22.4.1981

Sopimuskauden alusta:

Paikkakuntaluokat

Sopimuskauden alusta:

Paikkakuntaluokka I 6,63 mk/yks. Paikkakuntaluokka II 6,42 mk/yks. Paikkakuntaluokka III 6,19 mk/yks.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hukari on Katiskaa vastaan Janakkalan kihlakunnanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli maaliskuun lopussa 1978 solminut puhelimitse työsopimuksen Katiskan kanssa. Tällöin oli sovittu, että Hukari tulisi Katiskan palvelukseen 31.3.1978 lähtien Hämeenlinnan squash-hallin työmaalle. Näin oli tapahtunutkin ja työsuhde siis alkanut sanottuna päivänä tällä työmaalla. Työsuhde Katiskaan oli jatkunut helmikuuhun 1979, ja työsuhteen kestäessä Hukari oli työskennellyt Hämeenlinnan työmaan lisäksi myös Hauhon vanhustentalon työmaalla. Katiska oli järjestäytymätön työnantaja, joka oli työsopimuslain 17 §:n nojalla velvollinen noudattamaan työsuhteessa putkijohto- ja -eristysalan työehtosopimusta. Hämeenlinnan kaupunki, jossa Hukarin työsuhde oli alkanut, kuului II paikkakuntakalleusluokkaan, ja Katiskan olisi siis tullut suorittaa Hukarille palkka sanotun paikkakuntakalleusluokan mukaan. Työnantaja oli kuitenkin maksanut Hukarille palkkaa vain III paikkakuntakalleusluokan mukaan, ja näin Hukarilta oli jäänyt saamatta palkkaa yhteensä 1 203,15 markkaa.

Työehtosopimuksesta ei tosin ilmennyt, oliko työsuhteessa noudatettava työnantajan kotipaikan vaiko työntekopaikkakunnan kalleusluokkaa. Yleinen käytäntö oli kuitenkin, että puheena olevan tapaisessa tilanteessa kalleusluokka määräytyi työntekopaikkakunnan mukaan. Työnantaja oli myös maksanut Hukarille vuoden 1978 itsenäisyyspäivältä palkan väärin. Tällä perusteella Hukarilta oli jäänyt saamatta palkkaa 127,68 markkaa. Muut palkanmaksussa tapahtuneet virheet Katiska oli korjannut työsuhteen päätyttyä. Siinä yhteydessä Katiska oli maksanut Hukarille myös työsopimuslain 22 §:n 5 momentin mukaista odotusajan palkkaa 150,72 markkaa liian vähän.

Kantaja on esittänyt kihlakunnanoikeudelle Rakennustyöläisten Liiton työehto- ja oikeusosaston laskelman Hukarin saatavista vastaajan omistamalta Turengin LVI-asennukselta. Sanotuilla perusteilla Hukari on vaatinut Katiskan velvoittamista suorittamaan hänelle maksamatta jätettyä palkkaa 1 330,83 markkaa ja odotusajan palkkaa 150,72 markkaa korkoineen.

Katiska on kihlakunnanoikeudessa kiistänyt kantajan vaatimukset pyytäen kanteen hylkäämistä. Hän on esittänyt jäljennöksen vastaajan asiamiehen Rakennustyöläisten Liitolle lähettämästä kirjeestä, jossa vastattiin Hukarin korvausvaatimuksiin. Tässä kirjeessä lausuttiin muun ohella, että Hukari oli otettu työhön Janakkalassa pysyvään työsuhteeseen. Hukarin kotipaikalla ei ollut tässä suhteessa merkitystä. Kirjeen mukaan Hukarille oli korvattu työmatkat Turengista aina kullekin työkohteelle ja takaisin. Koko jupakan oli aiheuttanut Hukari itse, kun jäi yllättäen pois työstä lomalle. Edelleen Katiska on esittänyt selvitystä Hukarin saamasta palkasta. Itsenäisyyspäivän palkanmaksussa tapahtunut virhe oli korjattu. Myös odotusajan palkka oli maksettu. Näkemysten ero johtui siitä, että Katiskan mielestä tuntipalkka määräytyi hänen kotipaikkansa mukaan, koska työsopimus oli siellä tehty ja Hukari oli otettu pysyvään työsopimussuhteeseen.

