5.4.1988

1. Tarjoilijat

a) Palvelurahapalkalla anniskeluravintolassa työskenteleville tarjoilijoille takaa työnantaja kuukaudessa työehtosopimuksen mukaiselta säännölliseltä työajalta I paikkakuntakalleusluokassa 5 393 mk (32.49 mk/t) ja II paikkakuntakalleusluokassa 5 239 mk (31.56 mk/t) sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 5 533 mk (33.33 mk/t) ja II paikkakuntakalleusluokassa 5 376 mk (32.39 mk/t) vastaavan ansion, mikä ns. takuupalkan maksuvelvollisuus todetaan kahden kuukauden pituisin ajanjaksoin laskemalla työntekijän keskimääräinen kuukausiansio kahdelta edelliseltä kuukaudelta.

b) Jos tarjoilija säännöllisen työvuoronsa lisäksi määrätään työhön on hänen saatava vähintään I paikkakuntakalleusluokassa 32.49 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 31.56 mk sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 33.33 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 32.39 mk keskituntipalkkaa vähintään vastaavan ansion.

Jos työ määrätään tehtäväksi lisävapaapäivänä (X) on hänen saatava vähintään I paikkakuntakalleusluokassa 42.64 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 41.42 mk sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 43.75 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 42.51 mk keskituntipalkkaa vastaava ansio.

Mikäli tarjoilija määrätään työhön viikkolepopäivänä (V) on hänen saatava vähintään I paikkakuntakalleusluokassa 56.85 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 55.23 mk sekä 1.11.1987 alkaen I paikkakuntakalleusluokassa 58.34 mk ja II paikkakuntakalleusluokassa 56.68 mk keskituntipalkkaa vastaava ansio.

Pöytäkirjamerkintä:

Tätä kohtaa sovellettaessa jaetaan palveluraha-ansio työvuoron kokonaistuntimäärällä.

c) Asiakkailta peritään palvelurahaa 14 % kaikkien tarjoiltujen valmisteiden myyntihinnasta. Palvelurahan tilittää tarjoilija päivittäin työajan päätyttyä liikkeen kassaan ja maksetaan sitä vastaava määrä tarjoilijalle henkilökohtaisen myynnin perusteella. Yhteistilauksessa jaetaan kertyneet palvelurahat tarjoilun suorittaneiden tarjoilijain kesken, elleivät he keskenään toisin sovi.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Edellä c-kohdassa sovitun palvelurahan määrä on 15 % perjantaina kello 00.00 (1.10.1987 alkaen torstaina klo 00.00) jälkeen alkavien työvuorojen osalta sekä lauantaina ja sunnuntaina; arkipyhinä ja niiden aattoina; itsenäisyyspäivänä ja vapunpäivänä sekä niiden aattoina klo 00.00 ja 24.00 välisenä aikana alkavien työvuorojen osalta.

Pöytäkirjamerkintä 2:

Yritysten omien edustusten osalta sovitaan palvelurahaprosentin laskennan pohjana käytettävä hinta paikallisesti. Ellei asiassa päästä yksimielisyyteen, käytetään laskennan pohjana vähintään omakustannushintaa.

Pöytäkirjamerkintä 3:

Ns. asemat eivät saa olla kiinteitä, vaan päivittäin kiertäviä.

Tämä ei kuitenkaan koske tarjoilua juhlahuoneistoissa tai erillishuoneistoissa tahi salissakin erikoistilauksen vuoksi tapahtuvaa tarjoilua.

-----------------------------------------------

8 § Työaika

1. Säännöllinen työaika on 117 tai 120 tuntia kolmen viikon pituisena ajanjaksona (1.1.1988 alkaen 114 tai 117 tuntia) siten järjestettynä, että kunakin täytenä työssäoloviikkona on enintään viisi työpäivää.

Vuosiloman, sairauden tai muun syyn vuoksi vajaaksi jäävän kolmen viikon jakson säännöllinen työaika on työpäivää kohden enintään keskimäärin kahdeksan tuntia.

-----------------------------------------------

2. Työntekijälle on annettava kunkin viisi työpäivää sisältävän työssäoloviikon aikana kaksi vapaapäivää, joista toinen on viikkolepopäivä (V) ja toinen viisipäiväisen työviikon toteuttava lisävapaapäivä (X).

-----------------------------------------------

24 § Työtaistelutoimenpiteet

Kaikki työtaistelutoimenpiteet, jotka kohdistuvat tähän työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, ovat kielletyt.

