23.6.1981

3 § 3 kohta

Ilmoitusvelvollisuus

Luottamusmiesvaalien jälkeen on vaalin tulos ilmoitettava työnantajalle kirjallisesti. Eri ilmoitus on annettava työnantajalle silloin, kun pääluottamusmiehen varamies toimii pääluottamusmiehen sijaisena. Ilmoitus olisi tehtävä kirjallisesti ja erikseen joka kerran, kun varamies ryhtyy hoitamaan pääluottamusmiehen tehtäviä.

Vaaleja ja pääluottamusmiehen varamiestä koskevat ilmoitukset antaa asianomainen ammattiosasto. Näihin ilmoituksiin on kiinnitettävä riittävää huomiota jo sen vuoksi, ettei luottamusmies nauti tämän sopimuksen tarkoittamia etuja ennen kuin työnantaja on saanut ammattiosaston ilmoituksen siitä että asianomainen työntekijä on nimetty luottamusmieheksi. Luottamusmiehen toimikausi kestää niin kauan kunnes ilmoitus uuden luottamusmiehen valitsemisesta hänen sijaansa on tehty. Mikäli ammattiosasto kuitenkin on jostakin syystä evännyt valitsemaltaan luottamusmieheltä oikeuden edustaa ammattiosastoa työpaikalla, ennen kuin luottamusmieskausi on päättynyt ei työnantajallakaan ole oikeutta eikä velvollisuutta pitää häntä luottamusmiehenä enää saatuaan kirjallisen ilmoituksen luottamusmiestoimen päättymisestä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön välillä on 5.6.1979 sovittu luottamusmiessopimuksen täydentämisestä seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Luottamusmiestehtävään valittu lomautettu työntekijä on otettava töihin luottamusmiestehtävän alettua heti, kun voidaan osoittaa hänen ammattiaan vastaavaa tai hänelle muutoin sopivaa työtä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Työehtosopimuksen 2 §:ssä mainitussa irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevassa 6.6.1978 allekirjoitetussa yleissopimuksessa sanotaan muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Irtisanomisajat

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuona 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Irtisanomisajan laiminlyönti

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Mikäli irtisanomisajan noudattamatta jättäminen puolin tai toisin koskee vain osaa irtisanomisajasta, suoritusvelvollisuus koskee vastaavaa osaa irtisanomisajan palkasta.

4 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta ja lomauttamisesta

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

Päätettäessä korvauksen suuruudesta on otettava huomioon työntekijän ansion menetys, työsuhteen kestoaika, työntekijän ikä, työntekijän mahdollisuus hankkia uutta työtä, jota hänen ammattitaitonsa ja työkykynsä huomioonottaen voidaan pitää hänelle sopivana, työntekijän itsensä työsuhteen katkaisemiseen ehkä antama aihe sekä muut asiaan vaikuttavat tekijät. Korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää kuuden edellisen kalenterikuukauden palkkaa. Milloin työsuhde ei vielä ole kestänyt kuutta kuukautta, korvauksen ei tule ylittää työntekijälle siinä työsuhteessa viimeksi olleen palkan mukaan laskettua kuuden kuukauden palkkaa. Jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä yli 10 vuotta ja mahdollisuudet hankkia uutta työtä ovat heikot, korvauksen suuruuden ei kuitenkaan tule ylittää 12 edellisen kalenterikuukauden palkkaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § Lomautus

Lomauttaminen

Työsuhteen kestäessä voidaan sopia siitä, että työnteko ja palkanmaksu keskeytetään toistaiseksi tai määräajaksi työsuhteen pysyessä muutoin voimassa.

