31.3.1982

Momentti 3

Putkien asennus

_______________

Putkien asennus, katkaisu, mm putkien käyristys ja yhdistäminen tina- tai tätä suurempien putkien kovajuotoksella, irtokau- käyristys enint. 15° sekä

"

-

luksen ja irtolaippojen jyrsiminen, putkipidikyhdistäminen, irtolaippoja keiden ja niihin varten tarvittavien verrattavien kiinnitys- ja kaulusten teko, kork. 25 kannatinrautojen asetus.

Taulukko C.

___________

1 12 17

Putkien, CU-putket Asennus käyrien Noususisähalk. rak. = = = ja valm. = = = johdon mm sisällä suppiloi- kytk. den jatkaminen ja = = = kiinni = = = juottam.

_________

yli mm = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 0,58 0,50 0,50

14 0,62 0,50 0,50

17 0,65 0,50 0,75

---------------------------------------------------

Kupariputkien päiden tulpitus juottamalla

sisähalkaisija yli 3-17 mm 0,20 yks/kpl

---------------------------------------------------

Rakennustyöläisten Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyritys Keskusosuusliike Hankkija oli suorittanut vuosina 1978-1979 putkiasennusurakointia Imatran kaupungissa Mansikkalinnan asuinrakennustyömaalla. Kylpyhuoneitten kylmä- ja lämminvesijohtojen asennustyöt oli tehty niin, että nousujohdot oli asennettu putkihormiin ja putkihormista otettu ulos lyhyet haarajohdot. Ne oli suljettu lytistämällä ja tulpittamalla putken päät koepaineita varten. Tämän jälkeen oli putken tiiviyttä kokeiltu koepaineella. Sen jälkeen rakennustyöntekijät olivat laittaneet hormiin seinät kipsilevystä. Haarajohtojen kohdalle kipsilevyyn oli tehty putkien suuruiset aukot, joista tulpitetut haarat olivat pistäneet vähän ulos. Putket oli myöhemmin vedetty kylpyhuoneitten hanoille siten, että lytistetyt ja tulpitetut putken päät oli leikattu pois ja putken asentamista jatkettu katkaisukohdasta eteenpäin hanoille saakka. Putkien katkaisu oli jouduttu tekemään edellä kerrotuin tavoin siitä syystä, että rakennustyöt oli haluttu tehdä niin, että nousujohtojen asentamisen jälkeen putkihormit suljettiin kipsilevyllä. Mikäli kipsilevyjä ei olisi tässä vaiheessa pantu paikoilleen, työntekijät olisivat voineet vetää putket hanoille ilman katkaisua ja tulpitusta. Työ olisi ollut helpointa ja nopeinta suorittaa yhdellä kertaa valmiiksi ilman katkaisua, tulpitusta, uutta katkaisua ja yhteen liittämistä. Kipsiseinän rakennusajankohdan vuoksi putkiasentajat eivät olisi voineet tehdä asennustyötä hormissa olevista nousujohdoista yhtäjaksoisesti hanoille ilman sanottuja lisätyövaiheita, ainakaan jos vaadittiin, että hormin kipsiseinän tuli säilyä siistinä eivätkä putkien ulostuloreiät saaneet olla olennaisesti putken ulkomittaa suuremmat. Työntekijäpuolen käsityksen mukaan kysymyksessä oli selvästi urakkahinnoittelun 1 §:n 3 momentin 3 kohdan tarkoittama tilanne, että putket joudutaan katkaisemaan työn vaikeuden takia. Yhteen liittämisestä oli näin ollen maksettava sanotussa määräyksessä tarkoitettu hinta.