Vastaaja on edelleen lausunut, että vastaajakin oli pitänyt työsopimuslain 17 §:n mukaisena työehtosopimuksena putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimusta. Kantaja ei ollut voinut osoittaa, että vastaajan tulisi maksaa palkka kantajalle II paikkakuntakalleusluokan mukaan sen vuoksi, että kantajan ensimmäinen työkohde oli sattunut sijaitsemaan Hämeenlinnan kaupungin alueella. Asiaa oli tiettävästi käsitelty liittojen välisissä neuvotteluissa 6.11.1979, mutta mitään päätöstä asiassa ei ollut tehty, vaan pöytäkirjaan oli kirjattu ainoastaan työntekijäliiton kanta asiassa. Vastaaja oli saanut tietää työnantajaliiton edustajalta, että kun kysymyksessä oli pysyvä työsuhde, tuli palkka maksaa liikkeen sijaintipaikkakunnan kalleusluokan mukaan. Työntekijälle aiheutuneet kustannuksethan korvattiin erikseen matkakorvauksina ja päivärahoina, ja kiistatonta oli, että Hukari oli tullut vastaajan palvelukseen pysyvään työsuhteeseen.

Kantaja oli työskennellyt Hämeenlinnassa squash-hallin työmaan lisäksi autotehtaalla. Sitten hän oli työskennellyt esimerkiksi Hauhon kunnassa vanhustentalon työmaalla, Janakkalan kunnassa Harvialassa ja jälleen Hämeenlinnassa lääninhallituksen korjaustyössä. Koko ajan vastaaja oli maksanut kantajalle työmatkakorvauksen ja päivärahaa jopa yli työehtosopimuksen edellyttämän määrän. Siltä varalta, että vastaaja velvoitettaisiin korvaamaan kantajalle kanteessa esitetyistä vaatimuksista osaakaan, vastaaja on vaatinut liikaa suorittamansa määrän ottamista huomioon ja sen kuittaamista vastasaatavana. Vastaaja on jatkanut, että työsuhde oli alkanut jo 31.3.1978. Sen sijaan kantajan väite työsopimuksen solmimistavasta oli väärä, ja kantajan mainitsemassa puhelinkeskustelussa oli ainoastaan ollut kysymys siitä, että vastaaja oli suostunut tapaamaan Hämeenlinnassa asuvan kantajan Hämeenlinnassa sijaitsevalla työmaalla, koska tämä oli sopinut kantajalle parhaiten. Tuolloin vastaaja vain oli osoittanut työkohteen kantajalle, mutta kysymys ei ollut työsopimuksen solmimisesta. Se oli tehty jo aikaisemmin. Sitä paitsi työehtosopimuksen mukaan ratkaisevaa ei ollut, missä sopimus oli tehty, vaan mitä se tarkoitti. Tässä tapauksessa se oli tarkoittanut pysyvän työsuhteen solmimista, mistä osoituksena oli, että kantaja oli sanonut itsensä irti aiemmasta työpaikastaan, missä kantaja oli ollut noin 14 vuotta. Hän ei varmaan olisi sanonut itseään irti vanhan työnantajan palveluksesta yhden työkohteen vuoksi. Vastaaja oli näin ollen katsonut, että palkka tuli maksaa liikkeen sijaintipaikkakunnan mukaan. Se, että kantaja oli joutunut tekemään työtä vieraalla paikkakunnalla, oli hänelle korvattu erikseen niin kuin työehtosopimus oli edellyttänyt, tosin vastaaja oli erehdyksessä suorittanut eräät päivärahat liian suurina. Itsenäisyyspäivän palkka oli myös maksettu asiallisesti III paikkakuntakalleusluokan mukaan. Kun kantajalle oli jo keväällä 1978 suoritettu odotusajan palkkakin, ei aihetta oikeudenkäyntiin ollut, erityisesti koska työnantajan kanta kalleusluokkakysymykseen oli saatettu Rakennustyöläisten Liiton ja siten myös kantajan tietoon jo tuolloin.

Vastaaja on vielä esittänyt Janakkalan piirin nimismiehen todistuksen siitä, että hän oli ilmoittanut aloittavansa 17.5.1976 putkityöurakoinnin Janakkalan kunnassa sekä sen lähiympäristössä toiminimellä Turengin LVI-asennus, Jorma Katiska.