Niillä edellytyksillä, joilla työnantaja saisi irtisanoa tai purkaa työsopimuksen, hän voi työsopimuksen irtisanomisen tai purkamisen sijasta vähintään 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen määrätä työntekijän lomautettavaksi määräajaksi tai toistaiseksi. Samoin voidaan työntekijä lomauttaa työsopimuslain (As.kok. n:o 320/70) 37 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisesti. Sopimuksella voidaan lomauttamisoikeutta laajentaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

11 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

12 § Neuvottelujärjestys

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiassa yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Puutyöväen Liitto on työtuomioistuimessa lausunut, että Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän jäsen Oy Fiskars Ab oli 30.6.1980 ilmoittanut lomauttavansa 17 työntekijää siten, että lomautus alkaisi välittömästi vuosilomien päätyttyä 11.8.1980 alkaen. Lomautettujen työntekijöiden joukossa oli ollut myös puuseppä Hannu Savikko, joka oli Puutyöväen Liiton liittotoimikunnan jäsen, ammattiosaston puheenjohtaja ja aikaisempi pääluottamusmies. Savikon työsuhde oli kestänyt yli 10 vuotta. Hänellä oli kaksi alaikäistä lasta huollettavanaan. Savikkoa lomautettaessa ei työnantaja ollut kiinnittänyt huomiota mahdolliseen huoltovelvollisuuteen eikä työsuhteen kestoon. Työntekijöitten edustajien kiinnitettyä asiaan huomiota olivat työnantajan edustajat todenneet, ettei heidän tarvinnut perustella toimenpiteitään. Savikkoa oli pidetty erittäin ammattitaitoisena puuseppänä ja hänen tekemänsä työt olivat yrityksen toiminnan jatkuvuuden kannalta välttämättömiä. Työhön oli jäänyt 20 sellaista työntekijää, jotka olivat tulleet taloon myöhemmin kuin Savikko. Toimeenpannessaan lomautuksen oli työnantaja tahallisesti rikkonut irtisanomisen ja lomauttamisen perusteita koskevan sopimuksen 11 §:ää. Kun asiasta oli 11.7.1980 toimeenpantu työsuojelutarkastus, oli veistämön tekninen johtaja estänyt työläistarkastajaa tapaamasta työnjohtajia. Teknisen johtajan ilmoituksen mukaan kuitenkin lähinnä työnjohtajat olivat päättäneet, keitä työntekijöitä oli lomautettava ja keitä ei. Työsuojelutarkastuksen ainoana tarkoituksena oli juuri ollut selvittää sitä, oliko joku työnantajan edustaja mahdollisesti syyllistynyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentissa mainittuun rikokseen.

Edellä mainitun lomautuksen aikana puutyöosaston luottamusmies oli päässyt muualle työhön, joten puutyöosastolle oli tullut tarpeelliseksi valita uusi luottamusmies. Luottamusmiehen viimeinen työpäivä veneveistämöllä oli ollut perjantai 5.9.1980, joten uuden luottamusmiehen toimikausi oli ollut saatava alkamaan maanantaina 8.9.1980. Eroava luottamusmies oli järjestänyt ammattiosaston ohjeitten mukaan vaalin pantuaan ensin ilmoitustaululle ilmoituksen vaalikokouksesta. Ilmoitus oli ollut taululla kolme päivää, ja 5.9.1980 puutyöosastolla pidetyssä vaalikokouksessa oli Savikko yksimielisesti valittu luottamusmieheksi 8.9.1980 alkaen. Pian kokouksen jälkeen pääluottamusmies, joka myös oli puutyöosaston työntekijä, oli keskustellut asiasta työnjohtajan kanssa, jolloin oli käynyt ilmi, että työnantajan edustaja tiesi Savikon valinnasta luottamusmieheksi. Tämä keskustelu oli käyty todennäköisesti heti 5.9.1980 mutta viimeistään 8.9.1980.

Työnantaja oli järjestänyt 9.9.1980 yhteistoimintalain mukaisen keskustelutilaisuuden, jossa työnantaja oli ilmoittanut irtisanovansa lomautettujen työntekijöitten työsopimukset, mikäli työntekijät eivät jo itse olleet irtisanoutuneet. Heti tämän tilaisuuden jälkeen pääluottamusmies ja tekninen johtaja olivat keskustelleet irtisanomisesta, jolloin oli käynyt ilmi, että Savikon asema työosaston luottamusmiehenä oli teknisen johtajan tiedossa. Siitä huolimatta myös Savikon työsopimus oli irtisanottu postitse. Kirje Savikolle oli lähetetty iltapäivällä 9.9.1980 edellä mainitun keskustelun jälkeen, ja se oli saapunut perille 10.9.1980. Irtisanomiskirjeessään työnantaja oli rikkonut vielä edellä mainitun irtisanomista ja lomauttamista koskevan sopimuksen 2 §:ää, jonka mukaan Savikolle olisi kuulunut kolmen kuukauden irtisanomisaika. Vastoin sopimusmääräystä työnantaja oli määrännyt kirjeessä työsuhteen päättymään jo 30.10.1980. Yhtiön palvelukseen veneveistämölle oli 25.9.1980 otettu kaksi uutta muovipuolen työntekijää ja joko 28. tai 29.9.1980 taas kaksi uutta muovipuolen työntekijää.