Kysymyksessä olevaa työtä oli tehnyt ainakin seitsemän putkiasentajaa. Kysymyksessä olevat kupariputket olivat sisähalkaisijaltaan 8, 15 ja 18 millimetriä. Yhteen liittämisiä oli suoritettu kaikkiaan noin 600. Työnantaja oli Imatralla paikallisesti käydyissä neuvotteluissa kieltäytynyt maksamasta sen enempää tulpituksesta kuin kuparijohtojen liittämisestäkään työehtosopimuksen määräämää hintaa. Käydyssä liittoneuvottelussa Putkijohtotyönantajainliitto oli suostunut siihen, että putkien päiden tulpituksesta maksettiin urakkahinnoittelun määräämä hinta hinnoittelun 2 §:n 3 momentin nojalla. Liitto oli sen sijaan kieltäytynyt suostumasta siihen, että liittämisestä olisi maksettu minkäänlaista korvausta. Työnantajaliitto oli katsonut, että putken katkaisu tulpituksen jälkeen sisältyi tulpitushintaan eikä jatkosaumaa ollut tarvinnut tehdä työn erityisen vaikeuden vuoksi, vaan jatkosauma oli täysin verrattavissa normaaliin asennukseen, jossa saumoista ei makseta erillishintoja. Työntekijäpuoli oli katsonut työnantajan rikkoneen työehtosopimusta ja työnantajaliiton laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa. Työntekijäpuolen käsitys nojautui paitsi työehtosopimuksen määräykseen ja edellä kerrottuihin seikkoihin myös mainitusta sopimuskohdasta jo noin kymmenen vuotta aikaisemmin liittojen kesken omaksuttuun tulkintaan. Tämä selvisi liittojen kesken 13.11.1969 pidetyn neuvottelun muistion liitteestä, joka koski Termo Oy:tä. Tuolloin oli ollut kysymys "putkilaiteseinän" asennuksesta maksettavista korvauksista. Ratkaistavana oli ollut muun ohella samanlainen kiista, mistä nyt oli kysymys. Neuvottelussa oli todettu, että kysymyksessä olleesta kupariputkien liittämisestä tuli maksaa 2 §:n 3 momentin C-taulukon sarake 12:ssa määrätty hinta.

Sanotuilla perusteilla Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Keskusosuusliike Hankkija on velvollinen maksamaan kysymyksessä olevasta kupariputkien liittämisestä urakkahinnoittelun 1 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla 2 §:n 3 momentin C-taulukon sarakkeessa 12 määrätyt hinnat. Lisäksi Rakennustyöläisten Liitto on vaatinut Putkijohtotyönantajainliiton tuomitsemista hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Kanteeseen vastatessaan Putkijohtotyönantajainliitto, jonka lausumaan jutussa kuultavana ollut Keskusosuusliike Hankkija omalta osaltaan on yhtynyt, on lausunut, että Rakennustyöläisten Liitto oli esittänyt muita vaatimuksia kuin työntekijät alun alkaen Imatralla yritystasolla. Rakennustyöläisten Liitto ei liittotason neuvottelussa ollut asettunut tukemaan työntekijöitten yrityksessä esittämiä keskeisiä vaatimuksia vaan luonut aivan omat vaatimuksensa. Tässä suhteessa Keskusosuusliike Hankkija oli edustanut urakkahinnoittelun soveltamisessa kummankin työmarkkinajärjestön hyväksymää linjaa. Tulkintaerimielisyys oli syntynyt liittotasolla, joten työnantajaliitto ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, kun se ei ollut kehottanut jäsenyritystään noudattamaan muistiossa vaadittua urakkahinnoittelun tulkintaa. Tästä johtuen Putkijohtotyönantajainliittoa ei voitaisi tuomita hyvityssakkoon. Kantajaliiton liittoneuvotteluissa esittämä vaatimus oli aivan uusi. Asian jouduttamiseksi vastaava vaatimus oli esitetty useassa muussakin Putkijohtotyönantajainliiton jäsenyrityksessä samanaikaisesti. Kanteen hyväksyminen merkitsisi muutosta urakkahinnoittelun tähänastiseen soveltamiseen. Tällöinkään ei työnantajapuolen menettelyä voitu pitää sellaisena, että se voisi johtaa hyvityssakkoon tuomitsemiseen.