-----------------------------------------------

Muiden ohella Liiketyönantajain Keskusliitto LTK r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä 26.1.1988 tehdyssä hyvityssakkoja koskevassa pöytäkirjassa on seuraava määräys:

-----------------------------------------------

Paikallisen ammattiyhdistyksen ja yksittäisen työnantajan hyvityssakkojen enimmäismäärät ovat työehtosopimuslaista poiketen 11 200 markkaa.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että työnantajaliiton jäsenyrityksen Rantasipi Oy:n omistamassa hotelli Laajavuoressa oli työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä vuosina 1987 ja 1988 käyty useita yhteistoimintaneuvotteluja tarjoilijoiden palkkaustavan ja toimenkuvausten muuttamisesta sekä toimintatavan muutossuunnitelmista ravintolatoiminnan kannattavuuden ja tuottavuuden parantamiseksi. Tarjoilijoiden edustajat olivat kieltäytyneet hyväksymästä palkkaustavan muuttamista ja neuvottelemasta koko henkilöstöä koskevan tulospalkkiojärjestelmän luomisesta.

Hotelli Laajavuoren tarjoilijoiden edustajat olivat 16.3.1988 kello 10.40 jättäneet työnantajalle luottamusmiehen allekirjoittaman kirjelmän, jossa oli muun muassa esitetty vaatimus henkilöstön lisäämisestä, tarjoilijoiden palkkausjärjestelmästä sopimisesta ja työaikojen säilyttämisestä siten, ettei työhönsidonnaisuus lisäänny. Kirjelmässä oli todettu, että mikäli siinä mainituista asioista ei päästäisi neuvotteluratkaisuun, alkaisi hotellin henkilökunnan lakko 18.3.1988 kello 17.

Työnantajaliiton Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle ja sen Jyväskylän osastolle lähettämistä kirjeistä huolimatta ei liitto eikä myöskään osasto ollut ryhtynyt toimenpiteisiin työtaistelu-uhan peruuttamiseksi. Ammattiosasto oli päinvastoin jakanut työpaikalla tiedotetta, jossa oli ilmoitettu lakon olevan laillinen. Lisäksi työntekijäliiton ja ammattiosaston edustajat olivat ennen lakon alkamista jakaneet henkilöstölle tiedotetta, jossa oli ilmoitettu Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ja sen Jyväskylän osaston vastaavan lakon laillisuudesta.

Hotelli Laajavuoren työntekijät olivat aloittaneet lakon ilmoituksensa mukaisesti 18.3.1988 kello 17. Lakossa oli ollut yhteensä 80 tarjoilijaa ja keittiötyöntekijää, luottamusmies heidän joukossaan.

Rantasipi Oy:n hotelli Rukahovin 36 työntekijää oli ryhtynyt myös lakkoon 18.3.1988 tarkoituksenaan tukea hotelli Laajavuoren työntekijöiden vaatimuksia. Hotelli Rukahovissa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Kuusamon osasto nro 84:n työpaikalle asettama luottamusmies oli asettanut ravintolan ovelle ilmoituksen lakosta. Luottamusmies oli myös osallistunut lakkoon, joka oli kestänyt seuranneeseen aamuun kello 6:een asti.

Rantasipi Oy:n toimipaikkojen pääluottamusmiehet olivat 21.3.1988 pitämässään kokouksessa päättäneet aloittaa tukilakot hotelli Laajavuoren työntekijöiden lakkojen tukemiseksi kuudessa eri toimipaikassa aamulla 25.3.1988. Lakot olivat tehdyn päätöksen mukaisesti kestäneet 27.3.1988 kello 6:een saakka. Tukilakossa oli Rantasipi Oy:n hotelli Aulangossa ollut 50 työntekijää. Muiden työntekijöiden ohella lakkoon oli osallistunut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Hämeenlinnan osasto nro 23:n työpaikalle asettama luottamusmies. Rantasipi Oy:n hotelli Pohjanhovissa Rovaniemellä tukilakkoon oli osallistunut 75 työntekijää. Lakkoon osallistuneiden työntekijöiden joukossa oli ollut myös Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Rovaniemen osasto nro 50:n työpaikalle asettama luottamusmies. Rantasipi Oy:n hotelli Sorsanpesässä Seinäjoella tukilakossa oli ollut 48 työntekijää. Lakossa oli ollut myös Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Seinäjoen osasto nro 49:n työpaikalle asettama luottamusmies. Rantasipi Oy:n hotelli Sveitsissä Hyvinkäällä tukilakossa oli ollut 94 työntekijää. Hyvinkäällä lakkoon oli osallistunut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Hyvinkään osasto nro 59:n työpaikalle asettama varaluottamusmies, sillä luottamusmies oli tuolloin ollut kertausharjoituksissa.

Työntekijäliiton Oulun piiritoimitsija oli lähettänyt hotelli Rukahovin työntekijöille 24.3.1988 päivätyn kirjeen, jossa työntekijöitä oli kehotettu lakkoon. Lisäksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Jyväskylän osasto oli paikallisessa sanomalehdessä 24.3.1988 julkaissut ilmoituksen, jossa hotelli Laajavuori oli julistettu ostoboikottiin ja hakusaartoon.

