30.12.1987

1 §

1. Perhepäivähoitajan palkka määräytyy hänen hoidossaan olevien lasten lukumäärän ja hänen koulutuksensa perusteella seuraavasti:

-----------------------------------------------

2. Perhepäivähoitajan 1. kohdassa mainittuihin tuntipalkkoihin lisätään 2, 4, 7 ja 10 työehtosopimuksen 17 §:ssä sanotun palvelusvuoden jälkeen palvelulisänä 8, 6, 6 ja 6 % laskettuna 1. kohdan mukaisen tuntipalkan ja edellisten palvelulisien yhteismäärästä.

-----------------------------------------------

3. Asianomaisen viranomaisen ja perhepäivähoitajan välillä sovitun hoidon keskeytyessä tilapäisesti perhepäivähoitajalle maksetaan etukäteen sovitulta lapsen hoitoajalta 1. ja 2. kohdan mukainen palkka mahdollisten vajaiden hoitopäivien lisäksi enintään viideltä työpäivältä, minkä jälkeen palkkaa ei suoriteta hoidon keskeytyksen ajalta. Palkka suoritetaan kuitenkin kunkin lapsen osalta enintään 10 edellä mainitulta keskeytyspäivältä kalenterikuukaudessa. Mikäli hoidon keskeytyksestä on etukäteen ilmoitettu perhepäivähoitajalle vähintään kahta viikkoa ennen keskeytystä, poissaolopäiviltä ei kuitenkaan suoriteta palkkaa.

-----------------------------------------------

9 §

1. Perhepäivähoitajalle annetaan vuosilomaa työehtosopimuksen 21 §:n määräysten mukaisesti.

-----------------------------------------------

Työehtosopimuksen soveltamisohjeissa sanotaan muun muassa:

-----------------------------------------------

Liite n:o 6

Palkkausperusteet

-----------------------------------------------

Esimerkki 5:

-----------------------------------------------

Perhepäivähoitajan palvelulisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa on huomattava, että tilapäinen hoidon keskeytysaika, jolta ei ole suoritettu palkkaetuja, katsotaan lomautukseksi. Näin ollen perhepäivähoitajalle luetaan palvelulisään oikeuttavaksi palvelusajaksi lomautusajoista kaikkiaan 30 kalenteripäivää kalenterivuodessa edellyttäen, ettei hänellä kyseisenä vuonna ole ollut palkattomia tms. työlomia.

-----------------------------------------------

Vuosiloma (9 § 1)

-----------------------------------------------

Perhepäivähoitajan kyseessä ollessa on muistettava, että tilapäinen hoidon keskeytysaika, jolta ei ole suoritettu palkkaetuja, katsotaan lomautukseksi. Kun lasketaan kuinka monta täyttä lomanmääräytymiskuukautta perhepäivähoitajalla on, luetaan jokaisesta tällaisesta lomautusajasta 30 sellaista päivää, mitkä ilman lomautusta olisivat olleet työpäiviä, työpäivien veroiseksi.

-----------------------------------------------

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja toiselta puolen muiden ohella Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n sekä TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n kesken 1.4.1986 tehdyssä kunnallisessa kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevassa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

Liite 6/ Kunnallinen kuukausipalkkaisia

__________

työntekijöitä koskeva työehtosopimus 1986

Liite 6

Palkkausperusteet

-----------------------------------------------

Esimerkki 5:

-----------------------------------------------

Perhepäivähoitajan palvelulisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa on huomattava, että tilapäinen hoidon keskeytysaika, jolta ei ole suoritettu palkkaetuja, katsotaan lomautukseksi. Näin ollen perhepäivähoitajalle luetaan palvelulisään oikeuttavaksi palvelusajaksi lomautusajoista kaikkiaan 30 kalenteripäivää kalenterivuodessa edellyttäen, ettei hänellä kyseisenä vuonna ole ollut palkattomia tms. työlomia.

