19.4.1985

4 §

Luottamusmiehen työsuhde

1. Luottamusmies on työsuhteessaan työnantajaan samassa asemassa kuin yrityksen muut työntekijät. Luottamusmies on velvollinen henkilökohtaisesti noudattamaan yleisiä työehtoja, työaikoja, työnjohdon määräyksiä sekä muita järjestysmääräyksiä.

2. Luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei tätä tehtävää hoitaessaan tai sen tähden saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän oli luottamusmieheksi valituksi tullessaan eikä häntä luottamusmiestehtävän takia saa erottaa työstä.

Jos kysymyksessä on taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuva työvoiman supistaminen, on mikäli mahdollista noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi.

Muutoin älköön luottamusmiehen työsopimusta katkaistako muilla kuin työsopimuslain 31 §:ssä mainituilla perusteilla. Kuitenkin voidaan hänen työsopimuksensa poikkeuksellisesti irtisanoa, mikäli irtisanominen työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtäväinjaon huomioon ottaen on perusteltua.

Luottamusmiehen työsuhdetta ei saa purkaa sairauden johdosta tai työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 6 kohdan nojalla sillä perusteella, että hän on rikkonut työsopimuslain 15 §:ään sisältyviä järjestysmääräyksiä.

Työnantaja, joka ei noudata edellä tässä kohdassa mainittuja määräyksiä, on velvollinen suorittamaan luottamusmiehelle 7.4.1966 tehdyn irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan määräytyvän korvauksen.

---------------------------------------------------

8 §

Neuvottelujärjestys

1. Työn suorittamista ja sen teknistä järjestelyä koskevissa kysymyksissä tulee työntekijän kääntyä välittömästi työnjohdon puoleen.

2. Palkkausta ja muita työehtoja koskevat erimielisyydet on selvitettävä paikallisissa neuvotteluissa.

3. Ellei työpaikalla syntynyttä erimielisyyttä saada paikallisesti ratkaistuksi, noudatetaan työehtosopimuksen mukaista neuvottelujärjestystä.

---------------------------------------------------

Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeissa on muun ohessa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

4 § Luottamusmiehen työsuhde

---------------------------------------------------

Luottamusmiehen siirtäminen toiseen työhön

Luottamusmiestä ei sopimuksen 4 §:n 2 kohdan 1 kappaleen mukaan saa luottamusmieskauden aikana siirtää huonompipalkkaiseen työhön, kuin missä hän oli

luottamusmieheksi valituksi tullessaan. Luottamusmiehen palkka ei näin ollen saa siirron takia alentua valituksi tulemisen ajankohtana vallinnutta palkkaa pienemmäksi.

Mainittu suoja palkan osalta koskee ainoastaan siirtotapauksia. Jos luottamusmies sitävastoin pysyy entisessä työssään, saattaa palkka muuttua esim. urakkasaavutusten tai urakkavolyymin muuttumisen takia, artikkelien muuttumisesta riippuen tai urakkahinnoittelun tarkistamisen yhteydessä. Jos luottamusmiehen tulee työehtosopimuksen ja työsopimuksensa mukaan suorittaa eripalkkaisia töitä, ei tästä aiheutuvaa ansion vaihtelua voida pitää luottamusmiessopimuksen vastaisena.

Sopimuskohta ei myöskään estä siirtämästä luottamusmiestä toiseen työhön, mutta hänen palkkansa ei siirron johdosta saa laskea. Tämä merkitsee, että aikatyössä säilyy luottamusmiehen henkilökohtainen aikapalkka ilman mahdollisia olosuhde- ja vuorotyölisiä. Urakkatyössä luottamusmiestä ei saa siirtää alemman palkkaryhmän töihin.

Luottamusmiehen työsuhteen päättyminen

a) Irtisanominen

Luottamusmiehen irtisanomista koskevat määräykset sisältyvät sopimuksen 4 §:n 2 kohdan 3 ja 4 kappaleisiin. Kollektiivisista (=taloudellisista tai tuotannollisista) syistä tapahtuvan työvoiman supistamisen yhteydessä on, mikäli mahdollista, noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisen toimenpiteen kohteeksi. Jos esimerkiksi rationoinnin takia jokin vain tiettyä, lakkaavaa työtä suorittanut työntekijäryhmä sanotaan irti kokonaisuudessaan, voi toimenpide kohdistua myös heidän luottamusmieheensä. Jos asianomaisen alan toimintaa vain supistetaan ja joitakin työntekijöitä jää työhön, on luottamusmiehen yleensä oltava heidän joukossaan.