Edellä luetellut työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen 2 §:n työnjohtoa ja jakamista sekä työhön ottamista ja siitä erottamista koskeviin määräyksiin sekä työehtosopimuksen 8 §:n työaikamääräyksiin. Tukilakot, joilla oli tuettu laitonta työtaistelua, olivat vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan myös laittomia työtaistelutoimenpiteitä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle lähettämässään 25.3.1988 päivätyssä kirjeessä edellyttänyt liitolta toimenpiteitä lakkojen lopettamiseksi.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Jyväskylän osasto nro 12:n, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Kuusamon osasto nro 84:n, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan HRHL r.y:n Hämeenlinnan osasto nro 23:n, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan HRHL r.y:n Hyvinkään osasto nro 59:n, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Rovaniemen osasto nro 50:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Seinäjoen osasto nro 49:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta ja laiminlyönnistä.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on asian esivalmisteluistunnossa luopunut kanteesta siltä osin, kuin siinä oli vaadittu edellä mainittujen ammattiosastojen lisäksi kahden muun ammattiosaston tuomitsemista hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on työnantajaliiton kanteeseen vastatessaan lausunut, että Rantasipi Oy:n hotelli Laajavuoressa työnantaja oli ensiksi ryhtynyt työtaistelutoimenpiteeseen ja rikkonut työrauhaa. Hotelli Laajavuoressa Rantasipi Oy oli 5.1.1988 antanut ilmoituksen, jonka mukaan tarjoilijoiden palkkaustapaa muutettaisiin palvelurahapalkasta kiinteäksi kuukausipalkaksi 16.5.1988 lukien. Työnantajan toimenpide oli muodostanut itse asiassa peitellyn irtisanomisen. Työntekijöiden toimeenpanema lakko oli ollut vastatyötaistelutoimenpide työnantajan menettelylle. Rantasipi Oy oli 5.1.1988 antamallaan ilmoituksella painostanut tarjoilijoita luopumaan työehtosopimuksen 7 §:n 1 kohdan mukaisesta palvelurahapalkkajärjestelmästä, josta työnantajan ja työntekijöiden välillä oli aikaisemmin sovittu. Rantasipi Oy oli näin ollen omalla menettelyllään myötävaikuttanut lakon syntymiseen.

Kanteessa mainittujen Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton eri osastojen jäsenmäärät olivat seuraavat: Hämeenlinnan osaston 700, Jyväskylän osaston 1600, Rovaniemen osaston 1300, Seinäjoen osaston 1000, Hyvinkään osaston 400 ja Kuusamon osaston 350.

Vastineessa esitetty vaatimus

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on pyytänyt, että työnantajan menettely otettaisiin huomioon hyvityssakkoja tuomittaessa.

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Rantasipi Oy:n hotelli Laajavuoren ravintoloiden tarjoilijat ovat työsopimuksissaan sopineet, että heidän palkkansa määräytyi palvelurahoina siten kuin työehtosopimuksen 7 §:n 1. c-kohdassa oli sovittu. Vuoden 1987 aikana hotelli Laajavuoren johto oli eri yhteyksissä esittänyt luottamusmiehelle palvelurahapalkalla työskentelevien tarjoilijoiden palkkaustavan muuttamista kiinteäksi kuukausipalkaksi. Työntekijöiden edustajat olivat tämän joka kerta torjuneet. Työntekijäpuoli oli myös kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta. Joka kerta kun asia oli tullut esille, oli työntekijöiden puolesta ilmoitettu, että tarjoilijat eivät tulisi suostumaan palkkausjärjestelmänsä muuttamiseen. Koska palkkaustavan muuttaminen edellytti asiasta sopimista, olivat työntekijät ilmoittaneet työnantajalle, että he eivät missään olosuhteissa suostuisi sopimaan palkkaustapansa muuttamisesta.

Rantasipi Oy oli jättänyt työntekijöille 5.1.1988 kirjallisen ilmoituksen, jossa oli ilmoitettu tarjoilijoiden palkkausjärjestelmän muuttamisesta. Sen mukaan palvelurahapalkkaiset tarjoilijat muutettaisiin työnantajan päätöksellä kiinteäpalkkaisiksi 16.5.1988 lukien. Työntekijät olivat ilmoittaneet välittömästi, etteivät he hyväksyneet palkkaustavan muuttamista. Samalla työnantajalle oli ilmoitettu sen rikkovan menettelyllään tehtyjä työsopimuksia sekä syyllistyvän työtaistelutoimenpiteeseen.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton käsityksen mukaan tarjoilijoiden palkkausjärjestelmän muuttaminen voi tapahtua vain asiasta sopimalla. Kun käytännössä joissakin tapauksissa oli siirrytty palvelurahapalkkajärjestelmästä kiinteään kuukausipalkkaan, oli se tapahtunut aina asiasta sopimalla. Palkkausjärjestelmä oli olennainen työsuhteen ehto ja palkkausjärjestelmän muutos vaikutti ratkaisevasti työntekijöiden ansiotasoon. Pitkällä aikavälillä palkkausjärjestelmän muutos vaikutti myös tarjoilijoiden työmäärään ja työtehtäviin siten, että ne lisääntyivät.

