TT:1987-7
- Ämnesord
- Sairausajan palkka, Saman sairauden uusiutuminen, Tulkinta
- År för fallet
- 1987
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1986/117
Edellytyksenä sairausajan palkan maksamiselle sairauden uusiutumistapauksessa ei voitu pitää sitä, että työntekijä edellisen sairaslomansa päättymisen jälkeen olisi ollut 30 päivän ajan työkykyisenä työssä.
Työnantaja oli siten velvollinen maksamaan sairausajan palkkaa työntekijälle, joka edellisen sairaslomansa päättymisen jälkeen oli ollut kuukauden vuosilomalla ja tämän jälkeen noin kolmen viikon työskentelyn jälkeen uudelleen tullut saman sairauden vuoksi työkyvyttömäksi.
Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Autoalan Työnantajaliitto r.y. Kuultava V. Toro Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Väinö Toro, molemmat Joensuusta
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen välillä 3.6.1984 allekirjoitetussa auto ja konekorjaamoalan työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:
VII SOSIAALISET MÄÄRÄYKSET
20 §
Sairausajan ja synnytysloman palkka
_______
Sairaus tai tapaturma
Odotus- eli karenssipäivä
Mom. 1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä. Jos työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta, maksetaan sairausajan palkkaa jo ensimmäisen tällaisen sairauspäivän alusta. Sairausajan palkkaa maksetaan sen pituisen kalenteriajanjakson työpäiviltä, kuin seuraavasta käy ilmi:
Työtapaturma
Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhtäjaksoisesti
Ajanjakso | Korvausajanjakson pituus |
Vähintään 1 kuukauden, mutta alle 3 vuotta | 28 päivää |
3 vuotta, mutta alle 5 vuotta | 35 " |
5 vuotta, mutta alle 10 vuotta | 42 " |
10 vuotta tai kauemmin | 56 " |
Jos sairauden aiheuttama työkyvyttömyys on jatkunut niin kauan, että lain säätämässä sairausvakuutuksessa on alkanut oikeus päivärahaan, maksaa työnantaja palkan myös odotuspäivältä.
-----------------------------------------------
Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK r.y:n välillä vuonna 1973 tehdyissä sairausajan palkan maksamista koskevissa ohjeissa, joita asianosaisliittojen ilmoituksen mukaan noudatetaan työehtosopimuksen soveltamisohjeena, sanotaan muun muassa seuraavaa:
-----------------------------------------------
Saman sairauden uusiutuminen
Saman sairauden uusiutuessa maksaa työnantaja sairausajan palkkaa seuraavasti:
Mikäli saman sairauden uusiutumiseen on kulunut enintään 30 päivää siitä päivästä, jolloin viimeksi suoritettiin sairauspäivärahaa tai työnantajan maksamaa sairausajan palkkaa, aloitetaan sairausajan palkan maksaminen heti enimmäisenä täytenä sairauden uusiutumispäivänä, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, jos 21 päivän ajanjakso ei aikaisemmin ehtinyt täyttyä. Sairausajan palkan maksamista jatketaan tässä tapauksessa, kunnes 21 päivän kalenterille asetettu ajanjakso on täyttynyt. Edellä esitetyn mukaisesti 21 päivän ajanjakson ei saman sairauden uusiutuessa tarvitse olla yhdenjaksoinen. Ajanjakso voi koostua useammasta edellä mainituin tavoin huomioon otettavasta työkyvyttömyysajanjaksosta, joihin yhteenlaskettuna sisältyy yhteensä 21 kalenteripäivää.
Mikäli saman sairauden uusiutumiseen kuluu yli 30 päivää siitä päivästä, jolloin on viimeksi suoritettu sairauspäivärahaa tai työnantajan maksamaa sairausajan palkkaa, menetellään sairausajan palkan maksamisen suhteen niin kuin kyseessä olisi uusi sairaus eli noudatetaan normaaleja karenssi- ja jaksosäännöksiä.
Määrittely sen suhteen, onko kyseessä sama vai eri sairaus, tapahtuu sairausvakuutustoimiston tekemän ratkaisun perusteella.
