15.7.1981

RATKAISU

Rannikko ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasila r.y:n sekä Suomen Konepäällystöliitto r.y:n, Suomen Laivanpäällystöliitto r.y:n ja Suomen MerimiesUnioni r.y:n välillä 6.5.1976 solmitussa runkosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

2 § PALKKAUS JA KORVAUKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

8 § TYÖSUHDE

1. Laivaväen kanssa on tehtävä kirjallinen työsopimus merenkulkuhallituksen vahvistamalle lomakkeelle.

2. Talvikuukausilta maksetaan aluksen laivaväelle jäljempänä mainittavin poikkeuksin palkka niitä valtakunnallisia työehtosopimuksia noudattaen kuin muille samoissa tehtävissä oleville maksetaan tai tulisi maksaa.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

5. Työnantaja pyrkii järjestämään muulle laivaväelle työtä purjehduskausien väliseksi ajaksi. Tällöin heidät pyritään sijoittamaan ammattitaitoaan vastaavaan tehtävään, josta maksettava palkka perustuu asianomaisen alan valtakunnalliseen työehtosopimukseen tai, jollei sellaista ole, työnantajan ja työntekijän väliseen keskinäiseen sopimukseen.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

7. Milloin ympärivuotisessa työsuhteessa olevan, laivaväkeen kuuluvan arkityöajan palkka kuukaudelta ilman ylityökorvauksia on talvityössä pienempi kuin hänen edellisenä purjehduskautena ansaitsemansa peruspalkka kokemuslisineen, maksetaan näin syntynyt erotus kuukausittain.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

10. Miehistöön kuuluvan työsuhde alkaa siitä päivästä, jona hänet kiinnitetään laivapalvelukseen, johon katsotaan kuuluvan myös aluksen kunnostaminen keväällä purjehduskautta varten, ja päättyy sinä päivänä, jolloin hän joutuu lopettamaan työnsä liikenteen päättymisen, aluksen talviteloille asettamisen tai merimieslain säännösten perusteella.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12 § ERIMIELISYYDET

1. Jos työnantajan ja työntekijän kesken syntyy erimielisyyttä tämän sopimuksen määräysten tulkinnasta tai soveltamisesta, eivätkä asianomaisten keskinäiset neuvottelut (katso luottamusmiessopimus) ole johtaneet sovintoon, siirretään asia allekirjoittaneiden järjestöjen ratkaistavaksi. Elleivät sopimuspuolet pääse yksimielisyyteen, voidaan erimielisyys jättää työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

13 § SOPIMUKSEN VOIMASSAOLO

1. Tämä sopimus on voimassa maaliskuun 1. päivästä 1976 vähintään helmikuun loppuun 1978 ja senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä irtisanota kolmea kuukautta ennen sen päättymistä. Jos sopimus irtisanotaan, on irtisanovan osapuolen annettava muutosehdotus vastapuolelle 30 päivän kuluessa, ja neuvottelut on aloitettava viimeistään kahden viikon kuluttua muutosehdotuksen antamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin välillä 6.5.1976 solmitussa palkkasopimuksessa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § SOVELTAMISALA

1. Tämän sopimuksen piiriin kuuluvat Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto RASILA r.y:n jäsentoiminimien omistamissa kauppa-aluksissa toimessa oleva, Suomen Merimies-Unioniin kuuluva laivaväki.

2. Uittokalusto, uittoon käytettäviä hinaajia lukuunottamatta on tämän sopimuksen ulkopuolella.

3. Tämä sopimus koskee purjehduskauden palkkausta, ellei runkosopimuksessa ole toisin mainittu.

4. Purjehduskausi käsittää aluksen toiminta-ajan varusteluja riisumisaikoineen sekä vuosi- ja vastikeloman ajalta.

2 § PALKAT

1. Laivaväelle maksetaan kuukausittain seuraavat peruspalkat:

I HINAAJAT, LASTIALUKSET SEKÄ MATKUSTAJA-ALUSTEN KANSI- JA KONEMIEHISTÖ

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § SOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAIKA

Tämä sopimus on voimassa maaliskuun 1. päivästä 1976 helmikuun 28. päivään 1977 ja jatkuu senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi osapuoli sitä irtisano vähintään 2 kuukautta ennen sen päättymistä. Irtisanovan osapuolen on annettava muutosehdotuksensa vastapuolelle 15 päivän kuluessa, ja neuvottelut on aloitettava viimeistään kahden viikon kuluttua muutosehdotuksen antamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin välillä 15.6.1977 tehdyssä sopimuspöytäkirjassa on muun muassa seuraavat kohdat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Liinamaan linjan ratkaisu

Todettiin, että neuvottelijat olivat päässeet ilman työnseisausta molempia osapuolia tyydyttävään tulokseen, joka perustuu Liinamaan suositukseen.

2 § Yleiskorotukset

Yleiskorotuksina peruspalkkoihin sovittiin:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3 § Järjestelyvara

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

4 § Markkamääräiset lisät

Markkamääräisiä lisiä sovittiin korotettaviksi seuraavasti:

1.5.1977 4,57 %

1.3.1978 3,60 %

1.10.1978 2,50 %

Pyöristys lähimpään täyteen markkaan.

5 § Luontoisedut ja niihin verrattavat korvaukset

Luontoisetuja ja niihin verrattavia korvauksia sovittiin korotettaviksi 1.5.1977 15,0 prosentilla ja 1.3.1978 10,0 prosentilla. Pyöristys lähinnä ylempään 50 penniin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

12 § Päivärahat ja korvaukset

Tämän pöytäkirjan 4 ja 5 pykäliin viitaten päivärahat ja korvaukset ovat seuraavat:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

2. Lisääntyneiden ruokakustannusten korvaus (RS 2 §/7) on 1.5.1977-28.2.1978 12,- mk aluksen toimintapäivältä, jollei ruoka kuulu RS 3 §:n mukaan luontoisetuna palkkaukseen. Tämä korvaus on 1.3.1978-28.2.1979 12,50 mk.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

14 § Allasmoottoreiden vuorotyölisät

Aluksissa, jotka työskentelevät yksinomaan teollisuuslaitosten puutavara-altaissa, maksetaan klo 14-22 välisenä aikana tehdystä säännöllisestä vuorotyöstä erillinen iltavuorotyölisä, joka on 1,30 mk tunnilta. Klo 22-06 välisenä aikana tehdystä säännöllisestä vuorotyöstä maksetaan erillinen yövuorolisä, joka on 2,35 mk tunnilta.

