19.9.1988

Kanteen perustelut

Hotelli ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ja Hotelli ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y ovat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa ja MenskiShow Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausuneet, että ravintolamuusikkoja koskevan työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukaan ravintolamuusikoiden työsopimukset oli tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän työsopimusmallin mukaisena kolmena kappaleena, joista yksi jäi työnantajalle, yksi työkunnalle tai työntekijälle ja yksi ammattiliitolle. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton jäsenyritys MenskiShow Oy ei ollut noudattanut mainittua työehtosopimuksen määräystä. Yhtiö ei ollut tehnyt lainkaan kirjallisia työsopimuksia, tai mikäli niitä oli tehty, ei niitä ollut tehty työehtosopimukseen osallisten hyväksymän mallin mukaisina. Yhtiö ei vuoden 1987 aikana ollut toimittanut Hotelli ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle yhtäkään kappaletta työsopimuslomakkeista, vaikka yhtiö oli pelkästään palveluksessaan olleiden ulkomaalaisten muusikoiden kanssa tehnyt vuoden aikana ilmeisesti satoja työsopimuksia.

Kantajaliitot pitivät erittäin tärkeänä mainitun työehtosopimuksen määräyksen tarkkaa noudattamista. Tärkeää tämä oli erityisesti ulkomaalaisten ravintolamuusikoiden osalta. Ulkomaalaiset ravintolamuusikot, jotka usein eivät osanneet suomen kieltä eivätkä tunteneet maan tapoja, eivät ilman ammattiliiton apua pystyneet lainkaan seuraamaan, olivatko heidän työnantajaltaan saamansa suoritukset työehtosopimuksen mukaisia. Se seikka, että kappaletta työsopimuslomakkeesta ei toimitettu Hotellija Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle, hankaloitti myös ravintolamuusikoiden pääluottamusmiehen valvontatoimintaa. Kantajaliittojen käsityksen mukaan MenskiShow Oy oli edellä mainitulla työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan vastaisella menettelyllä pyrkinyt salaamaan niin ravintolamuusikoilta kuin ammattiliitoilta tapahtuneita työehtosopimuksen määräysten rikkomisia. Tällaisia määräyksiä olivat muun muassa palkka ja työaikamääräykset.

Kantajaliitot olivat esittäneet työnantajapuolelle listan, jossa oli mainittu 37 ulkomaalaista yhtyettä, joiden kanssa työsopimuksia tehtäessä ei ollut menetelty työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan edellyttämällä tavalla. Menettelyllään Menski-Show Oy oli tahallaan rikkonut mainittua työehtosopimuksen määräystä.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto oli ollut tietoinen Menski-Show Oy:n työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä. Työnantajaliitto ei ollut kuitenkaan ryhtynyt asian johdosta mihinkään toimenpiteisiin, ja se oli siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Työntekijäliitot olivat 4.1.1988 päivätyllä kirjeellä vaatineet työnantajaliitolta pikaisten neuvottelujen käymistä ja asian selvittämistä. Koska työnantajapuoli oli kuitenkin pyrkinyt pitkittämään neuvotteluja selvässä asiassa, olivat työntekijäliitot joutuneet nostamaan kanteen, koska työehtosopimuksen rikkominen edelleen oli jatkunut laajamittaisena.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y. ovat vaatineet Menski-Show Oy:n tuomitsemista työehtosopimuslain 7 §:n nojalla työehtosopimuksen tieten rikkomisesta enintään 10 000 markan hyvityssakkoon sekä LTK:n Erityisalojen Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Menski-Show Oy ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että ravintolamuusikoita koskevan työehtosopimuksen 3 §:ssä oli sovittu, että työsopimus oli tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän mallin mukaisena kolmena kappaleena, joista yksi jäi ammattiliitolle. Yhteisesti hyväksytyn työsopimusmallin eräänä kohtana oli teksti, jossa todettiin, että työnantaja palautti liiton kappaleen järjestölle. Työnantajan velvollisuus toimittaa liiton kappale järjestölle perustui siten osapuolten väliseen työsopimukseen. Tämä työsopimuksen kohta tuli luonnollisesti sovellettavaksi vain siinä tapauksessa, että työntekijä oli toisessa työsopimuksen kohdassa ilmoittanut haluavansa kuulua ammattiliittoon. Työsopimuslomakkeen edellä mainituilla teksteillä oli ollut tarkoituksena tehdä ammattiliitolle mahdolliseksi valvoa jäsentensä palkka- ja työehtoja.

Menski-Show Oy oli käyttänyt ja edelleen käytti ravintolamuusikoiden kanssa työsopimuksia solmiessaan osapuolten yhteisesti hyväksymää työsopimuslomaketta. Solmituista työsopimuksista ei ollut lähetetty yhtä kappaletta Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle, koska työkuntien jäsenet eivät olleet halunneet kuulua mainittuun ammattiliittoon.

