20.5.1988

1 §

5 §

Soveltamisohje:

Työntekijöiden mukanaolo rationalisointitoimenpiteiden toteuttamisessa on eräs edellytys niiden tuloksellisuudelle. Varsinkin luottamusmiesten merkitys on tässä suhteessa ratkaiseva.

-----------------------------------------------

Rationalisointiprojekteissa käsiteltävät asiat koskevat usein asioita, joita yhteistoimintalain mukaan on käsiteltävä myös yhteistoimintamenettelyssä. Jos projektiryhmään on valittu yhteistoimintalain tarkoittama henkilöstön edustaja, toteutuu lain tarkoittama yhteistoimintamenettely jo projektityöskentelyn aikana. Mikäli projektiryhmään ei kuulu yhteistoimintalaissa tarkoitettuja henkilöstön edustajia, voidaan yhteistoimintamenettelyn toteuttamisesta projektityöskentelyn yhteydessä sopia yhteistoimintalain 8 §:n perusteella.

-----------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä on muun muassa seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on Kemian Työntekijäin Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että A. Ahlström Osakeyhtiön Strömforsin tehtaalla oli elokuusta 1986 alkaen käyty lukuisia neuvotteluja tehtaan työkaluosaston siirtämisestä uusiin tiloihin. Uudelleen järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena oli ollut osaston toiminnan, varsinkin muottien valmistuksen tehostaminen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Samalla muutos olisi merkinnyt huomattavaa edistystä työturvallisuudessa, koska uusitut tilat oli voitu suunnitella erityisesti työkaluosaston tarpeita silmällä pitäen. Uudistuksen seurauksena olisi työkaluosastolla siirrytty niin sanottuun solutuotantoon.

Neuvottelujen lisäksi asian johdosta oli järjestetty muutamia tiedotustilaisuuksia, joista osassa olivat olleet läsnä kaikki työkaluosaston työntekijät. Lisäksi työkaluosaston koko henkilökunnalle oli pidetty tammikuussa 1987 solutuotantoon liittynyt koulutustilaisuus.

Kesällä 1987 suunnitelmat olivat edenneet niin pitkälle, että tehtaalla 30.6.1987 käydyssä paikallisneuvottelussa oli ryhdytty ensimmäisen kerran keskustelemaan solutoimintaan liittyvistä palkkausasioista. Neuvotteluun olivat osallistuneet henkilöstöpäällikkö, työkaluosaston ylityönjohtaja, osastopäällikkö, pääluottamusmies ja työkaluosaston luottamusmies, joka oli samalla ammattiosaston puheenjohtaja. Luottamusmiehet olivat esittäneet aikapalkkaan siirtymistä, minkä lisäksi he olivat ilmoittaneet käsityksenään, että palkat olivat jääneet jälkeen 12 markkaa tunnilta. Työkaluosaston luottamusmies oli ilmoittanut lähtökohtana olevan siirtymisen aikapalkkaan siten, että kaikkien työntekijöiden palkka olisi saman suuruinen, 45 markkaa tunnilta.

Neuvotteluja uusista järjestelyistä oli jatkettu 1.7.1987, jolloin oli perustettu rationalisointisopimuksen mukainen projektiryhmä. Seuraavassa kokouksessaan 7.8.1987 projektiryhmä oli keskustellut perustettavien solujen palkkausmuodoista, muun muassa toimitusaikaan sidotusta suorituspalkkauksesta. Työntekijöiden edustajat olivat toistaneet vaatimuksensa aikapalkkaan siirtymisestä.

Solujen palkkauskysymykseen oli palattu 20.10.1987 työnantajan jätettyä työntekijäpuolelle asiaa koskeneen esityksen. Vastauksensa työntekijät olivat antaneet seuraavana päivänä ja ilmoittaneet hylkäävänsä esityksen ja vaativansa, että palkan määrän tuli olla kaikille työntekijöille yli 43 markkaa tunnilta. Palkkausmuotona tulisi kysymykseen vain aikapalkka.

Jatkettaessa palkkaneuvotteluja 29.10.1987 työnantaja oli tehnyt uuden esityksen, johon oli aikaisemmasta poiketen sisällytetty niin sanottu aikapalkkatakuu. Takuupalkka oli mitoitettu vastaamaan urakkasuoritustasoa, mikä olisi merkinnyt noin 38 markkaa tunnilta. Lisäksi esitykseen oli sisältynyt mahdollisuus 10 prosentin suuruiseen lisäansioon, mikäli ennalta asetettu suoritustaso saavutettaisiin. Työnantaja oli siten tarjonnut palkkausmuodoksi suoritussidonnaista aikapalkkaa, joka olisi mahdollistanut palkkojen nousun lähes 42 markkaan tunnilta. Luottamusmies oli tällöin ilmoittanut, että esitys ei merkinnyt minkäänlaista parannusta aikaisempaan verrattuna. Työntekijät olivat 2.11.1987 ilmoittaneet, että työnantajan tarjous ei kelvannut, koska pohjapalkka oli liian alhainen. Vaatimuksena oli esitetty edelleen pelkkää aikapalkkaa, 43,50 markkaa tunnilta.