Jos säännöllinen vuorotyö tehdään sunnuntaisin tai pyhäpäivinä, maksetaan edellä mainitut vuorotyölisät kaksinkertaisina.

Sopimuskauden aikana tarkistukset tehdään tämän alan palkkasopimuksen määräysten mukaisesti siten, että korotus 1.3.1978 lukien on 3,60 % ja 1.10.1978 2,50 %.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

23 § Sopimuksen voimassaolo

Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin välinen palkkasopimus on voimassa 1.5.1977-28.2.1979.

Runkosopimuksen voimassaoloa jatketaan 28.2.1979 saakka.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin välillä 22.6.1977 tehdyssä palkkasopimuksessa on saman sisältöiset määräykset kuin 6.5.1976 solmitun palkkasopimuksen edelle jäljennetyissä kohdissa, kuitenkin niin että 2 §:n 26 kohta ja 6 § kuuluvat seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

6 § SOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAIKA

Tämä sopimus on voimassa toukokuun 1. päivästä 1977 helmikuun 28. päivään 1979 ja jatkuu senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei jompikumpi osapuoli sitä irtisano vähintään 2 kuukautta ennen sen päättymistä. Irtisanovan osapuolen on annettava muutosehdotuksensa vastapuolelle 15 päivän kuluessa, ja neuvottelut on aloitettava viimeistään kahden viikon kuluttua muutosehdotuksen antamisesta.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin kesken 4.4.1979 tehdyssä sopimuspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1 § Kokonaisratkaisu

Vuoden 1979 tulopoliittisen kokonaisratkaisun perusteella ja tehdäkseen kaksivuotisen runkosopimuksen RASITA ja Suomen Merimies-Unioni ovat sopineet 17.2.1979 saavutetun neuvottelutuloksen mukaisesti seuraavan:

2 § TES 77/78 korotukset

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

YLEISET MÄÄRÄYKSET

PALKKAUSMÄÄRÄYKSET

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

SOPIMUKSEN VOIMASSAOLOAIKA

30 § Voimassaolo ja irtisanomisjärjestys

1. Tämä sopimus tulee voimaan, sikäli kuin allekirjoituspöytäkirjasta ei muuta johdu, helmikuun 23 päivänä 1976 ja on voimassa tammikuun 31 päivään 1977 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

3. Uudesta työehtosopimuksesta neuvoteltaessa ovat tämän työehtosopimuksen määräykset voimassa siksi, kunnes uusi työehtosopimus on tehty tai sopimusneuvottelut muuten ovat päättyneet.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen asianosaisten kesken 29.4.1977 tehdyssä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muuten edelle jäljennettyjen 23.2.1976 tehdyn työehtosopimuksen määräysten kanssa saman sisältöiset määräykset, mutta 30 §:n 1 kohdassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. Tämä sopimus tulee voimaan, sikäli kuin allekirjoituspöytäkirjasta ei muuta johdu, allekirjoituspäivästä lukien ja on voimassa 28 päivään helmikuuta 1979 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltakaan puolella kirjallisesti irtisanottu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

29.4.1977 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tänään solmitun mekaanista metsäteollisuutta koskevan työehtosopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä on liittojen välillä sovittu seuraavaa.

1 § Palkkojen yleiskorotukset

1. Lähinnä 18.4.1977 alkavan palkanmaksukauden alusta lukien korotetaan palkkoja seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Samojen asianosaisten kesken 31.1.1979 tehdyssä mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on edelle jäljennetyiltä osin muuten saman sisältöiset määräykset kuin alan 23.2.1976 ja 29.4.1977 tehdyissä työehtosopimuksissa, mutta 30 §:n 1 kohta kuuluu seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

1. Tämä sopimus tulee voimaan, sikäli kuin allekirjoituspöytäkirjasta ei muuta johdu, allekirjoituspäivästä lukien ja on voimassa 29 päivään helmikuuta 1980 saakka jatkuen senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ole kummaltaan puolelta kirjallisesti irtisanottu.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

31.1.1979 tehdyn työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sanotaan muun ohessa:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tänään solmitun mekaanista metsäteollisuutta koskevan työehtosopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä on liittojen välillä sovittu seuraavaa:

1 § Palkkojen yleiskorotus

1. 1.2.1979 tai lähinnä sitä alkavan tilikauden alusta lukien korotetaan palkkoja seuraavasti:

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Lötjönen on Metsäliiton Teollisuus Oy:tä vastaan Helsingin raastuvanoikeudessa ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli ollut työsuhteessa sanottuun osakeyhtiöön 16.2.1972 lukien. Hän oli ollut katselmoituna m.s. Punka-Ristoon vuonna 1977, sanottuun Punka-Ristoon ja m.s. Punka-Sieppoon 1978 ja sanottuun Punka-Sieppoon vuonna 1979 kuljettajakoneenhoitaja -nimikkeellä. Työnantajan ja Lötjösen välillä oli sovittu noudatettavaksi Suomen Merimies-Unionin ja Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilan välistä työehtosopimusta. Työnantaja ei useista kehotuksista huolimatta ollut suostunut maksamaan Lötjöselle palkkaa sanotun työehtosopimuksen mukaan. Näin Lötjönen oli menettänyt 15 582,74 markkaa ajalta 1.1.1977-20.5.1979. Lötjönen on vaatinut Metsäliiton Teollisuus Oy:n velvoittamista suorittamaan hänelle sanotun summan korkoineen.