Puutyöväen Liiton edustajat olivat 1.7.1980 heti lomautuksen tultua työntekijäpuolen tietoon huomauttaneet työnantajaliiton edustajalle, että ilmeisesti irtisanomisen ja lomauttamisen perusteista laaditun sopimuksen 11 §:ää oli rikottu. Työnantajaliiton kanta oli ollut, että liiton hallintoelinten jäsenet eivät nauttineet sen parempaa suojaa kuin muutkaan työntekijät. Myöskään Savikon tultua luottamusmieheksi työnantajaliitto ei ollut käynyt toimiin Savikon työsuhteen palauttamiseksi ennalleen, kuten luottamusmiessopimuksen määräykset olisivat edellyttäneet. Puutyöosaston luottamusmiehen irtisanouduttua Savikolle olisi ollut tarjota juuri samaa työtä, jota hän oli tehnyt yli 10 vuotta. Työnantaja oli myöntänyt saaneensa "virallisesti" tietää Savikon valitsemisesta luottamusmieheksi 16.9.1980. Tuolloin työnantajalle oli annettu ammattiosaston nimenkirjoittajien allekirjoittama ilmoitus valinnasta. Tällainen kirjallinen ilmoitus ei kuitenkaan ollut luottamusmiehelle kuuluvan erityisen irtisanomissuojan ehtona, koska sopimuksen tarkoitus oli nimenomaan turvata työntekijöitten edustajaa. Luottamusmiessopimuksen mukaan ammattiosastoa työpaikalla edusti pääluottamusmies. Tämän asemansa nojalla hän voi antaa työnantajalle tiedoksi erinäisiä asioita, kuten esimerkiksi luottamusmiesten valintoja.

Edellä olevilla perusteilla Puutyöväen Liitto on vaatinut Oy Fiskars Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, tuleva seuraamus oli määrätty saman sopimuksen 3 §:ssä, saman sopimuksen 11 §:ää, luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohtaa ja luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan 2 kappaletta, jonka rikkomisesta tulevasta seuraamuksesta oli määräys saman kohdan 4 kappaleessa. Tässä kappaleessa olevan viittauksen vuoden 1966 irtisanomissuojasopimukseen oli katsottava tarkoittavan voimassaolevan irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 5 §:ää. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä oli laiminlyönyt valvoa, että sen jäsenyritys noudattaisi voimassaolevaa työehtosopimusta.

Edellä olevilla perusteilla Puutyöväen Liitto on vaatinut Oy Fiskars Ab:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, joka muodostui lähinnä irtisanomisen ja lomautuksen perusteista tehdyn sopimuksen 11 §:n rikkomisesta, ja velvoittamista suorittamaan Savikolle edellä mainitun yleissopimuksen 3 §:n nojalla palkkana ajalta 31.10.14.11.1980 yhteensä 1 730,40 markkaa, sekä yleissopimuksen 5 §:n viimeisen virkkeen mukaisesti Savikon 12 viimeisen työssäolokuukauden palkan suuruisen korvauksen, kaikki saatavat laillisine korkoineen. Lisäksi Puutyöväen Liitto on vaatinut Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän tuomitsemista työehtosopimuslain 8 §:n rikkomisesta hyvityssakkoon.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Fiskars Ab ovat kanteen johdosta lausuneet, että kanteessa oli vaadittu Oy Fiskars Ab:n velvoittamista maksamaan Hannu Savikolle veneenrakennusteollisuutta koskevan työehtosopimuksen 3 §:n perusteella palkkaa 31.10. ja 14.11.1980 väliseltä ajalta. Koska asiasta ei tältä osin kuitenkaan ollut neuvoteltu liittojen välillä, tulisi kanne tältä osin jättää tutkittavaksi ottamatta.

