TT:1987-20

Ämnesord: Myyjän palkka, Palkan alentaminen, Sairausajan palkka, Työehtosopimuksen tieten rikkominen, Työkyvyn alentuminen, Täysi työkykyisyys, Valvontavelvollisuus, - työehtosopimuksen määräysten noudattamiseksi
År för fallet: 1987
Meddelats: 3.2.1987
Diarienummer: D:1986/107

Työehtosopimuksesa oli sovittu täysin työkykyisten työntekijöiden palkoista. Kun myyjän työsuoritukset eivät olleet siinä määrin alentuneet, ettei häntä ollut pidettävä täysin työkykyisenä, työnantaja velvoitettiin suorittamaan palkka työehtosopimuksen mukaan.

Kantaja Liiketyöntekijäin Liitto r.y. Vastaajat Kaupan Työnantajaliitto KTL r.y. Pirkanmaan Osuuskauppa

TUOMIO

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kaupan Työnantajaliiton, Työehtoliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välillä 14.4.1977 allekirjoitetussa Kaupan Työnantajaliiton ja Liiketyöntekijäin Liiton välisessä palkkoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

1 §

Sopimuksen ulottuvuus

Tässä sopimuksessa määrätään Kaupan Työnantajaliiton ja Työehtoliiton tukku- tai vähittäiskauppaa harjoittavien jäsenliikkeiden palveluksessa olevien Liiketyöntekijäin Liittoon kuuluvien täysin työkykyisten:

- vähittäiskaupan liikeajasta annetun lain (435/69) tarkoittamissa myymälöissä työskentelevien myyjien, myyjäharjoittelijain ja korjausompelijoiden,

- somistajien,

- varastotyöntekijäin ja varastoharjoittelijain,

- siivoojien ja

- lähettien palkkaehdot.

-----------------------------------------------

Asianosaisliittojen välillä 1.3.1980 - 28.2.1981, 1.3.1981 - 28.2.1983 ja 15.3.1983 - 29.2.1984 voimassa olleissa työehtosopimuksissa on ollut samansisältöinen sopimusmääräys.

Asianosaisliittojen välillä 7.4.1983 allekirjoitetussa työehtoja koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraava määräys:

-----------------------------------------------

16 §

Työntekijän sairastuminen

1. Jos työntekijä sairastumisen tai tapaturman vuoksi on estynyt tekemästä työsopimuksensa mukaista työtä eikä hän ole aiheuttanut työkyvyttömyyttään tahallisesti tai törkeällä huolimattomuudella, hänellä on työsuhteensa jatkuessa oikeus saada työnantajaltaan palkkansa seuraavasti:

-----------------------------------------------

Vakinaiselle työntekijälle, jonka työsuhde on yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään 5 vuotta, maksetaan kunkin työkyvyttömyystapauksen yhteydessä palkkaa enintään 6 viikon pituiselta ajanjaksolta.

-----------------------------------------------

KANNE

Kanteen perustelut

Liiketyöntekijäin Liitto on lausunut, että liiton jäsen Maire Kiuru oli toiminut liikeapulaisena työsopimuslain 1 §:n mukaisessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Orivedellä sijaitsevan Osuuskauppa Kotipohjan palveluksessa 16.5.1967 - 12.7.1983. Kiuru oli aluksi ollut kassanhoitajana Länkipohjan elintarvikemyymälässä. Vuoden 1976 aikana hän oli sairastunut. Sairausloman päätyttyä lääkäri oli suositellut hänelle muunlaista kuin kassatyötä.

Kiuru oli sairaudesta toivuttuaan toiminut Oriveden työvoimatoimiston avustuksella järjestetyssä työkokeilussa tekstiilimyyjän tehtävissä 1.-28.2.1977. Kokeilu oli johtanut työsuhteen jatkamiseen 2.3.1977 alkaen. Siitä lukien Kiuru oli saanut työehtosopimuksen mukaista palkkaa 31.5.1978 saakka. Työnantaja ei sen jälkeen enää ollut maksanut hänelle työehtosopimuksen mukaista taulukkopalkkaa. Kiuru oli saanut 1.6.1978 - 31.5.1983 väliseltä ajalta yhteensä 7 474 markkaa liian vähän palkkaa.