Lötjönen on esittänyt raastuvanoikeudelle kanteensa perusteeksi häntä koskevat palkkalistat vuosilta 1977-1979, jäljennökset vuonna 1977 ja 30.6.1978 tehdyistä työsopimuksista sekä jäljennöksen 31.12.1978 päivätystä kirjeestä, jonka kantajan asiamies oli kirjeen mukaan Suomen Merimies-Unionilta saamansa toimeksiannon mukaisesti lähettänyt vastaajayhtiön paikallisjohtajalle Punkasalmen tehtaille. Kirjeessä tiedusteltiin, miten yritys aikoi suhtautua Lötjösen palkkausasiaan. Kirjeessä viitattiin perusteluna siihen, että asiassa oli käyty liittojen väliset neuvottelut 27.2.1978. Edelleen viitattiin siihen, että Lötjösen kohdalla oli kirjallisella sopimuksella sovittu Suomen Merimies-Unionin ja Rasilan työehtosopimuksen soveltamisesta, joten merkitystä ei ollut Rasilan puolesta esiin tuodulla työtuomioistuimen 13.3.1974 antamalla tuomiolla, jonka mukaan oli sovellettava ajallisesti ensin solmittua työehtosopimusta.

Metsäliiton Teollisuus Oy on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja ilmoittanut, että kantajan työsuhteeseen oli sovellettu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta eikä Rasilan työehtosopimuksen soveltamisesta työsuhteeseen ollut koskaan sovittu. Metsäliiton Teollisuus Oy ei ollut koskaan lähettänyt työsopimuksia merenkulkuhallitukselle, ja esitetty vuoden 1978 sopimus oli saatu aikaan erehdyttämällä. Kantajan työsuhde vastaajayhtiöön oli alkanut 25.11.1969. Työsuhteen alkamisesta lukien työsuhteeseen oli sovellettu mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Kantajan asiamiehen Suomen Merimies-Unionin asiamiehenä Metsäliiton Teollisuus Oy:lle lähettämään kirjeeseen ei ollut vastattu, koskei yhtiö ollut sopimussuhteessa Suomen Merimies-Unioniin. Edellä mainitut merimieslomakkeille tehdyt työsopimukset oli esitetty yhtiölle ensimmäisen kerran vasta 18.9.1979. Mikäli Rasilan sopimusta olisi sovellettava, kanteessa vaadittu markkamäärä oli joka tapauksessa väärä. Kantaja oli käyttänyt laskentaperusteena taulukkoa, jota sovelletaan yli 100 hevosvoiman aluksiin, kun kantajan kuljettamat alukset olivat alle 100-hevosvoimaisia. Kantaja ei ollut henkilökohtaisesti esittänyt yhtiölle vaatimuksia ennen syyskuun 14 päivää 1979.

Vastaajan raastuvanoikeudessa kuulustuttama vastaajayhtiön Punkaharjun vaneritehtaan paikallisjohtaja on kertonut kantajan tulleen yhtiön palvelukseen vuonna 1969 toimien päivätyöntekijänä ja laivan ajomiehenä. Nykyisin yhtiössä työsopimukset teki työsuhdeasiainhoitaja. Jos poikkeuksellisesti oli kysymys muusta kuin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluvista työsopimuksista, oli päätäntävalta siirretty paikallisjohtajaa ylemmille yhtiön elimille. Todistajan johtamalla tehtaalla sovellettiin työntekijöihin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Työntekijöitä oli liittynyt muihinkin työntekijäjärjestöihin, mutta yhtiö sovelsi heihinkin sanottua työehtosopimusta. Yhtiö ei ollut tehnyt kantajan kanssa kirjallista työsopimusta. Kysymyksessä olevilla aluksilla ei ollut pidetty laivapäiväkirjaa, koskei työntekijöihin sovellettu työehtosopimus sellaista edellyttänyt. Alukset olivat noin seitsemän metrin pituisia moottorin ollessa alle 100 hevosvoimaa. Ne olivat alun perin olleet kattamattomia, mutta myöhemmin niihin oli valmistettu hytti ja lämmityslaitteet. Aluksia käytettiin pääasiallisesti tehtaan välittömässä läheisyydessä olevalla tukkipuomein aidatulla alueella, jossa niiden avulla tukkiniput siirrettiin nostolaitteen alle. Aidatun alueen ulkopuolella aluksia käytettiin vain mahdollisten karanneiden tukkien hakemiseen. Todistaja oli kehottanut häneen yhteyttä ottaneita Suomen Merimies-Unionin edustajia ottamaan asiassa yhteyttä Metsäteollisuuden Työnantajaliittoon.

Vastaajan kuulustuttama toinen todistaja oli ollut vuodesta 1971 vastaajayhtiön palveluksessa Punkaharjun vaneritehtaalla. Huhtikuusta 1973 lähtien ja edelleen todistaja oli toiminut työnjohtajan tehtävissä. Todistajan alaisuuteen kuuluivat ulko- ja rantaosaston työntekijät kantaja mukaan luettuna. Todistaja ei ollut tehnyt yhtiön puolesta työsopimuksia. Näytettäessä todistajalle vuoden 1978 merimieslomaketta todistaja myönsi sen allekirjoittaneensa. Todistaja oli ollut vuodesta 1973 lähtien tehtaan laivapäällikkönä, mikä tehtävä sisältyi hänen työnjohtajan toimeensa. Aluksilla ei pidetty työpäiväkirjaa. Todistaja oli aikanaan kysynyt asiasta käyttöpäälliköltä tai konttoripäälliköltä, mutta nämä olivat ilmoittaneet, ettei mainittua kirjaa tarvinnut pitää.