Hukari on vastineen johdosta vielä lausunut, että työsopimus oli syntynyt puhelimitse. Tämän jälkeen työsuhde oli alkanut silloin, kun kantaja työsopimuksen perusteella oli alkanut työskennellä Hämeenlinnan squash-hallin työmaalla, eli työsuhde oli alkanut Hämeenlinnassa. Kantaja ei ollut koskaan väittänyt, että kantajan kotipaikalla olisi asiassa jotain merkitystä. Hukari on esittänyt Putkijohtotyönantajainliiton edustajan ja Rakennustyöläisten Liiton edustajan allekirjoittaman 6.11.1979 päivätyn lausunnon, jossa liitot totesivat yksimielisesti, että Matti Hukarille olisi tullut putkijohtoalan työehtosopimuksen mukaan maksaa työsuhteensa ajalta II paikkakuntakalleusluokan mukaista palkkaa.

Kantaja on katsonut, että mikäli pyydettäisiin työtuomioistuimen lausuntoa työehtosopimuksen oikeasta sisällöstä, olisi työtuomioistuin sidottu sopimusosapuolten lausuntoon. Työnantajan kotipaikka ei siis ollut ratkaiseva asialle. Mikäli asia olisi toisin, johtaisi se siihen, että ne työntekijät, jotka työskentelivät sellaisten suurten yritysten kuin Keskusosuusliike Hankkijan tai Huber Oy:n palveluksessa, saisivat aina palkkaa I paikkakuntakalleusluokan mukaan, koska tällaisten yritysten kotipaikka yleensä oli Helsinki.

Vastaaja on kihlakunnanoikeudessa vielä lausunut, että hän oli saanut työnantajaliitosta tietää, ettei työnantajaliitto ollut ottanut asiaan kantaa ja kannanotto oli ollut ainoastaan Rakennustyöläisten Liiton. Syy tähän oli ollut se, ettei työnantaja ollut liiton jäsen. Tiettävästi liittojen välistä pöytäkirjaa ei ollut allekirjoitettu 26.11.1979 mennessä, eikä sitä tässä tapauksessa voitu soveltaa senkään takia, että työsuhde oli päättynyt jo vuoden 1979 alussa. Koska Keskusosuusliike Hankkijalla ja Huber Oy:llä oli haarakonttorit, niiden työntekijäin palkat määräytyivät paikallisen konttorin sijaintipaikkakunnan mukaan.

Kantaja on kuittausvaatimuksen osalta todennut, että päivärahat oli maksettu sopimuksen mukaan. Vastaajan vastasaatava ei ollut selvä eikä riidaton.

Kihlakunnanoikeus on 29.11.1979 antamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että Katiska, joka oli ottanut Hukarin pysyvässä työsuhteessa palvelukseensa Hämeenlinnan kaupungissa 31.3.1978, on työnantajana velvollinen työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan noudattamaan vähintään niitä palkkaehtoja, jotka kyseessä olevasta tai siihen lähinnä rinnastettavasta työstä asianomaisen alan yleiseksi katsottavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa on noudatettavaksi määrätty, ja Hämeenlinnan kaupunki kuuluu vahvistetun paikkakuntakalleusluokituksen mukaan II paikkakuntakalleusluokkaan. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hyläten vaatimukset enemmälti asiassa esitettyyn selvitykseen nähden velvoittanut Katiskan suorittamaan Hukarille työsuhteen ajalta palkkana 1 203,15 markkaa, odotusajan palkkana kuuden päivän ajalta 26,12 markan mukaan määräytyvän tuntipalkan mukaan 150,72 markkaa ja saamatta jääneenä palkkana itsenäisyyspäivältä 9,12 markkaa korkoineen.

Katiska on hakenut muutosta kihlakunnanoikeuden päätökseen ja lausunut muun ohella, ettei kihlakunnanoikeus olisi saanut päättää juttua lausumatta mitään vastaajan kuittausvaatimuksesta. Vastaaja on esittänyt Putkijohtotyönantajainliiton edustajan lausunnon, jossa sanotaan muun ohessa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Putkijohtoalan työehtosopimus ei sellaisenaan sano mitään paikkakuntakalleusluokan määräytymisestä. Perinteellinen käytäntö on kuitenkin ollut, että toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen otetun työntekijän palkkauksessa noudatetaan työnantajan toimipaikan paikkakunnan paikkakuntakalleusluokitusta. Mikäli työnantajalla on useampi kiinteä toimipaikka eli sivukonttori noudatetaan aina asianomaisen työsopimuksen tehneen sivukonttorin paikkakuntakalleusluokkaa. Mikäli työntekijä on otettu määräaikaiseen työsuhteeseen määrättyä työmaata varten, noudatetaan työmaan sijaintipaikkakunnan paikkakuntakalleusluokkaa.

