31.12.1982

5 §

Irtisanomisaika

---------------------------------------------------

4. Irtisanomisen osalta noudatetaan lisäksi mitä 12.6.1978 solmitussa irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevassa sopimuksessa muutoin on sovittu.

---------------------------------------------------

Pöytäkirjamerkintä 2.

Toimihenkilöiden asemaan olennaisesti vaikuttavia uusia koneita ja laitteita hankittaessa työnantajan tulee yhdessä toimihenkilön edustajan kanssa selvittää laitehankinnan vaikutukset henkilöstöön ja työsuhteiden turvaamiseksi mahdollisesti tarvittavat jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutus sekä siirtotoimenpiteet.

Mikäli työnantaja on laiminlyönyt edellisessä kappaleessa mainitun selvittämisvelvollisuuden ei uusien koneiden ja laitteiden käyttöönottoa voida pitää irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana taloudellisena tai tuotannollisena irtisanomisja lomautusperusteena.

---------------------------------------------------

Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä toiselta puolen muun muassa Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton kesken 6.3.1981 tehdyssä sopimuksessa yhteistoiminnan edistamisestä yrityksissä on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

2 §. Yhteistoimintamenettely _______________________

2.1 Ennenkuin työnantaja ratkaisee yhteistoimintalain 6 §:ssä tarkoitetun asian, on hänen neuvoteltava toimenpiteen perusteista, vaikutuksista ja vaihtoehdoista niiden työntekijöiden ja toimihenkilöiden tai henkilöstön edustajien kanssa, joita asia koskee.

2.2 Työnantajan tulee ennen yhteistoimintamenettelyyn ryhtymistä antaa asian käsittelyn kannalta tarpeelliset tiedot yhteistoimintalain 11 §:n 1 momentin mukaisesti.

---------------------------------------------------

Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä toiselta puolen muun muassa Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton kesken 12.2.1976 tehdyssä sopimuksessa sisäisestä tiedotustoiminnasta on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

1 §.

Tiedotustoiminnan merkitys ja tavoitteet

1. Tarkoituksenmukainen tiedotustoiminta on yrityksen sisäinen eri osapuolia koskevan yhteistoiminnan tärkeä lähtökohta. Sopijapuolet korostavat työntekijä-, toimihenkilö- ja työnantajapuolen myönteisen asennoitumisen merkitystä onnistuneelle tiedotustoiminnalle.

---------------------------------------------------

2 §.

Tiedotustoiminnan sisältö

1. Tiedotustoiminnan sisältö määräytyy sen mukaan, mitä tiedotus- ja neuvonpitoasiat eri yhteistoiminta-alueilla edellyttävät. Tämän lisäksi yrityksen tulee antaa henkilöstölleen riittävän usein, kuitenkin vähintään kaksi kertaa vuodessa, tietoja yrityksen taloudellisesta tilasta, tuotannosta, työllisyydestä, kannattavuudesta, kustannusrakenteista ja niiden kehitysnäkymistä. Samoin on annettava tietoja myös koko toimialan suhdanne- ym. tilanteista. Erityisen tärkeää on tiedottaa välittömästi työtehtäviin, niiden suorittamiseen ja muutoksiin samoin kuin työpaikkaan ja työolosuhteisiin liittyvistä asioista. Myös yrityksen noudattaman henkilöstöpolitiikan sisältö on saatettava työpaikalla kaikkien tietoon.

---------------------------------------------------

3 §.

Tiedottamisajankohta

On pyrittävä varmistamaan tiedon nopea välittyminen työntekijöille ja toimihenkilöille yrityksen kaikilla tasoilla. Henkilöstöä on informoitava riittävän ajoissa toteutuneiden tapahtumien lisäksi myös suunnitelmista ja muutoksista sekä niiden toteuttamisesta. Henkilöstöä ja sen työtehtäviä koskevissa kysymyksissä on informaatiota annettava jo suunnitteluvaiheessa ennen asiasta tehtävää päätöstä.

---------------------------------------------------

Samojen keskusliittojen kesken 6.3.1981 tehdyssä sopimuksessa yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

Sopimuksen tavoitteet

Yrityksen toiminta, sen kehittäminen ja olosuhteiden parantaminen edellyttävät johdon ja henkilöstön yhteistoimintaa. Sen tärkeä osa on tarkoituksenmukainen sisäinen tiedotustoiminta. Tällä sopimuksella pyritään kehittämään yrityksen sisäistä tiedotustoimintaa. Tavoitteena on parantaa työnantajan ja henkilöstön välistä ja henkilöstön keskinäistä yhteistoimintaa sekä edistää yrityksen toimintaa.