Kantajan kuulustuttama todistaja oli toiminut Metsäliiton Teollisuus Oy:n palveluksessa Punkaharjun vaneritehtaan konttoripäällikkönä helmikuusta 1970 ja edelleen. Todistajan tehtäviin kuuluivat konttoritoimintaan liittyvät asiat mukaan lukien palkanmaksu. Todistaja ei tehnyt työsopimuksia yhtiön puolesta. Suoritusportaan työntekijöille, joihin myös kantaja kuului, maksettiin palkat mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen mukaan. Konttorihenkilökuntaan sovellettiin asianomaisen alan työehtosopimusta ja teknisiin toimihenkilöihin näiden omaa työehtosopimusta. Todistaja oli laatinut raastuvanoikeudelle vastaajan puolesta nyt esitetyt palkkalaskelmat. Todistaja oli saanut tehtäväkseen kontrolloida kantajan aikaisemmin esitetyt laskelmat siltä pohjalta, että kantajaan sovellettaisiin Rasilan palkkasopimusta. Kantajan laskelmissa oli käytetty taulukkoa, joka koski yli 100 hevosvoiman koneella varustettuja aluksia. Todistaja oli laatinut laskelmat käyttäen alle 100 hevosvoiman koneille tarkoitettua taulukkoa. Yhtiö oli luottanut valmistajilta saatuihin tietoihin. Aluksissa ei pidetty työaikapäiväkirjaa, koska sovellettava työehtosopimus ei tuntenut sellaista käytäntöä. Sen sijaan työntekijät tekivät päivittäin tuntiliput, jotka työnantaja kuittasi. Kantaja oli ilmoittanut, että hän oli itse lähettänyt kappaleet merimieslomaketta merenkulkuhallitukselle.

Vastaaja on katsonut kantajan toimineen vilpillisesti työnantajaansa kohtaan kääntyessään ensin kahdesti työehtosopimusasioissa paikallisjohtajan puoleen ja saatuaan molemmilla kerroilla kieltävän vastauksen erehdyttämällä saanut työnjohtajan allekirjoituksen lomakkeisiin. Kantajan asiamies on esittänyt selvitystä alusten hevosvoimamääristä, jotka oli vielä tarkistettu, jolloin oli käynyt selville, että PunkaSiepon koneen teho oli yli 100 hevosvoimaa, mutta Punka-Riston koneen teho alle 100 hevosvoimaa. Jos kanne hyväksyttäisiin, laskelmien erotus olisi 12 220,33 markkaa.

Kantajan asiamies on todennut, että laivapäällikön allekirjoittamassa työsopimuksessa oli nimenomaan todettu, että kysymyksessä oli työsopimuksen teko. Työnantajan laskelmat kantaja on myös kiistänyt. Työnantaja ei ollut pitänyt työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain (410/61) 11 §:n edellyttämää työaikapäiväkirjaa. Yhtiö oli tietoisesti laiminlyönyt työaikapäiväkirjan pitämisen. Kantaja on vielä esittänyt 23.8.1973 päivätyn työtodistuksen todeten, että kantajan työn luonne oli säilynyt samana. Todistuksen mukaan Lötjönen oli toiminut moottorihinaaja Punka-Riston kansimiehenä purjehduskausina 1972 ja 1973 ja joutunut tätä tehtävää hoitaessaan muun muassa kuljettamaan tehtaan moottorivenettä sekä osallistumaan Punka-Riston huolto- ja korjaustöihin.

Vastaaja on vielä lausunut, että Lötjönen oli toiminut jo ennen vuotta 1977 samoissa tehtävissä, joissa hän oli toiminut muun muassa vuosina 1977 ja 1978. Hänen liittymisensä Suomen Merimies-Unionin jäseneksi vuoden 1976 lopulla oli saanut aikaan oikeudenkäynnin. Työntekijöillä oli oikeus liittyä mihinkä tahansa ammattijärjestöön. Tämä ei kuitenkaan ratkaissut, mitä työehtosopimusta työnantaja oli lain mukaan velvollinen soveltamaan vaan tämä kysymys ratkesi joko työsopimuslain 17 §:n taikka työehtosopimuslain 4 §:n perusteella. Koska Metsäliiton Teollisuus Oy oli järjestäytynyt työnantaja, oli yhtiö velvollinen työehtosopimuslain 4 §:n perusteella soveltamaan Lötjöseen mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta siitä huolimatta, kuuluiko Lötjönen mihin tahansa ammattijärjestöön. Yleinen käytäntö nimittäin oli, että paperi- ja puumassateollisuuden sekä mekaanisen metsäteollisuuden yritysten puutavara-altaiden puunkäsittelyalusten työntekijöiden työsuhteisiin sovellettiin samaa työehtosopimusta kuin sen yrityksen työntekijöihin, jonka puutavara-altaasta oli kysymys. Kun Metsäliiton Teollisuus Oy ei soveltanut Suomen Merimies-Unionin tekemiä työehtosopimuksia, oli luonnollista, että yhtiö oli kehottanut Suomen Merimies-Unionin asialla ollutta asiamiestä kääntymään Metsäteollisuuden Työnantajaliiton puoleen. Kehotuksesta huolimatta asiassa ei ollut otettu yhteyttä sanottuun työnantajaliittoon. Päin vastoin kantajan asiamies oli uhannut syytteen nostamisella työnantajaa, kun aluksessa ei ollut pidetty vaadittua työaikapäiväkirjaa.

Kantajan vielä kuulustuttama Suomen Merimies-Unionin sisävesiasiamiehenä 1.6.1970 lähtien Savonlinnassa toiminut henkilö on kertonut, että hänen tehtäviinsä kuuluivat työehtosopimusasiat ja niiden valvonta. Todistaja tunsi kantajan, joka oli ottanut yhteyttä vuoden 1976 kesällä tiedustellen työehtosopimusasioita ja liittyen tuolloin Suomen MerimiesUnionin jäseneksi. Kantaja oli näin tullut rannikko- ja sisävesiliikenteen työehtosopimuksen piiriin. Todistajan yhteydenotto asiassa paikallisjohtajaan syksyllä 1976 ei ollut johtanut tulokseen, niin kuin ei yhteydenotto paikalliseen pääluottamusmieheenkään. Myöhemmin oli yritetty ottaa yhteyttä kirjallisesti. Todistaja oli tuntenut edellä mainitun työnjohtajan vuoden 1977 alkupuolelta lähtien. Jälkimmäinen merimieslomakkeista ei ollut todistajan tekemä, mutta hän oli antanut kaavakkeen kantajalle. Aikaisempi merimieslomake oli tekstiosaltaan todistajan kirjoittama, vain allekirjoitus ja lääkärintodistus olivat puuttuneet eikä hän ollut ollut läsnä allekirjoitustilaisuudessa. Kantajan ottaessa yhteyttä aluksen vaihtuessa todistaja oli ehdottanut sopimuksen uusimista.

