TT:1992-150
- Ämnesord
- Irtisanominen, perusteena, - taloudelliset ja tuotannolliset syyt, Kanteen tutkiminen, ks. neuvotteluvelvollisuus, Määräajan laskeminen, Neuvotteluvelvollisuus, Tulkinta, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi, Yhteistoimintamenettely
- År för fallet
- 1992
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1992/17
Työehtosopimuksen osaksi otetun yhteistoimintalain säännöksen mukaan, jos taloudellisista ja tuotannollisista syistä toimeenpantavat lomauttamiset ilmeisesti johtivat yli 10 työntekijän ja toimihenkilön lomauttamiseen yli 90 päiväksi, eikä ratkaisusta säännöksessä tarkoitetulla tavalla sovittu, työnantajan ei katsottu täyttäneen neuvotteluvelvoitettaan ennen kuin kuin kolme kuukautta oli kulunut siitä, kun neuvotteluesitys oli tehty henkilöstön edustajille.
Määräyksen tarkoitusta ja sanamuotoa esillä olleen kaltaisessa lomautustilanteessa katsottiin parhaiten vastaavan tulkinnan, että määräyksessä päivillä tarkoitettiin kalenteripäiviä. Paperitehtaan olisi lomautusaika huomioon ottaen tullut soveltaa kolmen kuukauden neuvotteluaikaa.
Työnantaja oli menetellyt asiassa työnantajaliitosta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Työehtosopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi ei työnantajan voitu katsoa rikkoneen tieten työehtosopimusta eikä työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Kun kanteessa esitetyistä vaatimuksista irtisanotuille työntekijöille työehtosopimuksena noudatettavien yhteistoimintalain säännösten perusteella suoritettavista korvauksista ei ollut käyty neuvotteluja, vaatimukset jätetty tutkimatta. (Ään.)
Kantaja Paperiliitto r.y. Vastaajat Metsäteollisuuden Työnantajaliitto r.y. Myllykoski Oy
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 14.3.1990 voimaan tulleessa paperiteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3 §. YLEISSOPIMUKSEN NOUDATTAMINEN
1. Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välistä yleissopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5 §. TYÖSUHTEEN SYNTYMINEN JA LAKKAAMINEN
1. Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
4. STK:n ja SAK:n 24.4.1984 allekirjoittamaa irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa yleissopimusta soveltamisohjeineen noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
5. Työnantajan joutuessa taloudellisista tai tuotannollisista syistä vähentämään työvoimaa tai siirtämään sitä toiseen työhön noudatetaan irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevan yleissopimuksen 23 §:n mukaisia määräyksiä.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
VI NEUVOTTELUJÄRJESTYSMÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
30 § SOPIMUKSEN TULKINTA 1. Jos tämän tai sopimuspuolten välillä tehtyjen muiden sopimusten tai pöytäkirjojen sisällöstä, määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta syntyy erimielisyyttä, jota asianomaiset eivät saa heidän välisissään neuvotteluissa selvitetyksi, on asia siirrettävä sopijapuolten ratkaistavaksi. Jommankumman sopijapuolen esittäessä neuvotteluja tässä kohdassa tarkoitetussa asiassa on ne aloitettava ensi tilassa ja viimeistään kahden viikon kuluessa esityksen tekemisestä. 2. Niissä tapauksissa, jolloin paikalliset neuvottelut eivät johda tulokseen, ja toinen osapuoli haluaa alistaa asian liittojen ratkaistavaksi, on asiasta laadittava muistio, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat ja jossa on lyhyesti mainittu erimielisyyttä koskeva asia sekä molempien osapuolten kanta. Muistiosta on jätettävä molemmille sopimuspuolille kappale.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