Muilla kuin taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla ei luottamusmiehen työsuhdetta yleensä voida sanoa irti. Hänen irtisanomisensa on kuitenkin - myös rationointitapauksissa - sallittua, mikäli toimenpide työntekijäin vähäisen lukumäärän tai tehtävänjaon kannalta on perusteltu. Luottamusmiehen työsuhde voidaan irtisanoa myös niissä tapauksissa, joissa työnantajalla olisi oikeus purkaa hänen työsuhteensa työsopimuslain 31 §:n mainituilla perusteilla. (Kts. seuraava jakso.)

b) Purkaminen

Työsuhteen purkamisella tarkoitetaan työsopimuslain 31 §:n mainituista syistä tapahtuvaa työsuhteen katkaisemista päättymään heti. Tällöin ei työsuhteessa muutoin noudatettavalla irtisanomisajalla ole merkitystä eikä sitä siis noudateta. Työsuhteen purkaminen edellyttää aina työsopimuslain 31 §:ssä mainitun purkuperusteen olemassaoloa.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohdan 4 kappaleen mukaan työnantajan oikeus luottamusmiehen työsuhteen purkamiseen on kuitenkin poistettu sairauden ja työsopimuslain 15 §:ään sisältyvien järjestysmääräysten rikkomisen osalta. Työsopimuslain 1.2.1968 voimaan tulleella muutoksella poistettiin lain 31 §:n 1 momentin 4 kohtaan aikaisemmin sisältynyt oikeus purkaa työsopimus sairauden vuoksi, joten luottamusmiessopimuksessa on tältä osin otettu huomioon sanottu lain muutos. Muutetun lainkohdan mukaan voidaan työsuhde kuitenkin purkaa, kun työntekijä jatkuvasta syystä on estynyt toimittamasta työsopimuksensa tarkoittamaa työtä. Tätä purkuperustetta voidaan luonnollisesti soveltaa myös luottamusmiehiin. Luottamusmiestehtävien jatkuvaa hoitamista silmälläpitäen olisi kuitenkin suotavaa, että tällöin käytettäisiin irtisanomista eikä työsopimuksen purkamista.

Työsopimuslain 15 §:ään sisältyvillä järjestysmääräyksillä tarkoitetaan määräystä siitä, että työntekijän tulee ahkerasti ja huolellisesti suorittaa tehtävänsä ja säntillisesti noudattaa työaikaa. Luottamusmiehen työsopimusta ei näin ollen voida purkaa sillä perusteella, että hän esimerkiksi jonkun kerran myöhästyy työstä. Jos hän sen sijaan jää ilman pätevää syytä kokonaan pois työstä tai jos hän ryhtyy olemaan työssä epäsäännöllisesti, työajastaan välittämättä, voidaan hänen työsopimuksensa purkaa. Tällöin ei enää ole kysymys vain lain 15 §:ssä olevien järjestysmääräysten rikkomisesta vaan siitä, että luottamusmies on olennaisessa kohdassa jättänyt täyttämättä työsopimuksen määräyksiä tai mitä yleisen tavan mukaan on sellaisessa työssä noudatettava. Tällä perusteella työsopimus voidaan purkaa työsopimuslain 31 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla.

Työnantajan vahingonkorvausvelvollisuus

Jos luottamusmiehen työsuhde katkaistaan luottamusmiessopimuksen vastaisesti, on työnantajan maksettava luottamusmiehelle vahingonkorvaus, jonka suuruus määräytyy irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ssä mainittujen perusteiden mukaan. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettava huomioon työntekijän ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkeamiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruus ei kuitenkaan saa ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Se, että rikkomus on kohdistunut luottamusmieheen, vaikuttaa tietysti jo sinänsä korvauksen suuruuteen.