Helsingin raastuvanoikeus on 9.1.1980 antamassaan päätöksessä katsonut selvitetyksi, että Lötjönen oli ollut työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Metsäliiton Teollisuus Oy:n palveluksessa 25.11.1969 lukien. Vuosina 1977-1979 Lötjönen oli toiminut moottorialuksilla Punka-Risto ja Punka-Sieppo kuljettajana ja koneenhoitajana yhtiön Punkaharjulla olevalla vaneritehtaalla. Näitä aluksia oli käytetty pääasiassa tehtaan välittömässä läheisyydessä olevalla tukkipuomein aidatulla alueella tukkinippujen siirtelyyn. Työnantaja oli soveltanut Lötjösen työsuhteeseen kulloinkin voimassa olevan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräyksiä. Lötjönen oli vuoden 1976 lopulla liittynyt Suomen MerimiesUnionin jäseneksi. Edellä mainittujen alusten päällikkönä toiminut työnjohtaja ja Lötjösen lähin esimies oli Lötjösen pyynnöstä 5.10.1977 ja 30.6.1978 allekirjoittanut kotimaanliikenteessä käytettävät merimieslomakkeet, joiden sopimusehtojen mukaan Lötjösen työsuhteen ehtona noudatettaisiin 1.1.1977 alkaen Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin välistä työehtosopimusta. Metsäliiton Teollisuus Oy ei ollut ollut sidottu viimeksi mainittuun työehtosopimukseen ja oli noudattanut Lötjösen samoin kuin muiden tehtaan suoritusportaan työntekijöiden työsuhteisiin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Jutussa kuultujen todistajien kertomusten mukaan yhtiön työnjohtajilla ei ollut ollut valtuutta päättää muun kuin mainitun työehtosopimuksen soveltamisesta työsuhteisiin. Lötjönen oli vuosien 1976 ja 1977 vaihteessa ilmoittanut kysymyksessä olevan tehtaan johtajalle liittymisestään Suomen Merimies-Unionin jäseneksi, ja tehtaan johtaja oli tuolloin ilmoittanut Lötjöselle siitä huolimatta tämän työsuhteessa tultavan edelleenkin noudattamaan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen ehtoja. Merimieslomakkeet allekirjoittanut työnjohtaja oli todistajana kuultuna kertonut, että Lötjönen oli esittänyt hänelle valmiiksi täytetyt lomakkeet ja että hän oli allekirjoittanut ne työnantajan puolesta siinä mielessä, että asiakirjat ilmentäisivät Lötjösen tehtävien laadun ja pätevyyden. Työnjohtaja oli myös ilmoittanut, ettei hänellä olisi edes ollut oikeutta tehdä mainitunlaisia työsopimuksia yhtiön puolesta ja että hän ei voinut muistaa, olisiko noissa lomakkeissa ollut allekirjoitushetkellä mainintaa sovellettavasta työehtosopimuksesta.

Edellä olevan perusteella raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että Metsäliiton Teollisuus Oy olisi pätevästi sitoutunut noudattamaan sen ja Lötjösen välisessä työsuhteessa Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin välisen työehtosopimuksen mukaisia palkkaehtoja. Näin ollen ympärivuotisessa työsuhteessa olevan Lötjösen vaatimus saada yhtiöltä korvausta ajalta 1.1.197720.5.1979 sen johdosta, että hänen arkityöajan palkkansa kuukaudelta oli ollut talvityössä pienempi kuin hänen edellisenä purjehduskautena ansaitsemansa peruspalkka kokemuslisineen, oli aiheeton. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.

Lötjönen on hakenut muutosta raastuvanoikeuden päätökseen ja esittänyt merimiesasiain neuvottelukunnan puheenjohtajan lausunnon samoin kuin Suomen Työnantajain Keskusliiton jäsentoimiston todistuksen siitä, että Metsäliiton Teollisuus oli Rasilan jäsenyritys. Esitetyt laskelmat olivat Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin työehtosopimuksen mukaisesti pohjautuneet pitkälti työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetun lain periaatteisiin. Lain 1 §:n mukaan sitä sovellettiin työhön, jota liikenteeseen Suomen rajojen sisäpuolella käytettävään alukseen toimeen otettu henkilö suorittaa aluksen lukuun tai muutoin esimiehen määräyksestä aluksessa tai muualla. Työ oli suoritettu edellä selviävillä kahdella aluksella. Lötjösen sopimuksessa todettiin nimenomaan, että lomaketta käytettiin kotimaan liikenteessä tehtäessä työsopimus merimiehen kanssa. Rasilan jäsenenä Metsäliiton Teollisuus Oy oli ollut sidottu Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin työehtosopimukseen. Riidattomasti oli selvinnyt, että sopimukset yhtiön puolesta allekirjoittanut työnjohtaja oli ollut näiden alusten päällikkö, ja hän oli kertonut allekirjoittaneensa sopimuksen paikallisen laivapäällikön ominaisuudessa. Vahingonkorvauslain kanavointisäännös oli selkeyttänyt työnantajan linjaorganisatoorista vastuuta. Työnjohtajalla oli myös ollut asianmukainen merialan tutkinto. Jos hän oli ylittänyt valtuutensa Lötjösen työsopimuksia tehtäessä, siitä kantoi ensisijaisesti vastuun muun muassa edellä mainitusta kanavointisäännöksestä johtuen Metsäliiton Teollisuus Oy. Missään vaiheessa ei ollut näytetty toteen, että maininta Rasilan palkkasopimuksesta tai työehtosopimuksesta olisi puuttunut Lötjösen työsopimuksista. Suomen Merimies-Unionin kohdalla oli tapana, että sen asiamies avusti työsopimuksen tekemisessä, kuten Lötjösen tapauksessakin oli tapahtunut. Näillä perusteilla Lötjönen on pyytänyt raastuvanoikeuden ratkaisun kumoamista muuttamalla sitä kantajan vaatimuksien mukaiseksi.