3. Elleivät sopijapuolet pääse yksimielisyyteen edellä 1. kohdassa mainituista asioista, alistetaan ne työtuomioistuimen ratkaistavaksi.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
VII SUHDEMÄÄRÄYKSET
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
34 § KOULUTUS- JA TIEDOTUSTOIMINTA
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
2. Työehtosopimuksen osana noudatetaan keskusjärjestöjen 8.5.1989 allekirjoittamaa sopimusta yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä. Edellä mainitun keskusjärjestöjen allekirjoittaman sopimuksen yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä 1.2. kohdasta poiketen ovat osapuolet sopineet, että yhteistoimintalain 6 §:n 1-5 kohtien mukaiset yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat, 6 a § neuvotteluvelvoitteen toteaminen liikkeen luovutuksen tai sulautumisen jälkeen, 6 b § henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat, 7 § yhteistoimintamenettely, 7 a § neuvotteluesitys, 8 § neuvotteluvelvoitteen täyttyminen sekä 8 a § neuvottelun tuloksen kirjaaminen sekä 15 a § hyvitys ovat tämän työehtosopimuksen osia. Erimielisyys yhteistoimintalain 15 a §:n tarkoittamasta hyvityksestä ratkaistaan työehtosopimuksen mukaisessa sopimuksen tulkintamenettelyssä noudattaen yhteistoimintalaissa säädettyjä hyvityksen suuruuteen ja suorittamiseen vaikuttavia perusteita. Työntekijällä ei ole oikeutta saattaa vaatimusta hyvityksen suorittamiseksi yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos työtuomioistuin ei kuitenkaan ole toimivaltainen käsittelemään tähän sopimukseen perustuvaa yhteistoimintalain 15 a §:n mukaista vaatimusta hyvityksen suorittamisesta, voidaan vaatimus käsitellä yleisessä tuomioistuimessa. Tämän sopimuksen osana olevaan yhteistoimintalain määräykseen liittyvää kysymystä ei voida saattaa yhteistoimintalain 16 §:n mukaisen seuraamuksen määräämiseksi yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =
KANNE
Kanteen perustelut
Paperiliitto on lausunut, että Myllykoski Oy oli antanut paperitehtaan paperikone 5:n työntekijöille lomautuksen ennakkoilmoituksen 19.6.1991. Ennakkoilmoituksen mukaan 55 työntekijää koskevan lomautuksen oli määrä kestää syyskuun 1991 loppuun. Työntekijöille oli 9.7.1991 jaettu lomautusilmoitukset, joissa lomautuksen kestoksi oli ilmoitettu aika 10.8. - 30.9.1991. Lomautusten kestäessä työnantaja oli ilmoittanut jatkavansa lomautuksia keskeytyksettä 2.12.1991 saakka. Tehtaalla oli tuolloin käyty työehtosopimuksen osana olevan yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (yhteistoimintalain) säännösten mukaisia yhteistoimintaneuvotteluja, joissa työntekijät olivat katsoneet työnantajan kiertävän lomautuksen menettelytapoja koskevia säännöksiä. Työntekijät olivat riitauttaneet asian, ja siitä oli laadittu erimielisyysmuistio. Työntekijät olivat katsoneet, että työnantaja oli lomauttanut työntekijät yli 90 päivän ajaksi, jolloin asiasta olisi tullut käydä yhteistoimintalain mukaisesti vähintään kolmen kuukauden neuvottelut. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Paperiliitto olivat käyneet asiassa neuvottelun pääsemättä yksimielisyyteen. Asiasta oli laadittu 8.11.1991 erimielisyyspöytäkirja.
