonka mukaan osa-aikatyöntekijään sovelletaan samoja sairausajan palkkaa koskevia työehtosopimuksen määräyksiä kuin kokoaikaiseen työntekijäänkin.
Liiketyönantajain Keskusliitossa on vuonna 1983 laadittu sen jäsenliittojen myötävaikutuksella ohjeet työntekijän sairastumista koskevista määräyksistä. Näissä ohjeissa on käsitelty myös osa-aikaisten työntekijöiden sairausajan palkkaa ja sairauspäivärahaa. Ohjeiden mukaan "Osa-aikaisten työntekijöiden palkan ja sairauspäivärahan yhteensovittaminen toteutetaan ns. jakso- eikä päiväkohtaista laskentaa noudattaen kuten kokoaikaistenkin osalta."
Vuonna 1985 solmitun työehtosopimuksen soveltamisohjeiden 13 §:n 3 kohtaan on otettu määräys tuntipalkkaisten työntekijäin sairausajan palkan määräytymisestä. Määräys on saman sisältöinen kuin nyt puheenaolevan työehtosopimuksen 11 §:n 7 kohdan toisen kappaleen määräys.
Työtuomioistuimessa on todistajina kuultu vuoden 1985 työehtosopimuksen neuvottelijoita. Työntekijäliiton neuvottelijan kertoman mukaan työntekijäpuolen lähtökohtana neuvotteluissa on ollut, että tuntipalkkaisten työntekijöiden sairausajan palkasta voidaan vähentää ainoastaan työntekijän työpäivään kohdistuvat sairauspäivärahat. Työntekijäliiton neuvottelijat ovat neuvottelutilanteessa pitäneet tätä periaatetta itsestäänselvyytenä. Työntekijäliiton periaate sairauspäivärahan vähentämisestä ei neuvottelijan kertoman mukaan ole ollut työnantajaliiton neuvottelijoiden kanssa erikseen esillä.
Työnantajaliiton neuvottelijan mukaan neuvotteluissa on sopimukseen kirjattu siihen asti noudatettu yleinen käytäntö osa-aikatyöntekijän sairausajan palkan laskemisesta. Tästä ei ole neuvottelussa ollut erimielisyyttä. Sairauspäivärahan vähentämistä koskeva työehtosopimuksen määräys ei ole ollut neuvottelujen kohteena.
Työnantajaliiton esittämän selvityksen mukaan sairauspäivärahojen vähentämisessä on sovellettu osa-aikaisiin ja kuukausipalkkaisiin työntekijöihin samaa, työehtosopimuksen 11 §:n 8 kohdasta ilmenevää jaksoperiaatetta.
Sairausajan palkasta tehtäviä vähennyksiä koskevan riidanalaisen määräyksen sanamuoto vastaa työnantajapuolen omaksumaa tulkintaa ja pitkään noudattamaa soveltamiskäytäntöä. Työntekijäliitto ei ole näyttänyt, että työehtosopimusneuvotteluissa osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia osa-aikaisen työntekijän sairausajan palkan ja sairauspäivärahan yhteensovittamisesta työehtosopimuksen 11 §:n 8 kohdan sanamuodosta poikkeavalla tavalla siten, että työnantajalla on oikeus vähentää sairausajan palkasta sairausvakuutuslain perusteella suoritettu päiväraha ainoastaan niiltä päiviltä, jotka olisivat olleet työntekijän työpäiviä.
Työtuomioistuin katsoo, että osa-aikatyöntekijän sairausajan palkan ja sairausvakuutuslain mukaisen sairausajanpäivärahan yhteensovittaminen on suoritettava jaksoperiaatteen mukaisesti.
Oy Europlace Ltd ei ole velvollinen maksamaan Mäenpäälle vaadittua sairausajanpalkkaa. Yhtiö ei ole rikkonut työehtosopimusta eikä Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään
Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL velvoitetaan korvaamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Oy Europlace Ltd:n oikeudenkäyntikulut 3 500 markalla 16 prosentin korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamispäivästä lukien.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Kauppinen puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Äimälä, Kontio, Vertanen ja Kolula jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.