Kiuru oli jäänyt sairauslomalle 1.6.1983. Hänelle oli maksettu sairausajan palkkaa työehtosopimuksen mukaisesti kuudelta viikolta, mutta palkka oli ollut määrältään liian pieni. Myöhemmin sama sairaus oli johtanut pysyvään työkyvyttömyyteen. Kiurulle olisi tullut sairausajalta maksaa taulukon mukaista palkkaa yhteensä 4 421,84 markkaa. Hänelle oli kuitenkin maksettu vain 4 193 markkaa. Tältä ajalta Kiurulla oli vielä saamatta palkkaa 228,84 markkaa.

Kiurun palkkasaatavat olivat yhteensä 7 702,84 markkaa.

Pirkanmaan Osuuskauppa, johon Osuuskunta Kotipohja oli sulautunut, on esittänyt työehtosopimuksen mukaista palkkaa pienemmän palkan maksamisen perusteeksi sen, ettei Kiuru ollut ollut täysin työkykyinen, vaan työrajoitteinen työntekijä. Hän oli sen vuoksi ollut sopimuspalkkaisena myyjänä. Väitteillä ei ollut merkitystä, sillä Kiuru oli pystynyt hoitamaan työtehtävänsä.

Työehtosopimuksen mukaista palkkaa alemmasta palkasta ei ollut tehty sopimusta.

Vuosien aikana asiasta oli useissa eri yhteyksissä käyty luottamusmiehen ja työnantajan välillä neuvottelua. Erimielisyysmuistio oli kuitenkin laadittu vasta 18.11.1983. Paikallisessa neuvottelussa osapuolet olivat jääneet erimielisiksi. Liittoneuvottelut olivat myös päättyneet erimielisenä.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaisi Osuuskauppa Pirkanmaan suorittamaan Kiurulle saamatta jääneenä palkkana 1.6.-31.8.1978 väliseltä ajalta 522 markkaa, 1.9.1978-31.1.1979 väliseltä ajalta 705 markkaa, 1.2-31.3.1979 väliseltä ajalta 398 markkaa, 1.4.-31.8.1979 väliseltä ajalta 420 markkaa, 1.9.1979-29.2.1980 väliseltä ajalta 564 markkaa, 1.3.-30.9.1980 väliseltä ajalta 679 markkaa, 1.10.1980-28.2.1981 väliseltä ajalta 525 markkaa, 1.3.-31.8.1981 väliseltä ajalta 624 markkaa, 1.9.1981-28.2.1982 väliseltä ajalta 708 markkaa, 1.3.-30.9.1982 väliseltä ajalta 875 markkaa, 1.10.1982-28.2.1983 väliseltä ajalta 645 markkaa, kullekin erälle laskettavine kuuden prosentin korkoineen kunkin ajanjakson päättymispäivästä lukien sekä 1.3.-31.3.1983 väliseltä ajalta 229 markkaa ja 1.4.-31.5.1983 väliseltä ajalta 580 markkaa 16 prosentin korkoineen myös kummankin ajajakson päättymispäivästä lukien ja vielä sairausajan palkkaa 228 markkaa 84 penniä 16 prosentin korkoineen 12.7.1983 lukien.

Edelleen Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut Osuuskauppa Pirkanmaan tuomitsemista työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon ja Kaupan Työnantajaliiton tuomitsemista valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

VASTINE

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto ja Pirkanmaan Osuuskauppa ovat yhteisesti lausuneet, että Kiuru ei ollut ollut Osuuskauppa Kotipohjan palveluksessa täysin työkykyisenä työntekijänä. Työkykyisyyden arvion olivat suorittaneet asianmukaisen koulutuksen saaneet terveydenhoitoalan ja kansaneläkelaitoksen toimihenkilöt. Työnantaja oli menetellyt siten, että Kiurulle oli tullut mahdolliseksi jatkaa työsuhdettaan tehtävissä, joissa hänen työrajoitteisuuteensa oli haitannut mahdollisimman vähän. Luottamusmies oli ollut asian käsittelyvaiheissa aina mukana. Työnantajan toimenpiteitä oli pidettävä luottamusmiehen hyväksyminä. Myöhemmin asia oli saatettu erimielisyysmuistiossa neuvoteltavaksi, eikä yhteisymmärrykseen ollut päästy.

