10.6.1981

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 21.12.1970 allekirjoitetussa pöytäkirjassa ammattiyhdistysjäsenmaksujen perinnästä sanotaan muun muassa:

YLEISSOPIMUS

1 § Neuvottelusuhteiden kehittäminen

Keskusliitot pyrkivät palkkojen ja muiden työehtojen määrittelemiseksi sekä työrauhan turvaamiseksi omalta osaltaan kehittämään työehtosopimusjärjestelmää ja yhteisesti edustamiensa alojen neuvottelusuhteita.

2 § Yleinen neuvottelujärjestys

Järjestön, joka haluaa neuvotella toisen osapuolen kanssa sopimussuhteen aikaansaamisesta tai kysymyksestä, jota ei ole sopimuksella järjestetty tulee kirjallisesti ilmoittaa toiselle osapuolelle asiasta. Neuvottelut on aloitettava ensi tilassa ja käytävä tarpeetonta viivytystä välttäen.

Elleivät 1 kappaleessa tarkoitetut, muut kuin keskusliittojen väliset neuvottelut johda tulokseen, voidaan asia jommankumman osapuolen vaatimuksesta alistaa keskusliittojen välillä käsiteltäväksi. Keskusliittojen käsitellessä asiaa on myös asianomaisille osapuolille varattava tilaisuus tuoda esiin mielipiteensä.

Sikäli kuin on kysymys päättyvän työehtosopimuksen uusimiseksi käytävistä neuvotteluista, noudatetaan työehtosopimuksen asiaa koskevia määräyksiä.

3 § Erimielisyyksien ratkaiseminen

Ne erimielisyydet, joita syntyy voimassa olevan työehtosopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta, ratkaistaan asianomaisessa työehtosopimuksessa sovitussa järjestyksessä.

Sen estämättä, mitä edellä 1 kappaleessa on sanottu, voidaan erimielisyys kuitenkin, mikäli jompikumpi osapuolista pitää sitä suotavana, alistaa keskusliittojen käsiteltäväksi ennen sen saattamista työtuomioistuimeen.

4 § Luottamusmiesjärjestelmä

Keskusliitot toteavat, että luottamusmiesjärjestelmällä on keskeinen asema ja merkitys työehtosopimusten käytäntöön soveltamisessa ja erimielisyyksien selvittelyssä ja että tätä ilmentää keskusliittojen aikaisemmin erikseen tekemä luottamusmiessopimus.

Keskusliitot pitävät tärkeänä, että luottamusmiesjärjestelmää edelleen kehitetään sekä 1 kappaleessa mainitun luottamusmiessopimuksen että alakohtaisten sopimusten puitteissa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7 § Sosiaalinen toiminta

Keskusliitot pitävät työnantajan järjestämää sosiaalista toimintaa kannatettavana. Se on kuitenkin pyrittävä järjestämään siten, ettei se muodostu esteeksi toimihenkilöiden omatoimisuudelle eikä järjestötoiminnalle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto TVK on työtuomioistuimessa lausunut, että Liiketyönantajain Keskusliitto LTK:n jäsenliiton Pankkialan Työnantajaliitto r.y:n edustaja oli tammikuussa 1981 ilmoittanut TVK:n jäsenyhdistyksen Pankkitoimihenkilöliitto r.y:n edustajalle liiton ryhtyvän vastatoimiin mikäli Pankkitoimihenkilöliitto ei luopuisi suunnittelemastaan maksuvälityssaarrosta. Esimerkkinä oli mainittu Pankkitoimihenkilöliiton jäsenmaksuperintä. Työnantajaliitto oli uhannut toteuttaa jäsenmaksujen perinnän keskeyttämisen vasta Pankkialan Työnantajaliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton välisen työehtosopimuksen voimassaolokauden päätyttyä eli 1.3.1981 jälkeen. Työtuomioistuin oli tämän jo sopimuskauden aikana esitetyn uhkauksen johdosta tuomiollaan n:o 20/1981 tuominnut Pankkialan Työnantajaliiton hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