Kantajaliitot olivat 4.1.1988 päivätyllä kirjeellä ensimmäisen kerran yksilöidysti esittäneet työnantajaliitolle, että Menski-Show Oy oli niiden käsityksen mukaan tietensä rikkonut työehtosopimuksen 3 §:ä. Tähän kantajaliittojen kirjeeseen oli liitetty luettelo muusikoista, joiden välisissä työsuhteissa laiminlyöntejä oli kantajaliittojen mukaan esiintynyt. Tämän jälkeen työnantajaliitto oli jo 7.1.1988 lähettänyt ohjelmatoimistoille yleiskirjeen, jossa oli annettu ohjeet siitä, miten työsopimukset työehtosopimuksen mukaan tuli laatia. Lisäksi työnantajaliitto oli 8.1.1988 lähettänyt Menski-Show Oy:lle asiaa koskevan selvityspyynnön. Odottamatta selvityksiä, joiden pohjalta asialliset neuvottelut olisi voitu käydä, olivat työntekijäliitot kuitenkin 21.1.1988 päivätyllä haastehakemuksella saattaneet asian vireille työtuomioistuimessa. Kantajaliitot eivät siten olleet antaneet työnantajaliitolle edes mahdollisuutta selvittää asiaa normaalin neuvottelukäytännön puitteissa. Joka tapauksessa työnantajaliitto oli toteuttanut valvontavelvollisuutensa, koska se oli välittömästi työehtosopimuksen väitetyistä rikkomisista tiedon saatuaan antanut jäsenilleen asiaa koskevan yleisohjeen sekä vaatinut Menski-Show Oy:ltä selvitystä asian johdosta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto ja Menski-Show Oy ovat katsoneet, että koska asiasta ei ollut neuvoteltu työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, tulisi kanne jättää tutkimatta. Mikäli kanne kuitenkin tutkittaisiin, tulisi se kokonaisuudessaan hylätä.

Perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y. ovat LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolle 4.1.1988 toimittamallaan kirjeellä ilmoittaneet, että työnantajaliiton jäsenyritykset eivät ulkomaalaisten ravintolamuusikoiden kanssa työsopimuksia solmiessaan noudattaneet työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan määräyksiä, sillä työsopimuksia solmittaessa ei käytetty yhteisesti sovittua mallia, tai mikäli sitä käytettiin, ei yhtä kappaletta työsopimuksesta toimitettu ammattiliitolle. Kirjeessä kantajaliitot ovat pyytäneet työnantajaliitolta pikaisesti työehtosopimuksen mukaisten erimielisyysneuvottelujen käymistä sen johdosta, että Menski-Show Oy on kirjelmän liitteenä olevassa luettelossa mainittujen ulkomaalaisten orkestereiden kanssa työsopimuksia solmiessaan menetellyt vastoin työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohtaa. Liittojen välillä asiasta on neuvoteltu 21.1.1988, joskin epäselväksi on jäänyt, onko neuvottelut todettu tuolloin loppuun käydyiksi. Kun asiasta on siten neuvoteltu liittojen välillä työehtosopimuksen edellyttämässä järjestyksessä eikä neuvottelujen mahdollisen kesken jäämisen ole näytetty johtuneen kantajien viaksi luettavasta seikasta, ei estettä kanteen tutkimiselle työtuomioistuimessa ole.

Ravintolamuusikoita koskevaan työehtosopimukseen on vuonna 1980 otettu 3 §:n 1 kohta nykyisessä muodossaan. Mainitun työehtosopimuksen määräyksen mukaan työsopimus on tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän sopimusmallin mukaisena kolmena kappaleena, joista yksi jää työnantajalle, yksi työntekijälle ja yksi ammattiliitolle.

Ennen vuotta 1980 voimassa olleen, 1977 solmitun työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukaan työsopimus tuli tehdä kirjallisesti kolmena kappaleena, joista yksi kappale jäi työnantajalle ja kaksi työntekijälle tai työkunnalle. Mikäli kysymys oli ohjelmatoimiston välittämästä työntekijästä, edellytti työehtosopimus työsopimuksen tekemistä neljänä kappaleena, joista yksi jäi työnantajalle, yksi ohjelmatoimistolle ja kaksi työkunnalle tai työntekijälle. Vuoden 1977 työehtosopimuksen 3 §:n 4 kohdan pöytäkirjamerkinnän mukaan osapuolet suosittelivat työsopimuksen tekemistä työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöjen yhteisesti hyväksymälle työsopimuskaavakkeelle.

