6.4.1982

Yleissopimus 15.5.1946

---------------------------------------------------

4 § Työrauhavelvoite

Työ- Liitot ja niiden alayhdistykset ovat velvolliset rauha huolehtimaan siitä, etteivät niiden jäseninä olevat alayhdistykset, työnantajat tai työntekijät, joita sopimus koskee, ryhdy työtaistelutoimenpiteisiin eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä.

5 § Työsuhteen syntyminen ja lakkaaminen

Varoi- Mom. 1. Kts. yleissopimus 5. kohta ja 6. kohta sekä

_______

tuksen irtisanomissuojasopimus. tiedoksianto Milloin työntekijälle hänen rikkomuksena tai laiminlyöntinsä vuoksi on annettu varoitus, tulee siitä ilmoittaa myös asianomaiselle luottamusmiehelle, mikäli tämä ei ollut läsnä varoitusta annettaessa.

---------------------------------------------------

Työehtosopimuksen 2 §:ssä tarkoitetussa keskusjärjestöjen välillä solmitussa yleissopimuksessa sanotaan muun muassa:

---------------------------------------------------

5. k o h t a :

Työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. ----------

---------------------------------------------------

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on työtuomioistuimessa lausunut, että sen jäsenyrityksen Instrumentarium Oy:n Merivaaran Lahden tehtaan työntekijät olivat syyskuussa 1981 olleet lakossa siten, että 14 päivänä oli hitsaamon 16 työntekijää ollut lakossa kello 7.15-16 ja tehtaan 128 työntekijää kello 11.50-15.50. Seuraavana päivänä oli 16 hitsaamon työntekijää jäänyt lakkoon kello 9, tehtaan muiden osastojen 122 työntekijää kello 11.50 ja verhoomon kuusi työntekijää kello 12.30. Työntekijät olivat palanneet työhön aamulla 18.9.1981. Työnseisausten syyksi oli työntekijäpuolelta ilmoitettu se, että työnantaja oli antanut kirjallisen varoituksen eräälle työntekijälle, joka oli laiminlyönyt työvelvoitteensa. Edellä kerrottuihin lakkoihin oli ottanut osaa kuusi Metallityöväen Liiton jäsenyhdistyksen Lahden metallityöväen ammattiosasto r.y:n työpaikalle asettamaa työosaston luottamusmiestä. Myös tehtaan pääluottamusmies oli ollut lakossa syyskuun 14 päivänä kello 13-15.50. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet työehtosopimuksen osana noudatettavan yleissopimuksen 5 kohdan määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työtaistelun aikana ei ammattiosasto ollut ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työnseisausten estämiseksi, rajoittamiseksi tai lopettamiseksi.

Edellä olevilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vaatinut Lahden metallityöväen ammattiosaston tuomitsemista työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaisten velvollisuuksien rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metallityöväen Liitto on kanteeseen vastatessaan lausunut, että Instrumentarium Oy:n Merivaaran Lahden tehtaalla oli työnantaja- ja työntekijäpuolen kesken ollut jo pitkään voimassa paikallinen sopimus, jonka mukaan työntekijän laiminlyötyä työvelvoitteensa tai muutoin rikottua järjestysmääräyksiä hänelle annettiin ensin suullinen huomautus ja rikkomuksen toistuttua kirjallinen varoitus. Vastoin sovittua käytäntöä oli työnantajan edustaja kuitenkin aamulla 14.9.1981 antanut eräälle työntekijälle kirjallisen varoituksen työvelvoitteen väitetyn laiminlyönnin johdosta.

Pääluottamusmies ja hitsaamo-osaston luottamusmies olivat yrittäneet neuvottelutietä saada työnantajaa muuttamaan varoituksen suulliseksi huomautukseksi, mutta työnantajan edustaja ei ollut suostunut noudattamaan vakiintunutta käytäntöä. Työnantajan jyrkkä asennoituminen oli herättänyt työntekijäkunnassa syvää närkästystä ja johtanut lopulta kanteessa mainittuihin työnseisauksiin.

Edellä mainittua Instrumentarium Oy:n Merivaaran Lahden tehtaalla tehtyä paikallista sopimusta rikkomusten yhteydessä noudatettavasta kurinpitomenettelystä ei ollut tehty työehtosopimuksen muodossa. Koska tehtaalla tapahtuneet työhäiriöt olivat olleet seurausta siitä, että työnantaja oli menetellyt kyseessä olevan paikallisen sopimuksen vastaisesti, eivät työnseisaukset olleet kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai mihinkään sen yksittäiseen määräykseen.

Pääluottamusmies ja osastonluottamusmies olivat tarmokkaasti pyrkineet asiassa neuvotteluratkaisuun. Pääluottamusmies oli lisäksi 14.9. ja 15.9.1981 pidetyissä työntekijöiden kokouksissa esittänyt neuvottelujen jatkamista ja vaatinut työrauhan ylläpitämistä. Myös ammattiosaston puheenjohtaja oli tuominnut työnseisaukset ja vaatinut työntekijöitä palaamaan työhön. 28.9.1981 pidetyn liittotason neuvottelun jälkeen työnantaja olikin suostunut muuttamaan antamansa kirjallisen varoituksen suulliseksi huomautukseksi.

