10.4.1981

RATKAISU

Asianosaisliittojen kesken 1.4.1980 tehdyssä pankkialan toimihenkilöitä koskevassa, 1.3.1980 alkaen sovellettavaksi sovitussa työehtosopimuksessa on muun ohella seuraavat määräykset:

1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Tässä sopimuksessa määrätään Pankkialan Työnantajaliiton jäsenpankkien palveluksessa työskentelevien Pankkitoimihenkilöliitto - Bankmannaförbundet r.y. -nimiseen yhdistykseen kuuluvien toimihenkilöiden työehdot.

2. Sopimus ei kuitenkaan koske:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

e) sijaisia tai tilapäisiä toimihenkilöitä, joiden kanssa on sovittu enintään kolmen kuukauden määräaikaisesta työsopimuksesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § Työhön ottaminen

1. Työsuhteen alussa on työnantajan ja toimihenkilön tehtävä keskenään kirjallinen työsopimus sopijapuolten eli liittojen yhteisesti hyväksymän työsopimusmallin mukaan (liite 1).

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Luottamusmiehellä on oikeus toimihenkilön suostumuksella tutustua tehtyyn työsopimukseen. Tällaisesta mahdollisuudesta ilmoitetaan toimihenkilölle työsopimusta tehtäessä.

6. Työsopimusta ei katsota tilapäiseksi, sijaisuutta koskevaksi tai muuten määräaikaiseksi, ellei näin ole nimenomaan sovittu.

7. Pelkästään kalenteriaikaan sidottu määräaikainen työsopimus voidaan tehdä vain erityistapauksissa Määräaikaisuuden peruste on mainittava työsopimuksessa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Työsuhteen päättyminen

1. Työsopimuksen irtisanomiseen noudatetaan puolin ja toisin keskusjärjestöjen välillä tehtyä irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevaa sopimusta ellei jäljempänä olevista määräyksistä muuta johdu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § SOVELTAMISALA

Sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen päättämistä irtisanomalla sekä lomauttamista. Sopimus ei koske

1.1. työntekijää, jonka työsopimus on tehty määräajaksi eikä

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2 § IRTISANOMISAJAT

Työsopimusta irtisanottaessa noudatetaan työnantajan irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 5 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 5 vuotta mutta enintään 10 vuotta 2 kuukauden irtisanomisaikaa, yli 10 vuotta mutta enintään 15 vuotta 3 kuukauden irtisanomisaikaa ja yli 15 vuotta 4 kuukauden irtisanomisaikaa sekä työntekijän irtisanoessa työsopimuksen, jos työsuhde on jatkunut keskeytyksettä enintään 10 vuotta 14 päivän irtisanomisaikaa sekä yli 10 vuotta 1 kuukauden irtisanomisaikaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § IRTISANOMISAJAN LAIMINLYÖNTI

Työnantaja, joka ei noudata irtisanomisaikaa, on velvollinen suorittamaan työntekijälle täyden palkan irtisanomisajalta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § IRTISANOMISEN PERUSTEET

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukaista erityisen painavaa syytä. Tällaisena irtisanomisperusteena pidetään sellaisia taloudellisia ja tuotannollisia syitä, jotka aiheuttavat työn muuta kuin tilapäistä vähentymistä. Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista, samoin kuin sellaisia työntekijöistä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättämistä, järjestysmääräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5 § KORVAUS PERUSTEETTOMASTA IRTISANOMISESTA JA LOMAUTTAMISESTA

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Jos työnantaja perusteettomasti irtisanoo työntekijän työsopimuksen tai perusteettomasti lomauttaa hänet eikä käytyjen neuvottelujen jälkeen ennen työsuhteen päättymistä tai lomautuksen alkamista peruuta toimenpidettä, hän on velvollinen korvaamaan työntekijän vahingon.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12 § NEUVOTTELUJÄRJESTYS

