TT:1986-28
- Ämnesord
- Tulkinta, Lomauttaminen, Lomautusilmoitus, Lomautusilmoitusajan palkan, vähentäminen, Irtisanomisajan palkka
- År för fallet
- 1986
- Meddelats
- Diarienummer
- D:1985/109
Irtisanomissuojasopimuksen mukaan työnantaja voi irtisanomisedellytysten vallitessa työsopimuksen irtisanomisen sijasta vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi. Irtisanomissuojasopimuksen tai sen soveltamisohjeen sanamuoto ei rajoittanut lomautusilmoitusajan palkan vähentämisoikeutta kahteen viikkoon, joten irtisanottuaan lomautettuna olleet työntekijät työnantajalla oli ollut oikeus vähentää irtisanomisajan palkasta kunkin työntekijän kohdalla noudatetun lomautusilmoitusajan palkka. Kanne hylätty.
Kantaja Metallityöväen Liitto r.y. Vastaaja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto r.y.
TUOMIO
TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET
Asianosaisliittojen kesken 30.4.1981 tehdyssä metalliteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:
2 § Keskusjärjestöjen väliset sopimukset
Yleiset sopimukset, STK-SAK
Tämän työehtosopimuksen osana noudatetaan seuraavia liitteinä olevia keskusjärjestöjen välillä solmittuja sopimuksia:
---------------------------------------------------
Yleissopimus irtisanomisen ja lomautuksen perusteista allekirjoituspöytäkirjoineen 6.6.1978
---------------------------------------------------
Työehtosopimuksen osana noudatettavassa yleissopimuksessa irtisanomisen ja lomautuksen perusteista 6.6.1978 on muun ohessa seuraavat määräykset:
---------------------------------------------------
8 § Lomautus
Lomauttaminen
---------------------------------------------------
Soveltamisohje
---------------------------------------------------
Työnantajan korvausvelvollisuus eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa
Sopimuksen mukaan lomautus voi tapahtua joko toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen säilyessä muutoin voimassa. Lomautuksen tapahduttua toistaiseksi sen kestolle ei ole asetettu enimmäisaikaa. Työntekijällä on lomauttamisaikana oikeus purkaa työsopimus irtisanomisajasta riippumatta. Tapauksissa, joissa työnantaja irtisanomisoikeudestaan huolimatta pitää työntekijää lomautettuna, työntekijä saattaa päättäessään itse työsuhteensa, jäädä vaille irtisanomisajan palkkaa. Tällainen tapaus on kuitenkin rinnastettavissa tilanteeseen, jossa työnantaja on irtisanonut lomautettuna olleen työntekijän. On kohtuullista, että kummassakin edellä selostetuissa tapauksissa menetellään samalla lailla. Niinpä työntekijällä, joka TSL 42 §:n 1 momentin perusteella irtisanoo työsopimuksensa yli 150 päivää kestäneen yhdenjaksoisen ja toistaiseksi tapahtuneen lomautuksen jälkeen, on oikeus korvaukseen irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä. Tällöin erorahan saamisen edellytysten katsotaan alkavan sinä päivänä, jona työsuhde päättyy. Työnantajan vastuu edellä mainituissa tapauksissa määräytyy seuraavasti: Korvausvelvollisuutta vähentävät lomautusilmoitusajan palkka, muualla mahdollisesti ansaittu palkka sekä lomautusajalta mahdollisesti maksetut työttömyysavustukset ja -korvaukset. Muilta osin irtisanomisajan tai sen osan menettämisestä aiheutuneesta vahingosta vastaa työnantaja. Tahallaan ansaitsematta jätetyn palkan vähentäminen tulee kyseeseen vain poikkeuksellisesti, esim. silloin, kun työnantaja olisi itse järjestänyt työntekijälle irtisanomisajaksi työtä. Edellä selostetuissa tapauksissa työttömyysavustusten ja -korvausten sekä muualla ansaitun palkan vähentäminen lasketaan - työnantajan irtisanoessa työsuhteen, työnantajan noudatettavana olevalta irtisanomisajalta irtisanomispäivästä lukien, - työntekijän itsensä irtisanoutuessa ajalta, jota työnantajan olisi ollut noudatettava, siitä päivästä lukien, jona työntekijä on irtisanonut työsuhteensa. Korvauksen suorittaminen edellyttää, että työnantajalle annetaan selvitys korvausvelvollisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Tapauksissa, joissa työn vähyyden vuoksi irtisanottu työntekijä tällaisen syyn johdosta lomautetaan irtisanomisaikana, määräytyy työnantajan palkanmaksuvelvollisuus muutoin esitettyjen periaatteiden mukaisesti mutta sitä eivät vähennä työttömyysavustus ja -korvaus, joihin työntekijällä tällaisessa tilanteessa ei ao. lakien perusteella ole oikeutta.