Kiurun työrajoitteisuus oli vaikuttanut siten, ettei hän ollut suoriutunut tehtävistään samalla tavalla kuin täysin työkykyiset työntekijät. Se oli käynyt ilmi myös luottamusmiehen 18.11.1983 laatimasta tes-seurantalomakkeesta, jossa oli todettu, että Kiurun sairaudesta oli aiheutunut, että hänen työvauhtinsa oli ollut muita hitaampi.

Työehtosopimuksen mukaan taulukkopalkat koskivat täysin työkykyisen työntekijän etuja. Ne eivät muodostaneet vähimmäispalkkaa Kiurun kohdalla, koska hän ei ollut ollut täysin työkykyinen työntekijä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto ja Pirkanmaan Osuuskauppa ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Liitto on huomauttanut, että korko voitaisiin määrätä maksettavaksi vasta haastepäivästä lukien saatavien epäselvyyden takia.

KANTAJAN VASTASELITYS

Liiketyöntekijäin Liitto on vielä lausunut, että lääkärilausunnosta oli käynyt ilmi, että Kiurulla olisi ollut vaikeuksia selviytyä kassatyöskentelystä, mutta muihin myyjän töihin Kiurulla ei ollut ollut työtä haittaavaa rajoitusta. Kiurun sairastumisen jälkeisen työkokeilun tarkoituksena oli ollut selvittää hänen mahdollisuutensa selvitä muista myyjän tehtävistä kuin kassatyöstä. Työkokeilun aikana oli ilmennyt, että Kiuru oli pystynyt täysin suoriutumaan muun muassa tekstiilimyyjän tehtävistä ja hänet oli nimetty näihin tehtäviin. Tämän vuoksi työnantajalla ei ollut ollut perustetta jättää Kiurulle maksamatta työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Työehtosopimuksen määräyksellä täysin työkykyisen työntekijän palkkaehdoista ei ollut tarkoitettu sopia siitä, että mainitussa työssä olisi ollut mahdollisuus alittaa työehtosopimuksen mukaiset palkkamääräykset. Määräys oli työehtosopimuksessa ollut saman sisältöisenä kauan. Tämän vuoksi ei ollut mahdollista esittää selvitystä syntyvaiheista. Määräystä ei ollut käytännössä tulkittu siten, että sen perusteella työnantajalla olisi ollut oikeus alittaa työehtosopimuksen vähimmäispalkkoja. Invaliidihuoltolain 22 c §:n mukaan työnantajalla oli mahdollisuus poiketa alan yleissitovan työehtosopimuksen mukaisista palkoista invaliidihuoltolain mukaisessa suojatyössä, mutta siitä ei tässä tapauksessa ollut ollut kysymys.

OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut korkoa 16 prosentin mukaan tuomion antopäivästä lukien.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Maire Kiuru on toiminut Kauppakunta Kotipohjan ja Osuuskauppa Kotipohjan nimellä toimineiden osuuskuntien palveluksessa vuodesta 1967 alkaen liikeapulaisena. Osuuskunta Kotipohja on vuonna 1984 sulautunut Pirkanmaan Osuuskauppaan.

Kiuru on ollut sairauslomalla tammikuusta 1976 alkaen noin vuoden ajan. Neurologian erikoislääkärin heinäkuussa 1976 antaman lääkärintodistuksen mukaan Kiurulla on esiintynyt oikean puolen raajoissa heikkous- ja kömpelyysoireita merkkinä aivotoiminnan häiriöistä. Samoihin aikoihin antamassaan toisessa lääkärinlausunnossa erikoislääkäri on todennut Kiurun työkyvyttömyyden olevan varsin työkohtaista siten, että kassanhoitajan työstä Kiuru ei ilmeisesti tulisi suoriutumaan. Sen sijaan muu liikeapulaisen työ lukuunottamatta kaikkein raskaimpia työvaiheita olisi ollut hänelle soveltuvaa. Lausunnossa Kiurua on kehotettu neuvottelemaan tilanteesta työnantajan kanssa.