Seuraavana päivänä pidetyssä projektiryhmän kokouksessa työnantaja oli ilmoittanut, että koska solujärjestelmään siirtyminen ei ollut edennyt palkkakiistan vuoksi ja koska uudet työtilat olivat valmistuneet, koneenrakennustoiminta ja niin sanottu protovalmistus siirrettäisiin niihin välittömästi. Palkkauksessa noudatettaisiin entistä järjestelmää, mikä merkitsisi sitä, että soluja ei tultaisi perustamaan. Kysymyksessä oli ollut pelkästään siirtyminen uusiin työtiloihin palkan säilyessä ennallaan. Kuitenkin työkaluosaston luottamusmies oli ilmoittanut työnantajan rikkovan menettelyllään paikallista palkkasopimusta ja samalla uhannut lakolla, mikäli työnantaja ryhtyisi toteuttamaan siirtoa. Seuraavana päivänä luottamusmies oli jättänyt vaatimuksensa kirjallisena osastopäällikölle.

Uusien työtilojen valmistuttua niissä oli ryhdytty kalustus- ja koneasennustöihin. Tiistaina 10.11.1987 kello 7 oli jatkettu edellisenä päivänä kesken jääneitä töitä. Uusi hiomakone oli asennettu paikalleen ja seuraavaksi oli ollut tarkoitus siirtää sorvikone työkaluosastolta. Kello 8.30 luottamusmies oli kysynyt ylityönjohtajalta, aiottiinko koneita siirtää uusiin tiloihin. Ylityönjohtajan vastattua myöntävästi luottamusmies oli tiedustellut siirtotöiden alkamisaikaa, jotta työntekijät tietäisivät poistua työpaikalta. Kello 9.05 oli alettu siirtää sorvikonetta, jolloin työkaluosaston työntekijät olivat ryhtyneet pitämään kokousta. Luottamusmies oli tullut jälleen kello 9.10 ylityönjohtajan luo tiedustellen siirtoaikeita ja toistaen samalla uhkauksen lakon välittömästä alkamisesta siinä tapauksessa, että konesiirtoja jatkettaisiin. Ylityönjohtajan ilmoitettua kello 9.20 luottamusmiehelle työnantajan päättäneen jatkaa kone- ja laitesiirtojen suorittamista 25 työkaluosaston työntekijää oli poistunut tehtaalta.

Lakko oli laajentunut samana päivänä kello 12.10, kun tehtaan kokoonpano-osaston 45 työntekijää oli poistunut työpaikaltaan. Poistumisen syyksi oli ilmoitettu työkaluosaston työntekijöiden tukeminen ja työpaikan vetoisuus. Työkaluosaston työntekijät olivat palanneet työhön 16.11.1987 ja kokoonpano-osaston työntekijät 11.11.1987.

Työtaistelun kestäessä ammattiosasto ei ollut ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin lakon lopettamiseksi. Päinvastoin ammattiosasto oli vastuussa työtaistelusta sen edustajien esitettyä työnantajalle muun muassa palkkausta koskevia vaatimuksia sekä uhattua työnantajaa työtaistelutoimenpitein. Ammattiosaston edustajat eivät olleet myöskään piitanneet Kemian Työntekijäin Liiton kehotuksista työrauhan palauttamiseksi.

Työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkausta ja työnjohto-oikeutta sekä työturvallisuutta koskeviin määräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut Ruotsinpyhtään Muovitehtaan Työntekijöiden tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on lausunut, että jo 12.12.1986 työnantaja oli tehnyt täsmällisen esityksen työkaluosaston solujen miehityksestä ja koneista. Kuitenkaan rationalisointikohteen toteuttamista varten ei ollut muodostettu rationalisointisopimuksen mukaista projektiryhmää.

Pääluottamusmies oli ottanut asian esille 30.6.1987 käydyssä paikallisneuvottelussa. Projektiryhmä oli perustettu seuraavana päivänä, vaikka rationalisointikohteen suunnittelu oli kestänyt jo lähes vuoden ajan.

Rationalisointitoimet olisivat tulleet muuttamaan työjärjestelyjä olennaisesti. Työntekijöiden olisi ollut hallittava useampia koneita, ja töiden määrä sekä vaativuus olisivat lisääntyneet. Nämä seikat sekä ammattitaidon kasvaminen vaikuttivat työehtosopimuksen mukaan työntekijöiden palkkaluokitukseen. Luokituskysymyksiä ei ollut neuvotteluissa kuitenkaan ehditty käsitellä, vaan oli puhuttu ainoastaan markkamääristä.