Työnantaja ei voinut työnjohto-oikeutensa nojalla muuttaa palkkausjärjestelmää. Mikäli työnantaja halusi yksipuolisesti muuttaa palkkausjärjestelmää, täytyi siihen olla erityisen painava syy ja siten siis irtisanomisperuste. Työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa palkkausjärjestelmää ainoastaan irtisanomismenettelyä noudattaen. Irtisanomismenettely koskisi vain työntekijän ja työnantajan välillä sovittua työehtosopimuksen mukaista palkkausjärjestelmää. Työntekijälle jäisi tällöin irtisanomisajan pituinen aika miettiä, halusiko hän jatkaa työsuhdetta uutta palkkausjärjestelmää noudattaen vai ei.

Rantasipi Oy oli ilmoittaessaan palkkausjärjestelmän yksipuolisesta muuttamisesta peitellysti irtisanonut tarjoilijoiden työsopimukset. Vaikka ilmoituksessa ei ollut puhuttu mitään irtisanomisesta, oli ilmoituksessa ollut tosiasiallisesti siitä kysymys, koska muulla tavoin työnantajalla ei ollut oikeutta muuttaa työsopimuksen olennaista ehtoa. Rantasipi Oy oli ilmoittanut käyttävänsä muutoksen toteuttamiseen pisimmän irtisanomisajan pituista aikaa neljää kuukautta. Tämäkin osoitti, että kysymys oli peitellystä irtisanomisesta.

Rantasipi Oy oli peitellyllä irtisanomistoimellaan pyrkinyt painostamaan tarjoilijoita hyväksymään palkkausjärjestelmän muutoksen. Palkkausjärjestelmän muutoksen seurauksena olisi ollut työntekijöiden ansiotason lasku. Rantasipi Oy ei ollut pyrkinyt esittämään mitään erityisen painavia syitä irtisanomiselle, koska kyseessä oli peitelty irtisanomistoimenpide. Mitään taloudellisia tai tuotannollisia syitä ei työnantajalla ollut ollut toimenpiteelleen. Menettelyllään Rantasipi Oy oli syyllistynyt kiellettyyn työtaistelutoimenpiteeseen, joka kohdistui työehtosopimuksen palvelurahapalkkajärjestelmää koskevaan 7 §:n määräyksiin. Painostusvaikutus kohdistui myös työehtosopimuksen 3 §:n 3. kohtaan.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto oli hyväksynyt Rantasipi Oy:n menettelyn. Työnantajaliitto oli omassa jäsenneuvonnassaan suorastaan yllyttänyt Rantasipi Oy:tä ryhtymään palkkausjärjestelmien muutoksiin. Työnantajaliitossa oli ilmeisesti syntynyt se näkemys, että mitään nimenomaista irtisanomista koskevaa tahdonilmaisua ei palkkausjärjestelmän muutokseen tarvinnut käyttää.

Aikaisemmin työnantajaliitto oli antanut jäsenyrityksilleen ohjeita, joissa palkkausjärjestelmän muutostapauksissa oli kehotettu irtisanomaan tarjoilijoiden työsopimukset. Kun näissä tapauksissa työntekijäliiton taholta oli vaadittu työnantajaliitolta työrauhavelvoitteen noudattamista, irtisanomiset oli käytännössä aina peruttu. Työnantajaliittokin oli siten havainnut, että irtisanomiset olivat kiellettyjä painostustoimenpiteitä. Työnantajaliitto oli antanut Rantasipi Oy:lle ohjeet, jonka mukaan sen tuli menetellä siten kuin käytännössä oli tapahtunut. Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tavoitteena oli ilmeisesti pyrkiä saamaan käytöstä pois kokonaan työehtosopimuksen 7 §:ssä säädetty palvelurahapalkkajärjestelmä. Koska työnantajaliitto siten oli työtaistelutoimenpiteen takana, oli se syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuutensa laiminlyöntiin.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Rantasipi Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että hotelli Laajavuoressa oli työnantajan edustajien ja työntekijöiden edustajien kesken käyty lukuisia yhteistoimintaneuvotteluja 11.2.1987 alkaen kysymyksistä, jotka olivat liittyneet ravintolatoiminnan uudelleen organisointiin. Palkkauksen osalta vaihtoehtoina oli neuvotteluissa käsitelty nykyistä palkkausjärjestelmää, kiinteätä kuukausipalkkaa työehtosopimuksen mukaisine lisineen sekä koko hotellia kattavaa tulospalkkiojärjestelmää. Suunnitelmiin oli sisältynyt muun muassa esitys palvelurahapalkkaisten tarjoilijoiden siirtämisestä 16.5.1988 alkaen kiinteälle kuukausipalkalle, jonka lisäksi eräänä mahdollisuutena kehitettäisiin koko hotelli Laajavuoren henkilöstöä koskeva tulospalkkausjärjestelmä. Perusteena toimenpiteille oli ollut ravintolatoiminnan erittäin heikko kannattavuus. Työnantajan ilmoituksen mukaan toimenpide ei aiheuttaisi ansiotason alentumista eikä irtisanomisia taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Varmuuden vuoksi ilmoitus palkkausjärjestelmän muuttamisesta oli kuitenkin annettu irtisanomisaikoja noudattaen.