-----------------------------------------------

Vuosiloma (10 § 1)

-----------------------------------------------

Perhepäivähoitajan kyseessä ollessa on muistettava, että tilapäinen hoidon keskeytysaika, jolta ei ole suoritettu palkkaetuja, katsotaan lomautukseksi. Kun lasketaan kuinka monta täyttä lomanmääräytymiskuukautta perhepäivähoitajalla on, luetaan jokaisesta tällaisesta lomautusajasta 30 sellaista päivää, mitkä ilman lomautusta olisivat olleet työpäiviä, työpäivien veroiseksi.

-----------------------------------------------

KUNNALLISTEN TYÖNTEKIJÄIN JA VIRANHALTIJAIN LIITTO KTV:N KANNE

Kanteen perustelut

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että Tampereen kaupungissa oli syntynyt erimielisyys siitä, miten vuosien 1984 - 1986 työehtosopimuksen liitteen n:o 6 1 §:n 3 kohdan viimeisen virkkeen määräystä kahden viikon ilmoitusajasta olisi tulkittava. Aikaisemmin Tampereen kaupunki oli maksanut perhepäivähoitajille palkan viideltä ensimmäiseltä keskeytyspäivältä, mikäli hoidon keskeytyksestä ei ollut ilmoitettu kahta viikkoa ennen sen alkamista. Tämän mukaista käytäntöä oli Tampereen kaupungissa noudatettu useiden vuosien ajan. Tampereen kaupunki oli kuitenkin muuttanut tulkintakäytäntöään vedoten siihen, että sen aikaisempi tulkinta oli ollut virheellinen. Uuden tulkinnan mukaan työehtosopimuksen liitteen n:o 6 1 §:n 3 kohtaa olisi tulkittava siten, että kun hoidon keskeytyksestä ei ollut ilmoitettu kahta viikkoa ennen sen alkamista, oli laskettu ilmoituspäivästä kaksi viikkoa eteenpäin ja näiden kahden viikon sisään sisältyviltä poissaolopäiviltä oli maksettu palkka. Sen sijaan kahden viikon ajan täyttymisen jälkeiseltä ajalta palkkaa ei ollut maksettu.

Työnantajan tulkinta oli virheellinen. Työehtosopimuksen liitteessä oli määrätty, että sovitun hoidon keskeytyessä tilapäisesti perhepäivähoitajalle maksettiin etukäteen sovitulta hoitoajalta 1 §:n 1 ja 2 kohdan mukainen palkka mahdollisten vajaiden hoitopäivien lisäksi enintään viideltä työpäivältä, minkä jälkeen palkkaa ei suoritettaisi hoidon keskeytyksen ajalta. Palkka suoritettiin kuitenkin kunkin lapsen osalta enintään 10 keskeytyspäivältä kalenterikuukaudessa. Sopimuksella oli siis määritelty palkallisten keskeytyspäivien enimmäismäärä, jonka ylittäviltä päiviltä palkkaa ei maksettu. Sopimuksessa oli lisäksi määrätty, että mikäli hoidon keskeytyksestä oli etukäteen ilmoitettu perhepäivähoitajalle vähintään kaksi viikkoa ennen keskeytystä, poissaolopäiviltä ei kuitenkaan suoritettu palkkaa. Ilmoittamisen tuli siis tapahtua ennen keskeytyksen alkua. Keskeytysaika oli yksi yhtenäinen ajanjakso eikä jokainen keskeytyspäivä erillinen. Voimassa olevan vuosien 1986 - 1988 työehtosopimuksen liite n:o 6 oli kahden viikon ilmoitusaikaa koskevan määräyksen osalta muuttumaton. Sopimus lähti siitä, että kahden viikon ilmoitusajan oli täytyttävä ennen keskeytyksen alkua. Mikäli näin ei tapahtunut, palkka oli maksettava sen mukaisesti kuin sopimuksessa oli todettu. Muuta sopimuksesta ei ilmennyt eikä muuta ollut myöskään tarkoitettu.

Paikallisneuvottelut Tampereen kaupungin ja Tampereen kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain yhteisjärjestö KTV r.y:n välillä oli käyty 9.4.1986 eikä niissä ollut päästy yksimielisyyteen. Keskusneuvottelut kunnallisen sopimusvaltuuskunnan ja Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n välillä olivat 7.4.1987 päättyneet erimielisyyteen.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että työehtosopimuksen liitteen n:o 6 1 §:n 3 kohdan mukaan perhepäivähoitajalle on maksettava etukäteen sovitulta lapsen hoitoajalta sopimuksen 1 §:n 1 ja 2 kohdan mukainen palkka mahdollisten vajaiden hoitopäivien lisäksi enintään viideltä työpäivältä silloin, kun hoidon keskeytyksestä ei ole ilmoitettu kahta viikkoa ennen keskeytyksen alkua.

