2.12.1987

Kanteen perustelut

Teknisten Liitto on lausunut, että liiton jäsen, laborantti Iris Kronberg oli ollut poissa työstään perheessään asuvan 11vuotiaan lapsen sairauden vuoksi 26. 28.8.1986. Kronberg oli toimittanut työnantajalleen asianmukaisen lääkärintodistuksen lapsen sairaudesta ja sen kestoajasta. Huhtamäki Oy oli pidättänyt Kronbergin palkan kahdelta poissaolopäivältä vedoten lääketeollisuuden työntekijöihin sovellettavan työehtosopimuksen määräyksiin. Työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa oli nimittäin ollut palkan maksamisen edellytyksenä muun muassa, että sairastuneen lapsen tuli olla alle 10vuotias.

Kronbergiin teknisenä toimihenkilönä sovellettavassa runkosopimuksessa ei ollut palkanmaksulle asetettu tuollaista rajoitusta. Työehtosopimuksia työnantajan tuli noudattaa niiden soveltamisalojen mukaan. Lääkärin ohjeiden mukaan Kronbergin perheen sairastunutta lasta ei ollut saanut jättää yksin kotiin, sillä lapsi oli ollut hyvin huonokuntoinen. Kolmen päivän poissaoloa näissä olosuhteissa oli pidettävä runkosopimuksen 27 §:n tarkoittamana lyhyenä tilapäisenä lomana.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Teknisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Huhtamäki Oy on runkosopimuksen 27 §:n nojalla velvollinen maksamaan Kronbergille palkan ajalta 26. - 28.8.1986, jolloin hän on ollut poissa työstä hoitaakseen sairasta 11-vuotiasta lasta. Teknisten Liitto on lisäksi vaatinut Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista työehtosopimuslain 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan lausunut, että yhtiön lääketeollisuuden palveluksessa oleva Kronberg oli ollut poissa työstä 26. - 28.8.1986. Hän oli ollut kotonaan hoitamassa miehensä ensimmäisestä avioliitosta olevaa sairastunutta lasta. Lapsi, joka oli syntynyt 3.4.1975, oli lääkärintodistuksen mukaan sairastunut 25.8.1986 nielurisatulehdukseen. Työnantaja oli myöntänyt runkosopimuksen 27 §:n lyhyttä tilapäistä lomaa koskevan määräyksen ja vastaavanlaisissa tapauksissa noudatetun vakiintuneen käytännön mukaisesti Kronbergille yhden päivän palkallista vapaata.

Asiasta oli käyty runkosopimuksen edellyttämät paikalliset neuvottelut 25.9.1986 ja liittokohtaiset neuvottelut 5.1.1987.

Edellä mainittua määräystä vastaava määräys oli aikaisemmin sisältynyt runkosopimuksen vuosilomia koskevaan kohtaan. Vuonna 1970 määräys oli siirretty vuosilomaa koskevista määräyksistä erilliseksi määräykseksi.

Runkosopimuksen mukaan oli lyhyt tilapäinen loma annettava, jos kysymyksessä oli perheen piirissä sattuva äkillinen sairaus. Lyhyen tilapäisen loman perusteena oli sairauden äkillisyydestä johtuva hoidon järjestämisen tarve. Määräyksessä ei otettu ehdotonta kantaa annettavan loman pituuteen. Soveltamisohjeissa todettiin, että loman pituus oli määrättävä suhteessa määräyksessä tarkoitettuihin tilanteisiin ja tarvittavaan aikaan. Määräystä sovellettiin siinä määrin erilaisiin tilanteisiin ja työnantajan palkanmaksuvelvollisuus vaihteli tapauksittain niin paljon, ettei ollut perusteltua määritellä loman kestoa täsmällisesti. Näin ollen loman pituus oli määrättävä säännöksen tarkoituksen ja sen perusteella kehittyneen soveltamiskäytännön mukaan.

Määräys ja sitä täydentävä soveltamisohje ilmaisivat selvästi, että tarkoituksena oli ollut säännöstää äkilliset ja ennalta arvaamattomat sekä yleensä hyvin lyhyen aikaa kestävät poissaolot. Tällaiseen tilanteeseen tekninen toimihenkilö ei voinut varautua esimerkiksi tekemällä työvuoroja etukäteen tai muiden työaikajärjestelyjen avulla. Sairaustapaus perhepiirissä oli äkillinen silloin, kun esimerkiksi lapsi sairastui vanhemman työaikana tai välittömästi ennen työajan alkamista. Määräyksen tarkoittama äkillisyys ei toteutunut enää sen jälkeen, kun sairaus oli jatkunut useita päiviä. Tekniselle toimihenkilölle jäi tällöin käytettäväksi vuorokautista vapaa-aikaa, jolloin sairaan hoitamiseen liittyvät järjestelyt voitiin suorittaa.