---------------------------------------------------

1 §

Tiedotustoiminnan sisältö.

---------------------------------------------------

2. Työnantajan on tiedotettava jo suunnitteluvaiheessa henkilöstön asemaan vaikuttavista olennaisista muutoksista työtehtävissä, työpaikassa ja työolosuhteissa, laitehankinnoissa ja ulkopuolisen työvoiman käytössä asianomaisille työntekijöille, toimihenkilöille tai henkilöstön edustajille. Päätöksen poiketessa yhteistoimintaa toteutettaessa ennakoidusta päätöksestä on työnantajan tiedotettava sen sisällöstä ja toteuttamisesta. Asiasta on myös tiedotettava, jos henkilöstön edustaja sitä pyytää. Milloin 1 §:n 2 kohdassa mainitun tiedottamisen perusteltuna esteenä ovat yrityksen tuotannolliselle toiminnalle tai taloudelle vahinkoa aiheuttavat erityisen painavat syyt, joita ei ole voitu ennakolta tietää, työnantajan on tiedotettava asiasta viivytyksettä sen jälkeen, kun edellä mainittuja esteitä tiedottamiselle ei enää ole. Samalla työnantajan on esitettävä perusteet poikkeavalle menettelylle.

---------------------------------------------------

Suomen Työnantajain Keskusliiton sekä toiselta puolen muun muassa Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton kesken 12.6.1978 tehdyssä irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevassa sopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

---------------------------------------------------

4 §.

Irtisanomisen perusteet.

Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia toimihenkilöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

---------------------------------------------------

5 §.

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo toimihenkilön työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan toimihenkilön vahingon.

---------------------------------------------------

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon toimihenkilön ansionmenetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä, toimihenkilön mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioon ottaen voidaan pitää hänelle sopivana, toimihenkilön itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää toimihenkilölle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

---------------------------------------------------

10 §.

Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ja erikoistehtäviin tarvittavia toimihenkilöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja toimihenkilön huoltovelvollisuuden määrään.

---------------------------------------------------

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Oy Pyynikin hallitus oli tehnyt päätöksen automaattisen tietojenkäsittelylaitteiston keskusyksikön hankkimisesta 22.12.1980. Luottamusmiehen kanssa ei ollut neuvoteltu. Tietojenkäsittelyjärjestelmä oli valittu 22.1.1981 pidetyssä hallituksen kokouksessa. Siinäkään vaiheessa asiasta ei ollut neuvoteltu luottamusmiehen kanssa. Yhtiö oli järjestänyt 19.2.1981 toimihenkilöille tiedotustilaisuuden tietokonelaitteiston hankinnan johdosta. Tilaisuudessa yhtiön varatoimitusjohtaja oli kysyttäessä ilmoittanut, että laitehankinta tulisi vaikuttamaan työvoiman tarpeeseen. Sen yksityiskohtaisemmin työnantajan edustaja ei ollut asiasta tiedottanut. Ensimmäinen neuvottelu asiasta oli pidetty 25.5.1981 sen jälkeen, kun yhtiössä oli toimitettu toimihenkilöiden irtisanomisia. Uusi automaattisen tietojenkäsittelylaitteiston keskusyksikkö oli toimitettu yhtiöön 30.4.1981. Näyttöpäätteitä oli toimitettu vielä toukokuun 1981 aikana. Uusi laitteisto oli otettu osittain käyttöön 4.5.1981. Ennen uusia laitehankintoja yhtiössä oli ollut pienoistietokone, jota oli käytetty palkanlaskennassa ja ostoreskontran hoidossa. Varsinaista keskusyksikköä ei ollut ollut. Laskutus ja tietyt tilastot oli käsitelty automaattisesti siten, että niissä oli käytetty erään toisen yhtiön tietokonepalveluja. Sitä varten yhtiöllä oli ollut kaksi vuokrattua näyttöpäätettä. Uuden laitehankinnan jälkeen yhtiöllä oli käytössä keskusyksikkö ja seitsemän näyttöpäätettä. Uudella laitteistolla oli hoidettu osaa laskutuksesta 4.5.1981 alkaen ja myyntireskontraa, joka oli siirretty automaattiseen tietojenkäsittelyyn 1.6.1981 alkaen. Palkanlaskennan sekä palkkatilastojen olisi pitänyt siirtyä automaattiseen tietojen käsittelyyn jo toukokuussa 1981, mutta siirto oli myöhästynyt lokakuuhun 1981. Uudella laitteistolla oli tarkoitus hoitaa myös ostoreskontraa, jota parasta aikaa oltiin siirtämässä automaattiseen tietojenkäsittelyyn, kirjanpitoa, jonka osalta siirtymävaihe samoin oli käynnissä, kustannuslaskentaa ja varaston valvontaa. Mainitun toisen yhtiön tietokonepalveluja käytettiin vielä osassa laskutusta.