Kanteen perustelut

TVK:n Virkamiesjärjestö TVK-V on kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että voimassa olevan vuosien 1986 - 1988 työehtosopimuksen liitteen n:o 6 2 §:n 1 kohdan määräys oli otettu työehtosopimukseen 1970-luvulla, minkä jälkeen sitä oli muutettu ainoastaan ilmoitusajan ja palkanmaksujakson pituuden osalta. Määräyksen soveltamisessa ei ollut ollut erimielisyyksiä ennen alkuvuotta 1986, jolloin kunnallinen sopimusvaltuuskunta oli ryhtynyt muun muassa koulutustilaisuuksissaan opettamaan aikaisemmasta vakiintuneesta käytännöstä poikkeavaa tulkintaa.

Määräystä oli sovellettu mainittuun ajankohtaan saakka työntekijäpuolen esittämän kannan mukaisesti. Sopimustekstiä olikin sovellettava sen sanamuodon mukaisesti siten, että perhepäivähoitajalle oli aina maksettava keskeytyksen ajalta palkka enintään yhdeksältä päivältä, ellei perhepäivähoitajalle ollut ilmoitettu keskeytyksestä vähintään kahta viikkoa aikaisemmin. Ilmoitus, joka oli annettu vähemmän kuin kaksi viikkoa ennen keskeytyksen alkamista, ei vähentänyt keskeytysajan palkkapäivien lukumäärää.

Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan tulkinta ei vastannut määräyksen sisältöä. Sinänsä selvän määräyksen sanamuodon tulkintaan ei ollut edes tarvetta. Sanamuodon vastaiseen tulkintaan ei ollut myöskään ollut minkäänlaisia perusteita, koska kysymystä ei sopimusneuvotteluissa ollut käsitelty kunnallisen sopimusvaltuuskunnan esittämän kannan pohjalta eikä kannanottoa neuvotteluissa ollut edes saatettu työntekijäpuolen tietoon. Työehtosopimusneuvotteluissa oli päinvastoin käytetty ilmaisua takuupalkka kysymyksessä olevasta yhdeksän päivän karenssiajan palkasta. Ilmaisu jo sellaisenaan osoitti, etteivät sopimusosapuolet olleet edes mieltäneet tulkintaa, joka oikeuttaisi vähentämään palkallisen jakson pituutta. Samoin se seikka, ettei työehtosopimuksen soveltamisohjeissa ollut määräyksiä nyt tulkinnanvaraiseksi esitetystä tilanteesta osoitti, ettei neuvotteluvaiheessa ollut edes otettu huomioon vaihtoehtoista tulkintaa. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut esittänyt perusteita vakiintuneen soveltamiskäytännön muuttamiselle.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen keskusneuvottelussa esittämä perustelu, että määräystä voitaisiin pitää lomautusmääräyksenä, oli virheellinen ensinnäkin sen vuoksi, että määräyksestä ei ollut koskaan tältä pohjalta neuvoteltu, ja toiseksi sen vuoksi, että perhepäivähoitajan lomauttamisesta oli määrätty toisaalla työehtosopimuksessa. Sovellettaviksi tulivat tuolloin perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan sopimuksen 14 §:n sekä irtisanomista ja lomautusta koskevan työehtosopimuksen määräykset. Vaikkakin perhepäivähoitajan palkkaedut lomautustilanteessa määräytyivät liitteen n:o 6 2 §:n 1 kohdan mukaan, ei määräys koskenut lomautusta. Mikäli näin olisi tarkoitettu, olisi määräys yhdenmukaisesti lomautusmääräysten kanssa saanut sisällön, jonka mukaan perhepäivähoitajalla oli aina oikeus kahden viikon lomautusilmoitusajan palkkaan. Mikäli lomautusilmoitusaikaa koskeva periaate olisi ollut määräyksen taustalla, ei määräykseen olisi otettu yhdeksän päivän rajoitusta, vaan palkallinen jakso olisi sovittu lomautusilmoitusajan pituiseksi.