Pankkialan Työnantajaliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton välisen työehtosopimuksen voimassaolon päätyttyä oli sanotun työnantajaliiton hallitus päättänyt keskeyttää ammattiyhdistysjäsenmaksujen työnantajaperinnän toistaiseksi. Jäsenmaksuja ei perittäisi 9.3.1981 jälkeen maksettavista palkoista eikä perimättä jääviä jäsenmaksuja tultaisi perimään myöhemminkään. Sanottu Pankkialan Työnantajaliiton päätös perustui LTK:n jäsenliitolleen antamaan työtaistelutoimenpidelupaan. Edelle jäljennetty keskusliittojen välillä joulukuussa 1970 allekirjoitettu pöytäkirja ammattiyhdistysjäsenmaksujen perinnästä oli kuitenkin edelleen voimassa Pankkialan Työnantajaliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton välisen työehtosopimuksen voimassaoloajan päättymisestä huolimatta. Perintämenettely perustui keskusliittojen väliseen sopimukseen vuoden 1969 työehtosopimusratkaisuun liittyvistä sosiaalisista järjestelyistä. Edellä mainitun perintämenettelyssä vuoden 1971 alusta lukien sovellettavista muutoksista tehdyn pöytäkirjan mukaan LTK suositteli jäsenilleen ammattiyhdistysjäsenmaksujen perintää työnantajan toimesta. LTK oli täyttänyt tämän sopimuksen määräykset suositeltuaan kysymyksessä olevaa asiaa jäsenliitoilleen. Myöntäessään sitten jäsenliitolleen luvan poiketa voimassa olevasta suosituksesta keskeyttämällä työnantajain jäsenmaksuperinnän ja kieltäytyessään TVK:n kehotuksesta huolimatta peruuttamasta antamaansa lupaa LTK oli rikkonut pöytäkirjan 1 §:n määräyksiä.

Sanotuista syistä TVK on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että sanotun pöytäkirjan oikean sisällön mukaan LTK on sillä sitoutunut suosittelemaan jäsenliitoilleen ammattiyhdistysjäsenmaksujen perintää työnantajan toimesta ja että LTK on rikkonut sanottua pöytäkirjaa antaessaan Pankkialan Työnantajaliitolle luvan lopettaa työtaistelutoimenpiteenä jäsenmaksuperintä. Lisäksi TVK on vaatinut LTK:n velvoittamista peruuttamaan sanottu lupa ja saattamaan pöytäkirjan edellyttämä suositus voimaan Pankkialan Työnantajaliiton osalta sekä LTK:n tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kanteeseen vastatessaan LTK on lausunut, että se oli 27.3.1968 tehdyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä suullisesti sitoutunut TVK:hon nähden suosittelemaan ammattiyhdistysjäsenmaksujen perintää työnantajan toimesta vuoden 1969 alusta lukien. Kirjallinen ilmoitus oli tällöin annettu vain Suomen Työnantajain Keskusliitto r.y:n kentässä. Sanottu LTK:n suositus oli yksityisoikeudellinen ilmoitus TVK:lle siitä, mitä LTK pyrki tekemään. LTK:n ja TVK:n välillä 11.12.1970 allekirjoitettu pöytäkirja koski yksinomaan jäsenmaksun perinnässä työnantajapuolella noudatettavaa menettelyä. Pöytäkirjassa ainoastaan todettiin tulopoliittisen ratkaisun yhteydessä annettu suullinen suositus luomatta uutta normia ja muuttamatta entistä suositusta. Koska LTK:n suositus ei täyttänyt työehtosopimuksen tunnusmerkkejä, ei asian tutkiminen kuulunut työtuomioistuimelle, minkä vuoksi LTK on vaatinut kanteen jättämistä tutkimatta.