Yhtiö oli 25.5.1981 irtisanonut palveluksessaan olleet reskontranhoitajan Anneli Saarion, täsmäyttäjän Tuula Topparin, palkanlaskijan Varpu Laakson ja kirjanpitäjän apulaisena toimineen Pirjo Ylisen. Reskontranhoitajia oli ennen Saarion irtisanomista ollut kaksi ja laitehankinnan jälkeen yhtiö oli katsonut tulevansa toimeen yhdellä reskontranhoitajalla. Saarion työsuhde yhtiössä oli alkanut 1964 ja hän oli ollut työttömänä 1.10.1981-22.2.1982 ja määräaikaisen 23.2.-21.7.1982 välisen ajan kestäneen työsuhteen jälkeen 22.7.1982 alkaen. Työnantaja oli Saarion osalta tietensä rikkonut irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 10 §:n määräyksiä irtisanomisjärjestyksestä. Laitehankinnan johdosta Topparin tekemä työ oli muuttunut siten, että etukäteistäsmäytys oli jäänyt kokonaan pois ja päivittäisen myynnin laskeminen oli tapahtunut koneellisesti. Toppari oli ollut työttömänä 1.9.-14.9.1981. Kun Laakso oli irtisanottu, oli yhtiöön jäänyt vain yksi palkanlaskija palkanlaskennan siirryttyä uuteen järjestelmään. Laakso oli myös tehnyt myyntireskontraan liittyviä tehtäviä, jotka oli koneistettu. Ylisen tehtävien osalta yhtiössä oli lähdetty ennakoimaan kirjanpidon ja kustannuslaskennan siirtämistä automaattiseen tietojen käsittelyyn. Tehtävät eivät olleet loppuneet samalla tavalla kuin muilla irtisanotuilla, vaan osa hänen

tehtävistään oli siirretty muiden muassa sihteerien hoidettaviksi. Ylinen oli ollut työttömänä 1.9.-18.9.1981.

Yhtiö oli laiminlyönyt suorittaa yhteistoimintasopimuksen 2 §:n ja tiedotussopimuksen 1 §:n 2 momentin mukaiset neuvottelut ja tiedottamisen. Yhtiön käyttöön ottama automaattinen tietojenkäsittelylaitteisto oli ollut yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2:ssa tarkoitettu toimihenkilöiden asemaan olennaisesti vaikuttanut laitehankinta. Työnantajan olisi tullut sen vuoksi selvittää yhdessä toimihenkilöiden edustajan kanssa laitehankinnan vaikutukset henkilöstöön ja työsuhteiden turvaamiseksi mahdollisesti tarvittavat jatko-, täydennys- ja uudelleenkoulutus sekä siirtotoimenpiteet. Kun yhtiö oli laiminlyönyt yleissopimuksen määräyksen mukaisen selvittämisvelvollisuuden, ei uusien laitteiden käyttöönottoa voitu pitää irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana taloudellisena ja tuotannollisena irtisanomisperusteena. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ei ollut pyrkinyt huolehtimaan siitä, että irtisanomiset peruutettaisiin eikä se ollut myöskään pyrkinyt millään tavalla ohjaamaan yhtiötä työehtosopimusten edellyttämään käyttäytymiseen.