Metsäliiton Teollisuus Oy on vastineenaan Lötjösen valituskirjelmään aikaisemmin esittämänsä uudistaen lausunut muun ohella, että Lötjösen alkuperäinen kanne perustui siihen, että hän ja Metsäliiton Teollisuus Oy olisivat sopineet noudatettavaksi Suomen Merimies-Unionin ja Rasilan sopimusta. Raastuvanoikeus oli päätöksessään oikein katsonut, ettei tällaista pätevää sopimusta ollut syntynyt. Valituskirjelmä perustui sen sijaan osittain muuhun kuin alkuperäinen kanne.

Helsingin hovioikeus on pyytänyt työtuomioistuimen lausunnon siitä, onko valituksessa tarkoitettuun työsuhteeseen sovellettava Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilan ja eräiden muiden yhdistysten Suomen Merimies-Unionin kanssa 5.6.1976 solmiman runkosopimuksen ehtoja.

Työtuomioistuin on työtuomioistuimesta annetun lain 39 §:n nojalla varannut Suomen Merimies-Unionille, Suomen Konepäällystöliitolle, Suomen Laivanpäällystöliitolle, Puutyöväen Liitolle, Metsäteollisuuden Työnantajaliitolle ja Rannikkoja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilalle tilaisuuden tulla asiassa kuulluksi.

Suomen Merimies-Unioni, Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Konepäällystöliitto ovat yhteisessä lausunnossaan esittäneet, että työtuomioistuin oli tuomiossaan n:o 15/1974 katsonut, että Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin ja eräiden toisten yhdistysten välistä runkosopimusta ja siihen liittyvää Suomen Merimies-Unionin ja Rasilan välistä työehtosopimusta oli sovellettava Suomen Merimies-Unioniin kuuluviin erään sahan allasmoottorin kuljettajiin. Nyt kysymyksessä olevan jutun asiakirjoista taas kävi ilmi, että merimiesasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja oli todennut, että voimassa olevassa kotimaan liikenteen työaikalaissa ei aluksen käsitettä ollut pyritty millään tavoin rajaamaan. Kotimaan liikenteen työaikalain mukaan voitiin lain tarkoittamaa työtä tehdä esimiehen määräyksestä myös muualla kuin aluksessa. Merimiesasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja oli todennut edelleen, että koska työnantajan direktio-oikeus oli näin laaja, oli työsopimuksen tekemisellä merenkulkualalla erityinen merkitys. Työsopimuksesta oli käytävä ilmi alus, jossa työ tehtiin, sekä muun muassa mainittava noudatettavasta työehtosopimuksesta. Erimielisyyksiä ratkaistaessa tuli kirjallisen työsopimuksen olla se asiakirja, joka sivuutti muut näytöt.

Lötjösen sopimuksessa oli nimenomaan todettu, että lomaketta käytettiin kotimaan liikenteessä tehtäessä työsopimuksia merimiehen kanssa. Todistelussa oli käynyt ilmi, että sopimuksen allekirjoittanut työnjohtaja oli ollut Punka-Riston ja Punka-Siepon päällikkönä. Hän oli ollut tehtaan laivapäällikkö. Metsäliiton Teollisuus Oy:tä sitoivat laivapäällikön toimet. Merenkulkualalla päälliköllä oli jo historiallisista tekijöistä johtuen laaja direktiovalta.

Suomen Merimies-Unionin kohdalla oli tapana, että MerimiesUnionin asiamies avusti kirjallisen työsopimuksen tekemisessä. Tämä johtui muun muassa siitä, että liitolla ei ollut osastorakennetta, vaan luonnolliset henkilöt muodostivat suoraan Merimies-Unionin. Merimieskatselmuksesta ja merimiesten luetteloimisesta annetun lain pohjalta oli laajasti sovittu, että Merimies-Unionin edustajalla oli mahdollisuus olla mukana otto- ja päästökatselmuksessa.

Näillä perusteilla liitot katsoivat, että Lötjöseen tulisi soveltaa Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin ja eräiden toisten yhdistysten välistä runkosopimusta ja siihen liittyvää Suomen Merimies-Unionin ja Rasilan välistä työehtosopimusta.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Puutyöväen Liitto ovat yhteisessä lausunnossaan ilmoittaneet, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusosapuolten tarkoituksena oli ollut, että mekaanisen metsäteollisuuden alalla toimivien yritysten vesivarastoalueella suoritettavassa puutavaran siirtelytyössä noudatetaan mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta. Asiassa oli merkitystä myöskin työtuomioistuimen työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevalla tuomiolla n:o 15/1974. Asiaan vaikutti myöskin seuraava suora lainaus hallituksen esityksestä merimieslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi: "Uittotyöhön merimieslain säännöksiä ei ole syytä ulottaa muutoin kuin siltä osin kuin on kysymys aluksista, jotka ovat varustetut yleisellä kulkuväylällä suoritettaviin puutavaran tai muun materiaalin hinaus- tai työntötehtäviin. Merimieslakia on siten edellä mainitun rajauksen puitteissa tarkoituksenmukaista soveltaa siitä uiton vaiheesta alkaen, kun hinaus- tai muu vastaava kuorma on siirretty tai rakennettu kuljettamista varten. Kuorman kokoaminen, siirtäminen, suluttaminen tai purkaminen pudotuspaikalla, suluissa, siirtolaitoksissa tai tehdasvarastoissa samoin kuin irtouitossa tarvittava alusavustus matkahinausta lukuunottamatta olisivat näin ollen pääsääntöisesti merimieslain piiriin kuulumatonta uittotyötä." Lausuntopyynnössä tarkoitettuun tapaukseen tulisi näistä syistä periaatteessa soveltaa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta.

Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasila on lausuntonaan esittänyt, että koska kysymyksessä oli allasmoottori, joka oli siirtänyt ja purkanut kuormia tehdasvarastossa, työ oli ollut merimieslain piiriin kuulumatonta uittotyötä. Tämän vuoksi lausuntopyynnössä tarkoitetussa tapauksessa oli sovellettava mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta.

Suomen Merimies-Unioni, Suomen Konepäällystöliitto ja Suomen Laivanpäällystöliitto ovat työtuomioistuimelle jättämiinsä alusten merikelpoisuuskatsastustodistuksiin ja konekatsastustodistuksiin viitaten edelleen lausuneet, että alusten käyttöalue oli varsin laaja ja tällä seikalla oli asiassa oleellista merkitystä. Aluksilla oli myös ollut kiinteä miehitys ja niiden päälliköt olivat yksityiskohtaisesti määrätyt. Katsastustodistusten perusteella alukset olivat merenkulkualuksia.