Kanteeseen muutoin vastatessaan Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Fiskars Ab ovat lausuneet, että menekkivaikeuksista johtuen Oy Fiskars Ab:n Turun veneveistämön tuotantoa oli jouduttu supistamaan. Tämän vuoksi työnantaja oli joutunut ryhtymään toimenpiteisiin työvoiman vähentämiseksi. Näistä toimenpiteistä käydyn paikallisen neuvottelun jälkeen asiaa oli käsitelty työehtosopimuksen neuvottelujärjestyksen mukaisesti Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän ja Puutyöväen Liiton välisissä neuvotteluissa. Neuvotteluissa oli todettu, että tuotantolaitoksella oli jouduttu tilanteeseen, jossa venepuuseppien lomauttaminen oli välttämätöntä. Myöskään myöhemmin käydyissä liittojen välisissä neuvotteluissa ei Puutyöväen Liiton taholta ollut asetettu kysymyksenalaiseksi eräiden työntekijöiden irtisanomisia.

Työnantaja ei myöskään ollut rikkonut irtisanomissuojasopimuksen 2 §:ää, sillä Savikko oli saanut hyväkseen hänen työsuhteensa edellyttämän irtisanomisajan. Työnantaja oli ensiksi ilmoittanut Savikon irtisanomisajan hänelle väärin, mutta 28.10.1980 päivätyllä kirjeellä työnantaja oli korjannut Savikon työsuhteen päättymispäiväksi 9.12.1980. Samalla Savikolle oli ilmoitettu, että irtisanomisajan palkkaa hänelle maksettiin 31.10.1980 asti. Mikäli Savikon palkkavaatimus 31.10.1980 jälkeiseltä ajalta tutkittaisiin, oli tämä vaatimus perusteeton. Työsopimuslain 42 §:n 2 momentin mukaan lomautuksen ennakkoilmoitusaikana saatu palkka ja irtisanomisajanpalkka korvasivat toisensa, joten työnantajan palkanmaksuvelvollisuus oli päättynyt 31.10.1980, sillä lomautuksen ennakkoilmoitusaika oli tässä tapauksessa ollut yksi kuukausi ja kymmenen päivää. Savikko oli lisäksi irtisanonut työsuhteensa päättymään 14.11.1980. Savikon keskituntiansio ennen lomautusta oli ollut 21,63 markkaa.

Irtisanomissuojasopimuksen 11 §:ssä todettiin, että viimeksi lomautettiin yritykselle tärkeitä ammattityöntekijöitä, sotavammaisia ja yrityksen työssä osan työkyvystään menettäneitä. Pykälän mukaan työsuhteen kesto ja huoltovelvollisuus olivat toissijaisia kriteereitä lomautustilanteessa. Työnantaja oli joutunut supistamaan puuseppien ja metallimiesten lukumäärän puoleen entisestään, ja tällöin työnantaja oli luonnollisesti joutunut tarkkaan harkitsemaan, keitä lomautettiin. Syynä Savikon lomauttamiseen oli ollut hänen pääasiallisesti tekemänsä työn loppuminen. Savikko ei ollut kuulunut mihinkään veneitä sisustavaan työryhmään, vaan hän oli tehnyt erilaisia kulloinkin tarvittavia töitä. Työnantajan menettelyä Savikon lomauttamisasiassa ei näin ollen voitu pitää irtisanomissuojasopimuksen vastaisena. Kun puutyöosaston luottamusmies oli irtisanoutunut, ei hänen tilalleen myöskään ollut otettu uutta työntekijää. Kaikille lomautettuna olleille työntekijöille oli myös tarjottu yhtiön Oy Fiskars Ab:n Fiskarsin tehtailta yrityksen Turun veneveistämölle siirrettyä muovilipputankojen valmistustyötä, mutta yksikään työntekijä ei ollut ryhtynyt tätä työtä tekemään.