Sanotuilla perusteilla Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on vaatinut Oy Pyynikin tuomitsemista maksamaan hyvityssakkoa sen johdosta, että yhtiö oli Saarion, Topparin, Laakson ja Ylisen irtisanomisen yhteydessä tietensä rikkonut yhteistoiminnan edistämisestä työpaikoilla tehdyn sopimuksen 2 §:n, yrityksen sisäisestä tiedotustoiminnasta 6.1.1981 tehdyn tai toissijaisesti ainakin sisäisestä tiedotustoiminnasta 12.2.1976 tehdyn sopimuksen 1 §:n ja yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2:n määräyksiä sekä erikseen vielä irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 10 §:n määräyksiä. Lisäksi liitto on vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan Saariolle irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen perusteella vahingonkorvausta 12 kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 40 884 markkaa, Topparille kuuden kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 18 576 markkaa, Yliselle kuuden kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 20 916 markkaa ja Laaksolle kuuden kuukauden palkkaa vastaavat yhteensä 19 572 markkaa, kaikki määrät laillisine korkoineen. Edelleen liitto on vaatinut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista vastaavasti hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto on jutun esivalmistelussa ilmoittanut luopuvansa kanteessa esitetyistä hyvityssakkovaatimuksista keskusliittojen välisen rationalisointisopimuksen määräysten tietensä rikkomisesta ja myös tältä osin valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on kanteeseen vastatessaan lausunut, että kanteessa mainittujen toimihenkilöiden irtisanomiset eivät olleet johtuneet automaattisen tietojenkäsittelylaitteiston hankinnasta, vaan muista tuotannollisista ja taloudellisista syistä. Näillä ja eräillä muilla irtisanomisilla yhtiö oli pyrkinyt aikaansaamaan säästöä palkkakustannuksiin. Pelkästään siitä, että laitehankinta ja säästämistarkoituksessa tapahtunut työvoiman vähentäminen olivat sattuneet samaan aikaan, ei voinut tehdä johtopäätöstä, että työvoiman vähentäminen oli johtunut laitehankinnasta. Irtisanotuista toimihenkilöistä Ylinen oli toiminut kirjanpito-osastolla, eikä hän ollut ollut lainkaan automaattisten tietojenkäsittelylaitteiden kanssa tekemisissä. Kirjanpidon ja kustannuslaskennan siirto toimistotietokoneelta uudelle tietokoneelle oli ollut tarkoitus toteuttaa vuoden 1983 alusta lukien. Ylisen työt olivat vähentyneet tuntuvasti, kun hänen aiemmin hoitamansa tuontitehtävät oli siirretty noin kaksi vuotta sitten kirjeenvaihtajan hoidettaviksi. Toppari oli toiminut kuljetuskonttorissa ja hoitanut päivittäisten myyntitilitysten tarkastamista. Käytössä olleeseen automaattisen tietojenkäsittelyn tallennusohjelmaan oli tehty keväällä 1980 muutos, jolla oli pystytty selvittämään päivittäinen myynti ja varastotilanne. Ohjelman avulla oli korvattu suurelta osin hänen työnsä. Laakson tehtävät olivat käsittäneet osaksi kirjanpitoon liittyviä täsmäys- ja tarkastustehtäviä sekä osaksi palkan laskentaan liittyviä tehtäviä, joiden osuus oli ollut vain noin 10 % hänen työajastaan. Tuntipalkkojen laskenta oli siirretty uudelle tietokonelaitteistolle ennen hänen irtisanomistaan. Saario oli toiminut toisena reskontranhoitajana. Kun reskontra jo aikaisemmin oli siirretty toisen yhtiön laskentakeskuksessa hoidettavaksi, oli työmäärä käynyt kahdelle reskontranhoitajalle liian vähäiseksi. Saneerauksen yhteydessä oli katsottu aiheelliseksi irtisanoa toinen heistä. Uudella laitteistolla ei sinänsä ollut ollut vaikutusta hänenkään irtisanomiseensa. Kesäkuun alussa 1981 reskontranhoito oli tosin siirretty omalle koneelle, mutta kysymyksessä oli ollut vain vastaavanlaisen ohjelman käyttöönotto kuin aikaisemmin oli ollut käytössä toisen yhtiön palvelukeskuksessa. Reskontranhoitajien työmäärää muutos ei ollut pienentänyt. Yhtiö oli useita vuosia hoitanut laskutuksensa tuon toisen yhtiön automaattisen tietojenkäsittelyn palvelukeskuksessa. Laskutustietojen tallennuksen yhtiö oli hoitanut itse. Aikaisemmin tallennus oli hoidettu reikänauhalaitteilla ja sittemmin tallentimella sekä kahdella vuokratulla näyttöpäätteellä. Oman laitteiston hankinta oli merkinnyt sitä, että tallentimesta ja vuokratuista näyttöpäätteistä oli voitu luopua ja siirtää toiminnot omille päätteille. Reskontra oli hoidettu ennen ATK-palvelukeskuksessa eräajona, mutta nyt se tapahtui omalla laitteistolla. Tuntipalkkojen laskenta, joka oli hoidettu aikaisemmin omalla toimistotietokoneella, oli siirretty hankitulle uudelle laitteistolle, koska menetelmän vanhentuminen oli vaatinut laitteiston uusimista.