Kysymyksessä oli palkkamääräys, mikä ilmeni jo määräyksen sijoittamispaikasta työehtosopimuksessa. Työsopimuslain 27 §:n 1 momentin säännös ei kuitenkaan millään tavoin tukenut työnantajapuolen esittämää tulkintaa. Työehtosopimuksella oli säännöksen sallimin tavoin rajoitettu työnantajan palkanmaksuvelvollisuutta työnteon estyessä joko yhdeksän päivän keskeytysajan palkkaan tai kahden viikon ennakkoilmoitusajan palkkaan.

Määräyksen tulkinnasta oli syntynyt erimielisyys Oulaisten kaupungissa, jossa oli alettu soveltaa kunnallisen sopimusvaltuuskunnan esittämää tulkintaa 1.11.1986 lukien. Paikallisneuvottelut oli käyty 19.2.1987. Keskusneuvottelut, joissa asia oli jäänyt erimieliseksi, oli käyty 13.5.1987.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että vuosien 1986 - 1988 työehtosopimuksen perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen n:o 6 2 §:n 1 kohdan mukaan perhepäivähoitajalle on lapsen hoidon tilapäisesti keskeytyessä maksettava palkka keskeytyksen ajalta enintään yhdeksältä päivältä kalenterikuukaudessa aina silloin, kun perhepäivähoitajalle ei ole ilmoitettu keskeytyksestä vähintään kahta viikkoa ennen sen alkamista.

Vastineen perustelut

Kunnallinen työmarkkinalaitos on kanteisiin vastatessaan lausunut, että kunnalliset perhepäivähoitajat olivat työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa kuntaan. Perhepäivähoitajan työsuhteen ehdot määräytyivät työehtosopimuksen liitteen n:o 6 sekä solmitun työsopimuksen mukaan.

Lasten päivähoitojärjestelmä oli toteutettu siten, että lapset hyväksyttiin kunnalliseen päivähoitoon vanhempien hakemuksesta hoitokausittain. Hoitokausi alkoi aina elokuun 1 päivänä. Lasten hoitoon valinnassa otettiin huomioon erilaisia muun muassa sosiaalisia seikkoja. Perhepäivähoitajan työsopimuksella sovittiin tehtävän sisällöstä (hoitaa lapsia kotonaan), mahdollisesta lapsien lukumäärästä (hoitaako enimmäismäärän neljä lasta vai vähemmän) sekä perustyöajasta (onko koko- vai osa-aikainen). Täsmällisempi työajasta sopiminen tapahtui työsopimukseen liitettävällä hoitosopimuksella, joka solmittiin kutakin hoitokautta varten. Hoitosopimuksella sovittiin muun muassa hoidettavista lapsista, kunkin lapsen päivittäisestä hoitoajasta ja lapsen osallistumisesta esimerkiksi harrastuskerhoihin. Yleensä hoitosopimuksen allekirjoittivat myös lasten vanhemmat.

Perhepäivähoitajan käytännön työaika luonnollisesti määräytyi sen mukaisesti, kuinka vanhemmat veivät lapset hoitoon ja noutivat heidät hoidosta. Perhepäivähoitajan palkka oli riippuvainen hänen hoidossaan olevien lasten lukumäärästä ja hoitoajoista. Jos perhepäivähoitajalla oli hoidossaan vain yksi lapsi, maksettiin kultakin hoitotunnilta peruskorvaus. Jos lapsia oli kaksi tai useampia yhtäaikaa, maksettiin tällöin peruskorvauksen lisäksi lisäkorvaus kunkin tällaisen lapsen hoitotunnilta. Lisäkorvaus oli jonkin verran peruskorvausta pienempi. Pääsääntöisesti perhepäivähoitajan palkka maksettiin sovittujen hoitoaikojen mukaisesti, mutta näistä poikettiin suhteellisen säännöllisesti johtuen muun muassa siitä, että vanhemmat eivät aina voineet tuoda ja noutaa lasta sovittuina aikoina. Näin ollen perhepäivähoitajan työaika ja työmäärä tavanomaisessakin tilanteessa jonkin verran vaihteli siten, että työnantaja, kunta, ei voinut siihen vaikuttaa. Vastaavasti myös vaihteli palkka.