Jos irtisanomisesta tai lomauttamisesta syntyy erimielisyyttä, voidaan erimielisyys saattaa ratkaistavaksi työehtosopimuksessa sovittua yleistä neuvottelujärjestystä noudattaen. Elleivät työnantaja- ja työntekijäliitot pääse asiassa yksimielisiksi, voidaan se alistaa työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Pankkitoimihenkilöliitto on työtuomioistuimessa lausunut, että kevään 1980 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä oli asianosaisliittojen kesken sovittu erilaisten työsopimusten käyttöä koskevista yhteisistä ohjeista, joissa oli todettu jo aiemmin voimassa olleet periaatteet määräaikaisten työsopimusten perusteista. Nämä ohjeet oli otettu Pankkitoimihenkilöliiton työehto- ja palkkasopimuskirjaseen ajalle 1.3.1980-28.2.1981 ja niissä sanottiin muun muassa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

OHJEET ERILAISTEN TYÖSOPIMUSTEN KÄYTÖSTÄ

Pankkialalla työskentelevät toimihenkilöt ovat 1.3.1980 lukien joko kuukausipalkkaisia tai tuntipalkkaisia toimihenkilöitä. Työsuhteen keston perusteella heidän työsopimuksensa voidaan jakaa toistaiseksi voimassa oleviin ja määräaikaisiin työsopimuksiin. Toistaiseksi voimassa oleva työsopimus päättyy työnantajapuolelta irtisanomismenettelyn kautta kun taas määräaikainen työsopimus päättyy sovitun määräajan päätyttyä.

Työehtosopimuksen 2 §:n 6. kappaleen mukaan työsopimusta ei katsota tilapäiseksi sijaisuutta koskevaksi tai muuten määräaikaiseksi, ellei näin ole nimenomaan sovittu. Mikäli työnantajan ja toimihenkilön välillä on sovittu määräaikaisesta työsopimuksesta, on täytettävään työsopimuskaavakkeeseen yksilöitävä sijaisuuden tai tilapäisyyden peruste sekä arvioitu kestoaika. Sijaisuuden perusteena voivat tulla kysymykseen esim. synnytyslomasijaisuus ja sairausajan sijaisuus. Tilapäisyyden perusteena voi tulla kysymykseen töiden tilapäinen lisääntyminen mm. osakeannin tai atk:lle siirtymisen johdosta.

Koska työnantajapuolella on näyttövelvollisuus, mikäli käytetään erityistyppisiä työsopimuksia kuten määräaikaisia, tilapäisiä tai sijaistyösuhteita, on näissä tilanteissa erityisen huolellisesti täytettävä työsopimuskaavakkeen kohta 2. Tarvittaessa työnantajan on pystyttävä osoittamaan työsopimukseen merkitty määräaikaisuuden peruste.

Korkein oikeus on katsonut eräissä päätöksissään, että työsopimus on muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi, mikäli määräaikaistyösopimukset seuraavat toisiaan ilman että tehtävien luonteesta selvästi ilmenee kulloisenkin määräaikaisuuden peruste. Tämän vuoksi mikäli määräaikaista työsopimusta sovitaan jatkettavaksi työnantajan ja toimihenkilön välillä, on uuden työsopimuksen kesto ja peruste yksilöitävä työsopimuskaavakkeissa samalla tapaa kuin ensimmäistä työsopimusta tehtäessä.

Työsopimuslain 39 §:n mukaan määräaikainen työsopimus muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi, mikäli työnantaja hyväksyy työn tekemisen määräajan päättymisen jälkeen ilman, että on sovittu uudesta määräaikaistyösuhteesta. Tämän mukaisesti määräaikainen työsopimus muuttuu toistaiseksi voimassa olevaksi, ellei määräaikaisen työsopimuksen päättyessä välittömästi tehdä uutta määräaikaistyösopimusta, joka asianmukaisesti kestoltaan ja perusteeltaan yksilöidään.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Annikki Hakala oli ollut työsuhteessa Pankkialan Työnantajaliiton jäsenyritykseen Töysän Säästöpankkiin 9.1.197828.5.1980. Tästä ajasta hän oli työskennellyt määräaikaisilla työsopimuksilla ensiksi ajan 9.1.1978-31.8.1979. Hänen kanssaan ei ollut tehty lainkaan kirjallista työsopimusta ajalle 1.9.1979-30.9.1979. 1.10.1979 hänen kanssaan oli tehty uusi työsopimus, joka oli voimassa määräajan ja päättyi 31.3.1980. Työsopimusta tehtäessä työnantaja oli ilmoittanut Hakalalle ainoastaan sopimuksen päättymisajankohdan, mutta ei määräaikaisuuden perustetta. Hakala oli ilmoittanut työnantajalle, että työehtosopimuksen mukaan määräaikaisen työsopimuksen tulisi sisältää myös yksilöity peruste määräaikaisuudelle. Koska työnantaja oli asettanut sopimuksentekotilanteessa vaihtoehdoiksi joko työsuhteen päättämisen tai uuden puutteellisen määräaikaissopimuksen allekirjoittamisen, oli Hakalan ollut pakko allekirjoittaa työsopimus.

