23.10.1992

4 § Irtisanominen

Työnantaja voi irtisanoa työsopimuksen sen jälkeen kun irtisanomiseen vaikuttavat seikat on selvitetty tämän sopimuksen mukaisella tavalla.

5 § Irtisanomisajat

Työnantajan on irtisanoessaan työsopimuksen noudatettava työsuhteen jatkuttua keskeytyksittä: - enintään viisi vuotta kuukauden pituista irtisanomisaikaa,

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Korvaus

1. Irtisanominen työntekijästä johtuvasta syystä Korvaus lainvastaisesta irtisanomisesta, työsuhteen jatkamisen edellytysten selvittäminen, korvaus työsuhteen jatkuessa ja työsuhteen jatkuessa maksettavaa korvausta koskevan erimielisyyden ratkaiseminen määräytyy työsopimuslain 47 § - 47 i §:ien mukaan. 2. Irtisanominen taloudellisesta tai tuotannollisesta syystä Korvaus lainvastaisesta irtisanomisesta määräytyy työsopimuslain 51 §:n mukaan. 3. Menettelymääräysten rikkominen Tämän sopimuksen menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättämisestä ei työnantajaa tuomita työehtosopimuslain mukaiseen hyvityssakkoon. Menettelyä koskevien määräysten noudattamatta jättäminen otetaan kuitenkin huomioon työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen suuruutta määrättäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan HRHL on lausunut, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton jäsenyritys Gasthaushotelli Captain's Inn Ky, sittemmin Juhanin Keski-Savon Hotellipalvelut Ky, harjoitti majoitus- ja ravitsemisliikettä Kuopion kaupungissa sijaitsevassa Captain's Inn -nimisessä hotelli-ravintolassa. Hotellin yhteydessä toimi kiinalaistyyppinen ravintola, jossa tarjoilutyötä tehtiin kahdessa vuorossa eli aamu- ja iltavuorossa. Vuorossa oli töissä ainoastaan yksi tarjoilija, joka hoiti myös hotellin vastaanottotyön. Kyseessä oli pienehkö majoitusliike, jossa oli 23 huonetta.

Tiina Maarit Luostarinen oli ollut työssä kyseisessä ravintolassa tarjoilija-vastaanottovirkailijana 13.6.1988 ja 10.10.1991 välisen ajan. Yhtiö oli irtisanonut Luostarisen työsopimuksen 9.9.1991 taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä päättymään 10.10.1991. Irtisanomisen syitä oli selvitetty yhtiön ja Luostarisen välillä mainittuna päivänä 9.9.1991. Yhtiö oli esittänyt Luostariselle, että hänen työpanostaan ei enää tarvittu, koska hänen tilalleen oli 27.8.1991 palkattu uusi työntekijä. Mainittu uusi työntekijä oli ollut aikaisemmin vuosina 1989 ja 1990 sekä myös kevään 1991 lakon ajan tarjoilijana Captain's Innissä.

Luostarinen ei voinut hyväksyä irtisanomistaan, koska uusi työntekijä oli 27.8.1991 palkattu tekemään samoja töitä, joista Luostarinen oli aiottu irtisanoa. Irtisanomissyiden selvittely oli jäänyt täten erimieliseksi työpaikalla, mutta yhtiö oli siitä huolimatta irtisanonut Luostarisen 9.9.1991. Näin menetellessään yhtiö oli rikkonut irtisanomissopimuksen 3 §:n 4 kohdan määräystä, jonka mukaan, ellei irtisanomisen syistä olla yksimielisiä, käsittelyä tuli jatkaa liittotasolla ennen irtisanomisen suorittamista.

Luostarinen oli 13.9.1991 ilmoittanut kirjallisesti pitävänsä irtisanomistaan lain ja irtisanomissopimuksen vastaisena. Ensimmäinen liittojen välinen neuvottelu oli käyty 25.9.1991, jolloin työnantajapuolelta oli esitetty, että uusi työntekijä oli palkattu esimiestehtäviin monipuolisilla vastuilla. Captain's Innin ilmoitustaululle oli 16. ja 28.9.1991 välisenä aikana laitettu ilmoitus, jossa oli virheellisesti kerrottu, että uusi työntekijä olisi tullut töihin vasta 20.9.1991 ja esimiestehtäviin. Edelleen ilmoituksen mukaan uusi työntekijä kuuluisi yrityksen johtoryhmään ja olisi vastuussa yrittäjien ollessa estyneenä tai matkoilla.