Yhtiön ja ammattiosaston välillä oli solmittu 16.5.1974 työkaluosastoa koskeva palkkasopimus. Sopimusta tehtäessä oli palkkatason määrittelyssä käytetty vertailukohteena A. Ahlström Osakeyhtiön Karhulan konepajaa. Vuosien aikana työkaluosaston työntekijät olivat jääneet laskelmiensa mukaan 12 markkaa jälkeen Karhulan konepajan tuntipalkoista. Näin ollen työntekijöiden palkkaesitykseksi oli tullut 45 markkaa, mikä oli myöhemmin muutettu 43,50 markaksi.

Projektiryhmä oli ryhtynyt käsittelemään töiden järjestelyä ja palkkakysymyksiä. Osaston luottamusmies ja pääluottamusmies olivat kokeneet työskentelyn turhauttavaksi, koska ryhmässä ei ollut ollut mukana henkilöstöpäällikköä. Ryhmällä ei siten ollut ollut päätösvaltaa. Alusta alkaen oli vaikuttanut siltä, että asiat oli jo päätetty muualla.

Työntekijät eivät olleet suostuneet työnantajan 20. ja 29.10.1987 tekemiin palkkaesityksiin, koska ne eivät olisi merkinneet parannusta vuoden 1974 palkkasopimukseen verrattuna. Työntekijät olivat viitanneet rationalisointikohteessa tapahtuviin suuriin muutoksiin, jotka nostaisivat työn vaativuutta ja määrää huomattavasti.

Kesken neuvottelujen työnantaja oli kutsunut koolle 3.11.1987 projektiryhmän kokouksen, jossa se oli ilmoittanut, että muutoksia ryhdyttäisiin toteuttamaan välittömästi. Työntekijät olivat saaneet sen käsityksen, että työnantajan tarkoituksena oli ollut perustaa välittömästi ainakin yksi solu. Luottamusmies oli ilmoittanut, että ennen muutosten toteuttamista palkkauksesta oli sovittava, koska vuoden 1974 palkkasopimus oli edelleen voimassa eikä sitä ollut irtisanottu. Luottamusmies ei ollut uhannut lakolla vaan oli ilmoittanut työntekijöiden olevan tyytymättömiä.

Tilanne oli kiristynyt tehtaalla 10.11.1987, kun työnantaja oli yrittänyt väkisin siirrätyttää sorvia työkaluosastolta uusiin tiloihin. Luottamusmies ei ollut tällöinkään esittänyt mitään uhkauksia. Hän oli vain kertonut ylityönjohtajalle suuttuneiden työntekijöiden aikovan poistua tehtaalta, jos konesiirtoja jatkettaisiin. Kun ylityönjohtaja oli ilmoittanut töiden jatkamisesta, työkaluosaston työntekijät olivat poistuneet tehtaalta.

Samana päivänä myös kokoonpano-osaston 45 työntekijää oli poistunut työpaikaltaan. Työnseisauksen pääsyynä oli ollut työpaikan kylmyys, joka oli johtunut ilmastoinnin uusimisesta ja pattereiden pois ottamisesta.

Työnseisauksilla ei ollut tarkoitettu painostaa työnantajaa suostumaan palkkausta koskeviin vaatimuksiin vaan ne olivat syntyneet kuumentuneen tilanteen seurauksena, kun työnantaja oli kesken neuvotteluja yrittänyt toteuttaa muutoksia. Se oli työntekijöiden mielestä osoittanut, että asioista oli tosiasiassa päätetty jo aiemmin ja vasta sen jälkeen oli aloitettu muodolliset neuvottelut sekä perustettu projektiryhmä.

Se, että projektiryhmän kokouksissa oli käsitelty työntekijöiden palkkausta koskevia esityksiä, ei ollut vaikuttanut työnseisauksiin. Työn vaativuuden ja määrän lisääntyessä oli kuitenkin ollut selvää, että palkkoja olisi ollut korotettava. Työkaluosaston työnseisaus oli syntynyt hetken mielijohteesta työnantajan menettelytapojen vuoksi. Kokoonpano-osaston työnseisaus oli liittynyt kylmiin työolosuhteisiin, minkä työnantaja oli myöhemmin myöntänyt, koska osaston eristyksiä oli korjattu työnseisauksen jälkeen.