Kuitenkin vielä tässä vaiheessa oli perustettu yhteinen työryhmä, jonka tehtävänä oli ollut uuden järjestelmän kehittäminen. Mukana työryhmässä olivat olleet myös liittojen edustajat. Työryhmä oli kokoontunut ensimmäisen kerran 14.3.1988, jolloin työntekijäliiton edustaja oli vaatinut yhtenä vaihtoehtona käsiteltäväksi myös nykyistä palkkausjärjestelmää. Työntekijäpuoli ei siten ollut kieltäytynyt neuvottelemasta asiasta, vaan kaikista vaihtoehdoista oli neuvoteltu. Työryhmän perustamisesta huolimatta työntekijät olivat jättäneet lakkouhkauksen 16.3.1988 ja aloittaneet lakon 18.3.1988.

Rantasipi Oy ei ollut ryhtynyt menettelyllään työtaistelutoimenpiteeseen eikä työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Työnantaja oli menettelyllään pyrkinyt ilmoittamaansa päämäärään alkuvaiheessa asiasta sopimalla. Työnantajan muutosesitysten taustalla oli ollut ravintolatoiminnan heikko kannattavuus. Yleisenä käytäntönä alalla oli ollut, että palvelurahapalkkaisten tarjoilijoiden siirtämisestä kiinteään palkkaukseen oli sovittu joko liittojen välillä tai paikallisesti. Lähtökohtana oli ollut ansiotason säilyminen aikaisemmalla tasolla. Tällaisessa tilanteessa palkkausjärjestelmän muuttamisen esille ottaminen ja siitä neuvotteleminen työntekijäpuolen kanssa ei voinut käsittää työnantajan työtaistelutoimenpidettä. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa molemmat liitot olivat yksimielisesti todenneet, että kannattavuuden parantamiseen tuli kiinnittää erityistä huomiota.

Työehtosopimuksessa ei ollut nimenomaista määräystä siitä, voitiinko ja minkälaisin edellytyksin ravintolahenkilökunnan palkkaustapaa muuttaa palvelurahapalkkaisesta kiinteään palkkaukseen perustuvaksi. Asiaan vaikuttivat olennaisesti työsopimuksen ehdot. Työsopimuksen muuttaminen voitiin toteuttaa joko sopimalla tai yksipuolisesti, mikäli siihen oli olemassa erityisen painava syy. Myös muutoksen laajuus vaikutti arvioon. Nyt esillä olevassa tapauksessa ei työsopimuksen yksipuolisia muutoksia ollut tapahtunut.

Neuvotteluissa työnantajan taholta tehdyt esitykset ja ilmoitukset palkkaustavan muutosvaihtoehdoista eivät voineet käsittää sellaista painostamista, jota voitaisiin pitää työtaistelutoimenpiteenä. Työtuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut tutkia väitettyjä työsopimusten muuttamisia, joita ei ollut edes suoritettu.

Vastineessa esitetty vaatimus

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Rantasipi Oy:n hotelli Laajavuoressa on työnantajan ja työntekijöiden edustajien välillä vuoden 1987 ja 1988 aikana neuvoteltu useaan otteeseen palvelurahapalkkaisten tarjoilijoiden palkkaustavan ja toimintatapojen muuttamisesta. Työnantaja on katsonut esitetyt toimenpiteet taloudellisista ja tuotannollisista syistä tarpeelliseksi, jotta ravintolatoiminnan kannattavuutta ja tuottavuutta voitaisiin parantaa. Työntekijät ovat käydyissä neuvotteluissa vastustaneet työnantajan suunnitelmia palvelurahapalkkaisten tarjoilijoiden palkkaustavan muuttamisesta kiinteäksi palkkaukseksi sekä ilmoitettuja toimenkuvien ja työaikojen muutoksia.