Työmäärä voi muuttua myös siten, että joku lapsi jäi tilapäisesti joksikin aikaa kokonaan pois hoidosta. Yleisimmin syntynyt tilanne oli se, että yksi hoidossa olevista lapsista jäi pois, useimmiten oman sairautensa, vanhemman sairauden tai vuosiloman tai muun sellaisen syyn vuoksi. Tällaiseen lapsen hoidosta pois jäämiseen ei varsinainen työnantaja eli kunta voinut vaikuttaa. Kunta voi vain sijoittaa poisjäävän lapsen tilalle täksi ajaksi jonkun muun päivähoitoa tarvitsevan lapsen. Käytännössä tämä oli miltei täysin mahdotonta, joten perhepäivähoitajan työ vaihteli tilapäisesti.

Menettely oli aivan sama siinä tapauksessa, että perhepäivähoitajalta jäivät tilapäisesti pois kaikki hänen hoidettavinaan olevat lapset. Tämä voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun perhepäivähoitaja hoiti vain saman perheen lapsia ja perheen vanhemmista jompikumpi tilapäisesti joutui jäämään kotiin ja hoiti itse lapsensa. Tällöinkään varsinainen työnantaja ei voinut asiaan vaikuttaa, ja perhepäivähoitajan työ keskeytyi tilapäisesti kokonaan, jollei sijaislapsia voitu sijoittaa hänen hoidettavikseen. Näissä työn vähenemis- ja keskeytymistapauksissa olivat kyseessä tilanteet, jotka järjestyisivät työsopimuslain 27 §:n 1 momentin ja lomautusmääräysten mukaan, mikäli niistä ei olisi työehtosopimuksessa määräyksiä.

Perhepäivähoitajiin ei työehtosopimusten liitteen n:o 6 mukaan sovellettu irtisanomissuojaa ja lomautusta koskevaa työehtosopimusta lomautusilmoitusaikojen osalta, koska järjestely oli toteutettu kanteissa tarkoitetuilla määräyksilla. Viimeksi mainittuja määräyksiä voitiin käsitellä paitsi palkkausmääräyksinä myös lomautusta koskevina määräyksinä. Se, että myös sopijapuolet olivat näin tarkoittaneet, ilmeni työehtosopimusten soveltamisohjeista, joiden mukaan perhepäivähoitajan palvelulisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa oli huomattava, että tilapäinen hoidon keskeytysaika, jolta ei ollut suoritettu palkkaetuja, katsottiin lomautukseksi. Vastaava määräys oli soveltamisohjeiden vuosilomaa koskevassa kohdassa, jonka mukaan perhepäivähoitajan kyseessä ollessa oli muistettava, että tilapäinen hoidon keskeytysaika, jolta ei ollut suoritettu palkkaetuja, katsottiin lomautukseksi. Edelleen kun laskettiin, kuinka monta täyttä lomanmääräytymiskuukautta perhepäivähoitajalla oli, luettiin jokaisesta tällaisesta lomautusajasta 30 sellaista päivää, mitkä ilman lomautusta olisivat olleet työpäiviä, työpäivien veroisiksi.

Soveltamisohjeiden kohdat osoittivat virheelliseksi TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n väitteen, että määräyksestä ei olisi koskaan neuvoteltu siltä pohjalta, että kysymyksessä olisi ollut lomauttamismääräys. TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V oli osaltaan hyväksynyt mainitut soveltamisohjeen kohdat. Järjestely oli työehtosopimuksessa sama riippumatta siitä, jäikö perhepäivähoitajan hoitamista lapsista vain yksi tilapäisesti hoidosta pois vai jäikö yhtäaikaa hoidosta pois useampi lapsi, mahdollisesti kaikki.