Luostarisen työsuhde oli päättynyt irtisanomisen mukaisesti 10.10.1991. Luostarisen työsuhteen päättymisen jälkeen uusi työntekijä oli tehnyt Luostarisen työvuoroja eli hän oli yksin työvuoroissa suorittanut tarjoilijavastaanottovirkailijan töitä. Hänellä ei siis ollut ollut työaikanaan alaisia, joiden työtä hän olisi voinut johtaa ja valvoa. Uudelle työntekijälle kehitetty esimiesasema olikin selvästi keinotekoinen ja ainoa todellinen syy palkata uusi työntekijä oli ollut korvata Luostarisen työpanos. Koska Luostarisen irtisanomista oli edeltänyt uuden työntekijän ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä työnantajan toimintaedellytyksissä ollut tapahtunut muutoksia, oli Luostarisen irtisanominen vastoin työsopimuslain 37 a §:n määräyksiä.

Kyseessä ei tosiasiallisesti ollut ollut työntekijän irtisanominen työn vähyyden vuoksi, vaan takana olivat olleet henkilökohtaiset, ilmeisesti kevään 1991 lakosta johtuneet syyt. Tämän vuoksi korvauksen laittoman irtisanomisen johdosta tuli määräytyä työsopimuslain 47 f §:n mukaisesti eikä työsopimuslain 51 §:n mukaan. Korvauksen määrää arvioitaessa oli otettava huomioon, että Luostarinen oli ollut pitkään työttömänä ja hänen työllistymisnäkymänsä olivat varsin huonot. Lisäksi menettelymääräysten noudattamatta jättämisen tuli irtisanomissopimuksen 6 §:n 3 kohdan mukaisesti vaikuttaa korottavasti tuomittavan korvauksen määrään. Luostarisen kuukausipalkka oli ollut 6 302 markkaa.

Liittojen väliset neuvottelut asiassa olivat päättyneet tuloksettomina. Työnantajaliiton edustajan olisi kuitenkin kuulunut tarkemmin selvittää irtisanomisen perusteet ja valvoa tehokkaammin jäsenyhtiötään. Koska näin ei ollut tapahtunut työnantajaliitto oli syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Juhanin KeskiSavon Hotellipalvelut Ky ja sen yhtiömies Pentti Pirskanen ovat irtisanoessaan tarjoilija-vastaanottovirkailija Tiina Luostarisen menetelleet vastoin irtisanomissopimuksen 2 §:n määräyksiä, sekä yhtiön ja sen yhtiömiehen velvoittamista maksamaan irtisanomissopimuksen 6 §:n mukaisena korvauksena sopimuksen vastaisesta irtisanomisesta Luostariselle 15 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 94 530 markkaa 16 prosentin korkoineen kanteen vireilletulopäivästä lukien. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden, ja tuomitsemaan työnantajaliiton hyvityssakkoon työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla.

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on lausunut, että yrityksen myynti ja kannattavuus oli heikentynyt rajusti viimeisen vuoden aikana. Liikeidean kehittämiseksi ja tuloksen parantamiseksi vastuunalainen yhtiömies Pirskanen oli työnsä puolesta usein matkoilla Kiinassa.

Tässä tilanteessa Pirskasen jouduttua olemaan hyvin paljon poissa työpaikalta oli ollut välttämätöntä muuttaa yrityksen organisaatiota siten, että yritykseen palkattaisiin vastuunalainen esimies, joka pystyisi vastaamaan yrityksen toiminnasta. Alunperin myös Luostarista oli yritetty perehdyttää ja kouluttaa tähän tehtävään. Hän ei ollut ollut tehtävään pätevä ja kun hän ei perehdyttämisen aikana ollut selviytynyt edes työvuorolistojen laatimisesta, työnantaja oli joutunut palkkaamaan esimiestehtävään uuden työntekijän. Hänen toimenkuvaansa oli kuulunut kokonaisvaltainen esimiesasema vastaanotossa, salissa ja kerrososastoilla. Uusi työntekijä oli vastannut yhtiön toiminnasta omistajan ollessa poissa työpaikalta ja hän kuului yhtiön johtoryhmään. Koska kysymyksessä oli ollut pieni yhtiö, esimies oli osallistunut myös jossain määrin alaistensa töihin.

Irtisanomisen takana eivät olleet henkilökohtaiset vaan taloudelliset ja tuotannolliset syyt ja erityisesti niistä johtunut organisaatiomuutos. Yhtiöön oli tarvittu pystyvä esimies vastaamaan yrityksen toiminnasta. Henkilökohtaisilla syillä oli kuitenkin ollut siinä mielessä merkitystä, että Luostarista ei ollut voitu sijoittaa esimiestehtäviin. Työnantaja oli saanut asiakkailta useita valituksia muun muassa Luostarisen käytöksestä. Luostarista oli huomautettu useita kertoja suullisesti, minkä lisäksi hän oli saanut kirjallisen varoituksen. Tästä huolimatta Luostarista oli vielä yritetty kouluttaa esimiestehtäviin perehdyttämistoimenpitein, mutta siitä ei ollut tullut mitään.