Työehtosopimuksen 34 §:n 2. kohdan mukaan yhteistoimintalain 6 §:n 1-5 kohtien mukaiset yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvat asiat samoin kuin yhteistoimintalain 8 §:n ja 15 a §:n säännökset ovat työehtosopimuksen osia. Siten työnantajan, joka ryhtyi lomauttamaan työntekijöitä, ei voitu katsoa täyttäneen neuvotteluvelvoitettaan ennen kuin asiasta oli sovittu yhteistoimintamenettelyssä tai neuvotteluesityksen antamisesta oli kulunut vähintään kolme kuukautta. Myllykoski Oy ei ollut antanut henkilöstöryhmille missään vaiheessa sellaista yhteistoimintalain 7 a §:n mukaista neuvotteluesitystä, joka olisi koskenut työntekijöiden lomauttamista yli 90 päivän ajaksi. Kun lomautukset olivat jatkuneet yhtäjaksoisesti vielä 7.11.1991 jälkeen, jolloin oli kulunut 90 päivää lomautusten alkamisesta, oli työnantajan katsottava rikkoneen tietensä työehtosopimuksen lomauttamista ja yhteistoimintamenettelyä koskevia määräyksiä. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto, joka oli asettunut tukemaan työnantajan menettelyä asiassa, oli laiminlyönyt valvontavelvollisuuteensa.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Paperiliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Myllykoski Oy oli rikkonut työehtosopimuksen 34 §:n osana olevia yhteistoimintalain määräyksiä lomauttamalla työntekijöitään yli 90 päivän ajaksi tekemättä asiasta yhteistoimintalain mukaista neuvotteluesitystä ja käymättä asiasta lain ja työehtosopimuksen mukaista kolmen kuukauden neuvottelua. Edelleen Paperiliitto on vaatinut Myllykoski Oy:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8 §:n nojalla.
Vielä Paperiliitto on vaatinut Myllykoski Oy:n velvoittamista suorittamaan seuraaville työntekijöille hyvityksenä kunkin työntekijän kuusinkertaista kuukausipalkkaa vastaavan määrän: Reijo Anttilalle 51 532 markkaa, Pekka Enille 53 726,40 markkaa, Unto Harjulalle 53 164,80 markkaa, Heimo Hoville 50 793,60 markkaa, Kari Huovilalle 51 844 markkaa, Teijo Jokirannalle 60 444,80 markkaa, Esa Koskelaiselle 61 152 markkaa, Heikki Kytölälle 59 914,40 markkaa, Tapio Kytömäelle 53 664 markkaa, Pekka Laamaselle 55 328 markkaa, Veli Laitiselle 52 020,80 markkaa, Hannu Lassilalle 50 252,80 markkaa, Erkki Lehtoselle 51 532 markkaa, Matti Leinolle 55 484 markkaa, Jouko Leppäkoskelle 53 164,80 markkaa, Matti Longalle 56 669,60 markkaa, Heikki Luukkoselle 51 792 markkaa, Hannu Marttilalle 53 414,40 markkaa, Erik Mattsonille 56 305,60 markkaa, Jorma Mäkelälle 45 156,80 markkaa, Markku Mäkelälle 54 652 markkaa, Matti Mäkelälle 54 901,60 markkaa, Henry Nevalaiselle 49 004,80 markkaa, Kari Niemiselle 53 695,20 markkaa, Esa Niroselle 47 767,20 markkaa, Heikki Penille 53 185,60 markkaa, Vesa Pieksemä 52 343,20 markkaa, Jukka Pietilälle 48 755,20 markkaa, Heimo Puhakalle 52 020,80 markkaa, Tapio Pykälistölle 53 695,20 markkaa, Markku Sahaselle 49 400 markkaa, Jouni Seppälälle 51 844 markkaa, Mikko Sundqvistille 53 258,40 markkaa, Jarmo Tapolalle 52 530,40 markkaa, Matti Uleniukselle 52 374,40 markkaa, Juha Vakkarille 52 208 markkaa ja Harri Väkevälle 54 828,80 markkaa.
VASTINE
Vastineen perustelut
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Myllykoski Oy ovat lausuneet, että työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan riita-asiaa ei saa tutkia työtuomioistuimessa, jos asiasta on työehtosopimuksen mukaan ensin neuvoteltava eikä tällaista neuvottelua ole käyty. Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 30 §:ssä oli sovittu neuvotteluvelvollisuudesta tulkintaerimielisyyden syntyessä.
Liittojen ratkaistavaksi alistetussa erimielisyysmuistiossa työntekijöiden kanta oli päivätty 17.10 ja työnantajan kanta 18.10.1991. Paikalliset osapuolet olivat jääneet erimielisiksi siitä, oliko työnantaja menetellyt työehtosopimuksen mukaisesti lomauttaessaan paperikone 5:n työntekijät 10.8. - 2.12.1991 väliseksi ajaksi. Työntekijät olivat katsoneet, että 90 päivällä tarkoitettiin 90 päivän pituista ajanjaksoa ja työnantaja puolestaan oli katsonut 90 päivään laskettavan ainoastaan työvuorokaavion mukaiset työpäivät. Myös liittojen välillä oli jääty erimielisiksi 90 päivän laskemistavasta.
