22.12.1987

Kanteen perustelut

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on lausunut kanteessaan, että Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:ssä oli syntynyt erimielisyyttä palkkasopimuksen 3 §:n 1 kohdassa olevan, ylipitkän työvuoron korvaamista koskevan määräyksen oikeasta sisällöstä. Työnantajan mielestä korvausta oli maksettava vain, jos työvuoron ylityksestä ei ollut sovittu ennen työvuoron alkamista. Työntekijöitä edustavan pääluottamusmiehen käsityksen mukaan korvausta taas oli maksettava, jos työvuorolistasta poikkeavasta ylipitkästä työvuorosta ei ollut sovittu kahta viikkoa ennen työvuoron tekemistä. Työnantajaliiton tulkinta oli pääluottamusmiehen mielestä palkkasopimuksen 3 §:n 1 kohdan sanamuodon vastainen, sillä siinä oli viitattu nimenomaan työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan määräykseen. Muutoinkin tulkinta oli vastoin sopimusmääräysten johdonmukaista sisältöä.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan 1 momentissa työvuoron vähimmäispituudeksi oli määrätty 5 tuntia ja enimmäispituudeksi 12 tuntia. Työvuorojen väliin tuli jäädä vähintään 12 tunnin vapaaaika. Tästä poikkeavia työvuoroja voitiin käyttää 5 §:n 2 kohdan 3 momentin ad kohdissa määrätyin edellytyksin. Pysyväisluontoisista poikkeuksellisista työvuoroista oli sovittava pääluottamusmiehen kanssa. Poikkeavia työvuoroja käytettäessä työvuorolistaan merkittävät vuorot saivat olla enintään 16 tunnin pituisia. Työvuorolista oli sitova, kun se oli toimitettu vartijalle 5 §:n 2 kohdan 1 momentin mukaisesti vähintään kaksi viikkoa ennen työaikaperiodin alkamista. Työvuorojen muuttaminen edellytti työntekijän suostumusta, mikä oli sanottu työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan 6 momentissa. Samalla siinä oli määrätty, ettei työntekijä saanut perusteettomasti kieltäytyä poikkeavista työvuoroista.

Korvaukset työvuoron ylityksestä oli sovittu palkkasopimuksen 3 §:ssä, jonka 1 kohdan mukaan korvaus perustui siihen, että työvuoron enimmäispituus oli normaalisti 12 tuntia ja 2 kohdassa siihen, että työvuoron pidentämisestä ilmoitettiin vasta edellisen työvuoron päätyttyä. Muissa tapauksissa työvuorolistaan merkityn työvuoron muuttaminen, mistä työntekijä ei saanut perusteettomasti kieltäytyä, ei edellyttänyt korvauksen maksamista. Kummassakin edellä mainitussa tilanteessa työntekijällä oli oltava hyväksyttävä syy työvuoron pidentämisestä kieltäytymiseen.

Teknisten ja Erikoisammattien Liiton mielestä riidanalaisen määräyksen oikea sisältö oli seuraava: Korvaus ylipitkästä työvuorosta oli sopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukaan maksettava, jos työvuorolistan mukainen työvuoro pidennettiin yli 12 tuntiin, eikä siitä ollut sovittu vartijan kanssa vähintään kahta viikkoa ennen työjakson alkamista. Korvaus ylipitkästä vuorosta oli työvuorojen enimmäispituutta koskevan rajoituksen tehoste. Työehtosopimusta ensimmäisen kerran solmittaessa vuonna 1983 määräysten sisältö oli käsitetty työntekijäliitossa edellä kerrotulla tavalla.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten ja Erikoisammattien Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että palkkasopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukainen korvaus on maksettava, jos työvuorolistan mukainen työvuoro pidennetään yli 12 tuntiin, eikä siitä ole sovittu vähintään kahta viikkoa ennen kysymyksessä olevan työaikajakson alkamista.

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan lausunut, että asianosaisliittojen välisissä neuvotteluissa oli todettu, että palkkasopimuksen 3 §:n 1 kohdan määräys ylipitkän vuoron korvaamisesta oli sovittu vuoteen 1980 asti työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:n välillä voimassa olleissa työehtosopimuksissa. Siitä määräys oli siirretty tarkoitukseltaan sellaisenaan ja sanamuodoltaan lähes samanlaisena asianosaisliittojen välillä vuonna 1983 ensimmäisen kerran solmittuun vartioimisliikkeitä koskeneeseen työehto- ja palkkasopimukseen.

