2.9.1986

10 § Palkanmaksu

-----------------------------------------------

1. Kiinteäpalkkaiset työntekijät _____________________________

a) Työpalkka suoritetaan kaksi kertaa kuukaudessa, viimeistään kuudentenatoista ja seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.Jos vakinaisen työntekijän rahapalkka työsuhteen aikana tai sen päättyessä erääntyy pyhä-, itsenäisyys- tai vapunpäivänä, joulu- tai juhannusaattona taikka arkilauantaina, pidetään lähinnä edellistä muuta arkipäivää erääntymispäivänä. Muiden työntekijäin osalta erääntymispäivänä pidetään tällaista päivää lähinnä seuraavaa arkipäivää.

Pöytäkirjamerkintä:

___________________

Mikäli noudatettavan palkanmaksumenettelyn johdosta työntekijälle on tämän kohdan määräyksen perusteella suoritettu palkka, johon hän ei työsuhteen ennenaikaisen katkaisemisen perusteella olisi ollut oikeutettu, saa työnantaja vähentää liikaa suoritettua palkkaa vastaavan rahamäärän työntekijän ansaitsemasta vuosilomakorvauksesta ja mahdollisesta sunnuntaityön korvauksesta.

-----------------------------------------------

2. Palvelurahapalkkaiset työntekijät _________________________________

-----------------------------------------------

Työehtosopimuksen osana noudatettavassa luottamusmiessopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

-----------------------------------------------

4 § Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa kuin yrityksen muut työntekijät. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeiseksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

-----------------------------------------------

a) Irtisanominen

Luottamusmiehen irtisanomista koskevat määräykset sisältyvät sopimuksen 4 §:n 2 kohdan 3 ja 4 kappaleisiin. Kollektiivisesta (=taloudellisista tai tuotannollisista) syistä tapahtuvan työvoiman supistamisen yhteydessä on, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanotaan irti kokonaisuudessaan, voi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä. Jos asianomaisen alan toimintaa vain supistetaan ja joitakin työntekijöitä jää työhön, on luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

Muilla kuin taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla ei luottamusmiehen työsuhdetta yleensä voida sanoa irti. Hänen irtisanomisensa on kuitenkin- myös rationointitapauksissa sallittua, mikäli toimenpide työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväjaon kannalta on perusteltu. Luottamusmiehen työsuhde voidaan irtisanoa myös niissä tapauksissa, joissa työnantajalla olisi oikeus purkaa hänen työsuhteensa työsopimuslain 31 §:n mainituilla perusteilla.

-----------------------------------------------

Kanteen perustelut

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on lausunut, että E-osuuskunta Eka oli vuonna 1985 ryhtynyt uudelleenjärjestelyihin Kemissä sijaitsevassa omistamassaan ravintola Reimarissa. Osuuskunta oli päättänyt lopettaa vahtimestarien työtehtävät uudistetussa ravintolassa. Uudistuksen aiheuttamista henkilöstöjärjestelyistä oli Lapin piirin pääluottamusmiehen ja osuuskunnan Rovaniemen alueen piiripäällikön välillä sovittu suullisesti heinä-elokuussa 1985 siten, että ravintolan henkilökuntaa ei irtisanottaisi, vaan kaikki työntekijät sijoitettaisiin uudistettavaan ravintolaan. Kahden vahtimestarin Esko Ruonalan ja Arvo Marttalan osalta oli sovittu, että heidät koulutetaan asiakaspalvelutehtäviin, lähinnä tarjoilijoiksi uudistettavaan ravintolaan. Ruonala oli valittu työpaikkansa luottamusmieheksi ja työsuojeluasiamieheksi. Ruonalan palattua vuosilomaltaan heinäkuussa 1985 oli ravintola Reimarin ravintolapäällikkö esittänyt hänelle harjoittelun aloittamista kassa-tarjoilijan tehtävissä.