Työnantaja on 5.1.1988 päivätyllä ilmoituksella saattanut työntekijöiden tiedoksi, että palvelurahapalkkausjärjestelmä muutettaisiin 16.5.1988 alkaen tuotannollisista ja taloudellisista syistä joko pelkästään kiinteäksi kuukausipalkaksi tai sellaiseksi kiinteäksi kuukausipalkaksi, joka tultaisiin lisäksi liittämään koko hotelli Laajavuoren henkilöstöä koskeva tulospalkkausjärjestelmä. Ilmoituksessa on lisäksi todettu, että samasta ajankohdasta alkaen toimenkuvia, toimintatapoja ja työaikoja tullaan muuttamaan käydyissä neuvotteluissa käsitellyllä tavalla. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Jyväskylän osasto nro 12:n hotelli Laajavuoreen asettama luottamusmies on 16.3.1988 tehnyt työnantajalle kirjallisen esityksen, jossa on todettu, että tarjoilijoiden palkkausjärjestelmästä on sovittava ja heidän tehtävänsä säilytettävä ennallaan sekä työajat säilytettävä siten, ettei työhönsidonnaisuus lisäänny. Samassa yhteydessä on ilmoitettu, että hotelli Laajavuoressa alkaisi henkilökunnan lakko 18.3.1988 kello 17, ellei esityksessä mainituista seikoista päästä neuvotteluratkaisuun. Lakko on sittemmin alkanut ilmoituksen mukaisesti. Lakkoon on osallistunut 80 Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Jyväskylän osasto nro 12:n jäsentä heidän joukossaan luottamusmies. Lakko jatkuu vielä tuomion julistamispäivänä.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Jyväskylän osasto nro 12 on lisäksi 24.3.1988 paikallisessa sanomalehdessä julkaistulla ilmoituksella julistanut Rantasipi Oy:n hotelli Laajavuoren palvelut ostoboikottiin ja työt hakusaartoon sen johdosta, että työnantaja on ilmoittanut muuttavansa työntekijöiden työ- ja palkkaehtoja. Lakon sekä ostoboikotin ja hakusaarron tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa luopumaan suunnitellusta palkkaustavan sekä toimenkuvien ja työaikojen muutoksesta. Mainitut toimenpiteet ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä ainakin työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin.

Rantasipi Oy:n hotelli Rukahovin 36 työntekijää, jotka ovat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Kuusamon osasto nro 84:n jäseniä, ovat olleet lakossa 18.3.1988 kello 19 - 19.3.1988 kello 6 tarkoituksenaan tukea hotelli Laajavuoren työntekijöiden vaatimuksia. Lakkoon on osallistunut myös ammattiosaston työpaikalle asettama luottamusmies.

Rantasipi Oy:n toimipaikkojen pääluottamusmiehet ovat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton tiloissa 21.3.1988 pitämässään kokouksessa tehneet päätöksen, jonka mukaan yhtiön kuuden toimipisteen työntekijät ovat lakossa 25.3. aamusta 27.3. kello 6:een tarkoituksenaan tukea hotelli Laajavuoren työntekijöiden vaatimuksia. Tehdyn päätöksen mukaisesti lakossa ovat olleet Rantasipi Oy:n hotelli Aulangon, hotelli Pohjanhovin, hotelli Sorsanpesän ja hotelli Sveitsin työntekijät. Hotelli Aulangossa lakkoon on osallistunut 50 työntekijää, jotka ovat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Hämeenlinnan osasto nro 23:n jäseniä. Hotelli Pohjanhovissa lakkoon on osallistunut 75 työntekijää, jotka ovat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Rovaniemen osasto nro 50:n jäseniä. Hotelli Sorsanpesässä lakkoon on osallistunut 48 työntekijää, jotka ovat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Seinäjoen osasto nro 49:n jäseniä. Hotelli Sveitsissä lakkoon on osallistunut 94 työntekijää, jotka ovat Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Hyvinkään osasto nro 59:n jäseniä. Kolmessa ensin mainitussa toimipisteessä lakkoon ovat osallistuneet kysymyksessä olevien ammattiosastojen työpaikalle asettama luottamusmies ja hotelli Sveitsissä luottamusmiehen sijaisena toiminut varaluottamusmies.