Annetun lausunnon sisältöön on vaikuttanut Rakennustyöläisten Liiton antama tieto, että putkiasentaja Hukari on otettu määräaikaiseen työsuhteeseen Hämeenlinnan kaupungissa sijaitsevalle työmaalle. Julistamassaan päätöksessä kihlakunnanoikeus on kuitenkin katsonut selvitetyksi, että putkiasentaja Hukari on otettu pysyvään eli toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Näin ollen lausunnon pohjana ollut tieto ei pidä paikkaansa muuhun kihlakunnanoikeudessa esitettyyn ja hyväksyttyyn selvitykseen verrattuna.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Katiska on katsonut, että lausunnon perusteella asia olisi palautettava kihlakunnanoikeuteen, jotta sen antajaa voitaisiin kuulustuttaa todistajana. Kihlakunnanoikeuden päätös oli asiallisesti virheellinen. Kiistatta oli käynyt selville, että kantaja oli tullut vastaajan palvelukseen toistaiseksi voimassa olleeseen työsuhteeseen. Aivan yhtä kiistatonta oli, että tällaisessa työsopimussuhteessa palkka tuli maksaa työnantajan kotipaikan mukaisesti, jos liike sijaitsi tuolla paikkakunnalla. Eri asemassa olivat suurten liikkeiden sivukonttorit. Kihlakunnanoikeudessa oli vastaajan mielestä sotkettu kokonaan käsitteet toistaiseksi voimassa oleva työsopimussuhde ja määräaikainen työsopimussuhde. Päätöksessä katsottiin kysymyksessä olleen pysyvän työsopimussuhteen, mutta palkka oli kuitenkin katsottu voitavan määrätä määräaikaisen työsopimussuhteen palkkaperusteita soveltaen. Jutun käsittelyn keskeneräisyyttä osoitti se, että oikeus katsoi pysyvän työsopimussuhteen syntyneen Hämeenlinnassa, vaikka sellaista ei ollut näytetty vastoin vastaajan kiistämistä. Hämeenlinnan kaupunki oli liittynyt juttuun vain sikäli, että kantajan ensimmäinen ja joku muukin työmaa oli sijainnut siellä. Asiassa oli sittenkin ratkaisevaa vain se, oliko kysymyksessä vain toistaiseksi voimassa oleva työsopimussuhde vaiko määräaikainen tai muutoin sellaiseksi katsottava. Kantaja ei ollut millään tavoin voinut osoittaa, että kysymyksessä olisi ollut tuollainen määräaikainen sopimussuhde.

Katiska on pyytänyt jutun palauttamista kihlakunnanoikeudelle uutta lainmukaista menettelyä varten ja edellä mainitun henkilön todistajana kuulemista varten tai kihlakunnanoikeuden päätöksen kumoamista.

Hukari on vastineena Katiskan valituskirjelmään lausunut ensin kuittausvaatimuksen osalta, että työnantajan kanssa oli sovittu, että Hukarin työskennellessä Hauholla hänelle maksettaisiin työehtosopimuksen mukaista päivärahaa korvaukseksi niistä ylimääräisistä kuluista, joita työskentely vieraalla paikkakunnalla aiheutti. Päiväraha ei siis ollut palkkaa vaan matkustamisesta aiheutuneiden kustannusten korvausta. Näin ollen kuittausvaatimus oli aiheeton. Eihän työnantaja ollut edes väittänyt, että hänellä olisi saatavaa Hukarilta, jota kuittaus välttämättä edellyttäisi.