Siltä varalta, että kanne tutkittaisiin, LTK on lausunut täyttäneensä ilmoituksensa suositella jäsenmaksujen perintää LTK:n ja TVK:n sopimusaloilla. Niinpä pankkialankin jäsenyritykset olivat perineet jäsenmaksut vuoden 1969 alusta lukien. LTK:n luvalla tapahtuneeseen jäsenmaksujen perinnän keskeyttämiseen 9.3.1981 alkaen pankkialalla toistaiseksi oli ollut perustellut syyt eikä menettelyä siten voitu pitää perintäsuosituksen vastaisena. Vain suositukseen perustuvana perintämenettely ei ensinnäkään pankkialalla ollut velvoittavana voimassa. Pankkialan 31.3.1981 päättyneessä työehtosopimuksessa ei ollut mainintaa jäsenmaksujen perinnästä. Vuonna 1968 käydyissä neuvotteluissa LTK oli kieltäytynyt sitovasta velvoitteesta jäsenmaksuperinnässä, koska tuossa vaiheessa ei ollut ollut mahdollista sitoutua perintään kaikissa olosuhteissa. Vuonna 1968 annetun suullisen suosituksen edellytyksenä oli ollut, että perintä työnantajan toimesta toteutettuna edisti palkansaajajärjestöjen mahdollisuuksia työehtosopimus- ja työrauhajärjestelmän ylläpitämiseen ja yhteiseen kehittämiseen.

Toiseksi ei LTK:n suosituksen edellytyksenä ollut työmarkkinoiden pelisääntöjen noudattaminen ollut toteutunut pankkialalla siinä määrin, että suosituksen toteuttaminen syntyneessä tilanteessa olisi ollut perusteltua. Pankkitoimihenkilöliitto oli ollut täysin piittaamaton työrauhavelvoitteesta, työehtosopimusjärjestelmän pitävyydestä ja työriitojen sovittelusta annetun lain noudattamisesta. Pankkitoimihenkilöliitto oli työehtosopimuksen ollessa voimassa jatkuvasti ja tietoisesti rikkonut työrauhavelvollisuuttaan suostumatta lopettamaan näitä toimenpiteitään huolimatta siitä, että Pankkialan Työnantajaliitto oli sitä jatkuvasti vaatinut ja työtuomioistuin oli kuudesti päättyneen sopimuskauden aikana antanut toimihenkilöliiton toimenpiteet tuomitsevan tuomion. Pankkitoimihenkilöliitto oli sopimuskauden päätyttyä ja työehtosopimusneuvottelujen ollessa vireillä toteuttanut laajoja maksuvälityssaartoja. Niistä olisi tullut niitten laajuuden vuoksi tehdä työriitojen sovittelusta annetun lain 7 §:n mukainen ennakkoilmoitus, mitä ei kuitenkaan ollut tehty. Tällainen menettely neuvottelujen ollessa käynnissä oli muutoinkin vastoin vakiintuneita työmarkkinoiden pelisääntöjä.

Jäsenmaksuperintä oli kolmanneksi lakkautettu sopimuksettoman tilan aikana Pankkitoimihenkilöliiton toteuttaessa maksuvälityssaartoja ja atk-työtehtävien seisauksia työehtosopimusvaatimustensa tukemiseksi. Työnantajat eivät neljänneksi voineet myötävaikuttaa jäsenmaksuperinnän muodossa Pankkitoimihenkilöliiton sanotunlaiseen toimintaan, joka kohdistui pankkialan työnantajiin, pankkien asiakkaisiin ja koko yhteiskunnan rahaliikenteeseen ja työehtosopimusjärjestelmän pitävyyteen.

Viidenneksi ei TVK ollut LTK:n useista pyynnöistä huolimatta ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin Pankkitoimihenkilöliiton toimenpiteitten johdosta. Asiasta oli ilmoitettu TVK:lle kirjeellä 9.2.1981. 12.2.1981 antamassaan vastauksessa TVK oli ilmoittanut olevansa valmis keskustelemaan työmarkkinapelisäännöistä laaja-alaisesti, mutta kieltäytynyt neuvottelemasta pankkialan aiheuttamasta tilanteesta. Uudelleen LTK oli reklamoinut TVK:lle asiasta kirjeessään 26.3.1981.