Lyhyt tilapäinen loma käsitteenä jo sanamuotonsa mukaisesti sisälsi olettamuksen siitä, että kysymyksessä oleva loma oli ollut tarkoitus rajoittaa varsin lyhyeksi joko osapäivän tai päivän mittaiseksi ajanjaksoksi. Määräyksessä oli kysymys myös läheisen omaisen kuoleman tai yhteiskunnallisen luottamustehtävän takia annettavasta lyhyestä tilapäisestä lomasta. Esimerkiksi yhteiskunnallinen luottamustehtävä vaati yleensä vain muutaman tunnin pituisen poissaolon esimerkiksi kokouksen johdosta. Viimeksi mainitut tilanteet tukivat myös sitä käsitystä, että tilapäinen loma koski nimenomaan vain lyhyitä poissaolojaksoja. Lyhyttä tilapäistä lomaa koskeva määräys ei ollut tarkoitettu sellaisten palkallisten vapaiden antamiseen, jotka pituudeltaan joko kokonaan tai osittain vastasivat sen luontoisia työajan lyhennyksiä, joista viime vuosina pitkien neuvotteluvaiheiden jälkeen oli sovittu. Niitä olivat esimerkiksi olleet talviloma tai työajan lyhentämisvapaat.

Toimihenkilöille maksettiin palkkaa vastikkeena tehdystä työstä. Koska määräyksen soveltamisessa oli ollut kysymys muun kuin työsuhteessa olevan henkilön sairauden perusteella annettavasta lomasta, oli määräystä tulkittava suppeasti. Sen vuoksi palkallinen lyhyt tilapäinen loma oli käytännössä yleensä vain päivän tai sen osan mittainen ja vain erikoistapauksissa päivää pitempi.

Työehtosopimuksiin oli yleisesti otettu 12.2.1976 tehdyn, Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliiton osaltaan allekirjoittaman tulopoliittisen kokonaisratkaisun mukaisesti määräyksiä palkallisen vapaan antamisesta äidille eräin edellytyksin alle 10vuotiaan lapsen sairastuessa äkillisesti. Kysymys palkallisesta poissaolosta lapsen sairastumistapauksessa oli ollut esillä myös runkosopimusneuvotteluissa vuonna 1976, joskaan se ei ollut johtanut sopimukseen uusista määräyksistä. Työnantajapuoli oli ollut sitä mieltä, ettei runkosopimuksen lyhyttä tilapäistä lomaa koskevaa määräystä tulkittaisi lapsen sairastuessa tiukemmin kuin määräys työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksissa edellytti. Tavoitteena oli ollut, että työntekijöihin sovellettavia periaatteita lapsen sairastumistapauksissa sovellettaisiin vastaavasti toimihenkilöihin, jollei yrityksissä ollut vakiintuneesti noudatettu tästä poikkeavaa käytäntöä. Tämän mukaisesti oli Suomen Työnantajain Keskusliiton jäsenyritysten keskuudessa pyritty arvioimaan edellytykset vapaan myöntämiselle sekä määrittelemään palkallisen vapaan pituus toimihenkilöiden osalta niin, etteivät toimihenkilöiden ja työntekijöiden työehdot eriytyisi toisistaan.

Kronbergin kohdalla yhtiö oli soveltanut lyhyttä tilapäistä lomaa koskevaa määräystä perheen piirissä ilmenneeseen sairaustapaukseen. Yhtiö oli vuodesta 1976 lukien omaksunut vakiintuneeksi käytännökseen sen, että alle 10-vuotiaan lapsen hoidon järjestämiseksi tai hoitamiseksi oli ollut mahdollista saada yhden, kahden tai kolmen päivän palkallinen vapaa. Työnantajan omaksuma käytäntö ei ollut ilman muuta merkinnyt oikeutta kolmen päivän palkalliseen poissaoloon. Poissaolon pituus oli arvioitu tapaus tapaukselta huomioon ottaen hoidon järjestämismahdollisuudet ja sairauden laatu. Työnantajalla oli ollut periaatteena, että toimihenkilöt ja työntekijät olivat myönnettävien palkallisten vapaiden osalta yhdenvertaisessa asemassa.