---------------------------------------------------

Kanteen perustelut

Liiketyöntekijäin Liitto on lausunut, että Keskusosuusliike Hankkijan Tampereen toimipisteen työpaikan luottamusmiehenä marraskuusta 1981 lähtien toiminut Sirpa Hämäläinen oli työskennellyt osuusliikkeen palveluksessa 29.7.1974-3.9.1984 välisenä aikana eri konttoritehtävissä ja viimeksi putkiosaston palkanlaskentaan sekä työterveyshuoltoon ja työsuojeluun liittyvissä tehtävissä. Talvella 1984 työnantaja oli ilmoittanut, että Hämäläinen siirrettäisiin toisiin tehtäviin ja että hänen työnsä jaettaisiin muille työntekijöille. Uudet tehtävät olisivat olleet kokopäiväistä laskutustyötä näyttöpäätteellä. Näyttöpäätetyötä Hämäläinen heikon näkökykynsä vuoksi ei olisi kyennyt tekemään. Lisäksi osuusliikkeen teollisuuspalveluosaston johtaja oli ilmoittanut, että uusissa tehtävissä ei voinut hoitaa luottamusmiesasioita, koska näyttöpäätteeltä ei voinut poistua. Asian johdosta oli työpaikalla käyty neuvotteluja helmi-maaliskuussa 1984. Niissä mukana olleet edellä mainittu johtaja, toimistopäällikkö, työsuojeluvaltuutettu ja Hämäläinen yhdessä olivat yhteisesti todenneet, etteivät uudet tehtävät soveltuneet Hämäläiselle ja siirto peruutettaisiin. Hämäläisen esimies oli myös myöhemmin todennut tehtävien jatkuvan ennallaan. Tästä huolimatta Hämäläiselle oli ilmoitettu 8.5.1984, että hänen tulisi siirtyä välittömästi arkistoon, missä hänen tehtäviinsä olisi kuulunut pelkästään arkistoaineiston mapittamista. Koska arkistotyö oli poikennut olennaisesti Hämäläisen työsopimuksen mukaisista tehtävistä, sai työntekijäliiton toimitsija lykätyksi siirron 9.7.1984 asti neuvotteluja varten. Hämäläinen oli riitauttanut siirtonsa perusteet välittömästi, koska hänen omat työnsä eivät olleet loppuneet eivätkä edes vähentyneet. Uusi työ ei olisi vaativuudeltaankaan vastannut hänen aikaisempia tehtäviään. Lisäksi arkistossa työskennelleet kaksi työntekijää oli maaliskuussa 1984 irtisanottu työn loppumisen vuoksi ja heidän työsuhteensa olivat päättyneet kesä- ja elokuussa 1984.

Hämäläisen siirron perusteista oli liittojen välillä neuvoteltu kesän aikana useita kertoja, viimeksi 31.8.1984. Liiketyöntekijäin Liiton palkkasihteeri oli esittänyt, että siirtoa ei toteutettaisi ennen kuin asiasta olisi saatu työtuomioistuimen ratkaisu. Työnantajaliiton edustaja oli hyväksynyt työnantajan menettelyn täysin, eikä ollut suostunut palkkasihteerin esitykseen.

Hämäläinen oli ollut sairaslomalla 5.7.1984 alkaen ja sen jälkeen vuosilomalla 2.9. asti. Palattuaan työhön 3.9.1984 hän oli kieltäytynyt menemästä arkistoon, koska hänen mielestään perusteita siirtoon ei ollut olemassa. Hämäläiselle oli annettu samana päivänä kirjallinen varoitus ja hänen työsuhteensa oli purettu 4.9.1984. Hämäläinen oli katsonut saamansa varoituksen ja työsuhteensa purkamisen aiheettomaksi. Hän oli sen vuoksi riitauttanut välittömästi työsuhteensa päättämisen kokonaisuudessaan irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan irtisanomismenettelylain mukaisessa järjestyksessä. Työpaikalla käydyissä neuvotteluissa Hämäläisen työsuhteen päättymisen jälkeen luottamusmies oli vaatinut työsuhteen palauttamista. Siihen työnantaja ei kuitenkaan ollut suostunut. Asiasta oli neuvoteltu liittojen välillä 2.10., jolloin työntekijäliiton edustajana toiminut palkkasihteeri oli ollut sitä mieltä, että Hämäläisen työsuhdetta ei olisi saanut purkaa. Työnantajaliiton edustaja oli hyväksynyt työnantajan menettelyn, joten neuvottelut olivat päättyneet tuloksettomina.