-----------------------------------------------
KANNE
Kanteen perustelut
Metallityöväen Liitto on Autoalan Työnantajaliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että autoasentaja Eino Kastinen oli työskennellyt V. Toro Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Väinö Toron palveluksessa useiden vuosien ajan. Vuoden 1985 alusta elokuun loppuun Kastinen oli ollut sairauden vuoksi työkyvytön. Sairasloman päättymisen jälkeen Kastisen ja työnantajan välillä oli sovittu, että Kastinen piti vuosilomansa syyskuun aikana. Vuosilomansa päättymisen jälkeen Kastinen oli tarjoutunut työhön lokakuun alussa 1985. Kastinen oli ollut työssä 7. - 30.10., minkä jälkeen hän oli joutunut uudelleen sairaslomalle.
Koska Kastisen työsuhde oli kestänyt yli 10 vuotta, oli työnantaja maksanut Kastiselle auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 20 §:n perustella sairausajan palkkaa 56 päivältä vuoden 1985 alussa. Työnantaja oli kuitenkin kieltäytynyt maksamasta Kastiselle sairausajan palkkaa 30.10.1985 alkaen. Työnantaja oli ilmeisesti katsonut, että kysymyksessä oli ollut saman sairauden uusiutuminen.
Kastisen sairausajan palkasta oli neuvoteltu paikallisesti pääsemättä sopimukseen. Työnantajan kantaa kirjallisena ei ollut saatu. Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä 29.5.1986. Neuvotteluissa Autoalan Työnantajaliitto oli todennut, että työnantaja oli maksanut Kastiselle sairausajan palkkaa lain ja sopimusten mukaan.
Metallityöväen Liiton käsityksen mukaan työnantajalla ei ollut oikeutta kieltäytyä maksamasta Kastiselle sairausajan palkkaa 30.10.1985 lukien 56 päivän ajanjaksolta. Mainittuun ajanjaksoon sisältyi 39 työpäivää. Kastisen keskituntiansio oli ollut 25,78 markkaa, joten työnantajan olisi tullut suorittaa hänelle sairausajan palkkaa 8 043,36 markkaa. Kastinen oli saanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa samalta ajanjaksolta 5 470,10 markkaa, joten työnantaja oli vielä velvollinen suorittamaan Kastiselle sairausajan palkkana 2 573,26 markkaa.
Keskusjärjestöjen laatimien sairausajan palkan maksamista koskevien ohjeiden mukaan saman sairauden uusiutumistapauksissa käytettiin niin sanottua 30 päivän sääntöä. Työnantajalla ei tämän mukaan ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa uudelta sairausajanjaksolta, mikäli sairaus oli uusiutunut alle 30 päivän kuluessa edellisen sairasloman päättymisestä. Kastisen sairasloma oli päättynyt 31.8.1985 ja uusi sairasloma oli alkanut 30.10.1985, joten sairauksien välillä oli ollut lähes kahden kuukauden ajanjakso.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että V. Toro Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Väinö Toro ovat velvolliset maksamaan Kastiselle työehtosopimuksen 20 §:n nojalla sairausajan palkkaa yhteensä 2 573 markkaa 26 penniä, ja velvoittamaan V. Toro Ky:n ja sen vastuunalaisen yhtiömiehen Väinö Toron yhteisvastuullisesti suorittamaan Kastiselle edellä mainitun sairausajan palkan 2 573 markkaa 26 penniä 16 prosentin korkoineen 1.1.1986 lukien.
VASTINE
Vastineen perustelut
Autoalan Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Kastinen oli ollut V. Toro Ky:n palveluksessa 19.4.1972 - 31.12.1985. Kastinen oli 1.1.1986 alkaen siirtynyt työkyvyttömyyseläkkeelle. Hän oli 2.1.1985 alkaneen työkyvyttömyyden vuoksi ollut sairaslomalla keskeytyksettä 31.8.1985 saakka ja uudelleen 30.10.1985 lähtien. Väliajan 1.9. - 29.10.1985 Kastinen oli ollut vuosilomalla ja työkokeilussa.