Kronbergin hoidossa ollut lapsi oli lääkärintodistuksen mukaan sairastanut nielurisatulehdusta. Sairaus oli varsin yleinen aikuisten ja lasten keskuudessa. Sairaus parani yleensä suhteellisen lyhyen ajanjakson kuluessa kotona tapahtuvalla lääkityksellä. Yleensä sairauteen ei liittynyt äkillisiä lisäsairauksia. Työnantaja oli katsonut, että 11 vuoden ikäinen lapsi oli jo saavuttanut sellaisen kehityksen tason, että hän kotona pystyi omatoimisesti huolehtimaan itsestään tällaisen sairauden aikana. Mikäli nielurisatulehdus olisi olennaisesti pahentunut, lapsi olisi pystynyt ottamaan työpäivän aikana yhteyttä Kronbergiin, vanhempiinsa tai muihin perheenjäseniin.

Lääkärintodistukseen oli merkitty, että lapsi oli tarvinnut hoitoa 26.-28.8.1986. Työehtosopimusmääräyksessä ei kuitenkaan ollut sovittu, että työnantajan palkanmaksuvelvollisuus olisi riippuvainen lääkärintodistukseen merkitystä sairaus- ja hoitoajasta. Runkosopimuksen määräyksen perusteella työnantaja määräsi äkillisen sairaustapauksen takia annettavan palkallisen vapaan pituuden. Työnantaja oli harkinnassaan päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että Kronbergille oli maksettu palkkaa runkosopimuksen 27 §:n 1 kohdan perusteella yhdeltä päivältä. Työnantajan harkintaan olivat vaikuttaneet lapsen ikä, sairauden laatu, hoidon järjestämismahdollisuudet sekä yrityksen käytäntö vastaavanlaisissa tapauksissa. Työnantaja oli siis käyttänyt määräyksen mukaista tapauskohtaista harkintaa.

Työnantajain Yleinen Ryhmä oli suorittanut jäsenkentässään rajoitetun, eräisiin suurimpiin jäsenyrityksiin kohdistetun tiedustelun, joka oli koskenut runkosopimuksen 27 §:n 1 kohdan soveltamista kysymyksessä olevissa tilanteissa. Tällöin oli käynyt ilmi, että Oy Lohja Ab, Neste Oy, Kemira Oy, Oy Partek Ab, Orion-yhtymä Oy, Oy Karl Fazer Ab ja Tuottajain Lihakeskuskunta olivat noudattaneet yhdenmukaisesti samaa menettelyä toimihenkilöihin ja työntekijöihin nähden lapsen äkillisen sairastumisen johdosta annettavaa lyhyttä tilapäistä lomaa myönnettäessä. Se koski sekä lapsen alle 10 vuoden ikää että annettavan palkallisen lyhyen tilapäisen loman pituutta. Teollisuudessa, valtiolla ja kunnissa oli varsin yleisesti määritelty lapsi alle 10-vuotiaaksi henkilöksi.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Laborantti Iris Kronberg on ollut poissa työstä aviomiehensä 11-vuotiaan lapsen sairauden vuoksi 26. - 28.8.1986. Hän on esittänyt työnantajalleen 25.8.1986 päivätyn lääkärintodistuksen, johon lapsen sairaudeksi on merkitty kuumeinen nielurisatulehdus ja lapsen tarvitsemaksi hoitoajaksi 26. - 28.8.1986. Huhtamäki Oy on aluksi pidättänyt Kronbergiltä mainittujen kolmen päivän palkan, mutta maksanut kuitenkin asiassa käytyjen paikallisten neuvottelujen jälkeen työnantajaliitolta saamansa ohjeen perusteella hänelle yhden päivän palkan. Yhtiö ei ole pitänyt kahta Kronbergin poissaolopäivistä työehtosopimuksena noudatettavan runkosopimuksen 27 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna palkallisena lomana.

Runkosopimuksen mukaan teknisen toimihenkilön palkasta ei pidä vähentää hänen perheensä piirissä sattuvan äkillisen sairaustapauksen takia annettavaa lyhyttä tilapäistä lomaa. Runkosopimuksen määräyksen soveltamisessa riidan kohteena olevaan tilanteeseen on ratkaisevaa, miten on ymmärrettävä siinä käytetty sana lyhyt. Määräykseen liittyvän soveltamisohjeen mukaan tilapäisen loman pituus on määrättävä suhteessa määräyksessä tarkoitettuihin tilanteisiin ja lyhyt tilapäinen loma on annettava, milloin kysymyksessä on perheen piirissä sattuva äkillinen sairaustapaus. Soveltamisohjeessa on sovittu, että läheisellä omaisella tarkoitetaan myös perheen lapsia.

Lyhyttä tilapäistä lomaa koskeva määräys on otettu runkosopimukseen vuonna 1970. Lyhyen tilapäisen loman pituudesta ei sopimusneuvotteluissa ole tarkemmin sovittu. Määräyksen kohta on pysynyt sopimuskaudesta toiseen muuttumattomana.