---------------------------------------------------
KANNE
Kanteen perustelut
Metallityöväen Liitto on lausunut, että Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsenyrityksen Salora Oy Salcompin Kemijärven tehdas oli 16.10.1981 antanut kirjallisen lomautusilmoituksen kanteessa tarkoitetuille 22 työntekijälle. Lomautuksen oli ilmoitettu alkavan 16.11.1981 ja jatkuvan toistaiseksi. Lomautuksen edelleen kestäessä työnantaja oli 28.1.1982 irtisanonut työntekijäin työsopimukset. Neljän työntekijän työsuhde oli päättynyt yhden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 28.2.1982 ja muiden työntekijöiden työsuhde kahden kuukauden irtisanomisajan jälkeen 28.3.1982. Työnantaja oli tulkinnut irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen soveltamisohjetta siten, että työnantaja voi noudattamansa lomautusilmoitusajan pituudesta riippumatta vähentää irtisanomisajan palkasta koko lomautusilmoitusajan palkan. Tällä perusteella työnantaja oli vähentänyt kunkin työntekijän irtisanomisajan palkasta, paitsi työttömyyskassa-avustuksen, myös kunkin työntekijän kohdalla noudatetun lomautusilmoitusajan palkan. Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto oli hyväksynyt liittotason neuvotteluissa työnantajan menettelyn.
Salora Oy Salcomp olisi saanut vähentää mainittujen 22 työntekijän irtisanomisajan palkasta ainoastaan 14 päivän lomautusilmoitusajan palkan. Tämän kannan perusteena olivat seikat, jotka ilmenivät 21.12.1984 päivätystä Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välisestä neuvottelumuistiosta ja sen liitteenä olevasta Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön vastaavan lakimiehen laatimasta muistiosta.
Kanteessa esitetyt vaatimukset
Metallityöväen Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Salora Oy Salcomp:illa on ollut oikeus vähentää kanteessa tarkoitettujen 22 työntekijän irtisanomisajan palkasta ainoastaan 14 päivän lomautusilmoitusajan palkka.
VASTINE
Vastineen perustelut
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeella ei ollut tarkoitettu muuttaa työsopimuslain 42 §:n 2 momentista ilmenevää periaatetta, jonka mukaan työnantajan oli korvattava työntekijälle irtisanomisajan palkan tai sen osan menettämisestä aiheutunut vahinko ainoastaan siltä osin kuin työntekijä ei ollut saanut hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa ennen lomautuksen alkamista. Säännöksen lähtökohtana ollut tosiasiallinen lomautusilmoitusaika ilmeni myös korkeimman oikeuden tuomiosta 1977 II 51. Mistään ei löytynyt tukea ajatukselle, että työnantaja oli oikeutettu vähentämään irtisanomisajan palkasta ainoastaan 14 päivän lomautusilmoitusajan palkan. Soveltamisohjeissa puhuttiin ainoastaan lomautusilmoitusajan palkasta eikä rajoitettu lomautusilmoitusajan palkkajaksoa. Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n 2 kappaleen ja työsopimuslain 30 §:n mukaan työnantajan oli lomauttaessaan työntekijän noudatettava vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa. Työnantaja ei ollut velvollinen noudattamaan 14 päivää pitempää lomautusilmoitusaikaa, mutta työnantaja oli kuitenkin oikeutettu käyttämään pitempää lomautusilmoitusaikaa, jolloin työntekijä pystyi aikaisemmin varautumaan tulevaan lomautukseen.
Korvausvelvollisuutta koskevien säännösten tarkoituksena oli korvata työntekijälle se vahinko, joka hänelle syntyi irtisanomisajan ollessa noudatettua lomautusilmoitusaikaa pitempi. Mikäli lomautusilmoitusta annettaessa oli jo noudatettu irtisanomisajan mittaista aikaa, ei korvausvelvollisuutta syntynyt. Työntekijä oli tällaisissa tapauksissa saanut jo lomautusilmoitusta annettaessa tiedon työn vähenemisestä hänen suojakseen säädetyn pidemmän ennakkoilmoitusajan mukaisesti.