Ammattiosasto ei ollut järjestänyt työnseisauksia. Sen edustajat eivät olleet uhanneet työnantajaa eivätkä esittäneet vaatimuksia. Ammattiosaston toimikunta oli kokoontunut 12.11.1987 ja kehottanut työkaluosaston työntekijöitä palaamaan välittömästi töihin.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliittoa ja A. Ahlström Osakeyhtiötä vastaan ajamassa kanteessaan lausunut, että projektiryhmään, joka oli perustettu vasta 1.7.1987, oli nimitetty työnantajapuolelta henkilöitä, joilla ei ollut ollut juuri minkäänlaista päätösvaltaa. Työntekijöille olikin syntynyt se kuva, että rationalisointitoimiin liittyvät päätökset oli tehty jo ennen neuvotteluihin ryhtymistä.

Rationalisointisopimuksen mukaan projektiryhmä oli perustettava mahdollisimman aikaisessa vaiheessa silloin, kun sen avulla voitiin edistää työntekijöiden vaikutusmahdollisuuksien, asiantuntemuksen käytön ja muiden tarkoitusperien saavuttamista.

Projektiryhmä oli toiminut yhteistoimintaelimenä rationalisointikohteen toteuttamisessa. Yhteistoimintamenettelyä ei ollut kuitenkaan käyty sellaisessa vaiheessa, jolloin työnantajan ja henkilöstön välinen vuorovaikutus olisi voinut toteutua. Henkilöstöllä ei ollut ollut todellisia vaikutusmahdollisuuksia asiassa, vaan työnantaja oli ratkaissut neuvottelukohteena olleet asiat jo etukäteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A. Ahlström Osakeyhtiö on menetellyt rationalisointisopimuksen 5 §:n sekä yhteistoiminnan- ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen 2 luvun 2.1 kohdan määräysten vastaisesti, sekä yhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain 7 §:n perusteella.

KEMIANTEOLLISUUDEN TYÖNANTAJALIITON JA A. AHLSTRÖM OSAKEYHTIÖN VASTINE

Vastineen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto ja A. Ahlström Osakeyhtiö ovat lausuneet, että Kemian Työntekijäin Liiton vastakanne oli pantu vireille 11.12.1987. Kanteen kohteena olevasta erimielisyydestä oli neuvoteltu paikallisesti vasta samana päivänä sekä liittojen välillä tammikuussa 1988. Kun liittoneuvottelut oli käyty haastehakemuksen jättämisen jälkeen ja siten liian myöhään, Kemian Työntekijäin Liiton kanne tulisi jättää tutkimatta.

Liitto ja yhtiö ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että Strömforsin tehtaalla oli käyty lukuisia neuvotteluja lähes 1,5 vuoden ajan työkaluosaston siirtämisestä uusiin tiloihin ja sen toiminnan järjestämisestä solutuotannon muotoon. Ensimmäinen neuvottelu oli käyty jo 19.6.1986 teknisen johtajan kutsusta. Työntekijöitä olivat edustaneet pääluottamusmies, työkaluosaston luottamusmies, joka oli samalla ammattiosaston puheenjohtaja, sekä muiden osastojen luottamusmiehet. Kun työkaluosaston muutossuunnitelmat eivät olleet vielä olleet tiedossa tehtäessä rationalisointisuunnitelmaa vuodelle 1986, neuvottelutilaisuudessa oli todettu, että muutosasia otettaisiin vuoden 1987 rationalisointisuunnitelmaan. Suunnitelmien lopullinen toteutuminen oli kaavailtu tapahtuvaksi syksyllä 1988.

Syksyllä 1986 muutossuunnitelmaa oli käsitelty lukuisia kertoja sekä paikallisneuvotteluissa että tiedotustilaisuuksissa, joista eräissä olivat olleet läsnä kaikki työkaluosaston työntekijät. Lisäksi työkaluosaston koko henkilökunnalle oli pidetty tammikuussa 1987 koulutustilaisuus.

Kesällä 1987 tehtaalla oli voitu käynnistää keskustelut solutuotannon yksityiskohtaisemmista järjestelyistä aina palkkausta myöten. Tällöin oli tullut ajankohtaiseksi projektiryhmän perustaminen. Ryhmän perustaminen noin vuosi ensimmäisten keskustelujen aloittamisen jälkeen ei ollut merkinnyt työntekijöiden sivuuttamista. Projektiryhmää ei ollut kannattanut perustaa niin aikaisessa vaiheessa, että se ei olisi pystynyt toimimaan. Työnantaja olikin ensin perustellusti halunnut tiedottaa ja kouluttaa työntekijöitä ja vasta sitten oli ollut tarkoitus ryhtyä yksityiskohtaisempiin neuvotteluihin. Sama koski myös yhteistoiminnasta ja tiedotustoiminnasta yrityksissä tehdyn sopimuksen määräysten noudattamista.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto ja A. Ahlström Osakeyhtiö ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai, mikäli kanne tutkittaisiin, sen hylkäämistä.