Tampereen kaupungissa oli määräystä aikaisemmin sovellettu kahdella eri tavalla. Se johtui siitä, että Tampereella oli perhepäivähoito jaettu 13 alueeseen, joilla jokaisella oli oma perhepäivähoidon ohjaaja. Ohjaajat olivat sitten tulkinneet määräystä kahdella eri tavalla. Työehtosopimuksen kohtaa oli siis tulkittu eri tavoilla eikä työntekijäyhdistysten esittämä tulkinta ollut muodostanut valtakunnallisella tasolla vakiintunutta käytäntöä.

Erimielisyys oli noussut esiin vasta sen jälkeen, kun sopimusta oli 1.3.1986 lukien muutettu siten, että palkanmaksu mahdollisten vajaiden hoitopäivien lisäksi tuli tapahtumaan enintään yhdeksältä työpäivältä kalenterikuukaudessa lasta kohden. Aikaisemminhan palkka oli maksettu enintään viideltä työpäivältä, joten useimmissa tapauksissa ei nyt puheena olevaa ongelmaa ollut syntynyt. Yleisimminhän lasten tilapäiset poissaolot kestivät enintään viikon ja johtuivat äkillisistä sairastumisista. Milloin taas kysymyksessä oli ollut muu, esimerkiksi vanhempien lomiin tai muuhun vastaavaan syyhyn perustuva keskeytys, niistä oli yleensä voitu ilmoittaa noin viikkoa ennen keskeytystä. Tuolloin sopimuksessa ollut viiden päivän palkanmaksun raja oli täyttynyt ennen kuin kaksi viikkoa oli kulunut tehdystä ilmoituksesta. Kun sopimusta oli muutettu, oli syntynyt useammin se tilanne, että näissä tapauksissa ilmoituksesta laskettava kahden viikon aika oli täyttynyt ennen kuin keskeytys oli kestänyt yhdeksän päivää, mikä oli sopimuksen mukaan palkallisten päivien enimmäismäärä. Erimielisyys oli noussut esiin uuden sopimuksen luomassa tilanteessa Tampereen ja Oulaisten kaupungeissa.

Työehtosopimuksen määräyksellä oli sovittu perhepäivähoitajan palkkauksesta hoidon keskeytystilanteessa, joka oli rinnastettavissa lomautukseen. Määräyksellä oli sovittu palkkauksesta siten, että palkka maksettiin enintään kahden viikon ajalta siitä, kun keskeytyksestä (lomautuksesta) oli ilmoitettu.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos on vaatinut kanteiden hylkäämistä.

Perustelut

Kuntien ja kuntainliittojen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan, 1.3.1984 - 28.2.1986 voimassa olleen työehtosopimuksen liitteen n:o 6 1 §:n 3 kohdassa määrätään muun muassa, että hoidon keskeytyessä tilapäisesti perhepäivähoitajalle maksetaan etukäteen sovitulta lapsen hoitoajalta liitteessä tarkemmin sovitulla tavalla määräytyvä palkka mahdollisten vajaiden hoitopäivien lisäksi enintään viideltä työpäivältä ja että mikäli hoidon keskeytyksestä on etukäteen ilmoitettu perhepäivähoitajalle vähintään kahta viikkoa ennen keskeytystä, poissaolopäiviltä ei kuitenkaan suoriteta palkkaa. Kunnallisen kuukausipalkkaisia työntekijöitä (toimihenkilöitä) koskevan, 1.3.1986 - 29.2.1988 voimassa olevan työehtosopimuksen liitteen 6 2 §:n 1 kohdan määräys on tältä osin muutoin samansisältöinen, mutta sen mukaan palkka maksetaan enintään yhdeksältä työpäivältä. Tampereen ja Oulaisten kaupungeissa on syntynyt erimielisyys mainitun kahden viikon ilmoitusajan täyttymisen vaikutuksesta hoidon keskeytysajan palkkauksen suorittamiseen perhepäivähoitajalle.

Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n mukaan kysymyksessä on takuupalkkamääräys, jonka mukaan palkka on maksettava sopimuskohdassa mainituilta työpäiviltä aina silloin, kun hoidon keskeytyksestä ei ole ilmoitettu vähintään kahta viikkoa ennen keskeytyksen alkamista. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen mukaan taas määräyksessä on kysymys palkanmaksuvelvollisuudesta lomautustilanteeseen verrattavassa työnteon keskeytystapauksessa, jossa palkka on maksettava kahden viikon ilmoitusajan täyttymiseen saakka, kuitenkin enintään viideltä tai yhdeksältä päivältä.