Kastinen oli sopinut työnantajan kanssa vuosilomalle jäämisestä 1.9.1985 alkaen, koska hän ei tätä ennen yhtämittaisena jatkuneen sairauden vuoksi ollut ehtinyt pitää vuosilomaa. Työnantajan kannalta ei järjestelylle ollut ollut mitään estettä, koska oli vaikuttanut ilmeiseltä, että Kastisen työkyvyttömyys olisi pysyvää. Kastiselle oli maksettu vuosiloman ajalta 28 päivän lomapalkka elokuun lopussa 1985. Kastinen oli tullut loman jälkeen työhön 3.10.1985 ja sopinut toimitusjohtaja Väinö Toron kanssa siitä, että hän aloittaisi työkokeilun 7.10. Työkokeilun tarkoituksena oli ollut selvittää Kastisen työkykyisyyttä. Kun työnantajan edustaja oli tiedustellut Kastisen vointia, oli Kastinen vastannut, että kunto ei ollut miksikään muuttunut, mutta työntekoa piti kokeilla. Työssä ollessaan Kastinen oli todennut Torolle työnteon sujuvan juuri ja juuri lääkkeiden voimalla.
Kastista koskevista lääkärintodistuksista ilmeni, että työkyvyttömyyden syyksi oli jo huhtikuussa 1985 vakiintunut muun muassa oikean olkaluun ulomman sivunastan tulehdus. Tämä diagnoosi oli merkitty myös 19.12.1985 päivättyyn lääkärintodistukseen, jossa Kastinen oli todettu pysyvästi työkyvyttömäksi. Lokakuussa alkanut työkyvyttömyys ei siten ollut johtunut saman sairauden uusiutumisesta, vaan kysymys oli koko ajan ollut yhdenjaksoisesta sairaudesta, joka oli alkanut jo 2.1.1985 ja päättynyt pysyvään työkyvyttömyyteen ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. Edellä mainitussa lääkärintodistuksessa oli muun muassa todettu, että Kastisen kohdalla oli kysymys monipuolisesta, uskottavasta pikku hiljaa kertyneestä TULE-oireistosta, joka oli aiheuttanut työkunnon rapistumisen hiljalleen ja liki vuoden yhtämittaisen työkyvyttömyyden ilman että lääkinnällisellä kuntoutuksella olisi tilannetta olennaisesti pystytty auttamaan. Todistuksessa oli edelleen todettu, että odotettavissa oli ehkä osittaista helpotusta vielä mutta ei työkyvyn palaamista. Lääkärintodistuksesta kävi siten kiistattomasti selville, että työkyvyttömyys oli ollut yhtämittaista.
Saman sairauden uusiutumistapauksessa edellytyksenä sairausajan palkan maksamiselle oli, että työntekijä edellisen työkyvyttömyysjakson päätyttyä oli ollut täysin työkykyisenä työssä vähintään 30 päivän jakson ajan. Kastisen 7. - 29.10.1985 kestäneeseen työkokeiluun sisältyi vain 22 päivää. Edellä tarkoitettua 30 päivän aikaa laskettaessa ei vuosiloma-aikaa voitu ottaa huomioon koska työntekijä ei tuona aikana ollut ollut työssään eikä hänen työkykyisyydestään näin ollen ollut selvitystä. Kastinen oli ollut siten työkyvytön yhtämittaisesti 2.1.1985 lähtien saman sairauden vuoksi. Koska kysymyksessä ei ollut saman sairauden uusiutuminen, ei työnantajalla ollut velvollisuutta maksaa sairausajan palkkaa uudelta jaksolta.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Autoalan Työnantajaliitto on vaaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Metallityöväen Liitto on vielä lausunut, että Kastinen ei ollut ollut lääkärin määräämällä sairaslomalla 1.9. - 29.10.1985. Koska Kastisella ei tuona ajanjaksona ollut ollut lääkärin määräämää sairaslomaa eikä muutakaan hyväksyttävää syytä olla poissa työpaikaltaan, oli Kastinen ollut velvollinen ilmoittautumaan työnantajalle työn tekemistä varten. Mikäli Kastinen ei olisi ilmoittautunut työhalukkaaksi 1.9.1985 alkaen, olisi työnantajalle työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan tai työsopimuslain 44 §:n 2 momentin perusteella saattanut syntyä oikeus purkaa Kastisen työsopimus.