Pankin luottamusmies oli tämän jälkeen neuvotellut asiasta ja vaatinut työsuhteen käsittelemistä toistaiseksi voimassa olevana, koska työsopimus ei täyttänyt määräaikaiselle työsopimukselle asetettuja ehtoja. Työnantaja oli kieltäytynyt neuvottelemasta eikä ollut myöskään suostunut määrittämään kantaansa erimielisyyden osalta. Tällöin luottamusmies oli 10.3.1980 siirtänyt asian liittojen välillä käsiteltäväksi. Työnantajaliitolle 12.3.1980 lähettämässään kirjeessä Pankkitoimihenkilöliitto oli katsonut, että Hakala työskenteli toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa, ja vaatinut työsopimuksen muuttamista toistaiseksi voimassa olevaksi. Samoin toimihenkilöliitto oli katsonut Töysän Säästöpankin rikkoneen luottamusmiessopimuksen neuvottelujärjestysmääräyksiä, koska työnantaja ei ollut suostunut neuvottelemaan eikä määrittämään kantaansa asiasta luottamusmiessopimuksessa edellytetyin tavoin.

Liittojen ryhdyttyä neuvottelemaan asiasta oli Hakalan työsopimus jo päättynyt, ja hänen kanssaan oli 24.3.1980 tehty uusi määräaikaiseksi nimitetty sopimus ajalle 1.-30.4.1980. Perusteena oli mainittu kahden toimihenkilön Kaija Valtakoski/Aune Mäenniemi talvilomien lomitus. Valtakoski oli kuitenkin pitänyt lomansa 10.-21.3.1980 ja siis jo ennen määräaikaisen työsopimuksen allekirjoittamista. Mäenniemen talviloma oli sijoittunut aikaan 9.-25.4.1980 ja kattoi siten vain noin puolet sopimuksen voimassaoloajasta. Liittojen välisissä neuvotteluissa Pankkitoimihenkilöliitto oli esittänyt aiemmat vaatimukset 1.10.1979 solmitun työsopimuksen osalta perusteella, ettei se ollut sisältänyt yksilöityä määräaikaisuuden perustetta, ja 24.3.1980 solmitun työsopimuksen osalta sillä perusteella ettei työsopimuksessa ilmaistu määräaikaisuuden peruste vastannut todellista tilannetta. Liittokohtaisten neuvottelujen jatkuttua Hakalan viimeisessäkin työsopimuksessa ilmoitetun määräajan 30.4.1980 yli oli työnantajaliitto ilmoittanut, ettei Hakalan työsuhdetta päätettäisi ennen liittokohtaisten neuvottelujen päättymistä. Neuvottelujen päätyttyä 27.5.1980 oli Pankkialan Työnantajaliitto ilmoittanut pitävänsä Hakalan työsopimuksia määräaikaisina. Tämän perusteella Hakalan työsuhde Töysän Säästöpankkiin oli päätetty 28.5.1980. Työnantajaliitto oli ilmoittanut kirjallisesti kantansa Pankkitoimihenkilöliitolle 9.6.1980.