Kirjelmässään Hukari on edelleen käsitellyt käsitteiden työsopimussuhde ja työsuhde eroa. Hukari oli tullut toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen Katiskan palvelukseen 31.3.1978 aikaisemmin esitetyllä tavalla. Työsuhde oli siis alkanut Hämeenlinnassa, kuten kihlakunnanoikeus oli oikein todennut. Työsuhteen oleminen voimassa toistaiseksi ei kuitenkaan ollut merkityksellinen seikka jutun ratkaisulle. Työsopimuksen sisällön osalta Hukari on viitannut liittojen yhteiseen kihlakunnanoikeudelle esitettyyn kannanottoon. Hovioikeus voisi pyytää työtuomioistuimen lausuntoa. Putkijohtotyönantajainliiton edustajan hovioikeudelle jätetyssä kirjelmässä esitetty oli laadittu vastoin parempaa tietoa. Aikanaan käydyissä neuvotteluissa allekirjoitetussa kannanotossa ei ollut millään tavalla esitetty, että Hukarin työsuhde olisi ollut määräaikainen. Myöskään ei ollut todettu, että Hukari olisi työskennellyt lyhyen aikaa Hauhon työkohteessa. Kannanotossa oli todettu vain, että Hukari oli tullut työsuhteeseen Hämeenlinnassa ja työskennellyt myös Hauholla. Neuvotteluissa Rakennustyöläisten Liittoa edustaneet kaksi jaostosihteeriä olivat valmiita esiintymään jutussa todistajina hovioikeudessa.

Sanotuilla perusteilla Hukari on pitänyt kihlakunnanoikeuden päätöstä täysin oikeana.

Kouvolan hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuinta antamaan lausuntonsa siitä, onko Putkijohtotyönantajainliiton ja Rakennustyöläisten Liiton välillä 22.5.1977 solmitun putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksen paikkakuntaluokittelua koskevassa 8 §:ssä tarkoitettu noudatettavaksi työntekijän palkkauksessa työnantajan toimipaikan paikkakunnan kalleusluokkaa vai ensimmäisen työmaan sijaintipaikkakunnan kalleusluokkaa.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Rakennustyöläisten Liitolle ja Putkijohtotyönantajainliitolle tilaisuuden tulla asiassa kuulluiksi.

Rakennustyöläisten Liitto on lausunnossaan esittänyt muun ohella, että määrättäessä perusteita, joiden mukaan työntekijän paikkakuntakalleusluokittelun mukainen palkkaryhmä määräytyi, oli lähtökohtana pidettävä sitä, mihin paikkakuntakalleusluokittelun mukaisella palkkaryhmittelyllä oli pyritty, kun se oli otettu työehtosopimukseen. Lähtökohdaksi ei sen sijaan yksioikoisesti voitu ottaa sitä, työskentelikö työntekijä määräaikaisessa vai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Myös toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevän työntekijän palkka voi määräytyä muun kuin työnantajan (tai piirikonttorin) kotipaikan mukaan. Paikkakuntakalleusluokittelun mukaisella palkkaryhmittelyllä oli pyritty tasaamaan työntekijälle eri paikkakuntien kustannuseroja. Tällä perusteella pitäisi määräävänä olla sen paikkakunnan, johon työntekijän työsuhteella on eniten yhtymäkohtia, toisin sanoen paikkakunnan, jolla työntekijä työsuhteen merkeissä pääasiassa oleskeli.

Lausuntopyynnön tarkoittamassa jutussa työsuhde oli alkanut Hämeenlinnassa, joka kuului II paikkakuntakalleusluokkaan, ja suurin osa työskentelystä tapahtunut siellä, joskin työntekijä oli ajoittain työskennellyt myös III paikkakuntakalleusluokkaan kuuluvalla paikkakunnalla.

Työnantajan kotipaikka kuului III ja työntekijän kotipaikka II paikkakuntakalleusluokkaan. Työnantajalla oli kotonaan pienehkö varasto, mutta tarvikkeet työmaille tulivat pääasiassa suoraan tukkuliikkeistä. Työntekijä oli kertomansa mukaan työsuhteen kestäessä käynyt ainoastaan kerran työnantajan kotona. Työsuhteella ei näin ollen juurikaan ollut liittymäkohtia työnantajan kotipaikkaan. Myöskään työntekijän kotipaikalla ei tässä suhteessa ollut asiassa ratkaisevaa merkitystä. Näillä perusteilla Hukarille olisi tullut maksaa II paikkakuntakalleusluokan mukaista palkkaa, koska Hämeenlinna, johon työsuhteella oli eniten liittymäkohtia, kuului II paikkakuntakalleusluokkaan.