Ruonala ei kuitenkaan ollut ehtinyt aloittaa harjoittelua. Syyskuussa 1985 oli osuuskunnan pääkonttorissa tehty päätös, jonka mukaan Ruonalaa ja Marttalaa ei koulutettaisi toisiin tehtäviin, vaan heidät siirrettäisiin vahtimestareiksi osuuskunnan muihin Kemissä sijaitseviin ravintoloihin. Pääluottamusmies, Ruonala ja Marttala eivät olleet hyväksyneet paikallisen sopimuksen rikkomista. Osuuskunnalle oli ilmoitettu, että työntekijät olisivat valmiita neuvottelemaan eri mahdollisuuksista vahtimestareiden työsuhteiden osalta. Osuuskunta oli kuitenkin irtisanonut Ruonalan ja Marttalan työsopimukset 18.11.1985.

Ravintola oli suljettu 6.1.1986 korjaustöiden johdosta. Paikallisessa neuvottelussa 28.1.1986 Ruonalalle ja Marttalalle oli tarjottu vahtimestarin tehtäviä osuuskunnan Kemissä sijaitsevassa eräässä toisessa ravintolassa. Työntekijäpuoli ei ollut hyväksynyt tarjousta, koska vahtimestareiden ansiotaso olisi ilmeisesti laskenut huomattavasti, eikä osuuskunta ollut antanut mitään varmuutta heidän aikaisemman ansiotasonsa säilymisestä. Toisaalta syksyllä 1985 oli jo sovittu vahtimestareiden jatkavan muissa tehtävissä uudistetussa ravintolassa.

Ruonalalla ja Marttalalla oli kummallakin ollut neljän kuukauden irtisanomisaika. Sen mukaan osuuskunnan velvollisuus suorittaa irtisanomisajalta palkkaa oli jatkunut 18.3.1986 saakka. Ravintolan korjaus- ja uudistustöiden alettua heille olikin maksettu palkkaa, vaikka heillä ei ollut ollut työntekovelvoitetta. Neuvottelun päätyttyä erimielisyyteen osuuskunta oli ilmoittanut, ettei Ruonalalle ja Marttalalle 28.1.1986 jälkeen suoriteta palkkaa. Palkka oli kuitenkin maksettu helmikuun 1986 loppuun asti. Tämän jälkeen palkanmaksu oli keskeytetty, vaikka työehtosopimuksen ja työsopimuslain 27 §:n 1 momentin nojalla osuuskunnalla oli ollut palkanmaksuvelvollisuus siten, että irtisanotuille olisi tullut suorittaa 15.3.1986 palkkaa 1.-18.3.1986 väliseltä ajalta. Osuuskunta oli siten rikkonut tietensä työehtosopimuksen 10 §:n 1 a) kohdan määräystä.

Työntekijäliiton Kemin osasto n:o 18 ei ollut hyväksynyt Ruonalan ja Marttalan irtisanomista. Kun osuuskunta oli vielä tietensä rikkonut työehtosopimuksen mukaista palkanmaksuvelvollisuutta keskeyttämällä Ruonalan ja Marttalan irtisanomisajan palkan maksamisen, ammattiosasto oli pyytänyt Kemin alueen väestöltä tukea irtisanotuille. Työnantajapuoli oli tulkinnut osaston toimenpiteet laittomiksi painostuskeinoiksi. Ruonalan ja Marttalan työsuhteista oli neuvoteltu työntekijäliiton ja osuuskunnan edustajien välillä 20.3.1986. Näissä neuvotteluissa osuuskunta oli ilmoittanut riidan ratkaisemiseksi, että Ruonala voitaisiin kouluttaa tarjoilijaksi uusittuun ravintolaan ja että Marttalalle järjestettäisiin vahtimestarin työtä Torniossa. Mainitun sopimuksen jälkeenkään ei ollut maksettu palkkaa Ruonalalle 1.3.-30.4.1986 väliseltä ajalta ja Marttalalle 1.3.-21.4.1986 väliseltä ajalta.

Liittojen välillä käydyissä neuvotteluissa työntekijäliiton käsitys oli ollut, ettei Ruonalaa olisi voitu irtisanoa, koska ravintolassa ei ollut loppunut kaikki sellainen työ, mitä hän olisi voinut tehdä. Luottamusmiehenä hänen irtisanomissuojansa oli ollut laajempi kuin muun työntekijän. Ruonala oli ollut työpaikan työntekijöiden luottamusmies. Yhden työntekijäryhmän töiden lopettaminen ei ollut oikeuttanut irtisanomaan hänen työsopimusta. Ruonala oli ilmoittanut olevansa halukas tekemään esimerkiksi tarjoilijan työtä. Osuuskunta oli kuitenkin siirtänyt tarjoilijan tehtäviin erään toisen ravintolan vahtimestarin. Osuuskunta oli irtisanonut Ruonalan ilmeisesti siksi, että hän oli ollut aktiivinen työpaikan luottamusmiehenä.

