TT:1992-21
- Ämnesord
- Ehdollinen irtisanominen, Irtisanomisaika, Lomautusilmoitus, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
- År för fallet
- 1992
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1991/123
Työsopimuksen irtisanomista ja ehdollista irtisanomista oli irtisanomisajan määräytymisen suhteen arvioitava samalla tavalla, joten irtisanomisajan pituuden määräävä työsuhteen kestoaika tuli laskea ehdollisen irtisanomisen sisältävän lomautusilmoituksen antohetken mukaan.
Kantaja Rakennusliitto r.y. Vastaajat Rakennusteollisuuden Keskusliitto r.y. Ahti-rakennusosakeyhtiö Kuultava Rakennusteollisuuden Keskusliiton Sisä-Suomen piiri r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 4.4.1990 allekirjoitetussa rakennusalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
II. Työhön ottaminen ja irtisanominen sekä yhteistoimintamenettely
4 §
Työhön ottaminen ja irtisanominen
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan Suomen Rakennusteollisuusliiton ja Rakennustyöläisten Liiton kesken 14.2.1990 solmittua sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla. (RISS on sivulla 58.)
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
Työehtosopimuksen 4 §:ssä tarkoitetussa irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevassa sopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
I YLEISET MÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
6 §
Irtisanomisajat
1. Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava vähintään seuraavia irtisanomisaikoja
työsuhde on jatkunut | |
keskeytyksettä | irtisanomisaika |
enintään 2 vuotta | 3 viikkoa |
yli 2 vuotta mutta enintään | |
5 vuotta | 6 viikkoa |
yli 5 vuotta mutta enintään | |
9 vuotta | 9 viikkoa |
yli 9 vuotta mutta enintään | |
15 vuotta | 13 viikkoa |
yli 15 vuotta | 16 viikkoa |
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
9 §
Irtisanomisajan laiminlyönti
1. Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen maksamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.
2. Jos työntekijä on ennen lomautuksen täytäntöönpanoa saanut hyväkseen lomautusilmoitusajan ja työnantaja ennen lomautuksen päättymistä irtisanoo työsopimuksen, on työntekijällä oikeus vahinkonsa korvauksena irtisanomisajan palkkaan siltä osin kuin hänen irtisanomisaikansa ylittää ilmoitusajan, jolla lomautus on pantu täytäntöön.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
II LOMAUTUSTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
19 § Lomautuksen päättyminen
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3. Mikäli työsopimus on jo lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä ehdollisesti irtisanottu, lomautus ja työsuhde päättyvät irtisanomisilmoituksen mukaisesti, jos työnantaja ei 90 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta ole voinut järjestää työntekijälle tämän ammattitaitoa vastaavaa työtä tämän sopimuksen 32 §:n mukaisesti.
Työnantaja tulee lähettää työntekijälle työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus sen jälkeen kun 90 päivän määräaika on kulunut umpeen eikä työnantaja ole tänä aikana voinut järjestää työntekijälle työtä tämän sopimuksen 32 §:n mukaisesti.
4. Edellä 3 momentissa mainitussa tapauksessa työntekijällä on työsuhteen päättyessä oikeus vahinkonsa korvauksena irtisanomisajan palkkaan siltä osin, kuin hänen irtisanomisaikansa ylittää lomautusilmoitusajan, jolla lomautus on pantu täytäntöön.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Rakennusliitto on lausunut, että liiton jäsen, rakennusmies Petri Myllymäki oli työskennellyt Ahti-rakennusosakeyhtiön palveluksessa 8.11.1988 alkaen. Yhtiö oli järjestäytynyt Rakennusteollisuuden Keskusliittoon ja sen Sisä-Suomen piiriin.
Työnantaja oli 1.10.1990 ilmoittanut lomauttavansa Myllymäen 22.10.1990 alkaen toistaiseksi työn vähyyden vuoksi. Samalla työnantaja oli ilmoittanut, että mikäli yhtiö ei pysty järjestämään 90 päivän aikana uutta työtä Myllymäelle, päätettäisiin hänen työsuhteensa 17.1.1991.
Lomautus oli alkanut ilmoituksen mukaisesti. Myllymäki oli tammikuun lopussa 1991 lomautuksen edelleen kestäessä saanut työnantajalta 22.1.1991 päivätyn ilmoituksen siitä, että hänen työsuhteensa oli päättynyt 17.1.1991.