TVK oli näin omalla menettelyllään myötävaikuttanut siihen, ettei jäsenmaksuperinnän edellytyksiä pankkialalla ollut olemassa. Pankkialan Työnantajaliitto oli peruuttanut jäsenmaksuperinnän keskeytyksen Pankkitoimihenkilöliiton lopetettua omat työtaistelutoimenpiteensä. Niinpä työnantajaliitto oli antanut ohjeen ammattiyhdistysjäsenmaksujen perimisestä aikana 26.3.-6.4.1981 tapahtuvissa palkanmaksuissa.

Kantajan mainitsema työnantajaliiton edustajan maaliskuussa 1981 antama ilmoitus ay-jäsenmaksujen perinnän lopettamisesta oli ollut luottamuksellinen ja perustunut alustavaan suunnitelmaan työnantajapuolen toimenpiteistä työehtosopimuskauden päätyttyä, jos toimihenkilöpuolen laittomat toimet edelleen jatkuisivat. Suunnitelmaa koskeva ilmoitus oli LTK:n pyynnöstä peruutettu Pankkitoimihenkilöliitolle välittömästi edellä mainitun työtuomioistuimen tuomion jälkeen. Pankkialan Työnantajaliiton suunnitelmaa jäsenmaksuperinnän lopettamisesta työnantajan toimesta oli käsitelty LTK:n hallituksen kokouksessa ensimmäistä kertaa vasta 5.3.1981. LTK:n hallitus oli tällöin hyväksynyt jäsenmaksun perinnän lopettamisen vallinneissa olosuhteissa, jos Pankkialan Työnantajaliiton hallitus näin päättäisi. Pankkialan Työnantajaliiton hallitus oli päättänyt asiasta seuranneena päivänä.

Sanotuilla perusteilla LTK on vaatinut kanteen hylkäämistä perusteettomana.

TVK on LTK:n vastineen johdosta lausunut, että se oli ymmärtänyt LTK:n vuonna 1968 sitoutuneen sovitun mukaisen suosituksen antamiseen. Tämän käsityksen vahvisti LTK:n kiertokirje 34/68, jossa siteerattiin liki sanatarkasti vuoden 1968 kokonaisratkaisun sosiaalipaketin määräystä jäsenmaksujen perinnästä siten, että LTK suosittelisi jäsenilleen jäsenmaksujen perimistä palkoista. LTK:n 26.3.1981 päivätyssä kirjeessä, joka sisälsi vastauksen TVK:n kirjeeseen, oli todettu yksiselitteisesti LTK:n sitoutuneen 27.3.1968 tehdyn tulopoliittisen kokonaisratkaisun yhteydessä TVK:hon nähden suosittelemaan jäsenilleen jäsenmaksujen perintää työnantajien toimesta. LTK oli kirjeessään todennut lisäksi perintämenettelyä täsmennetyn 11.12.1970 allekirjoitetulla pöytäkirjalla. Tämä pöytäkirja ei muuttanut perintämenettelyn suositusluonteisuutta eikä siihen alunperin liittyneitä edellytyksiä.

Vuoden 1970 pöytäkirja oli osapuolia sitova työehtosopimus. Näin ollen sen tutkiminen kuului työtuomioistuimelle. LTK oli täyttänyt sanotun pöytäkirjan mukaisen velvoitteensa suositella jäsenmaksuperintää. Vastineessaan LTK oli myöntänyt antaneensa Pankkitoimihenkilöliitolle luvan jäsenmaksujen perinnän keskeyttämiseen. Keskusliittojen väliseen pöytäkirjaan sisältyvä velvoitemääräys suosittaa jäsenmaksuperintämenettelyä oli riippumaton siitä, oliko jäsenliittojen välillä voimassa työehtosopimusta vai eikö. Pankkitoimihenkilöliiton menettely ei oikeuttanut keskusliittoa rikkomaan keskusliittojen välistä sopimusta. LTK olisi voinut vapautua velvoitteestaan vain sanomalla irti pöytäkirjan.