Käytännön neuvottelutoiminnassa Metallityöväen Liitto ja Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto olivat olleet yksimielisiä siitä, että työnantaja oli oikeutettu vähentämään irtisanomisajan palkasta tosiasiallisesti käytetyn lomautusilmoitusajan palkan eikä pelkästään työsopimuslaissa ja irtisanomissuojasopimuksessa säädettyä vähimmäislomautusilmoitusajan palkkaa.
Vastineessa esitetyt vaatimukset
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.
KANTAJAN VASTASELITYS
Metallityöväen Liitto on vielä lausunut Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön eräänä tavoitteena irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeneuvotteluissa olleen, että uusien pidennettyjen irtisanomisaikojen kiertäminen niin sanotuilla roikkuvilla lomautuksilla tuli estää. Keskusjärjestön neuvottelijoiden käsitys oli ollut, että myös Suomen Työnantajain Keskusliiton neuvottelijat olivat hyväksyneet tämän tavoitteen sinänsä. Erimielisyydet olivat koskeneet vain sitä, millaisin sopimusmääräyksin tähän tavoitteeseen tuli pyrkiä. Mikäli työnantajaliiton kanta tässä tulkintariidassa hyväksyttiin, oli seurauksena, että työnantajat voivat noudattamalla "ylipitkiä" lomautusilmoitusaikoja aina välttyä irtisanomisajan palkan maksamiselta. Tällöin mainittu soveltamisohjeen määräys, jonka tarkoituksena nimenomaisesti oli ollut turvata työntekijälle irtisanomisajan palkka lomautustilanteessa, menetti kokonaan merkityksensä. Suomen Työnantajain Keskusliitto oli esittänyt ensimmäisissä ehdotuksissaan sellaista muotoilua, että irtisanomisajan palkasta vähennetään muun muassa "työnantajan noudattamalta lomautusilmoitusajalta maksama palkka". Kun lopullisesta sanamuodosta oli jätetty pois sanat "työnantajan noudattamalta", se osoitti selvästi, että Suomen Työnantajain Keskusliitto oli luopunut vaatimasta laajempaa kuin 14 päivän tai muun sovitun lomautusilmoitusajan palkan vähentämisoikeutta.
Korkeimman oikeuden tuomiossa 1977 II 51 ei ollut otettu kantaa siihen, voiko työnantaja vähentää irtisanomisajan palkasta enempää kuin 14 päivän lomautusilmoitusajan palkan.
Käytännössä Valmet Oy:n Tourulan ja Suolahden tehtailla oli soveltamisohjetta tulkittu niin, että työnantaja sai noudattamansa lomautusilmoitusajan pituudesta riippumatta vähentää vain 14 päivän ilmoitusajan palkan.
VASTAAJAN SELITYS
Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto on vielä lausunut, että työntekijäpuoli oli eri tilanteissa muun muassa työsuhdeturvakomitean työskentelyn yhteydessä vaatinut irtisanomisajan palkkaa erityisasemaan muuhun palkkaan verrattuna. Vastaavan lakimiehen muistiossa esitetyt vaatimukset osoittivat, että myös työntekijäpuoli oli ollut sitä mieltä, ettei irtisanomisajan palkan erityisasemaa ainakaan tuolloin ollut ollut voimassa eivätkä vaatimukset olleet myöhemminkään toteutuneet lainsäädännössä tai työehtosopimuksessa. Irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjeissa ei ollut määräystä, joka asettaisi irtisanomisajan palkan eri asemaan muuhun palkkaan verrattuna.
Toukokuussa 1985 muuta asiaa koskevissa muistioneuvotteluissa työnantajaliitto oli sopinut työntekijäliiton kanssa siitä, että irtisanomisajan palkasta voitiin vähentää yhden kuukauden lomautusilmoitusajan palkka. Muissakin tapauksissa oli sovellettu pitempiä lomautusilmoitusaikoja, jolloin lomautusilmoitusajan palkka kokonaisuudessaan oli vähennetty irtisanomisajan palkasta. Työntekijäpuoli ei ollut riitauttanut näitä sovellutuksia. Valmet Oy:ssä sovellettu tulkinta Tourulan ja Suolahden tehtailla ei vaikuttanut työnantajapuolen soveltamisohjeen tulkintaan. Vaikka työnantaja yksittäistapauksessa oli virheellisesti soveltanut työehtosopimusmääräystä työntekijän kannalta edullisemmin kuin määräys edellytti, se ei vaikuttanut asianomaisen sopimuskohdan tulkintaan yleisesti. Valmet Oy oli lisäksi ollut Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliiton jäsen vasta vuoden 1985 alusta lukien.