Puutyöväen Liitto on lausunut, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksissa oli sovittu tehdasvarastoalueiden sisäisissä siirroissa työskentelevien työntekijöiden työehdoista, joten he kuuluivat tämän työehtosopimuksen piiriin. Työehtosopimus ei kuitenkaan estänyt työnantajaa ja työntekijää sopimasta työsopimuksin työehtosopimusta paremmista ehdoista.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasila ovat vielä lausuneet, että aluksia oli tosiasiallisesti käytetty allasmoottoreina eikä sillä seikalla, kuinka laajaan käyttöön ne oli katsastettu, ollut merkitystä.

Asiassa 17.2.1981 toimitetussa pääkäsittelyssä ovat Suomen Merimies-Unioni, Suomen Konepäällystöliitto ja Suomen Laivanpäällystöliitto esittäneet, että Metsäliiton Teollisuus Oy oli vasta jutun oikeudenkäynnin alettua alkanut hankkia asiakirjoja, joissa yritettiin kumota kannetta. Alusten uusintakatsastus oli suoritettu, koska alusten konevoimasta oli esitetty uusi todistus ja koska kauppa-alusasetuksen 42 §:n mukaan merenkulkuhallitus oli päättänyt, että kauppa-alusten päällystöasetuksen 1 §:n 2 kohdan mukaan ei tähän alukseen vaadittu päällystöasetuksen mukaista päällystöä.

Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ja Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasila ovat jutun pääkäsittelyssä lausuneet, että Metsäliiton Teollisuus Oy ei ollut koskaan liittynyt Rasilan jäseneksi, sikäli kuin asiaa voitiin työnantajaliiton pöytäkirjoista selvittää. Metsäliiton Teollisuus Oy:n Hämeen tehdas oli tosin vanhan tavan mukaan maksanut jäsenmaksuja Rasilaan ja sitä kautta ilmeisesti myös Suomen Työnantajain Keskusliittoon. Metsäliiton Teollisuus Oy ei ollut kuitenkaan koskaan liittynyt Rasilan jäseneksi. Tämänkin vuoksi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus oli se sopimus, jota työnantajan tuli noudattaa.

Työtuomioistuimen pyydettyä pääkäsittelyn jälkeen Suomen Konepäällystöliitolta, Suomen Laivanpäällystöliitolta, Suomen Merimies-Unionilta, Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilalta, Puutyöväen Liitolta ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitolta vielä lisätietoja asiaan vaikuttavien työehtosopimusten voimassaolosta ovat merenkulkijajärjestöt ja Rasila todenneet, että Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin ja eräiden toisten yhdistysten välillä 6.5.1976 tehdyn runkosopimuksen voimassaoloa oli 15.6.1977 tehdyllä sopimuspöytäkirjalla jatkettu 28.2.1979 saakka. 4.4.1979 oli sovittu, että uusi runkosopimus tulee voimaan 1.2.1979. Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin välinen 6.5.1976 solmittu palkkasopimus oli 30.12.1976 irtisanottu päättymään 28.2.1977. Sopimus oli uudistettu 15.6.1977 olemaan voimassa 1.5.1977-28.2.1979. Sopimukseton tila osapuolten välillä oli vallinnut 1.3.1977 alkaen ja taas 1.3.1979-3.4.1979. Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen osapuolet ovat puolestaan ilmoittaneet, että 23.3.1976 tehty työehtosopimus oli ollut voimassa 24.2.1977 saakka, jolloin sopimusneuvottelut oli katkaistu. Uusi työehtosopimus oli solmittu 29.4.1977.

Liitot eivät ole käyttäneet tilaisuutta vastata toistensa kirjelmiin.

Työtuomioistuin on päättänyt antaa asiassa seuraavan lausunnon:

Väinö Kalle Petteri Lötjönen on perustellut valitustaan hovioikeudelle muun ohessa sillä, että Metsäliiton Teollisuus Oy on Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilan jäsenenä velvollinen työehtosopimuslain nojalla soveltamaan Lötjösen työsuhteessa Rasilan työehtosopimusta. Rasila ja Metsäteollisuuden Työnantajaliitto ovat lausuntoasian esivalmistelussa työtuomioistuimessa ilmoittaneet Metsäliiton Teollisuus Oy:n olevan Rasilan jäsen, mutta asian pääkäsittelyssä esittäneet selvitystä siitä, että tällaista jäsenyyttä ei ole, joskin yhtiö on Hämeen tehtaansa osalta maksanut Rasilalle jäsenmaksua. Omaan ratkaisuvaltaansa kuuluvassa jutussa työtuomioistuin jättäisi jäsenyyden vasta pääkäsittelyssä tapahtuneen kiistämisen huomioon ottamatta. Hovioikeuden ratkaistavaksi jää, mikä merkitys tällaisella menettelyllä on tässä asiassa ja mikä merkitys on sillä, että jäsenyyteen ei kantajapuolella ole nojauduttu jo raastuvanoikeudessa.

Seuraavassa lähdetään aluksi siitä, että yhtiö on ollut kanteen tarkoittamana aikana Rasilan jäsen ja että tämä jäsenyys voidaan ottaa jutussa huomioon. Työtuomioistuin on tuomiossaan n:o 15/1974 katsonut, että paperitehtaan allasmoottoriveneen (allashinaajan) kuljettaja kuuluu asianomaisten työehtosopimusten sisällyksen mukaan sekä paperi- ja puumassateollisuuden että sisävesiliikenteen työehtosopimuksen soveltamispiiriin ja sahan allasmoottoriveneen kuljettaja vastaavasti sekä mekaanisen metsäteollisuuden että sisävesiliikenteen työehtosopimuksen soveltamispiiriin. Tuomiossa on elelleen todettu, että jos kaksi työehtosopimusta sisällyksensä mukaan koskee samaa työsuhdetta, on aikaisemmin tehdyllä työehtosopimuslain 4 §:n 3 momentin mukaan etusija, jos ei työehtosopimusten tulkinnalla voida määritellä niiden soveltamisalojen rajoja.