Vastineessa oli kanne kiistetty muun muassa sillä perusteella, että kysymyksessä ei ollut ollut saman sairauden uusiutuminen vaan 2.1.1985 alkanut yhtäjaksoinen sairaus, jonka perusteella oli sittemmin myönnetty työkyvyttömyyseläke. Useat sairaudet olivat kuitenkin sen luonteisia, että työntekijä voitiin määrätä välillä työhön, vaikka todennäköisyys sairauden uusiutumiseen olikin suuri. Mikäli sairaus ei tällaisessa tapauksessa uusiutunut 30 päivän ajanjakson kuluessa edellisen sairasloman päättymisestä vaan vasta myöhemmin, syntyi työntekijälle oikeus saada sairausajan korvausta työehtosopimuksen määräysten perusteella ikään kuin kysymyksessä olisi uusi sairaus.
Saman sairauden uusiutumistapauksiin sovellettava 30 päivän sääntö ei edellyttänyt, että työntekijä olisi ollut täysin työkykyisenä työssä vähintään 30 päivän jakson ajan. Keskusjärjestöjen asiaa koskevissa ohjeissa puhuttiin ainoastaan 30 päivän ajanjaksosta, johon luettiin mukaan kaikki kalenteripäivät. Mainitun säännön soveltaminen oli täysin riippumaton siitä, oliko työntekijä ollut työssä 30 päivää vai ei. Kastisen sairaus, jonka vuoksi hän oli ollut sairaslomalla 31.8.1985 saakka, oli uusiutunut 30.10.1985 alkaen. Koska sairauden uusiutumiseen mennessä oli kulunut yli 30 päivän ajanjakso, jolloin Kastiselle ei ollut myönnetty sairauslomaa, oli Kastisella oikeus kanteessa vaadittuun sairausajan palkkaan.
VASTAAJAN VASTASELITYS
Autoalan Työnantajaliitto on vielä lausunut, että edellytykseksi sairausajan palkan maksamiselle sairauden uusiutumistapauksessa ei riittänyt pelkästään se, että uuden työkyvyttömyyden alkaessa oli kulunut 30 päivää siitä, kun työntekijälle oli viimeksi suoritettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa tai maksettu sairausajan palkkaa. Edellytyksenä oli lisäksi, että työntekijä oli ollut väliajan työkykyisenä työssä. Tämä kanta perustui Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahaa koskeviin ohjeisiin, joissa oli todettu, että sairautta ei voitu pitää uutena sairautena, vaikka se lääketieteellisesti olisikin eri sairaus, jos se välittömästi liittyi aikaisempaan työkyvyttömyyteen ilman, että vakuutettu oli välillä työkykyinen. Keskusjärjestöjen sairausajan palkkaa koskevissa ohjeissa oli todettu, että määrittely sen suhteen, oliko kysymyksessä sama vai eri sairaus, tapahtui sairausvakuutustoimiston tekemän ratkaisun mukaan. Sairausvakuutustoimisto teki asiassa ratkaisun edellä mainitun Kansaneläkelaitoksen ohjeen mukaan.
Sairausvakuutuslain mukaan sairauspäivärahaa maksettiin työkyvyttömän tekemän hakemuksen perusteella. Mikäli hakemusta ei tehty, ei päivärahaa myöskään voitu maksaa. Saman sairauden uusiutumista koskeva 30 päivän sääntö oli näin ollen ymmärrettävä siten, että 30 päivää laskettiin siitä päivästä, jolloin työkyvyttömälle viimeksi oli suoritettu sairauspäivärahaa tai olisi suoritettu, mikäli henkilö olisi tätä hakenut. Mikäli asiaa ei tulkittaisi näin, voitaisiin saman sairauden uusiutumistapauksissa saada uusi sairausajan palkanmaksujakso alkamaan jättämällä hakematta sairauspäivärahaa. Tätä ei ollut tarkoitettu työehtosopimusmääräyksellä eikä keskusjärjestöjen välisellä ohjeella.