Urakkahinnoittelun 2 §:n 3 momentin johdantokappaleesta ilmeni, että momentin hintoihin sisältyi kupariputken katkaisu. Tästä johtuen määräys sellaisenaan ei tuntenut erillistä katkaisuhintaa. Kupariputken tulpituksen jälkeinen tulpan poistaminen katkaisemalla putki sisältyi näin ollen tulppaushintaan. Urakkahinnoittelun 2 §:n 3 momentin johdannosta ilmeni myös, että putkien yhdistäminen eli saumojen teko sisältyi momentin mukaisiin hintoihin. Ainoastaan määrätyissä erillistapauksissa oli sovittu erikseen jatkosaumasta maksettavaksi eri hinta. Näissä tapauksissa maksettiin momenttiin sisältyvän hinnoittelutaulukko C:n tarkemmin osoittamat hinnat. Taulukko osoitti kuitenkin, että tavallisessa suorassa putken vedossa saumoista ei maksettu hintaa. Kupariputken jatkosauman tekeminen oli työsuorituksena aina samanlainen riippumatta siitä, miksi sauma tehtiin. Sanotusta seurasi, että jos se kantajan vaatimus hyväksyttäisiin, että riidanalaisesta saumanteosta oli maksettava erilliskorvaus, ei olisi olemassa perustetta, miksi ei kaikista muistakin saumoista maksettaisi korvausta. Tällainen tulos merkitsisi urakkahinnoittelun 2 §:n 3 momentin perusteitten olennaista muuttamista.

Kantaja oli eräänä perusteluna vedonnut myös vaikeuteen, joka velvoittaisi maksamaan liitoksesta hinnan. Tällöin kantaja oli viitannut urakkahinnoittelun 1 §:n 3 momentin 3 kohtaan. Valmistuspituuksilla ymmärrettiin sitä pituutta, johon putki katkaistiin putkea valmistavalla putkitehtaalla. Tällöin oli kysymyksessä ns. kanki eli salko, jonka pituus vaihteli. Kupariputkesta puheen ollen valmis putkikanki oli 4,5-6 metrin pituinen. Työehtosopimusosapuolten kesken ei ollut koskaan tyhjentävästi selvitetty, mitä työn vaikeudella urakkahinnoittelun määräystä sovellettaessa tarkoitettiin. Soveltamiskäytäntöä ei ollut sanottavasti. Vastaajapuolen tieten määräystä oli sovellettu asennettaessa putkea kattoon sen alla olevat kattopalkit lävistäen. Jos palkkien väli oli pienempi kuin pukikangen pituus eikä putkea voitu pujottaa läpimenoa varten tehtyihin reikiin, putki täytyi katkaista.

Asianosaisliitot olivat syyskuussa 1978 käymässään puserrusliittimien hinnoittelua koskeneessa liittoneuvottelussa päätyneet tulokseen, että silloin esillä olleessa rakennustyössä jatkoliitoksista ei tarvinnut maksaa erilliskorvausta. Tapaus oli rinnastettavissa nyt esillä olevaan tilanteeseen. Putkijohtotyönantajainliiton asiamies oli tämän asian tultua liittoon selvittänyt hinnoittelukäytäntöä. Kanteessa tarkoitetusta saumasta ei kukaan työnantaja ollut maksanut liitoshintaa, vaan liitos oli käsitelty normaalisti metrihintaan sisältyvänä. Kantajan mainitsemassa neuvottelussa vuonna 1969 oli käsitelty Termo Oy:n oman esivalmistesopimuksen tulkintaa. Tätä esivalmistesopimusta oli sovellettu ns. laiteseiniin. Neuvottelu oli koskenut vain yhtiön omaa esivalmistesopimusta eikä lainkaan putkijohtoalan urakkahinnoittelua. Näin ollen vaatimusta urakkahinnoitelun soveltamista tietyllä tavalla ei voitu perustella vetoamalla neuvottelupöytäkirjaan, koska kysymyksessä oli aivan eri asia.

Sanotuilla perusteilla Putkijohtotyönantajainliitto on vaatinut kanteen hylkäämistä.