Uusi työntekijä oli palkattu yhtiön esimieheksi 20.8.1991 alkaen ja hänelle oli myös maksettu esimiespalkkaa, joten kysymyksessä ei ollut ollut mikään keinotekoinen järjestely. Kanteessa tarkoitettu ilmoitus oli ollut ilmoitustaululla 20.8.1991 alkaen, joten ei pitänyt paikkaansa, että ilmoitus olisi tullut ilmoitustaululle vasta 16. ja 28.9.1991 välisenä aikana.

Luostarinen oli ilmoittanut tyytymättömyytensä irtisanomiseen kirjallisella ilmoituksella 13.9.1991. Luostarinen oli pitänyt irtisanomista työsopimuslain 37 a §:n vastaisena, mutta ei ollut vaatinut irtisanomissopimuksen 3 §:n mukaisesti irtisanomissyiden selvittelyä ennen irtisanomista. Tätä vaatimusta ei ollut esittänyt myöskään työntekijäliiton toimitsija, joten kysymyksessä oli ollut liittojen välinen tavanomainen työehtosopimuksen mukainen erimielisyysneuvottelu.

Kanteessa esitetty vaatimus menettelymääräysten noudattamatta jättämisen osalta oli perusteeton. Luostarisen palkka oli ollut 6 302 markkaa kuukaudessa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Gasthaushotelli Captain's Inn Ky, sittemmin Juhanin Keski-Savon Hotellipalvelut Ky, on 9.9.1991 irtisanonut palveluksessaan 13.6.1988 lähtien tarjoilija-vastaanottovirkailijana olleen Tiina Maarit Luostarisen työsopimuksen päättymään 10.10.1991. Työnantaja on perustellut irtisanomista taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL on kanteessaan katsonut, että työnantajalla ei ole ollut ilmoittamiaan syitä irtisanoa Luostarisen työsopimusta. Tosiasiassa irtisanominen on johtunut henkilökohtaisista, ilmeisesti kevään 1991 lakosta johtuvista syistä.

Yhtiö on harjoittanut majoitus- ja ravitsemisliikettä Kuopion kaupungissa sijaitsevassa Captain's Inn -nimisessä hotelli-ravintolassa. Työntekijät ovat tehneet ravintolassa tarjoilutyötä aamu- ja iltavuorossa siten, että kummassakin vuorossa on työskennellyt ennen edellä tarkoitettua lakkoa kaksi tarjoilijaa ja sen jälkeen yksi tarjoilija, joka samalla on hoitanut myös hotellin vastaanoton.

Yhtiö on 27.8.1991 palkannut hotelli-ravintolaan uuden työntekijän, joka jutussa esitetyn selvityksen mukaan on Luostarisen irtisanomiseen asti tehnyt Luostarisen tavoin tarjoilija-vastaanottovirkailijan työtä. Työtuomioistuimessa todistajina kuultujen yhtiön palveluksessa tuolloin olleiden henkilöiden kertoman mukaan syyskuun puolivälin jälkeen 1991 yhtiön ilmoitustaululle on työnantajan toimesta asetettu 20.8.1991 päivätty, yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen allekirjoittama ilmoitus siitä, että uusi työntekijä astuisi 20.9.1991 lähtien yhtiön palvelukseen esimiestehtäviin toimenkuvanaan kokonaisvaltainen esimiesasema vastaanotossa, salissa ja kerrososastoilla. Tätä ennen uuden työntekijän esimiesasema ei ole tullut muiden työntekijöiden tietoon.

Uuden työntekijän palkkaamista yhtiö on perustellut sillä, että yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen jouduttua olemaan lähinnä ulkomaanmatkojen vuoksi paljon poissa työpaikalta on ollut välttämätöntä muuttaa yrityksen organisaatiota siten, että yhtiöön on palkattu vastuunalainen esimies vastaamaan yrityksen toiminnasta. Luostarinen ei ole yhtiön mukaan ollut tehtävään pätevä eikä hän ollut selviytynyt hänelle esimiestehtävää varten annetusta koulutuksesta.

Esitetyn selvityksen mukaan Luostarinen oli osallistunut yhdessä erään työtoverinsa kanssa Oy Alko Ab:n järjestämään kokeeseen varavastaavan valtuuksien saamiseksi. Samoin he olivat harjoitelleet työvuorolistojen tekemistä. Valtakunnallisen työsulun ja lakon päätyttyä yhtiön vastuunalainen yhtiömies oli itse laatinut työvuorolistat eikä varavastaavan tehtävistä ollut keskusteltu. Myöhemmin edellä tarkoitettu uusi työntekijä, joka oli työskennellyt yhtiön palveluksessa työsulun ja lakon aikana, on laatinut työvuorolistat.