Luottamusmiessopimuksen mukaan ammattiosaston oli ilmoitettava luottamusmiesvalinnasta kirjallisesti työnantajalle. Luottamusmiessopimuksen soveltamisohjeiden mukaan valittu luottamusmies nautti sopimuksen mukaisia etuja vasta työnantajan saatua ammattiosaston antaman kirjallisen ilmoituksen valinnasta. Kysymyksessä olevassa tapauksessa työnantaja oli saanut ammattiosaston kirjallisen ilmoituksen 16.9.1980, joten silloin kun Savikko oli irtisanottu, ei hän ollut nauttinut sopimuksen tarkoittamaa irtisanomissuojaa. Kanteessa oli edelleen katsottu, että luottamusmiessopimuksen täydennyksen mukaan Savikon työsuhde olisi pitänyt palauttaa ennalleen luottamusmiesvaalin jälkeen. Tässä täydennyksessä ei kuitenkaan ollut kysymys työsuhteen päättämisestä, vaan lomautettuna olevan työntekijän valitsemisesta luottamusmieheksi. Sopimusta ei näin ollen voitu soveltaa Savikon tapaukseen.

Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdassa viitattiin vahingonkorvauksen osalta 22.4.1966 solmitun irtisanomissuojasopimuksen 4 §:ään, joka oli jo lakannut olemasta voimassa ja jonka mukaan vahingonkorvauksen määrä ei sitä paitsi saanut ylittää kuuden kuukauden palkkaa. Tämän vuoksi kantajan 12 kuukauden palkan suuruinen korvausvaatimus ei perustunut mihinkään voimassa olevaan sopimusmääräykseen. Koska Savikko ei irtisanomisen aikaan ollut ollut luottamusmiessopimuksen määräysten piirissä, oli korvausvaatimus senkin vuoksi perusteeton. Määrällisesti vaatimus oli myös liioiteltu, sillä Savikko oli saanut palkkaa 31.10.1980 asti ja hän oli lisäksi uudessa työpaikassa.

Koska Oy Fiskars Ab oli asiassa noudattanut veneenrakennusteollisuutta koskevan työehtosopimuksen määräyksiä, ei myöskään Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ollut syyllistynyt asiassa työehtosopimuslain rikkomiseen.

Näillä perusteilla Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Fiskars Ab ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutun ja havaitsee, että asiassa käydyissä niin paikallisissa kuin liittotasonkin neuvotteluissa ovat olleet esillä vain kysymykset siitä, onko Hannu Savikon lomauttaminen ja irtisanominen tapahtunut vastoin irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 11 §:ää ja luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 ja 4 kohtaa. Työehtosopimuksen 32 §:ssä edellytettyjä neuvotteluja ei sen sijaan ole käyty siitä, onko Oy Fiskars Ab myös rikkonut irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 2 §:ää, eikä tähän perustetusta velvollisuudesta irtisanomisajan palkan maksamiseen ajalta 1.11.198014.11.1980, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee työtuomioistuimesta annetun lain 11 §:n 2 momentin nojalla jättää kanteessa näihin seikkoihin perustetut vaatimukset tutkimatta.

Jutun muutoin tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että Oy Fiskars Ab:n Turun Veneveistämöllä on työnantaja 30.6.1980 ilmoittanut 20:n puu- ja metallityöntekijän lomauttamisesta 11.8.1980 alkaen. Sittemmin lomautettujen 17 työntekijän joukossa on ollut puuseppä Hannu Savikko, joka on ollut ammattiosaston puheenjohtaja ja Puutyöväen Liiton liittotoimikunnan jäsen. Lomauttamisen syyksi työnantaja on ilmoittanut vapaa-ajan veneiden menekkivaikeuksista johtuvat tuotantotekniset ja taloudelliset syyt. Puutyöosaston luottamusmiehen siirryttyä muualle töihin on työpaikalla 5.9.1980 järjestetyssä luottamusmiesvaalissa osaston uudeksi luottamusmieheksi valittu Hannu Savikko. 9.9.1980 työpaikalla pidetyssä yhteistoimintalain mukaisessa kokouksessa työnantaja on ilmoittanut irtisanovansa lomautettuna olevat työntekijät. Kirjallisen irtisanomisilmoituksen Savikko on saanut 10.9.1980. Kirjallisessa ilmoituksessa Savikon työsuhteen on ilmoitettu päättyvän 30.10.1980. Mainitun lokakuun 28 päivänä päivätyllä kirjeellä työnantaja on korjannut Savikon työsuhteen päättymispäiväksi 9.12.1980. Irtisanomisajan kestäessä Savikko on itse irtisanonut työsuhteensa päättymään 14.11.1980.