Työnantajaliittoa oli viimeksi 21.4.1986 suullisesti ja kirjallisesti kehotettu huolehtimaan siitä, että Ruonalan ja Marttalan palkat suoritettiin työehtosopimuksen mukaisesti. Osuuskunta oli vasta 8.5.1986 sopinut Ruonalan ja Marttalan kanssa huhtikuun loppuun mennessä ansaittujen palkkojen suorittamisesta siten, että helmikuussa 1986 maksetut vuosilomapalkat käytettäisiin palkanmaksuun ja erotus maksettaisiin työntekijöille.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että E-osuuskunta Eka on irtisanonut Ruonalan työsopimuksen luottamusmiessopimuksen 4 §:n vastaisesti ja että osuuskunta on tietensä rikkonut työehtosopimuksen 10 §:n määräystä, koska se ei ole suorittanut palkkaa Ruonalalle ajalta 1.3.-30.4.1986 ja Marttalalle ajalta 1.3.-21.4.1986.

Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut osuuskunnan tuomitsemista työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon ja Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon. Työntekijäliitolle maksettaviksi vaadituille hyvityssakoille liitto on vaatinut korkolain 7 §:n nojalla 16 prosentin korkoa tuomion julistamispäivästä lukien.

Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto on asian käsittelyssä luopunut haastehakemuksessa esitetyistä vaatimuksista, jotka koskivat osuuskunnan velvoittamista suorittamaan Ruonalalle luottamusmiehen laittoman irtisanomisen johdosta korvauksena 6 kuukauden palkkaa vastaavat 33 000 markkaa sekä maalis- ja huhtikuulta 1986 saamatta jäänyttä palkkaa 12 000 markkaa ja Marttalalle vastaavalta ajalta saamatta jäänyttä palkkaa 8 600 markkaa korkoineen.

Vastineen perustelut

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja E-osuuskunta Eka ovat kanteeseen vastatessaan lausuneet, että osuuskunnan vuonna 1985 ravintola Reimarissa aloittamien uudelleenjärjestelyjen osana oli vahtimestarin työtehtävät lopetettu. Syksyllä 1985 pääluottamusmiehen ja osuuskunnan piiripäällikön välillä käydyissä paikallisissa neuvotteluissa ei ollut sovittu Ruonalan ja Marttalan kouluttamisesta asiakaspalvelutehtäviin uudistettavassa ravintolassa. Asia oli ollut esillä yhtenä järjestelyvaihtoehtona, mutta siitä ei ollut sovittu osapuolten välillä. Ruonalan ja Marttalan työsuhteet oli irtisanottu 18.11.1985 vahtimestareiden töiden loppumisen perusteella.

Kumpikin vahtimestari oli kieltäytynyt osuuskunnan tarjoamasta heidän työsopimuksensa mukaisesta työstä Kemissä sijaitsevassa toisessa ravintolassa. Tämän vuoksi heidän palkanmaksunsa oli keskeytetty 18.2.1986. Palkka oli kuitenkin maksettu koko helmikuun ajalta. Työnantajalla ei ollut ollut työsopimuslain 27 §:n 3 momentin nojalla palkanmaksuvelvollisuutta 28.1.1986 jälkeen, koska vahtimestarit olivat kieltäytyneet heille tarjotusta työsopimuksen mukaisesta työstä.

Työntekijäliiton Kemin osasto n:o 18 oli ryhtynyt ostoboikottiin, jota koskeva asia oli työtuomioistuimessa ollut vireillä. Painostuksen tuloksena osuuskunta ja työntekijäliitto olivat sopineet 20.3.1986 pidetyssä neuvottelussa, että irtisanomiset peruutettaisiin, että Ruonala koulutettaisiin tarjoilijan tehtäviin kolmen kuukauden palkallisella koulutusajalla ja että koulutuksen jälkeen hän palaisi uudistettuun ravintolaan tarjoilijaksi, ellei hän hyväksyisi osuuskunnan muuta työtarjousta. Lisäksi oli sovittu, että Marttala siirtyisi vahtimestariksi Tornioon ja että molemmille työntekijöille korvattaisiin ansionmenetys väliajalta.