Työehtosopimukseen on vuonna 1974 otettu määräys perhepäivähoitajalle maksettavasta palkasta hoidon keskeytyessä tilapäisesti. Palkka oli maksettava viideltä työpäivältä, mutta määräys ei ole tuolloin sisältänyt riidanalaista kahden viikon ilmoitusaikaa.

Perhepäivähoitajien palkkausjärjestelmää selvittäneessä työryhmässä on ennen vuoden 1976 työehtosopimusneuvotteluja ollut esillä kahden viikon ilmoitusaikaa koskevan määräyksen lisääminen työehtosopimukseen. Työehtosopimusneuvotteluissa on sovittu riidanalaisen kahden viikon ilmoitusaikaa koskevan määräyksen ottamisesta työehtosopimukseen.

Työehtosopimusneuvottelujen kulusta on kuulusteltu todistajina Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:n osastosihteeriä, Kunnallisvirkamiesliiton järjestösihteeriä ja kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisosastopäällikköä. Osastosihteerin kertoman mukaan neuvotteluissa ei ole keskusteltu kahden viikon ilmoitusajan luonteesta eikä siitä, että kysymyksessä olisi lomautusmääräys. Järjestösihteeri on puolestaan kertonut, että kahden viikon ilmoitusaika oli vuoden 1986 neuvotteluissa ollut esillä takuupalkkamääräyksenä ja ettei siitä ollut keskusteltu lomautusmääräyksenä. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen apulaisosastopäällikkö on puolestaan kertonut, että jo vuoden 1976 työryhmässä oli keskusteltu työsopimuslain lomautusaikaa koskevien säännösten soveltamisesta riidanalaiseen työehtosopimusmääräykseen. Hänen kertomansa mukaan työehtosopimusmääräyksellä oli korvattu työsopimuslain lomautussäännös.

Määräyksen selvä sanamuoto tukee kanteessa esitettyä tulkintaa, jonka mukaan palkka on maksettava enintään sopimusmääräyksessä mainituilta työpäiviltä aina silloin, kun hoidon keskeytyksestä ei ole etukäteen ilmoitettu vähintään kahta viikkoa ennen keskeytystä. Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys ei sen sijaan osoita sopimusosapuolten yhteisesti tarkoittaneen, että määräystä olisi tulkittava kunnallisen työmarkkinalaitoksen esittämällä tavalla. Osoituksena tällaisesta tarkoituksesta ei työtuomioistuimen mielestä voida pitää myöskään niitä perhepäivähoitajia koskevan työehtosopimuksen soveltamisohjeiden kohtia, joiden mukaan tilapäinen hoidon keskeytysaika, jolta ei ole suoritettu palkkaetuja, katsotaan palvelulisään oikeuttavaa palvelusaikaa laskettaessa ja vuosilomaa määrättäessä lomautukseksi.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että puheena olevan sopimusmääräyksen tulkinnassa voitaisiin poiketa sen sanamuotoa vastaavasta tulkinnasta.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa kanteet siten hyväksyen, että työehtosopimusten perhepäivähoitajien palvelussuhteen ehtoja koskevan liitteen mukaan perhepäivähoitajalle on lapsen hoidon keskeytyessä tilapäisesti maksettava palkka keskeytyksen ajalta enintään sopimusmääräyksessä mainituilta työpäiviltä aina silloin, kun perhepäivähoitajalle ei ole ilmoitettu keskeytyksestä vähintään kahta viikkoa ennen keskeytyksen alkamista.

Kunnallinen työmarkkinalaitos velvoitetaan suorittamaan Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liitto KTV:lle ja TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi kummallekin 1 400 markkaa, TVK:n Virkamiesjärjestöt TVK-V:n korvaus 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Jäsenet: Huopaniemi, puheenjohtaja, Iirola, H. Rautiainen, Kontio, Kuivanen ja Sulkunen.

Tuomio oli yksimielinen.