Näiden tukilakoiksi ilmoitettujen työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena on ollut painostaa työnantajana olevaa Rantasipi Oy:tä luopumaan aikomuksesta muuttaa hotelli Laajavuoren tarjoilijoiden palkkausjärjestelmää ja toteuttaa tehtävien uudelleen järjestelyjä. Myös nämä lakot ovat siten kohdistuneet työtaistelutoimenpiteinä kaikkia lakkoon ryhtyneitä työntekijöitä sitovan työehtosopimuksen ainakin palkkausmääräyksiin. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on edellä mainitussa pääluottamusmiesten kokouksessa ollut sitä mieltä, että tukitoimenpiteisiin voidaan ryhtyä. Ammattiosaston edustajien olisi työtuomioistuimen mielestä tästä huolimatta tullut havaita, että suunnitellut työtaistelutoimenpiteet ovat työrauhavelvollisuuden vastaisia.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on jo ennen työtaistelutoimenpiteiden alkamista 17.3.1988 saanut Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolta ilmoituksen lakon alkamisesta Rantasipi Oy:n hotelli Laajavuoressa. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton ei ole ennen lakon alkamista eikä sen kestäessä edes väitetty ryhtyneen mihinkään toimenpiteisiin työrauhan säilyttämiseksi. Ainakin 25.3.1988 aloitetuista tukilakoista Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on ollut tietoinen jo ennen niiden aloittamista ja esitetyn selvityksen mukaan edellä mainitussa pääluottamusmiesten kokouksessa myös antanut tukensa niiden toimeenpanemiselle. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton Oulun piiritoimitsija on ennen 25.3.1988 toimeenpantuja tukilakkoja Rantasipi Oy:n Rukahovin työntekijöille 24.3.1988 lähettämässään kirjeessä kehottanut työntekijöitä ryhtymään lakkoon ja ilmoittanut, että lakko on liiton julistama ja velvoittaa siten kaikkia olemaan mukana. Edellä mainituilla toimenpiteillä Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on syyllistynyt työrauhavelvollisuuden rikkomiseen.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on kanteessaan katsonut Rantasipi Oy:n 5.1.1988 antamallaan palkkausjärjestelmän muuttamista koskevalla ilmoituksella ryhtyneen työtaistelutoimenpiteeseen, sillä yhtiön tarkoituksena on ollut peitellyn irtisanomisuhkauksen avulla painostaa työntekijöitä suostumaan palkkausjärjestelmän muuttamiseen. Kiinteään palkkaukseen siirtämisen yhteydessä on yhtiön puolelta ilmoitettu muutettavan myös tarjoilijoiden työtehtäviä muun muassa siirtämällä heidän hoidettavakseen eräitä alkoholijuomien annosteluun, kokousten järjestelyyn ja hovimestarien toimeen kuuluvia tehtäviä. Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on katsonut painostuksen kohdistuneen työtaistelutoimenpiteenä myös työehtosopimuksen 3 §:n 3. kohdan määräykseen.

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä siitä, voidaanko ja minkälaisin edellytyksin ravintolahenkilökunnan palkkaustapa muuttaa palvelurahapalkkaisesta kiinteään palkkaukseen perustuvaksi. Asianosaiset ovat asian käsittelyssä olleet yhtä mieltä siitä, että palkkausjärjestelmän muuttaminen voi tapahtua, jos asiasta sovitaan työnantajan ja työntekijän välillä, mutta se voidaan toteuttaa myös työnantajan toimenpitein, mikäli muutokseen on olemassa irtisanomisperustetta vastaava erityisen painava syy.

Yhtiö on ilmoittanut ryhtyneensä neuvottelemaan ja myöhemmin myös tehneensä ilmoituksen palkkausjärjestelmän muuttamisesta yrityksen toiminnan kannattavuuden alenemisen ehkäisemiseksi. Asiassa ei ole asianosaisten toimesta esitetty sellaista selvitystä, jonka nojalla olisi mahdollista ratkaista, onko muutoksen toteuttamiselle sellainen erityisen painava syy, joka asianosaisliittojen yhteisen käsityksen mukaan oikeuttaa työnantajan sen suorittamaan. Siltä osin kuin kysymys on työehtosopimuksen määräysten soveltamisesta, työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että palkkaustavan muuttamisesta ilmoittaminen sellaisenaan käsittäisi työehtosopimuksen vastaisen toimenpiteen.

Edellä selostettu tarjoilijoille 5.1.1988 annettu ilmoitus on koskenut palkkaustavan muuttamisen toteuttamistapaa ja sen -ajankohtaa. Ilmoituksella ei työtuomioistuimen mielestä ole sellaista sisältöä, että se käsittäisi työntekijöiden irtisanomisen tai että sillä olisi pyritty tarjoiluhenkilökunnan tai sen jonkin osan työsopimusten päättämiseen.