Kiurun sairausloman aikana ovat Kansaneläkelaitoksen asianomainen piiritoimiston paikallisjohtaja ja Tampereen yliopistollisen keskussairaalan lääkäri ottaneet yhteyttä osuuskunnan tavaratalopäällikköön. Keskusteluissa on sovittu Kiurun sairausloman päättymisen jälkeen aloitettavasta kuukauden kestävästä työkokeilusta osuuskaupan tavaratalossa. Työkokeilun aikana helmikuussa 1977 Kiuru on ollut myyjänä tavaratalon tekstiiliosastolla. Työkokeilun päätyttyä Kiurun kanssa on maaliskuun alussa 1977 sovittu siitä, että hänelle järjestettäisiin tavaratalon myyjänä sellaisia tehtäviä, joita hän työtä haittaavien rajoituksien estämättä voisi suorittaa. Kiuru on työkokeilun jälkeen työskennellyt jalkine-, kirjakauppa- ja elintarvikeosastoilla. Kiuru on näiltä osastoilta siirretty takaisin tekstiiliosastolle osastonhoitajien ja myös eräiden työtovereiden huomautusten johdosta, jotka ovat koskeneet Kiurun työsuorituksia.

Kiurulle on maksettu työehtosopimuksen mukaista palkkaa 31.5.1978 saakka. Sen jälkeen osuuskauppa ei ole maksanut Kiurulle työehtosopimuksen edellyttämää toisen myyjäryhmän kahdeksannen palvelusvuoden mukaan määräytyvää palkkaa. Kiuru on jäänyt sairauslomalle 1.6.1983. Osuuskaupan kuudelta viikolta maksama sairausajan palkka ei ole liioin vastannut työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Osuuskauppa on perustellut menettelyään sillä, että Kiuru ei ole ollut täysin työkykyinen. Tästä syystä hänelle on ryhdytty suorittamaan palkkaa työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavasti. Asiassa on jäänyt näyttämättä, että Kiurun kanssa olisi sovittu muusta kuin hänelle työehtosopimuksen mukaan kuuluvasta palkasta.

Palkkoja koskevassa työehtosopimuksen 1 §:ssä määrätään täysin työkykyisten myyjien palkkaehdot. Täyttä työkykyä koskeva edellytys on ensimmäisen kerran otettu vuoden 1971 työehtosopimukseen. Kysymys työkykyisyyden määrittelemisestä ei ole ollut asianosaisliittojen ilmoitusten mukaan esillä työehtosopimusneuvotteluissa. Liiketyöntekijäin Liitto on vuoden 1984 työehtosopimusneuvotteluissa tehnyt esityksen määräyksen muuttamisesta siten, että siitä poistettaisiin viittaus täysin työkykyisiin työntekijöihin. Työntekijäliiton esitys työehtosopimuksen 1 §:n muuttamisesta on kuitenkin rauennut.

Puheena olevissa neuvotteluissa on käynyt ilmi, ettei niihin osallistuneiden tiedossa ole ollut sellaisia erimielisyyksiä, joissa liittojen välillä olisi jouduttu ottamaan kantaa täyden työkykyisyyden määrittämiseen. Muutakaan selvitystä ei ole esitetty siitä, millaisin edellytyksin käytännössä on suoritettu työehtosopimuksen määräyksistä poikkeavaa palkkaa työntekijälle, jonka työkyky on hänen sairautensa tai vammansa takia alentunut.

Kun työehtosopimus koskee siihen otetun ehdon mukaan vain täysin työkykyisten työntekijöiden palkkausta, se selvästi antaa mahdollisuuden sopia sairauden tai vamman takia työrajoitteisen työntekijän palkan työehtosopimuksen mukaista palkkausta alemmaksi. Palkan vähentämisen perusteena olevan työkyvyn alentuminen täytyy olla selvästi ja luotettavasti osoitettavissa ja myös työn suoritusta haittaava. Se nimittäin johtaa työehtosopimuksen soveltamispiirissä olevan työntekijän joutumiseen sopimuksen palkkamääräysten soveltamisalan ulkopuolelle, jota taas on pidettävä poikkeuksellisena työehtosopimuksia yleensä sovellettaessa.