Hämäläisen työt oli hänen työskentelynsä päättymisen jälkeen jaettu kolmelle henkilölle siten, että yksi työntekijä oli määrätty hoitamaan työterveyshuoltoon ja työsuojeluun liittyviä tehtäviä entisten tehtäviensä lisäksi. Koska hänellä jo aikaisemmin ollut runsaasti työtä, hän ei ollut ehtinyt perehtyä uusiin tehtäviinsä ja ne olivat jääneet hoitamatta. Putkiosaston palkanlaskenta oli taas jaettu kahdelle muulle työntekijälle, joiden tehtäviin oli jo ennestään kuulunut laskutus. Koska palkat oli maksettava ajallaan, olivat nämäkin työntekijät jääneet laskutuksessa jälkeen, eivätkä he olleet kyenneet suorittamaan kaikkia Hämäläisen tehtäviä. Arkistotehtäviä ei ollut lainkaan suoritettu. Työnantaja oli sitten määrännyt konttorihenkilökunnan järjestämään arkiston talkootyönä. Hämäläisen tehtävien muuttamiseen ei ollut ollut tarvetta. Tosiasiallisena syynä hänen siirtoonsa oli ollut hänen aktiivisuutensa luottamusmiestehtävissä. Siirtojen tarkoituksena oli ollut saada Hämäläinen itse irtisanoutumaan. Hämäläisen aktiivisuutta kuvasi se, että hän oli vuoden mittaan riitauttanut liittoneuvotteluja varten useita erimielisyyksiä. Hämäläinen ei myöskään ollut hyväksynyt talvella toteutettujen organisaatiomuutosten yhteydessä suoritettuja irtisanomisia varsinkin, kun konttorissa oli jatkuvasti tehty runsaasti ylitöitä. Lisäksi Hämäläinen oli kesällä 1984 antanut yhdessä työsuojeluvaltuutetun kanssa osuuskunnan ylityötä koskevasta poikkeuslupahakemuksesta kielteisen lausunnon.

Kanteessa esitetyt vaatimukset

Liiketyöntekijäin Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan osuuskunnan menetelleen vastoin luottamusmiessopimuksen ja irtisanomissuojasopimuksen määräyksiä purkaessaan luottamusmies Sirpa Hämäläisen työsuhteen. Lisäksi työntekijäliitto on vaatinut, että Keskusosuusliike Hankkija velvoitettaisiin suorittamaan Hämäläiselle irtisanomisajan palkkana kolmen kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 13 119 markkaa ja irtisanomissuojasopimuksen osana olevan irtisanomismenettelylain 20 §:ssä tarkoitettuna vahingonkorvauksena työsuhteen sopimuksenvastaisen päättämisen johdosta 20 kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 87 460 markkaa korkolain mukaisine korkoineen haastepäivästä sekä että Kaupan Työnantajaliitto tuomittaisiin työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä hyvityssakkoon.

Liiketyöntekijäin Liitto on jutun käsittelyn aikana täsmentänyt kannettaan ja luopunut vaatimasta osuuskunnan tuomitsemisesta työehtosopimuslain 7 §:n nojalla luottamusmiessopimuksen tietensä rikkomisesta hyvityssakkoon.

Vastineen perustelut

Kaupan Työnantajaliitto ja Keskusosuuskunta Hankkija ovat lausuneet, että osuuskunnassa oli vuoden 1984 alkupuolella toteutettu organisaation kehittämistoimia. Ne olivat kohdistuneet kaikkiin osuuskunnan toimipaikkoihin ja myös Tampereen toimipaikkaan. Kehittämistoimien yhteydessä oli todettu muun muassa välttämättömäksi muuttaa Hämäläisen työ putkitarvikeosaston osastosihteerin työksi. Työsuojeluun ja työterveyshuoltoon liittyvät työt oli päätetty siirtää työsuojelupäällikön sihteerin tehtäviksi, koska käytännön syistä oli katsottu näiden töiden paremmin soveltuvan mainitulle sihteerille. Hämäläisen kannalta tehtävien muutos oli ollut perusteltua senkin vuoksi, että hänen aikaisempi tehtävänsä ei ollut edellyttänyt täysipäiväistä työskentelyä. Sitä osoitti se, että hänellä oli ollut aikaa toimia työsuojeluvaltuutetun yksityissihteerinä. Uusi osastosihteerin työ olisi muodostanut mielekkään kokonaisuuden ja mahdollisuuden täysiaikaiseen työskentelyyn. Hämäläinen oli kuitenkin kieltäytynyt osastosihteerin tehtävistä perustelematta kieltäytymistään. Kanteessa mainittua Hämäläisen heikkoa näkökykyä ei ollut esitetty perusteena työstä kieltäytymiselle. Väite siitä, ettei hän uudessa tehtävässään olisi voinut hoitaa luottamusmiehen tehtäviään, ei pitänyt paikkaansa. Hänelle oli sanottu, ettei uudella tehtävällä olisi vaikutusta luottamusmiestehtävien hoitamiseen. Sen sijaan Hämäläiselle oli ilmoitettu, ettei hänellä enää olisi aikaa toimia työsuojeluvaltuutetun avustajana, mikä ei hänelle edes kuulunut. Hämäläisen siirto uusiin tehtäviin oli peruutettu, koska hän oli kieltäytynyt näistä tehtävistä. Työnantaja oli tämän jälkeen pyrkinyt etsimään työtä, jonka Hämäläinen olisi suostunut ottamaan vastaan. Toisin kuin kanteessa oli esitetty, Hämäläisen esimies oli todennut Hämäläisen tehtävien jatkuvan toistaiseksi ennallaan, kunnes uutta työtä olisi löytynyt. Lupausta aikaisemman työn säilyttämisestä ei ollut annettu.