Työehtosopimuksen 2 §:n 6 ja 7 kohdan mukaan määräaikaisen työsopimuksen oli sisällettävä työsuhteen kestoaika ja määräaikaisuuden peruste. Liittojen välillä kevään 1980 työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä sovituissa erilaisten työsopimusten käyttöä koskevissa ohjeissa oli työehtosopimuksen 2 §:n 6 kohtaa täsmennetty yhteisellä tulkintaohjeella, jonka mukaan työsopimuskaavakkeeseen oli yksilöitävä sijaisuuden tai tilapäisyyden peruste. Ohjeiden mukaan työnantajan oli pystyttävä osoittamaan määräaikaisuuden peruste. Ohjeisiin sisältyvät tulkintaperiaatteet olivat olleet liittojen välillä voimassa jo ennen kevättä 1980, joten ne merkitsivät vain aikaisemman käytännön kirjaamista. Tulkintaperiaatteet merkitsivät sitä, että mikäli määräaikaisuuden perustetta ei ollut työsopimuksessa asianmukaisesti yksilöity tai mikäli se ei vastannut todellista tilannetta, oli työsopimusta pidettävä alun perin toistaiseksi voimassa olevana. Työnantajaliiton näkemys, ettei Hakalan työsuhde voinut työehtosopimuksen perusteella muuttua toistaiseksi voimassa olevaksi, oli tämän vuoksi merkityksetön. Sopimusta työsuhteen päättämisestä työnantajaliiton kanssa ei ollut tehty. Pankkitoimihenkilöliitto oli korostanut neuvottelujen loppuun asti, että Hakalan työsuhdetta oli käsiteltävä toistaiseksi voimassa olevana, jonka päättäminen edellytti irtisanomisperustetta ja irtisanomisajan noudattamista. Näin ollen Hakalan työsuhde oli viimeistään 1.10.1979 lukien ollut toistaiseksi voimassa oleva ja Töysän Säästöpankki oli katkaistessaan työsuhteen 28.5.1980 jättänyt noudattamatta alan työehtosopimuksen mukaista irtisanomisaikaa ja päättänyt Hakalan työsuhteen ilman Liiketyönantajain Keskusliiton ja Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestöjen Keskusliiton välisen irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen edellyttämää irtisanomisperusteen olemassaoloa. Töysän Säästöpankki oli myös toiminut vastoin alan luottamusmiessopimuksen neuvottelujärjestysmääräyksiä, koska se ei pankkikohtaisessa neuvottelussa ollut suostunut määrittelemään kantaansa eikä tekemään yhteismuistiota erimielisyyden kohteena olevasta asiasta.

Sanotuilla perusteilla Pankkitoimihenkilöliitto on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että Annikki Hakalan 1.10.1979 ja 1.4.1980, oikeastaan 24.3.1980 tehdyt työsopimukset ovat olleet toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia, että Hakalan työsuhteen päättäminen on tapahtunut vastoin pankkialan työehtosopimuksen 4 §:ää sekä keskusliittojen välisen irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 3 ja 4 §:iä sekä että Töysän Säästöpankki on toiminut vastoin pankkialan luottamusmiessopimuksen 11 §:n 7 kohdan määräyksiä. Pankkitoimihenkilöliitto on vielä vaatinut Töysän Säästöpankin tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain perusteella edellä mainittujen työehtosopimusmääräysten tietensä rikkomisesta, Pankkialan Työnantajaliiton tuomitsemista hyvityssakkoon työehtosopimuslain perusteella valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä sekä Töysän Säästöpankin velvoittamista maksamaan pankkialan työehtosopimuksen 4 §:n sekä keskusliittojen välisen irtisanomis- ja lomautussuojaa koskevan sopimuksen 3 §:n perusteella Hakalalle irtisanomisajan palkkana 5 052 markkaa ja lomautus- ja irtisanomissuojaa koskevan sopimuksen 5 §:n perusteella 26 877 markkaa eli yhteensä 31 929 markkaa viiden prosentin korkoineen työsuhteen päättämispäivästä 28.5.1980.