Vuonna 1976 solmitun tulopoliittisen kokonaisratkaisun perusteella on työehtosopimuksiin yleisesti otettu määräyksiä alle 10-vuotiaan lapsen äkillisen sairastumisen johdosta annettavista vapaista. Runkosopimusta koskevissa neuvotteluissa asia on ollut noihin aikoihin esillä, mutta mistään muutoksista ei ollut sovittu. Muutoksiin ei ole nähty erityisempää tarvetta. Teknisten Liiton mielestä runkosopimuksen määräykset lyhyistä tilapäisistä lomista ovat olleet teknisten toimihenkilöiden kannalta edullisempia kuin työehtosopimuksiin tuolloin otetut uudet määräykset. Työnantajain Yleisen Ryhmän käsityksen mukaan teknisiin toimihenkilöihin ja työntekijöihin on ollut tarkoitus soveltaa joka tapauksessa alle 10-vuotiaiden lasten sairastuessa vapaapäiviä koskevia määräyksiä samalla tavalla, jollei jossakin yrityksessä ole syntynyt vakiintunutta toisenlaista käytäntöä. Runkosopimuksen määräyksen soveltamisesta esitetty selvitys osoittaa, että eri yrityksissä kysymys useamman kuin yhden päivän pituisesta lyhyestä tilapäisestä lomasta on ollut esillä varsin harvoin. Käytännön perusteella ei ole tehtävissä päätelmiä määräyksen oikeasta tulkitsemisesta.

Määräyksen tarkoituksena ei ole, että lyhyen tilapäisen loman pituus jäisi yksinomaan työnantajan harkinnan varaan. Tilapäisen loman pituutta koskevan soveltamisohjeen sanonta on ymmärrettävä siten, että työnantajan on otettava huomioon tilanteesta esitetty selvitys ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Kanteessa tarkoitetussa tapauksessa lääkärinlausunnoilla esitetty selvitys osoittaa, että Kronbergin perheessä oleva lapsi on ollut hoidon tarpeessa myös riidanalaisina kahtena päivänä. Eräissä tapauksissa tilapäisen loman on käytännössä katsottu voivan olla kolmekin päivää. Kun Kronbergin poissaololle työstä on näytetty olleen perusteltu syy hänen perhepiirissään sattuneen äkillisen sairaustapauksen takia, on myös riidanalaista kahta poissaolopäivää työtuomioistuimen mielestä pidettävä runkosopimuksen 27 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna lomana, jolta on maksettava palkka.

Lyhyttä tilapäistä lomaa koskevan runkosopimuksen määräyksen sisältöä ei ole osapuolten kesken neuvotteluissa tarkemmin selvitetty. Sen soveltaminen ratkaistavana olevaan asiaan on ollut epäselvä ja harkinnanvarainen. Tähän nähden ei työnantajaliiton voida katsoa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Huhtamäki Oy on velvollinen maksamaan runkosopimuksen 27 §:n 1 kohdan mukaisesti palkan vähentämättömänä Kronbergille hänen poissaolonsa ajalta 26. - 28.8.1986, jolta ajanjaksolta yhtiö on jo maksanut yhden päivän palkan.

Kanne hylätään enemmälti.

Teknisten Liitto saa asian laatuun nähden kärsiä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Tiitinen, Kontio, Suomalainen, Kuivanen ja Sulkunen.

Eri mieltä ollut jäsen Sulkunen lausui:

Yhdyn tuomioon muutoin, mutta katson työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Määräyksen syntymiseen liittyneistä seikoista ei ole esitetty sellaista selvitystä, joka osoittaisi, kuinka pitkä sopimuksessa tarkoitettu lyhyt tilapäinen loma enintään voi olla. Kun päivän osista ei selvityksen mukaan ole määräyksestä neuvoteltaessa keskusteltu, pidän sopimuksen sanamuotoa vastaavana tulkintaa, jonka mukaan lyhyen tilapäisen loman pituus on joka tapauksessa vähintään kaksi päivää, milloin sopimuksessa tarkoitetut muut edellytykset täyttyvät. Työnantajaliitto ei ole voinut perustellusti vedota siihen seikkaan, että äkillisesti sairastunut lapsi on jo täyttänyt työntekijäsopimuksessa rajaksi asetetut kymmenen vuotta. Näin ollen työnantajaliiton olisi tullut käsittää menetelleensä virheellisesti hyväksyessään sen, että palkka on maksettava Kronbergille vain yhdeltä päivältä.

Edellä mainituilla perusteilla velvoitan Työnantajain Yleisen Ryhmän työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Teknisten Liitolle hyvityssakkoa 9 000 markkaa.