Rakennustyöläisten Liitto on vastineen johdosta lausunut muun ohella, että työntekijäin paikallisneuvottelussa esittämä ensimmäinen vaatimus oli liittoneuvottelussa hyväksytty. Toisen vaatimuksen kohdalla työntekijät olivat erehtyneet taulukon sarakkeen numerosta. Kun tapahtumaan liittyneet tosiseikat ja tulkintavaatimus oli liittoneuvottelussa tuotu selvästi esiin, oli työnantajaliitolla työehtosopimuslain mukainen valvontavastuu siitä, että se edusti väärää tulkintaa ja kieltäytyi ryhtymästä toimenpiteisiin työnantajan menettelyn oikaisemiseksi. Se, että kiistoja ei aikaisemmin ollut liittotasolla käsitelty, johtui siitä, että työntekijät olivat saaneet töistään työehtosopimuksen määräämän hinnan. Nyt esillä olevassa asiassa oli kysymys työn vaikeudesta johtuvasta putken katkaisusta ja siitä aiheutuvasta yhteenliittämisestä. Koska työ oli jouduttu keskeyttämään, työvälineet ja tarvikkeet oli pitänyt viedä pois työn ensimmäisen vaiheen jälkeen. Työtä myöhemmin jatkettaessa työvälineet ja -tarvikkeet oli tuotu tätä varten uudelleen työpaikalle. Nyt puheena olevaa hinnoittelumääräystä oli sovellettu myös työtuomioistuimen tuomiolla n:o 79/1976 ratkaistussa asiassa. Tuossa tapauksessa työntekijät olivat työnantajan määräyksestä tehneet niin sanotun olosuhdesauman tuomiossa tarkemmin ilmenevästä työn vaikeudesta johtuen. Tapaus oli rinnastettavissa nyt oikeudenkäynnin kohteena olevaan tilanteeseen. Työehtosopimuksen määräys pyrki korvaamaan ylimääräistä työtä, joka aiheutui ylimääräisen sauman teosta. Työnantajapuolen mainitsema kattopalkkien läpimenoa koskeva esimerkkitapaus oli itse asiassa helpompi kuin nyt esillä oleva tapaus.

Työnantajapuolen esille ottama vuodelta 1978 oleva tapaus ei ollut samanlainen kuin kanteen tarkoittama. Liittojen välillä vuonna 1971 esillä olleessa hinnoittelutulkinnassa oli sen sijaan ollut esillä tapaus, joka oli rinnastettavissa nyt esillä olevaan tapaukseen. Siinä keittiön kupariputken alapää oli jätetty tehtaalla irralliseksi kappaleeksi putkihormiin sen vuoksi, että jos putki olisi ollut täysipituisena paikallaan, sen pää olisi vaurioitunut helposti elementtiä paikalleen siirrettäessä ja asennettaessa. Tämän vuoksi irrallinen, valmiiksi mitoitettu putken kappale liitettiin putkeen vasta sitten, kun elementti oli paikoillaan. Noista liitoksista oli todettu maksettavaksi 2 §:n 3 momentin taulukko C:n sarake 12:ssa määrätty hinta.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun. Rakennustyöläisten Liitto on haastehakemuksessa, jolla asia on pantu työtuomioistuimessa vireille, kuvannut kylpyhuoneitten kylmä- ja lämminvesijohtojen asennustyötä kanteessa tarkoitetulla rakennustyömaalla toteamalla, että nousujohdot oli asennettu putkihormiin ja niistä oli otettu ulos lyhyet haarajohdot, jotka oli suljettu koepaineita varten. Sen jälkeen hormiin oli rakennettu kipsilevystä seinä, johon oli tullut haarajohtojen kohdalle putkien suuruiset aukot, joista tulpitetut haarat olivat pistäneet hieman ulos. Kanne on koskenut työtä, joka aiheutuu kupariputkien liittämisestä myöhemmin avattuihin putken päihin. Jutun käsittelyn aikana on selvitetty, että osa liitännöistä on tehty käyttäen lisäosaa, jota todistelussa on kutsuttu kulmaosaksi ja kapillaariosaksi ja jonka avulla tehdystä liitännästä on maksettu siitä urakkahinnoittelun mukaan tuleva eri hinta. Tämän vuoksi Rakennustyöläisten Liitto on rajoittanut kanteensa koskemaan vain sellaisia liitäntätapauksia, joissa kapillaariosaa ei ole käytetty. Näin rajoitettuna työtuomioistuin on tutkinut jutun.

Jos putket joudutaan katkaisemaan työn vaikeuden takia, maksetaan näiden yhteenliittämisestä urakkahinnoittelun 1 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla urakkahinnoittelun mukainen eri hinta. Asianosaisten kuulustuttamat todistajat ovat esittäneet vastakkaisia käsityksiä siitä, miten urakkahinnoittelua on sovellettu nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa putkiasennustyössä. Tästä todistelusta ei työtuomioistuimen mielestä voida tehdä suuntaan tai toiseen menevää johtopäätöstä urakkahinnoittelun oikeasta sisällöstä.