Liiketyönantajain Keskusliitto on Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliittoa vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että niin kuin liiton vastineesta selvisi, Pankkitoimihenkilöliitto oli varsinkin viimeksi päättyneellä työehtosopimuskaudella jatkuvasti ryhtynyt työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisiin toimiin, rikkonut työriitojen sovittelusta annetun lain säännöksiä ja toiminnallaan työehtosopimuksen voimassa ollessa ja sen päätyttyä laiminlyönyt työmarkkinoiden yleisesti hyväksyttyjen normien ja pelisääntöjen noudattamisen. LTK oli usein suullisesti ja kirjallisesti vaatinut TVK:lta toimenpiteitä työmarkkinoiden pelisääntöjen noudattamisen palauttamiseksi pankkialalla ja vaatinut TVK:lta tätä koskevia neuvotteluja. Pyynnöistä huolimatta TVK oli kieltäytynyt kaikista toimenpiteistä ja muun muassa 12.2.1981 päivätyssä kirjeessä kieltäytynyt neuvottelemasta LTK:n kanssa pankkialalla noudatettavista pelisäännöistä. Sikäli kuin TVK oli joihinkin toimenpiteisiin asiassa ryhtynyt, ne olivat ilmenneet Pankkitoimihenkilöliiton toimenpiteitten ymmärtämisenä ja niiden tukemisena. Tämä selvisi myös TVK:n edellä olevasta kanteesta. Sanotulla menettelyllään TVK oli selvästi rikkonut LTK:n ja TVK:n välisen yleissopimuksen määräyksiä kokonaisuudessaan ja erityisesti sen johdannon ja 1 §:n määräyksiä. Sanotuilla perusteilla LTK on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että TVK oli syyllistynyt yleissopimuksen rikkomiseen.

TVK on LTK:n kanteen johdosta ensin lausunut, että TVK:n kanteessa oli kysymys jäsenmaksujen perintäsuositusta koskevan pöytäkirjan rikkomisesta ja LTK:n vastakanteessa yleissopimuksen väitetystä rikkomisesta. Kun kysymys ei ollut samasta asiasta tai muutoin oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:n nojalla yhdessä käsiteltävistä asioista, ei LTK:n kannetta olisi tutkittava TVK:n kanteen yhteydessä.

Itse asiasta TVK on lausunut, että LTK:n 30.1.1981 päivätyssä TVK:lle osoitetussa kirjeessä oli pyydetty TVK:n toimenpiteitä Pankkitoimihenkilöliiton kentässä työehtosopimuksen voimassa ollessa odotettavissa olevien työtaistelutoimenpiteiden estämiseksi. Kirjeessä ei ollut vaadittu neuvotteluja sinänsä. Samana päivänä TVK oli pyytänyt jäsenliitoltaan pikaista selvitystä työnantajaliiton kirjeessä mainituista asioista ja suunnitelmista. 9.2.1981 päivätyllä kirjeellä LTK oli pyytänyt selvitystä TVK:lta toimenpiteistä, joihin TVK oli ryhtynyt LTK:n edellisen kirjeen perusteella, ja esittänyt näkemyksenään, että 9.2.1981 päivätyssä kirjeessä kuvatut tapahtumat antoivat LTK:n mielestä aihetta laaja-alaiseen työmarkkinapelisääntöjen tarkasteluun. Molempiin sanottuihin kirjeisiin TVK oli vastannut 12.2.1981 päiväämällään kirjeellä. Siinä TVK ensinnäkin oli todennut sen, ettei TVK:lla ollut työehtosopimuslain perusteella työrauhan valvontavelvollisuutta Pankkitoimihenkilöliiton toimenpiteiden johdosta, jotka olivat työtaistelutoimenpiteinä kohdistuneet sanotun liiton ja Pankkialan Työnantajaliiton väliseen työehtosopimukseen. TVK oli kirjeessään edelleen todennut 15.6.1971 solmitun yleissopimuksen merkityksen ja esittänyt näkemyksenään, että työehtosopimusjärjestelmässä esiintyvät vakavat puutteet edellyttivät järjestelmän kehittämistä kokonaisuudistusta silmällä pitäen, minkä vuoksi TVK oli valmis tarvittaessa tarkastelemaan tältä pohjalta työmarkkinapelisääntöjä laajaalaisesti. TVK:n vastaus LTK:n neuvottelutarjoukseen oli näin ollen ollut myönteinen, ja väite neuvotteluista kieltäytymisestä oli täysin perusteeton. Kirjeenvaihdon lisäksi oli LTK:n johtaja pyytänyt puhelimitse TVK:n osastonjohtajalta, että tämä ottaisi yhteyden Pankkitoimihenkilöliittoon ja selvittäisi työmarkkinapelisääntöjen toimintamekanismeja kyseiselle liitolle. Työnantajapuolen näkemykset ja toivomukset oli saatettu Pankkitoimihenkilöliiton tietoon TVK:n osastonjohtajan ja Pankkitoimihenkilöliiton toiminnanjohtajan välisessä puhelinkeskustelussa. Nostaessaan kanteen LTK:ta vastaan TVK oli tehnyt sen, mitä keskusliittojen väliset sopimukset ja lainsäädäntö siltä edellyttivät. TVK:lla oli oikeus vaatia myös työnantajain keskusliitolta sopimusten noudattamista.