Ennen automaattisen tietojenkäsittelylaitteiston hankintapäätöksen tekemistä joulukuussa 1980 yhtiön varatoimitusjohtaja oli neuvotellut asiasta toimihenkilöliiton luottamusmiehen kanssa. Neuvottelussa oli kosketeltu muun muassa suunnitellun hankinnan vaikutusta henkilöstöön. Siinä oli käynyt ilmi, että jossakin vaiheessa saatettaisiin joutua joihinkin irtisanomisiin. Luottamusmies oli suhtautunut ymmärryksellä asiaan ja oli pitänyt laitteiston hankintaa välttämättömänä yrityksen kilpailukyvyn säilyttämisen kannalta. Varatoimitusjohtaja oli tiedotustilaisuudessa 19.2.1981 luottamusmiehelle jo aikaisemmin toteamansa mukaisesti ilmoittanut, että laitehankinta saattaisi johtaa tulevaisuudessa 1-2 henkilön irtisanomiseen. Työnantaja oli siis menetellyt yleissopimuksen 5 §:n pöytäkirjamerkintä 2:n edellyttämällä tavalla. Yhtiö olisi, jos se olisi irtisanonut toimihenkilöitä hankkimiensa automaattisten tietojenkäsittelylaitteiden johdosta, voinut tehdä sen mainitun pöytäkirjamerkinnän estämättä. Kysymyksessä olleessa tapauksessa irtisanomiset eivät kuitenkaan olleet johtuneet laitehankinnasta, vaan tuotantollisista ja taloudellisista syistä. Yhtiön taloudellinen tilanne oli viime vuosina heikentynyt. Tähän oli vaikuttanut kustannustason yleinen nousu sekä alalla vallinnut kireä kilpailutilanne. Vuoden 1980 tulos oli ollut selvästi tappiollinen. Työnantajalla ei ollut sopimusten ja lain mukaan velvollisuutta pitää palveluksessaan enempää työntekijöitä kuin oli tarpeellista. Sekä yleisten tuomioistuinten että työtuomioistuimen käytännössä ja oikeuskirjallisuudessa erityisen painaviksi taloudellisiksi ja tuotannollisiksi syiksi, jotka oikeuttivat työvoiman vähentämiseen, oli katsottu muun muassa menekkivaikeudet ja rationalisointi. Korkein oikeus oli pitänyt irtisanomista hyväksyttävänä myös säästävyyssyistä toimeenpantuna. Oy Pyynikki oli noudattanut Saarion irtisanomisen yhteydessä irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 10 §:n määräyksiä. Vakiintuneen käytännön mukaan, joka ilmeni muun muassa työtuomioistuimen tuomioista n:ot 86/1978 ja 29/1980, ei vahingonkorvausvaatimusta voinut perustaa siihen, että työnantaja oli menettellyt määräyksen vastaisesti. Kysymys voi olla vain siitä, oliko määräystä tietensä rikottu tai valvontavelvollisuus laiminlyöty. Työnantaja oli menetellyt yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä tehdyn sopimuksen mukaisesti siitä huolimatta,että laitehankintasopimus oli allekirjoitettu 22.1.1981 ja yhteistoimintasopimus oli tullut voimaan vasta 1.4.1981. Koska yhteistoimintasopimus ei ollut ollut voimassa hankintapäätöksen tekohetkellä, ei työnantajalla ollut ollut velvollisuutta hankintapäätöstä tehdessään toimia yhteistoimintasopimuksen mukaisesti. Yhtiön varatoimitusjohtaja ja luottamusmies olivat käyneet jo joulukuussa 1980 yhteistoimintasopimuksen ja tiedotustoimintasopimuksen vaatimukset täyttävän neuvottelun ja lisäksi yhtiö oli 19.2.1981 järjestänyt automaattisten tietojenkäsittelylaitteiden hankintaa koskeneen tiedotustilaisuuden. Näin ollen yhtiö oli noudattanut tiedotussopimuksen 1 §:n 2 kohtaa. Keskusliittojen viimeksi tekemä tiedotussopimuskin oli tullut voimaan vasta 1.4.1981.