Koska Hämäläisen aikaisempaa tehtävää vastaavaa työtä ei ilmennyt, työnantaja oli väliaikaisena ratkaisuna tarjonnut hänelle arkistotyöhön siirtymistä. Siitä Hämäläinen oli kuitenkin kieltäytynyt. Kun muuta työtä ei enää ollut tarjolla, työnantajan oli määrättävä Hämäläinen arkistotyöhön irtisanomisaikaa vastaavan ajan kuluttua. Arkistossa aikaisemmin työskennelleiden kahden työntekijän työsopimukset oli irtisanottu sen vuoksi, että työt Tampereen toimipaikassa olivat vähentyneet. Molemmat työntekijät olivat siirtyneet työttömyyseläkkeelle. Arkisto oli ollut järjestettävä talkootyönä, kun Hämäläinen oli kieltäytynyt ottamasta arkistotyötä vastaan. Sittemmin arkistoon oli nimitetty oma hoitajansa. Hämäläisen työterveyshuoltoon liittyvistä tehtävistä oli suurin osa ollut vain kerran vuodessa suoritettavia, eivätkä ne olleet lisänneet mainittavasti muiden töitä. Työpaikkaan tulevien ja sieltä lähtevien työntekijöiden terveystarkastuksista tehdyn kortiston pitäminen oli lakkautettu. Kanteen toteamus siitä, että kaksi muuta työntekijää, joille oli siirretty Hämäläisen palkanlaskentatehtävät, olivat jääneet laskutuksessa jälkeen, piti osittain paikkansa. Se ei kuitenkaan johtunut yksinomaan siitä, että osa Hämäläisen entisistä tehtävistä oli siirtynyt heille.

Hämäläisen työsopimuksen purkamisen perusteena oli se, että hän varoituksen jälkeen oli kieltäytynyt suorittamasta hänelle määrättyä työtä. Organisaatiomuutosta ei ollut tehty Hämäläisen takia. Ylitöiden suorittaminen, johon kanteessa oli viitattu, johtui vuosittain toistuvista ruuhkatilanteista, jollainen oli esimerkiksi viljan vastaanotto syksyisin. Tampereen toimipaikan ylityöt olivat yhteensä noin 2 000 tuntia vuodessa, joka oli varsin vähäistä.

Liittojen välisissä neuvotteluissa oli yhdessä todettu, että Hämäläisen olisi pitänyt ottaa vastaan hänelle tarjottu työ. Se oli todettu myös työntekijäliiton pääsihteerin 7.9.1984 työnantajaliitolle lähettämässä kirjeessä.

Vastineessa esitetyt vaatimukset

Kaupan Työnantajaliitto ja Keskusosuusliike Hankkija ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Perustelut

Keskusosuusliike Hankkijan eri toimipisteissä on suoritettu vuoden 1984 alusta alkaen tuotannollisista ja taloudellisista syistä organisaation uudelleen järjestelyä. Tarkoituksena on ollut toimintojen jakaminen kolmeen toimialalinjaan, nimittäin maatalous-, teollisuus- ja konepalveluun. Vastaavalla tavalla on uudistettu myös osuuskunnan Tampereen toimipisteen toiminta. Sen yhteydessä on otettu käyttöön uusi automaattinen tietojenkäsittelylaitteisto, joka on osaltaan aiheuttanut muutoksia toimistotöiden suorittamisessa. Ennen organisaation muuttamista on Tampereen toimipisteessä ollut 40 konttoritoimihenkilöä. Heistä on ollut teollisuuspalvelun tehtävissä seitsemän ja siihen kuuluvalla putkiosastolla kolme toimihenkilöä. Uudelleen järjestelyjen johdosta toimihenkilöiden määrää on vähennetty kahdeksalla, joista osan työsopimukset on päätetty irtisanomisilla. Osuuskunta on myös kanteessa kerrotuin tavoin 4.9.1984 purkanut Sirpa Hämäläisen työsopimuksen.