Kun TVK oli toiminut yleissopimuksen edellyttämällä tavalla, se on vaatinut sitä vastaan ajetun kanteen hylkäämistä.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Työtuomioistuin on käsitellyt jutut ja havaitsee, että Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto on perustanut kanteensa sen ja Liiketyönantajain Keskusliiton välillä 21.12.1970 tehtyyn edelle jäljennettyyn pöytäkirjaan. Pöytäkirjassa on sovittu ammattiyhdistysjäsenmaksun perintämenettelyyn sovellettavista muutoksista. Pöytäkirjan 1 §:n 1 ja 2 kohta velvoittavat Liiketyönantajain Keskusliittoa suosittelemaan jäsenilleen tiettyä menettelyä jäsenmaksujen perinnässä, mutta eivät sisällä määräyksiä, joita olisi välittömästi noudatettava työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin. Tällaisia määräyksiä saattaisi sen sijaan sisältyä 1 §:n 3 kohtaan, joka on ymmärrettävissä siten, että työsopimuksen osapuolet voivat vapaasti sopia jäsenmaksujen perintätavasta siitä riippumatta, mitä siitä on ehkä määrätty asianomaisessa alakohtaisessa (nyt kysymyksessä olevan pöytäkirjan laatimisen jälkeen solmitussa) työehtosopimuksessa. Esillä olevan pöytäkirjan osana sopimusmääräys on työtuomioistuimen mielestä kuitenkin luontevimmin ymmärrettävä vain poikkeukseksi edellisten sopimuskohtien sisältämistä suosituksista, ja näitten suositusten osana ei tämäkään sopimusmääräys siten sisällä työsopimuksissa tai työsuhteissa muutoin noudatettavia ehtoja. Samoin on pöytäkirjan 2 § työtuomioistuimen mielestä luontevimmin ymmärrettävä koskemaan vain keskusjärjestöjen välisten suositusten soveltamista koskevia erimielisyyksiä, niin ettei sekään ulotu työsuhteiden ehtojen määräämiseen tai työsuhteiden ehtoina pidettävien sopimusmääräysten soveltamiseen. Kun keskusjärjestöjen välinen pöytäkirja ei näin ollen ole työehtosopimus työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä, ei pöytäkirjan määräysten tulkintaa ja rikkomista koskevan kanteen tutkiminen työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan siten kuulu työtuomioistuimelle. Näin ollen työtuomioistuin harkitsee oikeaksi jättää TVK:n kanteen tutkimatta.

Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliitto on vastustanut Liiketyönantajain Keskusliiton kanteen tutkimista sillä perusteella, ettei kannetta sisällyksensä puolesta voida pitää oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 8 §:ssä tarkoitettuna vastakanteena. TVK:n esittämällä perusteella on kuitenkin merkitystä vain ratkaistaessa, onko saatu noudattaa normaalia lyhyempää haasteaikaa ja panna asia vireille muussa tuomioistuimessa kuin mihin se itsenäisenä juttuna kuuluisi. LTK:n kanne ei ole mainituin tavoin riippuvainen TVK:n kanteesta, vaan se voitaisiin yhtä hyvin tutkia työtuomioistuimessa itsenäisenä juttuna; tuomioistuimen asiana on sitten harkita, onko tarkoituksenmukaista käsitellä ja ratkaista kanteet yhdessä vai erikseen. Työtuomioistuin harkitsee näin ollen oikeaksi hylätä TVK:n oikeudenkäyntiväitteen.

LTK:n kanteen näin ollen tutkiessaan työtuomioistuin katsoo siinä selvitetyksi, että LTK on eri yhteyksissä kiinnittänyt TVK:n huomiota työehtosopimusjärjestelmän noudattamiseen pankkialalla ja pyytänyt TVK:n toimenpiteitä ilmenneiden epäkohtien johdosta. LTK on lisäksi TVK:lle 9.2.1981 lähettämässään kirjeessä katsonut pankkialan tapahtumien antavan aihetta laaja-alaiseen työmarkkinapelisääntöjen tarkasteluun. TVK on kirjallisessa vastauksessaan todennut, että Pankkitoimihenkilöliitto on ryhtynyt pankkialan työehtosopimukseen kohdistuneisiin työtaistelutoimenpiteisiin, mutta että TVK:lla ei ole tämän työehtosopimuksen osalta työehtosopimuslakiin perustuvaa valvontavelvollisuutta. Edelleen TVK on ilmoittanut olevansa valmis tarkastelemaan työmarkkinapelisääntöjä laaja-alaisesti työehtosopimusjärjestelmässä keskusliiton käsityksen mukaan olevien, kokonaisuudistuksen käynnistämistä järjestelmän kehittämiseksi edellyttävien puutteiden pohjalta.

TVK:n vastaus LTK:n ehdotukseen työmarkkinapelisääntöjen laaja-alaisesta tarkastelusta on työtuomioistuimen mielestä ollut ainakin siinä vaiheessa myönteinen ja täyttänyt yleissopimuksen vaatimukset. Kun keskusliitot yleissopimuksen 1 §:n mukaan kuitenkin pyrkivät muun ohessa työrauhan turvaamiseksi kehittämään omalta osaltaan yhteisesti edustamiensa alojen neuvottelusuhteita, ei tämä määräys työtuomioistuimen mielestä rajoitu koskemaan vain keskusliittojen välisiä neuvottelusuhteita eikä myöskään rajoita keskusliittojen velvollisuuksia työrauhan ylläpitämisessä niiden yhteisesti edustamilla aloilla, niin kuin pankkialalla, vain työehtosopimuslain sisältämien velvollisuuksien täyttämiseen. Mainituilla aloilla kumpikin keskusliitto on siten sopimusmääräyksen mukaan velvollinen myötävaikuttamaan siihen, että neuvottelusuhteita työrauhan turvaamiseksi kehitetään myös keskusliittojen jäsenliittojen välillä ja alemmillakin tasoilla. TVK:lla olisi siten saattanut olla aihetta puuttua pankkialan tilanteeseen kanteessa tarkoitettuna aikana tehokkaammin kuin LTK:lle ilmoittamallaan tavalla. Toisaalta ei jutussa ole työtuomioistuimen mielestä osoitettu, että TVK olisi, niin kuin LTK:n kanteessa on sanottu, kieltäytynyt kaikista toimenpiteistä pankkialan tapahtumien johdosta ja myös neuvottelemasta LTK:n kanssa pankkialalla noudatettavista pelisäännöistä. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo näyttämättä jääneen, että TVK olisi syyllistynyt yleissopimuksen rikkomiseen LTK:n kanteessa mainitulla tavalla, ja harkitsee sen vuoksi oikeaksi hylätä tämän kanteen.

Juttujen näin päättyessä saavat asianosaisliitot kärsiä itse juttukulunsa.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Äimälä, Airaksinen, Kenraali ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.