Vuosilomalain mukaan ei ollut estettä vuosiloman pitämiselle työkyvyttömyyden aikana. Kastiselle oli hänen omasta ehdotuksestaan myönnetty vuosiloma 1.9. - 30.9.1985. Kastisen kannalta vuosilomalle jääminen oli ollut edullisempaa kuin sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan hakeminen. Vuosiloman ajalta Kastiselle oli maksettu täysi lomapalkka, joka oli määrältään suurempi kuin sairausvakuutuslain mukainen päiväraha. Lisäksi hänelle oli suoritettu lomaltapaluuraha. Sairauden hoidon kannalta ei vuosiloman pitämisellä ollut ollut merkitystä, koska Kastiselle oli jo aikaisemmin annettu sairauden hoito-ohjeeksi lepo. Vuosiloma oli tarkoitettu nimenomaan lepoa varten, joten sairaudenhoito saattoi sen aikana keskeytyksettä jatkua. Vuosilomalle jääminen ei siten osoittanut Kastista työkykyiseksi.
Kantaja oli katsonut Kastisen olleen 7. - 29.10.1985 normaalissa työssä. Kastisen ilmoittautuessa loman jälkeen työpaikalla oli työnantaja asettanut työnteon aloittamisen edellytykseksi lääkärintodistuksen esittämisen työkykyisyydestä. Kastista hoitanut lääkäri oli tuolloin ollut vuosilomalla eikä lääkärintodistusta näin ollen ollut saatu. Työnantaja oli tämän vuoksi sallinut Kastisen ryhtyä työkokeiluun. Työnantajan puolelta oli kuitenkin tähdennetty, että kysymyksessä oli työkokeilu ja sen selvittäminen, oliko Kastisella edellytyksiä jatkaa työtehtävissään vai ei. Kastisen työnteko ei ollut tuona aikana sujunut läheskään normaalilla tavalla hänen huonon kuntonsa vuoksi. Kastinen toimi raskaan kaluston asentajana. Hänen tehtäviinsä olivat kuuluneet kuorma-autojen, pyöräkuormaajien ja vastaavien laitteiden korjaustehtävät. Nämä työt olivat raskaita. Yhtiön korjaamo oli raskaan kaluston yleiskorjaamo. Työkokeilu ei ollut osoittanut Kastista työkykyiseksi, sillä vain 2,5 viikon työskentelyn jälkeen hän oli tullut uudelleen työkyvyttömäksi samasta syystä kuin aikaisemmin.
Kastinen olisi saanut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa myös syys- ja lokakuun ajalta, mikäli hän olisi tätä hakenut. Koska Kastinen ei ollut hakenut sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, ei hänelle sitä myöskään ollut voitu maksaa. Sairausvakuutustoimiston ratkaisu, jonka mukaan Kastisen 30.10. alkaneen työkyvyttömyyden oli katsottu johtuneen uudesta sairaudesta, oli ollut edullinen sairasvakuutustoimistolle, koska tällaisen kannan mukaan Kastiselle ei ollut tarvinnut maksaa päivärahaa karenssiajalta. Sairausvakuutustoimistolla ei tästä johtuen ollut ollut halua selvittää, oliko Kastisen työkyvyttömyys jatkunut myös edellisen sairauspäivärahajakson päättymisen jälkeen. Sairausvakuutustoimiston päätös, jolla Kastiselle oli myönnetty sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa 9.11.1985 alkaen, ei osoittanut, että Kastinen olisi ollut työkykyinen vuosilomansa ja työkokeilun ajan.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista ja Metallityöväen Liitto lisäksi kuluille 16 prosentin korkoa tuomion antopäivästä lukien.