Irtisanomisten peruuttaminen ei ollut ollut kannanotto irtisanomisten laillisuuteen, vaan siitä oli sovittu laittoman työtaistelutilanteen lopettamiseksi ja uusien painostustoimenpiteiden uhatessa. Irtisanomista koskeva riita oli lopullisesti sovittu osuuskunnan ja työntekijäliiton välillä.

Marttala oli 25.4.1986 aloittanut vahtimestarin työt osuuskunnan omistamassa ravintolassa Torniossa. Ruonala oli 22.4.1986 aloittanut koulutussopimuksen mukaiset työt eräässä Rovaniemellä sijaitsevassa ravintolassa. Sopimuksen osana ollut ansionmenetyksen korvaus oli ollut vasta tässä vaiheessa todettavissa ja suoritettavissa.

Liittojen väliset neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina. Sen jälkeen kun osuuskunta ja työntekijäliitto olivat sopineet irtisanomisten peruuttamisesta ja ansionmenetyksen korvaamisesta, ei liittojen välillä ollut tältä osin käyty neuvotteluja.

Vaatimus osuuskunnan velvoittamisesta ansionmenetyksen korvaukseen perustui osuuskunnan ja työntekijäliiton väliseen sopimukseen ja sen tulkintaan eikä työehtosopimukseen. Osuuskunta oli menetellyt sopimuksen mukaisesti. Asiasta ei ollut neuvoteltu liittojen välillä. Työntekijäliitto oli 21.4.1986 päivätyllä kirjeellä pyytänyt työnantajaliittoa valvomaan osuuskunnan menettelyä palkanmaksussa. Koska ansionmenetyksen korvaus ei perustunut työehtosopimuksen palkanmaksua koskeviin määräyksiin, ei työnantajaliitolla voinut olla tältä osin valvontavelvollisuutta.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliitto ja E-osuuskunta Eka ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

E-osuuskunta Eka on kesällä 1985 suunnitellessaan Kemissä omistamansa ravintola Reimarin muuttamista kahdeksi toisentyyppiseksi ravintolaksi irtisanonut ravintolan henkilökuntaa, muun muassa vahtimestareina toimineet Esko Ruonalan ja Arvo Marttalan. Muutoshankkeiden viivästyessä osuuskunta on peruuttanut toimittamansa irtisanomiset. Seuranneena syksynä osuuskunta on ryhtynyt uudelleen suorittamaan henkilökunnan työsopimusten irtisanomisia. Kassanhoitajien ja tarjoilijoiden työsuhteiden päättämisestä on sittemmin luovuttu. Osuuskunta on 18.11.1985 irtisanonut Ruonalan ja Marttalan työsopimukset päättymään 18.3.1986. Ruonalan työsopimuksen päättämisen syyksi osuuskunta on ilmoittanut irtisanomisilmoituksessaan vahtimestarien tehtävien lopettamisen ravintolassa toimitettavasta toiminta- ja liikeperiaatteiden muuttamisesta johtuen.

Ruonala, jonka työsuhde on alkanut vuonna 1962, on ollut työpaikalle valittu luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu.

Osuuskunta on tarjonnut ravintola Reimarin toiminnan lakkaamisen jälkeen tammikuussa 1986 Ruonalalle ja Marttalalle mahdollisuuden siirtyä osuuskunnan Kemissä harjoittaman ravintola Rytikarin vahtimestarin tehtäviin, mutta he ovat siitä kieltäytyneet. Osuuskunnan ravintolapäällikkö on sen jälkeen 18.2.1986 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut osuuskunnan keskeyttävän Ruonalan ja Marttalan irtisanomisajan palkan maksamisen välittömästi. Heille on maksettu irtisanomisajan palkkaa kuitenkin helmikuun 1986 loppuun.