Vuoden 1977 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä osapuolet ovat perustaneet työryhmän, jonka tehtävänä on ollut laatia yhtenäinen työsopimusmalli käytettäväksi ravintolamuusikoiden työsopimuksia solmittaessa. Työryhmän hyväksymään työsopimuslomakkeeseen on otettu muun muassa kohta, jonka täyttämällä työntekijä voi ilmoittaa haluavansa liittyä työntekijäliiton jäseneksi ja valtuuttaa työnantajan perimään ammattiliiton jäsenmaksun. Lisäksi yhteisesti hyväksyttyyn työsopimuslomakkeeseen on otettu kohta, jonka mukaan sopimus on tehty kolmena kappaleena, joista yksi jää työnantajalle, yksi työntekijälle ja yksi ammattiliitolle. Työsopimuslomakkeen mukaan työntekijän on palautettava työnantajan ja ammattiliiton kappaleet työnantajalle, joka palauttaa ammattiliiton kappaleen liitolle seitsemän vuorokauden kuluessa. Työryhmä on hyväksynyt myös ulkomaalaisten muusikoiden työsopimuksiin ennen työsopimusten allekirjoittamista liitettäväksi tarkoitetun ammattiyhdistysjäsenmaksun perintää koskevan määräyksen. Työryhmä on 1.10.1979 allekirjoitetussa pöytäkirjassa todennut, että muilta osin ohjelmatoimistot voivat käyttää ulkomaalaisten muusikoiden kanssa solmittavissa työsopimuksissa omia mallejaan. Työryhmän pöytäkirjassa on lisäksi todettu, että yksi kappale allekirjoitetuista työsopimuksista suositellaan lähetettäväksi Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle.

Yhteisen työsopimusmallin laatimisen tarkoituksena osapuolilla on ollut saada työnantajat käyttämään kirjallisia yhdenmukaisia työsopimuksia. Tätä käsitystä tukee myös se, että vuoden 1980 työehtosopimuksesta on jätetty pois aikaisempaan työehtosopimukseen sisältynyt suositus yhteisesti hyväksytyn työsopimuslomakkeen käyttämisestä. Työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan sanamuoto lähtee selvästi siitä, että työsopimukset on tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän työsopimusmallin mukaisena.

Työehtosopimukseen osalliset ovat yhtä mieltä siitä, että velvollisuus tehdä työsopimus kirjallisesti koskee myös järjestäytymättömiä ja ulkomaalaisia työntekijöitä.

Vastaajat ovat esittäneet kolme Menski-Show Oy:n ja ulkomaalaisten muusikoiden tai orkestereiden kanssa yhteisesti hyväksytyn mallin mukaisesti tehtyä työsopimusta. Vain yksi näistä sopimuksista koskee osittain kanteessa tarkoitettuja työsuhteita. Muilta osin Menski-Show Oy ei ole näyttänyt tehneensä kirjallisia työsopimuksia kanteessa tarkoitettujen muusikoiden työsuhteiden osalta. Laiminlyödessään tehdä työsopimukset työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdan edellyttämällä tavalla on Menski-Show Oy tietensä rikkonut työehtosopimusta.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä siitä, kenen velvollisuutena on toimittaa yksi työsopimuskappaleista ammattiliitolle. Yhteisesti hyväksyttyä työsopimuksen kaavaa, johon sisältyy määräys työnantajan velvollisuudesta toimittaa työsopimuskappale ammattiliitolle, ei ole liitetty työehtosopimukseen. Kuultaessa todistajina yhteisen työsopimusmallin vuonna 1979 laatineen työryhmän jäseniä on käynyt selville, ettei ainakaan tuossa vaiheessa, kun malli hyväksyttiin työehtosopimuksen voimassaollessa, ollut tarkoitustakaan saattaa sopimuksen kaavaa työehtosopimuksen osaksi. Selvitystä ei ole esitetty, onko sopimusosapuolten tarkoitus mahdollisesti muuttunut myöhemmin solmittaessa uusia työehtosopimuksia. Työsopimuksen kaava ei tule työehtosopimuksen osaksi pelkästään sillä perusteella, että työehtosopimus edellyttää työsopimusten tekemistä osapuolten hyväksymän työsopimusmallin mukaisena.