Hämäläinen on ollut 29.7.1974 lukien Keskusosuusliike Hankkijan palveluksessa Tampereella erilaisissa konttoritehtävissä, vuodesta 1980 alkaen putkiosastolla palkanlaskentaan liittyvissä tehtävissä. Samanaikaisesti hän on hoitanut eräitä työterveyshuoltoon ja työsuojeluun liittyviä tehtäviä ja toiminut työsuojelutoimikunnan sihteerinä. Erilaisia käsityksiä on esitetty siitä, missä määrin Hämäläinen on osallistunut työaikana sellaisten työsuojeluun liittyvien tehtävien suorittamiseen, joita ei voida pitää työnantajalle kuuluvina. Hämäläinen on marraskuussa 1981 valittu työpaikkansa luottamusmieheksi. Organisaatiota uudistettaessa on Hämäläisen suorittamien tehtävien hoitamista muutettu. Hänen työsuojeluun liittyvät tehtävänsä on siirretty työsuojelupäälliköksi määrätyn materiaalipäällikön sihteerin hoidettavaksi. Muutosta on työnantaja perustellut sillä, että materiaalipäällikön ja hänen sihteerinsä työtilat sijaitsevat eri rakennuksessa kuin Hämäläisen työpaikka. Kun palkanlaskentaan ei työnantajan mielestä kulunut enempää kuin vain noin puolet Hämäläisen työajasta, se on siirretty kahden muun toimistotyöntekijän hoidettavaksi. Työhön ottamiseen liittyvistä terveystarkastuksista huolehtiminen, joka myös on ollut Hämäläisen tehtävänä, on järjestetty aikaisemmasta poikkeavalla tavalla.

Näistä syistä työnantaja on heti vuoden 1984 alussa tarjonnut Hämäläiselle uutta tehtävää putkitarvikeosaston osastosihteerinä. Hämäläinen on kuitenkin siitä kieltäytynyt. Todistajana kuulustellun osuuskunnan Tampereen toimipisteen talouspäällikön kertoman mukaan Hämäläinen on kieltäytymisensä perusteena tuonut esiin sen, että osasto, jolle hänet on ilmoitettu siirrettäväksi, olisi työpaikalla kerrottujen tietojen mukaan tarkoitus lakkauttaa ja sen seurauksena Hämäläisen työsuhde saatettaisiin päättää. Työntekijäliiton puolelta on selitetty, että Hämäläinen ei ole ottanut vastaan hänelle tarjottua osastosihteerin tehtävää näkökykynsä heikkouden vuoksi, kun se estäisi häntä suoriutumasta työhön sisältyvästä näyttöpäätteellä tapahtuvasta työskentelystä, ja toisaalta myös sen vuoksi, että hänellä ei uudessa tehtävässään olisi käsityksensä mukaan ollut mahdollisuutta hoitaa luottamusmiehen tointaan. Työpaikan työsuojeluvaltuutettu, jota on kuulusteltu jutussa todistajana, on kertonut keskustelleensa näistä seikoista työnantajan edustajien kanssa. Asiasta käytyjen keskustelujen jälkeen osuuskunnan puolelta on luovuttu aikomuksesta sijoittaa Hämäläinen putkitarvikeosastolle osastosihteeriksi.

Epäselväksi on jäänyt, missä vaiheessa työnantaja on saanut tiedon Hämäläisen näkökyvyn vajavaisuudesta. Itse hän ei ole siitä esitetyn selvityksen mukaan kertonut, mutta työsuojeluvaltuutettu on edellä jo mainituissa keskusteluissaan siihen vedonnut. Osastosihteerin työhön olisi sisältynyt ilmeisesti ainakin puolet työajasta työskentelyä näyttöpäätteellä. Työsuhteen päättymisen jälkeen annetun lääkärintodistuksen mukaan kokopäiväinen näyttöpäätetyöskentely ei ole ollut suositeltavaa Hämäläiselle. Sitä vastoin esitetty selvitys ei tue sitä väitettä, että osastosihteerin työstä olisi aiheutunut sanottavampaa haittaa luottamusmiehen toimen hoitamiselle. Työtuomioistuimen mielestä Hämäläisellä on ollut perusteltua aihetta kieltäytyä osastosihteerin työstä näkövikansa takia, mutta sitä ei ole heti ja riittävän selvästi tuotu esille.

Myöhemmin keväällä 1984 on työnantajan puolelta ehdotettu Hämäläiselle siirtymistä arkistonhoitajan työhön. Kaupan alalla toimeenpannun valtakunnallisen lakon päättymisen jälkeen työnantaja on 8.5.1984 ilmoittanut siirtävänsä hänet tuohon tehtävään 8.7.1984 lukien. Hämäläinen on vastustanut sitä erimielisyyden johdosta 6.6.1984 laadittuun muistioon liittyvässä kirjoituksessaan luottamusmiesasemaansa vedoten. Hämäläisen sijoittaminen uuteen tehtävään on kuitenkin siirtynyt hänen sairastuttuaan ja sen jälkeen hänen vuosilomansa takia. Hänen palattuaan työhön on hänelle 3.9.1984 ensin annettu kirjallinen varoitus työstä kieltäytymisestä. Sen jälkeen hänen työsopimuksensa on seuranneena päivänä purettu.