E-osuuskunta Eka ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitto ovat 20.3.1986 sopineet Ruonalan ja Marttalan työsopimusten irtisanomisten peruuttamisesta siten, että Ruonala koulutettaisiin tarjoilijan tehtäviin kolmen kuukauden palkallisen koulutusajan kuluessa, jonka päätyttyä hänet sijoitettaisiin tarjoilijaksi toiseen uusituista ravintoloista. Marttalan kohdalla on sovittu hänen siirtymisestään osuuskunnan Torniossa harjoittaman ravintolaliikkeen vahtimestariksi, jossa tehtävässä hän on aloittanut työnsä 25.4.1986. Lisäksi osuuskunta ja työntekijäliitto ovat sopineet Ruonalan ja Marttalan ansionmenetysten korvaamisesta palkanmaksun keskeytyksen ja Ruonalan kohdalta koulutuksen ja Marttalan kohdalta työn alkamisajankohdan väliseltä ajalta. Ruonalalle on aloitettu antaa koulutusta 22.4.1986 lukien.

Luottamusmiessopimuksen mukaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä tapahtuvan työvoiman supistamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi toimenpiteiden kohteeksi. Sopimuksen soveltamisohjeissa on täydentäviä määräyksiä sen varalta, että jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä kokonaisuudessaan irtisanotaan tai että alan toimintaa vain supistetaan osan työntekijöistä jäädessä töihin.

Ruonalan työsopimuksen irtisanomista koskevilta osin kanne on ensisijaisesti perustunut siihen, että osuuskunnan ravintolapäällikön ja Ruonalaa edustaneen ammattiosaston pääluottamusmiehen välillä olisi kesällä 1985 sovittu Ruonalan kouluttamisesta ja sijoittamisesta viinurin tai tarjoilijan tehtäviin toiseen uusittavista ravintoloista. Pääluottamusmiehen todistajana antaman lausuman mukaan asiasta olisi päästy suulliseen sopimukseen. Ravintolapäällikkö, jota myös on kuulusteltu todistajana, on kertonut, että Ruonalan kouluttaminen uusiin tehtäviin on ollut esillä vain eräänä vaihtoehtona harkittaessa hänen työsuhteensa jatkamisen järjestelyä. Selvityksen mukaan keskustelua on myöhemmin käyty Ruonalan tarjoilijan tehtävien aloittamisesta, mutta se ei johtanut toimenpiteisiin. Käydyistä keskusteluista huolimatta työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Ruonalan siirtämisestä ja kouluttamisesta tarjoilijan tehtäviin olisi osuuskuntaa sitovalla välipuheella sovittu.

Työntekijäliiton puolelta on myös esitetty, että osuuskunta olisi luottamusmiessopimuksen perusteella ollut velvollinen tarjoamaan Ruonalalle tarjoilijan tai viinurin työtä uusituissa ravintoloissa. Ravintola Reimarin uudistamisen yhteydessä on vahtimestarin tehtävät sellaisinaan lopetettu. Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä Ruonalan työsuhteen alkaessa on hänen tehtävistään työsopimuksessa sovittu. Työtuomioistuimen mielestä ei vahtimestarin ja toisaalta tarjoilijan, viinurin tai kassanhoitajan tehtäviä voida pitää sillä tavoin samankaltaisina, että osuuskunta työnantajana olisi ollut velvollinen kouluttamaan tai perehdyttämään vahtimestarina yksinomaan toimineen Ruonalan tuollaisiin uusiin tehtäviin ainakaan, jos hänelle on osoitettavissa muuta hänen ammattiaan vastaavaa työtä. Jutussa on näytetty, että Ruonalalle on tarjottu irtisanomisajan kuluessa vahtimestarin työtä ravintola Rytikarissa ja myös eräässä toisessa osuuskunnan Kemissä sijaitsevassa hotelli-ravintolassa. Jutussa ei ole toisaalta selvitetty, että Ruonala olisi ollut tekemänsä työsopimuksen mukaan velvollinen siirtymään tarjottuihin vahtimestarin tehtäviin, joista ravintola Rytikarissa suoritettava työ olisi työmatkan pituuden takia hankalampi ja tosiasiallisen palkkauksen vuoksi epäedullisempi kuin hänen aikaisempi työnsä. Selvää myös on, ettei Ruonala olisi ollut velvollinen vastaanottamaan tarjoilijankaan työtä, jos sitä olisi hänelle tarjottu. Työtuomioistuin katsoo, ettei osuuskunta, joka on varannut Ruonalalle irtisanomisajan kuluessa vahtimestarin tehtävien lakattua hänen työpaikassaan mahdollisuuden siirtyä ammattiaan vastaavaan työhön samalla paikkakunnalla, ole menetellyt luottamusmiessopimuksen vastaisesti.