Määräystä oli jo työnantajaliiton ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisen työehtosopimuksen aikana tulkittu siten, että korvausta oli maksettava ainoastaan, jos vartijan kanssa ei ollut voitu ennen työvuoron alkua sopia ylipitkästä, toisin sanoen yli 12 tuntia kestävästä1.työvuorosta. Sama tulkinta oli vartiointiliikkeissä jatkunut myös vuodesta 1983 lukien, jolloin ensimmäisen kerran oli tehty asianosaisliittojen välinen työehto- ja palkkasopimus. Myös työntekijäliitto oli hyväksynyt tulkinnan nyt syntyneeseen erimielisyyteen asti.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdassa oli määrätty työvuorojen pituudet, niiden väliin jäävä vapaa-aika, työvuorolistojen laatiminen ja toimittaminen työntekijöille sekä poikkeavat työvuorot. Kahden viikon ennakkoilmoitusaikaa koskeva määräys oli tarkoitettu ainoastaan täydentämään työaikalain 20 §:n säännöstä työtuntijärjestelmän laatimisesta. Määräaikaa ei siis tullut soveltaa ylipitkän vuoron luonteiseen poikkeavaan työvuoroon, vaan sitä koskevat määräykset olivat jäljempänä 5 §:n 2 kohdassa. Työnantajaliiton mielestä ylipitkää vuoroa ei voinut käsitteellisesti olla olemassakaan, mikäli tarve siihen tiedettäisiin kaksi viikkoa ennen sen jakson alkua, jolloin myös jaksoa koskevat työvuorolistat tuli antaa vartijalle tiedoksi.

Työnantajaliiton mielestä riidanalaisen sopimusmääräyksen oikea sisältö oli seuraava: Palkkasopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukainen korvaus oli maksettava, jos työvuorolistan mukainen työvuoro pidennettiin yli 12 tuntiin eikä siitä ollut voitu vartijan kanssa sopia ennen työvuoron alkua. Työnantajaliitto oli tulkinnut määräystä mainitulla tavoin koko sen ajan, kun työehto- ja palkkasopimus oli ollut voimassa.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Asianosaisliittojen välillä 25.4.1986 tehdyn vartiointiliikkeitä koskevan palkkasopimuksen 3 §:n 1 kohdan mukaan vartiovuoron ylittäessä 12 tuntia maksetaan sanotun ajan ylittäviltä tunneilta korvausta kuten ylityöstä, jos tällaisesta ylityksestä ei ole työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdan mukaan ennalta sovittu.

Asianosaisliitot ovat eri mieltä siitä, milloin viimeistään vartiovuoron ylityksestä on tullut sopia, jotta korvausta ei tulisi maksaa. Työntekijäliiton kanteessaan esittämän vahvistusvaatimuksen mukaan korvaus on maksettava, jollei työvuorolistasta poikkeavasta ylipitkästä, toisin sanoen yli 12 tuntia kestävästä työvuorosta ole sovittu kahta viikkoa ennen työvuoroa. Työnantajaliiton mielestä taas korvaus tulee maksaa ainoastaan niissä tapauksissa, joissa vartijan kanssa ei ole sovittu ennen työvuoron alkua tuollaisesta ylipitkästä työvuorosta.

Työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohdassa on määrätty, että työvuorolistat on toimitettava vartijalle vähintään kaksi viikkoa ennen kolmen viikon pituisen työaikaperiodin alkamista. Samassa kohdassa on määrätty työvuorolistaan merkittävien työvuorojen vähimmäis- ja enimmäispituudet. Työvuoroja koskevan 5 §:n 2 kohdan loppuosa taas sisältää erityisiä määräyksiä työvuorolistoista poikkeavista työvuoroista. Poikkeukset voivat olla joko pysyväis- tai tilapäisluontoisia. Kummassakin tapauksessa on edellytyksenä, että työnantaja sopii työvuorolistasta poikkeavasta työvuorosta. Pysyväisluontoisista, määrättyä työkohdetta koskevista poikkeuksista on sovittava pääluottamusmiehen kanssa ja tilapäisluontoisista työvuorolistoista poikkeamisista taas asianomaisen työntekijän itsensä kanssa. Viimeksi mainitussa tapauksessa asiasta on ilmoitettava luottamusmiehelle. Aikaa koskevia ehtoja ei asiasta sopimiselle viimeksi mainituissa tapauksissa ole asetettu.