Asiassa toimitetussa todistajain kuulustelussa annetut lausumat Kiurun kyvystä suoriutua myyjän tehtävistään ovat olleet jossakin määrin ristiriitaisia. Selvitys kuitenkin osoittaa, että Kiurun sairauden aiheuttamat vammat ovat tehneet hänen liikkumisensa ontuvaksi ja etenkin portaita kuljettaessa vaivalloiseksi. Hänen oikean kätensä liikkeet ovat kättä kohotettaessa olleet rajoitettuja. Kiurun työkyvyn alentumisesta on pidettävä näytettynä, että hänen työsuorituksensa ovat hänen vammautumisensa vuoksi tapahtuneet hitaammin kuin muilla työntekijöillä, vaikka eroavuutta ei ole tarkemmin mahdollista määritellä.

Esitetyn selvityksen mukaan Kiuru on suorittanut kuitenkin hänelle annetut työtehtävät tavaratalon tekstiiliosastolla, jossa hän on pisimpään työskennellyt kanteessa tarkoitettuna aikana. Kaupan Työnantajaliitto ei ole näyttänyt, että Kiurun työsuoritukset, vaikka niissä on osoitettavissa hidastumista, olisivat olleet siinä määrin alentuneet, että häntä ei olisi pidettävä täysin työkykyisenä. Työkyvyn alenemisen arvioimisessa on kiinnitettävä huomiota lisäksi siihen, että Kiurulle on hänen sairautensa jälkeen suoritettu työehtosopimuksen mukaista palkkaa, eikä jutussa ole näytetty, että Kiurun työkyvyssä tuon ajankohdan jälkeen olisi enää tapahtunut huonontumista.

Työehtosopimuksen riidanalaisen määräyksen oikea sisältö ei ole yksiselitteinen eikä selvä. Erimielisyys on vasta varsin myöhään otettu esille paikallisneuvotteluissa ja saatettu liittojen välillä käsiteltäväksi, joka on omiaan vaikeuttamaan tapahtumien kulun selvittämistä. Työtuomioistuimen mielestä jutussa on jäänyt näyttämättä, että Pirkanmaan Osuuskauppa olisi tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä tai työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Osuuskauppa Pirkanmaan suorittamaan Maire Kiurulle maksamatta jäänyttä palkkaa 1.6.-31.8.1978 väliseltä ajalta 522 markkaa, 1.9.1978-31.1.1979 väliseltä ajalta 705 markkaa, 1.2.-31.3.1979 väliseltä ajalta 398 markkaa, 1.4.-31.8.1979 väliseltä ajalta 420 markkaa, 1.9.1979-29.2.1980 väliseltä ajalta 564 markkaa, 1.3.-30.9.1980 väliseltä ajalta 679 markkaa, 1.10.1980-28.2.1981 väliseltä ajalta 525 markkaa, 1.3.-31.8.1981 väliseltä ajalta 624 markkaa, 1.9.1981-28.2.1982 väliseltä ajalta 708 markkaa, 1.3.-30.9.1982 väliseltä ajalta 875 markkaa ja 1.10.1982-28.2.1983 väliseltä ajalta 645 markkaa, kullekin erälle laskettavine kuuden prosentin korkoineen kunkin ajanjakson päättymispäivästä lukien sekä 1.3.-31.3.1983 väliseltä ajalta 229 markkaa ja 1.4.-31.5.1983 väliseltä ajalta 580 markkaa 16 prosentin korkoineen myös kummankin ajanjakson päättymispäivästä lukien ja sairausajan palkkaa 228 markkaa 84 penniä 16 prosentin korkoineen 12.7.1983 lukien.

Kanne hylätään enemmälti.

Asian laatu huomioon ottaen Liiketyöntekijäin Liitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Iirola, Vihma, H. Rautiainen, Sulkunen ja Kolula.

Tuomio oli yksimielinen.