Yhteistoimintalain 15 a §:ssä tarkoitetun hyvityksen maksamisesta ei ollut neuvoteltu paikallisesti eikä liittojen välillä. Paperiliitto ei nimittäin ollut neuvotteluissa vaatinut, että kanteessa tarkoitetuille työntekijöille tulisi maksaa yhteistoimintalain 15 a §:ssä tarkoitettua hyvitystä. Sanotulla perusteella vastaajat ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta siltä osin kuin se koski yhteistoimintalain 15 a §:ssä tarkoitetun hyvityksen vaatimista.
Myllykoski Oy:n paperikone 5:llä valmistettiin SC-paperia noin 70 000 tonnia vuodessa. Tuotannosta myytiin suuri osa Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton kaupan pysähtymisestä ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT r.y:n lakosta oli seurannut tilauskannan romahtaminen kesällä 1991. Koska paperikone 5:lle ei ollut tilauksia, työnantaja oli 19.6.1991 pidetyssä YT-neuvottelukunnan kokouksessa antanut koneen henkilöstöä koskevan lomautuksen ennakkoilmoituksen. Lomautuksen oli arvioitu alkavan lomaseisokin jälkeen 10.8.1991 ja päättyvän seuraavan syyskuun lopussa. Samassa kokouksessa työnantaja oli antanut neuvotteluesityksen lomautusta koskevan yhteistoimintamenettelyn aloittamisesta. Yhteistoimintaneuvotteluja oli käyty 26.6.1991 ja 5.7.1991. Neuvotteluissa oli selvitetty perusteellisesti toimenpiteiden perusteita, vaikutuksia ja vaihtoehtoja. Yhteistoimintamenettelyn jälkeen oli 11.7.1991 neuvoteltu vielä lomautettavien valintaan liittyvistä kysymyksistä työntekijöiden edustajien kanssa.
YT-neuvottelukunnan 7.8.1991 pidetyssä kokouksessa työnantaja oli todennut lomautusten alkavan, koska paperikone 5:lle ei ollut saatu enempää kuin yhden vuorokauden käyntiä vastaavat tilaukset.
Lomautuksen kestäessä oli käynyt ilmi, että Neuvostoliiton kauppaa ei saatu käyntiin. Samanaikaisesti laatukilpailun kiristyminen Yhdysvalloissa ja paperikone 5:n laatuongelmat olivat johtaneet asiakasmenetyksiin. Korvaavia asiakkaita ei ollut suurista ponnisteluista huolimatta saatu. Tästä syystä työnantaja oli ilmoittanut lomautusten jatkamisesta 2.12.1991 saakka. Seisokin jatkamisen välttämättömyys oli tullut työnantajalle yllätyksenä, koska tilauskannan oli odotettu kehittyvän siten, että 10.8. - 30.9.1991 pidetyn seisokin jälkeen paperikone olisi voitu käynnistää. Koneen tampuurivaunu,- rata ja -nosturi sekä superkalanterin kiinnirullaus oli uusittu heinä-elokuussa 1991. Nämä noin 1,5 miljoonan markan investoinnit osoittivat, ettei seisokin jatkamista 30.9.1991 jälkeen ollut voitu ennakoida vielä yhteistoimintaneuvotteluja käytäessä.
Lomautuksen jatkamista oli käsitelty YT-neuvottelukunnan kokouksessa 19.9. ja 24.9.1991. Edellisessä kokouksessa oli tullut esille 90 päivän laskemista koskeva tulkintaongelma. Työnantajan asiaan ottama kanta perustui työnantajaliiton ja Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n antamiin ohjeisiin. Lomautuksen jatkamisesta syyskuun 1991 jälkeen ei oltu erimielisiä.