Asianosaisliittojen välillä on tehty ensimmäinen vartiointiliikkeitä koskeva työehto- ja palkkasopimus vuonna 1983. Työtuomioistuimessa kuultujen sopimusneuvotteluihin osallistuneiden todistajien lausumien mukaan palkkasopimuksen riidanalainen 3 §:n 1 kohdan määräys on otettu lähes vastaavanlaisena Suomen Teollisuuden Vartiointi Oy:tä koskeneesta Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton välisestä työehtosopimuksesta.

Todistajana kuulusteltu Työnantajain Yleisen Ryhmän osastopäällikkö on kertonut, että syynä määräyksen ottamiselle asianosaisliittojen väliseen työehtosopimukseen ovat olleet vartijoiden sairastumisista tai muista syistä johtuneet esteet, joiden takia edellisessä työvuorossa ollut vartija ei ole voinut poistua ennen kuin on saatu toinen vartija poisjääneen tilalle. Tällöin työvuoroa on jouduttu pidentämään sen kestäessä, ja siitä on katsottu kohtuulliseksi maksaa sanottua korvausta. Osastopäällikön lausuman mukaan määräys on jäänyt sisällöltään epätäsmälliseksi, mutta asianosaisliitot ovat hänen mielestään ymmärtäneet määräyksen tarkoituksen samalla tavoin. Neuvotteluihin osallistuneen pääluottamusmiehen todistajana kertoman mukaan riidanalaisen määräyksen tarkoituksesta tai sisällöstä ei ole juurikaan käyty keskusteluja neuvotteluissa.

Ylipitkän työvuoron maksamisessa noudatetusta käytännöstä saatu selvitys osoittaa pääluottamusmiehen kertoman mukaan menettelyn vaihdelleen. Kahden vartiointiliikkeen henkilöstöpäälliköt taas ovat todistajina kertoneet soveltamiskäytännön olleen heidän edustamissaan vartiointiliikkeissä yhtenäistä useita vuosia siten, että korvauksia on maksettu ainoastaan, jos työvuoron ylityksestä on sovittu vasta sen kuluessa.

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että ennalta ei ole sovittu 12 tunnin työvuoron ylittämisestä. Työvuoron ylityksestä voidaan sopia 5 §:n 2 kohdan poikkeavia työvuoroja koskevien määräysten mukaan joko pysyväisluontoisesti tai tilapäisesti. Työvuorolistojen laatiminen työaikaperiodeittain ei sitä vastoin edellytä sopimista sen enempää luottamusmiesten kuin työntekijöidenkään kanssa, vaan se on työnantajan oikeutena työnjohto-oikeuden nojalla ja hänen velvollisuutenaan sopimuksen mukaan. Työvuorolistaa laadittaessa on otettava huomioon työvuorojen vähimmäis- ja enimmäispituus ja niiden väliin jäävä vapaa-aika sopimuksen mukaisesti.

Työvuorolistan tiedoksiantaminen perustuu työehtosopimukseen. Se on sovittu tehtäväksi määräajassa. Riidanalaiselle määräykselle ei voida sen sanamuodon mukaan antaa sellaista sisältöä, että työvuorolistan tiedoksiantamiselle määrätty kahden viikon vähimmäisaika olisi samalla se aika, jota aikaisemmin ylipitkästä työvuorosta olisi sovittava. Määräyksessä olevan viittauksen työehtosopimuksen 5 §:n 2 kohtaan täytyy kohdistua pikemminkin 2 kohdan loppuosan poikkeavia työvuoroja koskeviin määräyksiin. Ylipitkän työvuoron korvauksen maksamisen edellytykset eivät näin ollen toteudu, jos työvuoron ylityksestä on sovittu ennen työvuoron alkamista. Tarkempaa aikarajaa ei nimittäin riidanalaisissa sopimuskohdissa ole määrätty työntekijän tai pääluottamusmiehen kanssa tehtäville sopimuksille.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työnantajain Yleinen Ryhmä saa asian laadun vuoksi itse kärsiä kulunsa asiassa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Virtanen, K. Rautiainen, Palanko-Laaka ja Porttila.

Tuomio oli yksimielinen.