Työsuhdetta päätettäessä Myllymäen työsuhde oli jatkunut yli kaksi vuotta. Irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan hänellä tämän vuoksi oli oikeus kuuden viikon irtisanomisaikaan. Kun hän lomautettaessa oli saanut hyväkseen kolmen viikon ennakkoilmoitusajan, olisi työnantajan häntä irtisanoessaan tullut maksaa palkka kolmen viikon ajalta. Yhtiö ei kuitenkaan ollut suostunut maksamaan irtisanomisajan palkkaa. Näin Myllymäeltä oli jäänyt saamatta palkkaa kolmelta viikolta yhteensä 4 320 markkaa ja sitä vastaavaa vuosilomakorvausta 799 markkaa tuntipalkan ollessa 36 markkaa tunnissa.
Piiritason erimielisyysneuvottelussa, joka oli järjestetty 10.4.1991, työnantajaliiton Sisä-Suomen piiri oli ilmoittanut, että irtisanomisaika määräytyi sen ajankohdan mukaan, jolloin ehdollisen irtisanomisilmoituksen sisältänyt lomautusilmoitus oli annettu. Työntekijäpuolen mielestä irtisanomisaika määräytyi sen hetken mukaan, jolloin työsopimus lopullisesti päätettiin. Tässä tapauksessa tämä hetki oli 17.1.1991, jolloin lopullisesti oli käynyt selville, että työsuhde päätettäisiin. Asiassa ei ollut päästy yksimielisyyteen. Myös liittojen välisissä muistioneuvotteluissa 17.4.1991 asia oli jäänyt erimieliseksi.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Rakennusliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Ahti-rakennusosakeyhtiö oli menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään 17.1.1991 Petri Myllymäen työsuhteen noudattamatta kuuden viikon irtisanomisaikaa, sekä velvoittamaan yhtiön suorittamaan Myllymäelle irtisanomisajan palkkaa 4 320 markkaa ja sitä vastaavaa vuosilomakorvausta 799 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.1.1991 lukien. Lisäksi Rakennusliitto on vaatinut Ahti-rakennusosakeyhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta, sekä Rakennusteollisuuden Keskusliiton ja sen Sisä-Suomen piirin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Työntekijäliitto on pääkäsittelyssä luopunut vuosilomakorvausta koskevasta vaatimuksesta.
VASTINE
Vastineen perustelut
Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Ahti-rakennusosakeyhtiö ovat lausuneet, että kanteessa esitetyt tiedot Myllymäen työsuhteen alkamis- ja päättymisajasta, hänelle tiedoksi annetun lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskevan ilmoituksen tiedoksiantoajankohdasta, lomautuksen alkamispäivästä ja työsuhteen päättymispäivästä pitivät paikkansa. Irtisanomisajan palkkavaatimus oli määrältään oikea.
Irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n 1 kohdan mukaan työnantajan oli irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava määräykseen sisältyvän taulukon mukaista työntekijän työsuhteen keston perusteella määräytyvää irtisanomisaikaa. Työsuhteen kestoaika oli taulukossa määritelty käyttäen ilmaisua "työsuhde on jatkunut keskeytyksettä." Sanamuotonsa mukaan määräys edellytti, että työnantaja käytti irtisanomisaikaa, joka määräytyi irtisanomista koskevan tahdonilmaisun antamisajankohtaan mennessä kertyneen työntekijän työsuhteen yhdenjaksoisen keston perusteella. Irtisanomisajan pituuteen ei näin ollen ollut vaikutusta sillä, että työsuhde työsopimuksen irtisanomisen jo tapahduttua irtisanomisajan kuluessa mahdollisesti tuli kestämään aikamäärän, jota sellaisenaan vastaa irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n 1 kohdan taulukossa pidempi irtisanomisaika. Irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n 1 kohdan määräystä oli vakiintuneen käytännön mukaan tulkittu edellä lausutuin tavoin ilman, että tulkintatapaa olisi milloinkaan riitautettu. Työsopimuslain työnantajan noudatettavaa irtisanomisaikaa koskevan 38 §:n 3 momentin säännöksen tulkinta oli ollut vastaavan sisältöinen.
Irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n 3 momentin sanamuodosta ilmeni, että lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskevan ilmoituksen tiedoksi antaminen työntekijälle merkitsi työsopimuksen päättämistä koskevan lopullisen tahdonilmaisun antamista työnantajan toimesta. Toimenpiteen ehdollisuus ilmeni siten, että työsuhteen päättymistä koskevat oikeusvaikutukset jäivät syntymättä, mikäli työntekijälle voitiin lomautuksen kestäessä tarjota sopimuksessa tarkoitettua työtä.
Myllymäelle osoitetussa työsuhteen päättymisilmoituksessa todettiin nimenomaisesti, että se oli tarkoitettu irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n 2 kohdan ja 19 §:n 3 kohdan tarkoittamaksi irtisanomisilmoitukseksi ellei työnantaja lomautuksen alkamisesta luettavan 90 kalenteripäivän kuluessa pystynyt tarjoamaan työntekijälle uutta työtä.
Työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskevan säännöksen sisällyttäminen työehtosopimukseen oli perustunut työnantajan rakennusalalla aikaisemmin yksipuolisesti noudattamaan vastaavan sisältöiseen käytäntöön. Rakentajain Kustannus Oy oli kustantanut ja myynyt jo vuosia ennen varsinaisia työehtosopimusmääräyksiä lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskenutta lomaketta, joka oli sisältänyt myös jälkikappaleen, jolla voitiin muistuttaa työsuhteen päättymisestä määräajan kuluttua umpeen. Asianosaisliitot olivat vahvistaneet käytännön normitasolle sisällyttämälle lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskeneen määräyksen irtisanomissuojasopimukseen.
Työnantajaliiton työntekijäliitolle toimittamassa, 6.11.1989 päivätyssä muistiossa olevassa esimerkkitapauksessa 1 todettiin työntekijän työsuhteen päättyvän työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskevan ilmoituksen nojalla ilman uutta irtisanomisilmoitusta taikka neuvottelumenettelyä. Esimerkissä todettiin edelleen, että työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus lähetettiin työntekijälle työsuhteen päätyttyä. Muistiota oli käsitelty järjestöjen välisissä neuvotteluissa 8.11.1989 ilman, että työntekijäliitto olisi tuonut esille, että sen kanta työsopimuksen irtisanomisajankohdasta työsopimuksen ehdollisen irtisanomisen osalta poikkeaisi työnantajaliiton taholta esiin tuodusta tulkinnasta.
Periaate ehdollista irtisanomista koskevan ilmoituksen luonteesta lopullisena työsuhteen päättämistä koskevana tahdonilmaisuna ilmeni myös asianosaisliittojen 14.2.1990 päivätystä, irtisanomissuojasopimuksen osalta yhteisesti laaditusta koulutusaineistosta. Siinä todettiin työsuhteen päättyvän ehdollisen irtisanomisen johdosta irtisanomisilmoituksen mukaisesti, jos työnantaja ei 90 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta ollut tarjonnut työntekijälle työnantajan työntarjoamisvelvollisuuden piiriin kuuluvaa työtä.
Lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskevan ilmoituksen tiedoksiantaminen työntekijälle sisälsi työnantajan työsuhteen päättämistä koskevan tahdonilmaisun. Irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n 4 kohdan mukaisella työntekijän irtisanomisajalla tarkoitettiin irtisanomisaikaa, jonka työntekijä oli irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n mukaan ollut oikeutettu saamaan hyväkseen irtisanomistoimenpiteen suorittamisen ajankohtana.
Tilanne oli olennaisesti erilainen silloin, kun työnantaja oli alun perin yksinomaan lomauttanut työntekijän ja sittemmin lomautuksen kestäessä erillisellä tahdonilmaisulla irtisanonut työsopimuksen. Näissä irtisanomissuojasopimuksen 9 §:n 2 kohdan tarkoittamissa tapauksissa on myös työntekijän lomautuksen kuluessa ennen irtisanomisen tapahtumista kertynyt työsuhteen kestoaika otettava huomioon määräyksessä tarkoitetun irtisanomisajan pituutta määritettäessä. Irtisanomisajan pituus määräytyisi tällöinkin työsuhteen päättämistä koskevan tahdonilmaisun antamisajankohdan mukaan.
Lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskeva ilmoitus oli annettu Myllymäelle tiedoksi 1.10.1990. Lomautus oli alkanut ilmoituksen mukaisesti 23.10.1990. Myllymäen hyväkseen saama lomautusilmoitusja irtisanomisaika oli siten ollut pituudeltaan kolme viikkoa. Myllymäen työsuhde, joka oli alkanut 8.11.1988, oli lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskevan ilmoituksen tiedoksisaantiajankohtana jatkunut keskeytyksettä vähemmän kuin kahden vuoden ajan. Myllymäki oli siten irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n 1 kohdan mukaan puheena olevana ajankohtana ollut oikeutettu kolmen viikon pituiseen irtisanomisaikaan. Ilmoitusajan vastatessa pituudeltaan Myllymäen hyväksi kertynyttä irtisanomisaikaa, ei yhtiöllä ollut irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n 4 kohdan mukaan korvausvelvollisuutta Myllymäkeen nähden hänen 17.1.1991 tapahtuneen työsuhteensa päättymisen johdosta. Yhtiö ei ollut menetellyt asiassa irtisanomissuojasopimuksen määräysten vastaisesti.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Ahti-rakennusosakeyhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Rakennusliitto on vielä lausunut, että irtisanomisaika määräytyi sen mukaan, miten pitkään työsuhde oli irtisanomishetkeen mennessä kestänyt. Myllymäen irtisanominen oli ollut ehdollinen ja jäänyt riippumaan siitä, oliko työn vähentyminen tilapäistä vai pysyvämpää. Kyseistä ilmoitusta annettaessa työnantajalla ei ainakaan oman ilmoituksensa mukaan ollut irtisanomisperustetta. Lopullisesti Myllymäen työsuhteen kohtalo selvisi 17.1.1991. Kun työnantaja ei ollut tuohon päivään mennessä pystynyt työtä tarjoamaan, työsuhde oli päättynyt. Työntekijäpuoli oli käsittänyt, että yhtiössä olisi jollakin tavoin todettu työsuhteen päättyminen etenkin kun asiasta oli lähetetty ilmoitus myös Myllymäelle itselleen. Kyseinen ilmoitus ei ollut tahdonilmaisu työsuhteen päättymisestä eikä sellaista merkitystä sille ollut tarkoitettu työntekijäpuolelta antaa.
Myllymäelle lomautusilmoituksen yhteydessä annettu ilmoitus työsuhteen mahdollisesta päättymisestä ei ollut vielä lopullinen irtisanominen. Työsuhteen päättyminen kun oli tällä ilmoituksella sidottu irtisanomisperusteen syntymiseen eli työn vähyyden jatkumiseen yli tietyn ajan. Tällainen ehdollinen irtisanominen ei voinut tulla lopulliseksi irtisanomiseksi ennen kuin vasta sen jälkeen, kun ilmeni, että työtä ei ollut löytynyt. Näin ollen työsuhde oli lopullisesti päätetty tai päättynyt vasta 17.1.1990. Tämän mukaan määräytyi myös irtisanomisaika. Irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n 3 kohdan määräys ehdollisesta irtisanomisesta liittyi näin kiinteästi 4 kohtaan, jonka mukaan työntekijällä oli työsuhteen päättyessä oikeus vahinkonsa korvauksena irtisanomisajan palkkaa siltä osin kuin hänen irtisanomisaikansa ylitti lomautusilmoitusajan.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja Ahti-rakennusosakeyhtiö ovat vaatineet korvaukselle korkoa 16 prosenttia tuomion antopäivästä lukien.
KUULTAVA
Rakennusteollisuuden Keskusliiton Sisä-Suomen piiri on ollut jutussa kuultavana.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Rakennusmies Petri Myllymäki on työskennellyt Ahti-rakennusosakeyhtiön palveluksessa 8.11.1988 alkaen. Yhtiö on Myllymäelle 1.10.1990 tiedoksi antamansa lomautusilmoituksen mukaisesti lomauttanut hänet 22.10.1990 alkaen toistaiseksi työn vähyyden vuoksi. Lomautusilmoituksen antamisen yhteydessä työnantaja on lisäksi ehdollisesti irtisanonut Myllymäen työsopimuksen siten, että mikäli yhtiö ei 90 päivän kuluessa lomautuksen alkamisesta voi järjestää hänelle uutta työtä, hänen työsuhteensa päättyy 17.1.1991. Yhtiö on 21.1.1991 päivätyllä työsuhteen päättymisilmoituksella ilmoittanut Myllymäelle, ettei yhtiö ole saanut järjestetyksi hänelle uutta työtä, joten Myllymäen työsuhde oli päättynyt aikaisemman ilmoituksen mukaisesti 17.1.1991.
Erimielisyys on syntynyt siitä, kuinka pitkää irtisanomisaikaa Myllymäen työsuhteen osalta olisi tullut noudattaa. Työntekijäpuolen kannan mukaan irtisanomisajan pituus määräytyi sen hetken mukaan, jolloin työsopimus lopullisesti päätettiin. Koska Myllymäen työsopimus on irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n 3 kohdan toisen kappaleen mukaisesti päätetty 17.1.1991 hänen työsuhteensa jatkuttua yli kaksi vuotta, hänellä on ollut oikeus kuuden viikon irtisanomisaikaan. Kun Myllymäki on lomautettaessa saanut hyväkseen kolmen viikon lomautusilmoitusajan, työnantajan olisi hänet irtisanoessaan tullut irtisanomissuojasopimuksen 19 §:n 4 kohdan nojalla maksaa hänelle palkkaa lomautusilmoitusajan ylittävältä kolmen viikon ajalta.