Rakennustyöläisten Liiton taholta on liiton kantaa perusteltu myös sillä kannalla, johon liittojen edustajien kesken on vuonna 1969 päädytty urakkahinnoittelusta erään työnantajan putkilaiteseinän asennustyössä. Tuossa tapauksessa on kuitenkin ollut kysymys elementtitehtaalla betonielementteihin valmiiksi asennettujen putkien yhdistämisestä eikä rakennustyömaan putkiasentajille siten ole tullut lainkaan metrihintaa noiden putkien asentamisesta. Siten ei tuolloisella neuvottelutuloksella ole työtuomioistuimen mielestä merkitystä tässä asiassa.

Putkijohtotyönantajainliitto on puolestaan esittänyt erästä toista työnantajaa koskevan muistion vuodelta 1978, joka koskee erään uudisrakennuksen lämpö- ja vesijohtourakan mittauksen tulkintaerimielisyyksiä. Eräällä silloin paikallisesti esillä olleella tulkintakysymyksellä on yhteisiä piirteitä nyt esillä olevan riitakysymyksen kanssa, mutta selvittämättä on jäänyt, onko Rakennustyöläisten Liitto, katsoessaan liittoneuvotteluissa ettei paikallinen muistio anna aihetta enempiin toimenpiteisiin, hyväksynyt työnantajapuolen kannan itse tulkintakysymyksestä vai paikallisen työnantajan huomautuksen, ettei kysymyksessä olevaan työntekijöiden vaatimusta ollut esitetty urakkamittauksessa eikä se koskenut käsiteltävänä ollutta erimielisyyttä.

Mitään selvitystä ei ole esitetty siitäkään, mitä työn vaikeudella on riidanalaisessa urakkahinnoittelun kohdassa tarkoitettu. Siitä asianosaisliitot ovat yksimielisiä, että jos asennettaessa putki katon alapintaan se joudutaan katkaisemaan ja palat jälleen yhdistämään sen viemiseksi pinnan alapuolelle ulottuvien kattopalkkien läpi, kysymyksessä on putken katkaiseminen työn vaikeuden takia. Tästä esimerkistä saatavan johdon lisäksi työtuomioistuin joutuu siten ratkaisemaan asian lähinnä vain sen selvityksen mukaan, mitä kysymyksessä olevan asennustyön tosiasiallisesta vaikeudesta työmaalla on esitetty. Työtuomioistuin katsoo, että kullakin kohdalla kysymykseen tulevan yhden sauman osalta riidanalaista tapausta voidaan pitää kattopalkkien lävistämisen vaatimaan katkaisemiseen verrattavana. Tällaisesta katkaisemisesta ei kuitenkaan ole kysymys silloin, kun liitännässä käytetään edellä mainittua lisäosaa, vaikkei se olisikaan nimeltään kapillaariosa.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteessa tehdyn vahvistusvaatimuksen siten hyväksyen vahvistaa, että Keskusosuusliike Hankkija on velvollinen maksamaan kanteessa tarkoitetusta kupariputken liittämisestä, jollei työssä ole käytetty kulma- tai kapillaariosaa, urakkahinnoittelun 1 §:n 3 momentin 3 kohdan nojalla sen 2 §:n 3 momentin C-taulukon sarakkeessa 12 määrätyt hinnat. Ottaen huomioon asian tulkinnanvaraisuuden - ja kun työtuomioistuimen käsiteltäväksi saatettu tulkintavaatimus perusteluineen on sitä paitsi esitetty vasta liittoneuvotteluissa - työtuomioistuin katsoo sen sijaan, ettei vastaajaliitto ole laiminlyönyt sille kuuluvaa valvontavelvollisuutta, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä vaatimuksen sen tuomitsemisesta hyvityssakkoon. Jutun näin päättyessä ja sen laatuun katsoen asianosaiset saavat puolin ja toisin kärsiä juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, Lindholm, Sarkko, Hurmalainen, Airaksinen, M. Virtanen, Kaski, Kuivanen ja Leivo.

Tuomio oli yksimielinen.