Luottamusmiessopimuksen mukaan luottamusmiehenä toimivaa työntekijää ei saa siirtää huonompipalkkaiseen työhön kuin missä hän on ollut valituksi tullessaan. Sopimuksen soveltamisohjeissa on toistettu kielto alentaa luottamusmiehen palkkausta siirron takia. Soveltamisohjeissa on toisaalta myös todettu, ettei sopimuskohta estä siirtämästä luottamusmiestä toiseen työhön, mutta hänen palkkansa ei saa siirron johdosta laskea. Työnantajan ilmoitusten mukaan, joiden oikeellisuutta ei ole syytä epäillä, Hämäläinen olisi kumpaisessakin hänelle tarjotussa uudessa työssään säilyttänyt entisen palkkansa, vaikka arkistonhoitajan työ on palkkausryhmittelyssä sijoitettu alempaan vaativuusryhmään kuin Hämäläisen ennen työsuhteen päättämistä suorittama palkanlaskentatyö.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa ratkaisuissaan ottanut kantaa muiden keskusjärjestöjen välisissä luottamusmies- ja yhdysmiessopimuksissa oleviin samantapaisiin määräyksiin, joissa on kielletty luottamus- tai yhdysmiehen siirtäminen tehtävää hoitaessaan tai sen takia huonompipalkkaiseen työhön. Tuomiossa n:o 49/1979, jonka perusteluissa on viitattu tuomioon n:o 69/1977, on tuollaista määräystä pidetty sanonnaltaan parhaiten sellaiseksi suojamääräykseksi ymmärrettävänä, joka kieltää siirtämästä luottamusmiestä työhön pienemmällä palkalla kuin mihin hänellä työehtosopimuksen mukaan olisi oikeus, jos hän pysyisi siinä työssä, jota hän on tehnyt valituksi tullessaan. Edellä selostetussa tuomiossaan työtuomioistuin on katsonut, ettei määräys estänyt työnantajaa siirtämästä luottamusmiestä, säilyttäen hänen palkkauksensa entisenä, työhön, joka sinänsä kuuluu alempaan vaativuusluokkaan.

Osastosihteerin työn osoittamisesta ja sitä seuranneesta Hämäläisen vastustamisesta on aiheutunut hänen työhön sijoittamisessaan viivästymistä, jota ei voida lukea työnantajan viaksi. Työnantajaliiton puolelta on esitetty selvitystä, jonka mukaan Hämäläiselle olisi ilmoitettu arkistonhoitajan tehtävän väliaikaisesta luonteesta, mutta se millä tavoin Hämäläinen on ilmoituksen käsittänyt, on jäänyt epäselväksi. Työtuomioistuin vielä toteaa, että jutussa ei ole esitetty sellaisia seikkoja, joista olisi pääteltävissä, että Hämäläisen siirtäminen toisiin tehtäviin johtuisi osaksikaan hänen luottamusmiehen asemastaan.

Esittämillään perusteilla työtuomioistuin toteaa, ettei luottamusmiessopimuksen määräyksien mukaan luottamusmiehen siirtämistä toiseen työhön voida pitää kiellettynä, jos se suoritetaan hänen palkkaansa alentamatta. Jutussa on selvitetty, että osuuskunnassa ja myös sen Tampereen työpisteessä suoritetut töiden uudelleen järjestelyt ovat tapahtuneet tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Kun Hämäläinen, jonka palkkaus olisi säilynyt ennallaan, ei näissä oloissa ole voinut osoittaa hyväksyttävää perustetta kieltäytymiselleen siirtyä hänelle esitettyyn arkistonhoitajan työhön, hänen työsuhteensa purkamisen ei ole näytetty tapahtuneen luottamusmiessopimuksen saati sitten irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Kaupan Työnantajaliitto ja osuuskunta saavat jutun laatuun nähden kärsiä itse oikeudenkäyntikulunsa.

Jäsenet: Pelkonen, puheenjohtaja, Mörä, Heiniö, M. Virtanen, P. Virtanen ja Kenraali.