Koska kanteessa tarkoitetut työnseisaukset eivät olleet työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet työehtosopimukseen ja koska ammattiosasto oli tehnyt voitavansa työrauhan turvaamiseksi, Metallityöväen Liitto on pyytänyt kanteen hylkäämistä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on vastineen johdosta lausunut, että työnantaja- ja työntekijäpuolen kesken ei ollut tehty sellaista sopimusta, jonka mukaan työntekijän laiminlyötyä työvelvoitteensa tai muuten rikottua järjestysmääräyksiä tulisi hänelle ensin antaa suullinen huomautus ja rikkomuksen toistuttua kirjallinen varoitus. Asiasta käydyn liittoneuvottelun yhteydessä oli työnantajapuoli tiedustellut työntekijäpuolelta, missä muodossa ja milloin sanotunlainen sopimus oli tehty. Tähän ei työntekijäpuolelta ollut pystytty antamaan vastausta. Vaikkakaan mitään paikallista sopimusta asiassa ei ollut tehty, oli käytäntönä ollut se, että työntekijälle oli tavallisimmin, hänen laiminlyötyään työvelvoitteensa tai muuten rikottuaan järjestysmääräyksiä, ensin annettu suullinen varoitus ja vasta sen jälkeen kirjallinen varoitus. Toisaalta oli selvästi vakiintunut paikallinen käytäntö ollut se, että törkeimmissä työvelvoitteen laiminlyöntitapauksissa kirjallinen varoitus oli annettu välittömästi. Kysymyksessä olevassa tapauksessa työntekijä oli työnantajalta ensiksi pyytänyt lupaa olla poissa työstä, ja kun tähän ei ollut voitu suostua, oli työntekijä nimenomaisesta kiellosta huolimatta jäänyt työstä pois. Työnantaja oli katsonut rikkomuksen niin vakavaksi, että työntekijälle oli päätetty antaa kirjallinen varoitus. Myöhemmin liittoneuvotteluissa varoitus oli muutettu suulliseksi varoitukseksi, mutta yrityksessä noudatetun käytännön osalta oli todettu, että tästä yksittäisestä ratkaisusta huolimatta vastaavanlaisissa tapauksissa tulevaisuudessa voitiin työvelvoitteen rikkomisesta välittömästikin antaa kirjallinen varoitus. Liittoneuvottelussa oli nimenomaan myös todettu, ettei molemminpuolista sopimusta ollut olemassa siitä, miten työnantaja varoituksia antaisi. Liittoneuvottelun tulokseksi oli jäänyt, että asia oli edelleen työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen kuuluva kysymys.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Lahden metallityöväen ammattiosasto on ollut jutussa kuultavana.

________

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Instrumentarium Oy:n Merivaaran Lahden tehtaan työntekijät ovat painostaakseen työnantajaa peruuttamaan eräälle työntekijälle antamansa kirjallisen varoituksen olleet kanteessa kerrotuin tavoin lakossa 14.9. ja 18.9.1981 välisenä aikana. Varoituksen antaminen on johtunut siitä, että kysymyksessä oleva työntekijä, jolle työnantaja ei ollut antanut lupaa olla poissa työstä, on tästä kiellosta huolimatta jäänyt pois työstä. 28.9.1981 pidetyn liittojen välisen neuvottelun jälkeen työnantaja on muuttanut antamansa kirjallisen varoituksen suulliseksi huomautukseksi. Toimeenpantuihin lakkoihin ovat ottaneet osaa kanteessa mainitut kuusi työosastojen luottamusmiestä. Myös pääluottamusmies on ollut lakossa 14.9.1981 kello 13-15.50.

Työntekijät ovat perustelleet menettelyään sillä, että paikallisen suullisen sopimuksen ja työpaikalla noudatetun käytännön perusteella olisi kysymyksessä olevalle työntekijälle tullut ensin antaa suullinen huomautus ja vasta rikkomuksen toistuttua työnantaja olisi voinut antaa kirjallisen varoituksen. Asianosaisten välisen työehtosopimuksen osana noudatettavaan yleissopimukseen sisältyy määräys työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Työnantajan työnjohto-oikeuteen on vakiintuneesti katsottu sisältyvän myös oikeuden antaa huomautuksia ja varoituksia työntekijälle, joka rikkoo työsuhteeseen perustuvia velvollisuuksiaan. Varoitusmenettelyä edellytetään myös työehtosopimuksen 5 §:n 1 momentin 2 kappaleessa. Siitä riippumatta, onko työpaikalla aiemmin noudatetun käytännön ja mahdollisen suullisen sopimuksen perusteella, josta työtuomioistuimelle ei ole esitetty tarkempaa selvitystä, tapana ollut työntekijäpuolen ilmoittama menettely, ovat toimeenpannut lakot työtuomioistuimen mielestä kohdistuneet työtaistelutoimenpiteenä työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta ottaa ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta.

Pääluottamusmiehen on ilmoitettu 14.9. ja 15.9.1981 pidetyissä työntekijöiden kokouksissa esittäneen asiaa koskevien neuvottelujen jatkamista ja vaatineen työrauhan ylläpitämistä. Myös ammattiosaston puheenjohtajan on ilmoitettu tuominneen työnseisaukset ja vaatineen työntekijöitä palaamaan töihin. Työtaistelutoimenpiteiden kestoajan huomioon ottaen olisi ammattiosaston työtuomioistuimen mielestä tullut ryhtyä tehokkaampiin toimenpiteisiin työtaisteluiden estämiseksi tai lopettamiseksi. Ammattiosasto vastaa lisäksi luottamusmiestensä osallistumisesta työtaisteluun.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla oikeaksi tuomita Lahden metallityöväen ammattiosaston maksamaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoa Suomen Työnantajain Yleiselle Ryhmälle neljätuhatta viisisataa (4 500) markkaa ja korvaamaan Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän oikeudenkäyntikulut tuhannella (1 000) markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Hurmalainen, Airaksinen, M. Virtanen, Leivo, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.