Työnantajapuolen mielestä irtisanomisajan pituus määräytyi sen mukaisesti, kuinka kauan työntekijän työsuhde on jatkunut irtisanomisilmoitusta annettaessa. Myllymäen työsuhde on lomauttamista ja työsopimuksen ehdollista irtisanomista koskevan ilmoituksen tiedoksisaantiajankohtana 1.10.1990 jatkunut keskeytyksettä vähemmän kuin kaksi vuotta, joten hän on ollut oikeutettu vain kolmen viikon pituiseen irtisanomisaikaan. Sen hän on jo kuitenkin saanut hyväkseen kolmen viikon pituisena lomautusilmoitusaikana.
Asianosaisliitot ovat yhtä mieltä siitä, että työsopimusta muutoin kuin ehdollisesti irtisanottaessa irtisanomisaika määräytyy sen mukaan, kuinka kauan työsuhde on kestänyt irtisanomisilmoitukseen mennessä.
Työntekijän ehdollista irtisanomista koskevat irtisanomissuojasopimuksen määräykset on otettu työehtosopimukseen vuoden 1984 sopimusneuvotteluissa. Jo tätä ennen on työnantajien käytössä ollut lomakkeita, jotka asiallisesti ovat vastanneet työehtosopimukseen otettuja määräyksiä. Työehtosopimusneuvotteluissa ei selvityksen mukaan ole ollut esillä se ajankohta, jonka perusteella irtisanomisajan pituuden määräävä työntekijän työsuhteen kestoaika tällaisissa tapauksissa lasketaan. Tämä asia ei liioin ole aiemmin ollut erimielisyyskysymyksenä liittojen välillä.
Alan käytännöstä esitetyn selvityksen mukaan työnantajat ovat vakiintuneesti laskeneet irtisanomisajan pituuden ehdollisen irtisanomisen sisältävän lomautusilmoituksen antohetken mukaan. Näin asiaa on tulkittu myös asianosaisliittojen yhteisessä koulutusmateriaalissa, käytössä olevien lomakkeiden ohjeistuksessa samoin kuin työnantajaliiton neuvontatoiminnassa.
Työehtosopimuksen mukaan työnantajan tulee lähettää työntekijälle työsuhteen päättymistä koskeva ilmoitus sen jälkeen kun 90 päivän määräaika on kulunut umpeen eikä työnantaja ole voinut järjestää työntekijälle työtä. Tämä ilmoitus ei asianosaisliittojen yksimielisen käsityksen mukaan ole tahdonilmaisu työsuhteen päättymisestä eikä siihen tässä suhteessa liity oikeusvaikutuksia. Muutoinkaan työsuhteen päättyminen ehdollisen irtisanomisen perusteella ei edellytä erityistä päätöstä tai toteamista, vaan työsuhde päättyy automaattisesti, ellei työtä edellä todetuin tavoin ole voitu järjestää.
Ehdollista irtisanomista ei voida katsoa asetetun erilaiseen asemaan myöskään irtisanomisperusteen suhteen.Siitä, että työnantajan työntarjoamisvelvollisuus ja työsuhteen päättyminen lomautustilanteessa on liitetty erityiseen määräaikaan, ei työtuomioistuimen mielestä voida päätellä, että ehdollinen irtisanominen voisi tulla kysymykseen myös silloin, kun työn väheneminen ei edellyttäisi työsopimuksen lopullista irtisanomista. Ehdollinen irtisanominen on lopullinen tahdonilmaisu, joka - kuten myös ilman tällaista ehtoa tapahtunut irtisanominen taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä - johtaa työsuhteen päättymiseen, jos edellytykset työsuhteen päättämiselle irtisanomisajan päättyessä edelleen ovat olemassa.
Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työsopimuksen irtisanomista ja ehdollista irtisanomista on irtisanomisajan määräytymisen suhteen arvioitava samalla tavalla, joten irtisanomisajan pituuden määräävä työsuhteen kestoaika tulee laskea ehdollisen irtisanomisen sisältävän lomautusilmoituksen tiedoksiantohetken mukaan. Näin ollen yhtiö ei ole menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti päättäessään Myllymäen työsuhteen noudattamatta kuuden viikon irtisanomisaikaa eivätkä Rakennusteollisuuden Keskusliitto ja sen Sisä-Suomen piiri ole laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Lausunnon antaminen kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.
Muilta osin kanne hylätään.
Asian laatuun nähden saavat Rakennusteollisuuden Keskusliitto, sen Sisä-Suomen Piiri ja Ahti-rakennusosakeyhtiö pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Lyytikäinen, Pohjanoksa, Nouro, Korpela ja Kolula jäseninä.
Tuomio on yksimielinen.