Kanteen perustelut

Kemian Työntekijäin Liitto on Kemianteollisuuden Työnantajaliittoa vastaan ajamassa toisessa kanteessaan lausunut, että työkaluosaston uudelleen järjestelyjä koskeneiden erimielisyyksien jatkuessa henkilöstöpäällikkö oli ilmoittanut työntekijöiden edustajille 14.12.1987 yhtiön irtisanovan sen ja ammattiosaston välillä 16.5.1974 tehdyn paikallisen työkaluosastoa koskevan palkkasopimuksen päättymään 29.2.1988.

Sen jälkeen työkaluosaston palkkauskysymyksiä oli käsitelty työnantajan ja työntekijöiden edustajien välisissä neuvotteluissa. Tällöin henkilöstöpäällikkö oli todennut useaan kertaan, että jos työntekijät eivät alkaisi sopia palkkauksesta, he saisivat työskennellä maaliskuun alusta 1988 pohjapalkalla. Kun palkkasopimuksessa oli sovittu 20 prosentin lisästä henkilökohtaisiin palkkoihin, uhkaus olisi toteutuessaan merkinnyt noin 3-4 markan pudotusta tuntipalkkoihin.

Työnantajan olisi tullut käsittää, että sen toimet muodostivat kollektiivisen työtaistelutoimenpiteen, jonka tarkoituksena oli ollut painostaa työkaluosaston työntekijöitä suostumaan 13 vuotta voimassa olleen palkkausjärjestelmän muuttamiseen työnantajan haluamalla tavalla. Työtaistelutoimenpide oli kohdistunut työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kemian Työntekijäin Liitto on vaatinut A. Ahlström Osakeyhtiön tuomitsemista hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta työehtosopimuslain 8 §:n perusteella.

Vastineen perustelut

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on lausunut, että tehtaalla 30.6.1987 käydyssä paikallisneuvottelussa oli ryhdytty keskustelemaan solutoiminnan yhteydessä toteutettavasta palkkauksesta. Työntekijäpuolen mitoitettua palkkavaatimuksensa kohtuuttoman korkeiksi työnantaja oli 3.11.1987 pidetyssä projektiryhmän kokouksessa todennut, että soluja ei tultaisi perustamaan ja että palkkauksessa noudatettaisiin entistä järjestelmää. Samalla työnantaja oli kuitenkin ilmoittanut, että työkaluosaston konerakennustoiminta ja protovalmistus siirrettäisiin uusiin työtiloihin, koska nämä olivat juuri valmistuneet.

Yhtiön ja ammattiosaston kesken oli 16.5.1974 sovittu työkaluosaston palkkauksesta, mutta oli kuitenkin epävarmaa, oliko sopimus enää voimassa. Voimassaoloa koskeva määräys oli niin epäselvä, ettei siitä käynyt ilmi, tarkoittiko viittaus liittojen välisen työehtosopimuksen voimassaoloaikaan meneillään ollutta työehtosopimuskautta vai yleisesti työehtosopimuksen voimassaolomääräystä. Ilmeisesti sopimus oli tarkoitettu koskemaan vain kulumassa ollutta työehtosopimuskautta, jolloin sopimuksen voimassaolo oli lakannut jo 1970-luvulla. Missään tapauksessa työnantajan irtisanomisilmoitusta ei voitu pitää työtaistelutoimenpiteenä.

Henkilöstöpäällikön neuvotteluissa esittämien lausumien tarkoituksena ei ollut ollut työntekijöiden painostaminen puhumattakaan siitä, että palkkoja olisi alennettu. Henkilöstöpäällikkö ei ollut puhunut pohjapalkasta, vaan käyttänyt ilmaisua "aikapalkka". Työnantajan esityksenä oli ollut siirtyminen entisen suoritussidonnaisen aikapalkan asemesta pelkkään aikapalkkaan, jonka suuruus määräytyisi kunkin työntekijän nykyisen palkan perusteella. Aiemmat työsuoritusten perusteella maksetut lisät oli ollut tarkoitus sisällyttää uuteen aikapalkkaan, jolloin työntekijöiden ansiotaso säilyisi ennallaan. Väitteet palkan alentamisesta olivat perusteettomia. Työntekijöille esitys olisi merkinnyt selvää parannusta entiseen verrattuna, kun sama ansiotaso olisi saavutettu ilman suoritussidonnaisuutta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kemianteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

A. Ahlström Osakeyhtiön Strömforsin tehtaalla tapahtuneiksi väitettyjen yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämistä yrityksissä koskevan sopimuksen ja rationalisointisopimuksen tieten rikkomisten perusteena olevista erimielisyyksistä, joita Kemian Työntekijäin Liiton 11.12.1987 vireille panema kanne koskee, on neuvoteltu paikallisesti edellä mainittuna päivänä ja liittojen välillä tammikuussa 1988. Kun liittotason neuvottelut on käyty loppuun jo ennen esivalmistelun toimittamista, se seikka, että neuvottelut ovat olleet vireillä haastehakemuksen jättämisen jälkeen, ei työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin mukaan estä kanteen tutkimista.