Lausuntopyynnön kohteena olevassa asiassa ei työtuomioistuimen mielestä ole perusteita poiketa mainitussa tuomiossa omaksutusta kannasta, jonka mukaan sen enempää mekaanisen metsäteollisuuden kuin myöskään sisävesiliikenteen työehtosopimuksessa ei ole otettu huomioon kilpailevan työehtosopimuksen olemassaoloa eikä niissä ole muitakaan määräyksiä, joiden perusteella rajanvetoa voisi suorittaa tulkintateitse. Kanteen käsittämän ajan alussa olivat voimassa Rannikko- ja Sisävesiliikenteen Työnantajaliitto Rasilan 6.5.1976 Suomen Merimies-Unionin, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton kanssa tekemä runkosopimus ja Puutyöväen Liiton 23.2.1976 Metsäteollisuuden Työnantajaliiton kanssa solmima mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus. Sopimusten voimassaoloaikaa koskevien määräysten mukaan oli ensiksi mainittu työehtosopimus voimassa helmikuun 1978 loppuun ja senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä irtisanottaisi kolmea kuukautta ennen sen päättymistä. Sopimuksen voimassaoloaikana ovat osapuolet 15.6.1977 sopineet sopimuksen jatkamisesta olemaan voimassa eräin muutoksin 28.2.1979 saakka. 4.4.1979 solmittiin uusi runkosopimus, jota sovittiin sovellettavaksi aikana 1.2.1979-28.2.1981. Mekaanisen metsäteollisuuden sopimus oli voimassa tammikuun 31 päivään 1977 ja senkin jälkeen vuoden kerrallaan, ellei sitä viimeistään kahta kuukautta ennen sen päättymistä ollut kirjallisesti irtisanottu. Sopimuksen määräykset olivat kuitenkin voimassa siksi, kunnes uusi sopimus oli tehty tai sopimusneuvottelut olivat muuten päättyneet. Tämän sopimusmääräyksen nojalla vuoden 1976 työehtosopimus oli voimassa 24.2.1977 saakka, jolloin sopimusneuvottelut katkaistiin. Uusi mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus allekirjoitettiin 29.4.1977, ja sen määräykset tulivat voimaan allekirjoituspäivästä lukien. Alkuperäisten määräystensä mukaan olisi sopimus ollut voimassa 28.2.1979 saakka, mutta 31.1.1979 on sovittu sen korvaamisesta uudella, ajaksi 31.1.197929.2.1980 tehdyllä työehtosopimuksella.

Sikäli kuin juttu on ratkaistava siitä lähtökohdasta, että Metsäliiton Teollisuus Oy on ollut Rasilan jäsen, on työtuomioistuimen mielestä Lötjösen työsuhteeseen siten ollut 23.2.1976-24.2.1977 sovellettava mekaanisen metsäteollisuuden sanottuna aikana voimassa ollutta työehtosopimusta, 24.2.1977-28.2.1979 lausuntopyynnössä tarkoitettua Rasilan sekä Suomen Merimies-Unionin, Suomen Laivanpäällystöliiton ja Suomen Konepäällystöliiton välillä 6.5.1976 solmittua runkosopimusta siihen 15.6.1977 tehtyine, ainakin osittain 1.5.1977 alkaen sovellettaviksi sovittuine muutoksineen ja 1.3.1979 alkaen 31.1.1979 solmittua mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta.

Rasilan ja Suomen Merimies-Unionin väliseen sopimusjärjestelmään kuuluu runkosopimuksen ohella siihen liittyvä, mutta vain näiden kahden yhdistyksen kesken solmittu palkkasopimus. Palkkasopimuksen mahdollisesta soveltamisesta Lötjösen työsuhteeseen hovioikeus ei ole pyytänyt lausuntoa. Työtuomioistuin toteaa kuitenkin, että tällaiset palkkasopimukset on solmittu 6.5.1976 ajaksi 1.3.1976-28.2.1977, 22.6.1977 ajaksi 1.5.1977-28.2.1979 ja 4.4.1979 ajaksi 1.2.1979-29.2.1980, kussakin tapauksessa ehdoin, että ellei sopimusta tiettyyn ajankohtaan mennessä irtisanota, sen voimassaolo jatkuu sopimuksessa mainitun uuden määräajan. Sekä 6.5.1976 että 22.6.1977 solmittu palkkasopimus on kuitenkin asianmukaisesti irtisanottu päättymään edellä mainittujen voimassaoloaikojensa lopussa eli 28.2.1977 ja 28.2.1979.

Raastuvanoikeudessa Lötjönen on perustanut kanteensa siihen, että hänen ja Metsäliiton Teollisuus Oy:n välisten työsopimusten mukaan hänen työsuhteessaan olisi sovellettava Rasilan ja merenkulkijajärjestöjen välistä runkosopimusta. Saman perustelun ovat merenkulkijajärjestöt esittäneet työtuomioistuimessa. Työtuomioistuimen asiana ei ole antaa lausuntoa mainittujen työsopimusten pätevyydestä ja sisällyksestä. Työehtosopimusten määräyksiä tulkitaan vakiintuneesti siten, että työsopimuksin voidaan sopia työntekijälle edullisemmista työehdoista. Asiassa ei ole esitetty perustetta sille, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimusta olisi nyt kysymykseen tulevilta osin tulkittava tästä vakiintuneesta säännöstä poiketen. Lötjönen ja Metsäliiton Teollisuus Oy ovat työtuomioistuimen mielestä siten voineet sopia Rasilan ja merenkulkijajärjestöjen välisen runkosopimuksen määräysten soveltamisesta Lötjösen työsuhteessa siltä osin kuin ne ovat Lötjöselle edullisempia kuin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen määräykset.

Työtuomioistuimessa läsnä lausunnosta päätettäessä: Suviranta, puheenjohtaja, V. Hämäläinen, Sarkko, Pyrhönen, Hurmalainen, M. Virtanen, Kuivanen, Leivo ja Olin.

Lausunto oli yksimielinen.