Työnantaja on Savikon irtisanoessaan ilmoittanut kiinnittäneensä huomiota siihen irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan sopimuksen 11 §:n määräykseen, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Savikon, jonka työsuhde on kestänyt yli 10 vuotta, on ilmoitettu osallistuneen kaikenlaisiin puutyöosastolla esiintyviin venepuusepän töihin ja olevan näissä ammattimies. Työnantajapuolen vastineessa on ilmoitettu, että puuseppien ja metallimiesten lukumäärä on jouduttu alentamaan puoleen. Jutussa ei ole esitetty selvitystä siitä, että kaikkia puusepäntöihin jääneitä työntekijöitä olisi ammattitaitonsa perusteella ollut pidettävä yrityksen toiminnalle tärkeämpinä kuin Savikkoa, jonka työsuhde on kestoajaltaan ollut pitempi kuin 20:n lomauttamatta jääneen työntekijän ja jolla myös on ollut suurempi huoltovelvollisuus kuin eräillä lomauttamatta jääneillä työntekijöillä. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on Savikon lomauttaessaan tietensä rikkonut irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevan yleissopimuksen 11 §:n määräyksiä työvoiman vähentämisjärjestyksestä.

Kanteessa esitetyt luottamusmiessopimuksen määräysten rikkomiseen perustetut vaatimukset on vastaajien puolelta kiistetty sillä perusteella, että koska ammattiosaston kirjallinen ilmoitus Savikon valitsemisesta luottamusmieheksi on toimitettu työnantajalle vasta 16.9.1980, ei Savikolla vielä irtisanomisen toimittamisajankohtana 9.9.1980 ole ollut luottamusmiesasemaa eikä luottamusmiessopimus näin ollen ole koskenut Savikkoa. Tapahtunut Savikon valinta luottamusmieheksi on ollut esillä pääluottamusmiehen ja työpaikan teknillisen johtajan välillä 9.9.1980 pidetyn yhteistoimintalain mukaisen kokouksen jälkeen käydyssä keskustelussa, jossa teknillinen johtaja on ilmoittanut, että silloin lomautettuina olleille työntekijöille lähetettäisiin samana päivänä kirjallinen ilmoitus irtisanomisesta. Työtuomioistuimessa todistajana kuultu pääluottamusmies on sitä paitsi kertonut ilmoittaneensa Savikon valitsemisesta puutyöosaston luottamusmieheksi saman osaston työnjohtajalle välittömästi luottamusmiesvaalin jälkeen 5.9.1980. Työtuomioistuin on useissa tuomioissaan katsonut, ettei ammattiosasto voi vapautua vastaamasta luottamusmiehen toiminnasta sillä perusteella, ettei se ollut tehnyt työnantajalle kirjallista ilmoitusta luottamusmieheksi valinnasta. Työtuomioistuin katsoo, ettei työnantaja puolestaan voi, saatuaan tietää jonkun työntekijän valitsemisesta luottamusmieheksi, irtisanoa tätä luottamusmiehen irtisanomissuojasta riippumatta pelkästään sillä perusteella, että luottamusmiehen valinnasta ei ole vielä ilmoitettu luottamusmiessopimuksen edellyttämällä tavalla kirjallisesti. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsookin, ettei työnantajapuoli voi kiistää Savikon luottamusmiesasemaa sillä perusteella, että kirjallinen ilmoitus asiasta on tehty vasta irtisanomisen jälkeen. Näyttämättä on työtuomioistuimen mielestä toisaalta jäänyt, että Savikon irtisanominen olisi johtunut hänen luottamusmiestehtävästään ja että työnantaja näin ollen olisi rikkonut luottamusmiessopimuksen 4 §:n 2 kohtaa.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan on veneveistämön puutyöosastolla ollut Savikon irtisanomisaikana hänen ammattiaan vastaavaa työtä. Kun työpaikalla ei luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdan mukaisesti ole yhteisesti todettu, ettei Savikolle voida tarjota hänen ammattiaan vastaavaa tai muuta sopivaa työtä, työtuomioistuin katsoo, että joskaan luottamusmieheksi valinta ei ehkä olisi velvoittanut yhtiötä keskeyttämään Savikon lomauttamista, yhtiö on hänet irtisanoessaan rikkonut edellä mainittua luottamusmiessopimuksen määräystä.