Putkijohtotyönantajainliitto on lausunnossaan esittänyt muun muassa seuraavaa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Putkijohtoalan työehtosopimuksen 8 §:n soveltaminen

Väliotsikossa mainitussa työehtosopimuspykälässä ovat putkijohtoalan työehtosopimuksen paikkakuntakalleusluokituksen soveltamista koskevat määräykset. Sopimuskohdasta puuttuvat paikkakuntakalleusluokituksen soveltamista koskevat tarkemmat määräykset ja ne ovat jääneet käytännön varaan. Soveltamisperiaatteista on työehtosopimusosapuolten kesken neuvoteltu vuosien varrella joitakin kertoja ja näissä neuvotteluissa on toistaiseksi saavutettu yksimielisyys. Käytännön soveltamistapauksina ovat tulleet esiin lähinnä seuraavat tilanteet:

1. Työnantaja harjoittaa toimintaa yhdessä kiinteässä toimipaikassa, joka sijaitsee esim. toiseen kalleusluokkaan kuuluvassa kaupungissa. Työnantaja on ottanut palvelukseensa toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen työntekijän. Tämän työntekijän palkkaukseen noudatetaan II kalleusluokan mukaista palkkausta. - Kysymyksessä on paikkakuntaluokituksen ns. perustilanne ja sovellutuksesta on oltu yksimielisiä.

2. 1-kohdassa tarkoitettu työnantaja lähettää siinä tarkoitetun työntekijän matkatyöhön I kalleusluokassa olevalle paikkakunnalle. Palkkaukseen sovelletaan II kalleusluokan määräyksiä. - Tästä soveltamisperiaatteesta on tähän asti oltu yksimielisiä.

3. Työnantajan 1-kohdassa tarkoitettu kiinteä toimipaikka sijaitseekin I kalleusluokan paikkakunnalla, jolloin 1-kohdan mukaisessa tilanteessa palkkauksessa noudatetaan I kalleusluokan palkkausta. Työnantaja lähettää tällaisen työntekijän matkatyöhön II paikkakuntakalleusluokan alueella sijaitsevaan työkohteeseen. Palkkauksessa noudatetaan tällöinkin I kalleusluokan palkkausta. - Tästä soveltamisperiaatteesta ollaan tähän asti oltu yksimielisiä.

4. Työnantaja on saanut työkohteen, joka sijaitsee I kalleusluokkaan kuuluvalla paikkakunnalla. Työnantaja palkkaa määräaikaiseen työsuhteeseen tätä työkohdetta varten työntekijän. Palkkauksessa noudatetaan I kalleusluokan palkkausta. Mikäli työkohde sijaitsee II kalleusluokkaan kuuluvalla paikkakunnalla, palkkauksessa noudatetaan tässä tapauksessa vastaavasti II kalleusluokan mukaista palkkausta.

5. Työnantaja on palkannut kiinteään toimipaikkaansa varastotyöhön kesäapulaisia tai harjoittelijoita, jotka ovat olleet tietyn määräajan kestävässä määräaikaisessa työsuhteessa. Palkkauksessa on noudatettu kiinteän toimipaikan kalleusluokan mukaista palkkausta kuten 1. tapauksessa on esitetty. Tällöin on huomattavaa, että työsopimuksen mukainen työ suoritetaan kiinteässä toimipaikassa.

6. Työnantaja, joka harjoittaa toimintaa useasta eri kiinteästä toimipaikasta käsin noudattaa kussakin toimipaikassa edellä esitettyjä periaatteita. Esim. liittomme jäsenliike Vesi-Hyvönen Oy noudattaa Kuopion toimipisteensä osalta Kuopion kalleusluokitusta ja Kajaanin toimipisteen osalta Kajaanin paikkakuntakalleusluokitusta.