Mitä yhteistoimintalain 8 §:ssä tarkoitetun 90 päivän laskemiseen tuli, niin lain sanamuodosta ei käynyt selville, tarkoitettiinko 90 päivällä työpäiviä vai kalenteripäiviä. Termillä "päivä" tarkoitettiin työlainsäädännössä yleensä työpäiviä tai päiviä, jotka olisivat olleet työntekijän työpäiviä, jos tämä ei olisi ollut estynyt työskentelemästä jostain syystä. Esimerkkejä saatiin vuosilomalaista ja työttömyysturvalaista ja lukuisista muista laeista.
Koska yhteistoimintalain esitöissä ei ollut täsmennetty, mitä ilmaisulla "90 päivää" juuri siinä yhteydessä tarkoitettiin, oli luontevana ratkaisuperusteena pidettävä säännöksen tarkoitusta. Lomautuksen vaikutus työntekijän asemaan ja toimeentuloon riippui niiden työpäivien eikä kalenteripäivien lukumäärästä, jotka hän on lomautettuna. Lomautus toteutettiin käytännössä joko niin sanottuna totaalilomautuksena tai lyhennettynä työviikkona. Jos 90 päivällä tarkoitettaisiin kalenteripäiviä, joutuisivat työntekijät hyvin eriarvoiseen asemaan riippuen siitä, kumpaa lomautusmuotoa käytettiin.
Edellä olevin perustein oli katsottava, että yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa 90 päivällä tarkoitettiin päiviä, jotka ilman lomautusta olisivat olleet työntekijän työpäiviä. Samaan kantaan olivat päätyneet myös muut työnantajajärjestöt. Esimerkiksi Tekstiili- ja Vaatetustyöväen Liitto r.y. oli myös jäsenlehdessään ottanut kantaa asiaan.
Paperiliiton väite, jonka mukaan työnantaja olisi jättänyt antamatta yhteistoimintalain 7 a §:ssä tarkoitetun neuvotteluesityksen, oli perusteeton. Paperiliitto ei ollut lainkaan perustellut väitettään siitä, että 90 päivällä tarkoitettiin kalenteripäiviä ja että lomautusten jatkaminen 7.11.1991 jälkeen olisi edellyttänyt kolmen kuukauden yhteistoimintamenettelyä. Neuvotteluajan valinta riippui yhteistoimintalain mukaan siitä, johtiko neuvoteltava toimenpide ilmeisesti yli 10 työntekijän lomautukseen yli 90 päiväksi. Sana "ilmeisesti" viittasi seurausten todennäköisyyteen. Lomautuksen kestäessä ennalta arvaamattomasti jonkin verran yli 90 päivää ei neuvotteluajan pidentäminen liene tarpeen.
Mikäli työnantajan katsottaisiin menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti, hyvityssakkoon tuomitsemiselle ei kuitenkaan ollut työehtosopimuslaissa tarkoitettuja edellytyksiä.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Vastaajat ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.
PAPERILIITON VASTASELITYS
Paperiliitto on lausunut, että kanteessa tarkoitetusta erimielisyydestä oli käyty työehtosopimuksen edellyttämät neuvottelut. Asiasta laaditusta paikallisessa erimielisyysmuistiossa oli työntekijöiden 17.10.1991 päivätyssä kannassa todettu erimielisyys siitä, mitä tarkoitetaan enintään 90 päivän pituisella määräaikaisella lomautuksella sekä siihen liittyvällä neuvotteluvelvoitteella. Liittojen laatimassa erimielisyyspöytäkirjassa. oli todettu sama erimielisyys sekä se, että työnantaja oli rikkonut yhteistoimintalain 8 §:n mukaista neuvotteluvelvoitetta. Mikäli neuvotteluvelvoitteen rikkominen Paperiliiton kannan mukaisesti vahvistettiin, oli siitä tuomittavan hyvitysseuraamuksen määrääminen työtuomioistuimen harkinnassa ilman, että sitä tarvitsi neuvotteluissa erikseen vaatia. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto oli itse erimielisyyspöytäkirjassa todennut kantanaan, ettei työnantaja ollut rikkonut lain eikä sopimuksen määräyksiä.