Eri mieltä olevan jäsen Kenraalin lausunto, johon jäsen P.Virtanen yhtyi:

Kanteen perusteena olevaan luottamusmiessopimukseen otetun määräyksen mukaan taloudellisista tai tuotannollisista syistä tapahtuvassa työvoiman supistamisessa on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sellaista järjestystä, että luottamusmies joutuu viimeksi tällaisten toimenpiteiden kohteeksi. Vaikka määräys sanamuotonsa mukaan koskee työsuhteen lakkauttamista, sitä voidaan pitää osoituksena yleisemminkin sovellettavaksi tarkoitetusta pyrkimyksestä turvata luottamusmiehen asemaa. Yksistään tästä syystä on vielä erikseen harkittava, vaikka Hämäläisen siirtämistä arkistonhoitajaksi ei ole näytetty luottamusmiessopimuksen vastaiseksi, onko hänen kieltäytymistään pidettävä sellaisena menettelynä, jonka perusteella työnantaja voi purkaa hänen työsuhteensa tärkeästä syystä.

Käsitykset Hämäläiselle viimeksi tarjotun arkistonhoitajan työhön kuuluvista tehtävistä ovat ristiriitaisia. Työntekijäliiton puolelta on selitetty uusiin tehtäviin kuuluvan muun muassa lähetin sijaisena toimimista ja arkistoitavan aineiston siirtämistä ja kuljettamista työnnettävillä vaunuilla. Työnantajan esittämän selvityksen mukaan taas työhön olisi kuulunut arkiston toimivuudesta vastaamisen ohella arkistomateriaalin hankkimista ja siitä huolehtimista, mutta ei sitä vastoin lähetin tehtävien hoitamista.

Kun otetaan huomioon uudelleen järjestelyjen laajuus ja etenkin se, etteivät Hämäläisen aikaisemmin suorittamat työt, vaikka ne siirrettiinkin toisten hoidettavaksi, sinänsä loppuneet, Hämäläinen on saattanut itse käsittää arkistonhoitajan työhön siirtämisen epäoikeudenmukaiseksi luottamusmiesasemaansa nähden. Osuuskunta työnantajana ei ole osoittanut, että sillä ei olisi ollut vielä uudelleen järjestelyn myöhäisemmässä vaiheessa tosiasiallisia mahdollisuuksia sijoittaa Hämäläistä laadultaan hänen aikaisempaan työnsä vaativuustasoa paremmin vastaaviin tehtäviin. Näistä syistä Hämäläisen kieltäytymistä ryhtyä aikaisemmista laadultaan olennaisesti poikkeaviin tehtäviin ei voida pitää sellaisena työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettuna syynä, jonka perusteella hänen työsopimuksensa luottamusmiehenä olisi voitu purkaa. Tämän vuoksi osuuskunta on velvollinen korvaamaan Hämäläiselle aiheutuneen vahingon luottamusmiessopimuksen 2 §:n 4 kohdan mukaisesti kuitenkin niin, että määräyksessä tarkoitettuna irtisanomissuojasopimuksena, jonka mukaan korvaus määräytyy, on pidettävä kumotun sopimuksen sijasta 1.9.1984 voimaan tullutta keskusjärjestöjen sopimusta irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta. Korvauksen suuruutta harkittaessa on sitä alentavana seikkana otettava huomioon Hämäläisen itsensä osaltaan antama aihe vähentää hänelle aiheutunutta vahinkoa kieltäytymällä tarjotuista työmahdollisuuksista entisin palkkaeduin. Osuuskunta on lisäksi velvollinen korvaamaan hänelle syntyneen vahingon irtisanomisajan palkkaa vastaavasta ansionmenetyksestä.

Työsuhteen purkamista on saatettu perustellusti pitää hyväksyttävänä. Selvityksen mukaan työntekijäliiton palkkasihteeri on antanut ohjeen Hämäläiselle siirtyä tarjottuun uuteen arkistointityöhön. Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi mielestä jutussa on jäänyt näyttämättä, että Kaupan Työnantajaliitto olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Näin ollen harkitsen oikeaksi asian käsittelyssä täsmennetyn kanteen hyväksyen vahvistaa, että osuuskunta on purkanut Hämäläisen työsopimuksen vastoin luottamusmiessopimuksessa tarkoitettua työsopimuslain 43 §:ssä edellytettyä tärkeää syytä ja velvoittaa Keskusosuusliike Hankkijan maksamaan Hämäläiselle vahingonkorvauksena perusteettomasta irtisanomisesta neljän kuukauden palkkaa vastaavat 17 492 markkaa ja lisäksi irtisanomisajan palkkaa vastaavana korvauksena 13 119 markkaa, molemmat erät 16 %:n korkoineen 29.11.1984 lukien. Keskusosuusliike Hankkijan velvoitan maksamaan Liiketyöntekijäin Liitolle oikeudenkäyntikuluja 1 700 markkaa.