Kanteeseen vastatessaan Pankkialan Työnantajaliitto ja Töysän Säästöpankki ovat lausuneet, että kyseinen toimihenkilö oli ollut määräaikaisissa työsuhteissa Töysän Säästöpankkiin kanteessa mainitun ajan. Hänet oli otettu 9.1.1978 määräaikaiseen työsuhteeseen sopimuksin, että hän toimisi lomittajana ja että työsuhteen perustamisesta määräaikaisena sovittaisiin erikseen. Hakala oli ilmoittanut, ettei hän ollut vakinaisen työpaikan tarpeessa, ja oli suostunut koulutettavaksi ja perehdytettäväksi pankissa eri toimihenkilöiden lomitustehtäviin. Näin oli menetelty eikä välipuheita ollut muutettu. Hakala oli kerran hakenut avoinna ollutta vakinaista työpaikkaa pankissa. Häntä ei ollut kuitenkaan valittu tehtävään, ja hänen työsuhteensa oli jatkunut entisenlaisena. Kaikki Hakalan työsopimukset oli tarkoitettu määräaikaisiksi ja kirjallisiin työsopimuksiin oli tehty merkintä määräaikaisuudesta. Perusteet määräaikaisten sopimusten tekemiseksi olivat olleet olemassa, ja ne oli osittain työsopimuksiin kirjattu ja osittain muuten työntekijän tiedossa. 1.10.1979 tehty työsopimus oli sovittu ja kirjattu määräaikaiseksi. Perusteena oli ollut tarve, joka johtui kolmen toimihenkilön äitiyslomista, koska he olivat keskeyttäneet äitiyslomansa pankin saneeraus- ja muutostehtävien vuoksi vuodenvaihteessa ja heidän kanssaan oli sovittu äitiyslomien jatkamisesta syksyllä 1979 lomakauden päätyttyä. Nämä perusteet olivat olleet Hakalan tiedossa, ja määräaikaisuuden perusteet ilmenivät työsopimuksen kohdasta työtehtävät, jonka mukaan työtehtäviin kuului puhelimen, postituksen ja muiden pankkitoimihenkilön työhön kuuluvien töiden väliaikainen tekeminen. 24.3.1980 tehdyssä työsopimuksessa oli määräaikaisuuden syynä sijaisuus-sarakkeessa talvilomien lomitus Kaija Valtakoski/Aune Mäenniemi. Lomitettavien henkilöiden nimien mainitseminen oli toissijaista ja muutokset tältä osin olivat myöhemmin mahdollisia.

Pankkialan työehtosopimuksen määräykset työsopimuksen määräaikaisuudesta ja sen perusteista olivat muotomääräyksiä. Niiden rikkominen oli työehtosopimuksen rikkomista sinänsä, mutta se ei muuttanut oikeustoimien luonnetta. Sopimusten määräaikaisuus arvioitiin työsopimuksen tarkoituksen ja tosiasiallisten olosuhteiden mukaisesti samoin kuin se, olivatko perusteet olleet olemassa ja oliko ne mainittu työsopimuksessa.

Tarve tehdä määräaikainen työsopimus arvioitiin työsopimuksen tekohetken mukaan. Samoin arvioitiin perusteet ja se, mitä työsopimuksen osapuolet olivat tienneet ja mitä heidän olisi pitänyt tietää. Myöhemmin tapahtuneet perusteiden muutokset eivät vaikuttaneet työsopimukseen.

Työnantaja oli ilmoittanut kielteisen kantansa luottamusmiehen 6.3.1980 tekemään aloitteeseen toimihenkilön työsuhteen muuttamiseksi toistaiseksi voimassa olevaksi, mutta oli luvannut viedä asian pankin hallituksen päätettäväksi. Hallituksen kanta oli ollut kielteinen, joka oli ilmoitettu luottamusmiehelle. Myöhemmin luottamusmies oli vaatinut muistion tekemistä erimielisyydestä. Työnantaja oli suhtautunut asiaan myönteisesti. Muistiota ei paikallisneuvotteluissa ollut kuitenkaan tehty, koska luottamusmies oli laiminlyönyt muistioluonnoksen tekemisen. Täten ei pankkialan neuvottelujärjestystä koskevia työehtosopimusmääräyksiä ollut rikottu. Irtisanomissuojasopimusta ei tässä tapauksessa ollut sovellettava, koska kysymyksessä oli määräaikaisen työsopimuksen päättyminen määräajan kuluttua umpeen.

Sanotuilla perusteilla Pankkialan Työnantajaliitto ja Töysän Säästöpankki ovat vaatineet kanteen hylkäämistä.

Pankkitoimihenkilöliitto on vielä työtuomioistuimessa lausunut, ettei toimihenkilöllä ollut velvollisuutta työehtosopimuksen pohjalta sitoutua etukäteen määräämättömäksi ajaksi useisiin määräaikaisiin työsopimuksiin. Annikki Hakala olisi halunnut työskennellä pysyvässä työsuhteessa pankkiin, koska hän oli hakenut avointa vakinaista työpaikkaa pankissa. Hänellä ei ollut muuta mahdollisuutta kuin jatkaa työskentelyään määräaikaisessa työsuhteessa, koska häntä ei ollut vakinaiseen toimeen valittu.