Mitä Myllykoski Oy:n paperikone 5:n työntekijöiden lomauttamiseen tuli, niin vastineessa esitetyt tiedot pitivät päivämäärien ja tuotantomäärien osalta paikkansa. Työnantajan ja työntekijöiden välillä oli kuitenkin ollut eriäviä näkemyksiä muun muassa siitä, mikä oli romahduttanut koneen tilauskannan. Työntekijät olivat esimerkiksi 26.6. ja 19.9.1991 pidetyissä kokouksissa kiinnittäneet huomiota siihen, että koneen kunnossapito oli laiminlyöty.
Työnantajalla oli jo keväällä ollut tieto menekkivaikeuksista. Se oli 12.3.1991 päivätyllä kirjeellä aikonut suorittaa koneella tuotantoseisokin vuoron purulla. Työnantaja oli siten selvästi tiennyt tilanteen, mutta oli halunnut välttää yhteistoimintalain asettamia velvoitteita toteuttamalla yli 90 päivän lomautuksen perusteita kumuloimalla.
Mitä yhteistoimintalain 8 §:ssä tarkoitetun 90 päivän laskemiseen tuli, niin säännöksen sanamuodosta ei ilmennyt, tarkoitettiinko päivällä työpäiviä vai kalenteripäiviä. Työnantajan oikeus lomauttaa työntekijä yksipuolisesti perustui siihen, että työ oli tilapäisesti vähentynyt eikä työnantaja voinut kohtuudella järjestää muuta työtä tai työnantajan tarpeeseen sopivaa koulutusta. Työsopimuslain 30 §:ssä säädettiin nimenomaan, että lomauttaminen oli mahdollista määräajaksi. Lähtökohtana oli siis työnantajan oma näkemys siitä ajanjaksosta, minkä työn vähyys kesti.
Vastaajien muusta lainsäädännöstä hakemilla esimerkeillä ei ollut merkitystä tämän asian käsittelyssä.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Käsittelyratkaisu
Kanteessa on vaadittu työtuomioistuinta vahvistamaan, että Myllykoski Oy on rikkonut työehtosopimuksen 34 §:n määräyksen perusteella työehtosopimuksen osana noudatettavia yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain (yhteistoimintalain) 7 a §:n ja 8 §:n säännöksiä neuvotteluesityksen tekemisestä ja neuvotteluajasta lomauttaessaan työntekijöitään. Lisäksi kanteessa on vaadittu Myllykoski Oy:n ja Metsäteollisuuden Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoihin työehtosopimuslain nojalla ja edelleen Myllykoski Oy:n velvoittamista suorittamaan hyvitystä lomautetuille työntekijöille.
Vastaajat ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkimatta hyvitystä koskevan vaatimuksen osalta, kun siitä ei ollut käyty neuvotteluja niinkuin työehtosopimuksen 30 §:ssä on edellytetty.
Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 34 §:n mukaan erimielisyys yhteistoimintalain 15 a §:n tarkoittamasta hyvityksestä ratkaistaan työehtosopimuksen mukaisessa sopimuksen tulkintamenettelyssä noudattaen yhteistoimintalaissa säädettyjä hyvityksen suuruuteen ja suorittamiseen vaikuttavia perusteita. Asiassa paikallisesti ja liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa on ollut kysymys siitä, miten yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentin tarkoittama 90 päivän lomautusaika oli laskettava. Sen sijaan ei kysymys lomautetuille työntekijöille maksettavasta hyvityksestä ole ollut neuvotteluissa käsiteltävänä.
Jos työehtosopimuksen mukaan siitä johtuvasta riitaisuudesta on sovinnon aikaansaamiseksi ensin neuvoteltava, ei asiaa työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla saa työtuomioistuimessa tutkia ennenkuin neuvottelu on tapahtunut, paitsi jos asianhaaroista käy ilmi, ettei kantaja ole syypää neuvottelun tapahtumatta jäämiseen. Kun asianosaisliitot ovat jääneet erimielisiksi hyvitysvaatimusten perusteena olevan menettelyn sopimuksenmukaisuudesta, ei hyvitysvaatimuksenkaan osalta voitane edellyttää erityisen yksityiskohtaisia neuvotteluja. Työehtosopimuksen 34 §:n sanamuoto huomioon ottaen työtuomioistuin kuitenkin katsoo, että hyvitysvaatimukset on myös tällöin otettava esille jo määräyksessä tarkoitetun tulkintamenettelyn yhteydessä. Kun näin ei ole menetelty, työtuomioistuin jättää Paperiliiton kannevaatimuksen hyvitysvaatimusten osalta tutkimatta.