Irtisanomisajan palkan maksamisen keskeyttäminen on osuuskunnan ilmoituksen mukaan johtunut siitä, että Ruonala ja Marttala ovat edellä kerrotuin tavoin kieltäytyneet ottamasta vastaan heille irtisanomisaikana tarjottua vahtimestarin työtä ravintola Rytikarissa. Jutussa ei ole näytetty, että Marttalakaan olisi ollut työsopimuksensa mukaan velvollinen siirtymään hänelle tarjottuun työhön. Kun muutakaan perustetta työn vastaanottamiselle ei ole esitetty, osuuskunta on menetellyt irtisanomisajan palkkaa ja palkanmaksuvelvollisuutta koskevien määräysten vastaisesti jättäessään suorittamatta Ruonalalle ja Marttalalle irtisanomisajan palkan 1-18.3.1985 väliseltä ajalta. Osuuskunnan menettelyä on pidettävä palkanmaksuvelvollisuutta koskevien määräysten tieten rikkomisena.

Jutussa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella osuuskunta olisi irtisanomisajan päättymisen jälkeen palkan maksamista koskevien määräysten mukaan ollut velvollinen työehtosopimuksen perusteella suorittamaan Ruonalalle tai Marttalalle rahapalkkaa tai muuta sitä vastaavaa korvausta. Kun osuuskunnan ja työntekijäliiton väliseen sopimukseen perustuvan ansionmenetyksen korvaamisen laiminlyönnissä ei ole kysymys työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä, työtuomioistuin katsoo, ettei kanne siltä osin kuin se on perustettu sanottuun sopimukseen kuulu työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan.

Työntekijäliiton palkkasihteeri on jutussa todistajana kuulusteltaessa kertonut, että helmikuussa 1986 liittojen välisissä neuvotteluissa, joissa on ollut kysymys Ruonalan ja Marttalan irtisanomisten perusteiden oikeellisuudesta, hän on huomauttanut saaneensa tietää osuuskunnan uhanneen Ruonalan ja Marttalan irtisanomisajan palkkojen maksamisen keskeyttämisellä ja edellyttävänsä työnantajaliitolta valvontavelvollisuuden noudattamista. Kun työnantajaliitolle ei ole näytetty ilmoitetun palkan maksamisen todella tapahtuneesta keskeyttämisestä ennen 20.3.1986 tehdyn sopimuksen solmimista, jutussa on jäänyt näyttämättä, että liitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Huomioon ottaen työehtosopimuslain 7 ja 10 §:n säännökset työtuomioistuin katsoo, ettei hyvityssakkoa voida pitää korkolain 7 §:ssä tarkoitettuna vahingonkorvauksena tai muuna vastaavanlaisena velkana. Hyvityssakolle vaadittu korko on siten lakiin perustumaton. Myöskään ei ole näytetty, että sopijapuolet olisivat sopineet koron maksamisesta.

Tuomiolauselma

Lausunnon antaminen kanteesta luovutuilta osin raukeaa.

Kanne jätetään tutkimatta siltä osin kuin hyvityssakkovaatimukset on perustettu E-osuuskunta Ekan ja Hotellija Ravintolatyöntekijäin Liiton välillä 20.3.1986 tehtyyn sopimukseen.

Työtuomioistuin vahvistaa, että E-osuuskunta Eka on menetellyt työehtosopimuksen palkan maksamista koskevien määräysten vastaisesti jättäessään suorittamatta Esko Ruonalalle ja Arvo Marttalalle irtisanomisajan palkkaa 1-18.3.1986 väliseltä ajalta. E-osuuskunta Eka tuomitaan sen vuoksi suorittamaan Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liitolle hyvityssakkoa, huomioon ottaen asianomaisten keskusjärjestöjen välillä 5.6.1984 tehdyn pöytäkirjan määräykset, 3 000 markkaa.

Muilta osin kanne hylätään.

E-osuuskunta Eka velvoitetaan korvaamaan työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut 2 000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antamispäivästä lukien.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Suhonen, Äimälä, K. Rautiainen, Sulkunen ja Hynönen.

Tuomio oli yksimielinen.