Sanotuilla perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja yhtiö ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

________

Työtuomioistuin, joka ei anna lausuntoa kanteesta siltä osin kuin siitä on luovuttu, on muutoin tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Pyynikki on kanteessa kerrotuin tavoin 25.5.1981 irtisanonut palveluksessaan olleiden reskontranhoitajan Anneli Saarion, täsmäyttäjän Tuula Topparin, palkanlaskijan Varpu Laakson ja kirjanpitäjän apulaisena toimineen Pirjo Ylisen työsopimukset.

Yhtiö on irtisanomisten perusteeksi ilmoittanut tuotannollisista ja taloudellisista syistä aiheutuneen tarpeen vähentää henkilökuntaa lähinnä palkkakustannusten pienentämiseksi. Jutussa on selvitetty, että yhtiön toiminta vuosina 1980 ja 1981 on ollut tappiollista. Asianosaiset ovat olleet eri mieltä ennen kaikkea siitä, onko ja missä määrin irtisanomisten toteuttamiseen vaikuttanut tammikuussa 1981 tehdyn hankintasopimuksen perusteella tapahtunut uuden automaattisen tietojenkäsittelylaitteiston hankkiminen. Selvityksen mukaan yhtiössä on aikaisemmin hoidettu ainakin osa konttori- ja kirjanpitotoimintoja pienoistietokonetta käyttäen ja käytetty hyväksi myös tarjolla olevia tietojenkäsittelypalveluja. Uuden järjestelmän käyttöönottamisella on yhtiön ilmoituksen mukaan pyritty nopeuttamaan etenkin laskutuksen ja kirjanpidon hoitamista ja saamaan yhtiön ulkopuolella hoidetut tehtävät sen sisäisiksi tehtäviksi. Jutussa on esitetty jossain määrin ristiriitaista selvitystä siitä, missä määrin uuden laitteiston käyttöön ottamisesta on aiheutunut yksittäisten työtehtävien supistumista. Näin on yhtiön myöntämän mukaankin tapahtunut.

Työehtosopimuksen 5 §:ään liittyvän pöytäkirjamerkinnän mukaan toimihenkilöiden asemaan olennaisesti vaikuttavia uusia koneita ja laitteita hankittaessa työnantajan tulee yhdessä toimihenkilöjen edustajan kanssa selvittää laitehankinnan vaikutukset henkilöstöön ja työsuhteiden turvaamiseksi tarvittavat erikseen luetellut toimenpiteet. Yhtiö on kuitenkin laiminlyönyt selvittämisvelvollisuutensa. Pöytäkirjamerkinnässä tarkoitettuna toimihenkilöiden edustajan kanssa suoritettavana selvityksenä ei voida pitää varatoimitusjohtajan ja pääluottamusmiehen joulukuussa 1980 pitämää neuvottelua yhtä vähän kuin 19.2.1981 yhtiön puolelta järjestettyä tiedotustilaisuuttakaan. Kumpaisessakin tilaisuudessa on yhtiön edustajan puolelta esitetty vain arvioita mahdollisesti vähennettävän henkilökunnan määrästä, mutta ei ole sen tarkemmin selvitetty laitehankinnan aiheuttaman vähentämistarpeen kohdistumista eri toimihenkilöihin tai toimihenkilöryhmiin ja tästä johtuvaa koulutus- ja siirtotoimien järjestämismahdollisuuksia.