KUULTAVIEN LAUSUNTO
V. Toro Ky ja Väinö Toro ovat osaltaan yhtyneet Autoalan Työnantajaliiton puolesta esitettyyn.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
V. Toro Ky:n palveluksessa ollut Väinö Kastinen on 2.1.1985 alkaen ollut sairaslomalla oikean yläraajan vaivojen aiheuttaman työkyvyttömyyden johdosta. Kastisen työnantajalle esittämien lääkärintodistusten mukaan hänet on todettu työkyvyttömäksi 31.8.1985 asti. Työtuomioistuimessa todistajana kuullun Kastista hoitaneen lääkärin mukaan hänen ja Kastisen välillä oli ennen sairasloman päättymistä sovittu, että Kastinen ryhtyi kokeilemaan normaalia työntekoa, jotta saataisiin selville Kastisen mahdollinen pysyvä työkyvyttömyys. Lääkäri oli tuolloin todennut Kastisen työkykyiseksi, vaikka olikin pitänyt työnteon onnistumista epävarmana.
Kastinen on tämän jälkeen työnantajan kanssa sopiminsa tavoin ollut syyskuun 1985 vuosilomalla ja ryhtynyt sen jälkeen normaaliin autoasentajan työhönsä 7.10.1985 alkaen. Esitetyn selvityksen mukaan Kastinen on selviytynyt työtehtävistään, joskin hänen työvauhtinsa on ollut jonkin verran hitaampi kuin muiden työntekijöiden työvauhti. Kastinen on 30.10.1985 alkaen ollut uudelleen sairaslomalla. Työkyvyttömyys on aiheutunut samasta sairaudesta kuin 2.1. - 31.8.1985 kestänyt työkyvyttömyys.
Keskusliittojen vuonna 1973 antamissa sairausajan palkan maksamista koskevissa ohjeissa, joita noudatetaan autoja konekorjaamoalan työehtosopimuksen soveltamisohjeena, on todettu, että mikäli saman sairauden uusiutumiseen kuluu yli 30 päivää siitä päivästä, jolloin on viimeksi suoritettu sairauspäivärahaa tai työnantajan maksamaa sairausajan palkkaa, menetellään sairausajan palkan maksamisen suhteen niin kuin kyseessä olisi uusi sairaus. Määräyksen sanamuodosta ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä sellaista vastaajan esittämää johtopäätöstä, että sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä sairauden uusiutumistapauksissa olisi työntekijän työkykyisenä työssäolo vähintään 30 päivän ajan. Työtuomioistuimelle ei myöskään ole esitetty selvitystä siitä, mitä mainitusta määräyksestä sovittaessa on osapuolten välillä tarkoitettu ja kuinka määräystä on sovellettu käytännössä. Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan maksamista koskevasta ohjeesta, johon vastaaja on viitannut, ei myöskään voida saada tukea edellä esitetylle tulkinnalle, sillä mainitussa ohjeessa on kysymys siitä, milloin sairausvakuutuslain mukaisen enimmäisajan päivärahaa saaneen vakuutetun työkyvyttömyyden voidaan katsoa johtuneen uudesta sairaudesta.
Koska lääkäri on edellä todetuin tavoin katsonut Kastisen 31.8.1985 päättyneen sairasloman jälkeen työkykyiseksi ja kun uuden työkyvyttömyyden alkaessa 30.10.1985 on kulunut yli 30 päivää siitä, kun hänelle viimeksi on suoritettu sairauspäivärahaa tai työnantajan maksamaa sairausajan palkkaa, on Kastisella oikeus työehtosopimuksen 20 §:n mukaiseen sairausajan palkkaan 30.10.1985 alkaneen työkyvyttömyyden johdosta.
Tuomiolauselma
Työtuomioistuin vahvistaa, että V. Toro Ky ja sen vastuunalainen yhtiömies Väinö Toro ovat auto- ja konekorjaamoalan työehtosopimuksen 20 §:n nojalla velvollisia maksamaan Kastiselle sairausajan palkkaa 2 573,26 markkaa sekä velvoittaa V. Toro Ky:n ja Väinö Toron yhteisvastuullisesti suorittamaan Kastiselle sanotut 2 573,26 markkaa 16 prosentin korkoineen 1.1.1986 lukien ja korvaamaan Metallityöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 400 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.
Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Suhonen, Vihma, Airaksinen, Pohja ja Porttila.
Tuomio oli yksimielinen.