Kiistanalaisten työsopimusten osalta oli kyse paljosta muustakin kuin muotovirheistä. Työsopimuksen määräaikaisuudelle ei ollut riittävä peruste pelkästään maininta määräaikaisuudesta. Jokaista työsopimusta oli tarkasteltava erikseen. Pankin luottamusmies ei ollut laiminlyönyt muistion tekemistä. Hän oli kirjannut oman kantansa kiistanalaisesta asiasta, mutta ei ollut pyynnöistään huolimatta saanut työnantajan kantaa kirjattuna.

Asianosaiset ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Liiketyönantajain Keskusliitto on Pankkitoimihenkilöliiton pyynnöstä ollut jutussa kuultavana.

Työtuomioistuin on tutkinut jutun ja katsoo siinä selvitetyksi, että Annikki Hakala on tammikuusta 1978 lähtien työskennellyt määräaikaisten työsopimusten perusteella Töysän Säästöpankissa 31.8.1979 saakka. Ajalle 1.9.-30.9.1979 kirjallista työsopimusta ei ole tehty. Sen sijaan ajalle 1.10.197931.3.1980 on tehty määräaikainen työsopimus, johon on merkitty sopimuksen päättymispäivämäärä, mutta ei määräaikaisuuden perustetta. Ajalle 1.4.-30.4.1980 on jälleen tehty uusi määräaikainen sopimus, johon perusteeksi on kirjattu "Kaija Valtakoski/Aune Mäenniemi talvilomien lomitus". Työsuhde on tämän jälkeen jatkunut ilman uutta kirjallista työsopimusta 28.5.1980 saakka, jolloin Hakalan työsuhde on päätetty.

Vastaajapuolelta ei ole kiistetty sitä kantajan jo haastehakemuksessaan ilmoittamaa seikkaa, että Hakala on jo 1.10.1979 alkavaksi määräajaksi tehtyä työsopimusta solmittaessa ilmoittanut työnantajalle, että työsopimuksen tuli sisältää, ollakseen määräaikainen, yksilöity peruste määräaikaisuudelle Tammikuussa 1980 Hakala on ilmoittanut asiasta luottamusmiehelle. Luottamusmies on puhelimitse ottanut yhteyttä työnantajan edustajaan, ja he ovat kerran neuvotelleetkin asiasta. Yksimielisyyteen ei ole kuitenkaan päädytty, eikä asiasta toisaalta ole laadittu erimielisyysmuistiota. Asiassa ei ole kuitenkaan selvinnyt, että erimielisyysmuistion laatimatta jääminen olisi johtunut työnantajasta. Luottamusmies on 10.3.1980 siirtänyt asian liittojen välillä käsiteltäväksi. Asiasta onkin neuvoteltu useaan otteeseen liittojen välillä. Liittojen väliset neuvottelut ovat koskeneet sekä 1.10.1979 alkaneeksi että 1.4.1980 alkaneeksi määräajaksi tehtyä työsopimusta. Yksimielisyyteen asiasta ei liittojenkaan kesken ole päästy.