OIKEUDENKÄYNTIKULUVAATIMUKSET
Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
KANTAJAN LYKKÄYSPYYNTÖ
Metallityöväen Liitto on pääkäsittelyn jälkeen työtuomioistuimeen toimittamassaan kirjelmässä pyytänyt asian käsittelyn jatkamista sekä uuden esivalmistelun ja pääkäsittelyn toimittamista näytön esittämiseksi siitä, ettei irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjetta koskevissa neuvotteluissa ollut ollut esillä kysymys lomautusilmoitusajan palkan vähentämisoikeuden laajuudesta.
TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU
Perustelut
Salora Oy Salcomp on 16.10.1981 tehdyn lomautusilmoituksen mukaan ilmoittanut 16.11.1981 alkaen lomauttavansa yhtiön palveluksessa Kemijärven tehtaalla olleet kanteessa tarkoitetut 22 työntekijää. Lomautus on 10 työntekijän osalta alkanut ilmoitettuna päivänä. Lomautus on siirretty alkavaksi viiden työntekijän osalta 19.11., kuuden työntekijän osalta 7.12. ja yhden työntekijän osalta 21.12.1981. Työnantaja on 28.1.1982 irtisanonut kysymyksessä olevien työntekijöiden työsuhteen päättymään kunkin työntekijän kohdalla noudatettavan joko yhden tai kahden kuukauden irtisanomisajan päätyttyä. Työnantaja on vähentänyt maksamastaan irtisanomisajan palkasta kunkin työntekijän kohdalla noudatetun lomautusilmoitusajan palkan.
Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n mukaan, joka vastaa työsopimuslain 30 §:n säännöstä, sellaisena kuin se on 16.6.1978 annetussa laissa, työnantaja voi irtisanomisedellytysten vallitessa työsopimuksen irtisanomisen sijasta vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Mainittua pykälää koskevan, työnantajan korvausvelvollisuutta eräissä poikkeuksellisissa tilanteissa käsittelevän soveltamisohjeen mukaan työnantajan korvausvelvollisuutta vähentää lomautusilmoitusajan palkka. Lomautetulle työntekijälle on korvattava irtisanomisajan palkan menettäminen, ellei hän ole lomauttamisen tullessa voimaan saanut hyväkseen työsopimuksen lakkaamista koskevaa irtisanomisaikaa vastaavaa ilmoitusaikaa. Tämä periaate ilmenee myös työtuomioistuimen tuomiosta n:o 144/1985, jossa on ollut kysymys Majoitus- ja Ravitsemisalan Työnantajaliiton ja Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnan Liiton välisestä työehtosopimuksesta.
Asianosaisliitot ovat yksimielisiä siitä, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden lomautukset ovat olleet perusteeltaan irtisanomissuojasopimuksen mukaiset ja että työnantajalla on ollut oikeus vähentää työntekijöiden irtisanomisajan palkasta lomautusilmoitusajan palkka. Erimielisyys koskee sitä, onko työnantajalla ollut oikeus vähentää irtisanomisajan palkasta 14 päivän lomautusilmoitusajan vai kunkin työntekijän kohdalla noudatetun, 14 päivää pitemmän lomautusilmoitusajan palkka.
Asiassa on esitetty selvitystä sekä työntekijäpuolen että työnantajapuolen kannan mukaisesta käytännöstä. Koska irtisanomissuojasopimuksen soveltamisohjetta on käytännössä sovellettu eri tavoin, työtuomioistuin katsoo, ettei käytäntöä voi pitää yhtenäisenä ja vakiintuneena. Ei ole näytetty, että soveltamisohjetta laadittaessa olisi poikettu työsopimuslain 30 §:stä ja 42 §:n 2 momentista ilmenevistä periaatteista. Irtisanomissuojasopimuksen 8 §:n ja sen soveltamisohjeen sanamuoto ei rajoita lomautusilmoitusajan palkan vähentämisoikeutta kahteen viikkoon, joten työnantajalla on ollut oikeus vähentää kanteessa tarkoitettujen 22 työntekijän irtisanomisajan palkasta koko lomautusilmoitusajan palkkaa vastaava määrä.
Lykkäyspyynnössä esitettäväksi tarjottu näyttö ei ilmeisesti vaikuttaisi lopputulokseen.
Tuomiolauselma
Lykkäyspyyntö hylätään.
Kanne hylätään.
Asian laatu huomioon ottaen Suomen Metalliteollisuuden Työnantajaliitto saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Jäsenet: Huopaniemi puheenjohtaja, Tiitinen, Äimälä, M. Virtanen, Pohja ja Porttila.
Tuomio oli yksimielinen.