Esitetyn vahingonkorvausvaatimuksen osalta vastaajat ovat katsoneet, ettei se perustu mihinkään voimassaolevaan sopimusmääräykseen. Luottamusmiessopimuksen 4 §:n 4 kohdassa on työnantajan korvausvelvollisuuden osalta viitattu 22.6.1966 tehtyyn irtisanomissuojasopimukseen, joka on korvattu 6.6.1978 keskusjärjestöjen välillä tehdyllä irtisanomisen ja lomautuksen perusteita koskevalla yleissopimuksella, jota noudatetaan asianosaisten välillä voimassa olevan kysymyksessä olevan työehtosopimuksen osana. Työtuomioistuin pitää selvänä, että korvausvelvollisuus määräytyy jommankumman sopimuksen perusteella - kumman, siihen työtuomioistuin ei katso tarpeelliseksi ottaa kantaa tässä jutussa, kun korvauksen suuruutta joka tapauksessa rajoittaa edellä kerrottu Savikon oma irtisanoutuminen.

Vastaajat ovat työtuomioistuimen tuomioihin n:ot 1/1977 ja 35/1977 viitaten katsoneet, että vahingonkorvausvelvollisuus ei tule tässä tapauksessa kysymykseen. Edellä mainituissa tuomioissa on todettu se, ettei pelkästään sopimusten mukaisen irtisanomisjärjestyksen noudattamatta jättämisestä seurannut sopimuksissa tarkoitettua vahingonkorvausvelvollisuutta. Vahingonkorvausvaatimus on kanteessa kuitenkin perustettu luottamusmiessopimuksen määräysten rikkomiseen.

Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on 3.9.1980 käydyssä liittojen välisessä neuvottelussa ilmoittanut hyväksyvänsä työnantajan Savikon lomauttamisasiassa noudattaman menettelyn ja 14.10.1980 käydyssä neuvottelussa ilmoittanut hyväksyvänsä työnantajan menettelyn Savikon irtisanomista koskevassa asiassa. Kun Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä on saanut lomautuksesta tiedon sen kestäessä ja irtisanomisesta ennen irtisanomisajan päättymistä, olisi sen tullut ryhtyä toimenpiteisiin hankkiakseen selvyyden todellisesta asiaintilasta ja saadakseen sitten työnantajan noudattamaan asiassa sopimusten mukaista menettelyä. Tämän laiminlyödessään on Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä syyllistynyt valvontavelvollisuutensa laiminlyömiseen.

Edellä olevilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi työehtosopimuslain 7 §:n nojalla tuomita Oy Fiskars Ab:n työehtosopimuksen tieten rikkomisesta maksamaan Puutyöväen Liitolle hyvityssakkoa 700 markkaa sekä velvoittaa Oy Fiskars Ab:n maksamaan Savikolle luottamusmiessopimuksen vastaisesta irtisanomisesta vahingonkorvauksena kohtuulliseksi harkitut 4 000 markkaa 5 %:n korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta 28.10.1980 lukien ja tuomita Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuutensa laiminlyömisestä maksamaan hyvityssakkoa Puutyöväen Liitolle 3 000 markkaa. Suomen Työnantajain Yleinen Ryhmä ja Oy Fiskars Ab velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Puutyöväen Liiton oikeudenkäyntikulut 1 800 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, M. Virtanen, Kaski, Leivo, ja P. Virtanen.

Tuomio oli yksimielinen.