Työehtosopimuksen 2 §:n 7 kohta on selvä siinä, että määräaikaisuuden peruste on mainittava työsopimuksessa. Saman pykälän 6 kohdasta seuraa, että jos sopimusta ei nimenomaan ole tehty määräaikaiseksi, se on voimassa toistaiseksi. Työehtosopimuksessa ei sen sijaan ole nimenomaista määräystä siitä, että määräajaksi tehty sopimus olisi katsottava toistaiseksi voimassa olevaksi, jos määräaikaisuudelle ei ole ollut asianmukaista perustetta. Työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä on liittojen kesken keskusteltu ohjeista, joita annettaisiin jäsenkunnalle erilaisten työsopimusten käytöstä. Vuoden 1977 työehtosopimusneuvotteluissa Pankkialan Työnantajaliiton neuvotteluedustaja on antanut Pankkitoimihenkilöliiton neuvotteluedustajalle ehdotuksen annettaviksi ohjeiksi, joita ei silloin ole kuitenkaan hyväksytty. Neuvoteltaessa seuraavasta työehtosopimuksesta vuonna 1980 Pankkitoimihenkilöliiton edustaja on puolestaan antanut Pankkialan Työnantajaliiton edustajalle ohje-ehdotuksen, joka työnantajaliiton edustajan mukaan on ollut likipitäen saman sisältöinen kuin työnantajaliiton teksti vuodelta 1977, kun taas toimihenkilöliiton edustajan mukaan erot ovat olleet suurempia. Neuvotteluissa on päästy yhteisymmärrykseen periaatteista, joiden mukaiset ohjeet kummankin osapuolen piti lähettää jäsenistölleen. Pankkitoimihenkilöliiton tämän mukaisesti antamat ohjeet on asianomaisilta kohdiltaan jäljennetty edelle, kun taas työnantajaliiton antamia ohjeita, joiden on ilmoitettu eroavan joissakin kohdin toimihenkilöliiton antamista, ei ole annettu työtuomioistuimelle. Pankkitoimihenkilöliiton neuvotteluedustaja on häntä työtuomioistuimessa todistajana kuultaessa katsonut vuoden 1980 ohjeneuvotteluissa todetun ohjeiden merkitsevän, että jos määräaikaisuuden perustetta ei ole yksilöity tai se on yksilöity totuuden vastaisella tavalla, sopimus on voimassa toistaiseksi. Työnantajaliiton neuvotteluedustaja on myöntänyt tällaisista asioista ainakin olleen puhetta.

Ohjeneuvottelut on kuitenkin saatettu päätökseen vasta huhtikuun 1980 alussa eli uuden työehtosopimuksen allekirjoittamisen jälkeen ja ohjeet on sen jälkeen lähetetty jäsenistölle huhtikuun 1980 aikana, kun taas jälkimmäinenkin riidanalaisista työsopimuksista on allekirjoitettu 24.3.1980 eli ennen sekä uuden työehtosopimuksen allekirjoittamista että ohjeiden hyväksymistä. Tämän vuoksi työtuomioistuin katsoo, että vaikka riidanalaisista työsopimuksista aikaisemman määräaikaisuudelle ei ole ollut työehtosopimuksen edellyttämää perustetta eikä mitään perustetta ole selvitetty Hakalalle edes ilmoitetun sopimusta tehtäessä ja vaikka jälkimmäisen sopimuksen määräaikaisuudelle on ollut asianmukainen peruste vain osaksi sopimuskautta, työsopimuksia ei ole kuitenkaan ollut vastoin niiden sisällystä pidettävä toistaiseksi voimassa olevina. Kanteessa ei ole väitetty Hakalan työsuhteen jatkuneen toistaiseksi voimassa olevana sillä perusteella, että hän on jälkimmäisen riidanalaisen työsopimuksen mukaisen sopimuskauden päätyttyä 30.4.1980 vielä ollut pankissa työssä aina 28.5.1980 asti.

Töysän Säästöpankki ei ole esittänyt perustetta sille, ettei se olisi rikkonut tietensä työehtosopimusta tehdessään Hakalan kanssa määräaikaiset työsopimukset ilman työehtosopimuksen edellyttämää perustetta. Pankkialan Työnantajaliitto on pankinjohtajan oltua yhteydessä liittoon ja tiedustellessa kyseisistä työsopimuksista laiminlyönyt ohjeiden antamisen asiasta sekä hyväksymällä pankin menettelyn kyseisessä asiassa laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi kanteen enemmälti hyläten työehtosopimuslain 7 §:n nojalla tuomita Töysän Säästöpankin maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisen johdosta Pankkitoimihenkilöliitolle hyvityssakkoa 700 markkaa sekä Pankkialan Työnantajaliiton työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2 500 markkaa sekä velvoittaa Töysän Säästöpankin ja Pankkialan Työnantajaliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan Pankkitoimihenkilöliiton oikeudenkäyntikulut 1 500 markalla.

Työtuomioistuimessa läsnä juttua ratkaistaessa: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Äimälä, M. Virtanen, Suominen, P. Virtanen ja Olin.

Tuomio oli yksimielinen.