Edellä esitetyistä esimerkkitapauksista on kaikista oltu tähän asti yksimielisiä. Muita käytännön soveltamistapauksia ei liittojen välisissä neuvotteluissa ja muissa keskusteluissa ole esiintynyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Putkijohtotyönantajainliitto on edelleen lausunut, että lukuunottamatta erityistyöehtosopimuksia, joissa oli erikseen sovittu I paikkakuntakalleusluokan mukaisen palkkauksen noudattamisesta, liitto ei tiennyt tapauksia, joissa myös toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevän työntekijän palkka voi määräytyä muun paikkakunnan kuin työnantajan (tai piirikonttorin) kotipaikan mukaan. Rakennustyöläisten Liiton viitattua Hukarin työsuhteen yhtymäkohtiin tiettyihin paikkakuntiin ja tämän liittymän vaikutuksiin paikkakuntakalleusluokitukseen Putkijohtotyönantajainliitto on lausunut, ettei keskustelu liittojen välillä koskaan ollut liikkunut tällä tasolla, vaan se oli pitäytynyt edellä selostettuihin esimerkkitilanteisiin ja niissä sovittuihin ratkaisuihin. Muita liittymiä käytännössä ei ollut toistaiseksi tunnettu eikä asiasta tehty muitakaan sopimuksia.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiasta seuraavan lausunnon:

Asiakirjoista saatavan ja työtuomioistuimessa esitetyn selvityksen mukaan Matti Hukari ja Jorma Katiska ovat maaliskuun lopulla 1978 sopineet puhelimitse, että Hukari tulee Katiskan palvelukseen Hämeenlinnassa olevalle squash-hallin työmaalle, ja Hukari on aloittanut työnteon oman kertomuksensa mukaan seuraavana päivänä 31.3.1978. Selvitystä ei ole esitetty siitä, mitä osapuolet muutoin tuolloin ovat sopineet työsuhteen ehdoista. Squash-hallin työmaan päätyttyä Hukari on ollut työssä Katiskan palveluksessa tehden työtä välillä myös Hauhon kunnan puolella ja Katiskan ilmoituksen mukaan myös Janakkalan kunnan alueella. Pääosan työsuhteen kestoajasta, noin yhdeksästä kuukaudesta on Hukari kuitenkin tehnyt työtä Hämeenlinnan alueella.

Työnantajalla on toimipaikallaan Janakkalan kunnassa ollut esitetyn selvityksen mukaan pienehkö varasto, ja työnantaja on johtanut yrityksensä toimintaa ilmeisesti Janakkalasta käsin. Toiminta on puheena olevana aikana kuitenkin esitetystä selvityksestä päätellen ollut varsin vähäistä. Hukari on työtuomioistuimessa kertonut, että hän oli työsuhteensa loppuaikana yrityksen ainoa työntekijä.

Putkijohto- ja putkieristysalan työehtosopimuksessa niin kuin useissa muissakaan työehtosopimuksissa ei ole määräystä siitä, minkä paikkakuntakalleusluokan mukaan työntekijän palkka milloinkin on määrättävä. Rakennusalan työehtosopimuksessa on määräys, jonka perusteella paikkakuntakalleusluokka määräytyy sen kunnan paikkakuntakalleusluokan mukaan, jossa työmaa sijaitsee. Käytännössä on vakiintuneesti katsottu, että paikkakuntakalleusluokka, jonka mukaan työntekijän palkka määräytyy, on työpaikan kunnan paikkakuntakalleusluokan mukainen, ainakin ellei muuta ole sovittu. Jos taas kysymys on työntekijästä jonka työntekopaikka jatkuvasti vaihtuu, niin kuin on laita esimerkiksi asianosaisten esille tuomissa eräissä vesijohtoliikkeissä, voi paikkakuntakalleusluokka määräytyä työnantajan pääkonttorin taikka sivukonttorin mukaan.

Näin ollen asiassa voidaan perustella sekä kantajan että vastaajan näkemystä. Ottaen huomioon Katiskan yrityksen toiminnan vähäisen laajuuden ja sen keskittymisen kanteen tarkoittamana aikana ainakin pääasiassa juuri niille työmaille, joilla Hukari työskenteli, sekä sen, että Hukari lyhyehkön työsuhteensa miltei koko kestoajan on työskennellyt Hämeenlinnassa, johon hänet oli otettu työhön, työtuomioistuin pitää perusteltuna hänen palkkauksensa määräytymistä Hämeenlinnan eli II paikkakuntakalleusluokan mukaan.

Työtuomioistuimessa läsnä asiaa ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Airaksinen, Parkkinen, M. Virtanen, Kuivanen, Leivo ja Suominen.

Tuomio oli yksimielinen.