Strömforsin tehtaalla on elokuusta 1986 alkaen neuvoteltu työkaluosaston toiminnan uudelleen järjestelyistä. Osastolla on ollut tarkoitus siirtyä niin sanottuun solutuotantoon. Sen mukaan aikaisemmin kunkin työntekijän erikseen suorittamat työvaiheet pyrittäisiin järjestämään niin, että useamman työntekijän muodostama soluksi kutsuttu yksikkö valmistaisi tuotteet kokonaisuudessaan. Työkaluosaston toiminta on ollut tarkoitus samalla sijoittaa uusiin tiloihin.

Tehtaalla 30.6.1987 käydyssä paikallisneuvottelussa on ryhdytty keskustelemaan solujärjestelmään siirtymisestä aiheutuvista palkkauksen muutoksista. Neuvotteluissa työntekijöitä edustaneet pääluottamusmies ja työkaluosaston luottamusmies, joka on samalla ammattiosaston puheenjohtaja, ovat ilmoittaneet tavoitteeksi aikapalkkaan siirtymisen ja palkkojen jälkeenjääneisyyden korjaamisen. Palkkaneuvotteluja on jatkettu 1.7.1987 toimintansa aloittaneessa erityisessä projektiryhmässä syksyllä 1987 useaan kertaan. Työnantaja on tehnyt 29.10.1987 esityksen palkkausten järjestämiseksi. Ehdotus, johon on sisältynyt niin sanottu aikapalkkatakuu, olisi toteutuessaan merkinnyt noin 38 markan tuntipalkkaa ja mahdollisuutta 10 prosentin suuruiseen lisäpalkkaan, mikäli ennalta asetettu suoritustaso saavutettaisiin. Palkkatarjous olisi tehnyt mahdolliseksi palkkojen nousemisen noin 42 markkaan tunnilta. Työntekijät puolestaan ovat 2.11.1987 tekemässään vastaehdotuksessa vaatineet aikapalkaksi 43,50 markkaa tunnilta.

Seuraavana päivänä pidetyssä projektiryhmän kokouksessa työnantaja on ilmoittanut, että solujärjestelmään siirtymistä ei voida toteuttaa palkkaerimielisyyksien vuoksi, mutta kun uudet työtilat olivat valmiit, koneenrakennustoiminta ja eräät valmistusvaiheet siirrettäisiin välittömästi uusiin tiloihin. Palkkauksessa noudatettaisiin ilmoituksen mukaan entistä järjestelmää. Seuraavana päivänä työkaluosaston luottamusmies on ilmoittanut työtaistelutoimenpiteisiin ryhtymisestä, jos toimintaa siirrettäisiin uusiin tiloihin. Luottamusmiehen mielestä menettelyllä rikottaisiin voimassa olevaa paikallista palkkasopimusta.

Uusien työtilojen valmistuttua työnantaja on 10.11.1987 ryhtynyt siirtämään niihin yhtä sorvikonetta työkaluosastolta. Työntekijät ovat vastustaneet toimenpidettä ja sen johdosta työkaluosaston 25 työntekijää on poistunut kello 9.20 tehtaalta. Samana päivänä kello 12.10 on tehtaan kokoonpano-osaston 45 työntekijää yhtynyt työkaluosaston työntekijöiden työnseisukseen osoittaen samalla mieltä työpaikan vetoisuuden takia. Työkaluosaston lakko on päättynyt 16.11.1987 ja kokoonpano-osaston lakko 11.11.1987.

Työntekijät ovat ryhtyneet lakkoon vastalauseena uusiin työtiloihin siirtymiselle tarkoituksenaan myös painostaa työnantajaa suostumaan esittämiinsä palkankorotusvaatimuksiin. Lakko on kohdistunut työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja palkkausta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto eivätkä sen asettamat luottamusmiehet ole ryhtyneet toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto on siten laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden työrauhan ylläpitämisessä.