Vaikka yhteisesti hyväksytyn työsopimuksen kaavaa ei tässä tapauksessa voida pitää työehtosopimuslain 1 §:n tarkoittamana työehtosopimuksena, on kaavan sanamuodosta pääteltävissä osapuolten tarkoittaneen työehtosopimuksen 3 §:n 1 kohdasta sopiessaan, että työnantajan velvollisuutena on lähettää työsopimuksen kappale ammattiliitolle. Näyttämättä on jäänyt, että työsopimuksen ammattiliiton kappaleen lähettämisvelvollisuus koskisi vain järjestäytyneitä työntekijöitä. Lähettämiseen velvoittavan nimenomaisen määräyksen puuttuessa työehtosopimuksesta ja asian ollessa siten jossain määrin tulkinnanvarainen ei Menski-Show Oy työsopimuskappaleiden lähettämisen laiminlyödessään ole kuitenkaan syyllistynyt työehtosopimuksen tietensä rikkomiseen.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:n pääluottamusmies on työtuomioistuimessa kuultuna kertonut ottaneensa työsopimusten tekemiseen liittyvät ongelmat esille työnantajaliiton edustajan kanssa käydyissä keskusteluissa. Vasta 4.1.1988 tehdyn neuvottelupyynnön yhteydessä on LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitolle selkeästi esitetty, missä suhteessa työnantajaliiton jäsenyritykset työsopimusten tekemisessä laiminlyövät työehtosopimuksen noudattamisen ja tuotu esille muun muassa Menski-Show Oy:n väitetyt työehtosopimuksen rikkomiset. LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto on kirjeen saatuaan lähettänyt Menski-Show Oy:lle 8.1.1988 päivätyn kirjeen, jossa on pyydetty asian selvittämistä. Työnantajaliitto on lisäksi lähettänyt jäseninään oleville ohjelmatoimistoille 7.1.1988 päivätyn kirjeen, jossa ohjelmatoimistoja on muistutettu siitä, että ravintolamuusikoiden työsopimukset on tehtävä kirjallisesti sopimusosapuolten hyväksymän työsopimusmallin mukaisesti ja annettu ohjeet työsopimusten laatimisesta käytettäessä muita kuin osapuolten yhteisesti hyväksymää kaavaketta. Kun LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto siten saatuaan tiedon väitetystä työehtosopimuksen rikkomisesta on välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin saadakseen jäsenyrityksensä menettelemään asiassa työehtosopimuksen mukaisesti, työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että työnantajaliitto olisi asiassa syyllistynyt valvontavelvollisuuden laiminlyömiseen.

Tuomiolauselma

Kanteen tutkimista vastaan tehty väite hylätään.

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla ottaen huomioon keskusjärjestöjen välillä tehdyn hyvityssakkoja koskevan pöytäkirjan määräykset Menski-Show Oy:n maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:lle ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:lle 4 000 markkaa.

LTK:n Erityisalojen Työnantajaliittoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Menski-Show Oy velvoitetaan korvaamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL:n ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto HRHL r.y:n Ravintolamuusikot r.y:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2 100 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien. Jutun laatuun katsoen saa LTK:n Erityisalojen Työnantajaliitto kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

Jäsenet: Orasmaa, puheenjohtaja, Suhonen, Virtanen, Airaksinen, Pohja ja Kolula.

Eri mieltä olevan jäsen Virtasen lausunto:

Yhdyn työtuomioistuimen ratkaisun perusteluihin siltä osin, että yhteisesti hyväksytyn työsopimuksen kaavaa ei voida pitää työehtosopimuslain 1 §:ssä tarkoitettuna työehtosopimuksena.

Siltä osin kuin asiassa on kysymys työnantajan velvollisuudesta lähettää työsopimuksesta kappale ammattiliitolle, katson, että työehtosopimuslain 4 §:n 2 momentin mukaan työnantaja on velvollinen soveltamaan työehtosopimusta myös sellaisen työntekijän työsuhteessa, joka ei ole työehtosopimukseen sidottu. Tällaisesta soveltamisesta ei kuitenkaan seuraa järjestäytymättömälle työntekijälle mitään työehtosopimukseen perustuvia velvollisuuksia. Jos työehtosopimusta tulkittaisiin siten, että työnantaja on kaikissa tapauksissa velvollinen lähettämään työsopimuskappaleen ammattiliitolle, merkitsisi työnantajan tällainen velvollisuus tosiasiassa myös järjestäytymättömälle työntekijälle velvollisuutta alistua siihen, että hänen tekemänsä työsopimus lähetetään ammattiliitolle. Työntekijällä, joka ei ole työehtosopimukseen sidottu, ei voi olla tällaista velvollisuutta työehtosopimuslain nojalla. Tämän vuoksi kysymyksessä olevalle työehtosopimusmääräykselle ei voida yhteisesti hyväksytyn työsopimusmallin perusteella antaa sellaista sisältöä, että työnantaja olisi työehtosopimuksen perusteella kaikissa tapauksissa velvollinen toimittamaan työsopimuskappaleen ammattiliitolle. Eri asia on se, että jos työnantaja ja työntekijä tekevät työsopimuksen työsopimusmallin mukaisena, on työnantaja työsopimuksen perusteella velvollinen toimittamaan työsopimuskappaleen ammattiliitolle. Tällöin työnantajan velvollisuus perustuu kuitenkin työsopimukseen eikä työehtosopimukseen.

Edellä esitetyillä perusteilla harkitsen oikeaksi hylätä kanteen tältä osin työehtosopimukseen perustumattomana.

Muilta osin yhdyn työtuomioistuimen ratkaisun perusteluihin ja tuomiolauselmaan.