Pääasiaratkaisun perustelut
Myllykoski Oy on antanut paperitehtaan paperikone 5:n työntekijöille 19.6.1991 ennakkoilmoituksen 10.8.1991 alkavista ja syyskuun loppuun 1991 kestävistä lomautuksista. Lomautusten kestäessä on YT-neuvottelukunnan 19.9. ja 24.9.1991 pidetyissä kokouksissa käsitelty lomautusten jatkamista ja työnantaja on ilmoittanut jatkavansa lomautuksia keskeytyksettä 2.12.1991 saakka.
Työehtosopimuksen osaksi otetun yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa säädetään muun muassa, että jos tuotannollisista ja taloudellisista syistä toimeenpantavat lomauttamiset ilmeisesti johtavat yli 10 työntekijän ja toimihenkilön lomauttamiseen yli 90 päiväksi, eikä ratkaisusta pykälässä tarkoitetulla tavalla sovita, työnantajan ei katsota täyttäneen neuvotteluvelvoitettaan, ennen kuin kolme kuukautta on kulunut siitä, kun neuvotteluesitys on tehty henkilöstön edustajille.
Paperiliiton kanne lähtee siitä, että kun kysymyksessä olevien työntekijöiden lomautus tosiasiassa kesti ajan 10.8. - 2.12.1991 ja siten yli 90 päivää, työnantaja laiminlyödessään kolmen kuukauden ennakkoilmoitusajan on rikkonut työehtosopimusta. Työnantajapuolen näkemyksen mukaan lomautusajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jona palkanmaksu ja työnteko on keskeytyksissä eli työvuorokaavion mukaisia työpäiviä. Näin laskien lomautus ei kenenkään työntekijän kohdalla ole kestänyt yli 90 päivää.
Riidanalainen neuvotteluvelvoitetta koskeva säännös on otettu yhteistoimintalakiin vuonna 1988. Samassa yhteydessä on muutettu työsopimuslain lomautusta koskevia säännöksiä muun muassa siten, että määräaikaisen lomautuksen enimmäispituudeksi on säädetty 90 päivää aiemmin sovelletun 75 päivän asemesta. Tuossa yhteydessä kuten ei myöskään aikanaan säädettäessä 75 päivän enimmäismääräajasta ole otettu kantaa siihen, tarkoitetaanko päivillä tässä yhteydessä kalenteri- vai työpäiviä. Asian ei ole selvitetty olleen esillä myöskään sovittaessa kyseisen yhteistoimintalain säännöksen ottamisesta osaksi paperiteollisuuden työehtosopimusta.
Yhteistoimintalain tai työsopimuslain kyseisten säännösten tulkinnasta ei ole olemassa tulkintaa ohjaavaa oikeuskäytäntöä. Käytännössä työnantajapuolen on ilmoitettu tulkinneen asiaa työnantajan myös tässä tapauksessa omaksumalla tavalla. Niin ikään on esitetty selvitystä, että ainakin yhdessä työntekijäliitossa on määräaikoja tulkittu samalla tavalla. Paperiliiton mukaan työmarkkinoilla ja erityisesti paperiteollisuudessa on 90 päivän sääntöä tulkittu kalenteripäivien mukaan muun muassa lomautettaessa erään lakkautettavan sellutehtaan työntekijöitä, jolloin lomautusaikaa muutettiin puuttuvan ilmoitusajan johdosta. Metsäteollisuuden Työnantajaliitto on myöntänyt Paperiliiton ilmoituksen pitävän kyseisen sellutehtaan osalta paikkansa. Muutoin soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty tarkempaa selvitystä.