Automaattisen tietojenkäsittelylaitteiston hankkiminen esitetyn selvityksen mukaan on osaltaan vaikuttanut kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden työsopimusten irtisanomiseen, vaikka se ei olekaan ainoa niihin vaikuttanut syy. Pöytäkirjamerkinnän mukaan, kun yhtiö on laiminlyönyt jo selostetuin tavoin selvittämisvelvollisuutensa, laitteiden käyttöönottamista ei voida pitää irtisanomissuojasopimuksen tarkoittamana taloudellisena tai tuotannollisena irtisanomisperusteena. Näistä syistä työtuomioistuin katsoo, ettei yhtiö ole näyttänyt irtisanomissuojasopimuksen mukaisia erityisen painavia syitä kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden irtisanomiseen. Puheena olevat tuotannolliset ja taloudelliset syyt on otettava kuitenkin huomioon korvauksen määriin alentavasti vaikuttavina tekijöinä.

Työtuomioistuin on aikaisemmissa tuomioissa työehtosopimuslain 7 §:n 3 momentin säännökset huomioon ottaen johdonmukaisesti katsonut, ettei perusteettomasti tapahtuneen irtisanomisen johdosta siihen syyllistynyttä työnantajaa voida vahingonkorvauksen ohella erikseen velvoittaa maksamaan sanotun lainkohdan 1 momentin tarkoittamaa hyvityssakkoa. Kun usein mainitun pöytäkirjamerkinnän mukaisen selvittämisvelvollisuuden laiminlyömisestä on määrätty erityinen seuraamus, joka voi vaikuttaa ja tässä tapauksessa on vaikuttanutkin vahingonkorvausvelvollisuuden syntymiseen, yhtiötä ei laiminlyöntinsä perusteella ole tuomittava erikseen maksamaan hyvityssakkoa.

Yhtiöön muilla perusteilla kohdistettujen hyvityssakkovaatimusten osalta työtuomioistuin ensiksi toteaa, että sopimus yhteistoiminnan edistämisestä yrityksissä on tullut voimaan vasta 1.4.1981. Yhtiö on tehnyt hankintasopimuksen automaattisesta tietojenkäsittelylaitteistosta jo hyvissä ajoin sitä ennen. Kun näin ollen on varsin tulkinnanvaraista, kuuluvatko laitehankinnasta johtuvat toimenpiteet miltään osin sopimuksen tarkoittaman neuvotteluvelvollisuuden piiriin, yhtiön ei voida katsoa tietensä rikkoneen sopimuksen määräyksiä. Jutussa on myös jäänyt näyttämättä, kun otetaan huomioon jo mainitut joulukuussa 1980 pidetty neuvottelu ja helmikuussa järjestetty tiedotustilaisuus, että yhtiö olisi tietensä rikkonut 12.2.1976 sisäisestä tiedotustoiminnasta tehdyn sopimuksenkaan määräyksiä, jotka tiedottamisvelvollisuuden ajankohtana ovat olleet noudatettavina.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on liittojen välisissä neuvotteluissa hyväksynyt kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden irtisanomisen. Kun irtisanomisperusteiden hyväksyttävyyttä on saatettu perustellusti pitää puolusteltavana, työtuomioistuin katsoo, ettei työnantajaliitto ole asiassa laiminlyönyt tästä syystä eikä muullakaan perusteella valvontavelvollisuuttaan.

Näillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä jutussa esitetyt hyvityssakkovaatimukset, mutta velvoittaa Oy Pyynikin maksamaan irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan sopimuksen mukaisena korvauksena työsuhteen perusteettomasta irtisanomisesta Anneli Saariolle, joka on ollut välittömästi työsuhteen päätyttyä työtä vailla 1.10.1981-22.2.1982 välisen ajan, kolmekymmentäkuusituhatta (36 000) markkaa, Tuula Torpparille, joka on ollut työtä vailla 1.9.-14.9.1981 välisen ajan, yhdeksäntuhatta (9 000) markkaa, Pirjo Yliselle, joka on ollut työtä vailla 1.9.-18.9.1981 välisen ajan, kymmenentuhatta (10 000) markkaa ja Varpu Laaksolle yhdeksäntuhatta (9 000) markkaa, kaikki erät viiden prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä toukokuun 3 päivästä 1982. Oy Pyynikki velvoitetaan lisäksi korvaamaan Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liiton oikeudenkäyntikulut tuhannella viidelläsadalla (1 500) markalla. Sitä vaston Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä saa puolestaan itse kärsiä kulunsa vahinkonaan.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Pelkonen, puheenjohtaja, Sarkko, Airaksinen, Uski, Kuivanen ja Pennanen.

Tuomio oli yksimielinen.