Kemian Työntekijäin Liiton ajaman työehtosopimuksen tieten rikkomista koskevan kanteen johdosta työtuomioistuin toteaa, että työkaluosaston siirtämisestä solutuotantoon on alettu keskustella elokuussa 1986. Tuolloin pidetyssä kokouksessa, johon ovat osallistuneet ylityönjohtajan ja osastopäällikön lisäksi tehtaan pääluottamusmies ja työkaluosaston luottamusmies, on selvitetty yleisesti solutuotantoa ja perusteltu sen käyttöönottoa muun muassa toimitusaikojen lyhenemisellä. Asiasta on pidetty 2.9. ja 12.12.1986 tiedotustilaisuudet työkaluosastolla. Jälkimmäisessä tiedotustilaisuudessa on työntekijöille jaettu suunnitelma siitä, miten osasto voitaisiin jakaa ryhmiin sekä ryhmiin sijoitettavista työntekijöistä ja käytettävissä olevista sekä hankittavista uusista koneista. Tammikuun 1987 puolivälissä on järjestetty solutuotantoon liittynyt koulutustilaisuus yhteistyössä Ammattienedistämislaitoksen kanssa. Niille työntekijöille, joita muutosten on kaavailtu koskettavan, on esitetty kesäkuun alussa 1987 uusia työtiloja koskeva pohjapiirustus ja solutoiminnan aloittamisaikataulu. Solujen toiminnasta ja palkkausjärjestelyistä on keskusteltu 29.6.1987, jolloin mukana ovat olleet muun muassa pääluottamusmies ja osaston luottamusmies.

Rationalisointisopimuksessa tarkoitettu projektiryhmä on muodostettu 1.7.1987. Siihen on kuulunut muun muassa työkaluosaston luottamusmies. Projektiryhmä on toiminut samalla yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen mukaisena yhteistoimintaelimenä.

Rationalisointisopimuksen mukaan projektiryhmä perustetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa silloin, kun sen avulla voidaan auttaa ryhmän jäsenten henkilökohtaisen asiantuntemuksen välittymistä projektin onnistumiseksi sekä edistää osapuolten yhteistoimintaa ja työntekijöiden osallistumista ja vaikutusmahdollisuuksia käytännön tasolla. Se edellyttää ryhmään kuuluvien saavan riittävästi tietoja kehitettävään kohteeseen liittyvistä asioista.

Yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen mukaan työnantajan tulee ennen yhteistoimintalaissa tarkoitetun asian ratkaisemista käydä yhteistoimintamenettely sellaisessa vaiheessa, että sopimuksessa ja yhteistoimintalaissa tarkoitettu työnantajan ja henkilöstön välinen vuorovaikutus toteutuisi.

Selvitys osoittaa, että sen jälkeen kun suunnitelma solutuotannosta on otettu keskustelun kohteeksi ensimmäisen kerran elokuussa 1986, on projektiryhmän perustamiseen mennessä järjestetty useita tiedotustilaisuuksia ja neuvotteluja sekä myös koulutustilaisuus, joissa ovat olleet mukana pääluottamusmies ja työkaluosaston luottamusmies sekä jonkin kerran koko työkaluosasto. Näissä tilaisuuksissa on selvitetty työntekijöille varsin perusteellisesti uuteen tuotantotapaan liittyviä suunnitelmia ja annettu työntekijöille ja luottamusmiehille mahdollisuus jo alkuvaiheessa esittää omia näkemyksiään suunnitelmista. Asiasta ei ole kuitenkaan syntynyt sanottavaa keskustelua työnantajan ja työntekijöiden välillä. Siihen on ilmeisesti vaikuttanut se, että pääluottamusmies ja työkaluosaston luottamusmies ovat todistajina kuulusteltaessa kertoneet suhtautuneensa myönteisesti solutuotantoon siirtymiseen, eikä työntekijöidenkään taholta ole ilmennyt sanottavampaa vastustusta suunnitelmia kohtaan.

Yhtiön puolelta on ilmoitettu, että solutoiminnan järjestämisestä ja sen soveltuvuudesta on haluttu saada selville osaston työntekijöiden näkemykset ja käsitykset, mistä syystä asiaa on käsitelty alkuvaiheessa yleisesti koulutus- ja tiedotustilaisuuksissa. Työnantajan työntekijöille kirjallisesti joulukuussa 1986 esittämä suunnitelma on sen mukaisesti tarkoitettu lähinnä havainnollistamaan uuden järjestelmän toimintaperiaatteita. Työtuomioistuimen mielestä niin suunnitelman esittämisellä kuin sanottujen tilaisuuksien järjestämisillä on pyritty saamaan aikaan työnantajan ja työntekijöiden välinen vuorovaikutus muutosten toimeenpanemiseksi yhteisymmärryksessä.

Vasta kun palkkausjärjestelmän muutokset ovat tulleet esille kesällä 1987, on uudelleen järjestelyn toteuttamisesta syntynyt erimielisyyttä. Työntekijöiden tekemän huomautuksen jälkeen on rationalisointisopimuksessa tarkoitettu projektiryhmä heti perustettu. Ottaen huomioon, että työnantaja on ennen projektiryhmän perustamista kerrotuin tavoin selvittänyt työntekijöille eri vaiheissa laajasti suunniteltujen toimenpiteiden perusteita, niiden vaikutuksia ja eri ratkaisuvaihtoehtoja ja varannut työntekijöille ja luottamusmiehille tilaisuuden esittää niistä mielipiteensä, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi näissä olosuhteissa menetellyt vastoin rationalisointisopimuksen tai yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämistä yrityksissä koskevan sopimuksen määräyksiä.