Paperiliitton on viitannut työtuomioistuimen tuomioon nro 124/91, jossa työtuomioistuin on ottanut kantaa neuvotteluvelvoitteen täyttymisajankohtaan seitsemän päivän neuvotteluajan osalta. Asiassa ei kuitenkaan ole ollut riidanalaista, koskeeko määräaika kalenteri- vai työpäiviä. Muutoinkaan tuomiosta ei ole saatavissa johtoa käsiteltävänä olevan tulkintaerimielisyyden ratkaisemiselle.
Työlainsäädännössä samoin kuin työehtosopimuksissa sanaa päivä on käytetty sekä silloin, kun on tarkoitettu kalenteripäivää että silloin kun on tarkoitettu arkipäivää tai työpäivää. Metsäteollisuuden Työnantajaliiton viittaama vuosilomalain järjestelmä rakentuu eri perusteille kuin aikamääräykset työsopimuslaissa ja yhteistoimintalaissa, joihin nyt puheena oleva työehtosopimusmääräys liittyy. Viimeksimainituissa laeissa omaksuttu systematiikka taas viittaa siihen, että aikamääräykset tarkoittavat kalenteripäiviä, ellei nimenomaisesti ole muuta sanottu.
Edellä lausutuilla perusteilla työtuomioistuin muun selvityksen puuttuessa katsoo esillä olevan kaltaisessa lomautustilanteessa määräyksen tarkoitusta ja sanamuotoa parhaiten vastaavan tulkinnan, että riidanalaisessa määräyksessä päivillä on tarkoitettu kalenteripäiviä. Näin ollen Myllykoski Oy:n olisi tullut lomautusaika huomioon ottaen soveltaa kolmen kuukauden neuvotteluaikaa.
Asiassa ei ole riidanalaista, etteikö Myllykoski Oy:llä olisi ollut ilmoittamiaan perusteita lomautuksille. Näyttämättä on kuitenkin jäänyt, että tuotannollinen tilanne ensimmäisen lomautusilmoituksen antamisen jälkeen olisi muuttunut ennalta arvaamattomasti niin, että se olisi edellyttänyt lomautuksen jatkamista yli 90 päivän.
Myllykoski Oy on menetellyt asiassa työnantajaliitolta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Työehtosopimus on ollut riidanalaisen määräyksen osalta siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Myllykoski Oy:n voida katsoa rikkoneen työehtosopimusta työehtosopimuslain 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla eikä myöskään Metsäteollisuuden Työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että Myllykoski Oy on rikkonut paperiteollisuuden työehtosopimuksen 34 §:n neuvotteluvelvoitteen täyttymistä koskevaa määräystä.
Muilta osin kanne hylätään.
Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.
Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Korpela jäseninä.
Eri mieltä olevan jäsen Rautiaisen lausunto, johon jäsen Äimälä yhtyi:
Yhteistoimintalain 8 §:n 2 momentissa säädetään neuvotteluvelvoitteen täyttymisestä lomautustoimenpiteen johtaessa lomauttamiseen yli 90 päiväksi. Tässä työehtosopimuksen osaksi otetussa säännöksessä ei nimenomaan todeta, tarkoitetaanko ilmaisulla "päivä" työpäiviä vai kaikkia kalenteripäiviä. Kun laissa kuitenkaan ei säädetä 90 päivän jaksosta, ei sellaiselle työehtosopimuksen tulkinnalle ole näytetty perustetta, että neuvotteluvelvoitteen täyttymistä arvioitaessa kysymykseen tulisi 90 päivän jakso, vaan lomautusajan pituutta määrättäessä on otettava huomioon ne päivät, jotka olisivat olleet työntekijän työpäiviä, ellei lomautustilannetta olisi syntynyt.
Sanotuilla perusteilla on riidanalaista määräystä tulkittava lukemalla 90 päivän jaksoon vain työpäivät. Katson näin ollen näyttämättä jääneen, että Myllykoski Oy olisi rikkonut työehtosopimuksen 34 §:n neuvotteluvelvoitteen täyttymistä koskevaa määräystä ja harkitsen oikeaksi hylätä kanteen kokonaisuudessaan. Oikeudenkäyntiväitteen ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.