Luostarinen ja kyseinen uusi työntekijä ovat alunalkaen tehneet samoja työtehtäviä. Uuden työntekijän tehtävät eivät ole oleellisesti muuttuneet senkään jälkeen kun työnantaja on ilmoittanut hänen esimiesasemastaan. Kun Luostarisen irtisanomista on edeltänyt uuden työntekijän ottaminen samankaltaisiin tarjoilija-vastaanottovirkailijan tehtäviin eikä työnantajan toimintaedellytyksissä ole selvitetty vastaavana aikana tapahtuneen muutoksia, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että yhtiöllä olisi ollut perusteet irtisanomiseen taloudellisella ja tuotannollisella syyllä.

Jutun käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille seikkoja, jotka osoittaisivat työnantajan irtisanoneen Luostarisen työsopimuksen sen vuoksi, että Luostarinen oli osallistunut edellä tarkoitettuun lakkoon. Kun työnantaja on tuonut menettelynsä tueksi Luostarisen henkilöön liittyviä perusteita, muun muassa hänen aiemmin saamat kaksi kirjallista huomautusta huonosta asiakaspalvelusta, jotka työnantajan mielestä osoittavat Luostarisen sopimattomuutta esimiestehtäviin, työnantajan on katsottava irtisanoneen Luostarisen työsopimuksen tämän henkilöön liittyvillä syillä, joita ei ole pidettävä työehtosopimuksen tarkoittamalla tavalla erityisen painavina.

Kun Luostarisen työsopimus on irtisanottu työsopimuksen irtisanomisesta tehdyn sopimuksen osana sovellettavan työsopimuslain 37 §:n vastaisesti, Juhanin Keski-Savon Hotellipalvelut Ky on velvollinen suorittamaan Luostariselle työsopimuslain 47 f §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton olisi tullut tarkemmin perehtyä irtisanomisen perusteisiin ja ryhtyä toimenpiteisiin työnantajan menettelyn oikaisemiseksi tai Luostariselle koituneen vahingon korvaamiseksi. Tämän laiminlyödessään työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Juhanin Keski-Savon Hotellipalvelut Ky:n on menetellyt vastoin irtisanomissopimuksen 2 §:n määräyksiä irtisanoessaan Tiina Luostarisen työsopimuksen.

Työtuomioistuin velvoittaa mainitun kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Pentti Juhani Pirskasen yhteisvastuullisesti maksamaan Luostariselle irtisanomissopimuksen 6 §:n mukaisena korvauksena irtisanomissopimuksen vastaisesta työsopimuksen irtisanomisesta 60 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.5.1992 lukien.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto tuomitaan työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle 15 000 markkaa.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja Pentti Juhani Pirskanen velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Juhanin Keski-Savon Hotellipalvelut Ky:n on osallistuttava yhteisvastuullisesti oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen niiden yhtiön konkurssia edeltävään osuuteen 2 000 markkaan saakka.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Orasmaa puheenjohtajana sekä Iirola, Äimälä, Rautiainen, Sulkunen ja Kiuru jäseninä.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Rautiainen, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Jutun käsittelyn yhteydessä ei ole tullut esille seikkoja, jotka osoittaisivat työnantajan irtisanoneen Luostarisen työsopimuksen sen vuoksi, että Luostarinen oli osallistunut edellä tarkoitettuun lakkoon. Jutussa ei ole myöskään näytetty eikä muutoinkaan tullut esille, että Luostarisen työsopimus olisi päätetty hänen henkilöönsä liittyvistä syistä. Työnantajan antamat huomautukset ovat olleet osoitus Luostarisen sopimattomuudesta esimiestehtäviin.

Kun Luostarisen työsopimus on irtisanottu työsopimuksen irtisanomisesta tehdyn sopimuksen osana sovellettavan työsopimuslain 37 a §:n vastaisesti, Juhanin Keski-Savon Hotellipalvelut Ky on velvollinen suorittamaan Luostariselle työsopimuslain 51 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

Edellä esittämilläni perusteilla vahvistan, että Juhanin Keski-Savon Hotellipalvelut Ky on menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 2 §:n määräyksiä irtisanoessaan Tiina Luostarisen työsopimuksen.

Velvoitan mainitun kommandiittiyhtiön ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Pentti Juhani Pirskasen yhteisvastuullisesti maksamaan Luostariselle irtisanomissuojasopimuksen 6 §:n 2. kohdan mukaisena korvauksena 56 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.5.1992 lukien.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle tuomitun hyvityssakon osalta yhdyn työtuomioistuimen tuomioon.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Pentti Juhani Pirskasen velvoitan korvaamaan yhteisvastuullisesti Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan liitto HRHL:n oikeudenkäyntikulut 3 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.