Kemian Työntekijäin Liiton vireille paneman, työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevan kanteen osalta on käynyt ilmi, että työkaluosaston palkkaus on perustunut 16.5.1974 tehtyyn paikalliseen sopimukseen. Sen mukaan palkkaus työkaluosaston töissä määräytyy suoritustason porrastuksen perusteella niin, että työsuorituksen nopeutuessa sovitusta lähtötasosta palkkaa korotetaan enintään 20 prosentilla. Korotettua palkkaa maksetaan myös sellaisesta työstä, jolle suoritusperustetta ei voida määritellä. Sopimuksessa on myös muita suoritustasoon perustuvan palkanosan maksamista koskevia määräyksiä.

Edellä mainitun työnseisauksen jälkeen on työnantajan ja työntekijöiden välillä jatkettu palkkausjärjestelmän muuttamista koskevia neuvotteluja. Niiden ollessa vielä keskeneräisiä on henkilöstöpäällikkö 14.12.1987 ilmoittanut luottamusmiehille palkkasopimuksen irtisanomisesta helmikuun 1988 loppuun mennessä.

Henkilöstöpäällikkö, jota on kuulusteltu jutussa todistajana, on kertonut palkkasopimuksen irtisanomisen johtuneen siitä, että palkkausperusteiden muuttuminen vuosien kuluessa on aiheuttanut epäselvyyttä sopimuksen voimassaolosta. Hänen mielestään myös työntekijöiden pyrkimys siirtyä aikapalkkaukseen on tehnyt osaltaan sopimuksen tarpeettomaksi. Työkaluosaston palkkaus on riidattomasti perustunut paikalliseen palkkasopimukseen ainakin palkkauksen lisää koskevilta osin.

Työkaluosaston palkkausta on käsitelty sopimuksen irtisanomisen jälkeen joulukuun lopulla 1987 työnantajan ja työntekijöiden edustajien välisissä neuvotteluissa. Neuvotteluissa henkilöstöpäällikkö on esittänyt lausumia, joiden mukaan työntekijät siirrettäisiin seuraavan maaliskuun alusta työskentelemään aikapalkalla tai, kuten luottamusmiehet ovat ilmoittaneet hänen sanoneen, pohjapalkalla. Kun henkilöstöpäällikkö on vähää aikaisemmin irtisanonut työkaluosastoa koskevan palkkasopimuksen, johon edellä mainitun lisäpalkan maksaminen on perustunut, työntekijät ovat perustellusti voineet käsittää, että ilmoitus aika- tai pohjapalkkaan siirtämisestä voisi toteutuessaan johtaa palkkauksen alenemiseen. Siihen nähden, että palkkauksen muuttamisesta on kerrotuin tavoin ilmoitettu kohta työntekijöiden toimeenpaneman työnseisauksen jälkeen tilanteessa, jossa tehtaalla suoritettavista uudelleen järjestelyistä johtuneet erimielisyydet ovat olleet vielä ratkaisematta, työnantajan puheena oleviin toimenpiteisiin on sisältynyt työntekijöiden painostamista työkaluosastolla toteutettaviksi suunniteltujen muutosten hyväksymiseksi. Yhtiön on siten katsottava menettelyllään, josta sen olisi tullut pidättäytyä, laiminlyöneen työrauhavelvollisuuden noudattamisen.

Asiassa on selvitetty, että tehtaalla on päästy tammikuun lopussa 1988 ennen palkkasopimuksen päättymistä sopimukseen työkaluosaston palkkauksesta.

Tuomiolauselma

Kemian Työntekijäin Liiton ajaman, yhteistoiminnan ja tiedotustoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen ja rationalisointisopimuksen soveltamista ja tieten rikkomista koskevan kanteen tutkimista vastaan tehty oikeudenkäyntiväite hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Ruotsinpyhtään Muovitehtaan Työntekijät maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa Kemianteollisuuden Työnantajaliitolle 12 000 markkaa sekä A. Ahlström Osakeyhtiön vastaavasti suorittamaan hyvityssakkoa Kemian Työntekijäin Liitolle 4 000 markkaa.

Kemian Työntekijäin Liiton kanteet hylätään enemmälti.

Ruotsinpyhtään Muovitehtaan Työntekijät velvoitetaan korvaamaan Kemianteollisuuden Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla ja A. Ahlström Osakeyhtiö taas Kemian Työntekijäin Liiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla. Liitot saavat muilta osin vastata itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Silenti, Uski, Virtanen, Palanko-Laaka ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.