Hotellinjohtaja on 5.1.1988 annetun ilmoituksen jälkeen työntekijöille pidetyssä tiedotustilaisuudessa antanut työntekijäpuolelta tehtyyn kysymykseen vastauksen, josta työntekijät ovat saattaneet tehdä päätelmiä, että muutosten toteuttaminen voisi johtaa työsuhteiden päättymiseen. Tätä sisällöltään epäselväksi jäänyttä lausumaa, joka on liittynyt työnantajan ilmoitukseen siitä, että kirjeessä mainitut muutokset toteutetaan työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa noudattaen, eivät työntekijät kuitenkaan ole voineet perustellusti ymmärtää siten, että palkkaustavan muuttamista koskeva ilmoitus tarkoittaisi työsuhteiden päättämistä työnantajan toimesta.

Edellä esittämillään perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että puheena olevalla ilmoituksella olisi työnantajan puolelta tarkoitettu muuta kuin palkkaustavan ja siihen liittyvien, toteuttamistavaltaan vielä avoimeksi jääneiden tehtävien uudelleen järjestelyn toteuttamista. Jutussa ei liioin ole näytetty, että suunniteltuihin toimenpiteisiin olisi liittynyt sellaista työntekijöiden painostamista, jolla olisi pyritty heidän työsuhteittensa päättämiseen. Työnantajan antaman ilmoituksen palkkaustavan muutosten toteuttamisen ajankohdasta ja siihen liittyvistä työtehtävien uudelleen järjestelyistä ei ole muutoinkaan näytetty sisältäneen työtaistelutoimenpiteenä pidettävää työntekijöiden painostamista.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton kanteesta raukeaa siltä osin kuin siitä on luovuttu.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon 26.1.1988 tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle 20 000 markkaa ja samoin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan Majoitusja Ravitsemisalan Työnantajaliitolle hyvityssakkoa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Jyväskylän osasto nro 12:n 5 000 markkaa, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Kuusamon osasto nro 84:n 2 000 markkaa, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Hämeenlinnan osasto nro 23:n 3 000 markkaa, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Hyvinkään osasto nro 59:n 3 000 markkaa, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Rovaniemen osasto nro 50:n 3 000 markkaa ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Seinäjoen osasto nro 49:n 3 000 markkaa.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton kanne hylätään.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ja edellä mainitut ammattiosastot velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton oikeudenkäyntikulut 1 600 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Airaksinen, Palanko-Laaka ja Kolula.

Eri mieltä olevan jäsen Palanko-Laakan lausunto:

Yhdyn tuomioon siltä osin kuin asia koskee Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton kannetta.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton kanteen osalta katson, että esitetyn selvityksen perusteella Rantasipi Oy:n suunnittelema palkkausjärjestelmän muuttaminen tapahtuisi vastoin alan työehtosopimuskäytäntöä, jos muutos toteutettaisiin yksipuolisesti ilman työntekijöiden suostumusta. Edelleen esitetystä selvityksestä ilmenee, että ainakin pitkällä aikavälillä palkkausjärjestelmän muutos johtaisi ansiotason alenemiseen työtehtävien muutoksen ohella.

Työnantaja olisi ollut velvollinen esillä olevassa asiassa osoittamaan erityisen painavan syyn suunnittelemilleen muutoksille. Asianosaisliitotkin ovat olleet yhtä mieltä siitä, että tällainen syy oikeuttaa työnantajan suorittamaan muutoksen. Kun sellaista ei ole osoitettu, kantaa työnantaja tästä vastuun.

Kerrotuissa olosuhteissa työntekijät ovat voineet ymmärtää työnantajan 5.1.1988 antaman ilmoituksen siten, että elleivät he hyväksyisi palkkausjärjestelmän muuttamista työnantajan edellyttämällä tavalla, se johtaisi työntekijöiden irtisanomiseen. Tähän johtopäätökseen on päädyttävissä sekä työnantajan tiedotteen sanamuodon perusteella että myös työnantajan edustajan suullisesti esittämien toteamuksien perusteella. Vaikka työnantaja ei kerrotussa tilanteessa olisi tarkoittanut työsuhteiden lakkauttamista, työnantaja vastaa siitä, että työntekijät perustellusti ovat voineet ymmärtää työnantajan toiminnan heihin kohdistuvaksi painostukseksi. Työnantajan toiminnan on katsottava kohdistuneen työtaistelutoimenpiteenä ainakin työehtosopimuksen irtisanomissuojaa koskeviin määräyksiin.

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on antanut Rantasipi Oy:lle ohjeet siitä, kuinka palkkausjärjestelmän muutos tulee käytännössä toteuttaa, ja hyväksynyt Rantasipi Oy:n menettelyn. Näillä toimenpiteillään Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto on syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.

Edellä sanotun nojalla tuomitsen työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla, ottaen huomioon 26.1.1988 tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset, Rantasipi Oy:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta maksamaan hyvityssakkoa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle 4 000 markkaa ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton maksamaan valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoa 10 000 markkaa. Lisäksi velvoitan Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton sekä Rantasipi Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion julistamispäivästä lukien.